Homofobian sisäistänyt homo?

"Minua todella surettaa tämä homofobian sisäistänyt joukko homoja."

Mikä on homofobian sisäistäny homo? Miten voi olla homo ja samaan aikaan homofoobikko? Se, et ei pidä metelii suuntautumisestaan, on pelkästään positiivista. Eihän heterotkaan kerro. Toisaalta missään muualla ei olla sellasii selkäänpuukottajii ku homoyhteisössä. "Avoimet" homot arvostelee matalan profiilin valinneita ja toisin päin, mikä mun mielestä on ihan sairasta. Mä itekin kyllä joskus syyllistyn "avointen" homojen arvosteluun.

Toisessa keskustelussa tuli esiin käsite "homofobian sisäistänyt homo". Ajattelin, että tämä on oman keskustelunsa arvoinen aihe.

Pahimmillaan "homofobian sisäistänyt homo" on henkilö, joka tiedostaa jollain tasolla oman homoseksuaalisuutensa, mutta torjuu sen täysin. Lievemmässä tapauksessa se on esimerkiksi jatkuvaa pesäeron tekoa vaikkapa sellaiseen "julkihomouteen", joka itselle on jollain tavalla vastenmielistä.

Tämä määritelmä nyt oli aika epämääräinen...

"Eihän heterotkaan kerro."

Kertoo, ihan kaikkialla. Katso vaikka yksi mainoskatkos telkkarista. Tulee heteronormatiivista perhettä. Ja katukuvassa näkyy heteropareja jotka julkeaa kulkea käsittkäin ja pussailla julkisesti kaiken aikaa. Jos he saa, niin saadaanhan mekin?

"missään muualla ei olla sellasii selkäänpuukottajii ku homoyhteisössä."

Homo voi olla ilman että on osa mitään homoyhteisöä. Ja olet unohtanut esim. politiikan täysin. Mutta kyl ne ihmiset on niitä paskiaisia, ja niitä on seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta, ihan kaikkialla.

Matala profiili ja homojen kritisointi ja haukkuminen on täysin eri asia. Matala profiili on sitä, ettei ota kantaa asiaan, eikä esim. tuo aktiivisesti perustelemattomia mielipiteitään keskustelupalstoilla esiin.

Totuus kuitenkin on se, et heterojen ei tarvi salata omaa suuntautumistaan, koska ne muodostaa 95 % väestöstä. Niiden ei tarvi kuitenkaan koskaan erityisesti kertoo olevansa heteroita, koska se on normi ja kaikkien oletetaan olevan heteroita, jos ne ei muuta kerro. Matala profiilihan tarkottaa sitä, et ei pidä suuntaumisestaan metelii, vaan elää elämäänsä omana ittenään sitä muille julistamatta. Sellasen elämän mä oon valinnu. Se, et on matalan profiilin valinnu, ei estä ottamasta kantaa asioihin.

Mun mielestä on jotenkin naurettavaa, et jotkut olettaa elävänsä "avoimesti" homona. Aina tulee sellasii ihmisii, jotka ei sitä tiedä, joten miks pitäs käyttää aikaansa sen pohtimiseen, miten moni tietää ja miten moni ei?

Mitä homoyhteisön selkäänpuukottamiseen tulee, ni homothan arvostelee välillä toisiinsa aika rajusti toisen valinnoista. Esim. jos joku päättää olla kaapissa ja pitää matalaa profiilii, ni sitä ollaan heti kritisoimassa ja arvostelemassa. Samoin tietysti, jos joku juoksee ympäriinsä julistamassa omaa homouttaan, ni sitäkin kritisoidaan. Miten tässä nyt sitten pitäs olla?

On tietysti hyvä, et homojen tilanteesta puhutaan julkisesti, mut joidenkin ihmisten tyyli esim. Pridessä ei anna heteroille kuvaa siitä, et me ollaan ihan tavallisii ihmisii ja samanlaisii ku ne - paitsi, et tykätään saman sukupuolen edustajista.

Ei tarvikaan, mutta miksi meidän pitää salata kun me ei kuitenkaan lopulta tehdä mitään sen ihmeempää. Käy se nahkamasterikin lomamatkoilla etelässä ja miehensä kanssa ravintolassa aika ajoin. Se ei ole julistamista, se on aikuista keskustelua omasta elämästää. Ja toi 95% on kukkua. Tutkimusten mukaan puhtaasti heteroita on melko pieni määrä väestöstä.

"Aina tulee sellasii ihmisii, jotka ei sitä tiedä, joten miks pitäs käyttää aikaansa sen pohtimiseen, miten moni tietää ja miten moni ei?"

Niin, miksi sitä pitää miettiä kun voisi luottaa siihen että tulee hyväksytyksi sellaisena kuin on? Eikö se olisi helpompaa kaikille?

"Mitä homoyhteisön selkäänpuukottamiseen tulee, ni homothan arvostelee välillä toisiinsa aika rajusti toisen valinnoista."

Sinä olet tähän hyvä esimerkki? Jos se tekee homoista niin pahoja niin ole ensimmäinen fiksumpi ja lopeta kritisointi?

"Pridessä ei anna heteroille kuvaa siitä, et me ollaan ihan tavallisii ihmisii ja samanlaisii ku ne"

Osallistuitko? Katsoitko edes kuvia? Perehdyitkö asiaan yhtään vai onko sinulla jo mielipide siitä että marssissa kaikki on alasti tai fetissipuvuissa ja nai toisiaan julkisesti? Kyllä minusta tänäkin vuonna valtaosa oli aika tavallisa, vaikka ehkä vähän värikkäämpää. Marginaalisesti oli fetissi ihmisiä, ja niistäkin oletettavasti osa vain paraatin hengessä pukeutunut.

"Käy se nahkamasterikin lomamatkoilla etelässä ja miehensä kanssa ravintolassa aika ajoin. Se ei ole julistamista, se on aikuista keskustelua omasta elämästää"

Ei etelässä tai ravintolassa käyminen ookaan julistamista, mut homoudesta kertominen sellasille ihmisille, jotka ei sua tunne on ihan turhaa eikä koskaan voi tietää, miten joku suhtautuu.

"Ja toi 95% on kukkua. Tutkimusten mukaan puhtaasti heteroita on melko pieni määrä väestöstä."

Minkä tutkimusten?

"Niin, miksi sitä pitää miettiä kun voisi luottaa siihen että tulee hyväksytyksi sellaisena kuin on? Eikö se olisi helpompaa kaikille?"

Voi luottaa siihen, mut ei välttämättä. Aina tulee oleen ihmisii, jotka ei sitä hyväksy eikä se mun mielestä kuulukaan kaikille.

Eli jos kertoo käyneensä avomiehensä kanssa ravintolassa, se ei ole julistamista? Mut jos sanoo että oli eilen villi ilta avomiehensä kanssa, se on julistamista? Harvoin arkena suomalainen puhuu tuntemattomalle, ja vielä vähemmän yksityisiä asioita. Ei ole kukaan mua kadulla pysäyttänyt kertoakseen olevansa homo, tai hetero.

En muista tutkimusta, mutta sen mukaan vain pieni osa vähemmistö väestöä suosii vain toista sukupuolta, valtaosa on varovaisen bi henkinen. Tämä ei ehkä näy käytännössä heteronormatiivisten perinteiden kanssa.

Ei ihmisten tarvi hyväksyä, niiden tarvii vaan tajuta että se ei kuulu heille. Ja niellä se, että seksuaalisuus ei vaikuta ihmisen muihin kykyihin, kuten kykyyn olla vanhempi. Mutta se ei tapahdu niin pitkään kun homoja on pieni vähemmistö joiden kiusaamisesta ei rangaista. Saathan sä hakata inhokki väestöryhmiä, mut niistä sinulla on rikosoikeudellinen vastuu. Ja jos sinusta paras tapa on olla pois silmistä ja mielistä, kiusaaminen jatkuu eikä tasa-arvoista asemaa saavuteta ikinä.

Miks pitää kertoo käyneensä avomiehen tai aviomiehen kanssa ravintolassa, ku vois sanoo käyneensä elämänkumppanin tai seurustelukumppanin? Jos sitä kysyy joku sellanen, joka ei kuulu sun lähipiiriin, ni sille voi sanoo ihan hyvin käyneensä elämänkumppanin tai seurustelukumppanin kanssa jossain. Ihmiset vois elää omaa elämäänsä sitä sen kummemmin julistamatta.

"Ei ihmisten tarvi hyväksyä, niiden tarvii vaan tajuta että se ei kuulu heille"

Eli siitä siis ollaan samaa mieltä, et ihmisten seksuaalinen suuntaus ei kuulu kaikille?

"pieni vähemmistö joiden kiusaamisesta ei rangaista"

Rangaistaan, rangaistaan... Lue vaikka lakikirjaa.

"Saathan sä hakata inhokki väestöryhmiä, mut niistä sinulla on rikosoikeudellinen vastuu"

Vaikka sä hakkaisitkin, ni mulla ei oo mitään syytä toimii niin. Ja mitä väestöryhmää mä nyt inhoisin?

"Miks pitää kertoo käyneensä avomiehen tai aviomiehen kanssa ravintolassa, ku vois sanoo käyneensä elämänkumppanin tai seurustelukumppanin? Jos sitä kysyy joku sellanen, joka ei kuulu sun lähipiiriin, ni sille voi sanoo ihan hyvin käyneensä elämänkumppanin tai seurustelukumppanin kanssa jossain. Ihmiset vois elää omaa elämäänsä sitä sen kummemmin julistamatta."

Ja miksihän homon pitäisi käyttää niinkin epäluontevia sukupuolineutraaleja ilmauksia kuin "elämänkumppani" tai seurustelukumppani"? Eivät heterotkaan koskaan tee niin vaan puhuvat reilusti vaimoista/tyttöystävästiä tms.

Miksi homojen pitäisi tinkiä avoimuudesta?

Riquman1990: Ilmeisesti valitsemasi "matala profiili" tarkoittaa esimerkiksi sitä, että valitset tieten sanasi siten, että peität viittaukset kaikkeen, mikä voisi kieliä homoseksuaalisuuteen liittyvistä asioista?

Minusta "paljastavien" sanojen varominen on tietyllä tavalla sisäistettyä homofobiaa. Minusta normaaliin arkeen liittyvistä asioista puhuminen niiden oikeilla nimillä ei ole julistamista.

Ymmärrän kyllä, jos joku haluaa pitää seksuaalisen suuntautumisensa tai jonkin muun henkilökohtaisen piirteensä salassa. Itse kuitenkin koin aikanaan, että osa minusta ei ollut vapaa. Esimerkiksi jatkuva sanojensa varominen on minusta kuluttavaa.

Kaapissa oleminen?

En ole kaapissa siinä viiteryhmässä, jossa elän. Sukulaiset, muut läheiset ja tuttavapiiri tietää minusta tämän sateenkaarevan ominaisuuden. Tiedän kuitenin tulevani yhä "kaapista ulos" säännöllisesti.

Esimerkki: Olen ollut aika pitkään samassa työpaikassa. Kun tänne tulee uusia ihmisiä, niin aina toisinaan kaapin ovi saattaa heilahtaa. Se ovi ei ole kuitenkaan lukossa ja umpipuuta, vaan lähinnä hyttysverkko. Siitä näkee ja kuulee läpi. En esittele homouttani, mutta en sitä kätke myöskään. En tiedä kaikista kahvipöytäkeskusteluista, että onko minun suuntautumisestani puhuttu. Ehkä ei, koska en taida olla niin kiinnostava persoona, että minusta tehtäisiin numero.

smo:"En esittele homouttani, mutta en sitä kätke myöskään. En tiedä kaikista kahvipöytäkeskusteluista, että onko minun suuntautumisestani puhuttu. Ehkä ei, koska en taida olla niin kiinnostava persoona, että minusta tehtäisiin numero."

Tuo on totta monen muunkin homon kohdalla - myös minun. Työyhteisössä perinteisesti on vallalla heteronormatiivinen ajattelumalli. Puolestani saa ollakin. En koe kuitenkaan itseäni sen huonommaksi/paremmaksi, vaikken kaikkeen keskusteluun osallilstuisikaan työpaikan kahvipöydässä. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. En ole sen kiinnostuneempi muiden tekemisistä vapaa-aikanaan, kuin hekään minun (ja puolisoni) tekemisistä.

Ei ole minun (eikä heteroidenkaan) asia, selitellä "tekemisiään" kanssa ihmisille ja hakea sillä tavoin oikeutusta omalle olemassa ololleen. Miksi siis tehdä isoa numeroa työpaikallaan siitä, mitä on vapaa-aikanaan? Varsinkaan, jos siitä ei ole substanssi- tai kompentenssihyötyä työn kannalta.

"Matala profiili" kuitenkin tarkoittaa (mielestäni) myös keskittymistä työssä oleellisiin asioihin, työhön ja sen hoitamiseen parhaalla mahdollisella tavalla. Työelämä on raastavaa niin henkisesti ja fyysisesti näinä aikoina muutenkin, ilman, että sinne luodaan sisäisiä jännitteitä kunkin työntekijän seksuaalisista suuntauksista. Joissakin työpaikoissa, joillakin ammattialoilla toki voi olla helposti avoimesti homo - sitä jopa "odotetaan" stereotypisten ajattelumallien perusteella (mara-ala, matkailu, kauneudenhoito esimerkiksi). Liiallisten stressin siementen kylväminen työyhteisöön ei ole muutenkaan suotavaa - oman työhyvinvoinnin kannalta. Jokainen tuon avoimuutensa ratkoo työpaikallaan tavallaan. Tuskin mitään <oikeaa tapaa> on edes olemassa...

Työpaikan monikansallisuus ja sitä kautta tulevat kulttuurierot on toki otettava huomioon myös. Lähiesimiehenäsi monikansallisessa yrityksessä voi olla henkilö, jonka kulttuuri- ja sosiaalinen tausta voi olla homofobinen. Tällaisen esimiehen alaisuudessa työskentely avoimesti homona voi olla stressaavaa ja haasteellista. Saatat joutua tekemään moninkertaisen määrän työtä muihin verrattuna, hankkiaksesi hänen arvostuksensa. Tällainen tuo lisäjännitteitä työhön, jolloin myös työn sisältö kärsii. Yhteisön sisälle muodostuu vääränlaisia jännitteitä, jos siellä huomataan, että esimies on ottanut jonkun henkilön silmätikukseen - homouden takia. Lain mukaanhan eriarvoinen kohtelu on pääsääntöisesti kielletty, mutta lähdepä tuollaisessa tilanteessa todistamaan "epäasiallista kohtelua" - hyvin nopeasti hankit siinä itsellesi epäpätevän ja riidanhaastajan maineen ja urakehitys saattaa tyrehtyä hetkessä. Pienissä ammattiryhmissä maine kiirii nopeasti muillekin työnantajille. Valitettavasti.

En nyt itse määrittelisi "paljastavien sanojen varomista" sisäistetyksi homofobiaksi - ainakaan kovin yksioikoisesti. Ehkä <itsesensuuri> olisi hieman parempi ilmaisu. Työpaikan kahvipöytäkeskusteluihin toki löytyy valtavasti muitakin (ja mielenkiintoisempia) aiheita kuin seksuaalinen suuntautuminen. Ainakin itse olen kyllästynyt vastailemaan työyhteisössä kysymyksiin: " Mistä lähtien olet tiennyt olevasi homo?, Millaista elämää homot viettävät?, Onko totta, että kaikki homot eivät pysty sitoutumaan vaan vaihtavat kumppania jatkuvasti? etc"

smon hyttysverkko-vertaus on varsin osuva ja sopiva. Moneenkin yhteyteen =D

nameless: "Ja jos sinusta paras tapa on olla pois silmistä ja mielistä, kiusaaminen jatkuu eikä tasa-arvoista asemaa saavuteta ikinä."

"Pois silmistä ja mielistä" ei tarkoita, etteikö homofobian vastaista työtä voisi tehdä muutoinkin - esimerkiksi hankkimalla niiltä ihmisiltä siellä työyhteisössä arvostus ja kunnioitus osaamisen kautta. Arvostusta ei hankita toimimalla työpaikan "virallisena häirikkönä". Työelämässä epäasialliseen kohteluun johtaa monet syyt - nekin voi molempien (kiusatun ja kiusaajan/-ien) osalta kiteyttää kahteen sanaa: Ylpeys ja ennakkoluulo. Molemmat sanat sopivat kummallekin osapuolelle.

