YLE Radio1, Tuomas Enbuske: Pitäisikö avioliittoinstituutiosta tehdä sukupuolineutraali?
Paljon on ollut viime aikoina keskustelua siitä mikä olisi sukupuolineutraalin avioliiton nimitys.
Ehdotus: kaikkia virallistettuja liittoja voitaisiin nimittää yksinkertaisesti "liitoiksi". Liittolaki, elää liitossa, liitossa asuvat jne.
Jos joku haluaa korostaa liittonsa erityislaatuisuutta, käyttäkööt vapaasti avioliittoa, samioliittoa, homoliittoa jne. Lainsäädännössä näitä nimikkeitä ei tarvitsisi lainkaan.
Avoliitto jäisi merkitsemään samaa kuin nytkin.
Tämä sopisi jopa kieleemme erinomaisen hyvin, koska suomessa substantiiveilla ei ole sukua.
Miksi ihmeessä nimikkeitä pitäisi muuttaa? Avioliitto on vakiintunut nimitys yhteisön ja yhteiskunnan tunnustamalle (yleensä) kahden ihmisen solmimalle parisuhteelle, juridiset yms. seuraamukset tietysti vaihtelevat. Tietääkseni uusia sanoja ei ole otettu käyttöön missään maassa missä avioliittolait ovat sukupuolineutraaleja. Mikäli heterot tai kirkolliset piirit haluavat korostaa omaa erityislaatuaan, keksikööt he uusia nimityksiä omille käytännöilleen.
Samaa mieltä Kristerin kanssa. Juridisesti vahvistettu parisuhde olkoon avioliitto ja sillä selvä.
Jos avioliiton osapuolet haluavat jotenkin korostaa sitä, miten heidän solmimansa avioliitto on vahvistettu tai muuten tarkentaa sen luonnetta, käyttäkööt sitten tarvittavia tarkenteita. Pelkkä liitto on liian yleinen sana, sehän voisi tarkoittaa vaikka kahden tai useamman valtion, yrityksen, järjestön tms. tekemää liittosopimusta (vrt. Neuvostoliitto, Kansainliitto, Metalliliitto tms.).
Jos joku haluaa avioliittonsa luonteen erikoislaatua korostaa, niin eikös esimerkiksi kirkossa solmittua avioliittoa voisi kutsua "kirkossa solmituksi avioliitoksi" tai "kristilliseksi avioliitoksi" ja maistraatissa vaikkapa "siviiliavioliitoksi". Avioliitto on hyvä yleisnimitys viittaamaan ihmisten keskinäisen yhteiselämän julkiseen sopimiseen. Se erottaa tällaisen liiton selkeämmin vaikkapa Metalliliitosta tai Neuvostoliitosta.
Hullua kyllä, erittäin katolisessa Ranskassa ja vielä katolisemmassa Italiassa se toimii juuri niin.
Vihkiparin on käytävä sekä maistraatissa että kirkossa. Pelkkä kirkollinen vihkiminen ei ole lainvoimainen.
Ranskassa käytäntö on vallankumouksen peruja. Italiasta en tiedä. Kertokaa joku: Fasismi ja sen (ainakin suunniteltu, muttei toteutettu) uskonnonvastaisuus ehkä?
Pete (rekistöreityneessä parisuhteessa, haluaisi olla aviossa ihan oikeesti kun se vaan tuntuu niin kivalta ja perinteiseltä)
