Nyt työllistän itseni
Helsingin Sanomat kertoo perussuomalaisten työllisyysohjelmasta. Perussuomalaiset hoitaisivat työllisyyttä panemalla työttömät poimimaan marjoja ja sienestämään kotimaisen elintarviketeollisuuden tarpeisiin.
Kansanedustaja Pentti Oinosen mukaan sienestäminen ja marjastus eivät vaadi kummoista koulutusta, joten työttömät nuoret ja kielitaidottomat maahanmuuttajatkin pärjäisivät näissä töissä loistavasti. "Oppiessaan suomenkieliset nimet ja sanat esimerkiksi marjastuksen alalta on maahanmuuttaja jälleen yhden askeleen lähempänä kotoutumista ja pysyvää työpaikkaa."
Nyt lähden marjaan työllistääkseni itseni. Nousen vaikkapa Asikkalan bussiin. Kuka tietää: millä pysäkillä jään pois, jotta marjoja löytyisi. Viimeksi jäin pois jossain matkan varrella, ja siinä oli kilometrikaupalla avohakkuuta. Oli risua ja heinää ja kyykäärmeitä.
Tervetuloa takaisin vaeltaja!
Aika erikoinen tuo Oinosen yleistys, että työttömillä nuorilla ja kielitaidottomilla maahanmuuttajille ei olisi "kunnollista koulutusta". Kyllä niitä on aika paljonkin yliopiston käyneitä työttömiä ja maahanmuuttajissakin on esimerkiksi lääkäreitä. Taitaa Oinosella olla mielessä jonkinlainen stereotypia työttömistä...
Muutenkin talouden kannalta olisi mielestäni vähän kyseenalaista, jos vääristettäisiin elinkeinoelämän toimintaa työllistämällä verorahoilla elintarveteollisuuden palvelukseen työntekijöitä, joita elintarviketeollisuus ei ole edes pyytänyt.
Olemme jo oppineet, että totuus kuuluu lasten ja perussuomalaisten suusta.
Asikkala on liian aikaisin. Sysmässä kasvoi mansikoita tuhottomasti kesällä.
Luulenpa että Oinosella on stereotypioita aika monista muistakin asioista.
HS 1.8.2009:
"Suomalaiset eivät taantumasta huolimatta ole innostuneet marjanpoiminnasta. Parikymmentä vuotta sitten moni hankki sohvakaluston tai auton marjastamalla...."
Ei näytä lama olevan vielä kovin syvä, koska työ ei tunnu maistuvan.
Lapsuudestani muistuma. Pienellä maatilalla perheemme pärjäsi juuri ja juuri. Rahaa ei ollut nimeksikään. Ruokaa saatiin omasta pellosta ja tietenkin metsästä. Talveksi säilöttiin suuri määrä sieniä ja marjoja. Maitotili oli tärkein tulonlähde. Kahdesta lypsävästä lehmästä toinen kuoli syötyään rautalankaa. Se oli pakko teurastaa. Liha ei kelvannut ravinnoksi. Rahantulo puolittui. En muista minkä ikäinen olin. Talvella lähdimme metsään hakkuualueille keräämään käpyjä taimikasvattamoja varten, kesällä yrttikasveja lääketeollisuutta varten. Perheemme oli todellisen köyhä. Kukaan ei siihen aikaan ihmetellyt, kun lapset tekivät töitä aina kun koulun käynniltä ehtivät. Nykyisin sellaisesta kait tulisi syyte lapsityövoiman käytöstä.
Eivät monet nykyiset nuoret ole vielä kokeneet mitä on todellinen köyhyys, johon apua ei tule kunnalta, eikä Hurstin ruokajonoista.
Tämän tekstin taustana on suivaantuminen jälleen kerran siitä, että tarjottu työ ei kelpaa muuten kuin työttömälle itselleen täsmälleen sopivina hetkinä, mutta rahaa pitää tulla säännöllisesti. Olen nyt tullut omalla kohdallani siihen tulokseen, että sääli on sairautta.
JuhaniV, käsi sydämelle: jos itse menettäisit nyt toimeentulosi, lähtisitkö töihin marjanpoimijaksi?
Marjan poiminta ja sienestäminen eivät ole minulle mitenkään vieraita asioita. Jos se olisi ainoa mahdollisuus toimeentuloon, sen myös tekisin. Nyt ostan marjat sekä suuhun, että pakkaseen torilta. Ammattitöitä on nimittäin juuri nyt liikaa.
