Onko pikavipit laillistettua ryöväystä ????
Katsoin eillen telkkarista ohjelman pikavippifirmoista .
Täyttä huijausta koko bisnes .
Onneksi en itse ole niin sinisimäinen että moiseen petokseen mukaan lähtisin , joku raja sentään rahastamisellakin pitää olla .
Jos itse joskus olisin rahaton niin en minä ainakaan häpeäisi mennä ennemminkin sossunluukulle , kun että lähtisin mukaan pikavippi kierteeseen .
Helppoa rahaa 1600% korolla , ei kiitos .
Kyseisessä ohjelmassa todettiin että " suurin osa näitä " vippifirmojen pyörittäjistä on taustoiltaan talous - tai muun alan rikollisia , jotka ovat keksineet helpon ja nopean tavan rikastua .
Avataan toimisto vaikkaTallinnaan tai johonkin " veroparatiisi " saarelle , joskus jopa pelkkä postilokero riittä firman osoitteeksi .
Sen jälkeen on helppo vaihtaa aina tarvittaessa " osoitetta " , kun maa alkaa polttaa jakojen alla .
Varsinkin kun vippifirman voi perustaa kuka tahansa , siinnä kun ei tarkisteta rahoitusta , luottotietoja ,eikä muutenkaan ole samanlaista " paperisotaa " , mitä on rehellistä firmaa perustettaessa .
KYSEINEN PIKAVIPEISTÄ KERTOVA OHJELMA ON KATSOTTAVISSA 6.9. ASTI YLE AREENASSA AJANKOHTAISOHJELMAT OSION ALTA .
NIMELLÄ: PIKAVIPPIPARONIT .
Varmasti hyvä ohjelma. Ollaan monesti puhuttu perheessä/ tuttujen kanssa juurikin noilla sanoilla. Laillistettua ryöväystä. Tästä aiheesta pitäisi puhua enemmän julkisella tasolla.
Ei voi kuin ihmetellä sellaisia ihmisiä jotka, vielä omalla nimellään, kehtaavat sanoa, etteivät yksinkertaisesti tulisi pienipalkkaisina tai sossunluukkulaisina toimeen ilman näitä ko. vippejä. Millähän näillä on varaa maksaa huimia korkoja, jos alun perinkin ollaan p-a.
Vaikka siinähän sitten hyvin äkkiä ollaan isoissa veloissa. Ja jossain joku nauraa puseronkauluksiinsa, ja elelee herroiksi näiden reppanoitten rahoilla.
Niin että äly hoi, älä jätä. Mihin on kadonnut maalaisjärki tässäkin asiassa.
On ollut hälyttävää huomata kuinka retuperällä nuoremman kansan (ja toisinaan vanhemmankin) käsitys rahan käytöstä on. Eikö kukaan ole opettanut, että tavaroita ja palveluita saa rahaa vastaan. Jos ei ole rahaa, älä osta. Ja älä ainakaan ota pikavippiä ja sitten osta.
Mieleen on jäänyt erään kaverin lausahdus kun ilmoitin etten voi ostaa uutta takkia vaikka sitä ihan hirveästi halusin. Ei ole rahaa, sanoin. Entä sitten? Tämä totesi ihmeissään.
Jos en väärin muista (korjatkaa jos olen ihan hakusessa) niin eikös näitä vippejä saa sieltä sun täältä 24/7? Siinähän on kiva yllätys baari-illan jälkeen aamulla edessä...
Kyllähän niistä on puhuttu jo pitkään ja niissä on paljon mielenkiintoisia detaljeja. Kuuleman mukaan vipin myöntämisestä peritään oma maksunsa lainanhoitomaksuna. On ironista, että sen muutaman satasen päälle tulee vielä muutaman kympin lainanhoitomaksu. Olen myös kuullut sellaista, että lainan hakemisestakin perittäisiin joitain maksuja osana puhelinlaskua.
