HLBTI-ikäihmisten on syytä ryhtyä ajamaan oman ryhmänsä asioita ja etuja

Ajatus tähän tekstiin lähti Edge-verkkolehden pitkästä jutusta Amerikan seniorikansalaisten kohtalosta. Talouskurimus on kohdellut sateenkaariväkeä yhtä rankasti, kuin muitakin. San Franciscossa elävä 79-vuotia homomies kertoo menettäneensä eläkesäästöistään peräti 60 prosenttia. Hän ja monet kohtalotoverinsa miettivät peloissaan, kuinka he selviävät eläkevuosistaan.

Terveydenhoito on amerikkalaisille nykyisin varsinainen painajainen. Se on rakenteeltaan erilainen kuin Suomessa ja todella huonossa mallissa. Muutoksen hintalappu on tähtitieteellinen ja poliittinen puoli sen päälle. Kustannustaso sen kun nousee. Joko maksat sairaskulusi vakuutuksesta taikka itse. Kaikilla ei ole varaa edes kalliisiin vakuutuksiin.

Väestön ikääntyneiden ryhmä kasvaa aivan saman suuntaisesti kuin Suomessakin. Kirjoituksen mukaan osavaltioista Kaliforniassa on eläkeläisiä kaikkein eniten. Vuonna 2003 yli 65-vuotiaita asui osavaltiossa 4,9 miljoonaan. Vuonna 2020 luku on peräti 9 miljoonaa. Tällä hetkellä yli 55-vuotiaita sateenkaari-ihmisiä asuu San Franciscossa arviolta 55 000 henkeä. Projekti, joka on palvellut sateenkaari-ihmisiä monipuolisesti kymmenisen vuotta, joutui rahapulan vuoksi sanomaan irti keskeisimmän työntekijänsä.

Kirjoituksen tärkein neuvo sateenkaarisenioreille on suunnitella hyvissä ajoin tulevaisuuttaan ja elämistään.

http://www.edgeboston.com/index.php?ch=news&sc=&sc2=news&sc3=&id=93639

**************

Suomessa terveydenhoito on ollut tähän asti kohtuullisessa mallissa verrattuna vaikka USA:han. Ilmeistä on, ettei näin tule jatkumaan. Terveydenhoitopalvelujen tarve kasvaa ikääntymisen myötä. Seniorien määrää lisääntyy. Rahat vähenevät. Vaikuttaa yhä enenevässä määrin siltä, että ihmisten pitää alkaa huolehtia aikaisempaa enemmän itsensä lisäksi myös toisistaan, koska terveydenhoitojärjestelmä ei tulevaisuudessa jaksa hoitaa kaikkia tarvitsevia.

On myös selviä merkkejä siitä, että eläkkeitä tullaan alentamaan. Uusia eläkkeiden maksajia on suhteessa liian vähän. Puhuvat poliittiset päättäjät kuinka optimistisesti tahansa, en itse ole heihin tässä asiassa luottanut enää pitkään aikaan. Olen sitä mieltä, että jokaisen on pistettävä sukanvarteen eläkepäiviään varten.

Tärkeä seikka on sateenkaari-ihmisten verkostoituminen. Kannattaa miettiä, kuka minua käy auttamassa, kun jalat eivät enää kanna. Kuka käy vaihtamassa vaipat? Toisiamme meidän on nyt ja erityisesti tulevaisuudessa auteltava. Kaikilla ei ole sukulaisia, joihin voisi tukeutua. Avun pitäisi löytyä myös omasta yhteisöstä.

Asenteiden on myös muututtava. Seniorihomoon ja -lesboon voisi suhtautuminen olla tässä nuoruutta palvovassa yhteiskunnassa nykyistä paljon parempi. Nykyisin se on mielestäni varsin epäkunnioittavaa.

Tärkeintä on muistaa, että suurella todennäköisyydellä jokaisesta meistä tulee vanha. Se on tärkeää tiedostaa konkretiana jo varsin nuorena, eikä vain teoreettisena mahdollisuutena. Siitä voi sitten lähteä kehittelemään loppuelämänsä suunnitelmaa.