Hieman ärtyneenä luin noita edellä olevia rivejä, joissa on mielestäni syyllistävä sävy. Samaan aikaan olen säilönyt eilen kerättyjä vadelmia ja mustia viinimarjoa. Ne ovat omasta puutarhasta.
On aivan eri asia lähteä etsiskelemään luonnonmarjoja. Viisi vuotta sitten viimeksi etsin mustikoita. Lähin paikka, mistä löysin, oli Hämeenlinnan eteläpuolelta. Autolla ajomatkaa kertyi edestakaisin 200 kilometriä. Marjat eivät kasva saunan tai navetan takana. Koko Etelä-Suomi on ollut tehometsänhoidon kohteena, eikä vanhoja metsiä enää juuri ole.
Poimiminen on kovaa hommaa. Neljän tunnin jälkeen aloittelijalla selkää särkee niin että on pakko ottaa buranaa. Olen tottunut istumaan ilmastoidussa toimistossa muotoillulla tuolilla, jonka saa kaikkiin asentoihin. Metsässä on vain pari asentoa: kyykyssä tai polvillaan. Kohtuullinen määrä marjoja on litra tunnissa. On keksitty poimureita, mutta ne eivät toimi etelän rehevissä metsissä. Mustikan varvut ovat myös reheviä, ja poimuri on puolillaan lehtiä ja roskia. Osa marjoista liiskautuu, ja roskia ei saa pois muuten kuin yksitellen nyppimällä. On aivan toista käyttää poimuria pohjoisen matalissa ja vähälehtisissä mustikkavarvukoissa. Kokemusta on.
Yhden päivän urakan tulos on 7-8 litraa roskaista marjaa. Siihen on tarvittu 200 kilometrin bensarahat ja pari buranaa. Lisäksi päälle putkilo hyttysmyrkkyä. Seuraava päivä menee marjoja siivotessa. Litran siivoamiseen menee sama aika kuin keräämiseen. Tuuletuskonstit toimivat huonosti, koska marjasaalis on märkää. Nyt on siis kulunut jo kaksi päivää.
Kolmas päivä menee marjojen laittamiseen tai markkinointiin, jos aikoo ansaita rahaa. Litrasta voi saada joitakin euroja, jos ne toimittaa marjafirmaan. Mutta mikä on tuntipalkka? Varmaan euro tunnissa. Tulee mieleen kehitysmaiden palkkataso. Vaatimus siitä, että työttömän pitää lähteä marjametsään kuulostaa pilkalta. Mutta harrastuksena sitä voi tehdä.
Tämä oli kirjoitettu oman kokemuksen perusteella.
Vaeltaja sanoikin aika monta oleellista asiaa. Helsingin hintatasolla olisi kyllä hauska nähdä se hirmu, joka elättää keräilytaloudella edes itsensä, saati perhettä. Marjastukseksessa on sama pointti kuin kalastuksessa: matkakulut ovat sitä luokkaa että fisut saa halvemmalla torilta. Jos asuisin vielä landella, purkkeja ja purnukoita olisi eri tavalla kuin nyt.
Tulipa vain mieleen: äänestääköhän JuhaniV seuraavissa vaaleissa Oinosta....
Juhanin kommentit ovat kyllä tismalleen sitä "Kun minä olin nuori, piti hiihtää kaksikymmentä kilometriä umpihangessa kouluun edes takasin! Ja kesällä se hiihtäminen vasta olikin vaikeaa!" -tasoa ja kirjoittajan normaaleihin teksteihin nähden kyllä pieni rimanalitus.
En tiedä, onko Oinosella ollut kommenteissaan mitään muuta itua kuin kalastella ääniä niiltä "kyllä ne nykyiset työnvieroksujat pitäisi ja kun minä olin nuori niin eu pilaa kaiken" -eläkeläisiltä. Onhan se nyt ilmiselvää, ettei marjankeräämisellä kukaan itse itseään työllistä. Jos menisi marjanpoimijaksi jollekin yritykselle tai perustaisi osuuskunnan niin erinäisten synergiaetujen (yksi myyjä, yksi kuljettaja jne.) kautta siitä voisi päästäkin pienelle palkalle, mutta silloinkin se on kyllä varattu yksinomaan pohjoisemmassa eläville työttömille tai matkustaminen on ongelma.
