Pitäisikö nettikeskustelut "valloittaa"
Kuuntelin radio-keskustelua, nimeltään Taustapeili. Eilen 28.1.2010 Veijo Hietala Turun yliopistosta ja semiootikko, markkinointitutkija Vaula Norrena pohtivat nettikeskustelujen loanheittokulttuuria ja nimettömyyttä. Veijo Hietalan mukaan näillä keskusteluilla on merkitystä yleiselle mielipiteen muodostumiselle. Siinä ohjelmassa mietittiin myös, kenelle nettikeskustelijat yrittävät puhua: samoinajattelevalle keskustelijoiden ryhmälle vai toisinajattelijoille.
Yksi asia jäi kaivelemaan. Aina kun esim. Helsingin Sanomissa on homoja ja lesboja koskeva uutinen, siitä käynnistyy kova loanheitto. Nämä keskustelut pitää "valloittaa". Mahdollisimman monen homon ja lesbon kannattaa mennä mukaan. Keskusteluketjujen loanheittäjät alkavat nopeasti huomata, että suuri enemmistö on eri mieltä kuin homovihaajat. Esim. Imatran kirkkoherra-keskusteluissa on oltu kiitettävän aktiivisia.
Tässä tuo Taustapeili kuunneltavaksi (hyvää analyysia)
http://areena.yle.fi/audio/713868Ns "yleisissä" nettikeskusteluissa on nähdäkseni kahdenlaisia osallistujia. Niitä, joita tietty asia erityisen läheltä koskettaa, ja jotka siksi haluavat ilmaista voimakkaasti mielipiteensä kyseisestä asiasta. Sitten on niitä, jotka ovat löytäneet palstoilta itselleen elämän ja haluavat sanoa sanansa asiaan kuin asiaan, tyyliin minä tiedän tämänkin parhaiten, olkaa te muut mitä mieltä haluatte kunhan olette samaa mieltä kanssani.
Vähän eri asia ovat sitten tietylle kohderyhmälle suunnatut palstat, kuten esimerkiksi tämä ranneliike tai jotkut uskonnolliset keskustelupalstat. Jossain määrin myös kansainvälisiä keskustelupalstoja seuranneena voin todeta sen yleisen ilmiön, että fundamentalistiuskovaiset ovat yksi kansanryhmä, joka pyrkii valtaamaan seksuaalivähemmistöjen keskusteluja. Jos esille tulee jokin yhteiskunnan ilmiö, josta perinteiseen tiukkaan raamatuntulkinaan nojaavilla uskovien vähemmistöllä on erilainen mielipide kuin seksuaalivähemmistöjen valtavirralla, näitä uskovaisten puheenvuoroja alkaa tipahdella tiuhaan tahtiin keskustelun joukkoon. Osa heistä (ilmeisesti) teeskentelee kuuluvansa seksuaalivähemmistöihin, osa taas paasaa agendaansa tuomatta esiin omaa persoonaansa.
Minusta yleisiin keskusteluihin pitää osallistua, jos siltä tuntuu ja omaa sanottavaa on. Erityisryhmien keskustelujen valtausyritykset ovat useimmiten tuhoon tuomittuja ja läpinäkyviä. Ne johtavat lähinnä juupas-eipäs-jankkaamiseen ja vain vahvistavat vakiokeskustelijoiden omia mielipiteitä. Yhteinen vihollinen tunnetusti kummasti tiivistää omia rivejä, kuten täälläkin on tavan takaa nähty...
On aika typerää niputtaa kaikki mahdolliset nettikeskustelut samaan muottiin ja sanoa että tässä tehdään näin tai noin. Mikä pätee yleisiin foorumeihin kuten vaikkapa Hesariin ei yleensä päde rajatumpiin foorumeihin tai vaikkapa blogeihin.
Hesarin palsta on ihan vain huono, jos jollekulle tulee halu mennä sinne huutamaan kuuroille korville jotka huutavat omaa mielipidettään niin sen kun (itse olen luopunut sen lukemisesta), mutta on niitäkin paikkoja netissä jossa voi ihan keskustellakin, ja ehkä jopa olla eri mieltä asioista...
Ihmisten pitäisi lakata uskomasta siihen, että on jokin "yleinen mielipide", jonka edustajia kaikki tuntemattomat vastaantulevat ovat.
Raamattukeskusteluissa paljastuvat tieto ja tietämättömyys. Ihmisillä on kova tarve, kertoa, mitä Raamattu sanoo, mutta sellaisia asioita ei ole mainittu missään minun tuntemassani Raamatussa. Menee siis faktat ja fiktio sekaisin. Kun minä löin kovia raamatunjakeita pöytään, niin minun kehotettiin menemään lukemaan alkutekstejä ja sanottiin minun lukevan Raamattua kuin piru.
Niin tuo SPR:n elinikäinen (jos on ollut seksikontaktissa toiseen mieheen; siis kaikissa homosuhteissa) verenluovutuskielto/ ja sen mahdollinen kumoaminen kirvoitti aika monen heittämään lokaa homoja kohtaan ihan tietämättömyydenkin varjolla. Valitettavaa tietenkin, mutta tietämättömyys joskus vihastuttaa ja kunnolla.
Tietämättömyyttä ei poisteta tappelemalla, se saa kenet tahansa puolustuskannalle. Eivät aikuiset, eivätkä varsinkaan teinit, tykkää tulla opetetuksi toisten palstalaisten taholta, jotka siinä yhteisössä edustavat samassa asemassa olevia. Ylemmältä tasolta tuleva jyräys suututtaa vielä enemmän. Jotkut se voi tietenkin lannistaakin, mutta ei sekään ole tavoite.
