IS: Harkitse, ennen kuin otat tatuoinnin
Lehti luettelee muutaman seikan, joka nuoren olisi hyvä miettiä perusteellisesti ennen tatuoinnin ottamista ja mihin kohtaan sellaisen nahkaansa pistää.
Jouduin eilen puuttumaan tilanteeseen, jossa käsivartensa kauttaaltaan tatuoittanut nuori oli tulossa kanssani viralliseen tapahtumaan, vaikkakin kesäiseen sellaiseen. Hän tuli mukaan lyhythihaisessa paidassa. Ilmoitin, että hän tulee mukaan vain siinä tapauksessa, että tatuoinnit häviävät näkyvistä. Tilanteen pelasti autossa mukana ollut pusero.
http://www.iltasanomat.fi/hyvaolo/terveys.asp?id=1710523
Olen nähnyt muutamia vankilan käyneitä ikäluokkani miehiä ilman paitaa. Heillä oli tatuointeja kautta kropan. Näky oli lievästi sanoen vastenmielinen.
Makuasioita sanoi naapurin Musti kun hännänalustaan nuoli. Vanteen löysääminen voi helpottaa.
Lyhythihainen paita (*kesäisissäkin*) virallisissa tilaisuuksissa on mielestäni etiketti- ja tyylivirhe. Todellinen tyyliniekka olisi puuttunut tähän kohtaan, ei siihen että tatuoinnit pitäisi peittää. Lyhythihainen kauluspaita on ehdoton ei;kauluspaidan hihat voi kääriä ja olla vielä jokseenkin tyylikäs.Tämä tosin sopii lähinnä työpaikalle tai loppuiltaan kun juhlavuudet ole enää niin virallisia.
Itse olen entinen vanginvartija, jolla muuten on myös tribaali.
Voin vakuuttaa, ettei linnatatskoja voi sekoittaa ihmisten tatuointeihin. Rotat ovat tehneet linnatatskat kynistä ja ghettoblasterin moottorista kyhätyillä vehkeillä, joissa käytetään musteena kuulakärkikynan mustetta. Kuvat ovat suttuisia, vaikla ammattitaitoa tehtyjä ja usein erilaisia kirjainhahmotelmia sormissa ja käsivarressa.
Todellisen ammattilaisen tatuointi eroaa kuin yö ja päivä linnarottien sotkuisista tuherruksista. Siksi tatuointien yleistäminen ja yhdistäminen vankilataustaan on virheellistä.
JuhaniV kirjoitti:
> "Olen nähnyt muutamia vankilan käyneitä ikäluokkani miehiä ilman paitaa. Heillä oli tatuointeja kautta kropan. Näky oli lievästi sanoen vastenmielinen."
Olen nähnyt useampia vankilaa käymättömiä mihiä ilman paitaa ja housuja. Heillä oli tatuointeja kautta kropan.
Näky oli lievästi sanoen upea!
Toisten ihmisten ulkonäön negatiivinen kommentointi päin kasvoja on musta paljon suurempi tyylivirhe kuin minkäänlainen kuva tai asu.
Must koko vartalon tatuointi on tosi outoo. Olin kerran saunassa kun sinne tuli mies koko vartalo tatuoituna, se piti ne tarkoin peitettynä päivisin. Koko kuva miehestä muuttu ja aloin vierastamaan sitä. Ne kuvat oli niin kummallisia, mitä se oli teettäny et ei oo aivan normaalia tuollainen. Pidin sitä arvaamattomana. Just tää et varmaan jonkinlainen jekyll ja hide- persoonallisuus.
Ruotsissa oli juttu lehdessä, missä tatuoidut saa paremmin seksiä, et niiden ympärillä pörrätään- maksaahan ne maltaita et ei oo halpoja.
Jukka toteaa täystatuoinnin olevan upeaa katseltavaa. Tässä jälleen kerran kauneus on katsojan silmässä (todellisuudessa aivoissa).
Jokin minua tatuointikulttuurissa kummastuttaa paljonkin. Aiheesta seuraavassa pari esimerkkiä.
Uskomattoman kauniin vartalon omaava nuorimies haaveili joskus jopa mallinkin urasta. Ehkä kavereittensa kannustamana hän ryhtyi hankkimaan tatuointeja, vaikka rahaa ei ollut kunnolla edes elämiseen. Nyt tuo kaunis vartalo muistuttaa lähinnä pakanamaan karttaa. Mallin ura on varmasti passé.
Nuori lapsiperhe on taloudellisesti aika ahtaalla. Asuntolainojen maksu tökkii jne. Vaimolle piti kuitenkin saada taas uusi tatuointi.
Mietin, miksi ihmiset haluavat tulla tiheästi reijitetyiksi ja vieläpä värin kera. Teen nyt täydellisen asiantuntemattomuuden suomalla varmuudella analyysin. Meikkejä käytetään ahkerasti siksi, että ei olla tyytyväisiä omaan Luojan luomaan ilmiasuun. On epävarmuutta omasta itsestä ja epäilyjä hyväksytyksi tulemisesta ja heikko itsetunto. Sitä rakennetaan kalliilla väripurkeilla. Minä käytän meikkiä vain silloin kun valokuvausta taikka esiintymistä varten pitää piilottaa räikyvä nenänpään finni. Monesti en viitsi tehdä edes sitä.
Tatuoinnin tarpeen syvimpänä taustana otaksun olevan aivan samoin heikon itsetunnon ja tyytymättömyyden omaan kroppaan. Menetelmä on kuitenkin paljon vakavampi ja jyrkempi, kuin vaikkapa huulipuikko tai poskipuna. Olen sitä mieltä, että tatuointien ottajilla, erityisesti runsaita tatuointeja hankkineilla saattaa olla taustana ainakin itsetunnon taikka jopa mielenterveyden ongelmia. Vertaan sitä lähinnä itsensä viiltelyyn, jota esiintyy joissakin mielenterveyden häiriötiloissa. Nyt tuo "viiltely" on muka tänä päivänä hyväksyttävää ja muodikasta. Katin kontit. Kauppamiehet ovat saaneet ihmiset uskomaan, että ongelmat ratkeavat sillä, että kantaa viimeiset rahansa tatuoijalle. Minä suosittelisin ammattilaisen antamaa kunnollista terapiaa samalla rahalla tatuointien sijaan.
syvä "Huoah..."