Tai sitten "työvoiman vapaasta liikkuvuudesta" muodostuu "työvoiman pakkoliikuttamista". Sehän nyt luonnollisesti on vapaasti kehittyvässä kilpailutilanteessa, jossa kansallisvaltioiden ja valtioyhteisöjen pitää huolehtia globaalista kilpailukyvystään, looginen seuraava askel. Onhan pakkotukityöllistämistä ennenkin käytetty. Siitä on tehty jopa lauluja. Jotenkin tuntuu, että Oinosen kommentti on parhain päin tulkittunakin ainoastaan "pakotetaan neekerit tekemään meidän paskaduunit" -tyylinen lausunto.
Pohjois-Suomeen on jo vuosia tuotu kaukoidästä marjanpoimijoita: maksettaan mini-minimipalkkaa, 12 tunnin työaika, hoidetaan kuljetus marjamaille, majoitus teltoissa; ja jakeluverkko jo valmiina: siinä edellytykset kannattavlale toiminnalle.
Toisaalta edelleen monet suomalaisetkin hankkivat merkittäviä lisäansioita tai toimeentulonsa sienestyksellä ja marjastuksella. Tunnen muutaman alan yrittäjän ja osuuskunnan mm. Ilomantsista ja Savukoskelta: ne harjoittavat mm. suoravientiä Keski-Eurooppaan ja jalostavat omia tuotteita; raaka-aineen saanti perustuu laajaan poimijaverkostoon, joka tuntee seudut ja parhaat poimintapaikat.
Toisaalta kaikki perustuu osaltaan siihen, että luonnontuotteiden poiminnasta saadut tulot ovat verovapaita. Kilpailu on markkinoilla on myös kovaa. Eilen Hakaniemen torilla myytiin virolaisia kanttarellejä 3e/litra: miettikääpä montako litraa pitäisi poimia, että elättäisitte itsenne; onnistuisiko?
Maailma on muuttunut. Todellinen köyhyyskin on suhteellista.
Vaikka viime vuosisadan alkupuoli ja puoliväli oli niukkaa, lienee kuitenkin useimmilla ollut käytettävissään jonkinlainen asuinpaikka ja elettävänä jokapäiväinen elämä sen niukkoine mahdollisuuksineen siellä. Oli koti ja sen kautta tukikohta. Ja jos oli vielä peltoa, niin asiathan olivat ihan kohtuullisesti.
Vielä todellisempaa köyhyyttä kokivat etenkin viime vuosisadan ihan alussa ne, jotka todella olivat maantiellä. Ne, joilla ei ollut mitään kosketusta kiinteään edes vuokrattuun omaan.
Vietimme pari kesäistä viikkoa eteläsavolaisessa syrjäkylässä, vanhalla maatilalla. Lähimpään kauppaan on matkaa toistakymmentä kilometriä. Mietittiin, että kylällä asui joitain kymmeniä vuosia sitten vielä satoja ihmisiä, oli kauppoja ja oma posti ja koulu. Nyt ihmisten määrä on kymmenissä ja autioituneita taloja pilvin pimein. Nuoria ei ole juurikaan. Mitään palveluja ei kirkonkylää lähempänä ole - eikä julkista liikennettäkään. Siellä ei enää pärjää ilman kohtuullista maallista omaisuutta, ajokorttia ja autoa.
Mustikoita siellä maalla oli, ja oli metsämansikoitakin. Ei poimittu kuin sen verran että niitä sai maisteltua. Hyviä sienimaitakin kuulemma on. Ja puutarhan viinimarjapuskat notkuvat punaisina. Periaatteessa keräämään voisikin mennä, kun tuo tukikohta siellä on käytettävissä. Sen ansiosta hätätilassa voisi jopa elää puolittain luontaistaloudessa, jos tarve olisi.
Oikeastaan tämä yhteiskunta on muuttunut sellaiseksi, että ilman yhteiskuntaa sen rakenteineen ei pärjää. Tämän vuoksi en lähtisi rinnastamaan viime vuosisadan puolenvälin köyhyyttä tämän päivän köyhyyden kanssa. Esimerkiksi tänä päivänä kahden lehmän maidolla ei ole kaupallista merkitystä. Kulut olisivat suuremmat kuin tulot. Pitää olla kymmeniä lypsäviä, että maidon saisi yleensä kaupaksi. Ja laatustandardien on oltava kunnossa. Investointeja ja kuluja.
