Homot ja humeet

Oonko mä käsittänyt väärin, mutta varsinkin homobiletyskulttuuriin taitaa liittyä erityisen huumemyönteinen suhtautumistapa. Ei tarvitse ajatella kuin tuota perjantai-illan homosarjaa ja miten suunnattoman kevyellä ranneliikkeellä siinä loppujen lopuksi (huom!) niihin suhtaudutaan.

Luulenpa hyvinkin, että näin on. Lähes joka puolella maailmaa varsinkin "men only" tyyppisissä paikoissa poppers haisee. Keski-Euroopassa erityisesti ruoho lemuaa ja tavallisen röökin vetäjät tuntuvat olevan kovin harvassa...

Varsinaiseen asiaan en sen kummemmin osaa ottaa kantaa, puuttuu vähän vertailukohtia... bilekeskeisissä yhteisöissä päihteiden käyttö on yleensäkin suurempaa.

Mutta tärkeintä on muistaa, että Älä kerro äidille 2 ei ehkä kuitenkaan ole kovin dokumentaarinen ohjelma, sen perusteella ei kannattane muodostaa kuvaa homokulttuurista :)

-node

voi elämän porkkana. lienee kaikki ihmisryhmät koostuvat yksilöistä ja niistä löytyy varmaan ihmisiä jokalähtöön. tekisi mieleni pitää kunnon palopuhe, mutta tyydyn totetamaan, että kaikki yleistykset ovat vääriä, tämäkin.

ja qaf tuskin kertoo kokototuutta. jos telkkarin ottaisi nii tosissaan niin en menisi ikinä saksaan, kun siellähän murhataan porukkaa kokoajan...mistä muuten aihetta niin monelle saksalaiselle poliisisarjalle.... :P

Toisaalta varovaisuuden valtakunnassa, jossa tuotakin sarjaa tehdään, ei varmasti uskalleta ottaa sarjaan useasti toistuvaa huumeidenkäyttöä, jolloi se ole perusteltavissa jollain "you know that's the way gay life IS, man!" -tyyppisellä latteudella.

Omassa homotuttavapiirissä en tiedä kenenkään käyttävän viinaa ja tupakkaa vahvempaa.

Mistään sarjasta ei saa realistista kuvaa elämästä. QAF2:ssa käytetään huumeita, mutta niin on esimerkiksi Sinkkuelämää-sarjan naisillakin aika myönteinen suhtautuminen huumeisiin. Tosin valitettavan usein huumeidenkäyttöä QAF2:ssa näytetään, sillä ei sillä juonen/tunnelman kannalta ole mitään merkitystä.

Mielestäni tämä on tosi tärkeä keskustelunavaus, eikä tässä threadissa kannattaisi jäädä pohtimaan edustavatko tv-sarjat tosielämää jollain tasolla. Sensijaan keskustelun alkuperäinen aihe homojen huumemyönteisyys on aivan relevantti.

Vaikka tv-sarjojen henkilöt, paikat ja tapahtumat eivät ole tietenkään totta, on tv-viihteessä viimeaikoina kuvastunut jonkinlainen asenneilmaston muutos huumemyönteisempään suuntaan. Päähenkilöt ("sankarit") ovat katsojille samaistumisen kohteita. Heidät saatetaan näyttää menestyjinä, jotka viettävät villiä elämää ja käyttävät vapaa-ajalla huumeita. Sensijaan huumekaupan yhteyttä järjestäytyneeseen rikollisuuteen, huumeiden aiheuttamaa riippuvuutta tai vaikkapa ihmissuhteita tuhoavaa vaikutusta ei näissä yhteyksissä juurikaan esitetä.

Asenneilmaston muutos kuvastaa hyvin todellisuutta. Huumeiden ja erityisesti tällaisten "designer"-huumeiden (kokaiini, ekstaasi, kristalli) käyttö on käsittääkseni valtavassa kasvussa maailmalla. Niitä käyttää hyvin toimeentulevat "menestyjät" vapaa-ajallaan. Vähävaraisempi nuoriso polttaa puolestaan ruohoa, jota kai ei enää kovin kummoisena huumeena pidetäkään.

