Merkkifriikit

Kuntosalin pukuhuoneessa kaksi nuorta miestä kehui toisilleen uuden uutukaisia urheilulaukkujaan. Ne olivat jotakin kuuluisaa merkkiä, ostettu merkkiliikkeestä - tietenkin. Näyttivätkin aika kalliilta, hienoilta ja hieman tyttömäisiltä. Olivat maksaneet varmaan pienen omaisuuden.

En voinut vastustaa kiusausta. Kerroin ostaneeni (miehekkään mallisen ja kokoisen) urheilulaukkuni Huittisten vankilan myymälästä edulliseen hintaan. Nuorten herrojen hölmistyneet ilmeet olisi pitänyt saada valokuvatuiksi. Sanaakaan sanomatta he pakkasivat laukkunsa ja häipyivät. Miksiköhän? ;-)

Miksi ihmiset haluavat maksaa jostakin merkistä ylimääräistä? Tuotteen hinta/laadunhan pitäisi olla se ratkaiseva?

Oliko tuo nyt kauhean tarpeellista meuhkaamista kuntosalilla? Miten se olisi sinulta mitenkään pois jos sällit haluavat ostaa merkkituotteita ja maksaa siitä? En ymmärrä. Voit ihan rauhassa ostaa laukkusi vankilasta tai mistä tahansa "miehisestä" paikasta, mutta tuskin se tekee sinua heitä yhtään paremmaksi tai fiksummaksi miehenä tai homona. En ymmärrä mitä halusit todistaa itsellesi tuolla käytöksellä..

Gemines, etkö tajua että käytökseni oli silkkaa kateutta, kun itselläni ei ole varaa moisiin yleellisyystuotteisiin. ;-)

No rehellisesti sanoen pikkuisen ryhtyi ärsyttämään poikien rehvastelu ostoksillaan. He halusivat kaikkien paikalla olleiden varmasti asiasta kuulevan. Sehän on suorastaan kutsu pikkuiseen tökkäämiseen.

Merkeillä rakennetaan identiteettiä monesti. Vaikka tokaisu oli ehkä mielestäsi viaton (ja henkilökohtaisesti mielestäni pojille ihan kivan kontrastin antava), saatoit aika raa'asti tunkeutua heidän henkilökohtaiselle alueelleen esittämällä arvostuksen heidän valinnastaan (ainakin epäsuorasti esittämällä).

Ehkä vähän ylianalysoiva vastaus, mutta merkkituotteiden merkitys toisille voi olla arvaamattomankin suuri, joten olisin varovainen niiden kommentoinnissa. Siinä helposti kun kommentoi toisen koko elämäntapaa, ei vain yksittäistä tuotetta.

Tosin ehkä pojat vaikenivat tyttömäisten laukkujensa kanssa, kun vanhempi "herrasmies" alkoi puhutella pukuhuoneessa... ;)

Ehkä tiputit saippuan huomaamattasi lattialle esitellessäsi miehekästä vankila-laukkuasi?

*Ai niin...merkistä joskus maksaa ihan mielellään "extraa" jos sen tietää tuovan "jotakin" lisää tai sisältävän jonkin (piilo)viestin jota haluaa viestittää. Mutta nuo lienee minulle pikemminkin fetissejä kuin brandeja...ja vaatteista oli kyse. Harvemmilla brandillä tosin on minulle niin suurta merkitystä että haluaisin esitellä sitä.

Joillakin ihmisilla on fobia ostaa merkki labels, vaikka counterfit, fake, kun vain on label siina. Oikeista real tuotteista saavat maksaa isoja $ummia. Se tuottaa hyvaa oloa. St Petresburg huomasin poikien pitavan RayBan aurinkolaseja viela nimilappu lasissa. Jokainen omalla tyylillaan.

mopsi22 kirjoitti: "saatoit aika raa'asti tunkeutua heidän henkilökohtaiselle alueelleen esittämällä arvostuksen heidän valinnastaan"

Valitsen toki hiukan missä ajatuksiani jakelen. Naapurustossamme yhteen perheeseen hankittiin ulkomailta julmetun iso, käytetty katumaasturi, jollaista kait nykyisin myös ympäristörikokseksi kutsutaan. Ajattelin sen heti virhehankinnaksi ja heikon itsetunnon merkiksi. Auto on nyt seissyt käyttämättömänä kuukauden heidän pihassaan. Luultava syy on polttoaineen hinta. Eräänä päivänä isäntä koetti sillä lähteä liikkeelle. Auto ei inahtanutkaan. Akku on vanha ja tyhjä. Toinen naapuri ehti hätiin antamaan käynnistysvirtaa. Itsesuojeluvaisto esti esittämästä kommentteja ääneen. Minä hiukan hymyilin sisäänpäin.