En ymmärrä tatuoinneista käytävää kesksutelua ollenkaan. Jos joku haluaa koristella kehoaan, mitä siihen on kukaan mitään kommentoimaan?! Mikä tatuoinneissa iljettää? Ne ovat mustetta iholla. Ymmärrän inhon, jos tatuoinnit kuvaavat jotain kulttuurisesti epämiellyttävää (kuten vaikka kannibalismia), mutta siinäkin tapauksessa tatuointi on aivan oma valinta. En vain ymmärrä tautointien nostattamia moraalikommentteja...
Nnoh, onhan tällainen keskustelu paikallaan, koska nythän on käynyt ilmi, miten tatuoidut ihmiset ovat
- vastenmielisiä katsella
- luonteeltaan arvaamattomia
- kykenemättömiä kunnolliseen työuraan
- kykenemättömiä hoitamaan kunnolla talouttaan
- epävarmoja
- ja heillä on huono itsetunto
...ja olisivat ilmeisimmin ainakin terapian tarpeessa ja ehkä koko porukka pitäisi jotenkin ghettouttaa, koska ovat lisäksi näemmä ainakin:
- rumia
- pelottavia
- säälittäviä
...
Se on mätäkuu tosiaan jo pitkällä.
Iltapäiväaviisin viikkoliitteessä tänään vanhemmat kertovat jutussa teettäneet tatuoinnin kolmivuotiaalle lapselleen. Pelkkä ajatuskin kuvottaa. Nuo vanhemmat pitäisi pistää syytteeseen. Lapsi ei ole kykenevä päättämään omista, loppuelämäänsä vaikuttavista asioista. Vanhemmilla ei pitäisi sellaiseen olla mitenkään oikeutta.
Jahhas...sensuuri näemmä iski edelliseen "kommentiini".
Jos käsitys tatuoinneista/ tai siihen liittyvistä alakulttuureista lepää joidenkin iltapäivä aviiseihin, tai on muutenvain ennakkoluuloista mutu-huttua niin voi olla että turha yrittää edes keskustella. Kannattaisi tutustua aiheseensa ennenkuin muodostaa muutamista, jokseenkiin ikävistä tapauksista omat päätelmänsä koko alakulttuurista. Jos hiukka tekee mieli "tirkistellä" kotisoffan turvassa tätäkin alakulttuuria niin suosittelen vaikka noita "Tatuointi Tarinat" -sarjoja.
Tämä(kin) keskustelu on oivallinen esimerkki siitä miten "vähemmistöön" kuuluminen ei vältämättä luo kovinkaan avarakatseista maailmankuvaa. Mieltymyksistä voi toki keskustella ja kaikki nyt ei vaan voi pitää samoista jutuista...kumma kyllä miten jotkut ihmiset tuntuvat viettävän aikaansa asioiden parissa joista eivät oikeasti pidä/ siedä. Kuulostaa hiukkasen *tietyltä* fobialta...
Ny lähren lätkimään...kärpäsiä.
Jaahas. JuhaniV taas osoittaa kuinka avara mieli voi vähemmistön jäsenellä olla. Aika pelottavaa. Aika karmivaa.
JuhaniV kirjoitti:
> "Olen sitä mieltä, että tatuointien ottajilla, erityisesti runsaita tatuointeja hankkineilla saattaa olla
> taustana ainakin itsetunnon taikka jopa mielenterveyden ongelmia. (...) Minä suosittelisin ammattilaisen
> antamaa kunnollista terapiaa samalla rahalla tatuointien sijaan."
Entäpä millaisia mielentervydenongelmia on henkilöllä joka käyttää pukua? Entäpä miehellä, joka ajaa hiuksensa eikä anna niiden kasvaa? Tai naisella joka leikkaa hiuksensa siiliksi?
Tämän kirjoituksen jälkeen minulle hiipii kamala ajatus mieleen: Onko tämän kirjoittaja todellakin ihminen joka kiertää kouluissa kouluttamassa suvaistevaisuuden puolesta??? Siis ihminen, joka kohdatessaan *hänen* optimistaan poikkeavia ihmisiä kommentoi heitä sanomalla "Suosittelen terapiaa". Suositteletko terapiaa myös aloitusviestissä mainitsemallesi henkilölle? Kommentoitko erilaisia oppilaita koulussa samalla tavalla "Tatuoinnin ottajat pitäisi laittaa terapiaan"? Kuinka paljon tuo eroaa siitä, että sanoo "Homot pitäisi laittaa terapiaan"?
Minusta JuhaniV:n reaktio tässä asiassa on sama kuin homofoobikoiden reaktio homoja kohtaan. Ei ole ilmeisesti erilaisuuden hyväksyminen - eikä varsinkaan erilaisuuden ymmärtäminen - JuhaniV:llä paljoakaan laventunut oman homouden vuoksi. Homot on ilmeisesti pakko hyväksyä kun itsekin homo on, mutta muu näyttääkin olevan jo vaikeampaa.
JuhaniV kirjoitti:
> "Tässä malliksi pari videota Harry Potter -elokuvan näyttelijästä Freddie Stromasta, joka sattuu olemaan myös voimistelija."
Mikä näissä vidoissa oli pointti? Ei näytä liittyvän mitenkään ketjun aiheeseen. Ellei sitten tässä ole jonkinlainen ajatus: "Katsokaa, tatuoimaton keho on näin kaunis! Koko kauneus johtuu tatuoimattomuudesta (eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, että henkiö on voimistelja!)"
Oma löytyni tähän "tämän videon kanssa voisi runkata" -keskusteluun:
http://www.youtube.com/watch?v=eefkflm7Yjk
Ja katsojia on 391,574 - enemmän kuin tuolla silohipiäisellä mielenterveysmannekiinilla (ei tatuointeja, mielenterveys on siis kunnossa!)
Juhani, oletko koskaan huomannut, että sinusta varsin usein kaikilla ihmisillä, jotka ovat kanssasi eri mieltä, on mielenterveysongelma? Mietitkö koskaan mitä se kertoo sinusta?
Itsensä koristeleminen ei mitenkään automaattisesti ole itsen peittelyä, vaan esille tuomista, hyvien puolien esittelyä, viimekädessä kosiorituaali. Myöhemmin tarve kosiskella sitten laimenee. Sen voi vaikka tulkita itsetunnoksi, kun ei tunne tarvetta enää erottua fyysisellä olemuksella.