Mieleeni jäi esimerkki "Miami Uncovered"-sarjasta, joka kertoo hyvin asenteista klubimaailmassa. Eräässä jaksossa brittiläinen DJ Garfield selittää Englannin ja Floridan klubien erilaisen tunnelman johtuvan erilaisesta "huumekulttuurista": britit ottaa ekstaasia, joka tekee heistä ulospäinsuuntautuneita ja yliaktiivisia, amerikkalaiset puolestaan kokaiinia, joka tekee heistä itsekeskeisiä näyttäytyjiä ja siten huonompia bilettäjiä. Huumeet on siis ok, jos vaan valitsee oikeat aineet.

Niin, ja olihan meilläkin juuri äsken julkisuudessa esillä tietyn pintaliitoporukan "kokaa nokkaan"-asenteet.

Uusimmassa Attitude-lehdessä oli muuten pitkä artikkeli amerikkalaisen muotihuumeen, kristallin, maihinnoususta Britannian homoskenelle. Artikkelissa käsiteltiin tietysti aineen vaaroja, mutta myöskin samoja edellä mainittuja vaikutuksia bailupaikkojen tunnelmaan. Hieman tyyliin: "se tekee käyttäjistään egoisteja ja pilaa tunnelman, kyllä ekstaasi on parempi - ottakaa pojat sitä mieluummin"...

Mutta miksi sitten homot kunnostautuu erityisesti designer-huumeiden käyttäjinä? Syitä on kai monia: homokulttuurissa on vallalla tietynlainen hedonistinen, itsekeskeinen elämänasenne. Oma nautinto merkitsee. Usein homot voivat jatkaa yöelämää ja ns. skenellä käymistä vanhemmalle iälle, on rahaa juhlimiseen, eikä kotona ole perhettä odottamassa. Eletään kuin viimeistä päivää. Kynnys on matalalla todellisuuspaon tehostamiseen huumeilla. Käsittääkseni tällaisia perusteita tarjoavat myös psykologian ammattilaiset.

Ja mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Suomeen nämä kansainväliset trendit tulevat onneksi vähän myöhässä ja hieman laimentuneina. Mutta toisin kuin edelliset kirjoittajat, minä olen, aika rajoittuneesta tuttavapiiristäni huolimatta, nähnyt ja kuullut ihan liian monesta tapauksesta. Nuorien, älykkäiden tyyppien mielestä on ihan coolia napata esso tms. biletunnelman piristeeksi. Niiden käytöllä jopa kehuskellaan.

Ehkä nämä "bailuhuumeet" eivät ole niin vaarallisia kuin virallisessa totuudessa väitetään. Henkilökohtaisesti olen ainakin niin allerginen huumeisiin liittyvälle ammattirikollisuudelle etten kamaan koske - vaikka kuinka homous tai pienet piirit ja samat bailupaikat ahdistaisi :D

poppers ei ole huume.
Mikään tv-sarja ei ole todellinen - tv on fiktiota aamusta iltaan

No onpa nyt taas ni mieletön huume taas joku hasis ja mari. Huhhuh. Miks kaikki pitää ottaa nii raskaasti?
Ja sama kai se joilleki on jos joku ottaa nappei, ei ne ainakaan ärsyttävämmäksi muutu ku kännisetkään.

Eräs arsyttäviä puolia huumevalistuksessa on juuri tuo väite että käyttämällä huumeita, lieviäkin, tuetaan järjestäytynyttä rikollisuutta.

Tosiasia on että järjestäytynyt rikollisuus hyötyy systeemistä, jossa marin käyttö on kriminalisoitu. Jos kamaa myytäisiin laillisesti vaikkapa Alkossa, ei porukoiden tarvitsisi olla tekemisissä rikollisten kanssa.

Se mitä poliitikot oikeasti pelkäävät on alkoholista saatavien verorahojen väheneminen jos miedot huumeet sallittaisiin. Tätä vain ei kukaan valtiovarainminiesteri tule koskaan myöntämään.

