Suomalaisten tavat ovat muuttuneet lyhyessä ajassa ja paljon

Ensi kesänä saan vieraaksi henkilön Kauko-idästä. Hän tiedusteli suomalaisten luonteenpiirteitä ja kuinka hänen tulisi täällä käyttäytyä.

Siilasin läpi ison joukon tapoja, jotka vielä muutama vuosikymmen sitten olivat itsestään selvyyksiä. Tervehdittäessä mies otti hatun pois päästään, samoin syödessään ja hississä, jos naisia oli mukana. Suomalaiselta ei saa tiedustella hänen palkkaansa ja poliittista kantaa. Suomalainen on tuppisuu, joka ei osaa small-talkia. Saunassa puhutaan hiljaisella äänellä ja kohteliaasti. Toisen henkilön puhetta ei ole sopivaa keskeyttää. Jne.

Huomaan melkoisen osan tavoista muuttuneen tai jääneen kokonaan pois. Tiiliskiven paksuisia Käytöksen kultaisia kirjoja ei enää kirjoiteta, saatikka käytetä. Ihmiset eivät myöskään enää osaa tapoja vaikkapa juhlapäivällisillä taikka erilaisissa seremonioissa. Hattu pysyy päässä, jos sellaista yleensä on (ilmaston lämpeneminen?), paitsi maahanpanijaisissa ja lemmenleikkeihin ryhdyttäessä.

Kerroin "japanilaisten" tapojemme amerikkalaistuneen lyhyessä ajassa. Täsmällisyyden vaatimus on kuitenkin säilynyt. Ei ole sopivaa myöhästyä. Yksityiskodissa kengät riisutaan jalasta eteisessä. Kerroin suomalaisten olevan edelleen alkuun hieman etäisiä, mutta lämpenevän nopeasti ja tuttavuus voi muodostua nopeastikin paljon syvemmäksi kuin amerikkalaisten kesken on tapana. Suomalaiset ovat ulkolaisia kohtaan varsin anteeksiantavia. Vieras ei tunne maan tapoja, jolloin rikkomuksiin suhtaudutaan lempeästi.

Minusta tuntuu, että amerikkalainen kulttuuri on työntänyt entiset hyvät tapamme sivuun.

...monista entisistä vähemmän hyvistä tavoistamme puhumattakaan. :)

Jahas... ja taas kaikki paha tulee Amerikasta?

Eikös amerikkalaiseen kulttuuriin juuri kuulu kohteliaisuus, esimerkiksi teitittely (vaikkei sitä englannin kielestä oikein aina huomaakaan - sinuttelua kun kyseinen kieli ei oikeastaan tunnekaan)? Ihmisistä esimerkiksi käytetään yleensä puhuteltaessa titteliä, eikä tungettelevasti etunimeä kuten Suomessa. Enneminkin luulen, että tapojen muuttuminen ("rappio") on peräisin paljon lähempää, esimerkiksi rakkaasta länsinaapuristamme.

Kaikki paha tulee rajojen ulkopuolelta. Jos voisimme rakentaa Kiinan muuria vastaavan rakennelman ja katkaista saman tien kaikki tietoliikenneyhteydet ulos, niin olisipa meillä täällä mukavaa...

Olen joo huomannut, että teitittely on kadonnut nuorelta (ja vähän vanhemmaltakin osittain) väestöltä kokonaan. Itselle se on tullut kotikasvatuksen myötä ja menee silleen, ettei sitä tarvitse miettiä. Joku voi tietysti sanoa, että mitä väliä mutta kyllä musta kuulostaa jotenkin härskiltä, kun parikymppinen "asiakapalvelija" sanoo 80-vuotiaalle, että mitä SÄ ottaisit?

Olin vapun alla kaupan kassajonossa ja mun takana oli semmoinen pieni, melko iäkäs leidi, jonka kanssa aloin siinä odotellessa jutella. Pakko sanoa, että oli tosi hienoa jutella sellaisen ihmisen kanssa, joka osasi käyttää ihan sujuvasti ja rennosti erittäin kohteliasta kieltä.

Mutta en mä pidä tapaa käyttää titteliä puhuteltaessa kovin toivottavana. Ainoastaan silloin, kun sillä on jokin todellinen merkitys, esimerkiksi työkuvioissa, se toimii ja on jopa selventävää. Mutta että vapaa-aikana? Joo kiitos ei. Kertoo ehkä enemmän siitä kulttuurista. Kaikissa tilanteissa on tärkeää korostaa ihmisen asemaa ja vaurautta. Suomessa se ei ole niin framilla nykypäivänä, täällä siviilissä on kuitenkin tärkeämpää mikä olet ihmisenä. Ainakin toivon niin.

Kyllä suomalaiset on muuttuneet ihan kymmenen vuoden aikanakin. Hyvässä ja huonossa. Musta on hyvä juttu, että meistä on tullut ulospäinsuuntautuneempia ja avoimempia vähitellen. Mutta toisaalta me ollaan kadotettu entisajan tapa käydä vieraisilla, nähdä toisiamme ihan spontaanisti ja usein, olla silleen yhdessä nuoret ja vanhat, ilman sen suurempaa tarkoitusta kuin yhdessä oleilu. Perheet ja suvut etääntyy toisistaan, samoin aikuisiässä ystävät ja kaverit. Ei hyvä. Just puhuttiin tästä mun systerin kanssa eilen. Tätä myös ne muualta tulevat monesti ihmettelevät. Venäläiset ihmettelee, et miten me yleensä tullaan toimeen niin henkisesti etäällä toisistamme! Opittavaa siis olis, muutakin kuin taivaskanavilta.

Yksi juttu mitä on tullut esiin nimenomaan venäläisten kanssa ja myös muiden kanssa. Kun suomalainen sopii tänään, että tavataan sitten ensi keskiviikkona kello 17.30 siellä. Kaikki laittaa sen ylös, mitään ei kuulu siinä välillä mutta suomalaiset on siellä keskiviikkona kello 17.30. Sen sijaan ei-suomalainen soittaa ainakin kaksi tai kolme kertaa välipäivinä, varmistaa tapaamisen ja sen sisällön. Jos mitään ei kuulu, hän saattaa jopa olettaa, ettei koko tapaamista ole tai se on unohtunut, eikä tule paikalle. Erittäin hyvä asia muistaa, kun toimii muiden kuin suomalaisten kanssa. Puolin ja toisin.

