Minisiili lemmikkinä .

Haluaisin kyseisen " epelin " marsuni seuraksi .

Jotenka mistä niitä löytyisi .
Mitä maksavat .
mitä syövät muutakin kun kissanruokaa .
Ovatko kovinkin seurallisia ja ihmisrakkaita .
YM YM . tietoa kyseisistä veijareista

Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta olen muutaman artikkelin lukenut ja telkkaristakin tuli joku ohjelma, jossa niitä käsiteltiin.
Ilmeisesti ovat (kuten ihan tavallisetkin siilit) yksineläviä äreitä yöeläimiä, jotka eivät muodosta juuri minkäänlaista kiintymyssuhdetta omistajaansa tai muihin kotieläimiin (sarjakuvastrippi "kiroileva siili" lienee itse asiassa aika paikkansapitävä noin periaatteessa).
marsun seuraksi? No eeeiii! Piikkejä marsun nenuun...

Siili on yöeläin ja erakkoeläin. Se syö lähinnä hyönteisiä, katkarapuja, toukkia ja matoja (näitä saa ostaa purkitettuina eläintarvikeliikkeistä), pieniä määriä lihaa ja ruokaan lisätään jonkinlaista vitamiinipulveria, sen laadusta en tiedä.

Jos haluaa seuralaisen jo olemassaolevalle lemmikkieläimelleen, pitää hankkia toinen samaa lajia. Tämäkin vain silloin, jos kysessä on joukossa viihtyvä eläin. Siilit ja marsut eivät ymmärrä toisiaan, eivätkä koskaan eläisi yhdessä luonnossa. Ne eivät nauti toistensa seurasta vaan kärsivät siitä.

Omaan ihmiseensä siili tottuu ja oppii sietämän tämän käsittelyn painautumatta tuhisevaksi rullaksi.

Ovathan ne söpöjä, mutten ymmärrä, mikseivät niistä välittävät ihmiset sitten anna niiden vipeltää vapaina siellä aAfrikassa, jonne ne kuuluvat.

Täällä asustaa afrikkalainen kääpiösiili joten voin antaa jotain vastauksia. Toisin kun aiemmin mainittiin, siili kylläkin voi kiintyä hyvinkin omistajaansa jos sitä käsittelee päivittäin (illalla/yöllä koska päivällä niitä ei saa herätellä kesken unien). Arka se on siltikin, mutta tunnistaa omistajan äänen ja hajun perusteella. Eräs ilta datailin päälle tunnin nukkuva siili sylissäni ;) Ulkohyönteisiä ei saa antaa koska niistä voi eläin saada loisia. Siili on sottainen elukka, joten pitää olla sitten varautunut siihen että sen asumusta pitää siivota päivittäin ja juoksupyörä varsinkin menee pesuun joka päivä.
Omani ostin suoraan suomalaiselta kasvattajalta ja siilien hinta liikkuu suurinpiirtein 350-400 euron välillä. Suosittelisin että katselet Suomen Siiliyhdistyksen sivua mistä löytyy kaikenlaista infoa.

"Ovathan ne söpöjä, mutten ymmärrä, mikseivät niistä välittävät ihmiset sitten anna niiden vipeltää vapaina siellä aAfrikassa, jonne ne kuuluvat."

Pointti tuokin. Tosin oman siilen suku on ollut monen polven ajan ihan suomessa, joten varsinkin kun tietää oman elukan taustat ja kasvattajan, niin eipä sitä pahana voi pitää.

Yleisesti pyydän ja anon kaikkia lemmikinottajia: älkää hankkiko eläimiänne eläinkaupoista! Se ei ole eettistä, vaikka muutama asiallisempi eläinkauppa Suomesta löytyykin! Eläimet kannattaa hankkia suoraan niiden kasvattajilta, sellaisilta jotka välittävät kenelle myyvät eivätkä vain tee bisnestä elämillä kuten eläinkaupat.

Asa, en mä sinua tuomita halua vaikka oletkin siiliin rakastunut ja sellaisen halunnut. Mä vaan toivon, ettei enää uusista eläinlajeista alettaisi jalostaa kesyversioita.

