Punaista, sinistä ja vähän valkeaakin

Miten voi olla joku homo ainakin Suomenssa uskovainen, kun ainakin täällä kaikki on vähintään sosiaalidemokraatteja, suurin osa vasemmistolaisia ja jotkut jopa ihan oikeita kommunisteja taistolaisineen ja hirveästi ammattiliittolaisia.
Eikö eka, toka sekä kolmas internasionaali olleet tarpeeksi selkeästi sanoneet, ettei Jumalaa yksinkertaisesti ole olemassa!

EUR, Jumalan olemassaolo tai olemattomuus ja sen todistelu on aivan eri asia kuin henkilökohtainen usko. Homoilla on myös täysi oikeus henkilökohtaiseen uskoonsa. Jos joku yrittää toimia näitä ihmisiä kohtaan vahingoittavasti, siihen on puututtava.

EUR: "Miten voi olla joku homo ainakin Suomenssa uskovainen, kun ainakin täällä kaikki on vähintään sosiaalidemokraatteja, suurin osa vasemmistolaisia ja jotkut jopa ihan oikeita kommunisteja taistolaisineen..."

Heko, heko. Suomessa on ollut tasan kaksi vasemmistoenemmistöistä eduskuntaa. Sen lisäksi muutama vuosi sitten tehdyn euroopanlaajuisen mielipidetutkimuksen mukaan suomalaiset olivat virolaisten ohella Euroopan "oikeistolaisimpia". Tässä asenneilmapiiriä kartoittavassa tutkimuksessa ei huomioitu puolueiden kannatusta vaan kysymykset mukailivat eurooppalaisittain vasemmistolaisiksi ja oikeistolaisiksi miellettyjä mielipiteitä suhteessa tiettyihin "poliittisiin vedenjakajiin". Ammattiliitot ajavat puolestaan duunareiden etuja, eivätkä ole välttämättä mitenkään sidoksissa vasemmistoon/puolueisiin; esim. TEHY:n tai AKAVA:n johdossa on ollut aina paljon kokoomuslaisia.

EURin tiedot Suomesta ovat hämmästyttävän vähäiset ja virheelliset. Onko hän kenties Baltiasta? Se selittäisi paljon.

Ransomille:
Joku ainakin minulle tuntematon tutkimus sai selville, että suomalaiset eivät ole punaisia vaan oikeistolaisia. Mikä tutkimus? Laitatko linkin?
Eikö juuri SAK on täynnä entisiä vähemmistökommunisteja ja entisiä vasemmistoradikaaleja.
Mikä osa SAKta oli tukemassa Niinistöä pressavaaleissa kun siinä on niin paljon sitä oikeistolaisainesta?
Uskotko todellakin, että ammattiliitot ajavat ensin duunareiden etuja ja vasta sen jälkeen omiaan?

JuhaniV:
A) epäoikeistolainen suomalaishomo ja ennen kaikkea lesbo saisi olla kyllä immuuni juuri noissa asioisa.
B) jos on joku homoista ja lesboista siinä valitettavassa tilanteessa, tokia apua pitäisi löytyä, ennen kaikkea psykoloogilta.

Kaino toivomus: Voisiko nuo oikeisto-vasemmisto väännöt siivota muista keskusteluketjuista aivan omaksi ketjukseen.

Eräällä näyttää olevan vastustamaton halu ja pakkomielle kääntää kaikki elämän ilmiöt edellisen vuosisadan poliittisista asetelmista johtuviksi. Se häiritsee oikeaa keskustelua nykypäivän asioista. Toki niistäkin keskustella saa, mutta mielellään ei missä tahansa ketjussa. Eihän uskonnollista julistamistakaan katsota hyvällä muita aiheita koskevassa keskustelussa.

Public Eye: Ethän sinä ole juuri diagnoosia tehnyt? Suomen yhteiskunta on juuri tämän yhteiskunnallisen kehityksen muokkaama, siitä ei pääse irti millään. Jos se häiritsee, oma lehmä ojassa ompi.

Sensuuriko vai tekninen virhe?

Siitä demokraatisesta Suomesta ....

Poliittiset intohimot estävät näkemästä todellisuutta. Hyvä esimerkki oli Kivisen nimittäminen YLEn johtajaksi. Kivinen on kuulemma nuoruudessaan ollut kokoomuslainen.

Hesarin mielipidepalstalla joku vihaisena kirjoitti, että nyt syytetään poliittisesta nimityksestä, kun kokoomuslainen valitaan johtajksi. Ei se silloin ollut politiikkaa, kun siellä oli sosiaalidemokraatit johdossa. Näin siis mielipidepalstalla.

Tosielämässä mistään ei ole nin paljon puhuttu, kuin YLEn poliittisista johtajanimityksistä vuosikymmenien kuluessa. Johtajia on erotettukin poliittisten mielipide-erojen takia. Miielipidekirjoittajalta on jäänyt huomaamatta.