Suomen koronkiskontaa koskeva lainsäädäntö puhuu käsittääkseni vuosikorosta. Koska vippilaina oletetaan maksettavan kuukaudessa tjsp. muuttuu tämä vuosikorkokäsite tulkinnanvaraiseksi. Joskus korko on piilotettu lainanhoitomaksuihin. Rahoituslaitoksia koskeva holtiton luotonanto on sekin tulkinnanvarainen määritelmä; riittävätkö kunnossa olevat luottotiedot ja täysi-ikäisyys? Erään tutkimuksen mukaan vain 30 tutkitusta 80 yrityksestä tunnistaa luotonhakijan kunnolla. On ollut myös tapauksia, joissa varastetulla puhelimella ja/tai henkilöturvatunnuksilla on otettu pikavippejä (
http://www.ts.fi/online/kotimaa/84090.html). Uusi pikavippejä ja kulutusluottoja koskeva laki astunee voimaan joulukuussa ja pakottaa yritykset rekisteriin. Tällä hetkellä monien takana olevat tahot ovat hämärän peitossa.
Ongelmaksi ei muodostu lainanottajan kannalta pelkkä korko vaan myös perintäkulut; yksityisestä perintätoimistosta otetaan yhteyttä nopsaan ja perinnästä syntyvät kulut nousevat parin yhteydenoton jälkeen korkeammiksi kuin itse laina. Siinä vaiheessa asiakas on viimeistään koukussa. Menetetyt luottotiedot haittaavat puolestaan vuokra-asunnon löytämistä, opintolainan saantia ja ties mitä. Luottotiedoille on kysyntää ja kenen tahansa suomalaisen luottotiedot saa kännykkäänsä. Voi hyvällä syyllä kysyä, mitä pikavipeistä jää käteen?
Pikavippifimat ovat kannattavaa toimintaa. Moni firma on satakertaistanut pääomansa muutamassa vuodessa (
http://www.kauppalehti.fi/5/i/yritykset/yritysuutiset/?oid=2009/09/25907&ext=rss). Normaalilla yrittämisellä tuollaisista luvuista voi vain haaveilla, mikä selittänee toiminnan aggressiivisen laajenemisen ja mainonnan. Vippifirmojen mainonta tuntuu myös seuraavan omia polkujaan; viime vuoden joulukuussa lanseerattiin uusi konsepti - lainaa veronpalautuksella. Vippifirman sivusto muistuttaa ulkoisesti Verohallinnon sivuja, vaikkei sillä ole mitään tekemistä Verohallinnon kanssa. Kuluttajavirasto seuraa tilannetta (
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2009/08/25157).
Eräs tapa lopettaa nykyinen käytäntö olisi mielestäni se, että lopetetaan luottotietojen keskitetty välittäminen. Tällöin luotonantaja ei voi enää luottaa yhteenkään luotonhakijaan, vaan joutuu tarkistamaan kaikki luotonhakijan tiedot ja ottamaan riskin, mikä lopettaisi itsestään rahan hölläkätisen jakelun. Samoin menetetyt luottotiedot eivät enää toimisi julkisena häpeäpaaluna, jonka ajatellaan osaltaan vähentävän yritysten riskejä. Harva tietää sitäkään, että keskitetty luottotietorekisteri tuli mahdolliseksi vasta vuonna 1998 tehdyn henkilörekisterilainmuutoksen myötä. Tuo muutos olisi helppo ottaa takaisin eduskunnalta. Vaikutukset olisivat laajakantoisia.
"Luottotiedoille on kysyntää ja kenen tahansa suomalaisen luottotiedot saa kännykkäänsä."
Eipä muuten saa. Luottotietojen kyselyyn pitää olla peruste; rahan lainaaminen, asunnon vuokraaminen tai töihin palkkaaminen (tietyt tehtävät, jotka edellyttää erityistä luotettavuutta). Ihminen saa aina tietää, jos jos luottotietoi on kyselty ja kuka niitä on kysyny.
Yks keino päästä ryöstövippifirmoista eroon ois niiden kieltäminen lailla. Menisko se sitten kuitenkin aikusten ihmisten holhoomiseks? Periaatteessa jokainen on kuitenkin ite vastuussa siitä, mitä tekee ja jos ottaa pikavippei, pitää niistä myös ite vastata (tai olla ottamatta niitä.)
