Pekka Haavisto presidentiksi
Mikä ettei. Tulevaisuuden presidentti enemmänkin arvojohtajana on omiaan kiinnittämään huomiota mm. ihmisoikeuskysymyksiin ja vastaaviin. Voisin äänestääkin. Presidentinvaalissa ja EU-vaaleissa vihreä vaihtoehto on ihan ok.
Kunta- ja eduskuntavaaleissa äänetän mieluummin vaihtoehtoa, joka pystyy suhtautumaan mm. liikenne- ja energia-asioihin rationaalisesti.
Missä vaiheessa Haavisto tuli kaapista ulos?
Aika kova. Kerrankin ehdokas, josta on vaikea keksiä mitään pahaa sanottavaa.
Haaviston kaapissa olosta tai ulos tulosta on kai vaikea sanoa mitään tiettyä ajankohtaa. Onko hän ollut joskus kaapissa? Ainakaan hän ei ole järjestänyt esim. Jari Sillanpään tapaista julkista kaapin ovien avaustilaisuutta TV-haastattelussa.
Eiköhän asia ole ollut niiden tiedossa joille sillä on ollut jotain merkitystä. Vuonna 2005 hän kaiketi osallistui Linnan itsenäisyysjuhliin miehensä kanssa.
Pekka Haavisto tuli kaapista 26.10.2002, kun hän ilmoitti tiedotteessa, että hän on solminut reksiteröidyn parisuhteen. Ehkä politiikan sisäpiireissä asiasta tiedettiin jo aikaisemmin, mutta silloin se tuli ns. suuren yleisön tietoon. Asia ei herättänyt minkäänlaista huomiota. Roskakeskustelufoorumeita ei silloin vielä ollut.
Mulla ei sinällää oo mitään Haavistoo vastaan, mut eniten siinä kaihertaa se, ku sen mies on sitä 20-30 vuotta nuorempi. Tuskin aitoo rakkautta, enemmän ehkä isä-poika-suhde... Keskittys oman ikäsiinsä.
Haaviston miehestä en tiedä, mutta ainakin Paavo L:n puoliso on häntä noin 26 vuotta nuorempi ja Sauli N:n ja puolisonsa ikäero on 29 vuotta.
Mitä väliä? Aikuisia ihmisiä kaikki, ja kykeneviä päättämään omasta elämästään.
Olin vastuussa hänen turvallisuudestaan hänen vieraillessaan Bosniassa kehitysyhteistyöministerin ominaisuudessa -96. Hieno mies. Äänestän. (terveisiä vaan Pekalle, jos tämän satut lukemaan...)
Tietysti jokainen saa tehdä niinku ite haluu, mut en mä silti oo koskaan tajunnu, miten joku voi haluta isänsä ikäsen miehen. Mun mielestä sopiva ikäero on korkeintaan 10 vuotta suuntaansa...
vaeltaja2006 kirjoitti:
> "Pekka Haavisto tuli kaapista 26.10.2002, kun hän ilmoitti tiedotteessa, että hän on solminut reksiteröidyn parisuhteen."
Aivan. Minua Pekka Haavistossa häiritsee se, että seksuaalivähemmistöjen taistelussa 90-luvulla tämä valtaa pitänyt poliitikko oli homojen oikeuksista täysin hiljaa. Hänellä oli valtaa ja kansallista kuuluvuutta jonka hän jätti *aivan täysin* käyttämättä.
En voi kunnioittaa tällaista toimintaa. Ainakaan GLBT-kansan arvojohtaja hän ei ole. Ellei "olen ns. yksityisasioistani hiljaa -linja" ole se mitä tavoitellaan.
Riquman1990 kirjoitti:
> "Mulla ei sinällää oo mitään Haavistoo vastaan, mut eniten siinä kaihertaa se, ku sen mies on sitä 20-30 vuotta nuorempi."
Mitä väliä sillä on muille kuin noille kahdelle ihmiselle. Heidän ikäeronsa ei ole sinun elämästäsi pois millään tavalla.
> "Tuskin aitoo rakkautta, enemmän ehkä isä-poika-suhde... "
Voi olla aidompaa rakkautta mitä moni tulee koskaan elämässään kokemaan. Kukaan ulkopuolinen - et edes sinä - voi asiaa punnita.
> "Keskittys oman ikäsiinsä."
Suvaitsevaisuus on siis tavaramerkkisi? ;-)
Oletko kuullut sanontaa: "Toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä"? Siinä on totuutta todella paljon. Ja näköjään joillekin homoillekin olisi suvaitsevaisuudesta opittavaa.
"Suvaitsevaisuus on siis tavaramerkkisi? ;-)"
No, en mäkään kaikkee "suvaitse". Sä voit mun puolesta ihan vapaasti "suvaita" kritiikittömästi kaikkee, jos sä haluut, se ei oo mulle ongelma... Tosi harva kuitenkaan ihan purematta nielee kahden eri sukupolvee olevan ihmisen seurusteluu...
Jeeps. Peseppä suusi saippualla ja opettele kirjakieli...
EDIT: Kirjakieltä kun tässä maailmassa ihan oikeasti tarvitaan...
Riquman1990 kirjoitti:
> "Tosi harva kuitenkaan ihan purematta nielee kahden eri sukupolvee olevan ihmisen seurusteluu..."
Hyvin moni sen suvaitsee eikä näe asiassa mitään ongelmaa.
Ja jos asia on jollekin ongelma (kuten sinulle näyttää olevan), niin herää kysymys: Mitä toisten aikuisten ihmisten suhde on SINULTA pois? Suhtautumisesti eri ikäisten keskinäisiin suhteisiin on aivan sama asia kuin homofoobikkojen puheet homojen tai lesbojen suhteista. Foobikon kohde on vain erilainen.
Kirjoituksesi todistaa oikeaksi erään väitteen: Oma vähemmistöasema ei automaattisesti jalosta ihmistä ja lisää tämän ymmärrystä muita vähemmistöjä kohtaan.
RM: "Tietysti jokainen saa tehdä niinku ite haluu, mut en mä silti oo koskaan tajunnu, miten joku voi haluta isänsä ikäsen miehen. Mun mielestä sopiva ikäero on korkeintaan 10 vuotta suuntaansa..."