Minusta lintujenkin paikka on vapaudessa! Lemmikkeinä ei minusta pitäisi pitää sellaisia eläimiä, joille ei voida taata lajinomaista elämää riittävän hyvin. Kuten lintujen tarve lentää laajalla taivaalla tai preeriakoiran tarve kaivaa luolasto jossa asua laumansa kanssa..

Ei lemmikkiä haluava varmaankaan ota eläntä riistääkseen siltä mitään, mutta monesti niin käy pelkkää tietämättömyyttä.

Milo! Oltko lukenut Arja Linnavuoren kirjat marsun hoidosta? Toinen niistä käsittelee ruokintaa varsin tarkasti. Suosittelen erittäin lämpimästi! Valtaosa marsuista on kuulemma väärin ruokittuja, siksi niiden eliniän on luultu olevan vuosia lyhyempi, kuin mitä se oikeasti, oikealla ravinnolla on. Helena Telkänrannan Pieneläinten virikeopas on myös ihan MUST jokaisen häkkihyyryläisen omistajan kirjahyllyyn.

Asalle: Pitävätkö siilit muita ääniä, kuin tuhinaa ja rullausta suuttuessaan? Mun yhdellä kaverillani on kääpiösiili, ja mun läheisyydestäni se selvästi kärsii, joten oon sen antanut olla rauhassa nurkassaan fleecepeittoonsa kääriytyneenä hurisemassa, ja vain nuo äänet ovat tulleet tutuiksi.

Jotkut muuten antavat siilin asua vapaana huoneessa. Niille on myös helppo rakentaa suurempi aitaus, ettei tarvi ostaa niitä eläinkauppojen pieniä valmishäkkejä/terraarioita. Siili kun ei kovin korkealle kiipeä tai hypi.

Koiraihmisenä mä oon samaa mieltä ku Kesäpoika, et minisiilit tai siilit ylipäätään ei kuulu ihmisten lemmikeiks, vaan mieluummin luontoon. Mistä niitä sitä paitsi voi ostaa? Tavallisista eläinkaupoista?

kesäpoika: juu, tuo olikin lähinnä tarkennus siihen että tämä yksilö ei tosiaankaan ole haavin kanssa metsästetty :P
Tuhinan lisäksi siilet myös purisevat suutuspäissään mutta kuten sanottu, se on arka elukka. Ja esim. kun oma poikkis tuli siilen aikana ekaa kertaa kylään, siili alkoi nostelemaan piikkejään aina samantien kun poikkis jotain sanoi. Vähän päälle pari viikkoa tuo piikkipallo on vasta täällä ollut, joten muihinkin uusiin ääniin on vielä totuttelemista.

Tuohon kommenttiin pitää kyllä yhtyä että lemmikit mieluusti sieltä kasvattajilta eikä kaupoista. Kerran eräässä eläinkaupassa ollessani katselin että myyvät siileille siemen-marja tms. sekoitusta ruuaksi ja ylläripylläri, mukana oli myös viljaa jota ei saa antaa piha- eikä lemmikkisiilelle koska kaikki siilet ovat luonnostaan laktoosi-intolerantikkoja ja keliaakikkoja. Sama kauppaketju on käsittääkseni myös siilejä myynyt, joten viimeistään silloin aloin miettiä että minkälainen eläintietämys heillä ylipäätään on eksoottisempien tapausten kanssa.
Rekisteröityjä siilten kasvattajia on Suomessa parisenkymmentä, joten asijantuntijoita ja hyviä lemmikin hankintapaikkoja kyllä löytyy. Siiliyhdistyksen sivuillakin kehotetaan mahdollinen siili hankkimaan suoraan heidän rekisteröidyltä kasvattajalta joten silloin voi ainakin olla varma toiminnan asiallisuudesta ja eläimen alkuperästä.

Ja tuohon ihan alkuperäiseen aiheeseen vielä, marsuista minulla ei ole minkäänlaista kokemusta, mutta en jokatapauksessa jättäisi siiltä yksin valvomatta keskenään minkään lemmikin kanssa.

