Teloitukset USA:ssa

Tämän päivän Hesarissa on juttu USA:n kuolemantuomioista ja teloituksista. Enemmistö (kuusi kymmenestä) amerikkalaisesta kannattaa kuolemantuomiota.

Juttuun oli haastateltu Marion Lewisia, jonka tytär murhattiin sattumanvaraisesti. Samainen ampuja tappoi useita muita. Lewis oli niiden kolmenkymmenen ihmisen joukossa, jotka seurasivat murhaajan teloitusta myrkkyruiskeella.

Lewis on sitä mieltä, että ruiske on aivan liian pehmeä tapa. Hänen mielestään teloitettavaa pitäisi ensin kiduttaa ja käyttää sitten vaikka giljotiinia. Hänen mielestään myrkkyruisketeloitus ei ole riittävän tehokas pelote.

Ja sitten kaiken huipuksi:
"Jeesus opetti kääntämään posken, jos joku lyö. Mutta ei hän halunnut Jumalan lakia muuttaa. Kuolemantuomio löytyy edelleen Raamatusta."

Osavaltioista 15 on poistanut kuolemantuomion. Puolet teloituksista tehdään Teksasissa.

Mielestäni tuo ei ole enää inhimillistä/tai kristillistä toimintaa missään mielessä. Mutta jotenkin on "tottunut", että USA:ssa kaikki on mahdollista. En ymmärrä, miten uhrin omaisten sallitaan teloitusten katsominen (saati kun en ymmärrä kuolemantuomioitakaan).

Yleisön huvinahan oli esim. Ransakan vallankumouksen aikoihin ja jälkeen ihmisten teloitusten katsominen giljotiinilla. Naisilla taisi olla vielä ompelutyönsä mukana tuossa "huvittelussa".

Yhdysvalloissa, samoin kuin valitettavan monessa muussakin valtiossa, on lähdetty sille linjalle, että rikoksesta ei seuraa rangaistusta vaan kosto. Tämä on valitettavaa ja turhaa; ankarat rangaistukset eivät vielä missään maailman kolkassa ole osoittautuneet tehokkaaksi keinoksi vähentää rikollisuutta. Esimerkiksi Suomessa rikollisuutta on huomattavasti vähemmän maltillisemmista rangaistuksista huolimatta.

Suomessa rikollisuutta on vähän koska sitä ei tilastoida. Monet kerrat olen soittanut poliisille, ikinä ei tapahdu mitään, mikään ei mene poliisin "tietoon".
Yhdysvalloissa on hyvä rankaisuperiaate. Se perustuu siihen, että elämä on jota kuinkin vapaata ja jos joku käyttää sitä vapautta väärin, niin siitä seuraa kova rangaistus. Suomessa taas ei ole koskaan ollut sitä vapautta. Nykyään tietysti Yhdysvalloissakin vapaus on kyseenalaista.

Kuolemantuomiossa on vain se ongelma, että se on äärimmäinen rangaistus. Ei voi tulla kovennettua kuolemantuomiota. Sama kuolemantuomio tulee tappoi yhden tai kymmenen.

Mielestäni kuolemanrangaistuksessa on yksi perustavaa lajia oleva ongelma; rangaistuksen syyttömänä (väärän tuomion perusteella) kärsineelle ei ole mahdollisuutta hyvittää tapahtunutta mitenkään. Tietysti tämä koskee muitakin rangaistuksia, mikäli rangaistuksen saanut ja kärsinyt on ehtinyt kuolla ennen kuin tämän syyttömyys tulee ilmi, mutta tapetulla ei ole mahdollisuutta herätä enää henkiin nykytiedon valossa.

”Lewis on sitä mieltä, että ruiske on aivan liian pehmeä tapa. Hänen mielestään teloitettavaa pitäisi ensin kiduttaa ja käyttää sitten vaikka giljotiinia. Hänen mielestään myrkkyruisketeloitus ei ole riittävän tehokas pelote. ”


Huudamme oikeudenmukaisuuden perään mutta unohdamme että elämä ei seuraa sellaista asiaa kuin 'oikeudenmukaisuus' sillä se käsite on kulttuurisidonnainen ihmisten keksimä määritelmä. Elämässä on vain syitä ja seurauksia jotka eivät mitenkään ota huomioon mitä mieltä me olemme vaikka pidämme mielipiteitämme kovin tärkeinä.
Kun käytämme toiminnassamme omia päätelmiämme oikeudenmukaisuudesta niin maailma näyttä juuri sellaiselta kun sen edessämme näemme.Tapamme toisiamme joko kirjaimellisesti tai vieläkin useimmin vertauskuvallisesti sanoillamme.