Rahan lainaamista tuskin kielletään lailla, se kun on talousjärjestelmämme perusta. Vippaajia ja koronkiskureita on ollut aina. Pikavipin ottaminen, ottaa sen sitten toimistosta, naapuruston ystävälliseltä mafiosolta tai panttilainaamosta, on aina riskiä ja rahan menoa. Ellei lainarahalla saa tehtyä voittoa, jolla maksaa korko, lainaamalla menettää rahaa.
Ei rahan lainaamista kokonaan tarviikaan kieltää, vaan pikavipit. Pankit sentään kattoo, kelle ne lainaa ja vaatii työpaikan yms. Se on totta, et nykynen järjestelmä perustuu lainarahalle, mut jostainhan sekin raha tulee, vai mitä?
Lopulta talousjärjestelmämme perustuu uskoon, että rahalla on jokin arvo. Luotamme siihen, että rahan arvon vakuutena on jotain mitattavissa olevaa. Kaikki on hyvin niin kauan kun korttitalo on pystyssä. Systeemi on arka kupruille, "kuplille" - ja skandaaleille, jotka taas heikentävät luottamusta ja saavat korttitalon tutisemaan. Nämä pikavippipuliveivarit ovat niitä pieniä kupruja.
Viimekädessähän kyse on siitä, pitääkö ihmisiä suojella omalta vastuuttomalta käyttäytymiseltä.
Julkisessa keskustelussa on mielestäni ollut sävy, joka määrittelee syyllisiksi pääasiassa pikavippiyhtiöt. Asia ei ole näin yksinkertainen. Kyllä vastuu on vahvasti vipin ottajalla. Hän on päättänyt kännissä tai ilman känniä tehdä lainasopimuksen jonkin näiden kepuliyrityksen kanssa tarkistamatta ehtoja riittävästi. Julkisesti on moneen kertaan sanottu, että useat noista pikavippiyrityksistä pitävät niin jättimäisiä vuosikorkoja, että sitä voisi kutsua oikeastaan laillistetuksi ryöstöksi.
Jos kansalaiselle eivät tällaiset tiedot ole menneet jakeluun, omapa on vika. Jos oma palkka on nakkikioskin myyjän palkkataso, onko oikeasti varaa hankkia kotiin taulutelevisio ja tietokone nopeine internet-liittymineen ja kaiken päälle vielä oma auto tai moottoripyörä? Tätä tapahtuu.
Tietenkin tuollainen henkilö voi syyttä lopulta omia vanhempiaan, etteivät ole kasvattaneet kunnolliseen talouden hallintaan. Liian myöhään.
Olen siis samoilla linjoilla kuin SMO.
Kyllä pikavippiyhtiöt on pääsyyllisii pikavippiongelmiin, koska nehän aivan härkisti käyttää hyväks joidenkin ihmisten kyvyttömyyttä hoitaa raha-asiansa. Ei mikään ihme, jos miettii, millasii taustoi näillä pikavippikeisareilla on itellään: on talousrikoksii, on ulosottohelvettii yms.
Totta kai ihminen on ite syyllinen, jos ottaa pikavipin, koska kertoohan se jotain ihmisen kyvystä hoitaa raha-asiansa, jos tarvii 100 e kahdeks viikoks 20-30 % korolla. Pikavippiyhtiöt kuitenkin rikastuu toisen tyhmyydellä ja se on musta väärin. Ratkasuna on pikavippifirmojen kieltäminen lailla ja rikoshyötynä saadun omaisuuden takavarikoiminen valtiolle.
