YLE Lahti: Hetero-olettamukset häiritsevät homoja
Ketä häiritsee, ketä ei. Itse olen monesti huomannut, että olettamuksen tekijä on se joka on joutunut nolostumaan. :)
Eipä sillä, yleensä itsekin lähden siitä olettamuksesta, että ihminen on hetero (tai vastaavasti homo, kontekstista riippuen) ihan jo tilastollisista syistä.
Miksi tarvitsee yleensäkään olettaa yhtään mitään ennen kuin tietää? Oletukseksi riittää, että mahdollisuuksia on vähintään kaksi.
Totta mu mielestä. Nimenomaan tuo, että onko oikeus näyttää se. Onko oikeus ja hyväksyttävää olla homon oloinen ja näköinen ilman vinoilua tai pilkkaamista? Jatkuvasti saa kuulla, kun kakarat homottelee toisiaan kouluissa tai ulkona. " HOMO " graffiteja näkee yhtenään.
Eroa on myös palvelun saamisessa.
Olen monta kertaa itse törmännyt sellaseen kun vastaantulevan on pakko osottaa halvelksuvalla ilmeellä, mitä ajatetlee homomiehestä. Sen voi tehdä todellakin, että näkyy. Kerran kaksi koulutyttöä käveli ohitseni ja laittoivat molemmat mun kohdalla sellaisen ylijäykän hymyn naamalleen, joka muistutti irvistystä. Minusta nuokin voisi lukea häirinnäksi.
Mun kohdalla kun ei oo hetero-olettamusta. Kaikenlaista saa sietää. Eniten vituttaa kaappihomojen pakoilu ja vetäytyminen, kun luulisi, että saisi sieltä suunnalta tukea. Mitä pelätään?
Se juttu, et Johanna Korhonen ei saanu tukea homoyhteisöltä on tosi paska juttu. Jäi yksin.
Kai sinne parlamenttiin meni kaappihomo.
Meren tuolla puolen on vielä kaksinaamaisempaa touhua vai onko? American Idols, Adam Lambert..miettivät: hetero, homo..hetero, homo. Ja sitten tuli kakkoseksi, kun oletus oli, että homo. Mitenkähän Suomessa olisi käynyt? Kun koko asialla (seksuaalisella suuntautumisella) ei pitäisi olla mitään merkitystä.
Jäi äsken pois..lisään. No siitä hetero-olettamuksesta ovat sukulaiseni ainakin päässeet, etteivät ole enää naittamassa minua naiselle (eivät taida kyllä olla naittamassa miehellekään). :)
>Kun koko asialla (seksuaalisella suuntautumisella) ei pitäisi olla mitään merkitystä.
Sen mitä olen tämän vuoden Big Brotheria ehtinyt katsomaan, siis vain sunnuntain talk showt, sen perusteella ainakin siinä ohjelmassa homoseksuaaliseen suuntautumiseen suhtaudutaan varsin rennolla tavalla: Nino vonkaa avoimesti Sampoa, Ragnar on tunnustanut kumppaninsa olleen mies. Ja on jopa esiintynyt miesten aikuisviihdepalvelussa videolla "loppuun asti" (jep, minulla on tunnarit ko. palveluun ja nähty on). Tosin asukasesittelyssä tosin mainitaan häveliäästi vain alastonkuvissa olo. Ja tämä on ilmeisesti ihan ok asia. Sen sijaan vinoilua saakin nyt Aso, kun heterona nyppii kulmakarvoja...
Ohjelma tuntuu toimivan siis ainakin kaapin ulkopuoliseen seksuaaliseen suuntautumiseen nähden asiallisella tavalla, mikä on nuorisolle hyvää ja oikeaa kasvatusta, kun havaitsevat, että tavallisia ihmisiähän hekin ovat.
Tänä vuonna mediahuomion näköjään kuitenkin vie heteropari, joka lööppien mukaan uskaltaa naida ihan rehellisesti kameroiden edessä useamman kerran viikossa. Sinänsä eipä siinäkään ole mitään luonnonvastaista. Mutta jos ohjelmaa katsovia teinejä ei ole näkymään valmennettu, voi se olla häkellyttävä kokemus ohjelmaa katsottaessa.
