Liettuassa vasta hyväksytty laki on selkeästi EU:n perustamissopimusten ja Liettuan liittymissopimuksen vastainen, se rikkoo myös Euroopan ihmisoikeussopimusta ja useita YK:n ihmisoikeussopimuksia, mm. Lapsen oikeuksien sopimuksen artiklaa oikeudesta informaatioon.
Oikeudellisesti asia voi edetä monella tapaa. Tietääkseni Liettuassa, kuten ei useimmissa Euroopan maissa, ole erillistä perustalakituomioistuinta, joka voisi arvioida uuden lain yhteensopivuutta mm. yllä mainittujen sitovien sopimusten kanssa. Yleinen periaate silloin niin sopimusten kuin EU lainsäädännön osalta on, että itse lakia ei voi kiistää, vaan ainoastaan sen soveltamisen, eli jonkun kansalaisen tai järjestön pitää ensin saada jokin ratkaisu, joka rikkoo ihmisoikeuksia, kansallisissa tuomioistuimissa.
1) Jos lain nojalla loukataan jonkun liettualaisen oikeuksia, esimerkiksi hänelle määrätään sakkoja tai hallinnollisella määräyksellä kielletään jotain julkaisemasta, hän voi vedota Liettuaa sitoviin kv. sopimuksiin tai EU lainsäädäntöön. Liettuankin tuomioistuimet ovat velvoitettuja antamaan EU säädöksille etusijan suhteessa ristiriitaisiin kansallisiin lakeihin. Jos ne eivät näin tee, voi asia edetä EU tuomioistuimeen Luxemburgissa, joka voi antaa Liettuaa sitovia määräyksiä, vaikkakaan ei suoraan kumota jotain kansallista lakia. Edelleen Liettua voidaan määrätä maksamaan sakkoja ja korvauksia, joiden perintä kyllä onnistuu.
2) Samaan tapaan loukattu kansalainen voi kokeiltuaan ensin kansallisia tuomioistuimia valittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen Strasbourgiin tai johonkin YK:n ihmisoikeussopimuksia valvovaan komissioon Geneveen. Nämä kuitenkin toimivat valitettavan hitaasti eivätkä monet maat niiden päätöksiä noudata.
3) Lain kokonaisuudessaan voi viedä EU tuomioistuimeen komissio tai joku jäsenmaa, jos ne katsovat sen olevan perustamissopimusten vastainen. Tässä tapauksessa tuomioistuin voi antaa jopa ennen asian käsittelyä väliaikaismääräyksen, että lakia ei saa soveltaa. Mikäli Liettua ei näitä määräyksiä tai päätöksiä noudattaisi, voidaan valtiolle langettaa merkittävän suuruinen juokseva päiväsakko. Tämä menettely ei ole kansalaisten tai järjestöjen käytössä ja edellyttää tietysti, että ei ole joitain poliittisia syitä olla nostamatta kannetta. Menettely on huomattavan nopeaa.
4) Kuten aikanaan Itävallan tapauksessa, EU:n neuvosto voi katsoa, että Liettua rikkoo EU sopimuksia ja rajoittaa 'rangaistuksena' sen toimintaa unionissa. Tämäkin on nopea tie, mutta vaatii jäsenmailta poliittista yksituumaisuutta (muistaakseni 2/3 enemmistöä neuvostossa).
Koska laki näinkin suurella enemmistöllä Liettuassa hyväksyttiin, epäilen että pelkkä poliittinen painostus kv. järjestöjen tai toisten EU maiden hallitusten taholta auttaa. Voi myös olla, että ei löydy poliittista tahtoa aloittaa kohdan 3 mukaista menettelyä. Silloinhan taas kerran nähtäisiin miten paha EU puuttuu valtioiden kansalliseen itsemääräämisoikeuteen, ja sellaista viestiä ei ehkä nyt haluta jäsenmaiden kansalaisille lähettää. Suomikin voisi olla aloitteellinen, mutta tuskin tekee mitään: presidentti Halonen vieraili juuri Liettuassa, mutta ei käsittääkseni vallitsevan käytännön mukaan ottanut tätä asiaa esille keskusteluissa.
Kohdassa 1 kuvattu oikeustie on hidas, mutta kuitenkin ehkä nopeampi ja tehokkaampi kuin muut kansainväliset tuomioistuimet. Luulen, että nyt esimerkiksi anotaan lupaa ensi vuoden Baltic Priden järjestämiseen tai julkaistaan jotain todennäköisesti lain vastaista homokirjallisuutta. Sitten edetään oikeusistuimissa. Tämä tietysti edellyttää liettualaisten hlbti –ihmisten ja järjestöjen aktiivisuutta, mutta ne saavat varmasti tukea monilta lakiasioihin erikoistuneilta kv. järjestöiltä.
