Hernekeittoa ja hienointa ararakkipunssia

Aina on tiedetty, miten hernekeitto nautitaan: hienon ruotsalaisen ararakkipunssin kera. Mutta nyt se on unohtunut, vaikka koulussa on pakkoruotsi. Helsingin Kaivopuistossa opiskelijat järjestivät omat laskettelubileensä. Päiväkotien lapset pulkkineen oli sysätty syrjään sivulle roomalaiskatolisen kirkon viereen. Lasten kanssa ei uskalleta suureen liukumäkeen, kun se on täynnä humalaisia opiskelijoita. Oppilaitokset ovat peruneet luentonsa täksi päiväksi. Kaikkialla on tyhjiä kaljatölkkejä. Modernit alkoholipitoiset energiajuomat ovat pop.

Miten laskettelurinteessä nautitaan höyryävä hernekeitto? Punssin kera? Oi, ei ole kuultukaan sellaisesta. Mitä, eikö teidän kirjoissa opeteta? Kirjaviisaus ei aina ole tätä päivää. Meidän kulttuurissa on otettu oppia ruotsalaisilta ja punssi nautitaan jääkylmänä.

Alkossa myyjä valittelee, ettei satu olemaan oikeaa reseptiä ararakkipunssille ja hernekeitolle, mutta ystävällinen vanhempi naisihminen muistuttaa: Kyllä se jääkylmänä maistuu parhaalta hernekeiton kanssa.

Makuasioista ei sovi kiistellä...

Itse nautin hernekeiton lämmitetyn punssin kanssa. Kattilassa kiehautetaan vesi ja avattu punssi pullo laitetaan sinne kuumaan veteen pystyyn (kattila pois liedeltä). Näin punssi lämpenee sopivaksi eli noin 60 asteiseksi. Lasina kahvallinen punssilasi; siis sellainen minituoppi, jonka vetoisuus on noin 8 cl.

Kylmä punssi nautitaan kahvin seurana ja silloinkin ehdottomasti punssilasista, mutta tällä kertaa lasi laitetaan pieneen kulhoon, jossa on jäämurskaa.

Opin isoisältäni suhtautumaan perin negatiivisesti hernekeittoon, jota hän piti kulinaristisena pohjakosketuksena. Ja erityisesti punssin kanssa nautittuna ja muistutti että hernekeitto ja punssi olivat Göhringin (tuo arjalaisen miehen paksumpi versio) lempiruoka. Hitlerhän oli tunnetusti tupakoimaton, absolutisti kasvissyöjä toisin kuin Churchill, joka nautti lihasta, shampanjasta (parhaimmillaan viileänä ja ilmaisena) ja sikareista. Onkohan vaalikoneessa ruokaan, juomaan ja sikareihin liittyviä kysymyksiä?

PS. Se on arrakkipunssi oikein kirjoitettuna.

kun saisinkin kunnon suomalaista hernekeittoa,nam. Aiti teki sita joskus ja mina osaan myos tehda sita mutta kun mieheni sanoo etta se haisee ei anna minun sita tehda. Taalla on French-Canadian Green Pea Soup joka on massattya ja siina ei ole papuja. Ei samaa.

Höh! Tuohan kuuluu perussivistykseen!

Kaikkihan tietävät, että parasta herne(s)soppaa saadaan puolustusvoimien soppatykissä eli hinattavassa kenttäkeittimessä, kun liotettuja herneitä keitellään hiljaksiin omassa liotusvedessään possunlihan, sipulin ja kaikkien muiden tykötarpeiden kanssa Masi -maastokuorma-auton perässä vetäen 120 kilometrin polkupyörämarssin ajan. Maantien epätasaisuudet hölskyttelevät soppaa sopivasti, vähän niinkuin valtameren laineet tuudittelevat 'Linien' -Akvaviittia.
Marssin puolivälissä (4-6 h) soppa on jo hyvää lounastaukoruokaa, ja kun päästään toisen mokoman tiiman kuluttua marssin päätepisteeseen -useimmiten takaisin kasarmille- se on jo jumalaista.