No parikymppisen ollessa kyseessä se lienee enintään 4 vuotta yhteen suuntaan, jos ei mennä laittomuuden puolelle? Ikä selittänee noin muutenkin asenteet, ei kyetä ymmärtämään, että kolme-, neli- ja viisikymppisen kohdalla erot eivät ole ollenkaan yhtä suuria kuin hädintuskin parikymppisenä, jos siis ikäero suhteutetaan pariskunnan ikiin.
Toisessa ketjussa eräs kirjoittaja ihmettelee sitä, miten joku voi pitää homoseksistä, ja perustelee sitten vastenmielisyydestä johdettuja sääntövaatimuksia (kuten kokoontumisvapauden rajoittamista) sillä, että "harva" muukaan "normaali" ihminen pitää homoseksiä miellyttävänä. Suvaitsemisessa näyttää olevan aina sama kaava: "mullahan on oikeus ennakkoluuloihini", josta syystä "mulla" on oikeus ennakkoluuloihini perustuen vaatia jotakin asiaa muilta.
Haavisto on rekisteröinyt suhteensa, se on laillinen ja myös pitkään kestänyt. Nimimerkeillä on oikeus itse solmia lain puitteissa millaisia suhteita huvittaa, mutta niin on muillakin. Toisten yksityiselämään puuttuminen tai siitä lärkevien huomautusten esittäminen saa ihan ansaitusti aikaan vastakkaisia mielipiteitä. Yhdytään nyt tässä niihin: Minusta Haaviston(kin) parisuhde on yksityisasia, se ei kuulu vähääkään kenellekään nettikirjoittelijalle.
Lopeta lapsellisuudet ja käyttäydy ikäs mukasesti (sä varmaan kuitenkin oot jo keski-iän paremmalla puolella). Älä pura muhun sun paskaa elämää...
Mukavaa jatkoo!
P.s. Kirjakieltä tarvitaan muodollisissa yhteyksissä, mut tää EI OO mikään äidinkielen opettajien keskustelufoorumi, kuten sä näytät luulevan.
Jukka otti esille mielenkiintoisen näkökulman, josta jatkan sen verran, että jos muistan oikein, niin toimittaja Timo Harakka sai potkut Vihreästä Langasta, koska meni haastattelussa tiedustelemaan ministeri Haavistolta tämän seksuaalisesta suuntautumisesta. Vuosi oli 1995 tai 1994 (
http://www.sjl.fi/web/pdf/200847_ke/sjl18.pdf).
Jos muistan oikein, silloin todettiin puolueen tai jonkin virallisen tahon puolesta, että lehdessä on esiintynyt ristiriitaa journalistisen vapauden ja puolueorganisaation tiedotuksen välillä. Minua kiinnostaisi tietää, mikähän tämä Vihreiden puoluetiedotuslinja mahtoikaan olla? Oliko avoimesti homoseksuaali puolueen johdossa liian riskaabelia suhteutettuna silloiseen asenneilmastoon? Pelattiin varman päälle? (
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vihre%C3%A4_Lanka).
Jos tarkastellaan suomalaisten homojen oikeuksia aikajanalla, niin Tarja Halonen oli SETA:n puheenjohtajana siinä vaiheessa, kun Vihreistä ei ollut tietoakaan; Soininvaara huseerasi Liberaalissa kansapuolueessa, Hassi SKP:ssä ja Hautala piti kasvisravintolaa. Vihreillä on ollut viimeisenä, kuluneena vuosikymmenenä perin ikävä tapa käydä toisten tontilla kuokkimassa ja ahkerasti sitä onkin tehty.
PE ja Deli kysyvät, miksi Haaviston yksityiselämää pitää käsitellä. No minäpä kysyn, mikä on originaali syy Haaviston fanitukseen. Missä viipyvät Ollilan, Niinistön ja Soinin esittelyt, jotka ovat hekin kenties tulevia presidenttiehdokkaita? Niinpä niin. Ensin promotoidaan ehdokasta tietyillä meriiteillä ja sitten kielletään niistä puhuminen. Tyypillistä vihreää politiikantekoa, josta saatiin tänäänkin uusi osoitus; hallitus äänesti Pallaksen hotellihankkeesta - tyhjää äänesti seitsemän vihreää kansanedustajaa, neljä poissa ja kolme vastaan. Voitte kuule ihan vapaasti Deli määritellä sen politiikantekonne siellä vihreissä, mutta meitä muita ette kyllä ala opettamaan "niille tavoille".
Ransom, olisin kiitollinen, jollet kävisi määrittelemään poliittista kantaani saati jonkin puolueen jäsenyyttä, kun et siitä mitään tiedä, enkä ole mitään sen suuntaista kirjoittanut. Minua sapetti nyt lähinnä vain se, että jollakulla on otsaa arvioida joidenkin puolisojen sopivuutta toisilleen iän perusteelle. Haaviston kohdalla huvittaa kansalaisten mielipiteissä se, että kun sitä aina ollaan sitä mieltä, ettei seksuaalisuuden kuulu näkyä "kun ei me heterotkaan", niin samojen ihmisten mielestä sillä tässä kohtaa onkin merkitystä.
Oletko sitä mieltä muuten, että Haaviston tukijoukot ajavat häntä vihreuden ehdokkaaksi juuri seksuaalisuuden alalla saavutettujen meriittien vuoksi, ja nyt sitten jotenkin kieltäisivät niistä puhumasta? Missä ntällaista on tapahtunut? Eihän miestä edes ole asetettu ehdokkaaksi, lehtitietojen mukaan vihreät asettavat ehdokkaansa vasta eduskuntavaalien jälkeen.
Pakko sanoa, että purkauksesi meni minulta yli ymmärryksen. Minun originaali syyni "fanitukseen" (???) on kyllä ihan miehen kansainvälisen uran ja asiantuntemuksen ja henkilökohtaisten kykyjen arvostus. Sikäli, kuin niistä tiedän.