Tämä oli hyvin kirjoitettu juttu.
Mietin tuon rimpsun loppupäätä. Transihmisiä kuolee varhain, Veronica Pimenoff implikoi tähän suuntaan ja myös muut tutkimukset ovat antaneet samanlaisia viitteitä. Tuttavapiirissä on 50 ikävuoden korvilla kuolleita ihmisiä. HIV on sitten asia erikseen. Suurkaupungeissa kolmanneksella transnaisista saattaa olla HIV, Suomessa tapauksia on huomattavan vähän, mutta paljon silti. Belgialaistutkimuksen mukaan itsemurhariski transihmisillä säilyy normiväestöön verrattuna huomattavana.
Me emme elä pitkään. Kuinkahan moni tässä valossa on miettinyt vanhuuttaan? Kun minä olin lapsi ja rupesin tajuamaan isoista numeroista jotain, ajattelin, että vuosi 2000 on ihan pakko nähdä, sitten voin kuolla. Minulla ei ollut mitään suunnitelmaa B sen varalle, mitä tehdä jos eläisin tähän myöhäiseen vuoteen saati pitemmälle.

Olen samaa mieltä myös siitä, että elintaso tulee romahtamaan. Jo pelkästään ekologia ja Monsanton aiheuttama ruokakriisi ja yleinen kapitalismin romahtaminen johtavat siihen, mutta kyllä sen näkee jo vaikka Osku Pajamäen tekemistä laskelmista.

Mitä tulee asenteisiin, niin uskon, että aina palvotaan sitä mitä on vähän. 1930-luvulla oli paljon nuoria, joten niitä voitiin uhrata tykinruoaksi miten vain, nyt sellainen ei tulisi kysymykseen.

Mutta kun minä luettelin noita statistiikkoja tuohon alkuun, mikä on se suuri todennäköisyys, että meistä tulisi vanhoja kun se on minusta pieni todennäköisyys. Miten voi loppuelämäänsä ylipäätään suunnitella ja eikö olisi hienompaa, että loppuelämä tarjoaisi yllätyksiä?

"Kirjoituksen tärkein neuvo sateenkaarisenioreille on suunnitella hyvissä ajoin tulevaisuuttaan ja elämistään."

Tällainen ohje sopii hyväosaisille. Kaikkein surkein tilanne on niillä, jotka eivät pysty suunnittelemaan tulevaisuuttaan. Jos on pieni palkka ja lyhyitä työsuhteita, on vaikea suunnitella. Sellaisia lehtitietoja on näkynyt, että lähes 50 miljoonaa amerikkalaista ei saa sairausvakuutusta juuri lyhyiden työsuhteiden, työttömyyden tai muiden vastaavien syiden takia.

Jouduin 2000-luvun alkupuolella New Yorkissa käymään sairaalassa jalkavamman (rasitusvamman) vuoksi. Polvesta otettiin röntgenkuva, lääkäri puhutteli enkä 10 minuuttia ja jalka kevyesti lastoitettin ja määrättiin buranaa. Myöhemmin tuli laskuja: yli 2000 euroa (vakuutusyhtiö maksoi).

Euroopassa tuntuu olevan myös köyhyysongelmaa. Vuosien ajan olen ihmetellyt sitä, että Saksassa jatkuvasti puhutaan HIViin sairastuneiden ihmisten ajautumisesta köyhyyteen. Hyväntekeväisyystapahtumissa kerätään varoja näiden ihmisten auttamiseksi. Noin vuosi sitten yritin kysellä mm. tukikeskuksesta, ajaako meillä HIV ihmiset köyhyyteen sen jälkeen, kun ei pysty käymään töissä. Jotenkin kysymystä ei lainkaan ymmärretty.

Suomessa Vaeltajan mainitsemasta köyhyysongelmasta on varsin vähän tietoa ainakaan julkisuudessa. Se olisi selvittämisen paikka.

Vakuutusyhtiöt hallitsevat vakuutusmatematiikan. Itseni yllätti vakuutusyhtiön tyly kirje 65-vuotissyntymäpäivien kunniaksi. Sairaskuluvakuutus lopetettiin, eikä sellaista ole enää mahdollista saada. Jotkut vakuutusyhtiöt lopettavat samanlaisen vakuutuksen muutamaa vuotta aikaisemmin. Ja juuri nyt kun rempat alkavat tulla, lisäturva onkin vain omassa kukkarossa.

Minun kokemukseni Yhdysvaltain terveydenhuollosta on toisenlainen, olen saanut hampaisiini paikat ja tuberkuloosin hoitamisen maksamatta senttiäkään.

Oikeasti on oltava kiitollinen siitä, että saa elää pitkään. Tulevat sukupolvet eivät koe sitä onnea.