Zukov kirjoitti: ollaan kadotettu entisajan tapa käydä vieraisilla, nähdä toisiamme ihan spontaanisti ja usein, olla silleen yhdessä nuoret ja vanhat, ilman sen suurempaa tarkoitusta kuin yhdessä oleilu. Perheet ja suvut etääntyy toisistaan, samoin aikuisiässä ystävät ja kaverit. Ei hyvä."

No ei minusta.

Suomi on ahdistavan epädemokraattinen ja massan mielipide jyrää yksilön. Tämä on hyvin venäläinen ja epälänsimainen maa, suomalaiset osaavat olla julmia, mutta myös lämpimiä. Useat suomalaiset ovat militantin kansallismielisiä. Paperit merkitsevät enemmän kuin ihmiset. Suomalaiset elävät valheessa vaikka matkustelevatkin paljon, muodista eräs muodin asiantuntija sanoikin, että suomalaiset ovat kuin teflonia: mikään ei tartu.

"Suomi on ahdistavan epädemokraattinen..."

Olisiko esimerkkiä demokraattisesta valtiosta, jotta osaisi sanoa mihin verrattuna?

"...ja massan mielipide jyrää yksilön."

Tätä kutsutaan myös demokratiaksi.

Meille tulee useinkin kavereita kylään etukäteen soittamatta, kaiken ikäisiä ja ilman mitään tarkoitusta. Ainut syy, miksei kaikilla voi olla avaimia on seksi ja sen vaatima yksityisyys. Sekin on siirtymässä makuuhuoneeseen ja säälliseen aikaan jo lapsenkin takia, joten mun näkökulmastani kyläily ehkä on katoava tapa, mutta kaikkihan on kiinni siitä, miten itse elämme.

Eivät mun tuntemani ihmiset ole julmia tai kansallismielisiä, eivätkä jyrää ketään.

Kyläily on muuttunut ikään kuin "luvanvaraiseksi". Nykyisin soitetaan ja kysytään josko voi tulla kylään. Mielestäni elämä kaupungeissa on nykyisin niin hektistä, että yllätysvierailut voisivat sotkea kuvioita. Siksi niitä ei toivota. Maalla voi edelleen olla toisin. Tässä on eroa edelleenkin kaupunkilaiskulttuurin ja maaseudun kulttuurin välillä.

Teitittelyn olen ollut huomaavinani hiljalleen palailemassa. Esimerkiksi tiedotusvälineissä ministeriä, presidenttiä taikka muuten arvovaltaista henkilöä ei enää sinutella kuten joskus ennen, Ruotsista kopioidun mallin mukaan. Siellähän sinuteltiin ainakin vielä jokin aika sitten kaikkia muita paitsi kuningasta.

Jotenkin vielä yllätyn hiukan, jos joku epämuodollisissa tilanteissa teitittelee. Viimeksi niin kävi kun kuntosalilla maahanmuuttajataustainen nuori kohteliaasti teititteli ja osoitti muutenkin käytöksellään arvostusta vanhempaa herrahenkilöä kohtaan.

Dragon-85 7 / 9
21.05.2009, 19:40 ""Suomi on ahdistavan epädemokraattinen..."

Olisiko esimerkkiä demokraattisesta valtiosta, jotta osaisi sanoa mihin verrattuna?"

Jo Ruotsissa keskustelua on enemmän.

""...ja massan mielipide jyrää yksilön."

Tätä kutsutaan myös demokratiaksi."

Suomessa. Muualla se on enemmistödiktatuuria.

"Jotenkin vielä yllätyn hiukan, jos joku epämuodollisissa tilanteissa teitittelee. Viimeksi niin kävi kun kuntosalilla maahanmuuttajataustainen nuori kohteliaasti teititteli ja osoitti muutenkin käytöksellään arvostusta vanhempaa herrahenkilöä kohtaan."

Jotenkin se teitittely tulee tuollaisissa tilanteissa automaattisesti. Tuntuisi hölmöltä (ja tuntuukin, jos joskus "lipsahtaa") lähteä selvästi vanhempaa tuntematonta ihmistä sinuttelemaan. Tosin häpeäkseni joudun tunnustamaan, että teitittelytaito iskostui selkärankaan vasta armeijassa.

Eikö voi sinutella kohteliaasti?

Mielestäni teitittely on vain yksi kohteliaisuuden muoto, joka sopii tiettyihin - ei tietenkään kaikkiin - tilanteisiin.

Kuiskaan,,sita kenkien riisumista oikein pelkaan ja inhoan siella. Unohdin kokonaan taman ennenkuin luin tekstiasi.

Olen tällä hetkellä Yhdysvalloissa. Minä olen käyttäytymisen taivaassa.

Kirjoitin juuri anopilleni siitä miksi täällä on niin ihana olla. Jokainen ottaa minut huomioon. Joka paikassa tervehditään kohteliaasti. Se on niin mukavaa.

Olin Diseny Villagessa ja vastaan tuli katuja siivoava kaveri. Hän otti katsekontaktin, hymyili ja kysi mitä kuuluu. Minusta se on niin hienoa.Tulin ravintolasta, jossa sain valtavasti huomiota ja ystävällisyytä ja hissiin tuli 3 muuta. Jokainen toivotti hvyää oloa. Jokainen sanoi hyvää iltaa. Ystävälliset ilmeet kasvoillaan. Poistuesaan jokainen toivotti hvyää jatkoa. Se on niin siistiä.

Aamulla varija käveli parkkipaikalla ja näki minut seitsemännessä kerroksessa parvekkeella.Hän huusi iloisena huomenta. Huhhuhh.

Kongresssissa, jossa oli sain vain ystävällisyyttä ja huomioimista osakseni.