Kainuun nälkämaillakin ruokaan sai köyhinkin jatketta muinoin petäjästä. Kerrostaloon tai edes sen pihalle ei saa lehmää lypsämään. Hyvin äkkiä kohtaa ongelmia jos yrittää ammua tuoda pihaan tai mäntyjä krapsimaan. Marjojenkaan luokse ei välttämättä edes pääse, jos ei ole rahaa, kuten tuossa jo tuli ilmi. Tiedän toki joitain marja- ja sienipaikkoja ihan tässä pääkaupunginkin liepeillä, mutta näitä perusmarjoja ja -sieniä poimimalla ei taida ansaita elämiseen tarvittavaa määrää.
Meikäläinen yhteiskunta on vähän siinä jamassa, että täällä ei enää pysty juuri työllistämään itseään jos on päässyt putoamaan kelkasta.
En ole kansalaispalkan kannattaja. Olen kuitenkin sitä mieltä, että riittävä turva on oltava tasaamassa niitä ongelmia, joita rahanahneiden kasinopeli, hyväveliverkostot ja vaikkapa urbanisoituminen aiheuttavat. Koneisto on kietonut pienen ihmisen syleilyynsä, mutta pieni ihminen ei voikaan enää oma-aloitteisesti tehdä kaikissa tilanteissa ratkaisuja oman toimeentulonsa turvaamiseksi.
Nämä marjanpoimijat tulevat ulkomailta sesongin ajaksi ja vievät kulujen jälkeen kotimaansa kustannustasoon nähden sievoisen summan mukanaan - jos marjavuosi on ollut hyvä. Sillä summalla ei Suomessa eletä vuoden loppuja päiviä.
Halusin esimerkilläni lapsuudesta tuoda hieman kontrastia keskusteluun siitä, että joskus on ollut pakko Suomessakin vain selvitä jollakin tavoin. Olen SMO:n kanssa aivan samaa mieltä, että elämme (läntisessä maailmassa) entiseen nähden aivan erilaisessa tilanteessa kuin kauan sitten. Kaupungistuminen pakottaa ihmiset tiettyyn elämänmalliin halusivatpa nämä sitä taikka ei. Yhteiskunta on muuttunut todella monimutkaiseksi, mikä mielestäni tarkoittaa myös haavoittuvuuden lisääntymistä. Hyvä esimerkki oli muutaman päivän takainen älähdys, että vesihuollolla ei ole varavoimalaitteita riittävästi. Jos sähköt menevät pitkäksi aikaa valtakunnanverkosta, saattaa vesikin loppua hetkessä.
Pääpointtini jäi monelta näkymättömiin. Työttömyyttä on. Tarjottu työ ei näytä kelpaavan minunkin kokemukseni mukaan. Ellei tarjolla ole kevyttä kirjoituspöytätyötä, jossa käytössä on surffitietokone, jos sattuisi pitkästyttämään, niin työtä ei oteta vastaan. Muutama päivä sitten paria nuorta työtöntä haastateltiin television ajankohtaisohjelmassa. Kumpikin olivat täysin ammattitaidottomia = heillä ei ole tarjolla työnantajalle juurikaan mitään muuta kuin kaksi kättä. Mies sai lopulta työtä. Nainen totesi, että monen kuukauden hakemisen jälkeen hänen pitänee tinkiä periaatteestaan ja ryhtyä jopa siivoojaksi!
Että sääli on sairautta. Toiselle on, toiselle onneksi ei.
Sinne paljojen "ammattitehtävien" lomaan ilmaisena tiedonantona että tuo "jopa siivoojan" työhön alentuminen tarkoittaa seitsemän jotakin euron tuntipalkkaa.
Bruttona.
Ja usein annetaan nimenomaan vain osa-aikatyötä ja vain määräajaksi.
Mutta kaikki talkoisiin, toki.
Miksi ihmeessä jokaisen pitäisi suostua työnantajien kurmotukseen ja nyljentään olemattomalla palkalla ja huonoissa oloissa? Itse kannatan kansalaispalkkaa juuri siitä syystä että mitä tahansa paskaduunia ei tarvitse ottaa vastaan miten huonoilla ehdoilla tahansa.