Jukan kanssa olen osittain samaa mieltä siitä, että menneinä vuosina Haavisto ei ainakaan esiintynyt minään seksuaalivähennistöjen oikeuksien esitaistelijana, jos kohta en muista yhtään negatiivistakaan kommenttia.
Riquwhatever kirjoitti:
"Lopeta lapsellisuudet ja käyttäydy ikäs mukasesti (sä varmaan kuitenkin oot jo keski-iän paremmalla puolella). Älä pura muhun sun paskaa elämää...
Mukavaa jatkoo!
P.s. Kirjakieltä tarvitaan muodollisissa yhteyksissä, mut tää EI OO mikään äidinkielen opettajien keskustelufoorumi, kuten sä näytät luulevan."
No enpä ole, eikä elämäni ole paskaa. Elämäni on itse asiassa ihan mukavaa. On hyvin palkattu työ, aviomies ja koira. Kesämökki ja rantasauna odottavat ensi kuun alussa. Entäs sinulla?
Sinun ja joidenkin muidenkin kirjoittajien "slangi" on vaan yksinkertaisesti ääliömäistä.
Kyvyttömyys kirjoittaa kunnollista kieltä vaikuttaa todella oudolta. Halu kirjoittaa "slangia" vieläkin oudommalta.
Kenenköhan tässä pitäisi "lopettaa lapsellisuudet"?
En mä viitti enää kommentoida sua, sun yksityiselämää enkä Pekka Haavistoo. Mun puolesta koko aihe on jo loppuun käsitelty eikä siitä saa enää mitään uutta irti. Mielipidettäni mä en kuitenkaan muuta enkä kirjotustapaani. Mä en niin välitä, mitä ihmiset musta ajattelee eikä sunkaan kannattas. Mukavaa jatkoo sulle ja sun koiralle! Koirat on mukavii, mäkin tykkään niistä...
So there will be peace between us...
Someone who likes a dog can't be utterly bad...
Iltalehden Pekka Haaviston mahdollista presidenttiehdokkuutta käsitellyttä uutista on seurannut hersyvän homofobinen keskustelu. Jotkut kantavat huolta jopa siitä, että jos Haavistosta tulisi presidentti, niin miten sitten toimittaisiin itsenäisyyspäivän linnan juhlavastaanotolla. Kaksi miestä kättelemässä vieraita, ja toinen vieläpä maahanmuuttaja!
Minulla oli ilo olla Vihreiden puoluekokouksessa kuulemassa tuo Pekan nostaminen keskusteluun ihan livenä ja se herätti vain positiivisia fiiliksiä - mikä on enemmän kuin mistään muusta asiasta kokouksessa voin sanoa. Myönnän, että Haavisto olisi voinut tehdä paljon enemmän ihmisoikeuksien saralla, mutta ympäristökysymykset ja myöhemmin rauha ovat olleet ilmeisesti enemmän hänen mielenkiintonsa kohteina. Se taso jolla Haavisto on tuota työtä tehnyt, on kansainvälisestikin erinomainen ja siksi hyvin arvostettua ja tunnettu. Haavisto on ministeri- ja meppivuosiensa jälkeen vaipunut aika paljolti pois julkisuuden valokeilasta vaikka hänen työstään on aina välillä uutisia kuultukin. Haaviston kansainväliset kontaktit ovat hyvin laajat, mistä ei varmastikaan ole haittaa presidentiksi pyrkivälle. Tajusin oikeastaan tämän "yksi meistä" -ajatuksen vasta nähtyäni uutisen ehdokkuushankkeesta Ranneliikkeessä, niin taka-alalle tieto oli painunut. Olen varsin tyytyväinen että näin on, eikä minua voisi vähempää kiinnostaa Haaviston perhe- tai sukulaisuussuhteet tai lemmikit, niillä ei vain ole mitään tekemistä asian kanssa. Minusta on todella moukkamaista ja sivistymätöntä nostaa niitä edes keskusteluun, saati sitten lähteä arvostelemaan niitä! Todella vastenmielisen alatyylistä.
Mielestäni Pekka Haavisto on toiminut pitkäjänteisesti poliittista painoarvoaan lisäten aivan muilla asioilla kuin homokysymyksellä. Kuten Tarja Halosen kohdalla nähdään, vastustajat ovat valmiita lyömään homokortin pöytään silloinkin kun sitä ei periaatteessa ole edes olemassa. Halosen SETA-jäsenyys on muistaakseni sopinut Timo Soininkin lyömäaseeksi (asia tarkistamatta). Eikös Soini lopulta käynyt joskus presidentinlinnassa Canossan matkalla* sopimattoman julkisen kommentin vuoksi?
EDIT: Tarkistin asian. Tony Halme oli todellisuudessa se joka radiohaastattelussa lausui sellaista, joka todettiin loukkaavaksi Halosta kohtaan. Ei siis Timo Soini. Halme pyysi lausuntoaan anteeksi STT:lle lähettämässään tiedotteessa.
*) Canossan matka Wikipediassa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Canossa"En voi kunnioittaa tällaista toimintaa. Ainakaan GLBT-kansan arvojohtaja hän ei ole."
Miksi seksuaalivähemmistöt käyttävät itsestään kaikenlaisia omituisia nimityksiä, kuten "GLBT-ihmiset" jne.?
Miksi homot eivät kutsu itseään yksinkertaisesti homoiksi? Miksi homoista puhutaan samassa yhteydessä kuin transvestiiteistä tai transseksuaaleista? Nämähän ovat aivan eri asioita eikä niillä ole mitään tekemistä keskenään. Yhtä hyvin homot voitaisiin niputtaa yhteen vaikka vasenkätisten kanssa tai diabeetikkojen kanssa. Tämä on hyvin omituista pelleilyä.
Miksi homot ym. vähemmistöt halutaan yhdistää omituiseksi toiseusklusteriksi, johon kootaan kaikki normaaleista ihmisistä poikkevat marginaaliryhmät, täysin riippumatta näiden ryhmien välisistä eroista?
"Ellei "olen ns. yksityisasioistani hiljaa -linja" ole se mitä tavoitellaan."
Mitä vikaa on "olen yksityisasioistani hiljaa"-linjassa?