Olen usein miettinyt miksi täällä on niin miellyttävää. Se johtuu toisten huomioimisesta, hymylystä ja ystävällisistä sanoista. Se on viestintä, jota minä kaipaan ja jossa viihdyn.

Minä toivon aina, että tämä toisen ihmisen huomioonotaminen ja ystävällisyys välittyisi meille Suomeen.

Torontosta kirjoitti: "sita kenkien riisumista oikein pelkaan ja inhoan siella."

Selitäpä tarkemmin, miksi inhoat? Sinulla on reikä sukassa? ;-)

Juhanin havainto täsmällisyydestä pitää pääosin paikkansa, mutta siitäkin lipsutaan. Samoin päälle puhuminen on ärsyttävä tapa, joka ei onneksi ota paljonkaan tulta Suomessa. Sellaisesta kulttuurista tulevan kanssa, joka odottaa minun puhuvan päälle ja keskeyttävän hänet, minä jään tuppisuuksi ja ärryn suunnattomasti ikuisesta ikuiseen jatkuvasta rönsyilevästä monologista jossa ei ole päätä eikä häntää. Ja sitten saa maineen tuppisuuna.
Sen sijaan keskustelussa vilahteleva amerikkalaistyyppinen small-talk on minusta hirvittävän loukkaavaa. Siinä ei ole minkäänlaista todellista kiinnostusta keskustelusta tai varsinkaan siitä mitä on kysytty. Kysymykseen How are you doing? ei odoteta todellista vastausta ja vaivaudutaan jos sellaisen erehtyy antamaan. Otan suomalaisen tuppisuisuuden ja lyhyen tylyyden ennen tätä epärehellistä ja epäkunnioittavaa näennäissontaa koska tahansa! Lisäksi tuo tapa olettaa, että minun aikani on vain sitä varten että voin kuunnella ja osallistua päämäärättömään paskanjauhantaan ikään kuin mitään todellisia keskustelun aiheita ei olisi olemassa.

Kaijun kanssa olen samaa mieltä Yhdysvalloista. Minua autettiin vaihtamaan vararengas autoon kun rengas puhkesi. Auttaja kävi vieläpä hakemassa tunkin kotoaan.

Suomessa taas sain vihaista karjuntaa liikenteessä kun kengännauhat kiertyivät vahingossa pyörän polkimen ympärille niin, etten päässyt liikkumaan vaan minun oli irrotettava itseni repusta löytämälläni veitsellä.

Muistan myös sen kun bussilakon aikana yritin talvipakkasilla liftata Vuosaaresta Helsinkiin siinä onnistumatta. Silloin päätin hankkia polkupyörän.

Mutta on Yhdysvalloissakin tympeitä paikkoja ja tympeitä ihmsiä, onhan sinne muuttanut ihmisiä Suomesta ja Suomessa avuliaita ihmisiä, onhan tänne muuttanut ihmisiä Yhdysvalloista.

Pora-liike. Sinä olet suomalainen.

"Kysymykseen How are you doing? ei odoteta todellista vastausta ja vaivaudutaan jos sellaisen erehtyy antamaan."

"Comme ci, comme ça..." Minusta on pelkästään kohteliasta ETTEI ala kertomaan liikavarpaistaan hyvän päivän toivotuksessa..ja yleensä tunnen kovin vaivautuneeksi jos joku alkaa valittamaan näin suht' tuttavallisella huomioin osoituksella. Kai "ameerikoissa" maksetaan kallonkutistajalle siitä mitä suomessa tuttavuudet joutavat palkatta kuuntelemaan...? Tietty vointejaan voi valitella, mutta jos siihen on aikaa/ paikkaa...ja tarpeeksi *hyvä* ystävä.

Olisikohan "Comme ci, comme ça..." suomennettunai "Heikun Keikun..." -tai ainakin vinksin vonksin?

Mielenkiintoisia näkökulmia on tullut esille tässä keskustelussa.

Olen sitä mieltä, että me(kin) katselemme ja tulkitsemme käyttäytymistä muissa maissa omien kultturellisten silmälasiemme läpi. Se vain on näin! Tarvitaan aikamoista työtä ymmärtää vaikkapa muslimien traditioita ja käyttäytymistä ja niiden taustoja.

Kerron omakohtaisen kokemuksen ensivisiitiltäni Japaniin joskus kauan sitten. Olin valmistautunut huolella etukäteen peläten kulttuurishokkia, joka olisi voinut pilata matkan tunnelman. Kaikesta huolimatta olin perin häkeltynyt ja hetken otettukin siitä, että minulle kumarreltiin jatkuvasti eri tilanteissa esimerkiksi hotelleissa. Onneksi olin saanut etukäteen kontaktin erääseen paikalliseen pariskuntaan. Minut kiskaistiin maanpinnalle kommentilla, että älä luulekaan, että he kumartelevat vain sinun itsesi vuoksi. Todellisuudessa sinä viimekädessä maksat heidän palkkansa käyttämällä heidän yritystään. "Työnantajaa" kohtaan on siis syytä olla kohtelias.

Historiasta minulle on kerrottu, että joskus samuraiaikaan tms. näitä arvohenkilöitä kohdatessa piti kumartaa syvään. Ellei niin tehnyt, se voitiin katsoa niskuroinniksi, josta saattoi seurata pään katkeaminen. Kumartelun tradition on sitten jatkunut siitä asti.

Pieni itsekehu tuolta samaiselta matkalta: Menimme paikallisen gay-porukan kanssa erään ison temppelin yhteydessä olevaan puutarhaan, jossa oli teeseremonia kaupunkilaisille. Minulla oli tilaisuus opastaa seurueemme nuoria japanilaisia siitä, kuinka teeseremonia sujuu ja kuinka siinä käyttäydytään. He olivat ensimmäistä kertaa tuossa seremoniassa. Minä olin ehtinyt sitä harjoitella jo ennen tuota käyntiä ja olin tietenkin myös kirjanoppinut teeseremonian monimutkaisessa taidossa. ;-)

Mua sit inhottaa vastaantulijoiden tuijottelu kaduilla. Pissikset jauhaa purkkaa ja mulkkaa. Naapuri kyylää, kun tuun himaan. Siel se on ikkunassa kuin joku idiootti. Toisia on, jotka kääntyy katsomaan taakseen, kun meen ohi.

