Helsingin Sanomien kuukausiliite kertoo raa'an surman tapahtumat. Katselen juttua homosilmälasieni läpi ja annan pisteitä. Surmatut neitoset olivat Eine Nyyssönen ja Riitta Pakkanen. Lehti kertoo: "He lähtivät liikkeelle 18. heinäkuuta 1959 Jyväskylässtä, missä Eine opiskeli sairaanhoitajksi ja Riitta työskenteli kauppa-apulaisena. He olivat tutustuneet toisiinsa vasta edellisenä talvena mutta olleet siitä lähtien erottamattomat." Yksi piste.
Siihen aikaan perustettiin ympäri Suomea leirintäaleueita. Lomamatkoja tehtiin Suomeen. Vain porhojen lapset pääsivät lomalle ulkomaille. Vanhemmat olivat huolissaan nuorison camping-villityksestä. Metsissä saattoi liikkua viakka mitä hiippareita ja lättähattuja. Eine ja Riitta lähettivät postikortin jokaisesta yöpymispaikasta. "Ihanaa" he kirjoittivat Kolilta. Epävarma piste.
Polvijärvellä törsättiin matkustajakotiin. Sieltä he lähtivät käymään paikallisella tanssilavalla. Tytöt palasivat keskiyöllä. Aamulla lähtö viivästyi, kun satulaa piti korjata. Paikallisessa pajassa Väinö Sirviö korjasi pyörät ja kyseli, onko löytynyt kirjeenvaihtokavereita Karjalasta. "Me emme sellaisia kaipaa", neidit olivat kuitanneet.
Sitten mentiin Tulilahden leirintäalueelle, joka sijaitsi pahasti syrjässä. Metsäharjoittelijat Heikki Pelkonen ja Keijo Ruuskanen lähtivät motskarilla tyttöjen perään ja näkivät, kun nämä kääntyivät leirintäalueen tielle. He päättivät yllättää ja ajoivat moottoriveneellä leirintäalueen rantaan. Siellä tytöt jo olivat yöpymistoimissa. Pojat tekivät tuohesta tytöille lipon. Tuohta ei riittänyt, joten Ruuskanen lähti Einen kanssa sivummalle tuohta nyhtämään. Siellä näkymättömisssä nuorukainen yritti suudella tyttöä. Tämä torjui. Myöhemmin nuotiolla Ruuskanen sai pitää kättä olalla.
Ruuskanen yritti vielä. Hän kävi telttaan makaamaan ja pyysi Eineä viereensä. Tämä pysyi topakkana. Ei ole ennenkään ollut tuntemattomia yövieraina.
Poliisi löysi yhden Jallu-lehdenkin. Se kuului naapurin pojalle ja lehteä oli kierrätetty lähitaloissa. Siihen aikaan seksinälkä oli ihan yhtä yleistä kuin nykyäänkin. Ja kierrätyskin tunnettiin.
Pisteet: 4-2.
(Pisteet on annettu lehtijutussa kerrotuille yksityiskohdille. Oikea elämä saattakin sitten olla ihan eri asia).
Siihen aikaan perustettiin ympäri Suomea leirintäaleueita. Lomamatkoja tehtiin Suomeen. Vain porhojen lapset pääsivät lomalle ulkomaille. Vanhemmat olivat huolissaan nuorison camping-villityksestä. Metsissä saattoi liikkua viakka mitä hiippareita ja lättähattuja. Eine ja Riitta lähettivät postikortin jokaisesta yöpymispaikasta. "Ihanaa" he kirjoittivat Kolilta. Epävarma piste.
Polvijärvellä törsättiin matkustajakotiin. Sieltä he lähtivät käymään paikallisella tanssilavalla. Tytöt palasivat keskiyöllä. Aamulla lähtö viivästyi, kun satulaa piti korjata. Paikallisessa pajassa Väinö Sirviö korjasi pyörät ja kyseli, onko löytynyt kirjeenvaihtokavereita Karjalasta. "Me emme sellaisia kaipaa", neidit olivat kuitanneet.
Sitten mentiin Tulilahden leirintäalueelle, joka sijaitsi pahasti syrjässä. Metsäharjoittelijat Heikki Pelkonen ja Keijo Ruuskanen lähtivät motskarilla tyttöjen perään ja näkivät, kun nämä kääntyivät leirintäalueen tielle. He päättivät yllättää ja ajoivat moottoriveneellä leirintäalueen rantaan. Siellä tytöt jo olivat yöpymistoimissa. Pojat tekivät tuohesta tytöille lipon. Tuohta ei riittänyt, joten Ruuskanen lähti Einen kanssa sivummalle tuohta nyhtämään. Siellä näkymättömisssä nuorukainen yritti suudella tyttöä. Tämä torjui. Myöhemmin nuotiolla Ruuskanen sai pitää kättä olalla.
Ruuskanen yritti vielä. Hän kävi telttaan makaamaan ja pyysi Eineä viereensä. Tämä pysyi topakkana. Ei ole ennenkään ollut tuntemattomia yövieraina.
Poliisi löysi yhden Jallu-lehdenkin. Se kuului naapurin pojalle ja lehteä oli kierrätetty lähitaloissa. Siihen aikaan seksinälkä oli ihan yhtä yleistä kuin nykyäänkin. Ja kierrätyskin tunnettiin.
Pisteet: 4-2.
(Pisteet on annettu lehtijutussa kerrotuille yksityiskohdille. Oikea elämä saattakin sitten olla ihan eri asia).