Tiukat poliittiset näkemykset kaventavat näkökykyä. Tai sitten nähdään ylimääräistä niin kuin nämä taistolaiset aaveet, jotka häärivät täällä homo/lesbopiireissä. Jotkut näkevät myös Jumalan. Se on ihan eri asia. Se ei tunnu liittyvän poliittisiin näkemyksiiin kuin vain osittain. Mutta keppihevoseksi Jumala on aina kelvannut joillekin poliittisille puolueille.

EUR: "Mikä tutkimus? Laitatko linkin?"

Vasta sitten, kunhan paljastat, oletko Ella Maria Murrikin maanmies.

EUR: "Eikö juuri SAK on täynnä entisiä vähemmistökommunisteja ja entisiä vasemmistoradikaaleja."

Ja AKAVA ja TEHY kokoomuslaisia. Sitten on tietysti PAM, joka väittää olevansa Suomen suurin järjestö. Pohdin tässä juuri, missä on se EUR:n esittämä taistolaisten valtaama ay-liike? Mikä-Mikä-Maassa Helinä-keijun kanssa kenties?

EUR: "Mikä osa SAKta oli tukemassa Niinistöä pressavaaleissa..."

Koska työväenpresidentti oli palkitun, helsinkiläisen mainostoimiston luomus, jolla ei ollut mitään kiinnekohtaa todellisuuteen. Työväenpressa sai ihan muilta tahoilta rahoituksensa, eivätkä niiden tahojen poliittiset tavoitteet ole mieluisia työväestön kannalta. Sari Sairaanhoitajakin pääsi tutustumaan työväenpuolueen työväenpolitiikkaan, tosin vaalien jälkeen; ei tippunut luvattua 500 euroa vaan tuli lakkokielto. Et kai ole muutaman amerikkalaisen mediakonsultin höynäytettävissä EUR?

EUR: "Uskotko todellakin, että ammattiliitot ajavat ensin duunareiden etuja ja vasta sen jälkeen omiaan?"

Tottakai uskon. Ihmisille, joilla ovat samat intressit, on luonnollista toimia yhdessä intressiensä takaamiseksi. Yhdessä saa aikaiseksi enemmän kuin yksin. Työmarkkinoilla vallitsevat kysynnän ja tarjonnan lait; kumpikin osapuoli - myyjä ja ostaja - pyrkii turvaamaan etunsa ja neuvottelemaan yhteiset pelisäännöt myyntitapahtumalle. Tämän perusteella Suomessa ei ole pelkästään syntynyt ay-liike vaan työnantajat ovat järjestäytyneet omiin liittoihinsa, joista esimerkkinä kuntatyönantajat.

Sinulla näyttää olevan varsin valikoiva muisti EUR tai sitten et ole ollenkaan Pohjoismaista tai edes Länsi-Euroopasta, koska järjestelmän toimintaperiaatteet ovat jääneet hämäriksi. Meillähän ne opitaan jo peruskoulussa, eikä pelkästään Suomessa, vaan myös Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa... Kerrohan jo suosiolla, oletko Itä-Euroopasta? Se selittäisi enemmän kuin tarpeeksi aukkoja sivistyksessä ja mesoamistasi.

Suomihan on järjestöjen, yhdistysten ja seurojen luvattu maa, eikä järjestäytymisellä ole mitään tekemistä sen kanssa, katsotaanko oikealta, vasemmalta vai keskeltä.

Muutenkin tuo EUR-nimimerkin punakammo aiheuttaa hetkittäin huvittuneen hymyn. Vastaavaa taidettiin nähdä laajemmin kansalaissodan ja Mäntsälän kapinan aikojen välillä.

Ihmettelen kyllä tuota EUR:in hillitöntä tarvetta lokeroida kaikki joko oikeistolaiseksi tai vasemmistolaiseksi. Ikäänkuin muita näkökulmia ei voisi olla olemassa.

Kivinen on vastuussa ydinaseista mullaheille.

Mitä kaikkea se Nokia valmistaakaan...
Mutta eihän Kivinen, hän on täysin epäpoliittinen persoona, ja rahalla ei luonnollisesti ole pahan politiikan kanssa mitään tekemistä.

Lukuisissa eri aihepiirejä käsittelevissä keskusteluketjuissa nimimerkki "EUR" on vienyt keskustelua hieman varsinaisen aiheen viereen lähinnä analysoimalla suomalaista yhteiskuntaa ja suomalaisten asenteita. Jos ei muuta, niin EUR on saanut provosoitua muita ihmisiä hyvälläkin menestyksellä.