Mä en tuijota. Voin vilkaista mut en oo mikään hönö ja tapita silmät päästä.

Oma lukunsa on nää pennut, jotka sittaa markettien lämpiössä tai niiden kulmilla ja sitte nää ukot, jotka pelaa huoltoasemilla, marketeissa ja R- kiskalla. Siel ne tönöttää ku jotkuu homot kyyläämässä. Varmaan krusailee..hahhahaa! Joka ikinen kerta kun menee vaik kioskille ne ei voi olla tsiikamatta sisääntulijaa. Sama huoltiksilla tai mis vaan kaupassa, mihin on pistetty rahapelikone. Et tekis mieli mennä ja hakata ne masiinat rusinaks.

kesäpoika kirjoitti: "Pora-liike. Sinä olet suomalainen."
Minä olen suomenamerikansuomalainen.

Niin, no tämä kasinotalous eli pelihalleja joka paikassa on vähän omituista amerikkalaisen silmin, siellä kun pelikoneita on vain intiaanireservaateissa tain Nevadassa tai Mississipin jokilaivoilla.

Kolmoisritti kirjoitti: "Mua sit inhottaa vastaantulijoiden tuijottelu kaduilla."

Tämä tuijottelun kultturi on mielenkiintoinen. Maaseudun kirkonkylissä sitä vielä ilmeisesti on enemmän kuin kapungeissa. Ihmisiä on vähän. Huomiota riittää kaikille. Isoissa kaupungeissa oman huomioni mukaan ollaan niin epätuijottavia, että ihmiset ovat muuttuneet melkein näkymättömiksi. Hyvä, ettei törmäillä. Vieraan kohtaamista oikein vältellään.

Arvelen maaseudulla tuijottelunkin liittyvän perimmiltään yhteisöllisyyteen ja välittämiseen. Helsingissä voit vapaasti kuolla kadulle kenenkään piittaamatta. Kadunlakaisija saattaa olla ensimmäinen, joka huomaa ettei liikettä ole tapahtunut aikoihin.

Olisiko homolle muita vaikeampaa sietää tuijottelu, koska takaraivossa voi takoa paljastumisen pelko tms.

Poris, et kai tarkoita että se tekee sinusta hyvän ihmisen kun kokoajan Suomessa asuneet olemme kaikki huonoja? Katsos, sinun mukaasi sä olit ilkeä Amerikoissa, kas kun onhan sielläkin suomalaisia.. (kuten sinä). Ehkä ei kannattaisi tuomita noin paljon. Osuu pilkka omaan nilkkaan.

Anteeksi, mutta en usko että olet niin paljon muita ylemmällä kuin tahdot antaa ymmärtää.

Se on erilaisuuden tujottamista.

Oon huomannu et heterokundit hakee yksilöllisyyttä silleen, et ne tatuoi ja niiden perässä heteromuijat. Tärkeetä on myös koristella itteensä kultakoruilla ( pätäkkää löytyy ) . Siitten ne tekee kuitenkii joka asian mekaanisesti. Samoja asioita samalla lailla. Samanlaisia vaatteita. Itsetuntoo kohotetaan. Pohjalla on kateus.

Sit ne vihaa homoja kun ne ei uskalla rikkoo omia ahtaita häkkejään mis ne on pakotettu elämään elämää, mitä ne ei haluu, kun se on niin keinotekosta ja päälleliimattuu. Tatska ei mee yhtään ihoo syvemmälle sieluun ja parantais sitä heikko itsetuntoo.

Mulle kakarat piippailee niillä mopojen äänimerkeillä et sä oot huomattu ( Sä oot homo ! ), kun mä en ees kato niitä. Ne on mulle ilmaa. Mut ne antaa äänimerkkejä, kun meen ohi. Sitte heteromiehet jähmettyy kun ne näkee mut ( vittu homo ! ). Tällast naurettavaa.

Sitte kerran yks mies tuli mun viereen silmät kiiluen ja sellainen epävarma hymy naamallaan kun ekaa kertaa näkee oikean homomiehen. Mä olin et voi lapsi raukka, missä sä elät: koko ikänsä kasvanu patterin välissä kun on NIIN JÄNNÄÄ nähdä homoja.

Kolmoisritti, Mistä kummasta sen näkee päältä, että joku on homo? Onko sinulla "HOMO" liimattuna otsaan. Mietin myös, että missä puolella Suomea kertomasi tapaista sattuu. En ole tuollaista käytöstä kohdannut itse koskaan.

**********

Tästä muuttuneesta kulttuurista: Mieheni kertoi istuneensa elokuvateatterissa odottomassa elokuvan alkamista. Lähellä oli joukko nuoria miehiä keskustelemassa vilkkaasti vaatteista ja pukeutumisesta. Omassa nuoruudessani moinen julkinen keskustelu ei ollut sopivaa. Heti olisi saanut "sellaisen miehen" leiman. Aivan selvästi nykynuoret ovat aikaisempia sukupolvia rennompia..

Milloin tavat eivät olisi olleet muuttuvia? Muistaakseni Cato vanhempi jo kauhisteli tapojen muuttumista ja nuorison rappiota, mutta kumma kyllä nuoret yleensä varttuvat keski-ikäisiksi, jotka kauhistelevat tapojen muuttumista.

Suurelta osin tavat ovat Suomessa muuttuneet parempaan suuntaan. Muistan jopa, kuinka esimerkiksi Lammin ainoaan ravintolaan ei päästetty vierailevaa amerikkalaista professoria, koska tällä oli housut jalassa. Vielä 1970- ja 1980-luvulla vallitsi myös aika yhtenäinen nuorisomuoti, josta poikkeaminen vaati tiettyä rohkeutta ja itsepäisyyttä: nykyisin voi melko vapaasti valita oman pukeutumistyylinsä; ainakin jo on nuori.