823% on todelliseksi vuosikoroksi vielä kohtalaisen alhainen :D, kerran kun olin rahanpuutteessa ja selailin noita pikavippejä, niin vastaan tuli 20 euron pikavippi, jonka todelliseksi vuosikoroksi tuli 27 000%! Jos miettii muita lainoja, esimerkiksi asuntolainassa todellinen vuosikorko on noin 4% luokkaa (tosin nyt asuntolaina on todella edullista, ja inflaation takia lainat syövät itseään), ja luottokorteissa joissa korot ovat suurimmillaan noin 10%-15%, on todellinenkin vuosikorko aina alle 20%. Kulutusluotoissa taas on jopa 80% todellisia vuosikorkoja, koska jotkut, menestyneet pikavippifirmat, jotka pystyvät tarjoamaan myös isompia summia, perivät omista kulutusluotoistaan todella kovia korkoja. Verrattuna esimerkiksi Nordean kulutusluottoon, jossa todellinen vuosikorko on noin 10%. Pikavippiala oli vielä muutama vuosi sitten todella villiä.. tuli itsekin kännipäissään otettua baarirahaa keskellä yötä hieman ennen pillkua, mutta nyt ala on rauhoittunut, ja hinnat tulleet alaspäin. Toki vieläkin nuo tietty ryöväystä ovat, ei sitä käy kiistäminen. Ei kuitenkaan enää varsinaista koronkiskontaa. Yksi ihan hyvä firma on
http://www.pikavippi.ws/nordax-laina mutta tässäkin korot ovat huimia verrattuna pankkien myöntämiin. Itse en kuitenkaan suhtaudu pikavippeihin varsinaisesti paheksuen, ihmiset ovat toki vapaita sopimaan sellaisia lainoja itselleen kuin vain haluavat. Mutta nopeasti käyttöön saatavalle, edulliselle lainalle olisi kyllä huima kysyntä. Itselläkin jäänyt moni hauska ilta kesken, kun massit loppuneet varsinkin loppukuusta kesken kaiken hauskanpidon :)
Myöhästynyt kommentti smon viestiin.
Pelkkän uskon voimalla maailma tosiaan pyörii. Vielä jokunen vuosikymmen sitten keskuspankeilla piti olla kultaa tai kultaan kiinteällä kurssilla sidottuja dollareita (joita keskuspankit -mutteivät yksityiset- saattoivat vaihtaa Yhdysvaltoihin säilöttyyn kultaan). Tosin virallinen kullan kurssi oli $35/oz, millä se on kirjattu Yhdysvaltojen budjettiin vieläkin (päivän kurssi: $1368/oz) ja kullan määrän rajat asettivat siis rajoja sillekin, että paljonko taaloja voitiin luoda.
Kun Nixon lakkautti systeemin, ei rahalta enää edellytetty mitään vakuuksia. Pitää vaan uskoa, että keskuspankin X laskema seteli tai kolikko on vielä huomennakin jonkun arvoinen. Muutamassa vuosikymmenessä touhu on mennyt niin villiksi, että kaikesta maailman rahasta vain reilusti alle 10% on edes fyysisesti olemassa jossain. Yli 90% maailman rahasta on siis pelkkiä bittejä, jotka eri tahot lupaavat maksaa (millä?) niin vaadittaessa.
Yksi järjestelmään heitetty euro siis "luo" monta euroa, kun se lainataan eteenpäin. Ikään kuin ylösalaisin rakennettu pyramidihuijaus, jossa yksittäinen raha monistetaan matkalla ylös ja useammalle. Homma toimii niin kauan kun systeemiin virtaa rahaa tai ainakaan siellä jo olevia ei kerralla nosteta paljon. Siinä on yksi jatkuvan talouskasvun vaatimuksen syistä: jos liian moni haluaa ottaa rahansa pois systeemistä, niin systeemi ajautuu tilanteeseen, jossa sillä ei ole valmiutta maksaa kaikkia sitoumuksiaan. Tuon kriittisen osuuden on varmaan joku laskenutkin, mutta se on lopulta suhteellisen pieni osuus, mitä systeemistä tarvisi vetää pois kerralla, niin koko kansainvälinen pankkijärjestelmä ja sen varaan rakennettu maailmantalous olisi ainakin jonkin aikaa täysin kaput.