Ihmettelin taksinsaantiongelmia käsittelevässä keskustelussa hänen haluaan liittää yhteiskunnan nuoruus/kehitysaste pohjoismaisiin yhteiskuntiin mm. alkoholirajoitusten perusteella. Myös "oikeusperiaatteet (holhous, monopoolit, omaisuusvero, ALV valmiiksi kannetusta verosta, tulohin perustuvat sakot jne.)" olivat kritiikin kohteena.

Hämmästelin kritiikkiä pohjoismaisuutta kohtaan kovastikin, koska vaikkapa Ruotsilla on varsin pitkä ja vakaa historia - ja toisaalta Suomessa monet yhteiskunnan rattaat pyörivät samalla tavoin kuin Ruotsissa - koska maillamme on varsin pitkä yhteinen historia ja hallinto järjestetty samojen periaatteiden mukaan.

Nimimerkki EUR vastaa siihen seuraavasti:

***

1. yhteiskuntien nuoruus ja kehitysaste joskus kulkee käsi kädessä, tässä tein virheen, oikea termi on kehitysaste, koskee Ruotsiakin.
2. Vastuu yhteiskunnan tilanteesta osataan liiankin usein siirtää kuitenkin sille länsinaapurile ... tyypillinen suomalainen pikkuveljen kompleksi.
3. Kekkoskausi ei tarkoita välttämättä suuren UKK:n aiheuttamia ongelmia, onhan Suomessa ollut silloinkin niitä kommareita ja SAK:laisia, kaikkine lakkoineen.

***

1) Minusta Ruotsin yhteiskunnallinen kehitysaste on huomattavan korkea, olkoonkin että pitkän rauhallisen kehityksen sivutuotteena yhteiskunnallista lisävakautta on haettu varsin laajalle levinneestä sääntelystä, joka jossain kohdassa koski taksejakin. Nythän Ruotsissa on taksien(kin) tiukkaa sääntelyä purettu.
2) En ymmärrä alkuunkaan, minkä Pavlovin koira -tyyppisen ehdollistuman onnistuin laukaisemaan mainitsemalla Ruotsin ja Suomen pitkän yhteisen historian (joka on muovannut yhteiskuntiimme tiettyjä samoja piirteitä). Ei pitäisi sotkea perspektiivin hakemista ja vastuun/syyn etsimistä toisiinsa.
3) Kekkosen aikana tämä meikäläinen yhteiskunta koki joka tapauksessa aikamoisen harppauksen aineellisessa hyvinvoinnissa (jolloin taksitkin muuttuivat ns. laatuautoiksi), vaikka ulkopolitiikka oli varsin tiukoissa raameissa siihen aikaan. Sisäpolitiikassahan täällä(kin) harrastettu suhmurointi ei tainnut kuitenkaan suuresti poiketa sen ajan kansainvälisistä trendeistä.

Ainakin minulle hieman avoimeksi jääneitä huomioita:
- Millainen on kehittynyt yhteiskunta?
- Miten yhteiskunnan "kehitysaste" määritellään ja missä se näkyy?

Saa nähdä, mikä ryöppy tulee niskaani, kun sanon, että Pohjoismaissa vasen laita ei ole päässyt suuressa mittakaavassa radikalisoitumaan, koska näillä raukoilla rajoilla liki koko poliittinen kirjo on ollut tavalla tai toisella mukana yhteisessä päätöksenteossa ja yhteiskunnan kehittämisessä. Perinteisesti asiakysymyksiin ei ole väkisin etsitty vastakkainasettelua oikean ja vasemman välille, vaan pyritty järkevään konsensukseen.

Hear, hear, SMO.

Lisäisin tuohon vielä, että erityisesti Suomessa vaikuttaa kansallinen yhteenkuuluvuus olleen puoluepolitiikkaa vahvempi tekijä silloin, kun päätöksiä tehtiin. Esim. talvi- ja jopa jatkosodassakin suurin osa kommunisteista ja vähintäänkin itsensä sellaisiksi tuntevista (miehistä) oli rintamalla siinä missä kaikki muutkin. Se porukka käpykaartilaisia ja vakoojia, joita äärivasemmisto sitten sodan jälkeen idolisoi ja muut demonisoivat, oli loppujen lopuksi äärimmäisen pieni osa suomalaisesta vasemmistosta, ja "rintamakommunistit" halveksivat heitä pettureina. Turpaansakin saivat...

Enpä tiedä, onko konsensus järkevää vai pikemminkin järjetöntä.

Oikeampi termi lienee nonsensus.