Esimerkiksi minua ei lainkaan häiritse se, että Pekka Haavisto sattuu olemaan homo. Hän ei ole mikään flamboyant-pelle, vaan näyttää ihan normaalilta ihmiseltä. Hänellä ei ole mitään tarvetta toitottaa yksityisasioitaan julkisuudessa. Tämä on juuri oikea asenne. Sen sijaan minua ärsyttää esim. Tanja Karpelan tapa esiintyä julkisuudessa koko ajan nimenomaan esittelemässä yksityisasioitaan, kuten avioerojaan, uusia miehiään ja raskauksiaan. Poliitikkojen pitäisi keskittyä politiikkaan eli yhteiskunnallisten asioiden hoitoon.
"Someone who likes a dog can't be utterly bad..."
Paha on vahva sana...
JuhaniV kirjoitti:
> "Mielestäni Pekka Haavisto on toiminut pitkäjänteisesti poliittista painoarvoaan lisäten aivan muilla asioilla kuin homokysymyksellä."
Jep, ja tällainen homo - "Olen täysin heteron oloinen, en muistuta seksuaalisesta suuntautumisestani kenellekään, olen kiltti ja vaaraton seksuaalipoliittisella kentällä" - vamasti myös kelpaa monelle heterolle.
Haavisto on täyttänyt heterokulttuurin homoille antaman vaatimuksen: Ole homoudesta täysin hiljaa, niin me hyväksymme sinut!
GLBTI- tai vaikkapa sateenkaari-ihmiset ovat käsitteitä, jossa merkitsevänä tekijänä on sopimattomuus vallalla olevaan kaksinapaiseen ajatukseen sukupuolisuudesta. Eräät sen osaryhmiin kuuluvista ihmisistä eivät sovi sukupuoleltaan ns. mies-nais -akselille ja toisissa osaryhmissä pariutuminen ei perustu ajateltuun miesten ja naisten väliseen vastakkaisuuteen. Ei siinä ole mitään omituista.
Syy, miksi tällainen nippu on olemassa, lienee suurelta osin historiallinen. Kaikki ei-heteroseksuaalisuus on aikojen saatossa nähty yhtenä vyyhtinä, kun ihmisluontoon näyttää kuuluvan asioiden määrittely ja niputtaminen. Se taas on ihan ymmärrettävää asioiden hahmottamisen kannalta. Ja kuten niin usein, asiat eivät muutu nopeasti. Ja onhan vaikkapa eräissä tasa-arvoon liittyvissä kysymyksissä yhteisiä päämääriäkin.
EDIT: Ja vielä Haavistosta. Hän lienee kuitenkin vaikuttanut kulisseissa ihmisoikeus- ja tasa-arvokysymyksiin, vaikka ei ole esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvissä kysymyksissä julkisesti mainittavan aktiivi ollutkaan. Näissä ihmisoikeus- ja tasa-arvokysymyksissä tietysti kaikenlaiset vähemmistöasiat kohtaavat ainakin jossain määrin.
Arvelen myös, että esimerkiksi pari vuosikymmentä sitten poliitikon kaapistatulo olisi johtanut tämän mitätöimiseen poliittisena toimijana, joten kulisseissa vaikuttaminen saattoi olla kokonaisuuden kannalta tuloksekkaampi ratkaisu - toki oman edunkin, mutta myös ajettavien asioiden suhteen. Tänä päivänä tilanne on jo jonkin verran muuttunut, vaikka kyllä asia vaikuttaa yhä.
smo kirjoitti:
> "Arvelen myös, että esimerkiksi pari vuosikymmentä sitten poliitikon kaapistatulo olisi johtanut tämän mitätöimiseen poliittisena
> toimijana, joten kulisseissa vaikuttaminen saattoi olla kokonaisuuden kannalta tuloksekkaampi ratkaisu - toki oman edunkin,
> mutta myös ajettavien asioiden suhteen. "
Toimiminen kaapissa on ollut helpompaa. Mutta arvostusta se ei kaappihomolle tuo. Ei tuollaista henkilöä voi ainakaan rohkeaksi mielipidevaikuttajaksi kutsua!
Noina vuosina kaikki tuki homoliikkeelle olisi ollut tarpeen. Haavisto piti suunsa kiinni tiukasti. Mitään kunniaa tai arvostusta tuollaisesta ei voi saada.
Edellä Ransom linkkasi mielenkiintoiseen artikkeliin. Kopioin linkatusta artikkelista kohdan tänne:
"Homo-kohu.
Vihreän puolueen lehden Vihreän Langan päätoimirtaja Timo Harakka saa potkut 1994, Syyksi epäillään haastattelua sittemmin vihreiden puheenjohtajaksi nousseen Pekka Haaviston kanssa, jossa Harakka kysyy Haavistolta tämän seksuaalista suuntautuneisuutta. Haavisto vastaa ympäripyöreästi, ja astuu kaapista ulos vasta vuosia myöhemmin."
Lainattu:
http://www.sjl.fi/web/pdf/200847_ke/sjl18.pdf
Onko tämä jotenkin kunniakas tausta? Haavisto voisi ainakin selittää mistä oli kyse tässä asiassa jos homma ei mennyt niin kuin tuossa edellä lainatussa tekstissä annetaan ymmärtää.
Jälkiviisaus on aina sitä parasta viisautta.
Tiedän hyvin, että merkkihenkilöiden kaapistatulo olisi ollut hyvää tukea pari vuosikymmentä sitten. Näin jäljestä katsoen ihan omalle kohdallekin. Haavistolla tai Vihreillä yleensäkään ei kuitenkaan reilu 15 vuotta sitten ollut sitä(kään) uskottavuutta politiikassa kuin nyt, joten puoluetta olisi sillä varjolla voitu kammeta marginaaliin. 1994 maamme hallituksessa istuivat Keskusta, Kokoomus, RKP ja kristilliset.
Tälläkin palstalla vaikuttanee henkilöitä, jotka tuntevat Haaviston henkilökohtaisesti. Jokuhan voisi taustoja tietysti kysyä.
Miksi aina keskustellaan homomiesten ikäeroista, kun lesboilla on aivan samanlaisia suhteita?