Joku voi jossain tietysti joutua ikävän tuijotuksen kohteeksi, mutta ainakin Helsingissä voi homona ja homon näköisenäkin liikkua vapaasti: kehitystä?

JuhaniV on monia kundeja mist näkee et ne on homoja. Esimerkkejä löytyy kuten varmasti tiedät.

En vaan välitä peitellä enkä muokkaa ulkonäkööni heteronoloiseksi stealth`iksi. Mulle heteronoloinen mies ei oo mikään ihannekuva miehestä.

Suomalaisten tavat ovat mielestäni muuttuneet rennoimmiksi ja kohteliaammiksi, hyvä niin. Kaupungilla näkee ihmisiä jotka jopa katsovat silmiin tai jopa sanovat jotakin ventovieraalle. Eikä nykyään läheskään kaikki näytä siltä kuin maiilmanloppu olisi tulossa 15 minuutin kuluttua. Ehkä täällä ei olekaan niin ahdistavaa.

Kesäpoika, ymmärsit sanomani väärin. Puhuin suomalaisuudesta/amerikkalaisuudesta yleensä omalla kohdallani, en pelkästään käyttäytymisen suhteen. Amerikkalaisia on hyvin monenlaisia ja monella tavoin käyttäytyviä.

Pora-liike, varmaankaan et tee sitä tarkoituksella loukataksesi, muta minua yleistyksesi loukkaavat usein. Koen olevani ystävällinen ihminen ja ennenkaikkea mun ystäväni ovat ystävällisiä ja tuun kohdelluksi hyvin. Yleistykset suomalaisista (tämä ei ollut lainkaan ainutlaatuinen kerta!) tuntuvat olevan aina moittivia. Inhoan tuollaisia yleistyksiä ja niiden sisältämää tuomitsemista. Emme me ole pahoja ihmisiä.

Jos lukisi vain sinun kirjoituksiasi, tulisi kuva maailmasta, jossa palveluammatteihinkin pyrittäisiin vain ilkeilynhalun ja pätemisen vuoksi, kuten poliisiksi, sairaanhoitajaksi, lääkäriksi. Miun näkökulmastani ihmisten motivaatiot ovat oikeasti päinvastaiset, halu auttaa ihmisiä. Siinä sitten onnistuntaan paremmin tai huonommin. Sinulla on tapana leimata isoja ryhmiä ja korostaa siten omaa viattomuuttasi. En ole ainut jota tapasi loukkaa.

En kyseenalaista sanomaasi, joka on varmasti hyväntahtoinen. Toivoisin vain että mietit mitä sanot ja keitä tuomitset! Entä jos joskus yrittäisit ymmärtää toisten motiiveja toimia niinkuin toimivat ja vaikuttaa heihin sitä kautta, eikä vain syyttäen? Tai ainakin voisit jättää syyttömät syyttämättä.

Ehkä tarkoituksesi on provosoida. Minusta provosointisi vaikuttaa väärään suuntaan, tekee tuomitsemisen uhreja niistä jotka tahtoisit muiden ymmärtävän syyllisiksi. Sanojen asettelulla on iso merkitys siihen, miten asiasi ymmärretään.

JuhaniV , jos sun ukkos on Markku M, niin eikö siitä näe yhdellä silmäyksellä et se on homomies? Must hänestä näkee heti yhdessä sekunnissa.

kesäpoika
24.05.2009, 16:33 "Pora-liike, varmaankaan et tee sitä tarkoituksella loukataksesi, muta minua yleistyksesi loukkaavat usein. Koen olevani ystävällinen ihminen ja ennenkaikkea mun ystäväni ovat ystävällisiä ja tuun kohdelluksi hyvin. Yleistykset suomalaisista (tämä ei ollut lainkaan ainutlaatuinen kerta!) tuntuvat olevan aina moittivia. Inhoan tuollaisia yleistyksiä ja niiden sisältämää tuomitsemista. Emme me ole pahoja ihmisiä."

Jo otsikko yleistää, joten sen jälkeen minusta voidaan edetä yleistävällä linjalla kautta koko ketjun.
Minusta tässä väkivaltiossa on jotain pahasti vialla, tämä on tuhoisa ideologia vähän niin kuin kommunismi ja natsismi. Suomen väkivaltion kannattajiin, joita on suomalaisista valtaosa, suhtaudun kuin muiden totalitaaristen ideologioiden kannattajiin. Se osa, joka ei kannata väkivaltiota onkin sitten useimmiten miellyttävää.

Sen sijaan suomalaisuus ei ole riippuvainen Suomen valtiosta ja on arvostelun ulkopuolella etnisyytenä. Suomenamerikansuomalaisena minulle on suomalaisuus läheistä ja rakasta aivan kuin tietynlainen amerikkalaisuuskin.

Minusta suomalaisuus ei pane käyttäytymään ei-toivotulla tavalla ellei sitten läntisten heimojen hiljaisuutta sellaiseksi lasketa, sen sijaan tämä kansallismielinen ja epädemokraattinen ideologia aiheuttaa useimmat junttimaiset tilanteet.

"Jos lukisi vain sinun kirjoituksiasi, tulisi kuva maailmasta, jossa palveluammatteihinkin pyrittäisiin vain ilkeilynhalun ja pätemisen vuoksi, kuten poliisiksi, sairaanhoitajaksi, lääkäriksi."

Valta turmelee ja absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti. Paras poliisi on kuollut poliisi.

"Miun näkökulmastani ihmisten motivaatiot ovat oikeasti päinvastaiset, halu auttaa ihmisiä. Siinä sitten onnistuntaan paremmin tai huonommin."

Ainakin ne ovat sokeita juutalaiselle sananlaskulle "tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla". Toisin sanoen he sokaistuvat halussaan auttaa ja auttajista tulee kontrolloijia, holhoajia ja alistajia.

"Sinulla on tapana leimata isoja ryhmiä ja korostaa siten omaa viattomuuttasi."

Minusta tällä palstalla on kyllä kärkkäästi tuotu esille jos jonkun mielestä olen syyllistynyt johonkin. Minä en mielestäni tee tuollaisia vertailuja.