Mielestäni ammattimainen käyttäytyminen ja ammatillinen osaaminen työpaikalla on priorisoitava oman seksuaalisen suuntautumisen edelle. Tasa-arvoa ja hyväksymistä hankitaan pienillä teoilla, ei suurilla julistuksilla...

Niin, tietysti peilaan ajatuksiani oman historiani kautta. Olen toiminut suurimman osan työelämästäni sellaisessa työympäristössä, jossa vahva sosiaalinen kanssakäyminen (niin muun työyhteisön kuin ympäristön suhteen) on osa ammatillista osaamista.

Arkadas; "Itsesensuuri" ja "sisäistetty homofobia" ovat täysin *mielestäni* eri käsitteitä. Itsesensuuri lienee lähempänä jotain "street-smart" käsitettä tai työpaikalla "korrektia" kahvipöydittelyä. Työpaikalla työpaikan tavoin. Kaipa tuo kunkin avoimuus löytyy niin työpaikan ilmapiiristä, työtehtävistä kuin ihan henkilökemioista.

Homofobinen homo tuntee tai julistaa olevansa "normaali" tai "heteromainen". Homofobian sisäistänyt homo "ei julista" omaa homouttaan ja tavallaan pitää "hetero"naamion takaa huolen että muutkaan tekisi niin, jottei itse tulisi "leimatuksi" "sellaiseksi". Jostain kumman syystä, homofobian käytökseensä sisäistänyt kykenee itse näyttämään normaalilta kyrpä suussa... (*hymiö)

Vaikka vain pieni osa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä kuuluu Setan järjestöihin on näillä homojärjestöillä ja järjestöhomoilla merkittävä vaikutus vähemmistöistä saatavaan julkisuuskuvaan. Aika moni setan järjestöistä on päätynyt pitämään luottamushenkilönsä kaapissa ja ylläpitää osaltaan homofobista kulttuuria. Hyvin surullista.

Hallituksen jäsenten tiedot ilmoitettu:
Hobiles,
Savon Seta,
Vaasan Seta,
Åländska Gayföreningen Regnbågsfyren,
Opiskelijavinokkaat OVI,
Sateenkaariperheet,
Seta (kattojärjestö).

Hallituksen jäsenistä ilmoitettu vain puheenjohtajistoa ja/tai jäsenten nimi vain osittain:
Jyväskylän Seta,
Oulun Seta,
Tampereen Seta,
Mummolaakso,
Regnbågsankan.

Hallituksen jäsenistä ei ole annettu tietoa:
Helsingin seudun Seta,
Satakunnan Seta,
Rovaniemen Seta,
Turun seudun Seta,
DreamWearClub,
Steam,
Suomen Karhut.

Em. lisäksi täytyy mainita Lahden HLBT Koodi, jolla ei ole hallitusta ja jonka toimintaa ollaan lopettamassa.

Tiedot on kerätty tänään yhdistyksien kotisivuilta ( http://www.seta.fi/index.php?k=16299 ).

SaintJudy: "Homofobian sisäistänyt homo "ei julista" omaa homouttaan ja tavallaan pitää "hetero"naamion takaa huolen että muutkaan tekisi niin, jottei itse tulisi "leimatuksi" "sellaiseksi".

Hauska väittämä - en allekirjoita. Kysymyshän on vain mielipiteistä. Liittyneekö esimerkiksi oma rajallinen profiilisi (käyntikortissa) myös tähän ajattelumalliin? En nyt itsekään ole omaan käyntikorttiini kaikkea mahdollista laittanut, mutta lärvi on tunnistettavissa, samoin kuin moni muu asia (yhteystiedot etc). Lienemme molemmat omalla laillamme homofobisia myös - oli se ky*pä suussa tai pepussa =D

(Okei, sovitaan, että jatkossa henkilökohtainen arvostelu ja iskut vyön alle pistetään tuolta postilaatikon kautta ;) )

"Liittyneekö esimerkiksi oma rajallinen profiilisi (käyntikortissa) myös tähän ajattelumalliin?"
- Ei, käyntikorttini rajallisuuteen on muut syyt kyseessä, joista tärkein lienee että suurin osa netissä tapahtuvasta "toiminnastani" tapahtuu muualla. Jos laajemmin haluaisin esiintyä julkisesti, niin laittaisin nimen ja kasvot tännekin, mutta en koe siihen tarvetta. Jos tuo Liikkeen käyntikortti on avoimuuden mitta, niin lienen sitten pahasti kaapissa? En muista edes mitä tietoja kortissani on, saatika muidenkaan kortit kiinnosta. Minulle kysymys on kuitenkin asioista, ei henkilöistä. *Se pitää vielä mainita, että kasvottomuuteni täällä ei merkitsisi sitä että en olisi sanomisieni takana 100%.

*Saako vielä kysyä, vaikka ette, hyvä Arkadas, allekirjoita "väittämääni", niin mikä siinä sai Teidät noin voimakkaasti reagoimaan?

Arkadas!

Vaikka käyntikortti onkin henkilötietojensa ilmoittamista, niin enpä juuri ole kuullut käyntikorteista, jossa heteromies ilmoittaa olevansa naimisissa ja mahdollisesti vielä heteroliitossa. Kyse on aktiivisesta salaamisesta, jota tuskin tapahtuu, jos käyntikortissa ei lue "Homo". Että ei näytä kasvojaan, voi johtua monesta muusta asiasta kuin siitä, että ei halua olla avoimesti homona esillä täällä ranneliikkeessä. Minullakaan ei ole kuvaa, mutta olen ollut esillä marsseissa, messuissa, TV:ssa, radiossa...
Toisaalta tällaisen oman olemuksen typistäminen toisten mielipiteeksi ko. ihmisestä ei käsitä vielä kokonaisuutta. Kyse on siitä, että Sinulla on mahdollisuus halutessasi elää täysipainoista elämää olemuksesi mukaan. Sitä ei tulisi kenenkään toisen mielipide - oli se mikä tahansa - rajoittaa. Varsinkaan, kun olemuksesi ei ole keneltäkään toiselta pois eikä homouden kohdalla voi vahingoittaa toista mitenkään. Kuvitellut vahingoittumiset jätän omaan arvoonsa.

Matalan profiilin ei tarvitse (eikä tulisi) tarkoittaa, että salaa mitään itsestään. Ei tarvitse olla julistamassa/kertomassa, mutta ei jätä kertomatta kertoessaan omasta koko elämästään eikä jätä tunnustamatta kumppaninsa/kumppaneitansa. Matala profiili voi siis tarkoittaa henkilöä, joka ei aktiivisesti pyri kertomaan homoudestaan, mutta ei salaakaan sitä.
Homofobian sisäistänyt homo harjoittaa itsesyrjintää esim. asenteiden ja/tai rakenteiden kielteisen vaikutuksen p e l o s s a. Kyse ei ole minusta siitä, että ei pidä meteliä suuntautumisestaan, vaan siitä, että p e l k ä ä ympäristön takia elää (täysin oikeutettua) elämää oman olemuksensa mukaan. Siihen kuuluu siis aktiivinen kieltäminen ja peittely.

Minusta homokulttuurissa saa olla myös omia piirteitä, heterokulttuurista eroavia piirteitä. Näinhän myös väistämättä on.

Yllämainittu selkäänpuukottaminen: se ei liity homouteen (olemukseen homona), vaan moraaliin (arvoihin yksilöillä ja yhteisöillä).

"Saako vielä kysyä, vaikka et allekirjoita "väittämääni" niin mikä siinä sai Teidät noin voimakkaasti reagoimaan?"

SainJudy, ei tarvitse teititellä ;) Voimakas reagointi? Ei mielestäni, otin esille vain YHDEN esimerkin, joka (mielestäni) voisi olla viite keskustelun aiheeseen.

martin - "Kyse on siitä, että Sinulla on mahdollisuus halutessasi elää täysipainoista elämää olemuksesi mukaan. Sitä ei tulisi kenenkään toisen mielipide - oli se mikä tahansa - rajoittaa."

- tässä asiassa olen Martinin kanssa täysin samaa mieltä - harmi vain, että keskuudessamme on paljon niitä, joiden mielestä "oikea" homo käyttäytyy tietyllä tavalla - ajattelematta sitä, että on kaksi eri asiaa olla avoimesti homo kehä kolmosen sisäpuolella, kuin jossain Kuhmon tapaisessa kolmen-neljän suvun hallitsemassa kylässä. Monimuotoisuus on hyvä asia - kunhan vain oppisimme pienessä piirissämme sen myös sisäistämään itse paremmin ;)

"Matala profiili voi siis tarkoittaa henkilöä, joka ei aktiivisesti pyri kertomaan homoudestaan, mutta ei salaakaan sitä."
- itse en olisi pystynyt sanomaan sitä yksinkertaisemmin. Hyvä Martin, loistavaa selkokieltä.

Joskus tietty itsellänikin menevät puurot ja vellit sekaisin;) Mutta selitän (vaikka aikaisemmin kirjoitinkin, ettei ole asiani selitellä...) omaa "matalaa profiiliani". Olen tosiaan tyytyväinen itseeni ja elämääni, läheiseni, ystäväni ja sukulaiseni tietävät asian, siinä suhteessa en ole kaapissa. Työyhteyksissä vastaan toki asiasta kiinnostuneille, jos joku sitä kysyy, itse tuon työyhteyksissä homouden esille ainoastaan, mikäli sillä on <oleellista> merkitystä työssä suoriutumisen kannalta. Eli tapauskohtaisesti. Pääsäänöisesti minua kiinnostaa hyvin vähän se, mitä kanssa ihmiset minusta (seksuaalisuudestani) ajattelevat Olen oma itseni, vahvuuksineni ja heikkouksineni - vaikken sateenkaarilippu liehuen astukaan kehiin =D

"Voimakas reagointi? Ei mielestäni, otin esille vain YHDEN esimerkin, joka (mielestäni) voisi olla viite keskustelun aiheeseen."

Esimerkki ei nyt vaan toimi esimerkkinä otsikon aiheeseen."Käyntikortittomuudessani" (*johon tein pienen lisäyksen...) lienee enemmän kysymys "itsesensuurista" kuin keskustelun otsikon aiheesta. Pitää muistaa että on aivan eri asia olla "julkisuudessa" kuin "julki", josta päästään takaisin aiheeseen...johon minulla ei ole muuta lisättävää kuin henkilökohtainen tarkennus "väittämääni" . Olen muutamaan aikanani "homofobiansa sisäistäneeseen" tyyppiin törmännyt, seurustellutkin yhden kanssa. Piti olla tarkkana miltä näytti, miten käyttäytyi ja pukeutui. Sain käsityksen että tämä tarve vakuutella "normailiutta" tuli pikemminkin enemmän homoyhteisön sisältä, vaikka siihen sisältyikin pelkoa "paljastumisesta" ohikulkioille, siitä että homous näkyisi päälle ja väkivalla uhasta. Tämä siis ajassa 15 vuotta sitten ja ikävää että moiseen vieläkin törmää - ehkä herkemminkin kun tunnistaa oireet.

"SainJudy, ei tarvitse teititellä ;)" Ja minähän teitittelen Teitä jos siltä tuntuu, *kele! :-)

Homoyhteisössä on tosiaan vieläkin pyrkimystä "heteromaisuuteen" (mitä ikinä tämä hölynpöly tarkoittaakaan) ja paineen usein tulevan tältä suunnalta. Uskoisin sen kuitenkin juuri homofobian sisäistänellä homoilla johtuvan tuosta ulkoapäin johtuvasta pelosta.
Toki voin ajatella myös, että on ihmisiä, jotka noudattavat kaikenlaista yhdenmukaista norminmukaisuutta. Se voi johtua ulkopuolisen hyväksynnän hakemisen tarpeesta. Se on turhaa, sillä ihmiset muutenkin ovat monessa suhteessa erilaiset ja kaikkea ei koskaan kaikki hyväksy.
Normikeskeisyys ja "normaaliuteen" pyrkiminen johtaa myös ongelmiin, sillä ihmiset ovat moninaiset. Tässä ehkä ei ole sisäistetty homofobiaa, mutta ei toisaalta myöskään jää mahdollisuutta hyväksyä homouttaan. Tässä kohdin puhuisin syvimmillään omakohtaisesta kapea-alaisesta käsittämisestä. Se johtaa muiden ehdoilla elämiseen.

Kiitos SaintJudy asian avauksesta!

Arkadas! Hyvä, jos määritelmät kelpaavat. Tarkoitukseni olikin jättää avoimeksi ensimmäisen määritelmän kohteen kaikki suunnat.

"martin kirjoitti: "Homoyhteisössä on tosiaan vieläkin pyrkimystä "heteromaisuuteen" (mitä ikinä tämä hölynpöly tarkoittaakaan) ja paineen usein tulevan tältä suunnalta"

Ei ehkä heteromaisuuteen, vaan miesmäisyyteen. Mieshän se homokin on, joten miks pitäs käyttäytyy "homomaisesti"? Mitä edes on "homomainen" käytös? Ei homous muuta kenenkään käytöstä, vaan sen tekee ihminen ite, jos tekee. Ei homo- ja heteromiehen välillä oo muuta eroo ku se, kenestä tykkää.

Arkadas osas mun mielestä ilmasta asian hyvin: ei sitä työpaikoilla tarvi kertoo, koska se ei liity työhön mitenkään. Työpaikalla tehdään töitä, ei puida yksityisasioita. Eri juttu, jos kertoo lähipiirille, mikä se sitten kellekin on. Jollekin se on sukulaiset, jollekin joku muu.

Aika moni heterokin sitä paitsii puhuu seurustelukumppanista, elämänkumppanista tai avo-/aviopuolisosta. Eri juttu joku viihde- tai media-ala, jossa näitä kiintiöhomoi on tyrkätty joka paikkaan ihan vaan täytteeks antamatta niille kunnon roolii. Media-alalla voi varmaan ollakin ihan avoimesti homo sen kummempii miettimättä, paitsi että yhtään uutistoimittajahomoo mä en tiedä, joten ehkä moni uutistoimittaja on kaapissa. Ja mitä sitä paitsi jonkun uutistoimittajahomon yksityiselämä ihmisille kuuluu? Ei heterokaan välttämättä kilju ympäriinsä, kenen kanssa ne on naimisissa.

Sitten on nää meikkaaja-stailaaja-parturi-kampaajahomot. Ne on monesti aika stereotyyppisii ja niitähän on esim. kaikenmaailman muoti- ja sisustusohjelmat pullollaan. Suurin osa homoista tuskin samastuu johonkin lanteita ja ranteita vatkaavaan käsilaukku-neitihomoon. Homothan on kiinnostunu nimen omaan miehistä - tai ainakin suurin osa on.

Mahdanko olla homofobinen homo kun tarkoituksella välttelen toisia homoja ja katselen mieluummin hetero-kuin homopornoa. Vai onko kyse jostakin muusta.

Rox2010, oot sä edes homo?

Tuo sanojen valinta pitäisi olla tarpeeton, kun puhutaan kuitenkin aikuisten välisistä suhteista. Onhan neutraaleilla termeillä etunsa, mutta ne ilmaisee kuitenkin sen taka-ajatuksen, että on jotain mitä pitää hävetä tai pitää poissa julkisesta tiedosta.

Mutta minua oikaistiin oikein, että työpaikoilla ammatillinen käytös on tärkeintä. Se vaan, että vapaa-aikana ihmisen pitäsi halutessaan saada olla niin homo kuin laki sallii. Ymmärrän riqu että sinua ahdistaa naiselliset homot, mutta minä esim. tykkään moisista, ja en todellakaan ole ainoa joka osaa arvostaa pehmeämpää kauneutta. Sinulla ei ole yhäkään mitään oikeaa annettavaa syyksi sille, että miksi ihmisen pitäisi olla miehinen jos hänellä on sisäsyntyisenä ominaisuuksena kikkeli. Kyllä sulle karhuja jää ilman että painostat tätä rajoittunutta ajatusmaailmaasi muille.