Tatuoinnilla voi olla valtavan paljon merkityksiä. Se voi olla koriste tai merkki jostain sitoumuksesta. Omani on puhtaasti seksuaalinen, vailla muita tarkoitusperiä.
Minulle tatuointi on henkilökohtainen pride.
Tulin kaapista yli 40-vuotiaana. Siis itselleni, ja parille läheiselle.
Halusin huutaa riemuani koko maailmalle, mutta hyvin konservatiivinen elämäntilanteeni ja työyhteisöni ilmasto eivät- realisti kun olen- sitä suosi. Minulla oli kuitenkin polttava terve tehdä "jotain". Otin tatuoinnin (joka on siinä sosiaalisessa kontekstissa jossa toimin hyvin harvinaista) ja se on suuri salaisuuteni. Se ei näy puvun alta mikä on tietyistä syistä aika tärkeää, mutta se on koko ajan osa minua. Samoin kuin bi-seksuaalisuuteni.
Minulla tässä on vahvaa henkilökohtaista symboliikkaa. Ja mikä huvittavinta, se on aiheuttanut tatuoinnin nähneissä naisissa (miehillä en ole testannut) aivan selvää kiinnostusta.
Joku sanoisi että olet Pete naivi. Ehkä, mutta minulle asia on symbolinen ja tärkeä. Tatuointini, salassakin, huutaa maailmalle minun omaa prideani.
Kaapista tulo todennäköisesti esti mielenterveysongelman kehittymisen pidemmälle. Tosin JuhaniV:n muikaan minulla taitaa se juuri nyt ollakin.
Varhaisimmat löydökset tatoinneista lienee Alpeilta löytyneellä 5300 vuotta vanhalla jäämieheltä...ehkä "Ötsz" olisi selvinnyt kivikaudesta paremmin jos olisi keskittynyt nahkansa koristelun sijasta vaikkapa terapiaan?
SaintJudy kirjoitti:
> "Varhaisimmat löydökset tatoinneista lienee Alpeilta löytyneellä 5300 vuotta vanhalla jäämieheltä...ehkä "Ötsz" olisi
> selvinnyt kivikaudesta paremmin jos olisi keskittynyt nahkansa koristelun sijasta vaikkapa terapiaan?"
:-))))
Lisäksi hän olisi tatuoimattomana voinut tehdä "mukavan tienestin" pornoleffoissa. Tatuoituna tuo oli täysin mahdotonta ja menehtyminen mielenterveysongelmaisena oli kiveen kirjoitettu.
(viittaan JuhaniV:n neutraaliin uutiseen "Homopornomallit tuomiolla"
http://ranneliike.net/teema/homopornomallit_tuomiolla?srt=2&cid=1&aid=2301 )
Pete01 kirjoitti: "Minulle tatuointi on henkilökohtainen pride."
Mielestäni ensimmäinen kunnollinen ja omakohtainen kirjoitus tässä ketjussa perusteluna tatuoinnille!
Miksi ihmeessä tatuiominen pitäisi perustella?
Miksi hiusten leikkaaminen pitäisi perustella? Miksi vaatteiden käyttö pitäisi perustella? Miksi tomaatin syöminen tai syömättä jättäminen pitäisi perustella?
Tämä keskustelu ja sen aloittajan mielepiteet ovat herättäneet minussa muutamia kysymyksiä. Esimerkiksi:
- onko elämä hankalaa jos se on rajaamatonta ja kaavoja noudattamatonta?
- jos tarvitsee omalle elämällensä tiukat rajat, niin onko sen vuoksi todellakin tarpeellista vaatia sitä muilta ja syyllistää heitä?
- tuottaako muiden leimaaminen mielenterveyspotilaiksi tyydytystä, vai mistä on kyse?
- millaista mieltä vaaditaan homolta joka ei aikuisenakaan ymmärrä, että ihmiset ihan oikeasti ovat erilaisia?
- onko tällaisessa nälvimisessä ja mielenterveysongelmilla nimittelyssä kyseessä kiusaaminen, määräilynhalu, itsekorostus vai vain tyhmyys?
Selvyyden vuoksi: minulla ei ole tatuointeja. Pääsenköhän sen vuoksi JuhaniV:n asteikolla selväpäisten joukkoon? Tuskin... ajattelen varmaankin väärällä tavalla.
---
Miksi aina vain väitän vastaan JuhaniV:n typerille/syyllistäville kirjoituksille? Voisinhan olla ihan vain hiljaa, sillä en kuvittelekaan, että JuhaniV muuttaisi ajattelutapaansa.
Haluan kuitenkin viestittää muille palstaa lukeville, että kaikki eivät ajattele samalla tavalla kuin JuhaniV. Palstaa lukee varmasti suuri määrä ihmisiä jotka eivät tänne kirjota. Moni etsii itseään, identiteettiään ja rakentaa minäkuvaansa ja etsii siihen rakennusaineita täältäkin. Haluan kertoa heille, että kaikki eivät tuomitse erilaisuutta ja kaavasta poikkeamista kuten JuhaniV tekee.
JuhaniV:n ajatukset tulevat suoraan menneiltä vuosikymmeniltä, jolloin oli hyväksyttävää olla homo kunhan oli täysin mauton, hajuton ja väritön. Nuo ajat ovat ahdistuksen aikaa ja nämä kirjoitukset pursuavat sitä edelleen. Minusta on hienoa, että nuori sukupolvi on ilman tätä elämänahdistusta jota JuhaniV:n kirjoitukset pursuavat.
Erilaisuus on hieno asia, varsinkin silloin kun se ei vahingoita muita (näin esim. massamurhaaja ei ole ns. "hieno asia"). Minusta on aikamoisen kamalaa se, että Ranneliikke täyttyy kirjoituksista, jotka hönkivät rajoittuneita ajatuksia, ahdistavia mielipiteitä ja erilaisten ihmisten leimaamista mielenterveysongelmaisiksi.
Pete01 kirjoitti: "Itse olen entinen vanginvartija, jolla muuten on myös tribaali."
Sinä varmaan osaat vastata siihen, miksi vanki päättää hankkia tatuoinnin, jopa huonolaatuisen? Onko se merkki tiettyyn heimoon kuulumisesta?
Sinulla on tribaali, eli heimomerkki. Mihin heimoon katsot tuon merkin kanssa kuuluvasi?
Hail Jukka! *viesti 24.
