Seksuaalivähemmistöt kouluissa

Luin juuri Setan "Vinkkejä lhbti-sensitiiviseen opetukseen" -infopaketin ( http://www.seta.fi/doc/materiaali/Microsoft_Word_-_Moninaisuus.pdf ) ja sen pohjalta tuli muutama juttu mieleen ihan jo yleisesti vähemmistöryhmien kohtelusta.

Mitä mieltä olette, miten kouluissa kannattaisi tuoda lhbti-asioita esille? Omasta mielestäni erillisten "homo-oppituntien pitäminen", ylipäätään asian paisuttelu tekee siitä entistä enemmän tabun. Tai jos ei tabua, ainakin suurentaa rakoa heteroiden ja homojen välissä, vaikka oikeasti, totaalisen todellisessa todellisuudessa tuollaisetkaan jaottelut harvemmin pätevät. Sataprosenttiset homot ja sataprosenttiset heterot lienevät aika harvassa loppujen lopuksi, vaikka pääasiassa katseen kiinnittäisivätkin vain yhden sukupuolen edustajat. Asian ottaminen keskustelunaiheeksi erikseen saattaa johtaa nimenomaan erojen syventymiseen ja siihen että lhbti-ihmisiä pidetään jonkunlaisina eläintarhan asukkeina joita voi mennä katsomaan ja ihmettelemään, vaikka tavoitteena olisi rauhallinen yhteiselo, yksilön kohtaaminen yksilönä eikä jonain kategoriana. Jaotteluja on turha tehdä liian pitäviksi mihinkään suuntaan.

Tietoisuutta toki on hyvä aina laajentaa, mutta millä tavalla se olisi parasta tehdä? Ehkä lähtökohdan pitäisi olla jonkinlainen yleinen individualismi, muut yhteisön jäsenet huomioon ottaen. Toisin sanoen lhbti-asioiden korostamisen sijaan minusta heteronormatiivisuuden rikkominen on parempi lähtökohta. Siis se, että jokainen saa oikeasti toteuttaa itseään eikä niin että yhden pinttyneen kategorian sijaan meillä on kaksi pinttynyttä kategoriaa ja jäljelle jää vain puolen valitseminen.

Turun Sanomat käsitteli torstaina verkkosivuillaan artikkelissa "Sateenkaarinuoret: Homous esitellään koulussa poikkeamana" ( http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/557798/Sateenkaarinuoret+Homous+esitellaan+koulussa+poikkeamana ) sitä, miten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat esillä kouluopetuksessa, esimerkiksi koulukirjoissa.

- Homoseksuaalisuutta käsiteltiin lyhyessä kappaleessa samalla sivulla kuin pedofiliaa. Se esitellään poikkeamana, jona muut meitä kohtelevatkin, turkulainen 22-vuotias nainen kertoo lehdessä.

Onko asia todella yhä näin heikolla tolalla?

Typistetäänkö seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt koulukirjoissa todella edelleenkin ohimennen mainittavaksi marginaali-ilmiöksi ja sidotaan erilaisiin seksuaalisuuteen liittyviin ääri-ilmiöihin? Onko asenne sateenkaari-ihmisten esiinottamisessa edelleen "tällaisiakin on" -tyyppinen?

Onko seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asiallinen esiinottaminen yhä yksinomaan yksittäisten opettajien harteilla?

Onko mikään muuttunut opetuksessa ja koulukirjoissa runsaassa kahdessa vuosikymmenessä - siis sen jälkeen, kun omalta osaltani peruskoulu tuli suoritettua? Miten koulukirjoissa käsitellään nykyään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä?

kyllä se on opettajasta kiinni millä tavalla ja paljonko käsitellään homoutta, pitäisi opetussuunnitelmaan lisätä seksuaalivähemmiatöjen asiat niin saataisiin homofobiaa vähenemään nuorison keskuudessa ettei enää tule konservatiiveja lisää.

Ai tähänkin oli saatu tungettua tuota "vain harva on oikeesti homo tai hetero, oikeesti jokane on vähä homo/hetero"-paskaa. Tai että "jaotteluja on turha tehdä liian pitäviksi mihinkään suuntaan". Erittäin pitävä ja faktoihin perustuva jaottelu on olemassa, joten miksi sitä ei saisi käyttää? Asiahan on niin, että yksi tykkää vain vastakkaisesta sukupuolesta ja toinen vain omasta. Kolmas tykkää molemmista (ja neljäs myös kaikesta siltä väliltä). Kolme aivan selkeästi toisistaan eroavaa ryhmää tuon asian suhteen. Kuinka hyvin menisi enemmistölle perille vaikka oppitunnilla sellainen sanoma, että hei, ei teistä juuri kukaan ole oikeasti täysin hetero. Tuon lauseen kuulleessaan pitkälti kaikki lakkaisivat ottamasta puhujaa tosissaan, joten pysytään ihan siinä todenmukaisessa ja perustellussa jaottelussa. Se on vähän niin kuin se pointti tässä jutussa, että homot tykkää samasta sukupuolesta ja heterot eri. Aika totuutta vääristävää olisi yrittää jotenkin peitellä tuota suuntautumisen eroa tai tunkea suurin osa ihmisistä biseksuaali-termin alaisuuteen täysin ilman perusteita.

