Työelämän täsmä- ja moniosaaminen

Työelämä on muuttunut viimeisen 20 vuoden aikana rajusti. Se tulee myös muuttumaan rajusti. Perinteiset menetelmät, opit ja teesit eivät välttämättä sellaisenaan sovi tämän päivän työelämään. Työikäiset voivat huonosti, työhyvinvoinnista ei juurikaan voi puhua. Samalla kun työmenetelmät muuttuvat, pysyvät (perityt) asenteet ja opit - kuin ammattinimikkeetkin entisellään. Johtamismenetelmistä puhumattakaan.

Niin täsmä- kuin monialaosaamisella on kysyntää työelämässä. Täsmäosaaminen kohdistuu yhä syvemmälle ja yksityiskohtaisempaan osaamiseen menevänä ammattitaitona. Esimerkiksi, kun aikaisemmin puhuttiin ATK - asiantuntijoista (nimike on muuten vieläkin työvoimaviranomaisten käyttämä ammattinimike) tarkoitettiin monasti yhtä lailla sovelluspuolen kuin "raudan" osaajaa. Nykyisin koulutetaan IT-asiantuntijoita UI-osaajiksi, Scrummastereiksi jne -eli myös nimikeet alkavat kuvastaa tarkemmin täsmäosaamisen tarvetta. Toisaalta nämä spesiaaliosaajat tarvitsevat myös moniosamista - erillaiset projektit vievät erilaisten asiakkaiden keskuuteen, jolloin jonkun alan tuntemisesta / osaamisesta on hyötyä. Myös toimenkuva saattaa sisältää erilaisia projekteja, joissa moniosaaminen on edellytys.

Perityillä asenteilla tarkoitan tässä yhteydessä niitä asenteita, joita on niin työntekijöillä, kuin johdollakin. Vielä tänäkin päivänä tapaa yritysjohtoa, joka ylläpitää omaa asemaansa hierarkian huipulla jakamalla ja kontrolloimalla informaatiota. Tämä heijastuu myös keskijohdolle. Vastuun jakaminen on tällaisissa yhteisöissä kirous. Yhteisöt ovat usein pieniä (perhe)yrityksiä, joissa perustajan / toimitusjohtajan aika ei riitä oman "knowhown" päivittämiseen, vaan yritystä johdetaan edelleenkin samalla tavalla kuin sitä on johdettu viimeiset 20 - 30 vuotta. Tällaisilla "toimareilla" ei ole näkemystä tehokkuudesta, samoin alaisille jaetaan tietoa "sen verran kun on tarpeen". Tästä seuraa tilanne, jossa työntekijät kilpailevat keskenään asemansa säilymisen puolesta, eikä suinkaan tehokkaasti yhteisönä toimien. Toimitusjohtajalle tehty taktinen ehdotus toimintamallin yksinkertaistamisesta missä tahansa liiketoimintaprosessissa tuottaa vastauksen: " Ei se meidän firmassa toimi..." Vastaus tulee yleensä sen enempää ajatukselle aikaa tuhlaamatta.

Perittyihin asenteisiin liittyy myös kyvyttömyys nähdä oma työnsä kehittyvänä prosessina. Asiat vain tehdään samalla lailla, kun ne on aina tehty. Mitään ei kyseenalaisteta. Ei edes sitä, että esim. tuotannossa sama virhe toistuu tietyllä aikavälillä vuodesta toiseen. Ketään ei kiinnosta kyseenalaistaa tai selvittää miksi se virhe toistuu? Mistä se johtuu? Kukaan ei edes tilastoi mitenkään toistuvia "laatuvirheitä" (reklamointeja) ja analysoi niitä etsien mahdollisesti sellaista prosessin osaa, jossa virhe muodostuu.

Yleistän reilusti, kun sanon, että sokeus omaan työtehtävään, muodostaa jossain vaiheessa kyllästymisen koko tehtävään. Kyvyttömyys nähdä uudistamisen tarve prosesseissa, joissa toimimme ikävystyttää. Kaikki työ on silloin liukuhihnatoimintaa - tuotteet ja palvelut bulkkitavaraa. Aikataulut stressaavat, samoin puutteellinen informaatio. Oma osaaminen on koetuksella, joskus jopa osaamattoman tai puutteellisen johtamisen takia. Kukaan työpaikalla ei ole koskaan edes kyseenalaistanut sitä, onko itse tai työkaveri välttämättä edes osaamistasonsa mukaisessa paikassa - vuosien varrella hankittu osaaminen kun on kartuttanut taitoja vaativampiin tai jopa toisenlaisiin tehtäviin, mutta sitä vain ei hyödynnetä. Asiakaspalvelussa saattaa olla töissä henkilö, joka on täysin sopimaton sellaiseen - on vain palkattu tehtävään kun tarvittiin kiireesti toinen irtisanoutuneen tilalle.