Tarkennuksena tuohon edelliseen viestiini:

Kuulin äidin puoleiselta isoäidiltäni, joka itse asiassa istui aikanaan Hämeenlinnan naisvankilassa maanpetossyytteistä ennen jatkosotaa (oli käynyt salaa rajan takana kominternin kursseja Moskovassa), että isoisäni oli ollut jatkosodan aikana lomalla rintamalta ja he olivat menneet tansseihin kotipaikkansa Tirilän (nykyisin Lappeenrantaa) työväentalolle. Siellä oli ilmeisesti syntynyt riitaa koti- ja rintamakommunistien kesken. (ilmeisesti siellä oli vain komukoita, mutta pahat kielet kertoivat, ettei poliisi puuttunut siihen, koska paikallinen konstaapeli oli itsekin puolueen jäsen...) Lomalla olijat olivat sitten yksinkertaisesti vieneet käpykaartilaiset nurkan taakse ja antaneet oikein isän kädestä.

Oma isäni oli Suomen Kommunistisen Puolueen pää-äänenkannattajan, Kansan Uutisten viikkolehden päätoimittaja ja toimitusjohtaja. Hän oli pitkän linjan enemmistökommunisti ja siinä siunaaman väläyksessä, kun ilmoitin hänelle hakeneeni, päässeeni sisään ja ottaneeni vastaan paikan Kadettikoulussa hän enemmän tai vähemmän omistautui puolustusvoimia käsitteleviin artikkeleihin. Yllättävää vasemmistolaiselle lehdelle toki oli se, että artikkeleiden sävy oli positiivinen.

Hän kävi kaikki mahdolliset maanpuolustuskurssit, oli aktiivinen tiedotusalan kertausharjoituksissa, oli Maanpuolustustiedotuksen Suunnittelukunnan jäsen, silloisen PV:n komentajan, Gustaf Hägglundin parhaita gaiffoja ja jne...

Että semmonen kommari...

Jos mennään ajassa vielä taaksepäin eli kansalaissotaan (1918) ja lopputulos olisi ollut toisenlainen: punaiset olisivat voittaneet. Mikä olisi Suomen tämän hetkinen tilanne? Parempi? (monien "punaisten" iso- ja isoisovanhempamme siitä niin katkerasti kertoilevat). Joka tapauksessa arpinen taakka Suomen historiassa. Spekuloida tietenkin voi.

En usko, että kukaan nykyaikana elävä ihminen, poliittisesta kannastaan riippumatta, pystyy kuvittelemaan, millainen yhteiskunta ja muu poliittinen tilanne Suomessa saati naapurimaissamme oli satakunta vuotta sitten.

Samoin historian eri käänteistä voi spekuloida loputtomiin. Ainoa asia minkä suurin piirtein tiedämme, on se mitä todellisuudessa (kirjoitetun historian mukaan) on tapahtunut ja mihin se on johtanut. Maailmassa kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja yhdenkin pienen tapahtumat meneminen toisin kuin se meni olisi voinut johtaa hyvinkin suuriin, meille laajuudeltaan ja suunnaltaan täysin tuntemattomiin seurannaisvaikutuksiin.

Kaikkein hölmöintä on yrittää perustella nykyajan päätöksiä sillä, mitä tapahtui tai olisi voinut tapahtua joskus muinoin. Historiasta pitää toki ottaa oppia, mutta kullakin ajalla on omat ongelmansa joille on omat aikaan sidotut ratkaisuehdotuksensa. Voittajat sitten kirjoittavat historian omista lähtökohdistaan ja käyttävät tuota historiaa omien tarkoitusperiensä ajamiseen.

Eletään kuitenkin tätä päivää ja arvioidaan maailmaa siitä perspektiivistä, jonka tunnemme.

Niin todellakin, sen aikainen "punainen haave" on jo kauan aikaa sitten haudattu, jota on aivan turha spekuloida.

Tiede ei tunne spekulointia, historioitsijat sitä eivät hyväksy.
Toisaalta historiallisten yhtäläsyyksien perusteella voidaan me maallikot spekuloida kuitenkin. Mikäli punaiset olisivat voittaneet k.o. sodan, Suomessa alkaisi punaisten järjestämä ja venäläisten ohjaama terrori. Suomi hakisi Neuvostovenäjän jäseneksi tai muodollisesti jäisi itsenäiseksi kuten esm Mongolia samaan aikaan.
Kaikki selvästi valkoiset olisi joko tapettu, osa heistä joutuisi perheineen karkoitukseen Siperiaan. Sen jälkeen valta olisi keskittynyt muuhun väestöön. Aivopesu alkaisi tehokkaalla tavalla.
Pääoma olisi kansallistettu ja Suomessa alkaisi sosialismin rakentamisen vaihe. 30-luvulla järjestettäisiin kuten NL:ssa näytösoikeuskäynnit ns. sisäistä vihollista vastaan.
On hyvin todennäköistä, että Suomi olisi teollistunut jo 20- ja 30- luvulla, toisaalta sosialistisen suunnitelmatalouden mukaisesti, jolloin rakaskas teollisuus etenkin sellainen, joka tarvittaessa pystytään muuttaa nopeasti asevalmistukseen.