*Perustelu tauoinnille...? hmm ylipäätään toisten "tyyliseikkoihin" puuttuminen aiheuttaa minussa reaktion "Jos-Sinun-Pitää-Kysyä-Niin-Välttämättä-Sinun-Ei-Tarvitse-Tietää" - nuo nyt kuitenkaan niin monimutkaisia asioita ole ettei terveellä kaupunkilaisjärjellä selviäisi. Ensinmäisessä viestissä esiintyneelle nuorukaiselle pisteet kohteliaisuudesta. Ilmeisen hyvinkasvatettu nuorukainen...ikävää vain jos saa lukea tuosta tapauksesta näin jälkeenpäin.
Minulle lävistukset/tatuoinnit tai kehon muokkaus ylipäätään (lävistykset/ hiusten leikkaus/tai värjäys/ korsetti / kuntosaliharjoittelu/ pukeutuminen / silmälasien valinta jne) on kehon haltuun ottamista, itsetutkistelua...tai ylipäätään "tapa välttää terapiaa" tai pelkästään *tylsyyttä*...ja ylipäätään koska minä Voin ja Kykenen...ja Haluan.
Kummasti vain tuo keho on yhteydessä päähän ja päinvastoin. Keho tuota päätäkin kannattelee.
**Tribaali yleinen on nimitys tietyntyyliselle tatuoinnille... xoxo
Menneiltä vuosikymmeniltä tosiaan tuollainen tatuointien ”turmiolan tommi” –kauhistelu. Olen nähnyt erilaisia tatuointeja vuosien varrella mitä erilaisimmilla ihmisillä: heteroilla, homoilla, nuorilla, vanhoilla, naisilla, miehillä, työntekijöillä, johtajilla, köyhillä ja rikkailla… Muistaakseni myös parilla kansainvälisesti menestyneellä suomalaisella huippumallillakin on tatuoinnit. Tatuoinnin aihe ja laatu voi sen sijaan kertoa jo paljonkin omistajastaan. Nyt -liitteessä esitellyt tatuoinnit omistajansa elämäntarinan kanssa istuvat hyvin yhteen. Laadukkaat ja hyvin tehdyt tatuoinnit sen sijaan ovat upeata katsottavaa!
Yksittäiset (tai vaatteiden alle piiloon jäävät) tatuoinnit eivät varmasti ole este työelämässä tai muutenkaan elämässä menestymisessä. Kokovartalo- tai kasvotatuoinnit saattavat jo hieman aiheuttaa torjuntaa.
Tiedän tosin täällä pääkaupunkiseudulla parikin suurempaa palvelualan työnantajaa, jotka suhtautuvat kielteisesti näkyviin tatuointeihin ja lävistyksiin kuten myös normaalista poikkeaviin hiuskuontaloihin. Molemmat kärsivät jo pidemmän aikaa työvoimapulasta taantumasta huolimatta. Työvoimapulan syynä ei varmasti ole tuo kielteinen suhtautuminen tatuointeihin ym, mutta tuo kielteinen suhtautuminen kertoo yritysten asenne ilmastosta jo paljon ja selittänee osaltaan sitä, että nykytrendien mukaisesti elävät (nuoret) ao yrityksiä karttavat.
Muutama ajatus:
Sen verran yleisiä tatuoinnit ovat, että täytyy elää suht kiven alla jos ihokoristeet yhdistää pelkästään vankiloihin.
Tatuointi kertoo paljon kantajastaan, mutta tässä ketjussa terapoidut inhoreaktiot kertovat huomattavasti enemmän tatuoidun katselijasta.
Työelämä on muuttunut niin paljon, ettei tatuointi luultavasti heiluta urakehitystä sinne eikä tänne. On tietysti aloja joilla edellytetään konservatiivista ulkonäköä, mutta tatskan ottanut tuskin on ensimmäisenä hinkumassa vakuutusyhtiön pääjohtajaksi. Meidän firmassa human resources-tyypillä on kolme erinomaisen näkyvää lävistystä, eikä kaveria olla pois potkimassa.
Koko tämä keskustelu näyttää lepäävän ajatusrakenteilla, joiden mukaan on yksi ainoa tapa elää - tai ainakin kaikki muut vaihtoehdot ovat rutkasti huonompia. Tämä näyttää pätevän poterosodan molempiin leireihin.
M.O.T
Mistä siis tuo vouhkaus tatuointeja vastaan?
"Nuo argumentit tatuointien puolesta ovat olleet enimmäkseen kehnoja." *Oletko kenties ohjaamassa Becksua terapiaan?
Jotkut ihmiset kuulevat mitä haluavat kuulla; Oman äänensä.
Sääli motivaattorina ei näköjään ainakaan paranna keskustelun tasoa.
Darling Peter, vitsi, vitsi!
Tässä keskustelussa ei kukaan oikeasti tarvitse sääliä.
JuhaniV: "Nuo argumentit tatuointien puolesta ovat olleet enimmäkseen kehnoja."
Millä perusteella? Siksikö, koska niin toteat? Saisiko perustelun?
"...mutta tatskan ottanut tuskin on ensimmäisenä hinkumassa vakuutusyhtiön pääjohtajaksi."
Missä piilee ristiriita?
Voisiko kyse olla samasta seikasta, jonka vuoksi pääjohtajaksi pyrkivän ei ehkä kannata kertoa olevansa vaikka homo...?
Miksi ihmiset eivät osaa ajatella ilman opetettuja ideoita??! Mitä ihossa oleva kuvio estää? Tai suhde samaan sukupuoleen? Tai hame, kun "pitäisi" olla housut (ja päinvastoin). Meikki/meikittömyys (miehillä/naisilla)...???
Kertokaa! Kuulisin mielelläni. Itse olen tähän asti ollut työhaastatteluissa konservatiivisuuden verhoon pukeutunut pelkuri )):
Bit, Ei ole kyse pelkuruudesta. Työhaastattelussa sinä myyt tuotettasi = oma työpanostasi. Tarkoituksenasi on markkinoida mahdollisimman hyvin. Työhönottajan tehtävänä on pohtia sitten niitä työnantajan vaatimuksia. Esimerkki: sukulaiseni oli pikkupojasta asti halunnut lentäjäksi. Hän hakeutui liikennelentäjäksi. Haastattelussa hän ilmoitti olevansa adventisti, eikä suostu työskentelemään lainkaan lauantaisin. Hän oli toki rehellinen, mutta liikennelentäjää tai muutakaan lentäjää hänestä ei koskaan tullut. Pojan periaate olisi tulevaisuudessa ollut este hänen työntekoonsa ja ristiriidan aihe työpaikalla. Miksi kerätä hankalia tyyppejä työyhteisöön, jos tarjolla on yhteistyöhaluisia ja motivoituneita yksilöitä. Jos olisin esimerkiksi vetämässä hotelli Kämppiä, tuskin valitsisin ravintolahenkilökuntaan kaapin kokoista, luunmurskaajan näköistä täystatuoitua tyyppiä.
