Viherkasvit

Minusta kotona on mukava pitää muutamaa viherkasvia. Ongelma on vain siinä, että onnistun päästämään ne säännöllisesti päiviltä - riippumatta siitä onko kyseessä "helppohoitoinen" kasvi vai ei. Onneksi puolisko tulee toimeen kasvien kanssa paremmin.

Meillä on traakkipuu ja palmuvehka. Mitäs omasta kodistanne löytyy?

Minulla oli sama ongelma lehtiviherkasvien kanssa kunnes sitten hankin pariin ruukkuun pallomuotoisia kaktuksia. Niitä on jokseenkin mahdoton saada hengiltä. Kun niille tulee jano, ne indikoivat sitä rypistymällä ensiksi kasaan. Eli antavat varoituksen, jonka aikana on viimeistään annettava vettä. Sitten ne heti virkoavat ja suorastaan kasvavat koossaan pykälän eteenpäin. 1-2 kuukautta voi mennä kasteluiden välillä. Laskeskelin, että nämä kyseiset kaktukset ovat nyt "menestyneet" asunnossani peräti yli 7 vuotta.

Kaktuksiahan on monenlaisia ja ne ovat karuudessaan näyttäviä ja kauniita kasveja. Kuin tehty tällaista sinkkumiestä varten.

En tiedä kaikkien kasvieni oikeita nimiä. Parhaiten viihtyvät juoru ja isännän harha-askel :P
Lisäksi pelakuu, tulilatva, rahapuu, kiinanruusu, aaloe, joku palmu ja todennäköisimmin kuollut oliivipuu.

Parisen metriä korkea peikonlehti, anopinkieli, saniainen, tuoksuköynnös ja jonkin sortin vehka/kalla. Näistä tuoksuköynnös tekee sitkeästi nuppuja, muttei kuki koskaan. Syynä on ilmeisesti valon puute, mitä on vaikea korjata, koska köynnös on jo vallannut yhden seinän itselleen, eli siirtoa ei kannata edes harkita. Peikonlehti puolestaan rehottaa liiankin kanssa, koska yksiössäni ei ole paljoa tilaa.

Huonekasveja hankkiessa kannattaa kiinnittää huomiota hoito-ohjeisiin. Useimmat kasvit ovat helppohoitoisia, jos huomioi niiden luontaiset kasvupaikkavaatimukset kuten; valontarpeen, kastelun, ilmankosteuden, lämpötilan ja ruukun sisällön.

Olen hoitanut kasveja niin kauan tyokseni etta omat huonekasvit on jaaneet vahemmalle - pari perhoskammekkaa loytyy jotka kylla on hengissa vaikka eivat saa mitaan hoitoa. Muista kasveista elossa on yksi aaloe ja kolibrikukka. Pitaisi varmaan hankkia kentiapalmu, anopinkieli ja palmuvehka - siina aika dramaattisen nakoinen kolmikko joiden tappaminen ei onnistuisi kovin helposti...

Voi hyvä luoja... Olen flooraleski.

Nyt kun ilmat lämpenevät, on alkanut idätys, istutus, uudelleenistutus, jälleenuudelleenistutus ja sitten parvekkeelle siirto. Koko olohuone on jo ennestään kuni Tarzanille sopiva. Sellasta Jukkapalmua, joka meillä vaanii pahaa-aavistamattomia ohikulkijoita ei muualta kyllä varmaan löydy.

Puolisko touhuaa siemenien, Kekkilän mullan, kananpaskan (tai ainakin jonkin siltä haisevan) ja lekasoran kanssa ilman vuoroja.

Ja arvatkaapa vaan kuka ne multasäkit ja muut kotiin raijjaa...

No, oletettavasti meillä kasvaa jossakin vaiheessa minitomaatteja, paprikaa, basilikaa, rosmariinia ja rakuunaa (ainakin).