Mr Lewis katsoo asiaa suppeasti vain oman perheensä kohdistuneen tapauksen näkökulmasta mikä on tietenkin ymmärrettävää ja meille ihmisille tyypillistä. Tapaus oli kuitenkin vain yksi lenkki syy-seuraus ketjun loputtomassa sarjassa. Ratkaisuksi pulmaan tapetaan (sarjamurhaaja) vielä lisää vieläpä iloiten. Ja päivitellään että se tehtiin liian inhimilliseen tapaan joka ei pelottele riittävästi jotta siitä voisi muut ottaa opiksi.

Mr. Lewisin olisi syytä perehtyä paremmin Jeesuksen sanomaan poskien kääntämisestä. Ehkä tämä sarjamurhaaja olisi ratkaisuksi elämässään löytänyt toisen tien. Kun tarpeeksi usein tulee tapetuksi toisen sanoilla ja asenteilla niin lopuksi ei nähnyt muuta mahdollisuutta kuin purkaa pahoinvointiaan vieläkin rajummilla keinoilla.
Me emme ole tiedä tai ajattele mihin sanamme voivat johtaa. Mr. Lewis ei ehkä koskaan ollut tavannut kyseistä henkilö joka tyttärensä ampui mutta oli kieltämättä sen yhteiskunnan jäsen joka asenteellaan ja elämäntavoiltaan oli luomassa sitä yhteiskuntaa jossa tällaista sattuu.
Mehän pitkään kuvittelimme että eihän meillä kunnes se poikkeuksellinen yksittäinen tapaus oli tosiasia.

Jeesus ei kumonnut lakia sillä tiesi varsin hyvin että toimiva yhteisö tarvitsee säännöt. Mutta ymmärrettyään mikä hänen sanomansa laki saa toisen merkityksen. Mielestäni suomeksi löytyy hyvä sanonta joka kuvastaa mitä tarkoitan. ”Se mikä ei ole kohtuus ei voi olla lakikaan”.

Olen samaa mieltä, ettei myrkkyruisketeloitus ole riittävä pelote.

Miksi Mr. Lewis katsoisi asioita suppeasti? Guantanamossa on täysin viattomille ihmisille annettu paljon pahempaa kohtelua kuin mitä tuolle murhaajalle.

Nermalin kanssa olen samoilla linjoilla. Minä näen USA:n oikeusjärjestelmässä myös korvausasioissa koston periaatteen. Hävinneeltä otetaan niin paljon kuin hänellä on varaa maksaa. Joskus se on täydellisessä epäsuhdassa syntyneeseen vahinkoon.

Tälle väitteelleni ei ole mielessäni juuri nyt konkreettisia esimerkkejä. Tällainen kuva asiasta on kuitenkin minulle syntynyt.

Minusta Suomen lievät korvaukset esimerkiksi pedofiilien uhreile taas ovat täysin epäsuhdassa teon kanssa.

Silmä silmästä- rankaisuperiaate ei nyt vaan sovi kehittyneeseen yhteiskuntaan. Meillä Suomessa ollaan ennen lähdetty siitä että rikollinen on rangaistuksensa kärsittyään tasaveroinen yhteiskunnan jäsen. USA:n kaltaisissa kehitysmaissa taas ideana on maksimaalinen kosto ja sen aiheuttama pelote. Kumpikohan on inhimillisesti kehittyneempää?

Ymmärrän hyvin että eräälläkin kirjoittajalla on hienoja kokemuksia amerikkalaisista ja on kaikin puolin viihtynyt kyseisellä mantereella. Se ei silti poista sitä kiusallista pikku juttua että USA:n ihmisoikeustilanne on pelottavan synkkä. Oikeudenkäynnit on saippuasarjojen tapaista sirkusta, kuolemantuomioita, kidutuksia, täysin puolueellista tiedonvälitystä jne jne.