Talletussuojat ovat hyviä takeita yksittäisten pankkien kaatumiselle, mutta koko ns. fiat-rahalle (eli takaamattomalle rahalle) rakennetun systeemin heikkouksia ei kansallisin talletussuojin voida suojata. Pitää vaan uskoa, jos ei ole mahdollisuutta sitoa varojaan johonkin, jonka arvoa ei määrätä eikä käyttöä rajoiteta esim. keskuspankin määräyksellä.
Muutama käsitekorjaus:
Raha on määritelmällisesti yhteisön sopima vaihdonväline. Rahalla ei ole koskaan muuta arvoa kuin mitä me sille hyväksymme. Toimivassa yhteiskunnassa sopimukset pitävät ja rahalla on arvo. Anarkiassa rahalla ei ole mitään arvoa. Tämä pätee aina, oli raha sitten bittejä, paperia, kultaa tai simpukoita.
Pankki ei luo rahaa tyhjästä. Ne lainaavat sijoittajien (esim. tallettajien) niille lainaamia rahoja eteenpäin. Pankki ei siis voi lainata enempää kuin mitä sillä tilillään on rahaa. Saadakseen lisää rahaa joutuu pankki lainaamaan sitä muualta. Sen lainansaantiin vaikuttavat samat asiat kuin muidenkin lainansaantiin (luotettavuus, yleinen rahan tarjonta sekä pankin tarjoama korko). Mikäli pankki ei ole houkutteleva sijoituskohde, ei se saa lisää lainaa ja näin ollen sen mahdollisuudet lainata asiakkailleen loppuvat. Toisaalta mikäli se tarjoaa liian korkeaa korkoa, ei pankki saa enää omia lainojaan kaupaksi liian korkea koron vuoksi.
Pankin lainarahan tarjoamisellekin on olemassa rajansa. Kun yhden pankin lainanannolle on rajoitus, on myös koko pankkijärjestelmän lainanannolle rajoitus. Tätä rajoitusta keskuspankit (EKP, FED jne.) pyrkivät nostamaan ja laskemaan talouden tarpeiden mukaan (esim. ohjauskorko ja avomarkkinaoperaatiot). Tärkein rajoittava tekijä on kuitenkin rahamarkkinoiden toiminta. Sijoittajat päättävät mihin rahansa laittavat. Kun pankkeihin luotetaan, annetaan niille rahaa. Kun taas luottamusta ei ole, rahansaanti tyssää.
Itse viestiketjuun:
Pikavippaukset ovat laillistettua hölmöjen ryöväystä. Siksi se pitää kieltää. Eihän lapsillekaan saa myydä alkoholia. Samalla tavalla yhteiskunnan on kannettava huolta typeristä, sillä heidän mokailunsa tulevat kuitenkin kaikkien muiden maksettaviksi. Tällaisia pakkoja on jo muutenkin olemassa (esim. liikennevakuutus, joka korvaa kaikkien henkilövahingot ja syyttömän materiaalivahingot. Muutenhan kolarissa syytön saattaisi menettää autonsa, kun toisella ei olekaan varaa maksaa korvauksia.). Helpoin tapa päästä pikavipeistä eroon olisi kieltää tekstarivipit ja vaatia velkakirjaan aina kirjallista sopimusta, jonka voi allekirjoittaa vain henk. koht. paikan päällä. Tämä vaatisi toimistoa ja henkilökuntaa, jolloin pikavippaajien kulut nousisivat ja suurin osa niistä poistuisi kannattamattomina markkinoilla. Nythän kulut tässä toiminnassa ovat olemattomat. Riittää kun kassa kestää odotella perinnästä hitaasti takaisin, korkojen ja kulujen kanssa, tulevia rahoja. Osa firmoista on vielä lisännyt repertuaariinsa perintätoimiston, jolloin myös perintäkulut saadaan firmalle.
"Oikeus ja kohtuus - kaikessa ..." -blogi kertoo, miten kuluttajansuojalainsäädännön etämyyntiin liittyvien pykälien avulla pikavippi-rahasampofirmojen rahasammon kampi voi mennä jumiin. Etämyynnissä on 14 päivän palautusoikeus ja palautusoikeuden nimissä voi välttää mm. toimituskulut.