Oikeudellisesti asia voi edetä monella tapaa. Tietääkseni Liettuassa, kuten ei useimmissa Euroopan maissa, ole erillistä perustalakituomioistuinta, joka voisi arvioida uuden lain yhteensopivuutta mm. yllä mainittujen sitovien sopimusten kanssa. Yleinen periaate silloin niin sopimusten kuin EU lainsäädännön osalta on, että itse lakia ei voi kiistää, vaan ainoastaan sen soveltamisen, eli jonkun kansalaisen tai järjestön pitää ensin saada jokin ratkaisu, joka rikkoo ihmisoikeuksia, kansallisissa tuomioistuimissa.
1) Jos lain nojalla loukataan jonkun liettualaisen oikeuksia, esimerkiksi hänelle määrätään sakkoja tai hallinnollisella määräyksellä kielletään jotain julkaisemasta, hän voi vedota Liettuaa sitoviin kv. sopimuksiin tai EU lainsäädäntöön. Liettuankin tuomioistuimet ovat velvoitettuja antamaan EU säädöksille etusijan suhteessa ristiriitaisiin kansallisiin lakeihin. Jos ne eivät näin tee, voi asia edetä EU tuomioistuimeen Luxemburgissa, joka voi antaa Liettuaa sitovia määräyksiä, vaikkakaan ei suoraan kumota jotain kansallista lakia. Edelleen Liettua voidaan määrätä maksamaan sakkoja ja korvauksia, joiden perintä kyllä onnistuu.
2) Samaan tapaan loukattu kansalainen voi kokeiltuaan ensin kansallisia tuomioistuimia valittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen Strasbourgiin tai johonkin YK:n ihmisoikeussopimuksia valvovaan komissioon Geneveen. Nämä kuitenkin toimivat valitettavan hitaasti eivätkä monet maat niiden päätöksiä noudata.
3) Lain kokonaisuudessaan voi viedä EU tuomioistuimeen komissio tai joku jäsenmaa, jos ne katsovat sen olevan perustamissopimusten vastainen. Tässä tapauksessa tuomioistuin voi antaa jopa ennen asian käsittelyä väliaikaismääräyksen, että lakia ei saa soveltaa. Mikäli Liettua ei näitä määräyksiä tai päätöksiä noudattaisi, voidaan valtiolle langettaa merkittävän suuruinen juokseva päiväsakko. Tämä menettely ei ole kansalaisten tai järjestöjen käytössä ja edellyttää tietysti, että ei ole joitain poliittisia syitä olla nostamatta kannetta. Menettely on huomattavan nopeaa.
4) Kuten aikanaan Itävallan tapauksessa, EU:n neuvosto voi katsoa, että Liettua rikkoo EU sopimuksia ja rajoittaa 'rangaistuksena' sen toimintaa unionissa. Tämäkin on nopea tie, mutta vaatii jäsenmailta poliittista yksituumaisuutta (muistaakseni 2/3 enemmistöä neuvostossa).
Koska laki näinkin suurella enemmistöllä Liettuassa hyväksyttiin, epäilen että pelkkä poliittinen painostus kv. järjestöjen tai toisten EU maiden hallitusten taholta auttaa. Voi myös olla, että ei löydy poliittista tahtoa aloittaa kohdan 3 mukaista menettelyä. Silloinhan taas kerran nähtäisiin miten paha EU puuttuu valtioiden kansalliseen itsemääräämisoikeuteen, ja sellaista viestiä ei ehkä nyt haluta jäsenmaiden kansalaisille lähettää. Suomikin voisi olla aloitteellinen, mutta tuskin tekee mitään: presidentti Halonen vieraili juuri Liettuassa, mutta ei käsittääkseni vallitsevan käytännön mukaan ottanut tätä asiaa esille keskusteluissa.
Kohdassa 1 kuvattu oikeustie on hidas, mutta kuitenkin ehkä nopeampi ja tehokkaampi kuin muut kansainväliset tuomioistuimet. Luulen, että nyt esimerkiksi anotaan lupaa ensi vuoden Baltic Priden järjestämiseen tai julkaistaan jotain todennäköisesti lain vastaista homokirjallisuutta. Sitten edetään oikeusistuimissa. Tämä tietysti edellyttää liettualaisten hlbti –ihmisten ja järjestöjen aktiivisuutta, mutta ne saavat varmasti tukea monilta lakiasioihin erikoistuneilta kv. järjestöiltä.