"Entä jos joskus yrittäisit ymmärtää toisten motiiveja toimia niinkuin toimivat ja vaikuttaa heihin sitä kautta, eikä vain syyttäen?"

Minua jatkuvasti kiinnostaa toisten motiivit. Tässäkin lähinnä sinä olet toiminut syyttäjänä. En silti ajattele, että suomalaisuutesi takia käyttäydyt huonosti, olet vain muuten törppö.

"Ehkä tarkoituksesi on provosoida. "

Minä haluan kaivaa esille totuuden, sen miten asiat oikeasti ovat. Taidan tietää sen jo. Toiseksi, haluan tietää, miksi asiat ovat niin kuin ne ovat. Kolmanneksi haluaisin sitten näistä päätellä sen, mihin me olemme menossa.

Kolmoisritti kirjoitti: "Must hänestä näkee heti yhdessä sekunnissa."

Heh! Näkee mistä? En minä ainakaan näe. Johtuu myös siitä, että jos joku on hyvin lähellä, sitä ikään kuin tulee sokeaksi = tottuu tapoihin ja ulkomuotoon kiinittämättä erityisesti huomiota.

Esitän seuraavan väitteen: Jos ukkoni on homomainen, niin minä ainakin olen täysin heteronoloinen. :-)))

Kolmoisritti, kerroin kommenttisi miehelleni. Hän sai siitä makeat naurut. Hänen mielestään naiset ovat aivan eri mieltä kuin sinä. Hän joutuu edelleen silloin tällöin naisten huomion kohteeksi, jossa on mukana aivan muuta kuin vain vaikkapa työasiaa. Kun hän ei regoi noihin huomionosoituksiin naisten odottamalla tavalla, siitä on saatanut seurata jopa harmeja. Olen itse kateellisena joskus seurannut hänen naisilta saamaansa huomiota. Muutaman kerran kun olen ilmeestä huomannut, että hän ei pääse keskutelukumppanistaan eroon ja tilanne ei ole hänelle lainkaan mieleen, olen mennyt ja kiskaissut mieheni irti jollakin tekosyyllä.

Oma lukunsa on sitten aika jolloin hän opetti isossa aikuisoppilaitoksessa. Naisopiskelijat lähettelivät kirjeitä, joissa ehdotettiin suorasukaisesti arvosanojen korottamista ikivanhalla menetelmällä. Ukkoni heitti kirjeet kiukustuneena silppuriin ja pilasi päivänsä. Hän ei saanut ainuttakaan vastaavaa ehdotusta pitkän opettajanuransa aikana keneltäkään miesopiskelijalta.

Poraliike: Minua jatkuvasti kiinnostaa toisten motiivit. Tässäkin lähinnä sinä olet toiminut syyttäjänä. En silti ajattele, että suomalaisuutesi takia käyttäydyt huonosti, olet vain muuten törppö.

Kaikki meni väärin. En minä syyttänyt sinua. Sanoin että sinä olet syyttänyt muita ja kehotin käyttämään nyt vaikka sitä sanastollista sensitiivisyyttä tai ihan muuten vaan lopettaa syyttämästä syyttömiä. Mun motiivini oli puolustaa syyttömiä syytettyjä sekä auttaa sua huomaamaan ettei kaikkien halukkuminen ole kannattava tapa toimia, kun SANASTOLLISELLA SENSITIIVISYYDELLÄ voisi saada aikaan jotain hyvää. Samoin ongelmien tarkemalla jakamisella.

Se että ajattelit mun olevan sua vastaan ja vain siksi että tahdon olla törppö, oli joko vitsi, tai sitten sinulle ei oikeasti ole alkeellisintakaan kykyä asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärtää muiden tuntemuksia.

JuhaniV 35 / 37
24.05.2009, 19:30
"Esitän seuraavan väitteen: Jos ukkoni on homomainen, niin minä ainakin olen täysin heteronoloinen. :-))) "

Sinä olet täysin heteronoloinen, miehestäsi en sano mitään kun en ole häntä nähnyt.

kesäpoika 37 / 38
25.05.2009, 05:06 "sitten sinulle ei oikeasti ole alkeellisintakaan kykyä asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärtää muiden tuntemuksia."

Sovitaan sitten vaikka niin sinun kohdallasi.

Jännä ristiriita, mut niin vaan näkyy naamasta.

Juhani on muuten kovanaama mut sit tää homolta näyttäminen on arka paikka. Heteronoloisuus on omassa korvien välissä oleva kuvitelma.

Must näyttää lähinnä tylsyydeltä, harmaalta lökäpöksymieheltä polvipusseineen ja seksittömyydeltä . Seksittömyys on olennaista . Tavikselta. Heteromies on ollu sellanen, joka ei paljon vaatteilla koreile eikä käytä ku muutamia värejä: sinistä, mustaa, harmaata tai ruskeeta ja jostakin ylijäämävarastosta ale-hintaan löysää, isoa, säkkimäistä. Lippalakkimies. Fleda leikattu jollakin mummolla halvimmalla hinnalla. Niska ja sivut koneella sileeks. Ikuinen pikkupoikalook. Vähän tyhmän olonen ja autoilu, tietsikat kivoja. Kotona tossun alla ja sit ei puhu vaik kysyttäs.

Homofoobisuuden yks pointti on tää et homot näyttää seksin olemassaolon. Heteromies ei siedä sitä. Seksin kompleksisuus ja oman maskuliinisuuden sisäistämisen ongelmat on tää juttu. Huono itsetunto paistaa. Kun heteromies näkee homon, homo kyseenalaistaa perinteisen mekaanisen tavan olla mies ja hetero on heti epävarma et hei oonks mäkin homo, jos mä teen noin tai näin. Vittu mul on munat mun mä en tiedä oonks mä mies vai mitä, kun asiat muuttuu. Muutosvastarinta on reaktio. Muuttumattomuus tukee itsetuntoo, kun ei muuten osaa olla eikä palikka-aivot yhdistä eikä käsitä.

Kolmoisritti kirjoitti: "Juhani on muuten kovanaama mut sit tää homolta näyttäminen on arka paikka."