Tää suuri vallankumous, jonka homouden oikeustaistelu toi, on juurikin tämä kaksisukupuolisen järjestelmän rikkominen. Kyllä sinäkin hyödyt suoraan siitä, että sinulta ei odoteta vaimoa ja lapsia niin vahvasti. Olet vain kyvytön antamaan saman edun muille, jotka kokevat heteronormatiivisen miesroolin epämielekkääksi. Minusta mielipiteesi ja asenteesi ovat ahdasmielisiä ja lähes yhtä syrjiviä kuin räyhäuskovaisilla. Jos miehinen olemus on niin tärkeää, niin minusta olisi aiheellista että rupiat vaimoa katsomaan, koska se kuuluu siihen sinun ihailemaan miehen rooliin.

Mutta kyllä, seksuaalinen suuntautuminen ei kuulu kaikille. Mutta niin pitkään kuin homoista puhutaan paskaa aiheettomasti, on pieni henkinen velvollisuus mahdollisuuksien mukaan kopauttaa läheisiään, että hei, olen homo, ja mielipiteesi ovat ennakkoluuloisia ja tyhmiä.

Nameles, selitäpä millä tavalla, se et ihmisii on heteroita, homoi ja bi-seksuaalei, vaikuttaa jollain tavalla siihen, mitä sukupuolta ihminen on. Edes sä et voi esittää, et sukupuolii ois enemmän ku kaks; mies ja nainen. Miks pitää tehdä yksinkertasesta asiasta niin vaikeeta? Musta tuntuu, et sulla menee puurot ja vellit sekasin. Seksuaalinen suuntaus ja sukupuoli on kaks eri asiaa.

Sä oot naismainen mies ja tykkäät sellasista, enemmistö homoista ei. Sä elät tyylilläs, me muut eletään tyylillämme.

Riquman1990, sukupuolia ovat mm. mies, nainen, androgyyni ja intersukupuolinen.

Androgyyni on enemmän ihmisen päänsisänen ominaisuus ku biologinen fakta. Intersukupuolinen taas kasvaa kuitenkin jompaan kumpaan sukupuoleen. Androgyynei ja intersukupuolisii on kuitenkin aika vähän loppujen lopuks. Enemmistö on joko miehii tai naisii. Transsukupuolista ei voi laskee, koska transsukupuolinen kokee olevansa väärää sukupuolta ku mitä se biologisesti on.

...ja miehisyyskin (kuten naiseus) on kulttuurisidonnainen käsite.

Simone de Beauvoiria viäntääkseni "Mieheksi ei synnytä, mieheksi tullaan uhoamalla." Mutta joo, siinä Rikumiäs on oikeilla jäljillä, että homous ei nyt *välttämättä* ole naisellinen piirre. Homofobiaan liittyy myös naisvihaa, sitä esiintyy myös homojen keskuudessa. "Naismaisia" homoja vieroksutaan...ja yleensä tämä "homotyyppi" esiintyy homofobisessa vitsissä. Hassua kyllä, aika moni homovitsi perustuu siihen että heteromies joutuu homon "raiskaamaksi" (vankila/suihkusaippua/klassinen Poliisiopisto-leffan vitsi jne..).

-hmm...

Muutama kommentti keskusteluun:

Heteroiden lukumäärän suhteen julkaistiin muutama vuosi sitten varsin mielenkiintoinen tutkimus, joka toteutettiin varsin suurella otoksella suomalaisia kaksosia (Santtila et al.: "Potential for homosexual response is prevalent and genetic"; 2007). Heille esitettiin kysymyksenasettelu "Jos mieleesi oleva komea mies / kaunis nainen (samaa sukupuolta siis) ehdottaisi seksuaalista kanssakäymistä kanssasi, kuinka todennäköisesti voisit tämän toteuttaa?" 32,8 % miehistä ja 65,4 % naisista katsoivat seksin olevan jossain olosuhteessa mahdollista; tämän perusteella voidaan helposti väittää, että "puhdasverisiä" heteroita on huomattavasti vähemmän kuin 95 %. Tutkimus on kaiken kaikkiaan varsin mielenkiintoinen ja alallaan varmasti uraauurtava.

Heteronormatiivisuus on yhteiskunnassamme kaikkialle tunkevaa. Joskus pisti raivoksi se, että jokin heteroille niin normaaliksi koettu asia kuin julkisella paikalla hellyyden osoittaminen on homojen kohdalla "turhaa alleviivaamista", "huomion keräämistä" tai jopa "sairasta" tai "luonnonvastaista".

Itse olen ollut varsin valikoiva sen suhteen, miten kerron ihmisille suhteestani poikaystävääni vähän riippuen siitä, oletanko kanssakäymisen kovastikin vaikeutuvan asiasta. Olen todennut, että arkipäiväisen asian kiertely tekee toisinaan tiukkaa, kun meinaa vahingossa paljastaa koko asian, joten aika kevyesti tulee puhuttua poikaystävästä. Toisaalta koen tekeväni samalla palveluksen heteronormatiivisen yhteiskunnan murtamisessa: koen, etten vastaa enemmistön mielikuvaa homosta, ja toisaalta voimalla puhua asiasta ohimennen ilman alleviivailua liitän siihen oikeutetun mielikuvan siitä, että se on minun elämääni ja arkeani, enkä häpeä asiaa alkuunkaan. (Mielestäni siis heteronormatiivisesti toimivassa yhteisössä miehekkäästi käyttäytyvä ei voi olla homo; tästä kai myös Riquaman ja Nameles voi olla samaa mieltä? Samankaltaisessa yhteiskunnassa tuppaa olemaan myös tarkat rajat sille, mitä on olla mies ja nainen, joten androgyynisyys ja transsukupuolisuus liittyy mielestäni tähän asiaan.)

Suomen kieli on rakenteellisesti tehty tukemaan sukupuolista neutraaliutta siten, ettei kielessämme ole sanalla hän sukupuolesta riippuvaa muotoa tai ettei substantiiveja jaeta maskuliineihin tai feminiineihin. Koetapa puhua rakkaastasi kolmannessa persoonassa englanniksi ilman valehtelemista tai sukupuolen paljastamista!

riquman: kyllä olen homo. En vain koskaan ole kokenut oloani kotoisaksi muiden homojen keskuudessa.

"Edes sä et voi esittää, et sukupuolii ois enemmän ku kaks; mies ja nainen."

Väitän ja kehoittaisin tutustumaan transtaustaisiin ihmisiin, jotka ovat parempia keskustelemaan sukupuolesta ja siitä, millaiseksi ihminen tuntee sukupuolellisesti.

"Miks pitää tehdä yksinkertasesta asiasta niin vaikeeta?"

Koska asia ei ole mustavalkoinen, ja sen pakottaminen sellaiseksi on saanut aikaan heteronormatiivisuuden ja mm. naisten arvon hiipumisen yhteisöissä muinaisaikana. Etenkin kun parempaa tietoa on, jos vain viitsisi tutustua erilaisiin ihmisiin niiden niputtamisen ja halveksimisen sijaan.

"Musta tuntuu, et sulla menee puurot ja vellit sekasin. Seksuaalinen suuntaus ja sukupuoli on kaks eri asiaa."

Pidätkö minua ihan hupsuna? :) Ei, en sekoita noita asioita. Kyse on vain siitä, että sisäsyntyinen sukupuoli ei aina täsmää päänsisäisen sukupuolen kanssa. Eikä tämä tarkoita, että kokee olevansa vastakkaista sukupuolta ja aikoisi korjaukseen, vaan että on täysin luonnollista että ihmisillä sukupuoleen katsomatta on feminiinisiä ja maskuliinisia puolia. On tyttöjä jotka eivät viihdy hameessa, ja poikia joille on ihan täysin luontevaa panostaa itseensä ja ulkonäköönsä. Ja tyttöjä jotka korjaa autoa tapa-amiksen tapaan, ja poikia jotka ovat kiinnostuneita taiteista ja kulttuurista. Ja tämä ei ole mitenkään poikkeavaa käytöstä, vaan nämät ominaisuudet löytyvät kaikilta ihmisiltä, vaikka aina eri suuruisina. Se on normaalia, ja se ilmentää että sukupuoli ei ole niin jähmeä käsite kuin sinä haluaisit.

Ja ei, en ole naismainen mies. En mekkoilisi kuin pridessä sen henkeen draqittaen. Ja sanoisin että kyllä monet homot ovat minua feminiinisempiä. Mutta minulle maskuliininen miehen malli on epämieluisa, ja siihen pyrkiminen aiheutti vain vieraantumista itsestä ja sen myötä pahoinvointia. Vasta kun tajusin, että millainen tunnen itse olevani, pystyin oppimaan rakastamaan itseäni ja kehittää itseäni sellaiseksi kuin itseni sisällä koen. Tämä voi tulla sulle vähän isompana shokkina, mutta parisuhde tulee kaatumaan jos siihen lähtee ilman että osaa rakastaa itseään ja sitä mitä rehellisesti on. Keinotekoiset roolit ovat kuluttavia, ja vääriin rooleihin pakkomielteinen pyrkiminen tekee hyvin merkittävästi pahaa ihmisen terveydelle ja jo hyvin nopeasti.

Kun historiaa ajatellaan, jota sinulle suosittelisin lukea, homoja vainovuosina eniten painoi juuri se painostus ettei saanut ilmaista itseään sellaisena kuin oli. Ettei heillä ollut niitä oikeuksia jotka sinä minulta tahtoisit riistä. Seksi tulee aina vasta sen jälkeen, sillä tärkeämpää on tulla hyväksytyksi sellaisena kuin itsensä tuntee. Saihin kaikkina historian aikoina seksiä myös jos tiesi 'kulmat', mutta aikuista suhdetta ei.

Äh, aamu kohmeessa tuli kirjoitettua vähän epäselvästi. Siis, noissa esimerkeissä se epäluonnollisuus tulee vasta kun ulkoapäin tullaan sanomaan että et sinä voi olla kultturelli koska se ei sovi 'miehen rooliin'. Tai esim. että naisia pakotetaan pysymään kotona, ei anneta kouluttautua tai itsenäistyä. Nämä tulevat kaikki samasta lähteestä. Ja sinä haluat saada takaisin tämä 'miehen mallin', jonka murtaminen on yhtenä suurimmista tekijöistä vaikuttanut ihmisen hyvinvoinnin kasvuun länsimaissa.

Jotkut fiksummat ihmiset jopa sanoo, että nopein tapa päästä eroon köyhyydestä on vapauttaa naiset sukupuolen kahleesta. Monet köyhät maat ovat päässeet jaloilleen kun naiset ovat saaneet hylätä sen 'luonnollisen kotiäidin' roolin, ja kouluttautuneet, ruvenneet yrittäjäksi ja tekemään työtä. Masentaa ajatella että toivoisit että sisäsyntyinen sukupuoli olisi kahle ihmiselle.

Ja pahoittelen että tämä menee otsikon ohi. Minä vain koen tämän asian kovin tärkeäksi :/

Priden henki ei nyt varmaan ole "mekkoilla dragittaen", vaikka se suokin tuollekin oivallisen tilaisuuden. Eiköhän Priden henki ole se, että on ylpeä siitä mitä on, tuo sen ilmi. Jotkut lämäsee Sen suoraan vasten kasvoja, jotkut ovat hienovaraisempia. Mikä ilmaisu nyt tuntuu hyvältä itselle, sama miehisyyden tai homouden ilmaisemisessa. Jotkut pukeutuu tytöiksi, jotkut pojiksi ja jotkut nallekarhuiksi.
Ehkä tuosta miehisyyden ilmaisusta voisi aloittaa oman threathin.

Kitos Nameless hienoista vastauksista!

Oi, kiitos oikaisusta. Se ei ole priden henki juu, ilmaisin vain, että se olisi yksi sellainen tapahtuma, jossa voisin sen joskus tehdä itse. Mutta parhaiten priden hengen näkeen paikanpäällä, minusta kovin tavallista kansaa oli enimmäkseen. Erikoinen pukeutuminen ei ollut vaadittua, mutta ketään ei pidetty minään vaikka siellä nahkasetiä olikin. Kaikilla oli silti mukava päivä.

"naiset ovat saaneet hylätä sen 'luonnollisen kotiäidin' roolin, ja kouluttautuneet, ruvenneet yrittäjäksi ja tekemään työtäMasentaa ajatella että toivoisit että sisäsyntyinen sukupuoli olisi kahle ihmiselle."

Mä en kannata mitään tiettyy roolii naisille, esim. kotiäidin roolii, vaan sitä, et jokanen ihminen saa kouluttautuu just niin pitkälle ku ite kattoo sopivaks. Eihän 2010-luvun yhteiskunnassa oo oikein, jos mies on ainoo, joka kantaa vastuun perheen elättämisestä. Sitä varten meillä on päiväkodit, et molemmat vanhemmat voi käydä töissä. Mä sitä paitsi en missään vaiheessa puhunu mitään naisen tai miehen rooleista, vaan miehen käytöksestä. Eihän naismaista miestä arvosta toiset miehet sen paremmin ku naisetkaan. Eihän sitä mikään machoilija tarvi olla, vaan normaali, fiksu ja järkevä aikunen mies. Ulkonäköön saa panostaa kaiken terveen järjen rajoissa, mut jos 3 tuntii päivässä menee peilin ääressä tai kaikki ajatukset pyörii vaatteiden ja muodin ympärillä, ni sellanen "mies" on liian turhamainen kana mulle. Siis normaali mies mulle, eikä mitään kanaa. Selkiskö?

Jos tämä on sinun tapa ilmaista millaista miestä olet vailla, niin olet väärällä sivulla. Qruiserissa voi kertoa millaisten miesten kanssa haluaa ja ei halua olla. Et ole antanut ymmärtää että puhut aina vain omasta miesihanteesta, vaan ilmaiset millaisten miesten sinun mielestäsi pitää olla. Ehkä siis väärinymmärrystä puolin jos toisin?

Ja olet väärässä, naismaista, emotionaalista miestä arvostaa toisetkin miehet, ja erityisesti naiset. Ehkä ei vain perhesuunnittelun kannalta, vaikka ei sekään liene tavatonta. Tai näin ainakin suomessa? :o

"Ulkonäköön saa panostaa kaiken terveen järjen rajoissa, mut jos 3 tuntii päivässä menee peilin ääressä tai kaikki ajatukset pyörii vaatteiden ja muodin ympärillä, ni sellanen "mies" on liian turhamainen kana mulle."

Kuntosallillani näen päivittäin miehiä, joiden elämästä merkittävä osa pyörii kropan ympärillä. En silti uskaltaisi sanoa näitä kanamaisiksi tai neideiksi. Siitä saattaisi tulla nenä kipeäksi :D

Riqueman: Voisitko tehdä listan, jossa kertoisit mitkä asiat ovat miehelle ok ja mitkä taas eivät?

Namelesin pointti on aivan oikea. On tärkeää pitää erillään se millaista miestä itselleen haluaa kuin se millaisia hyväksyy. Itse pidän eroottisesti eniten valkoihoisista. Jostain syystä muut etniset ryhmät eivät kauheasti sytytä himojani. Sen sijaan voin ottaa kaveriksi, työparikseni, sukulaiseksi, bussiin viereen istumaan ihan minkä värisen tahansa.

Mä tarkotinkin sitä, millasen miehen pitää olla, en sitä, millasen miehen mä haluun. Mun mielestä pinnalliset ihmiset (varsinki miehet) on rasittavii. Mun mielestä miehestä tekee neidin just pinnallisuus, ylidramaattinen käytös ja höseltäminen. Ja sä sanot arvostavas tällasii...

Salilla käyvät miehet taas ei oo neitii nähnykään, ne on vaan miehii, jotka pitää kunnostaan ja ulkonäöstään huolta. Salilla voi käydä ilman, et merkittävä osa elämästä pyörii kropan ympärillä. Sen sijaan höseltäjii tai ylidramaattisii nää miehet ei oo nähnykään. Selkiskö? Jonkun pitäs oikolukee mun viestit teille, ni te tajuisitte, mitä mä tarkotan...