JuhaniV:n kannattaisi lukea kirjasta "Days of War, Nights of Love" luku "B" niin selviäisi eräs syy sille miksi nuoriso ei kunnioita vanhuksia. Kirjan saa ilmaiseksi pdf:änä netistä.

Päästään yhteen suosikki aiheeseeni. Ei, se ei ole vanhuus, vaan terveydenhuolto ja sen rahoitus. Väestön ikääntymiseen liittyvästä ongelmasta jo viitattu Osku Pajamäen Ahne sukupolvi -kirja on mainiota luettavaa, suosittelen lämpimästi. :-)

Kuten olen aiemmin jo toisessa keskustelussa kirjoittanut, ei se amerikkalainen malli ihan mätä ole, on siitä meilläkin opittavaa. Yksi elementti, jonka haluaisin sieltä kiireesti meillekin ovat vakuuttajan pakottamat hoitoprotokollat eli systeemi, jossa vakuuttaja korvaa vain hoidot jotka on osoitettu kompetitiivisesti tehokkaiksi, turvallisiksi ja taloudellisiksi. Näitä on myös parjattu, mutta ne tuovat turvaa myös lääkärin työhön. Ongelma on siinä, että rahaa kaadetaan hukkaan miljoonia siksi, että hoidetaan vaivoja jotka a) eivät tarvitse hoitoa tai b) joihin on olemassa tehokkaampi ja/tai halvempi. Tietoa on, sen jalostaminen käyttöön on jopa isompi ongelma kuin tiedon tuottaminen. Suomessa tämän kaltaista tiedon jalostamista tekee FinOHTA. Kysymys on samanlaisesta hoidon rationalisoinnista kuin lääkealalla on viety läpi lääkevaihdon ja viitehintajärjestelmän käyttöönotossa. Nyt vastaava mekaniikka pitäisi saada ulotettua kaikkiin julkisiin terveyspalveluihin.

Terveydenhuolto ei ole normaalin markkinatalouden mukaan toimiva markkina-alue. Ensinnäkin siinä on tiedon asymmetria: potilas on täysivaltainen asiakas, mutta hänellä ei ole edellytyksiä tehdä rationaalisia ratkaisuja hoidostaan koska hänellä ei ole riittäviä tietoja, niitä ei voida hänelle antaa eikä hän kykene objektivoimaan asiaa vaan tunteet (hätä) sotkevat rationaalisen ajattelun. Toiseksi, sen paremmin potilas kuin parantaja ei vastaa kustannuksista itse. Molemmat tosiasiassa jakavat kustannukset verojen kautta, mutta markkinalogiikan näkökulmasta polku on liian pitkä hahmotettavaksi ja voidaan sanoa että maksaja on kolmas osapuoli (yhteiskunta, sairausvakuutus, KELA). Tämä yhdistettynä kolmanteen kohtaan eli tosiasiaan, että terveyspalveluiden kysyntä ei ikinä kyllästy normaalin kysynnän ja tarjonnan lain mukaan, johtaa asetelmaan, että sekä potilaalla että parantajalla on tarve maksimoida toimenpiteet - olipa niistä hyötyä tai ei. Kansantaloudellisesti tämä on valtava ongelma. Valitettavasti sekä parantajat että potilaat ovat vastahangassa rationalisoinnissa koska pelkäävät oman etunsa puolesta ja aina enemmän tunteiden kuin järjen tasolla. Ns. puoskarilaki on tässäkin suhteessa merkittävä: kaikkia hoitoja pitää arvioida samalla tavalla ja kaikki tehottomat ja tuhlaavat hoidot on hylättävä riippumatta siitä mistä taustasta ne nousevat.

Yksi hyvä kysymys näiden kahden asian yhtymäkohdassa on vastuunjako. Minusta näyttää että osa kohua on siinä, että otamme askelta taaksepäin ylilyönnistä. Myös sellaista perushoivaa, joka ei kuulu terveydenhuollolle on sinne sysätty ja nyt toimintaa rationalisoitaessa sitä ollaan purkamassa. Purkamisen ei pitäisi tarkoittaa poistamista vaan uudelleen järjestelyä niin että toiminta ottaa järkevämmän muodon terveydenhuollon ulkopuolella. Vanhuus ei ole sairaus, vaikka siltä nuorten kanssa keskustellessa voi alkaa tuntua. Vanhat ovat usein sairaita, mutta vanhushuolto ei ole terveydenhuoltoa vaan sosiaalihuoltoa. Ero hintalapussa on iso kun siirrytään hoivasta hoitoon. Voi tietysti myös kysyä onko järjestelmä ja maan tapa jossa vanhat sukulaiset sysätään kokonaan yhteiskunnan vastuulle mahdollisimman pitkään elossa pidettäväksi ja hyvin hoidettavaksi paras mahdollinen. Karusti sitä voisi kutsua hautaputkeksi johon taakaksi käyvät sysätään ja noudatetaan sitten valmiiksi paketoituna kalliilla erikoisjätehuollon yrityksellä putken loppupäästä. Vanhusten masennus, uniongelmat, yksinäisyys ja liiallinen lääkitseminen on ovat osaksi tulosta mielettömästä sosiaalisesta eristämisestä ja kontaktien katkeamisesta ihmisiin, jotka ovat olleet tärkeimpiä elämässä. Pitäisikö omaisilla kuitenkin olla hiukan nykyistä suurempi rooli vanhusten huollossa? Onko osa vanhusten huollon kritiikkiä huonon omantunnon projisointia?