Statisti kirjoitti: "Ohjelma tuntuu toimivan siis ainakin kaapin ulkopuoliseen seksuaaliseen suuntautumiseen nähden asiallisella tavalla, mikä on nuorisolle hyvää ja oikeaa kasvatusta, kun havaitsevat, että tavallisia ihmisiähän hekin ovat."
Todellinen suhtautuminen nähtäisiin vasta sitten, jos homoakti menisi suorana lähetyksenä jokaiseen suomalaiseen palvelun ostaneeseen kotiin... Saattaisi äläkkä olla vähän eri luokkaa kuin tässä hetskujen tapauksessa.
Muuten olen sitä mieltä, että yksikään normaalilla järjenjuoksulla varustettu "tavallinen" ihminen ei nokkaansa tuollaiseen hölmöilyyn pistä. Sillä varauksella, että asiantuntemukseni perustuu vain iltapäivälehtien otsikoihin kyseisestä ilmeisesti äärimmäisen tärkeästä mediatapahtumasta, jonka rinnalla joku vanhustenhoidon kriisi on maapähkinöitä
Myös "heteromaisuus" on olettamus...
Luulisin että monet homot "ilahtuvat" kun heitä luullaan heteroiksi.
On paikkoja, joissa ihmisen seksuaalisuudella ei ole mitään merkitystä. Työ, useimmat harrastukset yms. Mutta sitten on paikkoja, jossa hetero-oletus tuntuu puukolta vatsaan, kuten vaikka HOMOBAARI. Itse ainakin masennuin ja ostin klitterihuulikiiltoa kun tyttöjä tuli iskemään minua homolassa. Sateenkaariviitta ehkä jäi kotiin, mutta pitäisi olla kuitenkin joku paikka, jossa ei tarvisi murehtia vaanivasta hetero-olettamuksesta.
Olen viime aikoina hieman huolestuneena miettinyt, josko yleissivistykseeni on jäämässä suuri musta aukko, koska en ole ehtinyt seurata lööppejä enempää tätä Suomea järisyttävää BB-tapahtumaa. Johtopäätökseni on suunnilleen sama mitä Public eye tuossa edellä pohti.
Vaatimattomana mielipiteenäni: Koko BB-konsepti on sieltä ja syvältä!
Yleissivistykseen ei jää isoa mustaa aukkoa, vaikka ohjelmaa ei seuraisikaan. Mutta nykyisen nuorisokulttuurin tietämisen suhteen voi jäädä joitain puutoksia.
BB on tuotantoyhtiön viihdeohjelmatuote, jossa exhibitionistit saavat vapaaehtoisesti tulla tyrkylle ja tirkistelynhaluiset saavat sitten heitä tirkistellä vaikka ympäri vuorokauden. Hakijoita oli tuhansia. Ohjelma lienee myös aika suosittu. Eli tässäkin kysyntä ja tarjonta kohtaavat ainakin muutaman vuoden ajan. Briteissähän tämä ohjelma nyt sitten haudattiin noin 10 vuoden mittaisen tuote-elinkaarensa päässä.
Ja tirkistelijöitä riittää :). Eiköhän meillä jokaisella ole oikeus valita, mitä katsomme/tai olemme katsomatta. Tuomitaan sitten/siis sanotaan oma mielipide (hellämielisemmin sanottu). En itse katso ko. ohjelmaa: lähes puolet suomalaisista tuntuu katsovan, miksei homo/lesbo sitten?
Miten muka töissä ei ole seksuaalisuudella mitään väliä? Työpaikalla hetero iskee uudet pokansa. Siellä näkee, miten ne panevat toisiaan kuin kanit. Etteks te oo kuulleet kun työpaikoilla nussitaan? Mitä te yleensä ees huomaatte??? Heteromies melkein kävelee kulli kovana duunissa...jos siel on ees muutama nainen. Heteroja panettaa ja tekee mieli koko ajan.
Kattokaa nyt meidän parlamenttia! Minkälaista sakkia. Homot siellä ovat pyhimyksiin verrattavia olentoja.
Tuosta otsikon aiheesta tuli mieleeni tämän päiväinen saunanlaudekeskustelu salilla. Aiheena lähinnä harjoittelun laatu ja sen olematon vaikutus elopainoon. Siis aivan neutraali saliaihe. Keskustelukumppani oli keski-ikäinen ja identiteettinsä kanssa mielestäni hyvinkin tasapainossa oleva heteromies. Minua alkoivat siepata kommentit: "vaimoni ja minä...", "vaimoni kanssa...", jotka eivät mitenkään liittyneet keskusteltavaan aiheeseen.