Tuskinpahan huumeitakaan veroitta myytäisi, varsinkaan Alkossa. Päin vastoin, huumeiden laillistaminen ja tuotteiden myynti monopolifirman kautta olisi valtiolle varmasti ainakin lyhytnäköisesti erittäin hyvä bisnes, kun alkoholiverotulotkin laskevat pian joka tapauksessa. Pitemmän tähtäimen voittoja/kustannuksia onkin jo sitten hankalampi laskeskella, kun otetaan huomioon esimerkiksi terveydenhuoltomenojen kehitys ja kansainväliseen kilpailukykyyn kohdistuvat vaikutukset.

niinpä... verottaisihan valtio huumeidenkin myyntiä. mutta terveysongelmien hoitaminen tulisi kuitenkin liian kalliiksi.

ja ihan näin btw...huumeista ("miedoistakin") voit päätyä psykoosiin. eli lopputulos on sama. sama paska, eri läjä sanon minä.

1. Fiktio ei koskaan oo niin synkkää ku todellisuus.
2. Järjestäytynyt rikollisuus hyötyy nykytilanteesta varmasti enemmän.

Kannabispsykoosi ei oo hirveen usealla ja vaikka siihen joutus, niin ei se nyt elämän aikaa kestä, ei edes viikkoa. Ja se on sen tyypin oma ongelma.

"niinpä... verottaisihan valtio huumeidenkin myyntiä. mutta terveysongelmien hoitaminen tulisi kuitenkin liian kalliiksi."

Niin, onneksi tupakka ja alkoholi eivät aiheuta suomalaisille lainkaan terveysongelmia. :)

toki aiheuttavat terveysongelmia, mutta tupakan ja alkoholin kohdalla tilanne on aika hankala sen takia, että mitä sanoisi kansa jos nyt kaikki kahvista kaljaan kiellettäisiin?

ja vaikka psykoosi ei loppuelämää kestäisikään niin se on kuitenkin aina vakava psyykeen sairaus. mielestäni pitää olla melkoisen typerä jos pienestä ilottelusta on valmis maksamaan henkisen terveytensä.

jos joku katsoi eilen kakkoselta through a blue lense-dokkarin niin siinä oli mielestäni ihan oikealla näytetty mitä kaikkea kivaa huumeiden käytöstä voipi seurata.

Joo katoin sen. Aika rankkaa kyllä, mutta myös amerikkalaista propagandaa. Kyseessähän oli kokan ja heroiinin käyttäjät enimmäkseen. Ei siellä mitään kannabiksenpolttajia näkynyt.

mimi: tuolla sinun asenteellasi maailmassa ei olisi yhtäkään vuoristokiipeilijää, laskuvarjohyppääjää, suomalaista ralliautoilijaa, formulakuskia, mäkihyppääjää jne jne. Niissä kaikissa kun voi saada ensimmäiselläkin kerralla vakavia vammoja, pahimmassa tapauksessa kuolla.

Ooh, lähes ideaalinen maailma!

Luulisin, että UAF2 kuvaa melko hyvin urbaanin jenkkihomon arkea. Elämä pyörii oman egon ja ulkonäön ympärillä. Jatkuva juhliminen ('party scene') kuuluu asiaan, juhlakestävyyttä parannellaan kemiallisesti ('recreational drug use'). Ulkonäköä parannellaan maanisella kuntosaliharjoittelulla, haluttu tulos varmistetaan hormoneilla ja ja viimeistellään kirurgin veitsellä. Seksi on lihasharjoitus muiden joukossa, vastapelurin tulisi mielellään olla tuntematon tuttavuus. Seksi-kisakestävyyttä voi parantaa lääkkeillä (viagra, poppers jne). Jos et ole kuollut AIDSiin tai huumeisiin ennen 40 v ikää, niin voit heittää itsesi vaikka jojoon kiikkumaan, sillä 'sceneen' ei vanhuksilla ole asiaa. Mainittakoon että tutkimusten mukaan jenkeissä homomiehen keskimääräinen elinikä on huomattavan matala. Asian syvällisempää pohdiskelua löytyy esim. kirjasta 'Life Outside', kirjoittaja on M. Signorile. Itse pidin QAF1:stä mutta tämä jatko-osa lähinnä ärsyttää juuri noiden jenkkitapojen vuoksi.