Must tuntuu erikoiselta, jos mies on sinkku eikä koskaan puhu omista ihmissuhteistaan ja sen takia suurin osa arvaa et tod.näk.hintti eikä siitä saa mainita. Sit kumminkaan ei elä selibaatissa ja harrastaa seksiä viimeistään ulkomaanmatkoilla, jos ei uskalla kotimaassa sitä tehdä ja antaa kuvan kävelevästä pyhimyksestä. Eiks sellainen ole kaksinaamaista? Kuinka tuollaiseen tyyppiin sit vois luottaa?
smo kirjoitti:
> "Jälkiviisaus on aina sitä parasta viisautta. "
No, kyllä asiaa ihmetteli useampikin ihminen jo menneinä vuosina. Aika monen gaydar värähti Haaviston kohdalla, mutta henkilö ei koskaan tehnyt mitään edes etäisesti homoliikettä tukeakseen.
OK, saahan sitä olla kaapissa.
Mutta homojen ei kannata Pekka Haavistoa glorifioida joksikin homoliikkeen ikoniksi ja mielipidejohtajaksi. Niin paitsi tietenkin jos sellaiseksi halutaan kaappihomo.
Mielestän ei ole kovin rakentavaa arvostella Haaviston kaapissa oloa tai olemattomuutta: mistä me ulkopuoliset voimme tietää onko hän ollut itselleenkin kaapissa 80-90-luvulla (huom! en siis tunne hänen taustojaan).
Minusta olisi erittäin huolestuttavaa, jos Suomen presidentti valittaisiin pelkästään sillä perusteella, kuinka aktiivisesti hän on ajanut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asiaa. Ehkä presidentin arvojohtajuuteen kuuluu muutama muukin meille jokaiselle tärkeä asia.
Presidentin on syytä olla harkintakykyinen ihminen, jolla on hallussaan kokonaisuus ja arvot kohdallaan sen kannalta. Katsotaan nyt ensin, millaisia kilpailijoita Haavisto saa (jos asettuu edes ehdolle).
Jukka kirjoitti: "Mutta homojen ei kannata Pekka Haavistoa glorifioida joksikin homoliikkeen ikoniksi ja mielipidejohtajaksi. Niin paitsi tietenkin jos sellaiseksi halutaan kaappihomo. "
Vihreiden vaalimökillä nelisen vuotta sitten kolmen sepän patsaalla olivat johtavat vihreät poliitikot käväisemässä vaalien aattona. Haaviston luo joutui jonottamaan. Ihmiset kyselivät hänen toimnnastaan mm. Afrikassa. Kun pääsin hänen puheilleen, kysyin häneltä: "Voisitko sinä olla meidän Volker Beck". Volker Beck on saksalainen homokansanedustaja, joka ottaa riskejä, osallistuu kiistanalaisiin pride-tapahtumiin ja vaatii hallitustaan ottamaan kantaa eri maiden homojen ja lesbojen tilanteeseen.
Haavisto vastasi: "Kyllä voin olla, jos niin halutaan". Vastaus kertoi selkeästi sen, että mitään sisäistä poltetta puolustaa homojen oikeuksia ei ole.
Siitä huolimatta Haavisto on valtiomiesmäisesti ollut selvittelemässä vähemmistöjen asioita. Mm. romanien syrjintä on ollut hänen asialistallaan ja hän on ollut romaniasioiden neuvottelukunnan puheenjohtajana laatimassa Suomen romanipoliittista ohjelmaa 2009. Toinen poliitikko, joka on tukenut romanien asioita, on Paavo Lipponen.
Minä olen ollut selvillä Pekka Haaviston homoudesta suunnilleen 1990-luvun alusta. Miksi hän niin pitkään oli 'kaapissa' tai ei ainakaan tehnyt mitään hlbti-ihmisten aseman hyväksi julkisuudessa poliitikkona: häveliäisyyttä, arkuutta, ujoutta, poliittista laskelmointia? Ilmeisesti hän kuuluu niihin, joiden mielestä seksuaalisuus on 'yksityisasia'. Siinä on vain se ongelma, että heterojen seksuaalisuus ei juuri koskaan tunnu olevan yksityisasia, se tulee yleensä aina esiin puheissa ja toiminnassa tavalla tai toisella. Lisäksi avoimmuus melkein poikkeuksetta lisää suvaitsevaisuutta ja kunnioitusta vähemmistöjä kohtaan; sitä enemmän mitä humatummassa asemassa kyseinen henkilö on.
Muutoin voin hyvin tunnustaa Haaviston poliittiset ansiot ja ehkäpä äänestääkin häntä presidentiksi, mutta 'homokysymyksessä' hän saa minulta kyllä miinuspisteitä.
Itse muistan kiinnittäneeni huomiota Haavistoon jo 80-luvun jälkipuoliskolla silloisessa Seurahuoneen yökahvilassa. Taisimme molemmat vierailla kyseissä paikassa lähes yhtä usein. Jotenkin olen pitänyt hänen homouttaan itsestään selvänä asiana noista ajoista lähtien, vaikka hän ei ole asiasta meteliä pitänytkään.
Eikö jokaisella täydy olla oikeus itse päättää, miten, milloin ja missä määrin haluaa homouttaan julkituoda. Ihmisillä on hyvinkin erilaisia kiinnostuksen kohteita ja Haavisto on suunnannut omat aktiviteettinsa aivan muunlaisten asioiden hoitoon kuin seksuaalivähemmistöihin. Päinvastaisessa tapauksessa hän varmaan olisi sitten toiminut aktiivisesti esimerkiksi SETA:n kuvioissa.
Omasta mielestäni Haaviston parisuhteen rekisteröinti, siitä tiedottaminen ja julkiset esiintymiset miehensä kanssa ovat olleet hänen tapansa ”tulla kaapista”.
Ymmärtääkseni Haaviston homous on ollut varsin yleisesti tiedossa arkadianmäen kennelissäkin jo silloin, kun asiasta ei vielä julkisesti ollutkaan tiedotettu. Haavisto ei siis liene ole kauheasti lähiympäristöltään homouttaan piilotellut. Kannatan mieluummin hyvää poliitikkoa, joka sattuu olemaan myös homo, kuin homoa, joka ratsastaa homoudellaan politiikassa.