Ehkä eniten ärsytti oma suhtautumiseni, että minä en tunne tarvetta pudotella vastaavasti: "mieheni ja minä...". Ei jotenkin istu tilanteeseen. Pitäisikö sittenkin?
**Etkö ole itse huomannut että toisinaan keskusteluissa täällä olet viitannut "ukkoosi" ?
Ehkä tämä saunakeskustelustelussa käytetty fraasi "sieppasi" sen takia että tavallaan sulki hienovaraisesti "tietyn" vaihtoehdon kohdaltasi pois...Viittaamalla siihen "parempaan puoliskoon" keskustelussa määritellään *oma status ja se kuinka pitäisi lähestyä kyseistä henkilöä, tai ylipäätään kuinka lähelle tämä on valmis päästämään..? Tässä kohtaa tulee hyvin esille miten "hetero-olettamus" häiritsee kun toistuvasti pakotetaan tulemaan kaapista ulos.
Toisaalta jonkun muun (*läheisen)henkilön yhteneväisiin mielipiteisiin viittaaminen/ tai reaktiohin keskustelussa kertoo omasta epävarmuudesta ja alistumisesta varsinkin kun omat "aseet" loppuvat...hiukka sama kuin yhtensopivat tuulipuvut muodostavat uniformun ja "suojakilven" maailmaa vastaan ;-)
*editoin hiukka "selkeämmäksi"...
Erinomaisia huomioita. Kiitos.
Tajusin vasta nyt tuosta kirjoituksestasi, että olimme keskustelukumppanini kanssa ikään kuin pelaamassa eri peliä. Hänellä heteromiehen normaali maskuliinisuuden tuoreistaminen-peli, joka on tyypillistä miesten saunaporukoissa. Taustalla tietenkin epävarmuus siitä, että olenko minä tarpeeksi paljon mies myös muiden miesten silmissä.
Minä puolestani halusin saunan lauteilla vain kohteliaan keskustelun mykkäkoulun sijaan. Alitajuisesti peilasin toki sitä, kuinka lähelle haluan tuon ihmisen päästää. Parempaan puoliskoon viittaamalla hän haastoi minut hänen pelaamaansa heteronormatiiviseen peliin. Minä puolestani en sellaiseen peliin ole kiinnostunut menemään mukaan, koska silloin ikään kuin valehtelisin.
Jos tällaisessa tilanteessa töräyttäisin "minä ja mieheni", se katkaisisi maskuliinisuuden tuoreistamispelin. Tilanteen jatko voisi olla hallitsematon taikka yllättävä. Sellaisen hallintaan viitseliäisyyteni ei vapaa-ajalla riitä.
Ranneliike on eri ympäristö. Ukostani puhumisen täällä katson tekeväni niissä puitteissa kuin on luontevaa puhua omasta lähipiiristään homoleimaisessa keskusteluympäristössä. Toki teen sen tarkoituksella, että homoparisuhteista ja elämänkumppanista voisi puhua täällä nykyistä avoimemmin. Kannattaa kuitenkin muistaa Ranneliikkeen olevan yhtä julkinen kuin vaikka Hesari.
"..maskuliinisuuden tuoreistamispelin."? -täh...nyt putosi saippua käsistä. Löylyy vaan ja löylyheittäjän paikalle; samaan aikaan kun puhut ukostasi lyö kiukaalle vettä kuka jää viimiseksi lauteille ni se o voittaja?
Kiertelemällä perhesuhteista (oli parisuhteessa tai ei) jää aina hiukan kyseenalaiseen valoon ikäänkun siinä olisi jotain salaamista. "Jos ei kykene puhumaan läheisistään niin miten tuohon voi luottaa". Muut tulkitsevat tämän niin että koet heidän seurassa olosi jotenkin epämukavaksi. Valitettavan usein näitä "salamyhkäisyyksiä" pidetään supisuomalaisten kroonisesta alemmuuskompleksista kärsivien keskuudessa myös toisten yläpuolelle asettujina. Nämä "epäilyttävät tyypit" jätetään ryhmän ulkopuolelle ja näin ollen automaattisesti oletusten ja/tai juorujen kohteeksi, tapa joka toisaalta taas vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja itse yhteisöä...