Tässä muutamia ajatuksia työelämän keskeltä ja laidoilta. Minkälaisia ajatuksia muille tulee mieleen? Toisaalta, oletko koskaan ajatellut, että oletko ihannetehtävässä/-työssä, vaiko oletko tietyssä työtehtävässä vain sen takia, että jotain on pakko tehdä? Onko takanasi usempi ammatti(tutkinto) vai oletko yhden ammatin ihmisiä?

Itselläni on työurallani, 16 vuotiaasta alkaen, ehtinyt kertyä viisi ammattitutkintoa, kymmenisen eri ammattia, pari virkaa, kokemusta yrittäjyydestä, hyvistä ja huonoista pomoista. On ollut myös hyviä ja huonoja työsuhteita, sekä työttömyyttä. Enkä rehellisesti sanottuna aina ole tuntenut edes olevani "oikea ihminen oikealla paikalla".
Näillä eväillä mennään jatkossakin - tarvittaessa vaikka opiskellen uutta ;)

PS. Tsekatkaapa omia vahvuuksia etsiskellessä muun muassa DISK- testi > http://en.wikipedia.org/wiki/DISC_assessment

Olen työssä vain siksi, etten joutuisi pahan kolminaisuuden työvoimatoimisto-sosiaalitoimisto-KELA potkittavaksi. Minulla on mainitsemasi duunariasenne päällä.
Olen tehnyt elämässäni varsin monenlaisia töitä, joista kaivostyö oli toistaiseksi kauheinta.

Näin työn juhlan aattona voisin kommentoida, että perheyritykset ovatkin yksi työnantajatyyppi, joihin en ole ihan ensimmäisenä pyrkimässä töihin. Yritys on omistajiensa omaisuutta. Jos heitä ei kiinnosta miettiä miten he voisivat kehittää toimintaa tuottaen paremman tuoton sijoittamalleen pääomalle, se on heidän oma asiansa. Tällainen työpaikka voi pahimmillaan turhauttaa niitä, joilla on ideoita. Isot osakeyhtiöt, ja etenkin pörssiyhtiöt, voivat olla hyvin stressaavia työpaikkoja, kun niissä taas ei jätetä kiveäkään kääntämättä, jotta sijoittajien vaatima tulos saataisiin aikaiseksi per osavuosikatsaus. Näissä työyhteisöissä arvostetaan uusia ideoita. Mutta ne ovat näiden seikkojen vuoksi kiireisiä organisaatioita. Julkisen sektorin työpaikat taasen voivat olla hyvinkin virastomaisia, joissa jopa lakien ja asetusten määräämät asiat voivat rajoittaa liiketoimintainnovaatioita. Työkaverit voivat pahimmillaan olla niissä vain töissä eikä mikään kehittäminen kiinnosta.

Kuitenkin maailman tultua osaamistarpeiltaan haastavaksi, osaamisen tarve on muotoutunut juuri tällaiseksi T-malliksi: T-kirjaimen yläpalkki kuvaa horisontaalista yleisosaamista yli rajojen yleisen toimintakyvyn turvaamiseksi, pystypalkki kuvaa syvälle menevää erikoisosaamista jossain erityisessä asiassa. Tämä asia erottaa henkilön muista ja on se henkilötason kilpailutekijä.

"Julkisen sektorin työpaikat taasen voivat olla hyvinkin virastomaisia, joissa jopa lakien ja asetusten määräämät asiat voivat rajoittaa liiketoimintainnovaatioita."

Julkisen sektorin onkin tarkotus tuottaa ihmisille ne peruspalvelut, joita kansainväliset riistäjäpörssifirmat ei tuota. Julkisen sektorin tehtävä ei oo tuottaa voittoo eikä kukaan sinne bisnesmaailmasta tuttuja periaatteita kaipaakaan, mä ainakaan. Tietenkään se ei tarkota sitä, et julkista sektorii ei vois kehittää, mut ei bisnesoppien mukaan, vaan sen mukaan, miten palvelut saatas tehokkaammiks ja paremmiks.