Hyvä, Irokeesi. Juuri näin ajattelen minäkin.
Politiikassa on erittäin vaarallista lähteä ajamaan näkyvästi "omaa" asiaansa, vaikka kyseessä olisikin suurempaa ihmisryhmää koskettava aihe. Se olisi aseiden luovuttamista suoraan vastapuolen käsiin, ja uskottavuus varteenotettavana poliitikkona yleisessä mielessä on samalla mennyttä. Yhden asian ihmiseksi leimattu ei yleispolitiikassa pitkälle potki. Haavisto on ajanut yleismaailmallisessa mittakaavassa asioita, joita hän pitää tärkeinä, ja tehnyt ainakin minun käsittääkseni lujasti töitä usein olosuhteissa, joihin moni Arkadianmäen äänikuninkaista ja -kuningattarista ei ikipäivänä suostuisi.
Tehokkainta pitkän tähtäyksen politiikkaa on mielipidevaikuttaminen kulissien takana, olemalla oma itsensä ja sysäämällä asioita oikeaan suuntaan oikealla hetkellä. Vai voiko joku syyttää Haavistoa homovastaisesta toiminnasta (siitähän on oikeiden "kaappipoliitikkojen" osalta kosolti esimerkkejä).
Irokeesi kirjoitti:
> "Kannatan mieluummin hyvää poliitikkoa, joka sattuu olemaan myös homo, kuin homoa, joka ratsastaa homoudellaan politiikassa."
Nämä kaksi vaihtoehtoa eivät ole ne ainoat mahdollisuudet.
Minulle olisi Haavistosta riittänyt 90-luvulla se, että hän olisi kertonut olevansa homo - mitään erityistä homoagendaa tai "homoudella ratsastamista" ei olisi tarvittu. Ulostulo olisi tehnyt tätä kyseisestä poliitikosta uskottavan ja tukenut homoliikettä. Nyt mielikuvani Haavistosta on pelkurimainen henkilö, joka laskee mitä kannattaa tehdä jotta oma suosio ei vaarantuisi.
Ehkä mielikuvani on väärä - mutta se on Haaviston itsensä aiheuttama tuolla kaappihistorilallaan.
Vertailuna Haavisto - Halonen: Aikamoiset vastakohdat. Siinä kun Haavisto on julkisuudessa kouristuksenomaisesti täysin hiljaa omasta homoudestaan on Halonen mennyt Setan johtoon varmasti tietäen, että asiaa voidaan käyttää häntä vastaan. Mutta Halonen teki sen, koska hänen mielestään homoliike tarvitsi tukea. Haavisto on tullut julki siinä vaiheessa kun asiaa ei ole enää voinut pitää suurelta yleisöltä salassa.
On varmasti Haavistolla omat ansionsakin. Mutta sanoja "rohkeus", "johtajuus", "edelläkävijä" en häneen liitä. Nämä ovat kuitenkin arvoja joita minä ainakin presidentiltä odotan.
EDIT:
Public eye kirjoitti ketjun aloitusviestissä:
> "Olisiko Pekka sopiva henkilö aktiiviseksi arvojohtajaksi, jollaista roolia monet Suomen presidentiltä kaipaavat?"
Ei ole. Perustelut pari senttiä ylempänä.
On tietysti ihan hauskaa purputtaa siitä, mitä Haaviston olisi pitänyt tehdä 90-luvulla kuuluessaan Suomen politiikan näkyvimpään eliittiin, mutta kannattaa ottaa huomioon että maailma on muuttunut melkoisesti sitten niiden aikojen. Luulen että poikamiehen työntäminen ministerin hommiin oli jo aika temppu - tätä vasten voi arvailla kuinka varma Haaviston salkku olisi ollut jos tyyppi olisi tullut kaapista medioissa.
Enkä suoraan sanottuna usko hänen mahdollisuuksiinsa presidenttiyteen nytkään homoutensa takia. Etenkään suomalaisessa suorassa vaalissa.
Jukka vertaili tuolla ylempänä Haaviston ja Halosen toimintaa.
Siinä on se ero, että Halosen ei voinut perustellusti väittää toimivan omassa asiassaan - eikä Halosen toimintaa myöskään voida verrata kaapista ulostuloon. Edelläkävijäksi häntä kyllä voi sanoa, ja tuo Setan puheenjohtajuus on profiloi hänen toimintaansa positiiviseen suuntaan. Valitettavasti hänen kyseinen aktiivisuutensa on myöhemmin laantunut aika totaalisesti.
Millainen olisi mahtanut olla Pekka Haaviston urakehitys, jos hän aikanaan olisi avoimemmin julistanut homouttaan. Sitähän me emme voi tietää. Nyt hän on kuitenkin pyrkimässä korkeimpaan mahdolliseen virkaan Suomessa rekisteröidyn ja julkistetun parisuhteensa kautta homoksi tunnustautuneena. Erittäin positiivista. Lopputulos pyhittää menneet ainakin osittain. Kellä meistä on lopulta velvollisuus mahdollisesti oman elämänsä ja uransa kustannuksella antautua julkisuuden riepoteltavaksi homoutensa kanssa. Hyvä, että sellaisiakin löytyy, mutta ketään ei sellaiseen pidä painostaa.
Henkilökohtaisesti ymmärrän hyvin Haaviston valitsemaa matalan profiilin linjaa. Itse olen kaapista tullut ulos ja välillä siellä uudestaan käynyt aivan itsekkäistä syistä. Nykyään, kun olen jättänyt sekä rahan että uran perässä juoksemisen nuorempien sukupolvien huoleksi, asialla ei ole enää mitään väliä. Tiedän kuitenkin, ettei tämä yhteiskunta ja yrityselämä oikeasti ole aivan niin homomyönteinen, kun usein tuuduttaudutaan kuvittelemaan. Änkyröitä löytyy mitä yllättävimmistä paikoista, vaikka virallinen politiikka olisikin mitä tahansa. Olen tosin tavannut myös vanhoja änkyröitä, jotka vuosien varrella ovat alkaneet suhtautua ihmisten seksuaaliseen suuntautumiseen täysin yhdentekevänä asiana. Ikävä kyllä olen törmännyt myös nuorempiin aiemmin hyvinkin liberaaleihin johtajiin, jotka tarpeeksi ylös hierarkiassa päästyään ovat muuttuneet suhtautumisessaan täysiksi änkyröiksi.