Minä olen tottunut päästämään toisesta korvasta ulos kaikki tuollaiset "vaimoni, minä ja lapset" -tyyliset ilmaisut. Niitä tulee vastaan tuon tuostakin. Jos itse pysyy päättäväisesti keskustelun varsinaisessa aiheessa kertoen asioista vain omakohtaisesta näkökulmasta eikä ala tuntea pakkoa kuorruttaa sitä vastavuoroisesti oman parisuhteen asioilla, ei mitään vahinkoa satu. Vastapuolen pitää silloin suoraan kysyä yksityiselämää ja lähiomaisia luotaavia kysymyksiä, jos kokee tämän tiedon tarpeelliseksi. Kynnys kysyä on korkeampi. Esim.
- Kävin vuosi sitten vaimoni kanssa ruskavaelluksella Lapissa
- Minä olin Lapissa viimeksi pari vuotta sitten laskettelemassa. Oliko ruska komea?
- Joo, vaimo tykkäsi ottaa paljon valokuvia
- Minunkin pitäisi joskus mennä Lappiin ruskan aikaan
Yleensä ottaen olen huomannut, että ihmiset tykkäävät puhua itsestään ja ovat loppujen lopuksi melko vähän kiinnostuneita toisista. Joten annan heidän puhua itsestään, perheestään, työstään, jne. ihan vapaasti. Onpahan se sosiaalinen keskusteluhetki turvattu. Suurin osa tiedosta valuu toisesta korvasta ulos. Jopa siinä määrin, että vaimojen ja lapsien nimiä ei millään jaksa opetella ja muistaa ellei kyse ole aivan lähimmistä ystävistä.
JuhaniV 17 / 19
12.09.2009, 08:51
Taustalla tietenkin epävarmuus siitä, että olenko minä tarpeeksi paljon mies myös muiden miesten silmissä.
Jos tällaisessa tilanteessa töräyttäisin "minä ja mieheni", se katkaisisi maskuliinisuuden tuoreistamispelin. Tilanteen jatko voisi olla hallitsematon taikka yllättävä. "
Ehkäpä hän aavisti sinun olevan homo ja sen takia hän halusi alleviivata heterouttaan. Jos olisit sanonut jotain miehestäsi, jatko todellakin olisi voinut olla yllättävä.
- Hän näkisi, että hänen pelinsä on paljastettu ja jos hän on bi, hän ei voi enää luikkia vaimonsa selän taakse.
- Hän näkisi, että sinä olet vakaassa parisuhteessa etkä ole kiinnostunut hänestä. Se toki riippuu hänen mielikuvastaan homoista.
Useimmiten suomalaiset eivät pysty tuollaisia konflikteja ratkomaan. Olisi tullut lauteille tilaa.
Nuoruudessani jouduin seurallisena ihmisenä esim. ravintolassa/ ystävien keskuudessa/töissäkin jne. (ystäviin kuului myös naisia) hyvin kiusallisiin tilanteisiin, kun naiset melkein väkisin yrittivät iskeä minut, reppanan homomiehen. En ollut tuolloin vielä tullut kaapista ulos. No selityksiä piti keksiä jatkuvasti. Kun sitten lopulta kerroin, että olen homo: pääsi parilta naiselta itku, että "hyvä" mies siinä menee hukkaan. Kertoivat rakastavansa minua, mutta en pystynyt kuin ystävän tasolla vastarakkauteen; monet kai halusiivat parantaakin minua kenties.. jos olisin mennyt sänkyyn. (ajat olivat 70-80 luvulla erilaiset).
Niin olin ruskaretkellä minäkin Rukalla siskon ja hänen miehensä kanssa. No sisko joutui lähtemään kesken pois töiden vuoksi. Kun sitten siskon miehen kanssa eräällä mökillä törmäsimme puheliaaseen perheeseen. Niin eikös puheet kääntyneetkin vaimoihin; siskon miehenkin piti sanoa, että vaimon piti lähteä kesken pois töiden vuoksi jne... minua alkoi huvittamaan, koska olisiko nyt ollut ihmeellistä jos kaksi miestä vaeltelee. Vieras mies kyseli, että olemmeko käyneet tanssahtelemassa... Sanoin, että ei.. leskirouvat/eronneet tai vastaavat ovat kuitenkin kimpussa.. Tämän jälkeen mies loi minuun aika veikeitä silmäyksiä (lienenkö erehtynyt niiden tarkoitusperistä)... vaimokin mukana..huh.
