- 1 / 3
- JuhaniV
- 13.3.2011 12:34
Teknologian nopea kehittyminen
On mennyt huomattavan monta vuotta siitä kun viimeksi olen tarvinnut logaritmeja. Käynnistin äskettäin tietokoneeni tavanomaiseen ohjelmistoon kuuluvan tieteislaskimen. Suureksi yllätyksekseni laskin antaa logaritmit 32 desimaalin tarkkuudella! Ryhdyin miettimään mihin tuollaista jättimäistä tarkkuutta voisin tarvita. En oikeastaan mihinkään. Sellainen tarkkuus on tarpeellista jossakin lentokoneen osien laskennassa taikka avaruusteknologiassa.
Opiskelin joskus 60-luvulla teknillisessä oppilaitoksessa. Esimerkiksi laboratoriotöiden tulosten laskennassa käytettiin laskutikkua, jossa tarkkuus oli 2-3 desimaalin luokkaa. Korkeaa tarkkuutta vaativissa laskutoimituksissa käytettiin vaivalloisesti logaritmitauluja. Niiden avulla päästiin viiden desimaalin merkittävään tarkkuuteen. Napin painalluksen takana meillä on nykyisin välineet ja tarkkuus mikä ylittää moninkertaisesti tavallisen ihmisen tarpeet.
Koen olevani etuoikeutettu. Olen voinut seurata ja myös kokea muutaman vuosikymmenen ajan teknologian ja elämän tason kehittymistä länsimaissa. Aikaisempaan verrattuna se on tapahtunut huikealla nopeudella. Pikkupoikana rakentelin kidekoneita, joilla ison yrittämisen jälkeen sai kuuluviin radio-aseman. Myöhemmin rakenteluun tulivat mukaan radioputket ja lopulta transistorit. Itse rakennettu, transistoreilla toimiva taskuradio oli melkoinen ylpeyden aihe. Ensimmäisen, vuonna 1977 julkistetun Telmac-nimisen kotitietokoneen kokosin itse. Perusmallissa oli keskusmuistia peräti kaksi kilotavua. Ohjelmat olivat massamuisteina toimineilla C-kaseteilla.
Joskus 70-luvun puolivälissä Posti- ja lennätinlaitos osti erään ensimmäisistä tietoliikenteessä käytetyistä prosessitietokoneista. Se oli niin kallis, että hinta heilautti Suomen valtion budjettia. Koko järjestelmä oli huoltotiloineen ehkä kaksikerroksisen omakotitalon kokoinen. Levyasemat olivat ison koirankopin kokoisia. Tietokoneen tehtävänä oli hoitaa koko kotimaan ja ulkomaille suuntautuva telex-liikenne ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Telex ). Sen ajan prosessitietokoneissa pystyi paikallistamaan ja korjaamaan viat yksittäisen transistorin tasolle asti.
Tänään minulla on kämmenelle mahtuva langaton puhelin, joka on samalla monipuolinen tietokone. Minulla ei käytännössä ole mitään mahdollisuuksia korjata itse puhelinta. Prosessoritehoa ja tallennuskapasiteettia puhelimessani on moninkertaisesti tuohon prosessitietokoneeseen verrattuna. Yleisin käytäntö on ostaa vioittuneen tilalle uusi laite. Puhelimeni tekee asioita, joista 70-luvulla en olisi osannut uneksiakaan.
On mennyt huomattavan monta vuotta siitä kun viimeksi olen tarvinnut logaritmeja. Käynnistin äskettäin tietokoneeni tavanomaiseen ohjelmistoon kuuluvan tieteislaskimen. Suureksi yllätyksekseni laskin antaa logaritmit 32 desimaalin tarkkuudella! Ryhdyin miettimään mihin tuollaista jättimäistä tarkkuutta voisin tarvita. En oikeastaan mihinkään. Sellainen tarkkuus on tarpeellista jossakin lentokoneen osien laskennassa taikka avaruusteknologiassa.
Opiskelin joskus 60-luvulla teknillisessä oppilaitoksessa. Esimerkiksi laboratoriotöiden tulosten laskennassa käytettiin laskutikkua, jossa tarkkuus oli 2-3 desimaalin luokkaa. Korkeaa tarkkuutta vaativissa laskutoimituksissa käytettiin vaivalloisesti logaritmitauluja. Niiden avulla päästiin viiden desimaalin merkittävään tarkkuuteen. Napin painalluksen takana meillä on nykyisin välineet ja tarkkuus mikä ylittää moninkertaisesti tavallisen ihmisen tarpeet.
Koen olevani etuoikeutettu. Olen voinut seurata ja myös kokea muutaman vuosikymmenen ajan teknologian ja elämän tason kehittymistä länsimaissa. Aikaisempaan verrattuna se on tapahtunut huikealla nopeudella. Pikkupoikana rakentelin kidekoneita, joilla ison yrittämisen jälkeen sai kuuluviin radio-aseman. Myöhemmin rakenteluun tulivat mukaan radioputket ja lopulta transistorit. Itse rakennettu, transistoreilla toimiva taskuradio oli melkoinen ylpeyden aihe. Ensimmäisen, vuonna 1977 julkistetun Telmac-nimisen kotitietokoneen kokosin itse. Perusmallissa oli keskusmuistia peräti kaksi kilotavua. Ohjelmat olivat massamuisteina toimineilla C-kaseteilla.
Joskus 70-luvun puolivälissä Posti- ja lennätinlaitos osti erään ensimmäisistä tietoliikenteessä käytetyistä prosessitietokoneista. Se oli niin kallis, että hinta heilautti Suomen valtion budjettia. Koko järjestelmä oli huoltotiloineen ehkä kaksikerroksisen omakotitalon kokoinen. Levyasemat olivat ison koirankopin kokoisia. Tietokoneen tehtävänä oli hoitaa koko kotimaan ja ulkomaille suuntautuva telex-liikenne ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Telex ). Sen ajan prosessitietokoneissa pystyi paikallistamaan ja korjaamaan viat yksittäisen transistorin tasolle asti.
Tänään minulla on kämmenelle mahtuva langaton puhelin, joka on samalla monipuolinen tietokone. Minulla ei käytännössä ole mitään mahdollisuuksia korjata itse puhelinta. Prosessoritehoa ja tallennuskapasiteettia puhelimessani on moninkertaisesti tuohon prosessitietokoneeseen verrattuna. Yleisin käytäntö on ostaa vioittuneen tilalle uusi laite. Puhelimeni tekee asioita, joista 70-luvulla en olisi osannut uneksiakaan.