Toivottavasti siilisi oppii elinympäristönsä ääniin pian. Jatkuvan pelossa elämisen täytyy olla sille aivan hirveää. :(

Kesäpoika hei !!!! Tiettävästi minä luulisin ainakin osaavani hoitaa ja ruokkia hankkimiani eläimiä . Minulla on nimittäin ollut kaikenlaisia eläimiä jo kohta 40 v . Kissoja , marsuja , hiiriä , kaneja , undulaatteja , hamstereita , akvaario . Viimeisin kissanikin kuoli vasta tuossa 2v sitten 21v.
Edellinenkin marsunikin eli peräti 8v , vaikka niiden keski-ikä on yleensä tuollaiset 5-10v.
Toisaalta nykyinen marsuni on kyllä aika ronkelin ruuan suhteen .
Heinien ja jyvien lisäksi kelpaa vaan porkkana ja salaatti , jotenka miksi turhaa tuhlata rahaa ruokaan jota se ei kuitenkaan syö , kun se kuitenkin pärjää tälläkin ruualla ja voi kaikin puolin hyvin .
Ikää tällä marsulla on vasta 2,5 v . Jotenka vasta se on elämänsä alussa .

"Minulla on nimittäin ollut kaikenlaisia eläimiä jo kohta 40 v"

Aha, ja sun profiilitietojen mukaan sä oot 20-v. Mielenkiintosta...

Valitsisin lemmikiksi miehen, saa olla vaikka afrikkalainen.

Pitkästä aikaa kommentti tähän threadiin. Koiraihminen kun olen, niin pitää änkätä...

Tässä jonniin aikaa sitten tuli telkkarista dokumentti venäläisestä kettutarhasta, jossa vuositolkulla kokeiltiin jalostusta käyttäytymistieteellisin perustein.

Siniketut (tai jotkut sentapaiset turkiseläimet) valikoitiin neljän vuosikymmenen ajan siten, että vain kaikkein ihmisiin rohkeimmin suhtautuvat pariutettiin keskenään.

Seurauksena oli se, että neljässäkymmenessä vuodessa paitsi kettujen psyyke (joka oli muuttunut ihmisarasta tietoisesti ihmisten luokse hakeutuvaksi ja ihmisten hyväksyntää hakevaksi) myös niiden ulkomuoto ja käytös olivat muuttuneet huimasti; ne olivat alkaneet haukkua, heiluttaa häntää, ja niiden yleinen olemus oli muuttunut yksinkertaisesti "Keiriksi" tai "Kotuiksi". Rotevampia, pitkäjalkaisempia ja yleisesti ystävällisiä, ihmisten luona viihtyviä otuksia.

Hyvin, hyvin outoa. Ehkäpä se "varma totuus", että kaikki koirat ovat susien jälkeläisiä ei pidäkkään paikkaansa?
Ehkäpä myös ketut ja shakaalit on aikoinaan jalostettu näin samaan geenipooliin. Kaikkihan ovat koiraeläimiä.

Hullua kyllä, myös olemukseltaan hyvin koiran kaltainen kissapeto, gepardi, on hyvin helposti kesytettävissä, ja pennusta asti ihmiseen totutetut gepardit (engl. cheetah) käyttäytyvät koirien tavoin. Mitähän tapahtuisi, jos joku tekisi niillekin saman 40 vuotta kestävän kokeen?

Omalla tavallaan ovat koiraeläimiä myös ihan oikeasti karhutkin, mutta (Bernhardilaisia ja Napolinmastiffeja lukuunottamatta) en tämmöiseen, kerran kuulemaani väitteeseen juuri jaksa uskoa ;-D

EDIT: Noita kettuja muuten jo myydään seura"koiriksi" Venäjällä, mutta siellähän kaikki on mahdollista...

EDIT ja EDIT: Koiran kesytysprosessin on siis oletettu kestäneen tuhansia vuosia, mutta nyt näyttääkin siltä, että se olisi saattanut tapahtua muutamassa vuosikymmenessä. Toisaalta ihminen on kesyttänyt myös hevosen, muttei esimerkiksi seepraa, joka on niin läheistä sukua heppojen kanssa, että voi pariutua ja saada jälkeläisiä...