Jos Suomen valtio on edellisenkin kommentoijan mielestä "väkivaltio" niin vähän pahalta tuntuu samanaikaisesti kuunnella hänen suustaan paljon suuremman ja armottomamman kosto- ja väkivaltakoneiston kehumista. Kehumisella en tarkoita niinkään tätä keskustelua vaan kumuloituneesti niitä aikaisempia joita en laiskuuttani jaksanut kommentoida.

Yhdysvallat on myös väkivaltio. Sen legitimiteetti on vieläkin hämärämpi kuin Suomen. Valtio on aina valtio, jos Suomella olisi yhtä paljon populaa ja valtaa kuin Yhdysvalloilla, Suomi olisi yhtä paha. Se pahuus kävi ilmeiseksi jo Suur-Suomea suunnitellessa.

Pora-liike kirjoitti: "Miksi Mr. Lewis katsoisi asioita suppeasti? Guantanamossa on täysin viattomille ihmisille annettu paljon pahempaa kohtelua kuin mitä tuolle murhaajalle."


Olet oikeassa mutta asiaa en tarkastellut oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Ilmeisesti en osannut asiaa esittää riittävän selvästi.
Mr. Lewis oli vain esimerkki asiassa jota yritin sanoa. Jokaiselle tapahtumalle on syynsä ja se vuorostaan johtaa seurauksiin jotka ovat joko ennakoitavissa tai suurimmaksi osaksi johtaa asioihin jota myöhemmin jäämme hämmästelemään. Guantanamo on esimerkki sellaisesta. Vaikka kuinka selitettäisiin että tämä vankileirin synty johtuu 9/11 tapahtumista niin minua se ei vakuuta vaan se on vain selitys syille joita julkisuudessa ei ole nähty. Osittain asia on niin monimutkainen että sen täysi selvittäminen lienee mahdotonta. Osaksi tapahtumat jatkuvat omalla painollaan eli reaktio johti tekoihin jotka vuorostaan saivat sellaiset voimat liikkeelle joita ei kyetä pysäyttämään.Tämä näytelmä jatkuu eikä loppua ole nähtävissä ja vielä vähemmän ennakoitavissa.


Lähtökohtani kirjoitukselleni oli se että rangaistukset eivät ehkäise rikollisuutta.. Nehän sitä paitsi toimeenpannaan vasta rikoksen tapahduttua. Jos toimenpiteillä halutaan ennaltaehkäistä rikoksia niin rangaistuksen kovuutta tehokkaampi keino on lisätä kiinni jäämisen riskiä. Mitä todennäköisemmin jää kiinni sitä todennäköisempää on että rikos jää tekemättä.

Ellemme ymmärrä itseämme omia motiivejamme tekoihimme niin miten voisimmekaan ymmärtää toisia. Jos kykenemme omakohtaisesti toimimaan niin että emme lisää hämmennystä ja ristiriitaa ympärillämme niin se vaikuttaa rauhoittavasti ympäristöömme ja siten osaltaan ehkäisee väkivaltaa jne.
Maailman laajuisesti se vaikuttaa siten että mitä useampi toimii niin sitä vähemmän väkivaltaa yhteiskunnassa. Muuta keinoa ei ole.

”...Suomi olisi yhtä paha....”

Tarkoitat että suomalaiset ovat pahoja? En allekirjoita mutta voivat toimia pahasti tietyissä tilanteissa kuten minkä muun valtion kansalainen tahansa. Mitä Suur-Suomeen tulee niin oli niitä asiaa vastustaviakin olemassa ja yhtä lailla suomalaisia hekin. Kansallismielisyys ilmenee monella tavalla joskin tämän päivän Suomessa ehkä näkyvimmin urheilukilpailuissa tai vastaavissa.
Mitä väkivaltaisuuteen tulee niin sitä saisi tietenkin esiintyä vähemmän. Meiltä puuttuu ilmeisesti keskusteleva yhteiskuntamalli ja pitäydymme hyvin joko tai asetelmiin vaikka löytyisikin jokin rakentava kolmas tie jos jaksaisimme asiaan perehtyä.

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa yksi vakaviin rikoksiin syyllistyvä ryhmä, johon tavanomaiset pelotteet, kuten korkea kiinnijäämisriski ja pitkät rangaistukset eivät lainkaan tehoa. Heitä on psykopaattien joukossa.

