Nuorilla homo- ja bi-miehillä on suurempi riski henkisen hyvinvoinnin ongelmiin kuin vanhempia ikäryhmiä edustavilla. Asia käy ilmi Journal of Public Health:ssä julkaistusta tutkimuksesta. Myös kumppanin kanssa yhdessä asuminen vähentää merkittävästi masennusta ja itsemurhariskiä. Iän, etnisyyden, tulotason ja koulutuksen huomattiin olevan merkittävässä yhteydessä henkiseen hyvinvointiin liittyviin asioihin.
London School of Hygiene & Tropical Medicine -yliopiston (LSHTM) tutkijat kävivät läpi lähes 6 000 homo- ja bimiesten terveyttä kartoittavaan Stonewall Gay and Bisexual men's Health Survey -tutkimukseen vastanneen tiedot. Kyseessä on ensimmäinen Britanniassa tehty selvitys, jossa tutkitaan homo- ja bi-miesten mielenterveyttä erilaisten ryhmien välillä. Tutkimuksen taustalla ja rahoittajana on Stonewall-järjestö.
- Tutkimuksemme osoittaa, että homo- ja biseksuaalisten miesten parissa iällä ja etnisyydellä on merkittävä vaikutus mielenterveyteen, kuten myös tulotasolla ja koulutuksella. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että vanhemmat miehet kestävät paremmin homofobiaa, tai jos he ovat suhteellisesti etuoikeutetummassa asemassa eri elämänalueilla, arvioi tutkimusprojektia vetävä tohtori Ford Hickson.
Esimerkiksi kuusi prosenttia vastanneista alle 27-vuotiaista homo- ja bi-miehistä kertoi itsemurhayrityksestä viimeksi kuluneen vuoden aikana. 45-vuotiaiden ja sitä vanhempien ikäryhmässä vastaava luku oli yksi prosentti. Tutkimuksen tekijät arvioivat, että vanhemmat miehet kestävät paremmin homofobiaa, ja lisäksi nuoremmat ihmiset kohtaavat vanhempia enemmän homofobiaa.
Mustaihoisten kohdalla itsemurhayrityksen todennäköisyys on viisinkertainen valkoihoisiin verrattuna, ja masennuksesta kärsiminen tuplasti yleisempää. Aasialaisilla masennusta oli enemmän, kun taas itsensä vahingoittamista ja itsemurhayrityksiä oli vähemmän. Bi-miehillä on homomiehiä useammin mielenterveyteen liittyviä ongelmia.
Tutkimuksesta käy myös ilmi, että kumppanin kanssa asuvan homo- tai bimiehen riski masennukseen, ahdistukseen ja itsemurhaan vähenee merkittävästi yksin asuvaan verrattuna. Lisäksi kumppanin kanssa asuvan riski masennukseen puolittuu ja riski ahdistukseen vähenee neljännekseen. Itsensä vahingoittamisen todennäköisyys vähenee 40 prosentilla ja itsemurhariski laskee kolmannekseen. Tutkijoiden mukaan parisuhteen suojaavia vaikutuksia ei havaittu yksin asuvien tai kämppäkaverin kanssa elävien kohdalla.
Lontoossa asuvien kohdalla mielenterveyteen liittyvät ongelmat olivat muita harvinaisempia. Tutkijat arvioivat syyksi sitä, että kaupungissa asuu paljon homomiehiä, ja eristyminen sekä syrjintä ovat harvinaisempia siellä.
Yksilöiden elämäntilanne voi poiketa paljonkin tutkimuksen kertomista keskiarvoista ja todennäköisyyksistä. Lisäksi tutkijat muistuttavat, että tutkimus ei myöskään ole otokseltaan Britannian väestöjakaumaa edustava, koska se ei perustu satunnaisotantaan. Vaikka aihepiiri vaatii tutkijoiden mukaan lisäselvityksiä, saa tutkimuksesta heidän mukaansa kuitenkin suuntaa-antavaa tietoa esimerkiksi siihen, miten erilaisia tukitoimia voi kohdentaa mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti.
LSHTM: Young gay and bisexual men six times more likely to attempt suicide than older counterparts
Journal of Public Health: Mental health inequalities among gay and bisexual men in England, Scotland and Wales: a large community-based cross-sectional survey
GayStarNews: Gay men are half as likely to suffer from depression if they live with a boyfriend (but not a roommate)
stonewall.org.uk