Toukokuussa olin saattajana Helsingin keskustassa tunnetulla lääkäriasemalla, kun tuttavani hakeutui lääkärin vastaanotolle. Odottelin hissiaulassa puoli tuntia, ja katselin vastaanotolle rientävää väkeä. Terveennäköistä porukkaa, reipasta, iloista, kuin suoraan tulossa kuntosalilta. Terveyspalvelun maksajana oli varmaan työnantaja tai jokimn muu taho. Tuli mieleen, että "ylihoidetaanko" meillä hyvinvoivia ihmisiä. No, pelkkä ulkoinen olemus ei paljasta, mitä sisällä on.

Kuukautta myöhemmin olin itse pahasti sairaana toisella yksityisellä lääkäriasemalla Mann-Streetin vieressä. Kun lääkäri näki, että maksan itse lääkäriasemakulut, pohdittiin yhdessä, mitkä tutkimukset ovat välttämättömiä oikean diagnoosin tekemiseen. Ylimääräisiä labrakokeita ei tehty.

vaeltaja2006 kirjoitti: "Terveennäköistä porukkaa, reipasta, iloista, kuin suoraan tulossa kuntosalilta. Terveyspalvelun maksajana oli varmaan työnantaja tai jokimn muu taho. Tuli mieleen, että "ylihoidetaanko" meillä hyvinvoivia ihmisiä."

Varmasti, töllössä oli dokumentti siitä kuinka alun perin veteraaneille tarkoitetut hoitolaitokset on otettu uusiokäyttöön, niissä hoidetaan päääosin terveitä ihmisiä rikkaitten työnantajien varoin. Toisaalta, minä olen tehnyt monta vuotta töitä enkä ole edes alkutarkastuksessa käynyt, puhumattakaan muusta työterveyshuollosta.

Just ne terveennäköiset jotka ramppaaavat lääkäriasemilla elävät pisimpään. Ne joilla on rahaa, on parempi kunto, kun he hoidattavat itseään.

Kunnallisella puolella taas hoidetaan, kun pitää hoitaa väkisin, kun ei enää voi työntää kotiin. Sairaudet kroonistuvat. Hoidetaan väärin, isoja alueellisia eroja hoidon laadussa ja saavutettavuudessa.

Must on turha jäkittää iänikuista mantraa taloudellisuudesta, kun nyt on jo myönnetty et vanhustenhoidon taso on monin paikoin välttävä. Moni vanhus kuolee turhaan. Syöpäpotilaiden kohdalla on todettu et hyviä lääkkeitä ei anneta säästösyistä.

Kuntouttaminen on ikuisuusongelma Suomessa. Moni ryhmiä jätetään kuntouttamatta. Kylmästi kotiin omaisen ( yleensä vaimo ) kontolle. Omaishoito on yksi eksploitaation muoto, mitä valtio ja kunnat tekevät.

Sama asia on eläkkeiden kaappaaminen, mitä tehdään, jos joutuu laitoshoitoon. Otetaan leijonan osa.

Turha kitistä et omaiset ei hoida, kun meillä on muuttoliikettä duunin perässä tehty varmaan 100 vuotta. Perheet ovat pirstaloituneet. Asutaan eri puolilla maata ja maailmaa.

Muotijuttu on muuttaa pois kotipaikkakunnalta.

Maahanmuuttajat viis veisaavat taloudellisuudesta: nyt kirjoitettiin et maahanmuuttaja vanhus vaatii yksilöllisempää hoitoa, menee 2 x enempi aikaa kun kantaväestön kanssa. Tulee saamaan tahtonsa läpi.