Toivottavasti yrttimäärä korvaa läheisyyden :-(

Alfa Alfaa ja vehnänorasta täällä...ja idätyskokeiluja.Onnistun tappamaan kaktukset mesikasvit ja juu...anopinkieletkin liikahoivalla joten idättäminen sopii mulle.
Yritän tulla toimeen Pahanpojan (Nukkatyräkki) kanssa.
"Shoot it up, shoot it up".

Enkelinsiipi, anopinkieli, iso aaloe, iso peikonlehti, juoru, jonka aion ottaa päiviltä, sit 2 kasvia, joiden nimee en muista, mut toinen taitaa vetää viimesiään ja sit kiinanruusu, joka delas, ja ranka on jäljellä muistona valkoisista kukista, joista tykkäsin kovasti. Siin oli jotain pieniä elukoita mullassa, jotka tuhos sen. Sama kävi mun gardenialle, joka on ihana kasvi. Kasvihuoneis on joitakin elukoita, jotka sit tulee mukana.

Jos peikonlehden ilmajuuren poikkasee, ni kasvi meinaa kuolla et antaa kasvaa , vaik se olis miten ruma.

Sain ruusun syntymäpäivälahjaksi. Minulla oli myös ruusu viime syksynä, mutta se oli minulla jalassa. Olen niin kuin smo:kin vihertaidoton ihminen.

Se on se _kaikkien_ naisten tatskatoive: pieni ruusu nilkkaan.

Ruukkuruusu on muuten useimmin tappamani kasvi. Olen yrittänyt useita kertoja pitää sellaista lemmikkinä, mutta mulla ei oikein ole taipumuksia sellaiseen säännöllisyyteen, jota tuo kukkanen ilmeisesti viihtyäkseen vaatisi.

Meillä on joka puoella kukkaa, itua, tainta, keinovaloa. Biologi-pupuni esikasvattaa, koulii ja ruukuttaa kasveja, joita hän sitten siirtää mökille kukkamaihin. Joka päivä posti tuo iiriksenjuurakoita tai hollantilaisia fuksioita. Onneksi kesä tulee ja sen jälkeen syksy, niin ainakin osa rehuista jää torpalle. Paitsi että silloin sisään kuljetetaan talvisäilöön ne harvinaisuudet, jotka muuten kuolisivat ulkopenkkiin.

Sisäkasveista tunnistan kaktukset, käpypalmut, teehuonepalmun ja enkelinpasuunan, mutta lopuista en tiedä edes nimeä. Omia kasvejani ei ole enää kovinkaan montaa jäljellä, kun yhteen muutettuamme minun rehuistani yksi toisensa jälkeen koki salaperäisen kuoleman...

mie laitoin kasvamaan pari isokirjopeippiä eli värinokkosta =) erittäin mukavan näkösiä kasveja ja kasvavat hyvin ilman mitään erityisiä kikkailuja.. kun vähän nyppii sillointällöin ja leikkaa kukinnon pois, tulee kasvista erittäin eläväisen näköinen. kukinnon leikkauksella myös estetään lehtien värin menetys.
Tavallinen ikkunanlauta kasvi ja löytyy aina keväisin supermarketeista tai vastaavista =)

Tapan kaiken. Tosin 2 kasviani on pysynyt hengissä tammikuun alusta asti. En tiedä niiden nimiä. Unikko kuoli suunnilleen samana päivänä kun hain sen kaupasta. Minimandariini eli pari kuukautta, mutta sen siemenistä sain uuden alun. Saa nähdä, mitä sille tapahtuu. Keväällä hommasin himoissaan eri kasvien siemeniä. Kaikki itivät hienosti ja osa kasvoi aika paljonkin, mutta nyt ne on kaikki kuolleet. Basilika ja tupakka sinnittelivät pisimpään. Uusin istutukseni on valkosipuli. Mullasta on tullut esiin nyt n. kahden sentin mittanen alku. Se on jo vähän ruskee.

Meilla on cactuksia laattiasta kattoon Santa Fe olohuoneessa. Muita vihreita joka huoneessa,isoja Aloe Vera ja African Violets. Yksi Hybiscus.