Statisti, tuo Sinun T-malli - ajatelu oli loistava veto. Saanen käyttää tätä esimerkkiäsi joissakin sopivissa yhteyksissä:)

Olen muuten törmännyt eräässä espoolaisvirastossa erittäin hyvään asiakaspalveluun. Tosin täytyy myöntää, että kyseisessä virastossa on vain yksi henkilö, joka uskaltaa ottaa persoonallisuuden mukaan asiakaspalveluun. Juuri siitä syystä hänen kanssaan on aina ilo asioida. Olen toki muistanut kiittää häntä tuosta persoonallisesta ja hyvästä asiakaspalvelusta.

Osaamisen T-malliajattelu ei ole valitettavasti minun keksintöni. En tiedä kuka kyseisen mallin alunperin ideoinut. Olen kuullut siitä aikaisemmin ja mielikuvani on, että ainakin IBM käyttää sitä aktiivisesti kuvaamaan henkilöstön osaamistarpeiden periaatteita. Itse asiassa käsittääkseni kyseinen yhtiö suosii jopa pii-mallia, jossa on kaksi pystysakaraa vaakasakaran alla. Eli henkilö on asiantuntija peräti kahdessa asiassa, mikä tuo henkilölle joustavuutta ja sopeutumiskykyä, kun pystyy siirtymää osaamisalueesta toiseen.

Virastot on perustettu aina jonkin lain tai asetuksen toteuttamiseksi tai peruspalveluiden tarjoamiseksi. Siksi niiden toiminta voi olla aika jäykkää. Toki rutiinien yms. asioiden pyörittämiseen voi ottaa mallia liike-elämästä tehostamisen näkökulmasta. Katsotaanpa miten tehostamistoimet kehittyvät esimerkiksi eduskunnassa. Tuossa kaikkien virastojen äidissä, joka on näköjään toiminut varsin huolettomasti hyysätessään kansaedustajien luottamustoimien suorittamisen edellytyksiä.

Sitten olisi tarjolla vielä vielä lypsyjakkaramalli. (Minun keksintöni.) Laaja yleistietämys ja sen lisäksi usean alan erikoistietämystä. Esimerkiksi taiteen puolella on jo pitkään haluttu huippulahjakkaita moniosaajia. Pitää hallita näytteleminen, osata laulaa hyvin ja tarvittaessa vaikka olla baletin ensitanssija. Sen lisäksi pitää hallita julkisuus ja puhua sujuvasti lehdistön kanssa vaikka mistä maailman aiheesta. Elokuva Avatar antaa viitteitä siitä, että kohta näyttelijöitä korvataan tietokoneanimaation huippulahjakkailla ihmishahmoilla, jotka pystyvät tarvittaessa jopa lentämään.

Joskus vuosia sitten tuttavani kirurgi väitti, että kone ei koskaan umpparia leikkaa. Siihen tarvitaan hänen ammattitaitoaan. Nyt esimerkiksi lonkkaniveliä asennellaan tietokoneavusteisesti ja jopa niinkin vaikea asia kuin eturauhasen poistoleikkaus on tehty tietokoneavusteisesti.

Jonkun pitää kuitenkin nuo erikoisasiat ensin osata perusteellisesti ja opettaa ne sen jälkeen tarkoitukseen rakennetulle tekniselle järjestelmälle.

Tämä eturauhasen tähystysleikkausrobotti ei ole ihan 100 %:n automaattinen. Sen leikkuupäiden liikkeitä ohjataan kirurgin sormien liikkeiden avulla etäältä, kun kirurgi katsoo tähystyskameran näyttämää suurentavaa 3D-kuvaa. Kuitenkin ihmisen sisällä on pienten tähystysreikien kautta leikkauksen aikana pelkkiä robotin osia. Joten tässä mielessä kyseessä on robottileikkaus.

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2008/12/764862

Tämä sälli lähtee ensi kuussa kehittämään tuosta Juhanin "lypsyjakkarasta" modernimpaa versiota - uudet haasteet kutsuivat, sopimuksen yksityiskohtia hiotaan vielä, ja lisää erikoistumista on tiedossa (5.s ammattitutkinto) tuossa ensi vuoden puolella... Olisiko tämä se loppukiri eläkkeeseen =D

Hieno juttu, Arkadas. Onnea ja menestystä myös uusiin kuvioihisi.

Suoritin viimeisimmän ammattitutkintoni, ties monennenko, kuusikymppisenä. Tulevan viikonlopun olen täydennyskoulutuksessa.