Mike79: Kenenkään ihonväri ei liity tähän mitenkään.

"Ei ole itsekästä elää niin kuin tahtoo, itsekästä on vaatia muita elämään niin kuin tahtoisit heidän elävän." (Oscar Wilde)

"Kuntosallillani näen päivittäin miehiä, joiden elämästä merkittävä osa pyörii kropan ympärillä. En silti uskaltaisi sanoa näitä kanamaisiksi tai neideiksi."
Minä saattaisin sanoa mahdollisesti narsisteiksi ;)

Arkadas, sä veit leivän (siis sanat) mun suusta. Salilla saa siis käydä, mut ei tarvi pinnallinen tai narsisti olla...

Kyllä mä siis hyväksyn ympärilleni erilaisii ihmisii, mut joku raja ylidramaattisuuteen ja höseltämiseenkin. Siis miehen pitäs olla normaali, aikusmaisesti käyttäytyvä mies.

Riquman1990: Oletko koskaan miettinyt, miksi "höseltäjät" ja "ylidramaattisesti" käyttäytyvät ovat sinusta rasittavia? Ja mistä päättelet, että kuvailemasi ihmiset (miehet) olisivat jotenkin erityisen pinnallisia, jos et välitä tutustua heihin paremmin ja katsoa ulkokuoren läpi? Minusta tuollaisella tyypittämisella jonkin verran yleistät. Käytät myös sanaa "neiti" halventavasti, kun kuvaat tietynlaista ihmistyyppiä. Sitä kautta mielestäni kuvaat naisellisuutta ja naiseutta vähän kielteiseen sävyyn.

Miksi miehen pitäisi olla tietynlainen?

Huikea keskustelu, jonka on helppo nähdä lähteneen liikkeelle "Rikun" viesteistä, mutta joka on löytänyt ansiokkaasti uusia uria.

Ensimmäinen asia, joka ketjusta tulivat mieleeni ovat uskonnolliseen puoskarointiin alistettavat ja alistuvat nuoret homot ja lesbot. Tarkoitan siis näitä Yhdysvalloista raportoituja tapauksia joissa homoseksuaali nuori katoaa ystäviltään ja käy ilmi että vanhemmat ovat lähettäneet hänet heteroitumaan jollekin "konversioterapialeirille". Suomesta ei vastaavia ole silmääni sattunut, mutta jostainhan Puontin ja kumppaneiden on rekrytoitava ne määrältään vähäisetkin uhrinsa . (Ja viittaan nyt siis Suomessa "eheytysterapian" nimellä tunnettuun hengelliseen puoskarointiin.) Nuo tapaukset lienevät se sisäistetyn homofobian arkkityyppi. Sitä epäilemättä nähdään myös mielenterveyden ammattilaisten vastaanotoilla erityisesti myös vähemmän uskonnollisten, mutta aivan yhtä umpimielisten tuppukylien lähistöllä. Minä pidän kaikkea kyvyttömyyttä hyväksyä oma sukupuoli-identiteettinsä ja seksuaalinen suuntautumisensa sisäistettynä fobiana, olipa sillä uskonnollinen motivaatio tai ei, mutta tästä saan epäilemättä haisevia vastalauseita hengen veljiin ja sisariin laupeammin suhtautuvilta. Vaikka väitän vieläkin olleeni jo nuorena "ylpeä" homo - en kokenut haluat tai tarvetta muutokseen tai edes ongelmaa - voin nyt jo tunnustaa, että minunkin oli taisteltava joitakin vääriä sisäistettyjä ajattelumalleja ulos itsestäni.

Niistä syntyykin toinen kohta: arvostukset ja mieltymykset. Keskustelussa on jo viitattu yhteen sosiologiin, joten nostetaan esille toinen: Judith Butler. Butlerin "heteroseksuaalinen matriisi" on ajatus, että yhteiskunnassa vallitsee olettama ja normi, että mies on maskuliininen ja haluaa naista ja nainen on feminiininen ja haluaa miestä. Butler esitti asian tässä järjestyksessä koska hänen mukaansa feminiinisyys on mallissa vähemmän arvostettua ja alempaa kuin maskuliinisuus. Vaikka Butlerin ajatusta on kritisoitukin, siinä on minusta paljon erinomaisen osuvaa. Minä näen tuon homoihin liitetyn feminiinisyyden meihin kielteisesti suhtautuvien helppona tarttumakohtana poimimaksi alentamisen välineeksi. Räikeän feminiinisen homomiehen malliin tarttuminen on helppoa koska nämä henkilöt jäävät harvoin huomaamatta ja koska se on yhteiskunnan arvostusten mukaista. Onhan osoitettu, että työelämässä menestyneet naiset ovat monella tavoin maskuliinisempia kuin heikommin menestyneet sisarensa. On väitetty että päästäkseen suureksi johtajaksi Suomessa naisen on hylättävä naisellisuutensa ja tultava miesten kaltaiseksi. Minusta tähänkin on sisään kirjoitettu inho feminiinisyyttä kohtaan, joka sitten taas kuitenkin on kovasti heteromiesten mieleen muissa yhteyksissä.

Tuo feminiinisen homomiehen malli on näkyvissä läpi ihmisen historian ja se on ottanut erilaisia ritualisoitujakin asemia, mutta maskuliinisen homomiehen malleja on vaikeampi löytää - ehkä juuri siksi että siten sulautuu joukkoon. Toisin on maskuliinisten naisten kanssa, joita historia myös tuntee aina paavin istuimelle asti. Omaan syntysukupuoleen sopimattoman sukupuoliroolin ottaminen on voinut olla hengissäselviämisstrategia julmempina aikoina. Ja tähän liittyy yhden talvisodan veteraanin suurempi elämäntyö: Tom of Finlandin piirrokset ovat modernin ylimaskuliinisen homomiehen mallin kehityksessä aivan keskeisiä. Mielenkiintoista on kuitenkin havaita, että koska tämä äärimaskuliininenkaan malli ei sulaudu joukkoon, sitäkin karsastetaan, kuten keskustelun kielteisistä viittauksista nahkahomoihin on voinut lukea. Kysymys ei siis ole lopulta miehekkyydestä tai naisellisuudesta vaan normiin sopeutumisesta, joka sulauttaa näkymättömiin. Näkymättömyys on turvallista ja mukavaa. Ongelma on kuitenkin tuo normatiivisuus joka edellyttää räikeitä kapinallisia tekoja oman elintilan raivaamiseksi.

Vanhoiksi ja aikansa eläneiksi koetut käyttäytymismallit voivat kuitenkin olla myös kotoisia toisille. Olipa sitten kysymys löysistä ranteista ja kaakatuksesta tai puska- ja vessaseksistä. Tässä tullaan kolmanteen kohtaan, jonka minulle opetti eräs homomies kauan sitten Setan keskustelulistalla: How dare you not be me! Arvostelemme kovin sanoin umpiheteroita seksitapojemme tunnepitoisesta arvostelemisesta ("Yäk! Mua inhottaa!") emmekä osaa itse pitää samoja sanoja sisällämme kun kohtaamme alakulttuurin. Tunnepitoinen argumentointi on moukkamaista ja kyvyttömyys kätkeä inhonsa jo suoranaista aggressiota.

Politiikassa liberaalinkaan valtaapitävän ei ole mahdollista liittoutua pienemmän kanssa jos tämän tavoitteet ovat liian liberaaleja. Lienee jo itsestään selvää että joko Keskusta hyväksyy seuraavaan hallitusohjelmaan sukupuolineutraalin avioliiton tai on hallituksen ulkopuolella, mutta jos Vihreät ajaisi kolmi- ja neliapilaperheiden tunnustamista vahvemmin, se jäisi takuuvarmasti oppositioon. Muista sukupuolineutraalin avioliiton tavoitteeksi asettaneista puolueista ehkä yksi olisi valmis tunnustamaan monivanhempaiset perheet. Seta on kuitenkin etujärjestö, ei puolue, ja siksi minua ihmetyttääkin muutamat etujärjestön ratkaisut. En esimerkiksi ymmärrä perustelua "pitää asiat selkeinä" jättämällä aseksuaalit ja polyamoristit ulkopuolelle ja tekemällä politiikkaa tavalla, josta fetissihomomiehet eivät kokeneet olevansa osallisia vaan lähtivät liitosta. Ymmärrän toki mieltymysten, suuntautumisten ja identiteettien eron, mutta en ymmärrä miksi ne eivät mahdu samaan sukupuoli- ja heteronormatiivisuutta vastaan taistelevaan liikkeeseen. Pitäisikö tämä nähdä järjestöllisenä sisäistettynä fobiana? Vai onko sen tunnustaminen "poliittisen realiteetin" tunnustamiseksi - eli arvojensa kauppaamiseksi - kunniallisempaa?

Määristä puhuminen ei ole koskaan olennaista kun puhutaan vähemmistöjen oikeuksista. Oikeuksien oikeutus ei ole missään määrin riippuvainen vähemmistön koosta. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen määrän arvioiminen luotettavasti on nykyolosuhteissa väestötasolla lähes mahdotonta. Kummallista on, että tieteentekijätkin sortuvat välillä määrällisiin tekijöihin. Äskettäin ilmestyneessä "Homoseksuaalisuus tieteennäkökulmasta ja miesten kertomana" -teoksessa referoidaan lukemattomia homoseksuaalisuuteen (ja osin biseksuaalisuuteenkin) kohdistuneita tutkimuksia. Osassa näistä on perustettu päätelmiä siihen, miten paljon seksuaalivähemmistöjä arvioidaan väestössä olevan. Tämä on hyvin kummallinen lähtökohta, mutta kun huomioi, että tekijät kiinnittyvät vahvasti biologisiin tekijöihin, se on ymmärrettävä. Minusta kuitenkin on virhe tehdä päätelmiä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen määräarvioon perustuen niin kauan kuin meillä ei ole yhteiskuntaa jossa sukupuoli- tai heteronormatiivisuutta ei esiinny. Noiden yksiselitteisen kielteisten ilmiöiden läpäisevyys turmelee jokaisen täysi-ikäisyyteen mennessä ja toisilla on sitten edessään paljon poisoppimista - vasta kun nuo tekijät voidaan täysin eliminoida, voi biologisperustainen potentiaali nousta väestössä täysimääräisesti esiin. Tässä keskustelussa viitattuun Santtilan ja kumppaneiden tutkimukseen on muuten tarjolla mainitsemassani kirjassa vastaväite: kirjassa todetaan Muscariniin vedoten, että potentiaali homoseksuaaliseen käyttäytymiseen on todennäköisesti geneettisesti olemassa koko miespopulaatiossa. Päätelmä perustuu malliin, että tuon potentiaalin toteutuminen kokonaan johtaa täysin homoseksuaaliseen käyttäytymiseen ja osittain biseksuaaliseen käyttäytymiseen.

Työelämä - kuten markkinointi - on eräänlainen normatiivisuuden kulminaatiopiste. Työtä tehdään ensisijaisesti työnantajan tavoitteista ja arvoista lähtien, henkilökohtainen sivuun asettaen ja markkinoinnin on myytävä tuote mahdollisimman monelle. Molemmat markkinat siis pyrkivät enemmän välttämään torjuntaa kuin hakemaan mahdollisimman suurta hyväksyntää. Ristiriitoja vältetään jotta työ tai tuote ei joudu sivuraiteelle. Työyhteisöt ovat kuitenkin myös sosiaalisia ympäristöjä ja kuten entisen KTL:n pääjohtaja Huttusen "veret seisauttava havainto" -tarina kertoo: työyhteisö on kaikki kaikessa! Huttunen kertoi tarinaa usein ja se perustuu Britanniassa tehtyyn tutkimukseen. Tutkimuksen suuri havainto oli se, että vaikka työympäristö olisi vihamielinen ja työntekijän väkivallalle joka päivä altistava, jos työyhteisö on hyvä sillä ei ole juurikaan merkitystä hyvinvoinnille, kun taas surkea työyhteisö tappaa ja tekee pahoinvoivaksi paratiisimaisissakin olosuhteissa työtä tekevät. (Tämä siis vain hivenen kärjistäen.) Tuon tarinan viesti sopii minun ajatuksiini hyvin: kaikki mikä on tärkeää on sosiaalista. On turha piilotella "töitähän täällä ollaan tekemässä" -ajattelun takana. Jos työyhteisössä salaa osan itsestään, vaikka sitten vain osatotuuksin (by omission), se kuormittaa ja ohentaa turvaverkkoa. "Eihän heterotkaan kerro" on kaksi- tai peräti monimerkityksisyydessään hyvä iskulause, mutta se ilmeisin merkitys ei kelpaa elämänohjeeksi. Huono työyhteisö on yhteiskunnalle ja työnantajalle niin kallis, että se pitää purkaa ja rakentaa uudelleen. Vastaavaa voisi tietysti soveltaa myös uskonnollis-vihamielisissä yhteisöissä asuviin ja eläviin homoihin ja lesboihin: pitäisikö noissa yhteisöissä elämään jäämistä tulkita itsetuhoisena psykopatologiana vai onko se vain oire sisäistetystä homofobiasta - "turvalinna" viettelyksiltä? On muuten syytä muistaa, että työntekeminen työnantajan - julkisissa tehtävissä yhteiskunnan - arvojen mukaan tarkoittaa sitäkin, että työntekijällä ei ole vähäisintäkään oikeutta soveltaa omia arvojaan työhönsä - farmaseutti ei esimerkiksi saa kieltäytyä myymästä jälkiehkäisyvalmistetta tai toimittaja tekemästä uutista herättäjäjuhlista.

Lanneliikkeen keräämä lista on toistaiseksi jäänyt kommentoimatta, mutta siihen liittyy asia jonka haluan ehdottomasti nostaa esille. Olen ollut mukana Savon setan toiminnassa vuodesta 2003 ja olen mielestäni järjestötoiminnan ammattilainen. Kaikki hyvän viestinnän periaatteet korostavat sitä, että toiminnalle on annettava kasvot. Nimetön ja kasvoton toiminta on monella tapaa huonompaa kuin se päinvastainen. Mukaan tullessani Savon setassakin tiedotteissa jäsenille puhuttiin hallituksen jäsenistä vain etunimillä, jopa henkilövalintoja uutisoitaessa. Jo tuolloin se oli vähintään vuosikymmenen ajastaan jäänyt tapa. Vuosien mittaan tilanne on muuttunut ja nyt aktiivimme toimivat joko nimellään tai eivät toimi - ei niin kauan kuin minä johdan yhdistystä. Tämän vuoden tavoitteena oli lisätä kuvat hallituksen jäsenten yhteystietojen yhteyteen kasvojen antamiseksi toiminnalle, mutta toistaiseksi se on jäänyt toteuttamatta. Tähän tavoitteeseen asti pääseminen on edellyttänyt hirveän määrän minun näkökulmastani typerää ja tarpeetonta keskustelua asiasta. Se, että henkilökohtaisessa elämässään valitsee olla kertomatta kaikkea, ei voi ulottua järjestölliseen tai työelämään. Työnantajalla on oikeus julkaista työntekijöiden kuvat ja yhteystiedot kotisivuillaan ja minun tulkintani mukaan näin on myös yhdistysten osalta. Kuka tahansa saa Yhdistysrekisteristä koska tahansa kaikkien yhdistyksen nimissä papereita allekirjoittamaan oikeutettujen henkilöiden täydelliset nimi- ja osoitetiedot ja kenellä tahansa yhdistyksen jäsenellä on oikeus saada nähtäväkseen täydellinen lista kaikkien yhdistyksen jäsenten koko nimistä ja kotipaikkakunnista. Verkossa yksityisyydensuojaan on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota ja yhteystietojen julkaisemisessa voi olla hiukan pidättäytyväkin. On olemassa koko joukko erilaisia ratkaisumalleja, joilla henkilölle voi lähettää viestejä nettisivujen kautta turvallisesti, nimettömästi ja ilman että vastaanottajan lopullinen sähköpostiosoitekaan paljastuu viestin lähettäjälle. Yhdistyksen viestintä on politiikan tekemisen väline, mutta kasvoton tai anonyymi politiikka on tehotonta ja vaikutuksetonta.