Kahdenkesken keskustelu menee jankkaamiseksi helpommin kuin eteneväksi dialogiksi. Nii ainakin minulla. Toisaalta mielipidettään ei aina vaihdakaan, jos koskaan, näkyvästi perääntyen, vaan jonain kertana vain huomaa käyttävänsä niitä perusteluja, joita omia mielipiteitään vastaan on ennen kuunnellut.
Sen kun muistaisi aina jankuttaessaankin.
Seuraan itse ja osallistun keskusteluihin Savon sanomien verkkosivuilla. Koen sen maakunnan setan aktiivina jossain määrin velvollisuudeksenikin. Eräänlainen masokismin muotohan se on kyllä. Samat nimimerkit toistuvat keskustelusta toiseen ja lähes aihe kuin aihe kääntyy vääntämiseksi uskonnosta. Hyvin harvoin kohtaa keskustelukumppanin joka todella osaa argumentoida. Tyhjät tynnyrit kolisevat koviten.
Tuoreimmassa keskustelussa uutisesta transmiehestä raskaana muutamat keskustelijat rinnastivat tilanteen surutta eläimiinsekaantumiseen ja insestiin. Koenkin vakavimmaksi ongelmaksi keskustelupalstoilla sen, että asiallisesti hoidetut/valvotut ovat todella harvinaisia. Olen oikeastaan vain yhteen törmännyt, eikä ranneliikekään valitettavasti ole se. Minulla on todella jyrkkä linja alatyylisten ja huonosti muotoiltujen juttujen suhteen. Pidän keskustelua mahdollisena vain hyvin hoidetulla palstalla jossa valvoja ei anna keskustelun poiketa viestiäkään otsikostaan ja jossa asiattomat viestit poistetaan ensimmäisen tunnin aikana ilman että kenenkään tarvitsee niitä erikseen ilmiantaa. Palstoilla pesii myös kummallisia huru-ukkoja jotka heittelevät keskustelujen lomaan runoja, täysin aiheeseen liittymättömiä linkkejä ja muuta skeidaa. Kaikki tälläinen pitäisi kitkeä pitkillä ja pysyvillä keskustelusta sulkemisilla pois julmalla kädellä.
Keskustelussa ei useinkaan vaikuteta keskustelukumppaneihin, joissa on paljon noita mainittuja dogmaattisia luupäitä. Todellinen kohderyhmä keskusteluissa ovat minusta ne 90% maanhiljaisia, jotka eivät osallistu mihinkään julkiseen keskusteluun vaan seuraavat vierestä nyökytellen jommalle kummalle osapuolelle.
Tarvitaan kohtuullisen suuri perusjoukko, että keskustelu yleensä jatkuisi jollakin foorumilla. Siitä joukosta perkaantuu sitten taas joukko niitä, jotka kykenevät ilmaisemaan itseään kirjallisesti. Olen Kankaanperän kanssa samaa mieltä siitä, että suurin osa ei ikinä kirjoita yhtään mitään. Oma arvioni jopa ylittää reippaasti tuon 90%. Toki joku äimistyy joskus riittävästi jostakin itseensä kolahtavasta, että kirjoittaa kerran tai pari, mutta siihen se sitten päättyykin hänen kohdallaan. Varsinaisesta keskustelijasta ei silloin voida puhua.
Olen sitä mieltä, että meidän pitää osallistua julkisiin keskusteluihin juuri noiden yli 90 prosentin vuoksi. Jorma Hentilä tekee hyvää työtä ottamalla kantaa ainakin Hesarin keskustelupalstoilla merkittävimpiin sateenkaariasioita koskeviin rimanalituksiin. Muitakin Hentilän tavoin toimivia on vaikkapa uskonnollisilla keskustelupalstoilla. Kaikki tuollainen on hyvää perustyötä keskustelujen tasapainoittamiseksi.
Sateenkaari-ihmisten puolesta voi työskennellä vaikka oman PC:n ääressä. Ei tarvitse välttämättä lähteä näyttäviin julkisiin esiintymisiin.
Erittäin tiukkaan sanomien ennakkovalintaan voidaan mennä vasta sitten kun kyseisellä foorumilla on hyvin suuri määrä lukijoita ja kirjoittajia.
Tero Kankaanperä kirjoitti: "Samat nimimerkit toistuvat keskustelusta toiseen"
Tuo on aika myönteistä, minusta.
"Hyvin harvoin kohtaa keskustelukumppanin joka todella osaa argumentoida. Tyhjät tynnyrit kolisevat koviten. "
Olen samaa mieltä. Keskusteluissa useimmiten voittaa se, joka huutaa suurimmalla volyymillä eikä se, joka argumentoi asiansa parhaiten/jolla on eniten tietoa. Ilmeisesti Savossakin on vapaa-ajan ongelma.
"Tuoreimmassa keskustelussa uutisesta transmiehestä raskaana muutamat keskustelijat rinnastivat tilanteen surutta eläimiinsekaantumiseen ja insestiin."
Ehkä eläimiinsekaantuminen ja insesti on heidän omassa kokemuspiirissään läheisin.
"Todellinen kohderyhmä keskusteluissa ovat minusta ne 90% maanhiljaisia, jotka eivät osallistu mihinkään julkiseen keskusteluun vaan seuraavat vierestä nyökytellen jommalle kummalle osapuolelle."
Onko niitä? Minusta keksusteluja on lähinnä tuskallista seurata, etenkin Helsingin Sanomien keskustelupalstaa.