Tää juttu, että moni hetero kieltää syrjimisen, kun siitä valittaa, jos ees saa ottaa asian edes esille, koska halutaan vaientaa kaikenlainen heterojen " mollaaminen ", mutta miks heterot koko ajan työntää omaa siviilisäätyään joka paikkaan ( naimisissa , kaks lasta ja kaikkien etunimet jne esille esim. cv ), jos kerran sillä ei työnhaussa tai muuten muka olis mitään merkitystä, jotkuu laittaa vielä omat vanhempansa, jos ovat akateemisesti koulutettuja.
Ykskään homo tai lesbo ei laita minkäänlaisia perhesuhteitaan esille ( tai mainitse niistä) omille web-sivuilleen tai noin. Ei mitään, pelkkä blanco...
Miks perhesuhteet tyrkytetään joka paikkaan, jos haetaan vaan pätevää ? Tietenkin sen vuoksi kun työnhaussakin haetaan : "meidän työpaikalle SOPIVAA henkilöä". Pätevyydestä ei sanaakaan.
Muakin joskus pännii tää heteromiesten homofoobinen vaimo-pajatus, et aivan kuin henkilö ei olis ollenkaan yksilö. Sama asia kun heteromuijat pelkää koko ajan menettävänsä ukkonsa, jos homomies on lähistöllä. Ne ei luota mieheensä yhtään, vaan epäilee niitä koko ajan. Sitten ykskin rakennusmies, kun jutteli mun kanssa remontista, niin sen avomuija soitteli sille 5 minuutin välein, et milloin tuut...hulluutta! Suurin osa heteroista on aivan kajahtaneita.
Moni heteromies pelkää hysteerisesti koskettamista. Jos koskettaa heteromiestä, niin ne sanoo hyvin nopeesti et nyt saa riittää, mut moni toisesta kulttuurista tullut heteromies on tottunu kosketuksiin ja kaipaa sitä, se on aivan luonnollista eikä mitään kummallista et kaverit koskettelee ja ne koskettelee toisiaan koko ajan. Tää puuttuu suomalaiselta mieheltä kokonaan. Tosi outoa.
Kun olin monikulttuurisessa työpaikassa duunissa, tajuisn tuon koskettelu asian vasta jälkikäteen kuinka tärkeetä se oli: huomasin et ne miehet siellä oli tavalla tai toisella lähekkäin työpaikalla. Ne aina järjestäyty sillä lailla. Sitten ne ei pelänneet kun lähesty. Voi vaan mennä ja koskettaa, niinkun mä kerran näytin, miten hierotaan selkää, kun yks niist miehistä ajo partaansa yläosa paljaana. Se oli must jotenkin hyvin vapauttavaa, kun suomalaisen miehen kanssa saa pelätä koko ajan, kun ne ovat aggressiivsita ja juroa sakkia.
Tuohon voi lisätä lesbojen harrastaman sinkkufoobisen vaimopajatuksen. Itselläni lukee Facebookissa ´vapaassa suhteessa´ ja lukijat arvailkoot, kenen kanssa. Olemme sopineet, ettei v- ja p-alkuisia sanoja käytetä missään, tai seuraukset ovat hirmuiset...
”...kun suomalaisen miehen kanssa saa pelätä koko ajan, kun ne ovat aggressiivsita ja juroa sakkia.”
Suomalaiseen kulttuuriin ei perinteisesti liity fyysinen kosketus jokapäiväisessä kanssakäymisessä muuta kuin aivan läheisten (perheenjäsenten) kesken. Kosketus aiheuttaa hämmennystä eikä siihen osata suhtautua. Hämmennys luo mielikuvia joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Mielikuvat liisäävät hämmennystä kun ei tiedetä miten asian pitäisi ottaa ja kaikki tämä vaihtuu vihan tunteiksi.