Mua ihmetyttää Tukholman hiv- luvut. Koko ajan tulee paljon uusia tartuntoja. Moni homomies on hiv-positiivinen ja elää " sairaana " vuosikymmeniä. Entä hiv-positiivinen vanhus? Onks kukaan miettiny?

Kuka haluu et vanhukset kerjää kadulla? Mä en haluu. Valtiolla on rahaa, paljon rahaa. On millä mällätä.

Suomi on saanut kyseenalaista huomiota sillä, että täällä tuloerot vaikuttavat elinikään enemmän kuin monessa muussa teollisuusmaassa.

Tarkastellaanpa ensiksi niitä eläkkeitä; niistä osan maksaa valtio, kun taas osa tulee erilaisista rahastoista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun talous lähtee nousukiitoon, nousevat myös eläkerahastoista saadut tuotot. Jonkinlaisen käsityksen eläkerahastojen vallankäytöstä pääomamarkkinoilla antaa hokema, jonka mukaan Floridan eläkeläiset omistavat Nokian, yhden maailman suurimmista, kansainvälisistä yrityksistä. Esimerkki amerikkalaisesta, ahdinkoon ajautuneesta eläkeläisestä edustaa väliaikaista asioiden tilaa. Sen rinnastaminen Suomen tilanteeseen ja johtopäätösten vetäminen tyyliin; yhteiskunnalla ei ole varaa maksaa seuraavina _vuosikymmeninä_ eläkkeitä kokonaiselle _sukupolvelle_ - on karkea virhepäätelmä.

Seuraavaksi on se myyttinen huoltosuhde. Silmäilkääpä huviksenne menneiden vuosikymmenien tunnuslukuja; bruttokansantuotetta, tehtyjen työtuntien määrää, maksettuja palkkoja etc. Siitä joukosta nousee muutama trendi ylitse muiden; tehdyn työn määrä laskee jatkuvasti, emme tee enää 12 tunnin työpäiviä ja lauantaitkin ovat vapaapäiviä. Nykyisellään näyttää siltä, että työpäivää saisi lyhentää entisestäänkin, jotta kaikille riittäisi työtä. Muutoksen johtuvat työn tuottavuuden kasvusta; olemme tällä hetkellä lähes 20 kertaa rikkaampia kuin vuonna 1920. Kun tämän suhteuttaa huoltosuhteeseen, tarkoittaa se sitä, että maa kykenee elättämään leikiten mummot ja vaarit, koska se näköjään kykenee ylläpitämään näinkin korkeaa elintasoa näin pienellä työmäärällä. Työssäkäyviä suomalaisista lienee tälläkin hetkellä vain nippanappa 60%, joista monet tekevät töitä edelleen osa-aikaisesti - fakta, josta ei luterilaisen työetiikan luvatussa maassa hiiskuta.

Automaatio on arkipäivää teollisuudessa. Mikä saa lukijat olettamaan, ettei se olisi arkipäivää palveluammateissa? Japani on rikas, kehittynyt ja nopeasti vanheneva yhteiskunta, joka on valinnut päinvastaisen strategian kuin väestökasvun pyramidihuijaukseen uskova EU. Japani on robotiikan ja tekoälyn edelläkävijä ja siellä uskotaan vakavasti, että näillä eväillä maa selviää "vanhuusongelmastaan". Juutuubista löytyy useampikin tilannetta käsittelevä dokkari hakusanoilla Japan ja robotics.

En usko myöskään raihnaiseen vanhuuteen. Kunhan kantasoluhoidot etenevät vielä hiukkasen, meillä kasvatellaan kokonaisia elimiä. Vanhuuden käsite itsessään on muuttunut 50- ja 60-luvulta, jolloin kuuskymppinen oli jo vanhainkotitavaraa. Nykyiset vanhukset sen sijaan harrastavat, matkustelevat, sekstailevat ja elävät ylipäätään aktiivista myöhäistä keski-ikää. Kehitys jatkunee samanlaisena ja ikärajoja lyödään edelleen rikki tulevaisuudessa. Monista lääkkeistä tulee 10 - 20 vuoden kuluessa puoli-ilmaisia, kun patentit vanhenevat, mikä edelleen muuttaa arvioita hoitojen/hoivan hinnoista/tehokkuudesta/tarpeellisuudesta. Suomessakin on tällä hetkellä iso joukko lääkkeitä, kuten vaikkapa reumaan käytettävät biologiset lääkkeet, jotka ovat tehokkaita (kääntävät joissain tapauksissa kehityksen päinvastaiseksi ja elimistö alkaa parantamaan nivelrikon aiheuttamia vaurioita), mutta joita ei mielellään määrätä, koska ne ovat niin kalliita (ilman KELA-korvauksia 10 000 e/kk).