Sukupuoli on kaikkea muuta kuin yksinkertainen asia missään merkityksessä. Sukupuolesta puhuttaessa ihmisillä on useimmiten vahvasti lisääntyminen mielessään ja maallikon käsitys biolääketieteellisestä sukupuolesta. Sukupuoli on toki ihmislajilla lisääntymisen väline, mutta se on myös saanut mielettömän määrän sosiaalisia merkityksiä joilla ei ole mitään tekemistä varsinkaan lisääntymisen kanssa. Sukupuolittamisesta on Petri Sipilä kirjoittanut erinomaisen luettavan ja hauskan väitöskirjan "Sukupuolitettu ihminen - kokonainen etiikka". Sukupuolen ilmaisutavalla ei ole mitään tekemistä lisääntymisen kanssa eikä sukupuolinormatiivisuutta voi perustella lisääntymisbiologisilla tekijöillä. Umpiheteroiden väite, että homot ja lesbot eivät lisäänny on kamalan kummallinen, mistä on osoituksena noloja vahinkojakin pitkin historiaa jonkun kokeillessa heteroseksin riemuja. Eihän lisääntyminen nykyään edes edellytä kuin yhden naisen läsnäoloa, eikä tuon naisen tarvitse edes itse olla lisääntymiskykyinen, hänellä täytyy olla vain anatomis-fysiologisesti toimiva kohtu. Seksi, lisääntyminen ja kasvatus on lähes täydellisesti eriytyneet toisistaan, eikä niiden keskinäisiä riippuvuuksia voida käyttää perustelemaan eettisiä ratkaisuja. Ajatus, että lisääntymiskyky on elämän oikeutus, on varsin nietzeläistä mutta tuskin kovin laajasti hyväksyttyä. Koska haluan ravistella nostan esille senkin, että uskonnollis-lääketieteelliset kiellot naida sukulaisiaan ovat näistä lähtökohdista täysin merkityksettömiä homoseksuaalisissa suhteissa. Toki jäljelle jää ns. Westermarkin efekti. En kuitenkaan ravistele vain ravistelemisen vuoksi vaan herättääkseni AJATTELEMAAN kriittisesti kaikkea totuttua. Tuomitsemme helposti kaiken mihin emme itse tunne vetoa, mutta jos rakastamme rauhaa ja haluamme oikeudenmukaisuutta se tarkoittaa että meidän pitää ylläpitää yhdenvertaisuutta ja järkiperäisiä perusteluita käskyille ja kielloillemme.

Riqu, anteeksi vain. Puhut epäselvästi ja kaiken aikaa ristiin. Siihen on vaikea vastata tehokkaasti. Minusta mitä suurinta pinnallisuutta on se että käy viidesti viikossa salilla ja parhaansa mukaan täyttää sitä ns. miehen mallia. Monesti ne neitihomot ovat paljon ns. aidompi ja rehellisimpiä kuin ne tavis punella käyvät heteronoloiset. Ja minusta sekin on kovin pinnallista että puolueellisesti syytät toista pinnallisuutta samalla kun keksit verukkeita salilla käyville pakkomielteisille ihmisille. Valitse kantasai ja seiso sen takana, ja ota vastaan kritiikki kuin MIES.

Neitimäisyys ei tee pinnalliseksi, vaan se että mieleltään on rajoittunut tiettyyn ajattelumalliin. Vähän niinkuin sinun voisi kuvitella ainakin mielipiteittesi perustella olevan.

Kyl me ymmärretään mitä sä tarkoitat, sinä itse et vain tiedä mistä puhut :) Ethän kommentoinut millä tiedolla haukut pridessä kävijöitä, vaikka käyttäydyit kuin tietäisit mistä puhut. Mutulla ei saa hyvää keskustelua aikaan.

Ehkä viidesti viikossa salilla käyminen on pinnallisuutta, mut niin on myös ylimuodikkaasti pukeutuminen ja ylidramaattinen käytös. Kultanen keskitie on hyvä. Vai onks sellanen herralle ollenkaan tuttu käsite? Salilla käymisessä ei oo mitään pahaa, jos koko elämä ei kuitenkaan pyöri salin ympärillä. Enkä mä sanonu erityisesti arvostavani salilla käyvii, vaan ihan tavallisii miesmäisii kundei riippumatta siitä, käyks ne salilla vai ei.

Mä oon kantani valinnu ja seison sen takana. Ikävää, jossei se riitä sulle. Kritiikkii saa esittää, mut ei se sitä tarkota, et mun pitäs vaan hymyillä niin ku joku tyhmä lehmä ja olla vastaamatta kritiikkiin.

Mä tiedän kyllä, mistä mä puhun. Se on vaan mun mielipide. Jos muut Ranneliikkeen käyttäjät ei oo siitä samaa mieltä, ni en mä menetä mun yöunii sen takii. Pridesta mä sanosin vielä sen verran, et mä en haukkunu Pridessä kävijöitä, vaan esitin kritiikkii monen Pridessä kävijän pukeutumista ja käytöstä kohtaan. Ne vois olla käyttäytyy - ja myös pukeutuu - siellä niin ku arkielämässäkin. Millä tiedolla? Ihan sillä samalla tiedolla ku muutkin ihmiset, jotka seuraa uutiisii; ihan vaan uutisjuttujen ja -kuvien perusteella. Sanottakoon kuitenkin, et onneks kaikki ei pukeutunu ja käyttäytyny neitimäisesti, vaan pelkästään vaan osa.

Millä tiedollä sä muuten "puolustit" Pridessa kävijöitä? Uutistietojen? Uutiskuvien? Vai olemalla paikan päällä?

Kultainen keskitie on hyvä joo, mutta haluaisin sinun myöntyvät siihen, että myös neitihomo voi olla ei-pinnallinen järkevä ihminen. Omasta kokemuksesta tiedän että kaikki neitihomot ei ole pinnallisia, ja ne ketkä on olisivat pinnallisia vaikkeivat ns. neitihomoja olisikaan. Se on ihmisen ominaisuus, ei sukupuolen tai seksuaalisuuden ilmentymä.

Se riittäisi jos oikeasti pysyisit sen takana, kannastasi on kovin vaikea saada otetta välillä :/

Yhäkin, pridessä voi käyttäytyä ja pukeutua arkisesti, mutta voi myös karnevaalin henkeen iloitella. Se ei ole keneltäkään pois. Minusta uutiskuvista erottuu enemmän nämä miesmäiset nahkasedät ja karhut kuin neidit, mutta ehkä se on vain minun näössä. Vedät aina pehmeät homot esille, mikset myökkää myös niitä ylimiehisiä prideläisiä? Ei oo reilua olla puolueellinen ja silleen.

Minä olin siellä, ja koko viikon ajan osallistuin ohjelmaan. Ja olen referenssin tähden kuvia ja tallenteita nähnyt muidenkin maiden ko. tapahtumasta. Kritiikkisi olisi aiheellisempaa jos puhuttaisiin vaikka american prideistä, jossa porukka oikeasti pukeutuu ja panostaa, mutta suomalaisessa kontekstissä kuulostat lähinnä tietämättömältä ja ennakkoasenteiselta. Ja suurin osa siellä olevista kauniista pojista ovat sellaisia myös arkena :) että he ainakin täyttävät toiveesi että ollaan samanlai kuin arkena.

No okei, kyllä kai neitihomokin voi joskus olla ihan järkevä ja ei-pinnallinen, mut onks se sillon neitihomo? Pinnallisuus monesti yhdistetään neitihomon ominaisuuksiin.

Mikä mun kannan tajuumisessa on vaikeeta? Se, et mä joudun vastaan moneen kertaan samoihin kysymyksiin, aiheuttaa sen, et mun viestin aluperänen pointti hävii ja asiat menee sekasin.

En mä sellasii "ylimiehekkäitä", väkivaltasii machomiehiikään arvosta, vaan normaalii miestä, joka on olemukseltaan ja käytökseltään miesmäinen.

Riquman1990: Tulkitsensko siis oikein, jos sanon, että arvostat vain sellaisia miehiä, jotka ovat ottaneet roolin, jossa ovat muokanneet olemuksensa ja käytöksensä tietynlaiseen hyvinkin kapeaan muottiin?

Älkää nyt - minä ole pinnallinen neitihomo. Pukeudun y l i muodikkaasti ja olen y l i dramaattinen. En häpeä itseäni, kun pridessakin kuljen.

Ottanu roolin? Ei, vaan mä arvostan sellasii miehii, joille normaali, fiksu, aikusmainen ja miesmäinen käytös tulee luonnostaan. Sen sijaan ylidramaattisuus ja höseltäminen ei varmaan tuu kellekään luonnostaan, vaan ne ihmiset on omaksunu roolin. Tai sitten kyse vaikeudesta samastuu miessukupuoleen, jolloin alkaa helposti kopioida käyttäytymismallei naisista, jolloin seuraksena on neitimäinen mies, joka kiljuu esim. rotan nähdessään tyyliin "Iik, rotta, mä inhoon rottii".

Riquman1990: eli haluat määritellä sen, millainen miehen tulee olla ja millainen naisen tulee olla?

Ekana 'vaan ne ihmiset on omaksunu roolin' väite on puppua. Kyllä on olemassa ihmisiä joille on luontevaa olla herkkä ja dramaattinen, heille sinun antama miehen malli olisi rooli. Tuntuu ettet edes lue mun viestejä.

Kyllä se on neitihomo vaikka se olekaan pinnallinen ja tyhmä. Nimitys tulee ulkomuodosta, ei siitä mitä päässä liikkuu. Jos niin olisi, niin kaikkien femme poikien pitäisi olla kapeamielisiä ja ahdistuneita, mutta omasta kokemuksesta tiedän, että tämä ei pidä paikkaansa. Ensivaikutelma kertoo hyvin vähän ihmisestä oikeasti.

Kantasi tajuamisesta tekee hankalan kun puhut välillä omista ihanteista, ja sitten ne ovatkin malleja kaikille miehille ja kohta taas jotain ihan muuta. Ja outoa on sekin että mielestäsi olen ainoa homo maailmassa joka arvostaa kauniita miehiä.

Mikä ylimiehekkäässä tekee väkivaltaiseksi? Ne karhukaiset yleensä on mitä lempeimpiä luonteita, vaikka ulkomuoto voi olla pelottava.

Ei, vaan pointti oli, et naisilta sellanen tulee luonnostaan, miehiltä tuskin tulee. Kaikki naiset ei tietenkään oo sellasii. En mä yritä määritellä sitä, millasen miehen pitää olla ja millasen naisen pitää olla, vaan sen on tehny biologia. Mies ja nainen on kuitenkin loppujen lopuks biologisesti erilaisii - ja ihmisen käytöstä ohjaa paitsi omat valinnat myös hormonit (mm. testosteroni ja estrogeeni; miehessä on testesteronii ku estrogeenii, naisilla päinvastoin).

SMO esitti äsken, et ns. normaali miehen malli ois rooli, mitä se ei oo, vaan se tulee useimmille miehille luonnostaan. Sen sijaan ylidramaattinen käytös... Kai se sit jollekin voi tulla luonnostaan.

Ehkä toi "ylimiehekäs" ja väkivaltanen oli vähän kärjistetty, mut esim. mahco-kulttuurissa saatetaan esim. hakata naisii, jos ne ei tottele. Sellasta mä en arvosta. Ei se oo mitään oikeeta miesmäisyyttä.

Enkä mä esittäny, et sä oisit ainoo mies maailmassa, joka arvostaa naismaisii miehii. Sen sijaan sä tunnut esittävän, et mä oisin ainoo homo maailmassa, jonka mielestä miehen pitää olla miesmäinen. Ei kahden miehen suhteessa voi olla mitään roolii.

Eräillä on ilmiömäinen kyky tulkita kaikki mun sanomiset ihan väärin...

Hieno kirjoitus Sinulta, Tero Kankaanperä! Toivottavasti moni lukee sen läpi.

Joitakin huomioita:
"Niistä syntyykin toinen kohta: arvostukset ja mieltymykset. Keskustelussa on jo viitattu yhteen sosiologiin, joten nostetaan esille toinen: Judith Butler. Butlerin "heteroseksuaalinen matriisi" on ajatus, että yhteiskunnassa vallitsee olettama ja normi, että mies on maskuliininen ja haluaa naista ja nainen on feminiininen ja haluaa miestä. Butler esitti asian tässä järjestyksessä koska hänen mukaansa feminiinisyys on mallissa vähemmän arvostettua ja alempaa kuin maskuliinisuus. Vaikka Butlerin ajatusta on kritisoitukin, siinä on minusta paljon erinomaisen osuvaa. Minä näen tuon homoihin liitetyn feminiinisyyden meihin kielteisesti suhtautuvien helppona tarttumakohtana poimimaksi alentamisen välineeksi. Räikeän feminiinisen homomiehen malliin tarttuminen on helppoa koska nämä henkilöt jäävät harvoin huomaamatta ja koska se on yhteiskunnan arvostusten mukaista. Onhan osoitettu, että työelämässä menestyneet naiset ovat monella tavoin maskuliinisempia kuin heikommin menestyneet sisarensa. On väitetty että päästäkseen suureksi johtajaksi Suomessa naisen on hylättävä naisellisuutensa ja tultava miesten kaltaiseksi. Minusta tähänkin on sisään kirjoitettu inho feminiinisyyttä kohtaan, joka sitten taas kuitenkin on kovasti heteromiesten mieleen muissa yhteyksissä."

Mitä ovat maskuliinisuus ja feminiinisyys? Ne ovat varmaan sosiologiassa kulttuurisesti määrittyneitä olomuotoja.Tällaisen dikotomian esittäminen kuitenkin jo sen ilmaisemisessa vaikuttaa sekä vahvistaa tätä dikotomiaa ja sen olemassaolon merkitystä. Minusta tällaisen kirjoittelun tarkoitusperät ovat hämäriä ja epäilyttäviä.

”En kuitenkaan ravistele vain ravistelemisen vuoksi vaan herättääkseni AJATTELEMAAN kriittisesti kaikkea totuttua. Tuomitsemme helposti kaiken mihin emme itse tunne vetoa, mutta jos rakastamme rauhaa ja haluamme oikeudenmukaisuutta se tarkoittaa että meidän pitää ylläpitää yhdenvertaisuutta ja järkiperäisiä perusteluita käskyille ja kielloillemme.”

Oikein hyvä! Toki toivon perusteluiden olevan kokonaisvaltaisia. Ihmistä ei aja eteenpäin niinkään järki, mutta järkiperusteet yhdistettynä tunneperusteisiin ja hyvään tahtoon luovat oikeudenmukaisuutta.

"Ei, vaan pointti oli, et naisilta sellanen tulee luonnostaan, miehiltä tuskin tulee."

Oletko ihan oikeasti täysin tosissasi? Ihan aikuisten oikeasti? Minusta sinulta nyt unohtuu, että pojilla on tiukempi tapakasvatus kouluissa, jossa ne hempeät pojat häveliäistetään ja pakolla kovetetaan siihen miehen rooliin. Tiedän henkilökohtaisesti perhetuttuja, jotka 40-50v iässä vihdoin pystyivät kohtaamaan oman pehmeän puolensa armeijan ja kaiken tapakasvatuksen jälkeen ja alkaa kirjoittaa runoja ja muuta sellaista epämiehistä, joka hänelle on luontevaa. Kasvatus vain pakotti heidät sysäämään oikean luonteen sivulle ja ottamaan rooli päälle. 'Miehisyys' ei tule miehille luontevasti, se on kulttuurisidonnainen mielikuva.

Miehet ja naiset on lopulta ihan samanlaisia. Hormonitkin vaikuttaa vain niin paljon, että on tyhmää sanoa että miesten ja naisten välillä olisi jotain niin suurta eroavaisuutta. Sisäsyntyinen sukupuoli ei saisi velvoittaa ihmistä mihinkään sukupuolirooliin, vaan ihmisen pitäisi kohdata itsensä ja olla niin femme tai macho kuin hänelle on luonnollista. Työelämässä sitten tietenkin asia on eri, mutta arkisesti edes sinulla ei ole mitään valtaa syyllistää ketään epämiehisyydestä.

"Sen sijaan ylidramaattinen käytös... Kai se sit jollekin voi tulla luonnostaan. "

Monille.