Tämä on ehkä hiljalleen muuttumassa mutta hyvin hitaasti. Vielä löytyy paljon nyrkkiä ja etusormen näyttämistä. Maailma jossa elämme pelaa hyvin paljon mielikuvilla joita pidetään tärkeinä. Onhan niillä oma merkityksensä mutta ei pidä antautua liiaksi niiden valtaan. Minulle selvisi joskus aikoinaan kun mietin mitä muut minusta ajattelevat että ”enhän minä voi estää muita ajattelemasta”. Elä ja anna muiden tehdä samoin. Vuorovaikutuksessa erehdykset ja väärinkäsitykset korjaantuvat mielenrauhaa järkyttämättä.
Useimmat toimittajat ovat edelleen ihmeen häveliäitä tuomaan esille haastateltaviensa perhesuhteita, jos kyseessä ei ole perusheteroperhe. Boheemimmissa yhteyksissä kelpaa kernaasti vähän epätavallisempikin ihmissuhde, kunhan pysytään kuitenkin heterolla maaperällä. Avio- ja avomiehet tai -vaimot muistetaan kyllä reilusti mainita, mutta toisinaan sukeltaa esiin tuo mystinen nimetön "puoliso" tai "elämänkumppani". Ehkä se "homouden mainostamisen" välttäminen on taottu lehdistön selkäytimeen riippumatta siitä, miten avoimesti jutun henkilö itse suhtautuu perhesuhteidensa julkistamiseen. Heteroiden kohdalla tällainen varmistin on luonnollisesti poistettuna jo lähtökohtaisesti, ja kerronta on siinä suhteessa estotonta.
Tämä tuli vaan mieleen eilisen Hesarin kulttuurisivuja lukiessa, kun jutussa Kiasman johtajan siirtymisestä vetämään Svenska kulturfondenia mainittiin näennäisen ohimennen: "'Elän suomeksi', kertoo Arell, jonka nykyinen puoliso on suomenkielinen."
Heteroparisuhteen ja perheen korostaminen joka paikassa on tavallaan seurausta myös siitä, että kyseessä on oma siviilisäätynsä. Siis: "-sääty". Siviilisäätyä kysytään joka helkutin lomakkeessa. Veroilmoituksessakin voi määrätä palautusten huomioimisesta puolison verotuksessa, vaikka verotus on pohjimmiltaan henkilökohtainen asia valtion kanssa.
Työsuhde on henkilön ja työnantajan kahdenkeskinen sopimus. Silti työehtosopimuksissa on usein sovittu ohjeellisesta irtisanomisjärjestyksestä, jonka perusteella ensin lähtee viimeksi tulleet, sitten sinkut ja vasta sen jälkeen ne, joilla on elatusvelvollisuuksia. Selkeää siviilisäätyyn perustuvaa työsuhteessa tapahtuvaa syrjintää, jonka pitäisi olla periaatteessa perustuslain 6 § vastaista. Lain pykälä määrää yksiselitteisesti, että ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan henkilöön liittyvän syyn perusteella. Työsopimuslaki eikä työehtosopimuslaki irtisanomisjärjestystä määrää hyväksyttäväksi perusteeksi (eivät puhu mitään mistään irtisanomisjärjestyksestä), vaan kyseessä on pelkästään liittojen keskisten neuvottelujen pohjalta tehdyistä määräaikaisista työehtosopimuksista, joilla on usein myös yleissitovuus voimassa. Olen ihmetellyt jo pitemmän aikaa, kun tätä irtisanomisjärjestysasian oikeutusta ei ole aikaisemmin kukaan kyseenalaistanut. Pohjimmiltaanhan kyse työsuhteessa on henkilön omasta riskinhallinnasta sen suhteen pystyykö elättämään jälkikasvunsa epävarman työelämän puitteissa, vai pitäisikö ryhtyä peräti yrittäjäksi.
Lisäksi heteroparisuhteet ovat eräänlainen normi, joka vielä kuuluu yhteiskunnan perusarvoihin. Esimerkiksi kävin kesällä erään kylän kesäjuhlissa, joissa oli ohjelmassa myös kylätanssit. Kun kesämökkiläiset vuoden tauon jälkeen kyselivät kuulumisiani, he ensin kysyivät parisuhteen perään, että onko sinkkuuteen tullut muutosta vuoden takaisesta lapsista puhumattakaan. Tässä vaiheessa minullakin meni jo herne nenään ja poistuin juhlista melko aikaisin. Siis jos ei osata small talk -jutella mistään muusta kuin parisuhteista, johan on ihme!