En ylipäätään viitsisi kommentoida tätä aihetta, mutta viime aikoina on näyttänyt pahasti sillä, että naomikleinimaisella shokkiterapialla ollaan taas ratsastamassa. Suomalaiset sisäistivät 90-luvulla ei ole varaa -mantran niin tehokkaasti, että kukaan ei vielä tänäkään päivänä ole herännyt kysymään, mihin yhteiset rahat valuvat. Lopun hoitaa suomalaisten kollektiiviseen psyykeeseen istutettu saarijärvenpaavo, tuo ruotsalaisen eliitin luoma ihannekuva nöyrästä, kiltistä ja ahkerasta suomalaisen prototyypistä (http://fi.wikipedia.org/wiki/Saarij%C3%A4rven_Paavo). Uskon, että pienellä priorisoinnilla vanhukset saisivat Suomessa turvallisen vanhuuden; kyseessä ei ole niinkään raha- vaan arvokysymys. Uskon myös, että tulevaisuuden ennustaminen/päätöksenteko nykyisillä resursseilla on tuomittu epäonnistumaan.

Ransom 11 / 11
16.07.2009, 20:15 "Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun talous lähtee nousukiitoon, nousevat myös eläkerahastoista saadut tuotot."

No mutta, talous ei lähde nousukiitoon. Aivan erityisesti ei tule lähtemään nousukiitoon ne yritykset, jotka ovat menneet jo konkurssiin. Pitäisi puhua enemminkin teollisuudenaloista.

"Esimerkki amerikkalaisesta, ahdinkoon ajautuneesta eläkeläisestä edustaa väliaikaista asioiden tilaa."

Miten niin?

"Nykyisellään näyttää siltä, että työpäivää saisi lyhentää entisestäänkin, jotta kaikille riittäisi työtä."

Kyllä.

"olemme tällä hetkellä lähes 20 kertaa rikkaampia kuin vuonna 1920."

Ei, kun taloudellinen aktiviteetti on 20 kertaa suurempi kuin 1920. Se ei tarkoita sitä, että meillä olisi varaa 20 hevoseen, 20 täysvillaiseen villapaitaan eikä mahdollisuutta syödä 20 kertaa enemmän luomuruokaa kuin 1920.

"Kun tämän suhteuttaa huoltosuhteeseen, tarkoittaa se sitä, että maa kykenee elättämään leikiten mummot ja vaarit"

Ei. Maa pystyy tuottamaan bluetootheja, dvd:tä, hdmi:tä ja Yves Rocherin ilmaislahjoja läjäpäin, mutta ruoka loppuu pöydästä.
Ruoka loppuu, onko se niin vaikea ymmärtää? Kun loppuu ruoka, loppuu rikkaus.

"Kunhan kantasoluhoidot etenevät vielä hiukkasen, meillä kasvatellaan kokonaisia elimiä."

Elimiä, mutta ei ole varaa ruokaan.

"Nykyiset vanhukset sen sijaan harrastavat, matkustelevat, sekstailevat ja elävät ylipäätään aktiivista myöhäistä keski-ikää. Kehitys jatkunee samanlaisena"

Ei jatku. Oskulle kerroin, että huonolla onnella nykyiset vanhukset hautaavat lapsensa ja oikein huonolla onnella myös lapsenlapsensa. Stressi, geenimanipuloitu ruoka, pikaruoka, transrasvat, vähäinen liikunta, masennus yms. tulevat laskemaan radikaalisti elinikää. Ehkä se laskee tuohon 40 ikävuoden korville. Sitä se on Afrikassa.

"Monista lääkkeistä tulee 10 - 20 vuoden kuluessa puoli-ilmaisia"

Monsanto omistaa maailman ruokavarat ja tuhoaa ne geenimanipulaatiolla. Tulee ilmeisesti koko joukko uusia sairauksia geenimanipulaation tuhotessa maapallon viljakasvit. Sitten tarvitaan tietysti tukuttain lääkkeitä korjaamaan geenimanipulaation vammauttamia ihmisiä.

"kukaan ei vielä tänäkään päivänä ole herännyt kysymään, mihin yhteiset rahat valuvat"

Lahjuksiin?