Sit tää heteronoloisuus on ihan hyvä vitsi. Nuorena homouden näkyminen päällepäin oli minulle arka asia ja sitä kovasti piilottelin, joka paljastikin koko homman. Duunikaveri tuli sitten kerran sanomaan, että lopeta toi piilottelu. Kaikkihan täällä tietävät, että olet homo. Helpotus oli suuri.

Olen mielestäni kasvanut siitä kaudesta ulos. Jos joku tulisi haukkumaan vaikka ämmäksi, pamauttaisin sanojaa oitis käsilaukullani päähän (ylä-). ;-)

Ketju tuntuu ehtineen aika kauas alkuperäisestä aiheesta.. Vanhat kliseet eivät tunnu enää pätevän, jos ranskalaiselta miesystävältäni kysytään - hän ei mielestään ole vielä tavannut yhtäkään tuppisuuta suomalaista.

Kymmenessä vuodessa homoista on tullut heteromaisia...En muista oliko tuota käsitettä ennen vuosituhatta?
"Heteromaisuus" on itseasiassa hyvin homomainen piirre...."She-Tero"?

heteroacting, näytellä heteroa, voisko näyttelemiset jättää ammattilaisille ja olla oma itsensä.

Mua joskus vtuttaa just tuo puhumattomuus, jurottaminen ja kyräily. Miks? Koska se on must paranoiaa ja epäluuloisuutta. Meil on kauheest kaikenlaist paranoiaa joka puolella. Se näkyy sit siinä kun mennään hillumaan aseiden kans niinku ne sivulliset muka ois syypäitä omaan pahaan oloon. Ei eroteta et mikä on totta ja mikä harhaa.

Kerrostaloissa eristäydytään omiin oloihinsa ja ei haluta tavata saati tervehtiä. Miks ? Sekin on esimerkki jonkinasteisesta epäluuloisuudesta.

Ranskalaiset puhua pälpättää koko ajan, jos on suomalaisittain hiljaa, ne kattoo et sä oot sairas ja outo, mut se on just niin. Suomalaiset ovat outoja. Käyttäytyy kummallisesti ja passiivisen aggressiivisesti. Se on kummallista ja vihamielistä. Jos ei puhu mitään ja kääntää selkänsä tai ei reagoi. Kuinka monella meillä on jotakin tosi hienoo sanottavaa yhtään mistään ja mitä me oikeesti muka tiedetään.

Small talk on just yhdessä olemista ja seurustelemista. Harmitonta mukavaa ja stressivapaata.

Sit vanhuksia kuolee yksin ja mätänee omiin talohinsa, kun ketään ei käy eikä kukaan välitä. Toisaalla kilahdetaan ja tehdään kamalia hirmutöitä kuin missäkin verisessä kauhuleffassa. Ollaan hiljaa ja seuraavassa hetkessä revitään verta seinille. Must jotkuu on siks hiljaa ettei ne paljastu hulluiksi, jos ne joutuis puhumaan ja kertomaan omista vääristyneistä ajatuksistaan, niin ne saatais ajoissa kii ja pistettäis lukkojen taa, mut nyt ne vaan menee massan mukana. On tietty niitä, jotka salaa joka tapauksessa syvimmät ajatuksensa.

Kolmoisritti kirjoitti: "Small talk on just yhdessä olemista ja seurustelemista. Harmitonta mukavaa ja stressivapaata."

Amerikanmaalla hallitaan tuo small talk, ainakin niin ajattelemme. Kuinka sitten selität sen, että amerikkalaiset tappavat toisiaan varsin usein? Sielläkin on myöskin omat mielenvikaisensa, jotka eivät puhu, eivätkä pukahda, vaan toimivat, ikävin seurauksin.

On aivan turha ryhtyä tekemään vaikkapa Kuopion torin ammunnasta yleistyksiä koskemaan kaikkia suomalaisia tms.

Kolmoisritti kirjoitti: "kun ketään ei käy eikä kukaan välitä."
Mitä sinä olet ongelmalle tehnyt? Oletko ajatellut, kuinka voisit itse tilanteeseen vaikuttaa?

"heteroacting, näytellä heteroa, voisko näyttelemiset jättää ammattilaisille ja olla oma itsensä."

Eikö pikeminkin ole toisin päin, että ns. homomainen käytös nasaaleineen ja ranneliikkeineen on usein opittua ja/tai tietoista. Eli "gayacting" voisi olla osuva termi.

Ei ne must ole mitään opeteltua, jos aattelee et mistä niitä olis oppinu, kun ei homoja näkyny missään eikä ollu kokoontumispaikkojakaan, ei oo monin paikoin vieläkään. Kuinka monta homokapakkaa on koko maassa? Se kertoo jostakin.

Heteroacting on kaappihomoilun yks muoto.

Jos mies ei käytä deodoranttia, oli kuka vaan, niin must se vaikuttaa homolta, koska hiki ja hienhaju on yks fetissi. Mä epäilen heti et kundi on gay, jos se ei käytä dödöä ja haisee vahvasti hieltä. Jos kundi korostaa maskuliinisuutta, lyö siinä yli, niin se haiskahtaa homolta. Huono itsetunto tekee tenän. Tarkotan tällä sellasta pakkoneuroottista tapaa toimia vain tietyllä lailla jäykästi.

Vai että näin...

Kävin tässä kertausharjoituksessa eilen.

Olen semmoisessa reservin tehtävässä, jossa pitää olla maastopuku ja muu välittömästi tarvittava varustus kotona siltä varalta, että ihan oikeesti pilliin puhalletaan.
"Sodittiin" 09.00 - 21.00 Dragsvikissa, ja harjoitus (luennot 5 tuntia, lounas, päivällinen ja kaksi kahvipaussia yht 3 tuntia ja RK3 -ammunta 1,5 tuntia) oli hyvä.
Yhden päivän (jo kahdeksannen kolmen kuukauden sisällä) kertausharjoituksen jälkeen sitä ei luulisi, että vastaanotto kotona on niinkuin talvisodasta yhtenä kappaleena palaisi.