Jotenkin töksähtää korvaan kesken netti-Iltasanomien F1-uutisessa: "Kimiä kannustaa Monzan radalla myös hänen rakas vaimonsa Jenni." Ei siinä mitään, että Jennistä on maininta, kun käsittääkseni Jenni ei ihan joka kisoihin aina jaksa vaivautua. Mutta että "rakas vaimo"? Varmaan äitikin on Kimille rakas, mutta kirjoittaisiko urheilutoimittaja uutiseen, että Kimiä kannustaa myös hänen rakas äitinsä?
Ihmetyttää vain miksi kenenkään siviilisäätyä pitäisi tuoda haastatteluissa esiin. Mitä ihmettä Arellin sääty työtehtävän vaihtamiseen kuuluu? Olen tehnyt vuosikausia haastatteluja enkä eläissäni ole kysynyt kenenkään perhesuhteista yhtään mitään, en heteron enkä muiden. Enkä kysy. No,tällä asenteella ei taida saada töitä Iltiksestä ja muista hömppälehdistä...
SaintJudy kirjoitti: ""..maskuliinisuuden tuoreistamispelin."? -täh...nyt putosi saippua käsistä.
Koetan nostaa saippuan takaisin kännyysi.
Miesporukoissa on aika tavallista kertoilla suorasukaisesti "uroteoista", jotka liittyvät naisten valloittamiseen, viinalla läträämiseen, moottoroitujen vehkeiden ekstriimikäyttöön. Toisenlainen tähän sarjaan kuuluva käytös on homojen mollaaminen. Sillä koetetaan osoittaa heimon muille miehille, että eihän kukaan vain ajattele, että minä olisin jotenkin feminiininen taikka peräti eroottisesti kiinnostunut toisista miehistä. Ainakin männävuosina heteropojan initiaatioon saattoi kuulua homon hakkaaminen. Hankalaa noille miehille on se, ettei riitä yksi kerta. Samaa on pakko toistaa. "Sopivaan" ryhmään joutunut on pakotettu kuuntelemaan samoja löpinöitä vuodesta toiseen. Miesporukoille sauna on yksi sellainen paikka, jossa vaatteiden lisäksi riisutaan järki ja taannutaan ties kuinka varhaiselle kehityksen asteelle.
Tulkitsen miehen heteroidentiteetin niin hauraaksi ja helposti vahingoittuvaksi, että ihan pelottaa. Heteromiehille on käymässä yhä huonommin länsimaisessa yhteiskunnassa, kun he huomaavat jääneensä naisista jälkeen monissa asioissa. Naiset kouluttautuvat, naiset hoitavat kuntoaan ja sosiaalisia suhteitaan. Heteromies vetää kaljaa kavereiden kanssa kulmakapakassa kertoillen kohtalotovereilleen sankaritarinoita ja siinä sivussa, kuinka naiset ovat katalia ja avioliittokin on menossa nurin jne.
No, mutta JuhaniV: " Miesporukoille sauna on yksi sellainen paikka, jossa vaatteiden lisäksi riisutaan järki ja taannutaan ties kuinka varhaiselle kehityksen asteelle." Siksiköhän minä vierailen tosi harvoin yhteisissä saunatilaisuuksissa "miesten kesken" ;). Kesällä tosin kaveriporukalla käytiin saunomassa ja uimassa (kai siinä tuli mittailtua toisen..hmm.. mittaa).
Eli "maskuliinisuuden tuoreistamispeli" voidaan tulkita myös "talking bullshit"? Tai kenties "straight-acting"...?
**Suurin osa miespuolisista heteroystävistäni, ellei peräti kaikki ole korkeasti koulutettuja, kuntoaan hoitavia ja sivistyneitä ja valveutuneita yksilöitä joten eipäs yleistetä. Näitä kuvailemiasi tyyppejä löytyy kyllä lähibaareista...enempi tutustunut homobaarien "kantiksiin" joihin kuvailemasi sterotyyppi sopii kuin luunappi.
***Thank you for lifting my soap - in prison you would now be my bitch... :-D
Geschwitz kirjoitti: "Ihmetyttää vain miksi kenenkään siviilisäätyä pitäisi tuoda haastatteluissa esiin. Mitä ihmettä Arellin sääty työtehtävän vaihtamiseen kuuluu?"