Tri Robert D. Hare on kirjassaan nimeltä Ilman omaatuntoa kuvannut psykopaattia seuraavasti:
"Psykopaatti on henkilö, jolla on narsistinen persoonallisuushäiriö. "
Hare kutsuu heitä yhteiskunnan pedoiksi.
Hare: "Omatunto tai muut tunteet eivät heitä vaivaa, he ottavat haluamansa, tekevät oman tahtonsa mukaan ja rikkovat siten yhteiskunnan normeja ja sosiaalisia odotuksiamme. He eivät tunne häpeää, syyllisyyttä tai katumusta."

Yleinen virheellinen käsitys on, että kaikki psykopaatit ovat väkivaltaisia. Suomessa arvioidaan olevan 50 000 - 100 000 psykopaattia (1-2% väestöstä). Henkirikoksia tapahtuu vuodessa kuitenkin n. 130. (Häkkänen-Nyholm, Psykopatia, Edita 2009)

Hoitotulokset eivät ole kehuttavia. Jotkut jopa väittävät, ettei psykopaattia ole mahdollista hoitaa terapioilla. Ehkäpä amerikkalaiset ovat valinneet selkeästi toisenlaisen hoitolinjan: henki pois?

JuhaniV kirjoitti: "Ehkäpä amerikkalaiset ovat valinneet selkeästi toisenlaisen hoitolinjan: henki pois?"

Pikemminkin psykopaatit yrittävät saada muut telottamaan viattomia.

"Lewis on sitä mieltä, että ruiske on aivan liian pehmeä tapa. Hänen mielestään teloitettavaa pitäisi ensin kiduttaa..."

Amerikkalaisten sivistystaso on keskimäärin kehno. Parin tutun mukaan, jotka ovat olleet vaihto-oppilaina ja asuneet noin muutoinkin siellä, on yleistä, että porukka kirjoittaa todella huonosti omaa äidinkieltään ja jonkun suomalaisen lukiolaisen kielitaidot saavat suitsutusta osakseen. Yleistä on myös se, että kun maksetaan rahalla, porukat kaivavat esiin laskimen, vaikka kyseessä olisi yksinkertainen vähennyslasku. Kun keskimäärin tiedot ja taidot ovat tätä luokkaa, mitäpä sitä voi odottaa yhteiskunnalliselta keskustelulta. Kas kun Lewis ei ehdota julkisia hirttäjäisiä tyyliin Kruunun Englanti herran vuonna 1690.

Kuolemaantuomitut muodostuvat kirjavasta joukosta; joukossa oli erään dokumentin mukaan pahasta kehityshäiriöstä kärsinyt 16 vuotias poika, joka ei ollut oppinut kirjoittamaan edes nimeään. Myrkkyä sai hänkin. Tuskin edes ymmärsi, mitä oli tehnyt ja mitä rangaistus merkitsi, joten pelotevaikutukseen vetoaminen oli lähinnä vitsi. Mielenterveyshäiriöiden lisäksi rikoksia tehdään huumeiden alaisina, aivan kuten vuoden takainen Suomen ostoskeskuspuukotus, jonka seurauksena hollantilainen mies menetti henkensä. Näidenkään kohdalla pelotteella ei ole merkitystä.

Voidaan ajatella, että pelotevaikutus rajautuu pieneen väestöryhmään ja peilaa ajatusta rationaalisesta yksilöstä, joka analysoi tekojensa hyötyjä ja haittoja. Tämä on eräs versio uusliberaalista Homo Oeconomicuksesta, mikä sinällään selittää kuolemantuomion kannatusta USA:ssa; kuolemantuomio ei ole irrallinen ilmiö, vaan jäsentyy näin laajemmin osaksi yhteiskunnallista rakennetta ja selitysmalleja. Todellisuudessa valtaosa murhista tehdään "hetken huumassa", mikä selittänee sen, miksi kuolemantuomiolla ei ole havaittu sen erityisempää vaikutusta vakaviin väkivaltatilastoihin.

Rikosten ennaltaehkäisy säästäisi niin uhrin kuin tekijän hengen, mutta se vaatisi yhteiskunnalta panostusta. On paljon helpompaa kieltää tai rangaista, aivan kuten amerikkalaistuneesta Suomestakin huomataan. Valitettavasti tässä tapauksessa se paljon ylistetty "yksilön vastuu" ei jää pelkästään tekijän kontolle, vaan osallisiksi vastuunkannosta pääsevät myös sivulliset. Yhteiskunta pesee kätensä siitäkin.