Kertausharjoituksesta kotiin palaavan pitäisi haista sekä hieltä, että ruudinsavulta.
Nyt meni kuitenkin toisin...

Puolisko sanoi, että haisen jos nyt en ehkä ihan hirveästi hieltä, niin ainakin ruudinsavulta. (Siellä auditoriossa oli kyllä aika hyvä ilmanvaihto, joten siinä se.), ja rupesi repimään maastopuvun housuja jalasta. Se rynnäkkökivääriammunnan tuottama ruudinkäry kun kuulemma (sitten jälkeenpäin tämä tapaus yhdessä purkaessamme) oli niin vastustamattoman mahko, että ihan...

No. Kullakin fantasiansa olkoon ja ne heille sallittakoon...

Pete

Olipas hauska juttu, nyt sun ei tartte enää vonkailla, laitat vaan ruudinsavua pöksyihin ja jo alkaa toinen kehrätä. hurrhurr.

Ruudinkatkussa on kyllä sitä jotain... :D

En ole tottunut kenkien riisumiseen, miksi sita tehdaan, sitten jotkut ovat paljain jaloin sisalla. Reijasta sukassa ei haittaa.

Torontosta, samalla tavalla minä en näin suomalaisena voi käsittää kenkien käyttämistä sisällä. Siisteysneurootikkona saisin varmaan sydänkohtauksen siitä lian määrästä mitä kengistä sisälle tulisi :D

Meillä ei vanhempien luona eikä suvussakaan pyydetty vieraita riisumaan kenkiä. Jos ei kehtaa vieraiden jäljiltä lattioita pestä, niin ehkä niitä ei kannata pyytää kylään ollenkaan. Varsinkin juhliin kutsuessa tuollainen olisi ihan asiatonta.

Juhlat ovat tietysti oma juttunsa, ihan jo etiketinkin takia. Mutta "talossa talon tavalla".

Tapa riisua kengät johtunee siitä, että suurimman osan vuodesta meillä on ulkotiloissa loskaa, kuraa tai muuten vain märkää, ja vieras haluaa osoittaa kunnioittavansa isäntien mattojen ja lattioiden puhtautta. Minusta ainakin on myös paljon rennompaa hipsiä sukkasillaan epämuodollisissa vierailutilanteissa ystävien luona.

Juhlissa ei kai sentään kenellekään tulisi mieleenkään riisua juhlakenkiä, se ei todellakaan sopisi tilanteeseen. Ja vaikka se lattioiden pesu ei yleensä mikään valtava ponnistus olekaan, matot, varsinkin vaaleat sellaiset, ovat eri asia. Ehkä suomalaisissa kodeissa on muutenkin (keskimäärin) vähän siistimpää kuin suurpiirteisemmissä kulttuureissa? Toisaalta meillä ei myöskään kovin yleisesti ole kotitaloudessa henkilöä, jonka päätehtävänä olisi siivous ja muu kodinhoito.

Olen huomannut, että täällä Kanadassa tuttavapiiriin kuuluu kenkäasiassa samalla tavalla ajattelevia, riippumatta siitä mistä päin maailmaa he ovat kotoisin eli kengät pois sisällä. Ottaen huomioon kuinka monessa asunnossa on kokolattiamatto, en voi ymmärtää ulkokenkien pitämistä sisällä. Varsinkin talvella kun kadut suolataan niin, että kengät ovat valkoiset, ei tulisi mieleen astua eteistä pidemmälle ulkokengillä.

Jotkut kantavat mukanaan tohveleita, mikä on loistava ratkaisu jos ei halua olla sukkasillaan sisällään. Itsellä ei tulisi edes mieleen olla paljain jaloin kyläilemässä, minulla on aina sukat mukana.

Aukaisinko purkin matoja? Tasta tuli enemman vastauksia kuin olisi tarpeen. Ei meilla sen enempaa likaa tule sisalle kuin siellakaan. Eika meilla ulko ovesta heti astuta olohuoneeseen. Tietysti kuraisilla ja marka kengilla ei menna sisalle. Kesa kuivana aikana se sopii. UusKanukki: Ei laheskaan ole huomannut, asutko suomlaisilla?

Pete kirjoitti:

"Puolisko sanoi, että haisen jos nyt en ehkä ihan hirveästi hieltä, niin ainakin ruudinsavulta. (Siellä auditoriossa oli kyllä aika hyvä ilmanvaihto, joten siinä se.), ja rupesi repimään maastopuvun housuja jalasta. Se rynnäkkökivääriammunnan tuottama ruudinkäry kun kuulemma (sitten jälkeenpäin tämä tapaus yhdessä purkaessamme) oli niin vastustamattoman mahko, että ihan..."

Tuollainen kirjoitus aiheutttaa jo mielikuvatasolla ns. pullotusta tavallisen reisitaskumiehenkin etumuksessa. Koska Pete kuitenkin kirjoittaa vain pintaa raapaisten, esitän että vaadimme häntä joukolla antamaan seikkaperäisen kuvauksen tapahtumista meidän kaikkien iloksi.

Et voi olla tosissas. Mä en oo ainakaan kiinnostunu.

En minäkään, mutta antaa paukkua vaan.

No en tosissani ollutkaan.

Jostain syystä tuo Peten juttu oli niin hauska että oli pakko heittää huumoria.

Pete01, joillakuilla ei vain löydy sitä kuuluisaa huumorintajua... :P

Suomessa on tavat muuttuneet minun nuoruudestani sillä tavalla, että silloin se, mikä nykyään "on tavanomaista nuoren kokeilua" esimerkiksi sukupuolen ilmaisun roolirajojen rikkomisessa tienasi silloin paikan tarkkiksella tai kasvatusneuvolassa kun taas raaka koulukiusaaminen oli normaalia hevosenleikkiä kun taas tänään raaka koulukiusaaminen johtaa siihen, että paikalle kutsutaan poliisi ja taas jos vaikka pojaksi sukupuolitettu pukeutuu mekkoon niin siitä ei tule edes jälki-istuntoa jos nyt koulussa sellaista enää onkaan.