Otsikolla "Kuinka ottaa pikavippi ilmaiseksi" tehty kirjoitus löytyy osoitteesta
http://oikeusjakohtuus.blogspot.com/2011/02/kuinka-ottaa-pikavippi-ilmaiseksi.htmlOlen samaa mieltä että suurin osa niistä firmoista on suoranaista huijausta mutta suurimmat toimijat on ihan luotettavia ja korkokulut on laina-aikaan nähden siedettävät. Kyllä ne huijarit aika hyvin erottuu joukosta kun katsoo vaikka jotain vertailusivustoa kuten
http://www.pikavippivelho.com/tosi hyvä juttu pieniä ihmisiä riistävät, myös perintätoimistoille voisi laittaa maksukatto. julkisuuteen tullut että muutamien kymmenien senttien/eurojen perimiskustannukset yli 100 euroa.
ei järkeä.
Perintälakiin on tullut myös muutos:
10 a § (18.1.2013/31)
Kuluttajasaatavan perintäkulujen enimmäismäärät
Kuluttajasaatavaa perittäessä velalliselta saa tässä momentissa mainituista perintätoimista vaatia seuraavat määrät:
1) kirjallisesta maksumuistutuksesta enintään 5 euroa;
2) 5 §:ssä tarkoitetusta maksuvaatimuksesta enintään:
a) 14 euroa, jos saatavan pääoma on enintään 100 euroa;
b) 24 euroa, jos saatavan pääoma on yli 100 euroa, mutta enintään 1 000 euroa;
c) 50 euroa, jos saatavan pääoma on yli 1 000 euroa;
3) suoraan ulosottokelpoista saatavaa koskevasta 5 §:n mukaisesta maksuvaatimuksesta enintään 14 euroa;
4) puolet 2 tai 3 kohdassa mainitusta määrästä, jos kyse on samaa saatavaa koskevasta uudesta maksuvaatimuksesta;
5) 5 §:ssä tarkoitetusta maksuvaatimuksesta enintään 5 euroa, jos saatavaa perii perintätoiminnan luvanvaraisuudesta annetun lain ( 517/1999) 1 §:n 3 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettu perintätoiminnan harjoittaja;
6) velallisen pyynnöstä tehdystä maksuajan pidennyksestä enintään 5 euroa;
7) yhdessä velallisen kanssa laaditusta koko jäännössaatavan kattavasta maksusuunnitelmasta, joka on tehty kirjallisesti tai muulla pysyvällä tavalla, enintään:
a) 20 euroa, jos saatavan pääoma on enintään 100 euroa tai maksusuunnitelma käsittää enintään neljä maksuerää;
b) 30 euroa, jos saatavan pääoma on yli 100 euroa, mutta enintään 1 000 euroa ja maksusuunnitelma käsittää enemmän kuin neljä maksuerää;
c) 50 euroa, jos saatavan pääoma on yli 1 000 euroa ja maksusuunnitelma käsittää enemmän kuin neljä maksuerää;
d) 20 euroa, jos saatava on suoraan ulosottokelpoinen.
Muusta kuin 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta maksumuistutuksesta saa vaatia sen esittämisestä aiheutuvat todelliset kulut. Kulut voidaan periä käytetystä muistuttamistavasta keskimäärin aiheutuvien todellisten kustannusten mukaisina.
Velalliselta saa vaatia todelliset perintäkulut, jos perinnästä on sen edellyttämän tavanomaista suuremman työmäärän vuoksi aiheutunut muita kuin 1 momentissa mainittuja tai siinä säädetyt enimmäismäärät ylittäviä kuluja. Velalliselle on tällöin esitettävä erittely vaadituista perintäkuluista ja niiden perusteista sekä ilmoitettava kulujen määrän olevan muutoin sovellettavia enimmäismääriä suurempi. Enimmäismääriä ei kuitenkaan saa ylittää, jos perittävänä on suoraan ulosottokelpoinen saatava.
L:lla 31/2013 muutettu 10 a § tulee voimaan 16.3.2013.
Koko lperintälaki:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990513?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=perint%C3%A4