Geschwitz kirjoitti: "Miksi ihmeessä jokaisen pitäisi suostua työnantajien kurmotukseen ja nyljentään olemattomalla palkalla ja huonoissa oloissa?"
Tässä tarkoittamani malliesimerkki yrityksen työhönottajalle sellaisesta asenteesta, jonka haltija on parasta pitää tarkasti firman ulko-oven ulkopuolella.
Hekoti hek, kas kun jopa pyydetään töihin.... JuhaniV:n olisi varmaan syytä käydä infoamassa firmoja joille teen hommia. Jussia ihan ilmeisesti riepoo työntekijä joka arvostaa omaa osaamistaan :))
Miksi työnantajat eivät halua maksaa kunnolla siivoamisesta? Miksi siivoamista ei arvosteta? No juu, toki tiedän syyn; siivous ei näy kirjanpidossa kuin kuluna, eikä sillä ole välitöntä vaikutusta yrityksen menestymiseen (paitsi paikalla käyvät mahdolliset asiakkaat saattavat kyllä ahdistua, jos on kovin suttaista).
Sen ihan välttämättömimmän siivouspalvelun voi valita siltä alihankkijalta mistä sen saa halvimmalla. Ja sitten huudetaan naama punaisena, kun jälki ei olekaan tarpeeksi hyvää.
"Tässä tarkoittamani malliesimerkki yrityksen työhönottajalle sellaisesta asenteesta, jonka haltija on parasta pitää tarkasti firman ulko-oven ulkopuolella."
No huh huh, aika kova mielipide jos mielestäsi laillisista pelisäännöistä kiinni pitävä työntekijä tulee pitää firman oven ulkopuolella. Olikohan tuo nyt ihan harkittu näkemys? Mitä mieltä itse olet mielipiteestäsi?
Ja kyllä, olen pidetty työntekijä työpaikallani siitä huolimatta, että olen nostanut firmalta joka euron joka minulle yhteisten pelisääntöjen mukaan kuuluu. Mutta pomoni ei olekaan Juhani.
Jatkan vielä hiukan ihmettelyäni tästä aiheesta: yhtäältä JuhaniV on sitä mieltä, että työttömien pitäisi mennä mihin tahansa töihin millä ehdoilla tahansa, toisaalta JV on sitä mieltä että esim. minua ei yhdenkään työhönottajan pitäisi ottaa töihin. Missä logiikka? Muuten: en ole työtön, enkä ole ollutkaan 90-luvun alun jälkeen.
Eipä ihme, että työpaikan saaminen säällisin ehdoin on jo ylitsepääsemättömän vaikeaa. Laman varjolla yrityksille mainostetaan nyt kokopäiväisiä työntekijöitä 500 euron kuukausikustannuksella. Kilpaile siinä sitten työehtosopimusten mukaisine palkkavaatimuksinesi.
Taloussanomat kirjoittaa: "'Kokopäiväinen työntekijä myynnin, markkinoinnin ja asiakaspalvelun avustaviin tehtäviin n. 500 eurolla kuukaudessa. Pääkaupunkiseudulla toteutettavan, rekrytoivan ohjelman kautta yrityksenne saa itse valitsemanne työntekijän kokopäiväiseen yritystyöhön 4 kk:ksi ilman työllistämisvelvoitetta." Näin markkinoi helsinkiläinen konsulttifirma työttömille järjestettävää koulutusohjelmaa yrityksille sähköpostiviestissä."
"PAM:n koulutus- ja työvoimapoliittinen asiamies Sointu Toivonen pitää koulutusohjelman markkinointia arveluttavana.
- Aika kamalalta kuulostaa. Vähintäänkin siinä annetaan väärä kuva koulutuksesta, sillä tavoitteenahan on, että työntekijä myös sitoutuu opastamaan näitä koulutettavia."
Toivosen mukaan etenkin nuorten työvoimakoulutuksessa tulee toisinaan vastaan tapauksia, jossa koulutettavien työpanosta pyritään käyttämään korvaavana ilmaisena työvoimana.