"Sen sijaan sä tunnut esittävän, et mä oisin ainoo homo maailmassa, jonka mielestä miehen pitää olla miesmäinen"

En ole koskaan väittänyt moista enkä koskaan arvosta ketään vähemmän vaikka heillä onkin miehet miehinä, tytöt tyttöinä ajattelumaailma. Kunhan oppisit olemaan kritisoimatta asiaa johon sinulla ei ole sanavaltaa. Ja oppimaan kohtaamaan niitä vääränlaisia ihmisiä aidosti ihmisinä, ilman ennakkoasenteista kritiikkiä.

"Ei kahden miehen suhteessa voi olla mitään roolii. "

Ihmisillä on aina joku rooli. Se on välttämätöntä sujuvan arjen syntymiseen. Homoilla jako on vain helpompaa, kun ei voida jakaa kotitöitä sukupuolen mukaan, vaan keskenäisellä sopimuksella.

"Eräillä on ilmiömäinen kyky tulkita kaikki mun sanomiset ihan väärin..."

Myönnän että en ehkä tavoita kaikkea mitä yrität sanoa. Minulla on vain sinun tuottama teksti jota lukea ja tulkita.

"Tiedän henkilökohtaisesti perhetuttuja, jotka 40-50v iässä vihdoin pystyivät kohtaamaan oman pehmeän puolensa armeijan ja kaiken tapakasvatuksen jälkeen ja alkaa kirjoittaa runoja ja muuta sellaista epämiehistä"

Sä puhut nyt keski-ikäsistä miehistä ja niiden elämästä sillosessa yhteiskunnassa. Nykyäänhän mikään ei estää poikii kirjottamasta runoi, vaan siihen saatetaan jopa kannusta, jos runojen kirjottaminen kiinnostaa. Koulussa esim. pojat voi halutessaan valita rättityöt puutöiden sijasta, mut mistä sä luulet sen johtuvan, et suurin osa valitsee ne puutyöt? Nykyään pakkointinkin vaihtoehtona on pakkosivari ja pakkototaalikieltäytyminen. Mitä runopoikiin tulee, ni saahan sitä runopoika olla, mut siitä on ylidramaattinen höseltäminen kaukana. Esim. Tommy Taberman oli runoilija, mut ei mikään ylidramaattinen höseltäjä - ja tietääkseni kirjottanu runoi ihan lapsesta lähtien. Sille se taiteellisuus tulee luonnostaan, mut jos joku ei oo luonnostaan taiteellinen, ei sitä voi siihen väkisin istuttaa.

"Ihmisillä on aina joku rooli. Se on välttämätöntä sujuvan arjen syntymiseen. Homoilla jako on vain helpompaa, kun ei voida jakaa kotitöitä sukupuolen mukaan, vaan keskenäisellä sopimuksella."

Höps. Ei mitään roolii tarvita kotitöiden jakamiseen. Yhteiset kotityöt pistetään puoliks. Jokanen kuitenkin ite esim. pesee pyykkinsä ja siivoo jälkensä. Näin siis myös heterosuhtessa nykyään. Ärsyttää se, ku kuvitellaan, et kahden miehen välisessä suhteessa se toinen on "naisen" roolissa, vaikka molemmat on miehekkäitä miehii.

Tässä keskustelussa on tullut esiin kiinnostavia käsityksiä miehisyydestä ja naiseudesta. Perinteiset sukupuoliroolit ja etenkin niiden rikkominen on merkittävä syy homofobialle, myös sille sisäistetylle.

On koulukuntia, joiden mielestä ei-fyysiset sukupuolierot ovat lähes yksinomaan kulttuurista tuotetta. Sitten toisen ääripään mukaan on kiveen hakatut ja fyysisiin ominaisuuksiin liittyvät miehiset ominaisuudet ja naiselliset ominaisuudet. Minun käsitykseni mukaan totuus löytyy jostain siltä väliltä.

Evoluution myötä on käynyt niin, että tiettyjä ominaisuuksia on keskimäärin enemmän uroksissa kun naaraissa - ja päin vastoin, mutta mitään veitsenterävää raja-aitaa näiden välillä ei ole, vaan paremminkin jatkumo. Fyysisten ominaisuuksien lisäksi vastaavia eroja on myös korvien välissä; asioita jotka vaikuttavat luonteeseen, asioiden kokemiseen, tunteisiin. Ihmisen lisääntymisen kannalta naaraan ja uroksen suvunjatkamiselinten "yhteenliitettävyys" on kuitenkin ollut niin hedelmällinen tie, että siltä osin joko/tai on hyvin vahva. Sen sijaan muiden ominaisuuksien kohdalla jakauma voi olla huomattavasti tasaisempi.

Myös se mitä kutsumme kulttuuriksi ja ehkä uskonnotkin ovat jo ehtineet vaikuttaa ihmisen evoluution, koska tiettyjä ominaisuuksia on arvostettu enemmän kuin toisia.

Vaikka ikäpolvi oli vanhempi, niin puhutaan samasta ilmiöstä. Sinä tahdot että ihmisten pitäisi pyrkiä tiettyyn muottiin, joka on toki kevyempi kuin vuosikymmen sitten. Mutta ilmiö on sama, ja tähän saman mentaliteettiin perustuu priden kaasutus ja setan toimiston tärvellys. Joissakin asioissa sinulla on enemmän yhteistä hyökkääjien kuin homojen kanssa, eikö se ole epämieluisa ajatus? :/

Ja puutöistä varmaan valinta johtuu enemmän kavereista ja painostuksesta että etkai sä mikään homo olet kun tyttöjen juttuja lähdet tekeen. Nuorelle kavereiden sana on kovin painava, ja vain poikkeukselliset vahvat pystyy kestämään sen kiusaamisen mitä tulee kun on enemmä naisellinen. Paljon enemmän voimaa se vaatii kuin se mitä sinä teet.

"mut jos joku ei oo luonnostaan taiteellinen, ei sitä voi siihen väkisin istuttaa."

Kääntäen, jos joku on taiteellinen ja emotionaalinen luonnostaan, häntä ei pitäisi pakottaa väkisin toisenlaiseen rooliin.

Ehkä kotitöiden jaosta suhteessa olisi fiksumpaa puhua sitten kun olet ollut oikeassa parisuhteessa. Ei puoliksi jako toimi :) Ja erityisesti mitä tiedän vanhempia homopareja, siinä se 'nainen' pitää jöötiä yllä. Mutta käytännön realiteettejä homotkaan ei voi paeta.

Sä siis esität, et mä jollain tavalla hyväksysin Pride-hyökkäyksen? En hyväksy enkä mä edes ymmärrä sitä, miten joku voi tehdä jotain tollasta.

Ei puutöiden valinta johdu kavereista, vaan siitä, et suurimmalle osalle pojista valinta tulee luonnostaan, koska suurin osa pojista tuntee vetoo puutöihin enemmän. Jos mä nyt aikusena saisin valita, ni mä valitsisin edelleen puutyöt. Vaikka sä ootkin valinnu käsityöt aikanas, ni sun pitää muistaa, et kaikki ei niitä valinnu, koska ne ei kiinnostanu. Mun kouluaikaan meillä oli sellanen kokeilu, et pojat meni puoleks vuodeks rättitöihin ja tytöt puutöihin - ja suurimmalle osalle pojista rättitöiden tekeminen oli yhtä tuskaa...

Miten kotityöt sun mielestä pitäs jakaa, jos ei puoliks tai niin ku mä sanoin: jokanen korjaa ite omat jälkensä ja pesee esim. ite omat pyykkinsä? Heterosuhteessa se nainen pitää ehkä jöötä, mut kahden miehen parisuhteessa se ei voi toimii niin, koska ei oo sitä naista. Jos kotitöitä ei jaeta puoliks, ni sit siitä tulee riitaa, et toinen tekee enemmän ku toinen. Ei sekään toimi.

Sitä, valitsisiko suurin osa pojista ja tytöistä "luonnostaan" puutöiden ja käsitöiden välillä jollain tietyllä tapaa, voi vain arvailla. Siihen vaiheeseen mennessä kun valinta pitää tehdä, on jo ihmislapsi taivaltanut sen verran, että valinnan taustalla on omaksuttuja(kin) roolimalleja ja käsityksiä siitä mistä miehen pitää tykätä ja mistä naisen pitää tykätä. Ja ihan varmasti häpeäkin väärästä valinnasta ohjaa tiettyyn suuntaan.

Ja miten oikeudet, vastuut ja velvollisuudet sitten pitäisi kotona jakaa? Vaikeaa... Miten mikäkin kotityö arvotetaan? Kai nämä asiat matkan varrella lutviutuvat sopivaksi kokonaisuudeksi erityisesti sopimattakin. Ei meillä kotitöitä olla varsinaisesti jaettu - ja suukopua tuleekin asiasta toisinaan. Ei me kuitenkaan puolikkaita pyykkikoneita pyöritellä - ja jos minä joskus pesenkin niin muistaapahan puolisko seuraavalla kerralla, että miksi minä en koske pyykkeihin...

Nyt alkaa jo pikkuhiljaa vakavasti sylettää Rikun essentialistinen käsitys mieheydestä ja naiseudesta. Tajuatko sinä ollenkaan, että monet keskeiset osat esittämästäsi on osoitettu tutkimuksessa perättömäksi sonnaksi?! Maskuliinisuus, feminiinisyys, sukupuoli ja seksuaalinen identiteetti eivät ole olemassa ilman meidän tulkintaamme niistä. Ne syntyvät jatkuvasta neuvottelusta ja toistosta, johon jokainen osallistuu halusipa tai ei. Sukupuoli ilman tulkintaa on anatomiaa ja fysiologiaa, jonka sekin sanoitamme tulkintojemme kautta. Kaikki sen päälle rakentuva on enemmän vuorovaikutuksessa muodostuvaa kuin biologista. Samat teot voivat eri tilanteissa olla miehekkäitä tai naisellisia ja eri havainnoitsijoiden tai kokijoiden tulkinnat samasta tilanteestakin voivat olla ristiriitaisia. On aivan yhden tekevää pidätkö sinä henkilökohtaisella tasolla maskuliinisiksi tai feminiinisiksi tulkitsemistasi henkilöistä, mutta älä kuvittele voivasi asettaa henkilökohtaista mieltymystäsi oikean homon mittatikuksi. Henkilökohtainen ei ole sama kuin tärkeä - päinvastoin!

Mä keskustelenkin lähinnä omien mielipiteideni pohjalta ja otan esimerkkei elävästä elämästä, en eri teorioista. Sulla on teoreettista tietoo ja eri teorioita sukupuolesta, mut ne tekee ihmisestä lähinnä kirjaviisaan. Mitä hyötyy teoriasta on oikeessa elämässä? Just se, et on erilaisii näkemyksii ja erilaisii mielipitetä asioista, tekee keskustelusta keskustelun. Pidetään teoriat teorioina. Se, mikä on miesmäistä ja mikä naismaista, on loppujen lopuks mielipidekysymys. Ihmisten erilaisii näkemyksii mäkin halusin kuulla ja kertoo omii näkemyksiini, oli ne sit sun mielestä miten väärii tahansa.

"Henkilökohtainen ei ole sama kuin tärkeä - päinvastoin!"

Mikä sit on tärkee? Kuka sen määrittelee? Säkö vai joku muu teoreetikko? Tekeeks teoria asiasta tärkeen?

Nämä "teoriat" pohjautuvat havaintoihin elävästä elämästä, muuten niiden hedelmällisyyttä ei tieteessäkään hyväksyttäisi. Mikään ei ole alunperin miesmäistä tai naismaista, vaan me rakennamme itse nämä käsitykset miesmäisestä ja naismaisesta ja ilmaisemme niitä siten, että ne vahvistavat itse itseään sen myötä. Sinun, Riquman1990, käsitykset vahvistavat tiettyä käsitystä "miesmäisyydestä". Et voi kuitenkaan itsesi ulkopuolelle pakottaa näitä käsityksiä, sillä et ole sopinut muiden kanssa niiden oikeudesta. Muiden kohdalla Sinun käsityksesi voisivat olla jopa vahingollisia, koska miehet ovat rakentuneet eri tavoin niin fyysisesti kuin henkisesti.
Minusta saat kertoa omia näkemyksiäsi, mutta sitä en hyväksy, että vaadit muita olemaan käsityksesi kaltainen ja/tai ilmoitat jollakin yleiseksi katsomallasi perusteella Sinun luomasi naismaiset miehet vääriksi. Ihmisessä kuitenkin on monenlaista ja näkisin olevan vain haitallista kaventaa ketään. Kuten ylläolevasta tulisi käsittää on myös tulkinta-asia, mikä on ylidramaattista ja mikä ei.

Kiitos, martin, kirjoitit sen asian, minkä meinasin itsekin kirjoittaa. Riquboy1990, suosittelen sinulle kirjojen lukemista ja opiskelua. Erityisesti verkosta voit löytää Jukka Lehtosen väitöskirjan ei-heteroseksuaalisista nuorista. Suosittelen tätä teosta Seksuaalisuus ja sukupuoli koulussa kaikille. Sen voi ladata täältä: http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/val/sosio/vk/lehtonen/ .

Riqu: "Just se, et on erilaisii näkemyksii ja erilaisii mielipitetä asioista, tekee keskustelusta keskustelun. Pidetään teoriat teorioina."

Keskustelu on toki mahdollista ilman voimakasta vastakkain asetteluakin, koska näkökulmia on niin monia erilaisia ja samaa mieltä olevatkin voivat näkemyksiään perustaa varsin erilaisiin perusteisiin. Minusta olennaista kuitenkin on, että keskustelu on argumentoivaa: jokainen mielipide perustellaan ja jokaisen mielipiteen perustelut ovat myös kohde jatkokeskustelulle. Keskustelussa pitää olla riittävän täsmällinen että väittämästä saa kiinni eikä se jää matalaotsaiseksi yleistykseksi. Keskusteluun kuuluu myös se, että keskustelun osapuolet eivät jumitu "se nyt vaan on näin" exoikeusministerismeihin vaan myöntävät virheensä tulleensa osoitetuksi olevansa väärässä jossakin kohtaa. Vaikka keskustelua ei pidäkään nähdä taisteluna, täytyy siihen sisältyä älyllinen komponentti. Keskustelun tasoa ei myöskään ikinä saavuteta jos keskustelijat eivät perusta argumentointiaan samaan perinteeseen ja käsitykseen tiedosta. On eri asia olla eri mieltä kuin inttää asiaa jossa vain on kiistämättömästi väärässä. Dogmeihin vetoaminen tappaa keskustelun: jos se mitä väität on uskonkappale, se sulkee pois järkiperäisen muutoksen mahdollisuuden. Keskustelu lakkaa olemasta keskustelu ja muuttuu ajanhukaksi. Se klassinen sian tylsistyttäminen lentotunneilla.

Schlager hyvä, ei mua kiinnosta lukee tollasta ylipaksuu väitöskirjaa, koska mä puudun siihen jo heti alkumetreillä. Sen sijaan mä voin ite suositella sulle parin hyvän homoaiheisen kirjan lukemista: Uma Karma, Kaiken se kestää sekä Henrik Wilenius Saranapuolelta. Ne kertoo ihan tavallisista homokundeista, mut valitettavasti ne ei sisällä teoriaa, vaan tapahtumii, jotka vois olla ihan oikeesta elämästä.

Mä en missään vaiheessa esittäny mun näkemyksii ehdottomina totuuksina, vaan halusin lähinnä keskustella siitä, mitä tarkottaa käsite homofobian sisäistäny homo, millanen miehen pitää olla, millasii on neitimäiset miehet, mikä on miesmäistä ja mikä ei. Lähinnä mielipiteiden ja elävän elämän perusteella siis.

Tero Kankaanperälle mä sanosin, et tollanen teoriamäärä tekee susta lähinnä kirjaviisaan ja sitä, mikä on miehekästä ja mikä ei, ei teoriat kerro, vaan kyse on mielipiteistä, siitä minkä ihmiset kokee miehekkääks ja minkä ei. Sä et esittäny sun omii näkemyksii asioista, vaan ison kasan teorioita.