Omakohtainen vakioesimerkki on työhaastattelustani merkittävään kansainväliseen tehtävään. Tein kotiläksyni huolella. Tiesin, että johtaja, joka haastattelee, on vanhakantainen. Kun hän tiedusteli olenko naimisissa, vastasin olevani avoliitossa, mikä oli täysin totta. En kertonut kumppanini sukupuolta. Mielestäni hänen kysymyksellään ei ollut tehtävän kanssa mitään tekemistä. Hänen mielikuvansa kumppanistani oli tietenkin nainen. Nykyisin asiaa ei saa työhaastattelussa edes kysyä.
Vaikka tämä koko sanoma menee nyt otsikon ohitse pahasti, totean vielä ettei työhaastattelu ole sama asia kuin Gay Pride.
Tatuointikeskusteluun tuon nyt perusteluni asian ottamiseen esille. Olen huolissani ryhmäpaineesta. Heikommat yksilöt ovat valmiita jopa vahingoittamaan ryhmänsä vaatimuksesta itseään tai muita. Tästä on kenties kysymys vaikkapa vankilatatuoinneissa.
Olen vakuuttunut siitä, että jos joku liikemies saa päähänsä rahastaa sellaisella idealla, että sormien katkominen on muodikasta, joku idiootti niin toimii. Liikemies alkaa markkinoida ajatusta. Hän perustaa salonkeja, joissa sormia katkotaan. Hän perustaa internettiin verkkosivuston, joissa sormensa katkaisseet esittelevät värikuvissa "uudentyylisiä" käsiään. Rohkeimmat kertovat siellä kuinka onnellisia he ovat kun kaikki kymmenen sormea on katkaistu. He jopa saavat muita parempaa seksiä! Joku kuuluisa rallikuski haksahtaa mukaan. Kaikille esitellään kuinka hyvä kuski hänestä tuli juuri siksi, että hän oli katkaisuttanut kaikki kymmenen sormeaan. Itseasiassa hän on ihmisenä ykkösluokkaa.
Kun tämä sormienkatkaisuboomi on tuottoisassa vauhdissa, liikemies miettii jo kuinka tuotteistaa varpaiden katkaisun. Se on jo vaikeampi juttu, kun varpaattomat jalat ovat kovin näkymättömiä.
JuhaniV kirjoitti: "Pete01 kirjoitti: "Minulle tatuointi on henkilökohtainen pride."
Mielestäni ensimmäinen kunnollinen ja omakohtainen kirjoitus tässä ketjussa perusteluna tatuoinnille!"
Arvoisat kirjoittajat, katsokaa ylläolevaa. Olen tällä palstalla ensimmäinen, joka on saanut kirjoituksistaan ns. "JuhaniV-laatusetifikaatin". Olen siis ainoa, joka syvällisellä viisaudellaan on vakuuttanut Juhanin. Te muut mielentervysongelmaiset tyhmyrit, vaietkaa viisautemme valossa !
Tatuointi Ei ole itsensä vahingoittamista.
Kuten keskustelun otsikko ehdottaa; suurin osa tatuoinneista aivan varmasti tehdään pitkään harkitusti. En usko että tatuoinnin ottamisella "ryhmäpaineella" olisi samanlaista vaikutusta, kuten vaikka nuorten tupakoinnin aloittamisella. Hommansa osaava tatuoija osaa lukea asiakastaan millä mielin tämä on liikenteessä...ja noissa taitaa olla myös joku K18 raja /tai huoltajan suostumus.Vankiloiden "ryhmäpaineistapaineista" en tiedä, eikä minulla riitä mielikuvitusta moiseen.
Tatuointi on kuitenkin merkki yksilöllisyydestä, tatuointi on aina henkilökohtainen "julistus". Piirretään iholle näkyviin se mitä tunnetaan. Monet ottavat tatuioinnin jonkin heille merkittävän ihmisen, tapahtuman takia; läheisen muistoksi osana surutyötä, merkkipäivää muistuttamaan...tai vain ihan esteettisistä syistä itsensä koristeluun. Viimeinen tuntuu olevan tatuointeja laajemmin harrastavien keskuudessa jokseenkin oudoksuttava tapa; Miksi tehdä kuva jos siihen ei sisälly tarinaa.
Vaikka vaihtoehtokulttuureista on tullut uniformu itsessään nuo kuitenkin (*lähes aina) korostaa yksilöllisyyttä. Joillekin tuo "alternative" kuuluu nuoruuteen, rajojensa löytämiseen. Joillekin tuo on taas läpi elämän kestävä itseilmaisun/tutkistelun väline. "Hyvällä onnella" tuo rajojensa rikkominen tapahtuu viimeistään viidenkympin tullessa mittariin...ja ostetaan moottoripyörä. Toiset taas ajelevat läpi elämänsä Volvolla ja valittelevat kun pakki puuttuu.
**Hassu ajatus; homojen alakulttuureista vahvimpina esimerkkeinä löytyy "kloonit"; oli sitten kyseessä nahkamiehet, nallet tai skinhead -kaikilla on hyvin selkeä "yksilön" riisuva uniformu?
*...Bodymodifikaatio on todellisuutta ja lajin hardcore harrastajien keskuudessa amputointi. Yleisempiä lienee sormen katkaisu mutta tunnetaan myös "Nullo" /Nullificaatio; "kastraatio esteetisistä syistä", ei mitään tekemistä sukupuolen korjailun kanssa.
(Nullificaatio käsitteenä näyttäisi pitävän sisällään myös muut kehonmuokkaukseen tehtävät amputoinnit). Tunnetuimpia "lajin" harrastajia lienee edesmennyt lavastaja, valokuvaaja, näyttelijä(?) Albrecht Becker joka vietti kolme vuotta Nürnbergin vankilassa Paragraph 175 varjolla. Becker aloitti kehonmuokkauksensa tatuoinneilla jo ennen vankilakokemuksiaan.