Meillä on koko talo täynnä kirjovehkaa. Sitä kun tuntuu olevan mahdoton saada hengiltä, se vaan tuuppaa lisää alkuja alun perään ja voi paksusti vaikka kaikki muut kasvit ovat kuolleet. Se on ollut meillä suoraan päin porottavassa auringossa ja ihan varjossa, kumpikin kelpasi. Välillä kastelu unohtuu pitkäksi aikaa, sitten opn taas vettä niin että multa homehtuu. Jälleen kaikki kelpaa. Vehka vain kukoistaa. Multakin on ollut vaihtamatta välillä kolme vuotta. Tänä keväänä purkista ei enää löytynyt multaa, oli pelkkää juurakkoa. Jaettiin vehka osiin ja pantiin moneen purkkiin. Kaikki osat kukoistavat vain.

Oman kokemukseni perusteella voin suositella kaikille vihertaidottomille kirjovehkaa. Se on ilmeisen masokistinen lajike.

Meillä kasvaa parikymmentä erikokoista ja hyvinkin erilaista viherkasvia.Minä olen niistä hoitovastuussa.Kovasti odotan pikku posliinikukkaan (hoya bella) kukkia.

Asunnosta ei löydy mitään elävää, jos jääkaapista löytynyttä kolme vuotta vanhaa appelsiinimarmeladia ei lasketa.

Mulla on yleensä aina 3-4 viherkasvia. Vois niitä olla enemmänkin, jos olisi isompi asunto. Tällä hetkellä on tuoksuköynnös, tulilatva ja aralia.

Mulla on paljon erilaisia kaktuksia.

Mulla on muutama viherkasvi Anopinhammas, Anopinkieli ja traakkipuut. Ne yleensä menestyy kuten muutkin Sansevieria suvun kasvit.

Kaksi nukkumattia, kaktus, ikivanha lilja, joka vanhetessa vain kukoistaa. Kukkii jopa kaksi kertaa vuodessa.

Kirjovehkasta tuli mieleen tapaus. Äidilläni oli aikoinaan kirjovehka. Hän erehtyi moittimaan kukkaa. Hetken kuluttua kukka makasi voimattomana maassa. Kukka virkosi siitä kyllä pain päivän kuluttua.
Elikkä, ei saa moittia kukkia, vaikka ne miten kasvavat.

Pitäisiköhän kokeilla Terry Pratchettin ja Neil Gaimanin kirjassaan "Good omens" "Hyviä enteitä", julkituotua kasvatusratkaisua, jossa saatanan maanpäällisenä edustajana toimiva demoni Crowley puhui kasveilleen.
Hän asetteli kaikki viherkasvinsa riviin, valitsi yhden summanmutikassa ja alkoi nyppiä siitä lehtiä samalla sanoen muille kasveille: "Näin teillekin käy, jos ette kasva kunnolla".

Crowleyllä oli koko suur-Lontoon kukoistavin (mutta myös kauhistunein) kotikasvisto...

Mutsilla oli yhes rehussa (mun antamas äitienpäivä-semmoses) saman tyylinen juttu. Äiti sit kylmäverisesti repi kasvin irti ruukusta ja aatteli vaihtaa mullan tyyliin et ei tää rehu kehtaa mun käsiin kuolla, ja mamma löys juurakon täydeltä toukkia. Äitee sit Chuck Norris -maisesti raahas rehun suihkuun ja varuiks viel sumutti sinne tolua ja istutti puhtaaseen ruukkuun ja se elää viel :)

Niin toi edellinen oli siihen ku ruukus oli jotain möttiäisii.

Enihuu, isukki meni sit pelastamaan nimeltämainitsemattoman seurakunnan roskiksista pari anopinkiletä.. Jostain syystä ne on rehahtanu kasvamaan ja näkyy tunkevan uutta kasvustoo. Et jos joku haluu pienen pienii anopinkielii ni saa tulla hakemaan.

Multa löytyy keittiöstä palmuvehka, olkkarista kultapalmu, pullojukka ja amatsoninlilja ja makkarista tuonenkielo.

Mulla on pino koivuklapeja olohuoneessa. Helppohoitoinen valinta :-)

-