Aloitusviestissä on kuitenkin paikkaansapitäviäkin lauseita, kuten "vaikka tavoitteena olisi rauhallinen yhteiselo, yksilön kohtaaminen yksilönä eikä jonain kategoriana". Juuri niin, yksilön kohtaaminen yksilönä riippumatta siitä, minkä sukupuolen edustajista yksilö on kiinnostunut. Tuodaan ero esille siinä asiassa, jossa se on, mutta ymmärretään samalla se, että se ei tee ihmisestä kokonaisuutena yksilönä sen erilaisempaa.

Sitten paremmin itse asiaan. Millään keinoillahan mitään nopeita tuloksia ei tulla saamaan, mutta homoseksuaalisuuden ja biseksuaalisuuden pitäisi olla koulussa esillä tietysti samalla tavalla kuin heteroseksuaalisuudenkin. Esimerkiksi tehtävänantoihin pitäisi ottaa mukaan homoseksuaaleja sopivassa suhteessa, jolloin asia olisi luonnollisesti ja ennen pitkää huomaamattomasti esillä normaalina asian kuten kuuluukin. Tiettyjen oppinaiden tunnilla on tietysti tarpeellista käsitellä asiaa enemmän. Sen hoitaminen kunnialla on kuitenkin todellakin valitettavasti täysin opettajasta ja hänen asenteistaan ja tietotasostaan kiinni. Lisäksi opettajan tulisi puuttua homokommentteihin, joita hän oppilaiden kuulee käyttävän. Varsinkin tietynlaisten miesopettajien puuttuminen asiaan olisi varmasti tehokasta.

smo kirjoitti: "Onko asia todella yhä näin heikolla tolalla?" Oli kolme vuotta sitten ainakin.

smo kirjoitti: "Typistetäänkö seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt koulukirjoissa todella edelleenkin ohimennen mainittavaksi marginaali-ilmiöksi ja sidotaan erilaisiin seksuaalisuuteen liittyviin ääri-ilmiöihin? Onko asenne sateenkaari-ihmisten esiinottamisessa edelleen "tällaisiakin on" -tyyppinen?" Kyllä siellä useimmiten on ollut maininta, että se on ihan normaali seksuaalisuuden ilmenemisen muoto. Tuo "tällaisiakin on" on kyllä kuitenkin täydellinen kuvaus siitä, miten asia käytännössä esitettiin.

smo kirjoitti: "Onko seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asiallinen esiinottaminen yhä yksinomaan yksittäisten opettajien harteilla?" Opettajan oma asenne ja tietotaso määräävät, miten asia otetaan esille, kuten jo ylempänä mainitsin.

Kiusallisia muistoja on sieltä koulunpenkiltä niistä hetkistä, kun asiaa käsiteltiin. Heh, lukiossa psykologian tunnilla kirjoitin vihkooni "huvikseni" listan epäkohdista, mitä opetuksessa esiintyi, mutta se oli vain omaksi ihmeteltäväkseni, eikä sitä enää ole olemassa. Kyllähän siinä ajatteli, että itse tietäisi tuostakin paremmin ja osaisi tuohon kysymykseen vastata, mutta ei sitä voinut millään. Asiasta keskusteltiin luokassa opettajan johdolla tosiaan sillä "ne homot siellä jossain kaukaisuudessa"-ajatuksella. Siinäpä sitten onkin ongelma, kun jonkun oppilaan esiintulo saattaisi tuota asiaa auttaa, mutta ei sitä kyllä voi oppilaalta vaatia, että alkaa opettajaansa ja koko luokkaa sivistämään ja ottamaan samalla suuren riskin.

Niin, ja ensiarvoisen tärkeää on, että asia tuodaan esille jo ihan 1. luokasta lähtien, ja esimerkiksi juuri näiden tehtävien esimerkkiperheiden kautta.

Voihan tuolle opetusministeri Krista Kiurulle kirjoittaa asiasta ja kysyä, että mitäs hän aikoo tehdä, että HLBT-popula otetaan paremmin huomioon koulussa. Onhan se häpeällistä, jos suomalaiset HLBT-nuoret tuntevat olonsa peruskoulussa samanlaiseksi kuin kulakki Gulagissa.