JuhaniV kirjoitti:
> "Tatuointikeskusteluun tuon nyt perusteluni asian ottamiseen esille. Olen huolissani ryhmäpaineesta."
En usko selitykseesi. Olet vain sitä mieltä, että kyseessä on mielenterveysongelma, mutta haluat selitellä asiaa nyt parhain päin kun et saanutkaan julistuksellesi tukea.
Jos olisit oikeasti huolissasi ryhmäpaineesta, niin esim. tatuoinnit, massasta poikkeava käytös ja olemus (vaikkapa hiusten värjääminen oranssiksi ja jonkun henkilön persoonaan sopiva riemunkirjava vaatetus) olisi sinun erikoissuojeluksessasi. Niin ei asia näytä todellakaan olevan.
Jutuistasi päätellen olet todellisuudessa huolissasi ryhmäpaineen vaikutuksen heikkenemisestä. Siitä, että iso ryhmä "me normaalit (vaikka homo olisikin)" ei enää voi määrätä muita pysymään kuosissa!
> "Olen vakuuttunut siitä, että jos joku liikemies saa päähänsä rahastaa sellaisella idealla, että sormien katkominen on muodikasta, joku idiootti niin toimii."
Onko se sinun ongelmasi? Onko se sinulta jotain pois? Miksi sinun pitäisi menettää yöuniasiasi tämän asian vuoksi?
Jos taas itse harkitset amputaatioita, niin tuolta voi asiaan tutustua:
http://www.inkyqueen.com (ja vasemmasta laidasta "amputointi").
---
Minkä poikeaman - siis "normaaliuden" ryhmäpaineesta erkaantumisen - otat seuraavaksi reposteltavaksesi?
JuhaniV kirjoitti:
> "Jos olisin esimerkiksi vetämässä hotelli Kämppiä, tuskin valitsisin ravintolahenkilökuntaan kaapin kokoista, luunmurskaajan näköistä täystatuoitua tyyppiä."
Sinä et, mutta joku muu voisi valita. Ja jos Kämppi ei valitsisi, niin joku muu varmaankin valitsisi.
Enkä oikein usko, että myöskään vakuutusyhtiön pääjohtajan toimen hoitaminen kunnolla olisi kiinni siitä onko hommaa hoitavalla tatuointeja vai ei.
Jos itse saisin valita kahdesta täysin identtisestä palveluntarjoajasta sen jonka henkilökunnalla ei saa olla tatuointeja tai sen jossa ne sallitaan, niin 100% varmasti valitsisin jälkimmäiseen. Jälkimmäiseen miellän suvaitsevaisuuden, erilaisuuden ymmärtämisen, vapauden, luovuuteen kannustavan ilmapiirin, homomyönteisyydenkin. Ensimmäinen on kalkkisten johtama, autoritäärinen, pakottava, ahdistava, alistava, orjuuttava, luovuutensa menettänyt, tunteeton ja kylmä - ikävä työpaikka ja huono palveluntarjoaja.
Olen aika varma, että en ole mielikuvineni tässä asiassa yksin.
Tarkennan tämän verran: en ole sitä mieltä, että tatuoinneilla olisi mitään tekemistä sen kanssa kuinka ihminen hoitaa työnsä. Joiltakin yrityksiltä asiakas ei lähtökohtaisesti odota luovuutta, vaan jatkuvuutta ja luotettavuutta (ehkä jopa kovuutta?) ja näillä firmoilla on tapana ylläpitää dress codea luodakseen tällaisen kuvan asiakkaan silmissä. Enronit, Lehmanit, Bayerische Landesbankit, Societe Generalit, AIG:t ja muut ovat kyllä moneen kertaan todistaneet, ettei tiukalla puku- ja ulkonäkökoodilla ole juurikaan mitään tekemistä firman toimintatapojen kanssa, mutta tapa näyttää silti elävän sitkeästi.
SaintJudy kirjoitti: "Tatuointi Ei ole itsensä vahingoittamista."
No tuo on nyt aivan täyttä puppua! Tässä asiassa olemme täysin päinvastaista mieltä.
Luulin keksineeni sormienkatkomisesta niin pervon esimerkin, ettei kukaan sellaista edes ajattele. Todellisuus on kuitenkin toisenlainen. Esimerkkini sain klinikalla käynnistäni. Samaan aikaan hoitoon tuli nuori miesvanki, jolla ainakin kaikki toisen käden sormet olivat poikki, mahdollisesti molemmista käsistä. Hän ei vaikuttanut mitenkään onnellisen näköiseltä.
Nyt en yhtään ihmettele sitä, että ukkoni haukkuu minua tynnyrissä kasvaneeksi tytöksi. Hän itse nimittäin harrastaa toiminta-, sota- ja vastaavan kaltaisten elokuvien katselua, jotka minä säännöllisesti kierrän kaukaa. Luulen saavani parempaa mielen ylösrakennusta katselemalla vaikkapa luonto- ja tiede-elokuvia kuin takaa-ajoa, räiskintää ja silpomista.
...mutta silti postaat keskusteluun Youtuben alusvaatemainoksia?
"Juupas eipäs lehmänhäntä!" -"Puppua" turha siis jatkaa.
Kiitos keskustelusta.
Itsellänikin on ollut jossain määrin vanhakantainen suhtautuminen näihin tatuointeihin, vaikka lävistyksen olenkin ottanut, mutta kun
puolisoni kaapista ulostulon jälkeen otti pari tatuointia (ikäänkuin erottuakseen =D), alkoi omakin suhtautumiseni muuttua...
Jopa olemme yhteisen tatuoinnin (=sitoutumisen osoituksena) harkinneet, eikä siihen suinkaan tule toistemme nimiä, vaan jokin kuva,
joka symboloi meitä... (ja jos oman erillisen tatuoinnin vielä lisäksi otan, se on taatusi sitten sen verran erillainen, että siitä ei voi
tulla katsojakaan kuin hyvälle tuulelle =D).
Tällaista minä katselen (mielelläni):
http://4.bp.blogspot.com/_Ud-YQd9gAks/SSXP6MaAvXI/AAAAAAAAASs/IL1kxPzRGyE/s1600-h/tat.jpg
JuhaniV veti argumentointiinsa nuo Hesarin yleisöäänestyksessä olleet "Rumimmat tatuoinnit" - jos maltoit JuhaniV lukea - niin voittajakin
katui kamapäissään tekemäänsä kuvaa, jolla voitti kilpailun - sehän oli suoraan kuin kuvitusta "Juoppohullun päiväkirjasta"...