Ehkä tääkin keskustelu on sit aika pistää pussiin...

Sulla on Riquman1990 outo käsitys tieteellisestä tutkimuksesta ja sen kautta tuotetusta tiedosta. Sanoisinpa että jokseenkin sellainen opiskelemattoman ihmisen käsitys. Ei tieteellinen tieto ja sen tutkimuksen kautta vahvistuneet teoriat ole mitään hatusta vedettyä huttua. Teoriat pohjautuvat empiriaan, havaintoihin tosielämästä. Teoriat mallintavat tosielämän ilmiöitä ja pyrkivät löytämään syy-seuraus -suhteita ilmiöiden taustoilta. Ei tieto pahasta ole, ei edes se kirjatieto. Ei kirurgikaan voi ruveta ihmistä leikkelemään ennen kuin on kirjoista opiskellut miten se tehdään.

Jos keskustelu päättyi Rikumiehen osalta kuusysiin (viesti no), niin kiitos, oli hykerryttävä ilo seurata...tavallaan. En tiedä selvisikö miehelle itselleen ihmettelevänsä käsite...mutta kerrankin otsikko tuli käsiteltyä juurin ja hieman enemmänkin. Kuten Joku Joskus lohkaisi; elämässä on hiukan enemmän kuin kirjoissa, mutta vain hiukan...

Minä haluan kiittää Riquman1990 keskustelun ylläpitämisestä. Aloittava kysymys oli kiinnostava. Jokaisella meillä on oikeus o m a a n mielipiteeseemme. Toivon, että olet kuitenkin voinut ottaa jotain tästä keskustelusta omiin ajatuksiisi - nekin ovat elävää elämää - siinä kuin kirjojen lukeminen.

En mä väittänykään, et tieteellinen tieto tai tutkimus ois hatusta vedettyy ja huttuu, mut joiden akateemisten käsitys siitä, et niiden mielipide ja on se ainoo oikee, on musta huttuu. Samoin joidenkin akateemisten käsitys siitä, et ku ollaan akateemisii, ei toisten mielipiteellä oo mitään virkaa, on musta aika ylimielinen käsitys.

Tää keskusteluhan perustu ihan puhtaasti erilaisiin käsityksiin ja mielipiteisiin siitä, mikä on miesmäistä ja mikä ei. Sillon pitää esittää omii käsityksii ja omii mielipiteitä eikä teorioita.

Tarvitaanhaan teoriaaki, mut liika teorian viljely tekee ihmisestä kirjaviisaan. Enemmän mä arvostan kokemusperästä käytännön viisautta. Jätetään ne teoriat sinne yliopistoon...

Minä puolestani toivon, että teoriat eivät jää vain yliopistoon, vaan nimenomaan tulevat käytännön elämästä ja käytännön elämään ja ovat sitä niin suuressa määrin kuin mahdollista.

Itse asiassa on paljon tutkimuksia ja teorioita, joita ei ole tehty. Esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen tutkiminen tarvitsee edelleenkin tutkimusta. Miksi jotkut homomiehet haluavat koreilla kilpaa naisten kanssa ja toisaalta, miksi jotkut eivät? Siinäkin on eräs tutkimusaihe. Miksi kokoomushomoja on näkyvämmin enemmän esillä kuin kokoomuslesboja? (Tuohon puolueen kohdalle voi kuvitella myös jonkin toisen puolueen.)

> En mä väittänykään, et tieteellinen tieto tai tutkimus ois hatusta vedettyy ja huttuu,
> mut joiden akateemisten käsitys siitä, et niiden mielipide ja on se ainoo oikee, on musta
> huttuu. Samoin joidenkin akateemisten käsitys siitä, et ku ollaan akateemisii, ei toisten
> mielipiteellä oo mitään virkaa, on musta aika ylimielinen käsitys.
>
> Tää keskusteluhan perustu ihan puhtaasti erilaisiin käsityksiin ja mielipiteisiin siitä, mikä on
> miesmäistä ja mikä ei. Sillon pitää esittää omii käsityksii ja omii mielipiteitä eikä teorioita.


Useimmat akateemiset todennäköisesti perustavat mielipiteensä tieteellisille faktoille. Tuolloin heidän mielipiteensä on toki paremmin perusteltuja kuin vaikkapa mutuun mielipiteensä perustavan amiksen. Mielipiteellä itsessään ei ole mitään erityistä arvoa, sillä kaikilla on sellainen (aivan kuten peräaukkokin, kuten joku koiranleuka on joskus lohkaissut). Ratkaisevaa onkin, että miten pystyy perustelemaan mielipiteensä.

Schlager kirjoitti: "Itse asiassa on paljon tutkimuksia ja teorioita, joita ei ole tehty. Esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen tutkiminen tarvitsee edelleenkin tutkimusta. Miksi jotkut homomiehet haluavat koreilla kilpaa naisten kanssa ja toisaalta, miksi jotkut eivät? Siinäkin on eräs tutkimusaihe. Miksi kokoomushomoja on näkyvämmin enemmän esillä kuin kokoomuslesboja? (Tuohon puolueen kohdalle voi kuvitella myös jonkin toisen puolueen.)"

Mitä lisäarvoo ne tuo yhteiskunnalle? Ne ei auta parantaan sairauksii tai kehittään uutta teknologiaa? Yliopistomaailmassa on paljon pelkkää huttuu, just siitä syystä mäkin valitsin lukion jälkeen mieluummin amiksen ku yliopiston. Mutta jos sä joskus onnistut tekeen tutkimuksen aiheesta miks homomiehet haluu koreilla kilpaa naisten kanssa, ni ilmota mulle, mikä oli tulos...

Ei yliopistolaitoksen tarkoitus ole palvella yrityselämää, vaikka siihen suuntaan valitettavasti ollaankin koko ajan yhä enemmän menossa. Yliopistot ovat meitä ympäröivän todellisuuden tutkimista ja uuden tiedon tuottamista varten. Sovellutuksia kehitellään toki sitä mukaa kun uutta tietoa saadaan, mutta yliopistojen tärkein tehtävä on perustutkimuksessa. Emme voi tällä hetkellä tietää mitä ns. "hyödytön" tutkmiusalue saattaa poikia tulevaisuudessa, siksi on satsattava laaja-alaisesti ja monitieteisesti.

Uusi tieto on myös arvokasta ja mielenkiintoista sinällään. On vaikea kuvitella miten voisimme rahallisesti hyödyntää vaikkapa hieroglyfien tutkimista tai sumerien kulttuurintutkimusta, mutta tieto siitä miten tällä planeetalla on eletty 5000 vuotta sitten on itsessään varsin mielenkiintoista ja avartavaa.

Oot sä koskaan miettiny, miks eniten rahaa satsataan just esim. lääkikseen, oikikseen, kauppikseen ja vaikkapa TKK:hon, mut ei niinkään huuhaa-tieteisiin? Yhteiskunta hyötyy niistä eniten. Onhan noi huuhaa-tieteet varmaan ihan mielenkiintosii, mut ku tuntuu, et Suomessa joka toinen on jo jonkun tieteen tohtori tai vähintäänkin maisteri, vaikka yhteiskunta tarvii nirmeomaan oikeita osaajii. Korkeekoulutukseen panostetaan liikaa ja se on yliarvostettuu tusinatavaraa...

Ilopilleri: Uusi tieto on myös arvokasta ja mielenkiintoista sinällään. On vaikea kuvitella miten voisimme rahallisesti hyödyntää vaikkapa hieroglyfien tutkimista tai sumerien kulttuurintutkimusta, mutta tieto siitä miten tällä planeetalla on eletty 5000 vuotta sitten on itsessään varsin mielenkiintoista ja avartavaa.

Kiitos!

> Oot sä koskaan miettiny, miks eniten rahaa satsataan just
> esim. lääkikseen, oikikseen, kauppikseen ja vaikkapa TKK:hon

Nykyisessä yrityselämän hallitsemassa yhteiskunnassa rahaa virtaa toki enemmän sellaisiin hankkeisiin, joilla yritykset saavat hankittua mahdollisimman paljon voittoja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kyseiset alat olisivat lähtökohtaisesti jotenkin arvokkaampia kuin muut tai hyödyttäisivät yhteiskuntaa eniten. Mainitsemistasi aloista ehkä lääketiede on ainoa poikkeus, sillä sen avulla sentään lievitetään inhimillistä kärsimystä. Kaupallisesta tutkimuksesta sen sjiaan on vaikea edes ymmärtää miksi se ylipäätään on yliopistolaitoksen sisällä.


> Suomessa joka toinen on jo jonkun tieteen tohtori tai
> vähintäänkin maisteri, vaikka yhteiskunta tarvii nirmeomaan oikeita osaajii

Yhteiskunta tarvii monenlaisia osaajia. Myös niitä maistereita ja tohtoreita. Ilman niitä maistereita ja tohtoreita ei duunareillakaan olisi kohta töitä, sillä niiden maistereiden ja tohtoreiden tekemän tutkimustyön pohjalta uudistetaan myös niiden duunareiden työnkuvaa ja kehitellään heille uudenlaisia työskentelytapoja ja -mahdollisuuksia. Siinä olet kyllä ihan oikeassa, ettei kaikkien todellakaan kannata yrittää akateemisiin ammatteihin. Ei kaikilla yksinkertaisesti ole kapasiteettia siihen.

Fobia tarkoittaa pelkoa, pelkaavat kaarmeita, korkeita paikkoja, joulupukkia, jne, voi olla gay fobia myos etta homoseksuaality voi tarttua niinkuin tauti. Oikeampi muoto on VIHA, gay tai mika vain erilainen normaalista poikkeava somali, musta, gay, mustalainen, vammainen, orienetal tai acsentilla joka ei puhu kuin valtavaesto puhuu ( oma kokemus) . Vihaa on opetettu kotona ja kouluissa ja kaveripiireissa ilman etta ovat edes ajatelleet tai itse edes opiskelleet asioita miksi on erilaisuutta. Jokapaivainen ihmislauma moninaisine ilmioineen ei pitaisi olla kenenkaan yksi maali. Boom. Tama on vahan asian ^ vieresta sorry. VIHA ON SANA EI FOBIA.

Kyllähän tuo termiasiakin liittyy aika hyvin aiheeseen. Homofobia voi eri ihmisten mielestä viitata eri asioihin (oli se sisäistettyä tai sitä perinteistä toisten taholta tulevaa).

Homofobia-käsitteen epämääräisyys näkyy tämänkin ketjun kirjoituksissa. Homofobiassahan ei siis ole kyse lääketieteellisestä fobiasta, vaan jostain samankaltaisesta kuin rasismi. Toisaalta esimerkiksi pelkkä "viha" ei avaa tätä asiaa kovin hyvin. Pitäisi olla jokin sana, joka niputtaisi vihaamisen, pelon, epäluulon, peittelyn, koko asian kieltämisen, syrjinnän ja vielä vähän lisää.

"Homofobian" sisäistänyt homo voisi esimerkiksi toimia kuin erään tarinan tummaihoinen lapsi, jota pilkattiin ihonväristä. Hän yritti saippualla pestä ihoaan valkeaksi. Erona on tietysti se, että homous ei näy päällepäin - joten se on helpommalla vaivalla peitettävissä.

"Heille esitettiin kysymyksenasettelu "Jos mieleesi oleva komea mies / kaunis nainen (samaa sukupuolta siis) ehdottaisi seksuaalista kanssakäymistä kanssasi, kuinka todennäköisesti voisit tämän toteuttaa?" 32,8 % miehistä ja 65,4 % naisista katsoivat seksin olevan jossain olosuhteessa mahdollista; tämän perusteella voidaan helposti väittää, että "puhdasverisiä" heteroita on huomattavasti vähemmän kuin 95 %. Tutkimus on kaiken kaikkiaan varsin mielenkiintoinen ja alallaan varmasti uraauurtava."

Kulutan homopornoa ja olen yrittänyt löytää seuraakin, jonka kanssa voisin kokeilla homoseksiä, mutta silti pidän itseäni täysin heterona. On näet niin, että vaikka kiihotunkin miesvartalon seksuaalisista ärsykkeistä TAI miesvartaloon liittyvästä vieraudesta, niin romanttisia tunteita en pysty miehiä kohtaan tuntemaan. Mielestäni homoutta ja heteroutta ei erotakaan seksuaalinen halu vaan kyky ihastua romanttisesti.

Mitä tulee miehen ja naisen rooleihin, niin selvää toki on, että niihin vaikuttaa oppiminen ja kulttuuri, mutta psykologiaa ja mies- ja naistutkimusta opiskelleena minun on toisaalta todettava, että viimeksi mainittu oppiala jostain syystä hylkää tyystin ihmisen biologisuuden. Hyvä olisi muistaa, että ihmislajiin kuuluu uros ja naaras samalla tavalla kuin muihinkin eläinlajeihin ja että tässä jaottelussa pätevät tietyt yleistykset, vaikka yksilöllistä vaihtelua esiintyykin.

Pidän selvänä, että kulttuurin merkitystä sukupuolen käytökseen vahvasti liioitellaan. Tällä en tarkoita, etteikö ihminen saisi olla juuri sellainen kuin on. Tahtoisin vain päästä lopultakin jo eroon siitä hölynpölystä, että ihminen on ahtaasti ympäristönsä vanki. Miehen ja naisen tietyt käyttäytymismallit ja piirteet näet tulevat esiin kulttuurista riippumatta.

Huisansaa: "...mutta psykologiaa ja mies- ja naistutkimusta opiskelleena minun on toisaalta todettava... Mielestäni homoutta ja heteroutta ei erotakaan seksuaalinen halu vaan kyky ihastua romanttisesti."

Tässä on nyt jonkinlainen ristiriita. Katsos, avioliittoinstituutio ja rakkaus ovat kulttuurillisia konstruktioita. Länsimainen rakkausavioliitto syntyi 1700/1800-luvulla. Samoin tavat osoittaa rakkautta ja mitä sillä tarkoitetaan riippuvat suuresti kulttuurista. Muinaisessa Kreikassa rakkauksille oli monta nimeä. Tämä pitäisi olla tiedossa jopa ilman queer studies -oppiainettakin.

Tämän vuoksi sellaisen abstraktion käyttäminen kuin "rakkaus" ei tulisi koskaan tuottamaan luotettavia vastauksia eivätkä tulokset kantaisi muihin kulttuuripiireihin. Sen sijaan himot, halut ja lisääntymisvietti ovat primäärejä, lähempänä biologiaa, joten ne tuottavat kulttuurista ja kasvatuksesta (melkein) vapaita tuloksia. Nämä olivat myös niitä, joita Kinsey käytti tutkimuksissaan; ei joskus vuonna 1948, jolloin homoudesta saattoi seurata vankilaa, kukaan keskustellut, oletkos ajatellut mennä avioliittoon ja hankkia lapsia kumppanisi kanssa tai miten on teidän romanttisten tunteiden laita? Luultavasti moni häpesi itseään, kävi tyydyttämässä primäärit tarpeensa ja se oli siinä... Näillä määritteillä USA:n homopopulaatio olisi ollut nolla.

On myös olettavaa, että sitä mukaan kun erilaiset tavat ilmaista homoutta muutoinkin kuin kopuloimalla yleisissä vessoissa ja puskissa yleistyvät, homouteen liittyvät häpeäntunteet katoavat ja sen ympärille versoo muuta, kuten niitä romanttisia tunteita. Ihmisyksilöt pitävät usein itseään älykkäinä, mutta kasvuympäristön esimerkeillä on vaikutusta, kuten huonoista isä- ja äitisuhteista tiedetään. Jos ei muuten niin sitten alitajuisesti. Sama koskee muutakin ympäristöä; jos homosuhteille ei ole olemassa valmista mallia, sabluunaa, monien kohdalla halu se ei koskaan muuhun johdakaan kuin kyhytaikaiseen tarpeiden tyydyttämiseen. Sama pelko vaikuttaisi olevan heteropuolellakin, missä parikymppisille saarnataan "paikalleen asettumisen" tärkeydestä. Antiikin Kreikka tarjosi yhden sabluunan tai kanavan, mutta sekään ei ollut kovinkaan kattava. Vastaavasti avioliittoinstituutio oli sikäläisittäin varsin ahdistava; muistaakseni eräs hetaira (silloinen "luksushuora") totesi antiikin vaimoista, että koirallakin on paremmat oltavat perheessä.