Linkki uutiseen:
http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2009/08/05/tasta-tyontekija-500-eurolla/200917652/139smo kirjoitti: "Oikeastaan tämä yhteiskunta on muuttunut sellaiseksi, että ilman yhteiskuntaa sen rakenteineen ei pärjää. Koneisto on kietonut pienen ihmisen syleilyynsä, mutta pieni ihminen ei voikaan enää oma-aloitteisesti tehdä kaikissa tilanteissa ratkaisuja oman toimeentulonsa turvaamiseksi. ."
Tämän vuoksi minä olen anarkisti.
Jep jep, Pora-liike, mutta mihin asti -isti vie? Ajat metrolla, jonka sähkö tulee ties mistä hiili- ja ydinvoimaloista, ostat tai varastat ruokasi jonka kuljettamiseen ja kasvattamiseen on käytetty lukuisia tuotantopanoksia, käyt kirjastossa ja koko tuotantoketju on peruuttamattoman sidoksissa talouteen ja teknologiaan. Ja mihin johti sateenkaarilippu syntymäpäivänäsi? Onko Vuosaari tai Rastila kokenut jonkinkin peruuttamattoman muutoksen? Jos, ei se päälle näy...
Geschwitz kirjoitti: " yhtäältä JuhaniV on sitä mieltä, että työttömien pitäisi mennä mihin tahansa töihin millä ehdoilla tahansa"
Olet pistänyt mielipiteikseni periaatteita, joita on ole lausunut. Ne ovat vilkkaan mielikuvituksesi tuotteita.
Geschwitz kirjoitti: "Jep jep, Pora-liike, mutta mihin asti -isti vie? Ajat metrolla, jonka sähkö tulee ties mistä hiili- ja ydinvoimaloista"
En aja. Kuljen pyörällä.
"ostat tai varastat ruokasi jonka kuljettamiseen ja kasvattamiseen on käytetty lukuisia tuotantopanoksia, käyt kirjastossa ja koko tuotantoketju on peruuttamattoman sidoksissa talouteen ja teknologiaan."
Kyllä, se johtuu siitä, että väkivaltio suhtautuu väkivltaisesti kaikkeen muuhun. Jos kasvattaisin ruokani itse, tulisi väkivaltio vaatimaan veroja ja asettamaan määräyksiä. Verot kohdennetaan tietysti niin, että tuhansia käytetään ruokakulttuurin pohtimiseen ilman että hintaa olisi kilpailutettu kun taas koululaisten ateria kilpailutetaan. Minulla ei ole mitään sananvaltaa näihin asioihin. Nettipalstat ovat täynnä tyytymättömiä veronmaksajia, jotka yhä kuvittelevat että he voisivat jotenkin päättää rahojensa kohtalosta.
"Ja mihin johti sateenkaarilippu syntymäpäivänäsi? Onko Vuosaari tai Rastila kokenut jonkinkin peruuttamattoman muutoksen? Jos, ei se päälle näy..."
Olen hyvin lahjaton opettamaan. Jos kaikki muutkin vetäisivät syntymäpäivänään, 17.5. tai Priden aikana sateenkaarilipun salkoon tulisi muutos. Huomasin yliarvioineeni ihmiset. Edustuksellinen demokratia on mädättänyt ihmiset niin, että he tumput suorina odottavat minun kiskovan sateenkaarilipun salkoon sen sijaan että he tekisivät sen itse.
Mikä sen helpompi tapa vaikuttaa ihmisiä kuin syyllisyys. He menivät kiskomaan lipun alas täysin luvatta minun syntymäpäivänäni. Oikeasti teon takana oli joku asukastoimikunnan kerrostalokyttääjä. Tämä toi ainakin kerrostalokyttääjän esille kolostaan.
Minä voin vain tehdä teon, mutta teon jatko riippuu ihmisistä itsestään. Jos ei riipu, niin se on pakottamista eikä anarkia perustu pakolle.
Pora-liike:
Riisu kaikki vaattesi (varmaan tuotettu jollakin inhalla tavalla) ja muuta metsään asumaan. Rakenna siellä laavu... Ai perkele, ethän sä puitakaan voi rikkoa kun ne on eläviä olentoja...
Muuten:
Pyytäkää rapuja. Diilerit maksaa ainakin 2,5 €/kappale kaikista yli kymmensenttisistä jokiravuista. Ollaan ottoveljen kanssa tehty jo monta sataa egeä tällä rapukaudella...
Onko ege rahaa vai mitä se on?