Onhan tauluissakin monenlaisia, joku ei pidä realistisesta ( joka) lapsuudenkodin seinällä löytyneestä "Taistelevista metsoista", toiselle taas
Picasson taulut ovat mauttomia ja töherryksiä... Makuasia on siis tatuointikin...
Tatuointini on rakkain osa omaa ruumistani - se osa jonka ulkomuodosta ja symboliikasta olen voinut paattaa taysin itse. Minulle se on eroottinen lisa omaan kehoon, ja kuva joka muistuttaa minua vaikeista mutta myos onnellisista ajoista. Minun ruumiini tai mielentilani vahingoittaminen on viimeinen asia jonka se tekisi.
Jos minusta tulee joskus tuntumaan silta etta en enaa kesta katsoa tata kuvaa, niin nykyinen minani uskoo etta itselleni tulee olemaan hyvaksi joutua hyvaksymaan nuorena tehdyt virheet =). Ehka se helpottaa sukupolvien (ehka talla hetkella homojen kohdalla ikapolvien) valisen kuilun kaventamista tulevaisuudessa?
En taysin ymmarra miksi tatuointeja kasitellaan erillisena muusta kuvataiteesta. Jos tietaa etta haluaa jonkin kuvan itseensa tallennetuksi loppuiakseen, se varmasti merkitsee henkilolle jotakin, jopa enemman kuin seinalla olevat taulut. Sen sijaan etta niita pidettaisiin jonakin kauhisteltavana objektina (vaikka niiden ulkonako ei aina miellyttaisi), eiko niiden merkityksen selvittaminen voisi olla yksi tapa tutustua henkiloon, joka tuskin on millaan tapaa pahempi kuin oma itsekaan...
JuhaniV kirjoitti:
> "Luulin keksineeni sormienkatkomisesta niin pervon esimerkin, ettei kukaan sellaista edes ajattele. Todellisuus on kuitenkin toisenlainen.
> Esimerkkini sain klinikalla käynnistäni. Samaan aikaan hoitoon tuli nuori miesvanki, jolla ainakin kaikki toisen käden sormet olivat poikki,
> mahdollisesti molemmista käsistä. Hän ei vaikuttanut mitenkään onnellisen näköiseltä."
Ja olet tämän tapaamisen jälkeen 100% varma, että hän oli itse katkonut sormensa vapaasta tahdostaan?
Eikö tullut mieleen, että kyse voisi olla onnettomuudesta tai vaikkapa jonkin rikollisjärjestön kostosta, tai ehkäpä maksamattomien huumelaskujen perinnän tehostamisesta?
JuhaniV:llä on kyllä uskomaton taito keittää oletuksista päätöntä huttua ja tarjota tätä faktana.
Tulipa hetkeksi jotenkin kunniallinen olo, itselläni kun ei ole tai ole koskaan ollutkaan tatuointeja tai lävistyksiä (en tosin tiedä, olisiko naisella hyvä olla rei`ät edes korvalehdissä konservatiivisimpia tilanteita varten...). Se kuitenkin hävettää, että minäkin olisin helposti ollut johannakorhonen tietyn tason työhaastattelussa.Tai ainakin peittänyt ihokuvitukseni, jos sellaisia olisi. Ehkä, huonona päivänä ja rahan&maineen ollessa päällimmäisenä mielessä, jopa sietänyt potentiaalisen pomon vauvakyselyt (on näitä ollutkin) tai tytöttelyn! Mielestäni tällainen on pelkuruutta.
Maailma muuttuisi vain, jos useampi ei noissa tilanteissa ajattelisi vain itseään, vaan myös yleistä: vaikka sitä, mitä tapahtuisi, jos yhä useampi saapuisi työhaastatteluun itsensä näköisenä. Jospa sen työnkin saisi jonain päivänä suorittaa siltä näyttäen...? Turvallisuus tai hygienia ovat omia rajoittimiaan, jotka jokainen järkevä ihminen ymmärtää. Asiakaspalvelussa ulkonäkösäännöt puolestaan sanelee usein se kuuluisa "hyvä tapa", joka on turhan tarkaksi määritelty.
Ei kai kukaan koskaan pidä kaikista ilmiöistä tai tyyleistä. Ja ovathan jotkut niistä varmasti vain extremeä sen itsensä vuoksi. Mutta jos se ei satu minuun - miksi ihmeessä minun pitäisi nipottaa niille muille?
Jukka viesti 13:24
Olen samaa mielta.Muten jotkut tatuoinnit on niin rumia etten ymmarra miksi ihmiset pilaavat kauniin ihonsa niilla. Ihmettelen vain. Minua ei hairitse tattoos , arvet tai polttomerkit mita ihmiset ottavat. se on heidan asiansa.
Jukka, ihan oikeasti: kerroin vain ja ainoastaan nuoresta vangista ja hänen tilanteestaan. En kertonut jatkojohtopäätöksiäni. Kerron ne nyt. Ensimmäinen ajatukseni oli, että hän on työskennellyt vankilan puutyöverstaalla ja käyttänyt vannesahaa. Siinä olisi sattunut vahinko. Enpä mennyt häneltä kyselemään.
Bit kirjoitti: "Mutta jos se ei satu minuun - miksi ihmeessä minun pitäisi nipottaa niille muille?"
Asiat voivat olla joskus hiukan omaa napaa laajempia. Olen joutunut nuorisomme kanssa tässä asiassa nk. napit vastakkain. Hävisin. En edelleenkään sulata sitä argumenttia, että kun kavereillakin on niin minunkin...
JuhaniV kirjoitti: "En edelleenkään sulata sitä argumenttia, että kun kavereillakin on niin minunkin..."
Nuorisohan siinä vain toteuttaa perisuomalaista kateusajattelua. Sitä samaa me "vanhemmat ja viisaammat" harrastamme, naapuruston kesken, pihagrillien (niiden pikkuauton kokoisten), autojen ja mökkien kohdalla - tai siis ne harrastavat, joilla siihen on varaa tänä päivänä.
JuhaniV, joskus tekee hyvää hävitäkin. Asioita ei voi aina kieltää toisilta sen takia, ettei niistä itse pidä/halua/ymmärrä.