Jukka: ”Nyt mielikuvani Haavistosta on pelkurimainen henkilö, joka laskee mitä kannattaa tehdä jotta oma suosio ei vaarantuisi.” Voit Jukka ihan vapaasti moittia minuakin pelkuriksi, kun seuraavan kerran tapaamme kasvotusten. Uskon samoin kuin SMO, että Haavisto on omalta osaltaan kulisseissa ollut vaikuttamassa myös ihmisoikeus- ja tasa-arvokysymyksiin. Ehkäpä minäkin pienellä vaatimattomalla osallani olen siellä omissa kulisseissani onnistunut jotakin pientä tekemään, välillä niiden homovastaisten änkyröiden kiusaksikin.
Jos Haaviston matka etenee presidenttiehdokkaaksi asti, on kiinnostavaa seurata ryhtyykö kukaan käyttämään häntä vastaan homokorttia. Mielestäni sellainen temppu vain lisäisi Haaviston kannatusta. Presidenttipelit ovat olleet viime kertoina aika likaisia.
Haaviston mahdollisuuksia tulla valituksi presidentiksi nykyisessä tilanteessa pidän varsin pienenä. Hän on nuori mies. Haavisto saattaa jopa päättää siirtää tavoitettaan kuuden vuoden päähän ja jatkaa tuon ajan poliittisen pääomansa kasvattamista. Tuskinpa homokysymykset ovat tulevaisuudessakaan päällimmäisinä hänen agendallaan.
Kun nyt puhuttiin siitä, miten erilaisia ihmisiä niputetaan GBLT kasaan niin mahtuisiko siihen vielä MILF (Mother I'd Like to Fuck) heteromiesten seksuaalivähemmistö?
Syy siihen, että jotkut tykkäävät vähän vanhemmista on ihan darwinistinen: kokemattomuus on hengenvaarallista. Lammasnaaraat suosivat vanhoja pässejä, koska ne ovat säilyneet pisimpään hengissä petoeläinten keskellä. Sen sijaan jos tartuntataudit riivaavat populaatiota niin kannattaa satsata nuoriin, joiden immuunijärjestelmä tai heidän vanhempiensa immuunijärjestelmä on selvinnyt viimeisimmästä kulkutaudista tai loisista.
Pekka Haavisto? Jotenkin tuli mieleen, että vihreät eivät ota pressanvaaleja vakavasti. Näinhän se voi ollakin, kun Suomi on epädemokratisoitunut ja valtaa on valutettu pääministerille. Pekka Haavisto korottaa sopivasti puolueen profiilia, mutta en oikein usko hänen olevan voittajatyyppiä.
Sekoomuskin valmistautui pressanvaaleihin savustamalla vahvimman ehdokkaan Sauli Niinistön varmuuden vuoksi helvettiin, ihan niin kuin reality TV-sarjoissa toimitaan.
Äänestäjiä rangaistaan varmaan pressanvaalien loppupeleissä Ilkka Kanervalla, Paavo Väyrysellä ja Erkki Tuomiojalla. Paetkoon ken voi.
Samaa mieltä kuin JuhaniV. Haavistolla ei juurikaan ole saumaa, ainakaan tällä kertaa.
Kai se on hyväksyttävä, et jos haluaa päästä urassaan eteenpäin, joutuu sinne menemään mutkan kautta eli tässä tapauksessa jonkun Sudanin tms. Kun pakenee aavikolle, jotta saisi enemmän elämässään, voi olla sitkeä sissi, mutta ei niistä kannatais jälkeenpäin itse mainita, et uskalsin mennä helikopterilla sissialueelle tai et mul on sissipäällikön kännykkänumero. Jättäis ne elämänkertakirjoittajille.
Homojen on kai vaikea hyväksyä et kukaan järkevä ei pilaa uraansa siitä kailottamalla ja et vähemmistöjen ihmisoikeudet ei nyt ole ykköslistalla muutenkaan politiikassa, mikä katkeroittaa kun asioita ajetaan tuossa 50-100 vuoden haarukassa. Kuolla kupsahdetaan ennenkuin elämästä tulee parempaa.
Homojen tulis käyttää enemmän propagandakorttia, mitä mä oon yrittäny tehdä omalta osaltani siellä, mis mä liikun. Se rummuttaminen tehoaa. Ei ihmiset oo niin kiinnostuneita totuudesta, kun ne haluaa uskoa, et ne on parempia ihmisä ja tekevät hyviä tekoja. Asioiden aktiivinen esilläpitäminen ja niiden esilletuominen on tärkeätä. Me halutaan ja me vaaditaan muutosta, nyt. Pitää tehdä palautteita, valittaa epäkohdista, ottaa kantaa. Tietenkin jengi tykkää kyttyrää, koska ne tekee sen aina. Homojen tulis enemmän auttaa toisia, pitää yhtä ja noin eli verkostoitua, koska sellainen lisää hyvinvointia.
Irokeesi kirjoitti:
> "Voit Jukka ihan vapaasti moittia minuakin pelkuriksi, kun seuraavan kerran tapaamme kasvotusten."
Parempi ehdokas vaaleihin sinusta tulisi, ainakin sen perusteella mitä sinusta tiedän. Sinua voisin hyvin äänestääkin.