No tässä tapauksessa "puolison" esiintuominen oli sikäli perusteltua, että toimittaja kertoi alkujaan yksinomaan ruotsinkielisen haastateltavansa nykyään elävän suomeksi, ja syynä siihen oli nimenomaan tämä tarkemmin määrittelemättä jätetty "puoliso". Arvelen vaan, että määrittely olisi ollut jonkun muun kohdalla luontevasti vähän tarkempi.
JuhaniV: "Tulkitsen miehen heteroidentiteetin niin hauraaksi ja helposti vahingoittuvaksi, että ihan pelottaa. Heteromiehille on käymässä yhä huonommin länsimaisessa yhteiskunnassa, kun he huomaavat jääneensä naisista jälkeen monissa asioissa. Naiset kouluttautuvat, naiset hoitavat kuntoaan ja sosiaalisia suhteitaan. Heteromies vetää kaljaa kavereiden kanssa kulmakapakassa kertoillen kohtalotovereilleen sankaritarinoita ja siinä sivussa, kuinka naiset ovat katalia ja avioliittokin on menossa nurin jne."
Nykyisinhän tähän ilmiöön törmään yllättävän usein, olen omienkin heteropuolisten mieskavereiden kanssa keskustellut tästä, eli siitä kuinka valkoinen heteromies on nykyajan uusi vainottu vähemmistö. Halla-Ahohan on yksi hyvä oire tästä, kuinka heteromiehet tippuu kyydistä, kun muutostahti on vähän nopea. Ei se tietenkään ole helppoa olla ensin vuosisadat luomakunnan kruununa ja absoluuttisena kukkulan kuninkaana, sitten yhtäkkiä roolit ovatkin vaihtuneet ja heteromies ei olekaan enään ykkönen vain pelkästään sen sijaan että on heteromies (valkoinen). Ongelmana on se että heteromiehet edelleen on kasvaneet perinteisissä rooleissa ja sopeutuminen muutokseen on aina hankalaa, onhan naisetkin kasvatettu tietyllä tavalla perinteisiin rooleihin, mutta näisten perinteiset roolit ovat sellaisia, joista halutaan eroon ja joita naiset eivät huoli.
Homofobiaa esiintyy kuitenkin yhä vähemmän myös heteromiesten parista, siis oman kokemukseni perusteella, tosin tunnen enimmäkseen alle 30 v miehiä, joten varmaan se homofobisin ryhmä (veikkaisin että yli 50-80 v) ei nyt mun elämääni juurikaan vaikuta. Asenteet alkaa muuttumaan ja luulen kyllä että kaikenmaailman Halla-Ahot on kuitenkin vähemmistö, mutta epäilemättä vähemmän jyrkästi, mutta samansuuntaisesti ajattelevia kuitenkin löytyy.
Ai niin joo, tässähän piti puhua tästä hetero-olettamuksesa :D
No itselläni kyseessä on vähän "mixed bag", jotkut (enimmäkseen heteronaiset) ovat noin 15 sekunnissa tajunneet että olen homo ja jotkut eivät koskaan. Tarkoitin äsken työkavareitani, joista osa tietää ja osa ei. En ole mikään kaappitapaus, mutta en silti tykkää ajatuksesta leimautua, koska edelleen homoseksuaalisuus on monille (lue: heteromiehille) niin vahva leima, että en yhtään arvosta ajatusta että yhtäkkiä olenkin sitten "se homo", vaikka en siis usko että sitä negatiivisesti tarkotettaisiin, mutta ärsyttää vaan että koko persoonallisuuteni monilla työkavereillani saattaisi upota vaan siihen homoon, enkä sitten enää muuta olisikaan kuin homo. Jos he olettavat että olen hetero, niin sitten he tuskin miettivät kahta kertaa, mutta en kyllä siis mainosta tai keksi mitään heterotarinoita ja jos asiasta kysytään, sanon niin kuin se on. Joskus kyllä hetero-oletus ärsyttää, jos saman päivän aikana 3 ihmistä kysyy että "onko tyttöystävää?" jne.
Elämä on monille vaan selkeämpää tietysti kun kaikki oletetaan heteroiksi ja onhan kuitenkin valtaosa heteroita, joten ei se nyt niin väärinkään ole, mielestäni jos se ärsyttää, niin kannattaa sitten ilmoittaa olevansa mitä nyt onkin.