JuhaniV kirjoitti:
> "Jukka, ihan oikeasti: kerroin vain ja ainoastaan nuoresta vangista ja hänen tilanteestaan. En kertonut jatkojohtopäätöksiäni."
Muotoilit tekstin kuitenkin siten, että se näytti esimerkiltä siitä kuinka jotkut katkovat sormiansa samalla tavalla kuin ottavat tatuointeja. Palautetaanpa mieleen mitä aiemmassa viestissä kirjoitit:
> "Luulin keksineeni sormienkatkomisesta niin pervon esimerkin, ettei kukaan sellaista edes ajattele. Todellisuus on kuitenkin toisenlainen.
> Esimerkkini sain klinikalla käynnistäni. Samaan aikaan hoitoon tuli nuori miesvanki, jolla ainakin kaikki toisen käden sormet olivat poikki,
> mahdollisesti molemmista käsistä. Hän ei vaikuttanut mitenkään onnellisen näköiseltä."
En taaskaan osta selitystäsi.
Jos se on negatiivinen argumentti nuoren ihmisen kohdalla, että "kun kavereillakin on", niin kovastipa saat, JuhaniV, vastustaa maailman menoa. Sinänsä tietysti kunnioitettavaa, jos onnistuu yhteisymmärryksessä nuorisonsa kanssa vastustamaan kaikkea yhdenmukaistavaa painetta ja valitsemaan vaatteet ja käyttöesineet ja harrastukset muilla perustein.
Ja mitä taas tulee itsensä koristamiseen mahdollisesti terveyden kannalta kyseenalaisin keinoin, niin kauneuskirurgia se vasta riskaabelia on. Mutta eivät taida olla silikonit juuri ainakaan esteenä "mallin uralle" tai missään muussakaan hommassa. Johonkin aikaan historiassa ei olisi katsottu hyvällä monivärisiä hiuksiakaan, mutta niin vaan kulkevat nykyään keski-iän ohittaneet naisihmiset ja miehetkin violetti tai oranssi väri päässään, mikä ei kyllä näytä ollenkaan luonnolliselta. Näkyvää ehostamistakin pidettiin joskus rivona. Ei taideta naisia kuitenkaan moittia ympäristön paineiden alla taipumisesta, vaikka suurin osa meikkaa? Jolleivät ihomaalit olekaan oman terveyden kannalta ainakaan kaikkien kohdalla kyseenalaisia, niin niiden kehittely on maksanut miljoonien muiden lajien edustajien hengen. Muistan joskus lapsena lukeneeni viikkolehden numeroa, jossa tätä suvaitsevaisuuskehitystä suitsutettiin ihmettelemällä, että "nykyään miehetkin käyttävät jopa deodoranttia!"
Ottamatta nyt kantaa kenenkään henkilökohtaisiin mieltymyksiin, niin kyllä tatuointi taitaa nykypäivänä olla ihan tavallinen juttu. Minun sijoitusneuvojani on tyylikäs kalju pukumies, jonka ranteessa (ja luultavasti muuallakin) on näkyvä kuva, eikä voi mennä väittämään mitään ainakaan ulospäin kaverin homoudesta, heikosta menestyksestä tai mielenterveydestä. Kesiki-ikäisen herran työpöydällä on perheen kuva ja toinen ilmeisen tärkeästä moottoripyörästä. Ei ole tullut minulle ainakaan minulle mieleen, että alalle olisi ruvettu rekrytoimaan prätkäjengiläisiä...
JuhaniV, omien lasten kanssa saa ja varmaan kannattaakin tietysti pitää kiinni omista mielipiteistään, mutta sanoisin, että ympäröivä yhteiskunta on nyt kyllä tässä asiassa tainnut ajaa ohi. Olin toissaviikonloppuna saunottamassa melkoista opiskelijaporukkaa, ja ainakin noista lääkäriopiskelijoista arviolta kolmanneksella (tyttöjä) oli jossain päin kehoa kuva. Omalla vaimolla on useampi ja itselläkin muutama. Omani ovat muistoja minulle oleellisen merkittävistä tapahtumista, osa henkilöhistoriaani ja kuvinakin harkittuja symboleita. Olisi kyllä aika ikävä juttu, jos niiden vuoksi JuhaniV tai joku muu alkaisi pitää ammattitaitoani tai asennettani jotenkin kyseenalaisena sen jälkeen, kun niistä tietämättömänä olisi ensin arvostanut panostani. Ei ole kertakaikkiaan koskaan kyllä tullut vastaan sellaista tilannetta. Ei ole vaikuttanut työasioissa eikä missään muuallakaan mitään, enkä kyllä ole koskaan nähnyt vaivaa kuvieni peittämiseksi. Aika hassu ajatuskin.
Tatuoinnit eivät estä mitenkään henk.koht. mielestä olemasta esimerkiksi vaikka pankin, vakuutusyhtiön yms Toimitusjohtaja..
Tiedän esimerkiksi kiinteistöalalla toimivan ihmisen, jolla on tatuointi.
Eikä se tatuointi ole vaikuttanut hänen työntekemiseen yms mitenkään..
Samassa työpaikassa missä itse satun parhaillaan olemaan, on henkilö jolla on tribaali tatuointi kädessä.
Sekään ei ole vaikuttanut mitenkään negatiivisesti firman myyntiin tai mihinkään.
Ja jottei tule nyt mitään väärinkäsityksiä.. Niin meillä on ollut asiakkaina lapsiperheistä (5 vuotiaista ->) urheiluseuriin -> yritysten virkistyspäiviin asti erilaisia ihmisiä..
Minusta on todella hyvä, jos (varsinkin) nuorisolle yritetään opettaa, että ei vain siksi kun muillakin. Kunhan samalla opetettaisiin kunnioittamaan niitä muita ja heidän vapauttaan tehdä omat valintansa, jotka toivon mukaan ovat itselleen(!) perustelleet.
Tatska voi olla monella tapaa merkityksellinen hankinta, jolla ei ehkä ole mitään tekemistä trendien kanssa. Vaikka se nykyään (myös länsimaissa ja keskiluokan keskuudessa) trendikästä onkin; itse olen valinnut kuvattoman ihon osittain ehkä juuri siksi -
> En taaskaan _osta_ selitystäsi.
YÄK!
Ei kiltit tuollasia karmeita anglismeja, jokoostahei?