Minun aikanani "pyöräilevässä ratsuväessä" Uudenmaan Rakuunapataljoonassa Lappeenrannassa (ratsastuksen tunnelma syntyi fillarien soikeista renkaista) väsyneet, mutta onnelliset (?) varusmiehet päästettiin syömään muuta päivällistä rakuunaruokalaan, ja marssilla me yhden vuoden pakollisista kuntosuorituksista mukana polkemalla kuitanneet kapiukot kokoonnuimme k.o. (upseerikerhon pihalle hinatun) kenttäköökin ympärille nauttimaan yli 8 tuntia muhinutta hernekeittoa sinapin, hienoksi hakatun sipulin, juusto(ruisjälkiuuni)voileipien ja vuodenajasta riippuen kylmän tai lämpimän arrakkipunssin kera.

Oi onnea...

(Ja se meni firman piikkiin. Silloin oli vielä henkilökunnan virkistysrahat budjetissa yksikön komentajan näpeissä, ...kele!)

P.S. Edelleen: Se ei siis ole ararakkipunssia eikä ruotsalaista. Se, että ruotsalaiset siitä tykkäävät ja ovat sen meille tuoneet, ei tee siitä ruotsalaista. Se on edelleen Hollannin Antilleilta peräisin oleva sokeriruo'osta tehty makeahko, vahva liköörityyppinen alkoholijuoma.

Onkohan se soppatykki suomalainen keksintö vai saatiinko se sotasaaliina tai saksalaisten lahjana? Nyt niitä on taas kaupunkien keskustoissa vaalitilaisuuksissa. Kompakti paketti!

PS. Alkossa minulle puhuttiin sujuvasti ararakkipunssista enkä älynnyt tarkistaa pullon kyljestä. Eräs vanha lady kertoi kassalla ohjeet. Venäläinen konjakki taisi olla jotain sen-nimistä.

Se venäläinen "konjakki " on nimeltään Ararat ja tulee Armeniasta. Nykyiseltä nimeltään Ararat Brandy - konjakki on aluesuojattu nimike kuten shampanjakin.

Hernekeiton lisukkeet ovat kulttuurisidonnaisia. Torontossa suomalainen ja ruotsalainen evl-seurakunta jakavat saman kirkkokiinteistön (ruotsalaiset vuokralaisina). Laskiaisen aikaan saa hernekeittoa molemmilla kielillä, mutta ruotsinkielisessä talvijuhlassa sai myös punssia. Suomeksi nautittuna punssi olisi synti, ruotsiksi ei.

Epäilen että Alkon myyjä olisitu puhunut Ararakki-konjakista punssina. Mikä Alko ja kuka oli myyjä niin voidaan tarkistaa tämänkin sadun todenperäisyys!

Soppatykki on käsittääkseni aika lailla 100% suomalainen keksintö. Monien maiden armeijat panostavat henkilökohtaisiin rautaisannoksiin ja ryhmä/taistelijaparikohtaisiin Trangioihin tai vast. retkikeittimiin, mutta Suomessa pyritään tuottamaan "oikeaa", maukasta ruokaa.
Perinteiset soppatykit lämpisivät vain puilla, mutta uudet joko puilla tai nestekaasulla polttoaineen saatavuudesta riippuen. Uudet ovat muuten aika vinkeitä pelejä. Niistä löytyy semmoisen ison muuttoperävaunun kokoisesta paketista suunnilleen keskikokoisen lounasravintolan koko keittiökalusto (esim. 200 l soppakattila, vedenlämmittimet, uuni, grilli, padat ja pannut, leikkuulaudat, veitset yms. jne...) kompaktisti pakattuna. Vehje saatetaan ampumakuntoon taittelemalla se auki joka puolelta. Siitä sitten pompahtelee esiin laatikoita ja työtasoja kuin "Hellriserin" ihmelippaasta...

Ai niin. Erona lounasravintolaanhan on tietysti se, että siinä kulkee mukana myös omat naamioverkot ja -varjot.