Kuolemaan tuomittu ei ainakaan uusi rikostaan. Suomessa taas murhaaja joudutaan laskemaan muiden ihmisten keskuuteen.

Ei murhaajaa Suomessakaan "jouduta" päästämään vapaaksi. Elinkautinen on oikeasti elinkautinen, ja jos siitä pääsee vapaaksi, kyseessä on harkinnanvarainen päätös.

Wikipediasta:
"Suomessa ... kaikkien 12 vuotta istuneiden elinkautisvankien vankeuden jatkaminen tulee Helsingin hovioikeuden käsiteltäväksi. Päätös ehdonalaiseen vapauteen päästämisestä tehdään arvioimalla tuomioon johtanutta ja sen jälkeisiä rikoksia, vangin vaarallisuutta ja hänen vankilassa esittämiään uhkauksia sekä vangin käytöstä. Mikäli päätös on kielteinen, vapauttamisasia tulee automaattisesti käsiteltäväksi uudelleen joka toinen vuosi. Ehdonalaiseen päästetyn elinkautisvangin jäännösrangaistuksen pituus on kolme vuotta. Alle 21-vuotiaana tuomittujen tapaukset otetaan käsittelyyn 10 vuoden istumisen jälkeen."

Jos elinkautiseen (vastannee kuolemantuomiota ankarimpana rangaistuksena) tuomittu murhaaja siis päästetään vapaaksi, se on aina jonkun tekemään arvioon perustuva päätös, ei automaattinen lopputulos alkuperäisestä tuomiosta.

Rikollisuutta esiintyy varsin paljon mamuissa (yl. enemmän kuin Suomen kansalaisissa). Miten tulee heihin suhtautua?

Jusa, tuota kommenttiasi pitäisi tarkentaa. Kuka tilaston on laatinut ja millä periaatteilla? Olen nimittäin kuullut toisenkinlaisia väitteitä maahanmuuttajien rikollisuudesta verrattuna maatiaissuomalaisiin.

Kannattaa muistaa myös vanha sanonta: Vale, emävale ja tilasto. ;-)

Ok .. pyydän anteeksi mamuilta virheellisen "oletukseni".. ;) .. halusin kenties vain vertailukohdan, joka ei ollut asiallinen. Toisaalta mamuja kohdellaan varmaankin tasa-arvoisesti Suomessa myös rangaistusten suhteen.

En tunne tilastoja, mutta tässä jos missä ne valehtelevat olan takaa, jos vastakkain asetetaan kokonaisuutena toisaalta kaikki Suomessa oleskelevat kansallisuudeltaan suomalaiset ja toisaalta tänne jostain päin maailmaa syystä tai toisesta tulleet tai tuodut maahanmuuttajat.

Johtopäätösten tekemiseksi tuollaisesta vertailusta pitäisi suomalaisväestön verrokkiotokseen poimia ne ihmiset, joilla on samakaltainen kokemustausta ja jotka ovat nykyisin samantyyppisessä ulkoisessa elämäntilanteessa kuin vastaava määrä maahanmuuttajia. Vasta sitten voitaisiin sanoa, että "maahanmuuttajat" väestöryhmänä ovat sitä tai tätä verrattuna suomalaisiin.

Mielestäni teloitukset ovat äärimmäistä, absoluuttista väkivaltaa, jonka suorittaa äärimmäisen, ehdottoman vallan käyttäjä, valtio. Asia ei siitä muutu, kuka ja mistä syystä eri maissa kuolemaan tuomitaan. Tietysti jos ylipäätään näkee väkivallan mielikkäänä ja suositeltavana ratkaisuna erilaisiin ristiriitoihin, voi teloituksiakin kannattaa kaikkein tehokkaimpana väkivaltana. Tai jos on sitä mieltä, että vahvemmalla on oikeus aina puolellaan, niin toki valtiolla ylivertaisena vallankäyttäjänä on oikeus teloittaa ihmisiä.

Krister kirjoitti: "Mielestäni teloitukset ovat äärimmäistä, absoluuttista väkivaltaa, jonka suorittaa äärimmäisen, ehdottoman vallan käyttäjä, valtio."

Käytännössä sitä valtaa käyttävät myös yksityiset kansalaiset ampuessaan murhaajan/murtovarkaan yms. verekseltään. Oikeasti ne, jotka teloitetaan ovat selvinneet siltä, että he tulevat jonkun yksityisen ampumaksi.