Kaikki heterotkaan eivät muuten tunne romanttisia tunteita; olen tavannut muutaman tällaisen tapauksen, jotka ovat todenneet, että ei ole syntynyt sen liittoja kuin lapsiakaan, koska eivät ole koskaan rakastuneet. Tässä on nyt jäänyt hiukan epäselväksi, mitä koko sana pitää sisällään, mistä jälleen hyvä esimerkki, miksi näin ambivalenttia ilmaisua ei tulisi hyväksyä ollenkaan eksaktiin tutkimukseen. Tunnetaan myös ryhmä nimeltään aseksuaalit. Näitä ilmiöitä ei kannata sotkea ollenkaan gay-bi-straight -jaotteluun, joka on järkevän tarkastelun mahdollistamiseksi juurikin seksuaalinen.

> Kulutan homopornoa ja olen yrittänyt löytää seuraakin, jonka kanssa voisin
> kokeilla homoseksiä, mutta silti pidän itseäni täysin heterona. On näet niin,
> että vaikka kiihotunkin miesvartalon seksuaalisista ärsykkeistä TAI
> miesvartaloon liittyvästä vieraudesta, niin romanttisia tunteita en pysty
> miehiä kohtaan tuntemaan.


Olet biseksuaali.

Ja säkö sen määrittelet, mitä toinen on?

Minä huomaan ajattelevani mm. seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuolisuudesta vähän samalla tavoin kuin Huisansaa. Katselen tietysti asioita ns. umpihomona, vailla mitään eroottista tai romanttista mielenkiintoa naisia kohtaan.

Huisansaa ei kertonut, miten hänen ajatuksensa seksistä naisen kanssa eroavat ajatuksesta seksistä miehen kanssa, ja toisaalta kuinka vahvoja hänen eroottiset tunteensa naista/naisia kohtaan ovat olleet.

En tiedä, saanko jotkut takajaloilleen ajattelemalla, että Huisansaa kokee miehen vartalon eräänlaisena fetissinä, ja näkee siinä valossa seksuaalisen suuntautumisensa olevan heteroseksuaalisen. Olisiko joillakin ns. "bi-ukkomiehillä" noin yleisemmin vähän sama tilanne? On tietysti selvää, että monilla on taustalla esimerkiksi selkeästi omaa luontoa kieltäen tehtyjä valintoja tai hyvin myöhäinen herääminen.

Oman luonnon kieltäminen on mielestäni sisäistettyä homofobiaa, mutta jos tulkitsen oikein Huisansaan ajatuksia, niin esimerkiksi hänen tapauksessan se ei sitä suoranaisesti ole.

Toisin kuin Ransom, en näe Huisansaan kirjailemissa ajatuksissa erityistä ristiriitaa. Eihän hän rakkaudesta tai sen osoittamisesta kirjoittanut, avioliittoinstituutiosta puhumattakaan, vain romanttisista ja eroottisista tuntemuksista. Romanttinen tunne jotakin kohtaan ei välttämättä ole ihan sama juttu kuin se mistä usein puhutaan "rakkautena" ja joka nykyisin on yleisesti meikäläisessä kulttuurissa parisuhteen pohjana.

Ihan omakohtaisena esimerkkinä voin kertoa, että ensimmäiset runsaat 10 vuotta "herättyäni" homouteeni huomasin toistuvasti kokevani fyysisesti erityisen haluttaviksi (="eroottisiksi") täysin eri kohteet (ja niihin liittyvät lieveasiat) kuin he joihin lankesin "romanttisesti", eli halusin seksiä täysin erilaisten ihmisten kanssa kuin joiden kanssa halusin pariutua. Toisin sanoen, ensimmäisen ryhmän myös esineellistin eräällä tapaa. Kompromissi oli lopulta merkittävästi pienempi ns. romanttisen ulottuvuuden kohdalla. Talvinen rajumyrsky ja seesteinen kesäpäivä eivät oikein voi olla olemassa yhtä aikaa yhdessä paikassa... ;)

Romanttisia ihastumisia on kuitenkin sattunut maailman sivu, samoin ns. irrallisen lihan himoa, molempia seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuolesta riippumatta. Eri asia on tietysti, mihin sellaiset tuntemukset ovat eri aikakausina ja eri kulttuuritaustoissa voineet johtaa - onko ne pitänyt vain niellä alistuneena vai onko niiden perusteella voinut oikeasti tehdä ratkaisuja.

Tässä ketjussa aiemmin (09.07.2010, 10:41) kirjoittamassani viestissä kirjailin käsityksiäni miehisyydestä ja naiseudesta, joten en niitä käy toistamaan enää tässä.

Olen siis Huisansaan kanssa vähän samaa mieltä, että romanttisen ihastumisen kohde on suurin merkitsevä tekijä määriteltäessä henkilön seksuaalista suuntautumista, joskaan ei kyllä ihan ainoa tekijä.

Niinsanotun "lihan ilon" suhteen pitää mielestäni paikkansa "ei kerta homoa tee", koskapa esimerkiksi riittävän suuressa puutteessa omalta polulta syrjässä poikkeaminen voi olla fyysisesti täysin tyydyttävää. Romanttisen ihastumisen kohdalla taas voi sanoa, että "jo yksi kerta merkitsee". Noissa on mielestäni romanttisen ja eroottisen tuntemuksen painoarvojen suhde suuntautumista määriteltäessä.

Jos kokee molempien sukupuolten edustajat seksuaalisesti haluttavina niin on biseksuaali. Piste.

Itsensä määritteleminen on sitten ihan toinen juttu. Jokainen voi tottakai määritellä itsensä miten vain, halutessaan vaikka vastoin realiteetteja. Siihen on tietenkin jokaisella oikeus. Voisinhan minäkin periaatteessa määritellä itseni vaikka vuoheksi tai kiinankaaliksi. Ei se minusta silti vuohta tai kiinankaalta tekisi.

"Tässä on nyt jonkinlainen ristiriita. Katsos, avioliittoinstituutio ja rakkaus ovat kulttuurillisia konstruktioita. Länsimainen rakkausavioliitto syntyi 1700/1800-luvulla."

Romantiikka kulttuurisesti saattaa olla "Hollywoodia", mutta uskon silti, että ihastuminen on biologista. Perustan oletukseni tosin pelkästään omaan kokemukseeni. Minulla on muutama ihastumiskokemus, jotka sananmukaisesti veivät järkeni. Elin ihastuksen hetket jonkilaisessa psykoosissa. Tuntuu luonnolliselta ajatella, että taustalla vaikutti biologia samalla tavalla kuin mielisairauksissakin.

"Olet biseksuaali."

Voi olla. Minulle on kohtalaisen sama, miten muut minut määrittelevät, mutta en osaa itse itseäni bi-seksuaaliksi nähdä.

"En tiedä, saanko jotkut takajaloilleen ajattelemalla, että Huisansaa kokee miehen vartalon eräänlaisena fetissinä, ja näkee siinä valossa seksuaalisen suuntautumisensa olevan heteroseksuaalisen."

Tästä voi olla kysymys. Minulla on muitakin voimakkaita fetissejä (BDSM). Homohimo sujahtaa sujuvasti osaksi tätä maailmaa.

Sellainen lisäys vielä, että en tahtoisi suudella miehen kanssa. Ajatus siitä on ällöttävä. Jos selaatte homokokemuksia etsivien miesten ilmoituksia netistä, niin huomaatte, että tämä toive on varsin yleinen. Seksiä ja suihinottoa mutta ei suutelemista.

Ällöttävyyteen sellainen huomautus, että en tarkoita, etteivätkö homot saisi suudella tai että siinä olisi jotain suunnattoman ällöttävää, mutta henkilökohtaisesti en tahtoisi miehen kanssa huuleilla.

> Minulle on kohtalaisen sama, miten muut minut määrittelevät,
> mutta en osaa itse itseäni bi-seksuaaliksi nähdä.


Lopultakin on melko yhdentekevää ympäröivän maailman kannalta miten subjektiivisesti itse määrittelet itsesi, vaikka itsemäärittelyyn sinulla on tietenkin täysi oikeus. Objektiivisesti katsoen olet jokatapauksessa biseksuaali: "Bisexuality is a sexual behavior or an orientation involving physical or romantic attraction to both males and females. - - Despite misconceptions, bisexuality does not require that a person be attracted equally to both sexes. In fact, people who have a distinct but not exclusive preference for one sex over the other may still identify themselves as bisexual."
Lähde: http://en.wikipedia.org/wiki/Bisexuality

Ympäröivän maailman kannalta on loppujen lopuksi myös melko yhdentekevää mikä jonkun seksuaalinen suuntautuminen määritelmien mukaan on. Määritelmätkin ovat aina subjektiivisia, koska jostain ja joillain perusteilla määritelmäkin on tullut olevaksi.

Mun on oikeasti ollut aina vaikea ymmärtää, miksi ympäröivän maaliman pitäisi määritellä tai edes tietää harrastaako joku seksiä samaa vai eri sukupuolta olevan ihmisen kanssa tai sekä että. Tai minkälaista seksiä kukin harrastaa.

Sen sijaan minusta on hyvin olennaista, että jokaisella ihmisellä täytyy olla oikeus harrastaa seksiä, rakastaa, näyttää julkisesti tunteitaan, samaa eri tai molempaa sukupuolta olevan kanssa.

> Ympäröivän maailman kannalta on loppujen lopuksi myös melko yhdentekevää
> mikä jonkun seksuaalinen suuntautuminen määritelmien mukaan on. Määritelmätkin
> ovat aina subjektiivisia, koska jostain ja joillain perusteilla määritelmäkin on tullut olevaksi.

Käsitteenmäärittely on sosiaalinen prosessi ja sen tulisi perustua empiriaan, havaittavissa oleviin faktoihin. Käsitteiden määrittelyn kautta teemme todeksi yhteistä käsitemaailmaamme ja varmistamme, että puhumme samoista asioista. Kukaan ei voi määritellä käsitteitä sosiaalisessa tyhjiössä. Tai voi tietenkin yrittää, mutta tuollaisilla individualistisesti määritellyillä käsitteillä ei ole minkäänlaista funktiota sosiaalisessa kanssakäymisessä. Voin niin halutessani määritellä, että "hyvä" tarkoittaakin "kuvottavaa" ja loukkaantua verisesti kun joku ruokapöydässä kehaisee ruokaani hyvänmakuiseksi. Tällöin oma käsitteenmäärittelyni on kuitenkin epäonnistunut ja teen sen johdosta virheellisen päätelmän.


> Mun on oikeasti ollut aina vaikea ymmärtää, miksi ympäröivän maaliman pitäisi määritellä
> tai edes tietää harrastaako joku seksiä samaa vai eri sukupuolta olevan ihmisen kanssa tai sekä että.

Näillä asioilla ei kai pitäisikään olla niin suurta merkitystä, mutta valitettavasti elämme maailmassa, jossa niillä ON merkitystä. Eri suuntautuneisuuksien määritteleminen on tärkeää jo vaikkapa siksi, ettei homojen eheyttämispyrkimyksille suotaisi minkäänlaista jalansijaa. Tiedän tapauksia, joissa "homo" tai "lesbo" onkin itse asiassa bi, mutta haluaa jostain syystä itse sanoa olevansa homoseksuaali. Tällöin hän saattaa tulla levittäneeksi virheellistä käsitystä ympäristöönsä siitä, mitä OIKEASTI on olla homoseksuaali (=kokee VAIN saman sukupuolen edustajat seksuaalisesti haluttavina) ja voi tahattomasti tulla antaneeksi tukea väitteille, joiden mukaan homot ja lesbotkin kykenevät niin halutessaan suhteisiin toisen sukupuolen edustajien kanssa ja että kyseessä on vain oma valinta.

""Bisexuality is a sexual behavior or an orientation involving physical or romantic attraction to both males and females."

Voi olla, että olen bi, joskaan netti-ilmoituksiin en uskaltaisi itseäni bi:ksi nimetä, koska en toivo suutelua, romantiikkaa, suhdetta, kädestä pitelyä tai edes syvää yhteyttä. Toivon miehestä ainoastaan välinettä, jonka avulla voisin toteuttaa seksifantasiani. Ja enhän edes tiedä, nauttisinko seksistä miehen kanssa. Se riippuisi varmasti sekä miehestä että tilanteesta.

Erottaisinkin halun, joka kohdistuu seksuaalista leikittelyä, seksuaalisia fantasioita tai nautintoa kohtaan halusta, joka kohdistuu sukupuoleen. Käyn päivittäin uimassa ja silmäilen ahnaasti bikinipukeisia neitosia, jotka saavat mieleni takomaan, mutta miehet eivät samanlaista reaktiota herätä. Saatan kyllä todeta treenatusta miehestä, että kiva kroppa, mutta toteamus ei ole seksuaalinen vaan pikemminkin omaan kroppaani nähden vertaileva.

Määrittelyä ajatellen oleellinen kysymys onkin, voidaanko seksuaalisen identiteetin määrite perustaa fantasioille. Minä pohjaisin sen mieluummin käytäntöön. Jos ihminen harrastaa tai on harrastanut seksiä toistuvasti sekä oman että vastakkaisen sukupuolen kanssa, hän on bi. Jos hän fantasioi seksistä saman sukupuolen kanssa tai pissaleikeistä, hänellä on fantasioita, mutta hän ei vielä varsinaisesti ole mitään.

Nainen - sytyttää, lähes kaikki naiset
Sitominen - sytyttää, lapsesta saakka, jo sidotut Aku, Roope ja veljenpojat kourivat lapsena vatsaa
Ruoska - sytyttää
Nipistimet - sytyttää
Mies - ei sytytä
Seksi _tietyn miehen_ kanssa jossain _tietyssä tilanteessa_ - saattaisi sytyttää

Ja vielä enemmän oma käsitykseni rautalangasta: Jos mies kerran elämässään sortuu väkivaltaan tai joskus saa sisäisiä mutta ulospäin purkautumattomia raivokohtauksia, en nimittäisi häntä väkivaltaiseksi mieheksi. Sama juttu on seksuaalisuuden kanssa. Fantasiointi tai muutama kokeilukerta saman sukupuolen kanssa ei tee homoa tai bi-seksuaalia.

Olen kohtalaisen yllättynyt siitä, että jotkut teistä haluavat määritellä minut bi:ksi. Luulin aikaisemmin, että homo- tai ainakin lesbopiireissä kaikenmaailman seksuaalisuudella leikittelijät ja kokeiluja harrastavat koetaan ärsyttäviksi. Luulin että tallaiset wannbet eivät suosiota nauti.

Itse karsin aina nopeasti kaikki "kokeilukappaleet", niitä toisinaan riittää. Mitä sitten tapahtuu jos ei tykkääkään...? -hmm...seksi, myös yhdenyön kokeilut kun tuppaavat perustumaan luottamukseen. Jos haluat käyttää toista pelkästään "välineenä", voi olla että joudut valitettavasti tutustumaan kohteeseesi ja ottamaan myös tämän mieltymyksen huomioon.

"Jos haluat käyttää toista pelkästään "välineenä", voi olla että joudut valitettavasti tutustumaan kohteeseesi ja ottamaan myös tämän mieltymyksen huomioon."

Eikö tämänkin vuoksi ole järkevää olla lyömättä itseensä bi-leimaa? Viisaampaa on kertoa suoraan mitä tahtoo ja mitä odottaa, niin vastapuoli ei tee turhia oletuksia. Jos tahtoo kokeilla seksiä saman sukupuolen kanssa, niin asia kannattaa kertoa juuri niin.

"Jos ihminen harrastaa tai on harrastanut seksiä toistuvasti sekä oman että vastakkaisen sukupuolen kanssa, hän on bi. Jos hän fantasioi seksistä saman sukupuolen kanssa tai pissaleikeistä, hänellä on fantasioita, mutta hän ei vielä varsinaisesti ole mitään."

Samalla logiikallahan pitäisi määritellä aseksuaaliksi sellainen henkilö, joka ei ole koskaan harrastanut seksiä.