Olen täysin eri mieltä Jukan, Juhanin ja karhunraudan kanssa. En ollut tullut ollenkaan ajatelleeksi, että puoluekokouksessa nousisi presidentinvaalit esille millään tavalla. Olin myöskin ajatellut presidentinvaaleja Vihreille hyvin matalan prioriteetin vaaleina. En ollut siis ajatustakaan suonut koko aiheelle. Haaviston esille nostaminen loksahti suoraan oikeaan paikkaan: no totta kai. Väitän myös, että Haavisto on laajaa kannatusta yli puoluerajojen nauttiva ehdokas. Erityisen mielenkiintoiseksi hänen kannatuksensa tekee se, että se yltää yli useiden ikäpolvien: jo 80-luvulla politiikkaa seuranneissa on hänen kannattajiaan ja heitä löytyy 90- ja 2000-luvuilta lisää. Haaviston valitsemat politiikan alat: ympäristö ja rauha osuvat juuri kohdalleen koska seuraavassa presidentissä nimenomaan huolen globaalista ympäristöstä on aika henkilöityä enemmän kuin kauppapolitiikan perinteisempien alojen. En aivan allekirjoita näkemystä presidentistä pelkkänä arvojohtajana, mutta sellaiseksikin Haavisto sopisi: toisin kuin kaapissa pysytelleet poliitikot hän on aina ollut äänestämässä oikein asioista, jos ei niitä voimakkaimmin ole puheissa puolustanutkaan. Pidän presidentille erittäin tärkeänä neuvottelu- ja johtamistaitoja, joita väitän myöskin löytyvän.
Milloin Haavisto on sanonut yhtään mitään painavaa julkisuudessa - siis yhtään mistään?
On helppoa olla suosittu kun vain hymyilee.
Tero Kankaanperä kirjoitti: " Pidän presidentille erittäin tärkeänä neuvottelu- ja johtamistaitoja, joita väitän myöskin löytyvän."
Samaa mieltä olen Kankaanperän väitteestä. Mutta, näkeekö äänestäjä presidenttiä valittaessa tämän puolen? Olen tässä kohdassa varsin kyyninen. Jos joku Tony Halme pystyi ärhäkällä yksipuolisella retoriikallaan hankkimaan eduskuntavaaleissa mahtavan äänisaaliin, niin en mitenkään usko tuon äänestäjäjoukon ymmärtävän tai haluvan ymmärtää niitä taitoja joita presidentin tehtävään valittavalta toivotaan. Olisivatkohan valitsijamiesvaalit syytä palauttaa presidentin valintaan?
Jukka kirjoitti:
> "On varmasti Haavistolla omat ansionsakin. Mutta sanoja "rohkeus", "johtajuus", "edelläkävijä" en häneen liitä. Nämä ovat kuitenkin arvoja joita minä ainakin presidentiltä odotan." <
Pekka oli haastateltavana Seitsemäs taivas -ohjelmassa ja tuon haastattelun perusteella minä pidän häntä erittäin rohkeana ihmisenä, hyvänä neuvottelijana ja johtajana sekä edelläkävijänä rauhan saralla.
Seitsemän taivas Yle Areenassa:
http://areena.yle.fi/video/1015799Juhani: älä sotke eduskuntavaaleja ja presidentinvaaleja toisiinsa, niillä on hyvin vähän tekemistä toistensa kanssa. Presidentinvaaleissa suomalaiset eivät äänestä puoluetta vaan henkilöä eivätkä kunta- ja eduskuntavaaleissa vahvat puoluerajat toimi ollenkaan presidentinvaaleissa. Vähemmistö äänestäjistä äänestää presidenttiehdokasta puolueen mukaan. Presidentin valinnassa ollaan myös varsin konservatiivisia, sillä presidentinvaalithan on ainoat Suomessa, jossa äänestetään yhtä henkilöä, muut ovat monijäsenisiä toimielimiä. Edelleen, vaikka perustuslakijuridiikasta kiistellään ja se on pinnalla, äänestäjille presidentti on täysin näistä kiistoista riippumatta kansainvälinen edustaja ja neuvottelija. Hyvää mallia saa kun katsoo vaikkapa hyvin pienen ja maantieteellisesti suppeassa osassa maata toimivan RKP:n Elisabeth Rehnin menestystä vaaleissa. Ns. pienpuolueilla on lähes yhtä hyvä mahdollisuus saada ehdokkaansa läpi kuin kolmella suurimmalla.
Pekka kertoili parisuhteestaan Apu -lehdessä vuonna 2004.
"Kävimme Antonion kanssa läpi rekisteröinnin etuja ja haittoja. Kyse oli myös siitä, minne lopullisesti asetutaan. Kun päätettiin, että Suomeen, todettiin rekisteröinti hyväksi, se selventää asioita ja tekee kumppanuuden viralliseksi. Emme ole parisuhdetta sen kummemmin esitelleet, ei se julkisuutta tarvitse."
http://www.apu.fi/ihmiset/article115785-2.html-Riku-: "Pekka kertoili parisuhteestaan Apu -lehdessä..."
Mutta kun keskustelun pointti ei ollut missään vaiheessa Haaviston parisuhteessa.
Irokeesi: "Tiedän kuitenkin, ettei tämä yhteiskunta ja yrityselämä oikeasti ole aivan niin homomyönteinen, kun usein tuuduttaudutaan kuvittelemaan. Änkyröitä löytyy mitä yllättävimmistä paikoista..."
Ohhoh. Jos tämä olisi tullut Pora-liikkeen näppikseltä, se olisi tuomittu alta aikayksikön; se kuuluisa sirkkeli on sittenkin olemassa, mutta vain poliittiseen korrektiuteen vihityt saavat siitä puhua.
Kiitos Ransom! Poliittinen korrektius on termi, jota minuun harvemmin yhdistetään.
Lehtitietojen mukaan pariskunnan ensikohtaaminen on tapahtunut kesällä 1997 (siis viitsentoista vuotta sitten). Antonio Flores oli tapaamisen aikoihin 18-vuotias (lähes 19), siis aikuinen. Hän on syntynyt 1978. Se siitä.
Tiedoksi: Ecuadorissa suojaikäraja on 14 vuotta riippumatta sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta. Eräissä tilanteissa rangaistukseen voidaan tuomita seksisuhteesta henkilöön, joka on alle 18 vuotias.
Lain mukaan homosuhteet ovat laillisia. Jos tulkitsen oikein, avioliittoa vastaava samaa sukupuolta olevien liitto on virallinen ja tunnustetaan kansallisesti. Adoptio-oikeutta ei ole. Homoilla ja lesboilla on asepalvelus.
Lähde: Wikipedia ILGA.