" mutta merkkituotteiden merkitys toisille voi olla arvaamattomankin suuri, "

Niinpä! Taisit osua asian ytimeen. Mutta miksi sitten on näin? Miksi minä en riitäkään juuri sellaisena kuin olen? Eivätkä nuo merkkituotteet olekin lopulta jonkinlaisia itsetunnon kainalosauvoja? Ohjelmasarja Todella upeeta tuo juuri tämän asian komedian keinoin esille. Kun nauramme sarjan päähenkilöille, nauramme oikeastaan itsellemme. Mutta mille silloin lopulta nauramme?

Olen aina ihmetellyt, miten ihmisiä rohkaistaan luomaan "oma persoonallinen tyyli" menemällä kauppaan ja "taitavasti" valitsemaan esim. merkkiliikkeestä tyylikkäitä asusteita. Kun iskee riittävästi rahaa pöytään, alkaa tyylikkyys löytyä. Kevättalvella vanhojen tanssiaisten puvuista lehdissä esiteltiin niitä, joita olivat suunnitelleet maan parhaat vaatesuunnittelijat erittäin isolla rahalla.

Jotkut löytävät tyylinsä kirpputoreilta. Kun niistä syntyy kivoja kokonaisuuksia, voi sanoa, että pukeutumisessa on mukana iso määrä luovuutta. Jos ostaa merkkikuteita, luovuus on vasta haussa. Millä hetkellä tahansa voi tulla vastaan joku, jolla on täsmälleen samanlaiset vaatteet. Kumpi on paremmin löytänyt oman tyylinsä? Mutta jos on huono maku ja riittävästi rahaa, voi saada itseluottamusta pukeutumalla "luotettaviin" merkkivaatteisiin.

Minä olen myös hyvin altis Juhanin kaltaiselle pirullisuudelle, mutta itsesuojeluvaistoni ei ehkä ole yhtä kehittynyt. Elämä on henkisesti kuollutta ja korvaan katsoessa paistaa varmaan päivä läpi jos identiteetti pitää ostaa kalliilla. Erityisen kummallista minusta on että nuoren homomiehen pitää ostaa se identiteetti, eikö sen rakentaminen ilmaiseksi ole enää tarpeeksi haastavaa? Heteroilta sen ymmärrän: kun identiteetin peruskivet saa lahjaksi, pitää jotenkin näyttää osaavansa itsekin - vaikka ei osaisikaan eikä olisi siihen varaa.

"Niinpä! Taisit osua asian ytimeen. Mutta miksi sitten on näin? Miksi minä en riitäkään juuri sellaisena kuin olen? Eivätkä nuo merkkituotteet olekin lopulta jonkinlaisia itsetunnon kainalosauvoja?"

"Olen aina ihmetellyt, miten ihmisiä rohkaistaan luomaan "oma persoonallinen tyyli" menemällä kauppaan ja "taitavasti" valitsemaan esim. merkkiliikkeestä tyylikkäitä asusteita. Kun iskee riittävästi rahaa pöytään, alkaa tyylikkyys löytyä. - - Jotkut löytävät tyylinsä kirpputoreilta. Kun niistä syntyy kivoja kokonaisuuksia, voi sanoa, että pukeutumisessa on mukana iso määrä luovuutta. Jos ostaa merkkikuteita, luovuus on vasta haussa. Millä hetkellä tahansa voi tulla vastaan joku, jolla on täsmälleen samanlaiset vaatteet. Kumpi on paremmin löytänyt oman tyylinsä? Mutta jos on huono maku ja riittävästi rahaa, voi saada itseluottamusta pukeutumalla "luotettaviin" merkkivaatteisiin."

Miksi ihmeessä ihminen ei voi olla kuka on juurikin niiden merkkivaatteiden takia? Miksi nähdään, että kirpputorilta pukimensa löytävä on jotenkin "paremmin" itsensä ja tyylinsä löytänyt? Miksi ihminen, joka haluaa itseään identifioida merkkivaatteiden kautta, leimataan jotenkin avuttomaksi ja kykenemättömäksi ajattelemaan omilla aivoillaan, mitä tulee oman identiteetin rakentamiseen?

"Elämä on henkisesti kuollutta ja korvaan katsoessa paistaa varmaan päivä läpi jos identiteetti pitää ostaa kalliilla. Erityisen kummallista minusta on että nuoren homomiehen pitää ostaa se identiteetti, eikö sen rakentaminen ilmaiseksi ole enää tarpeeksi haastavaa? Heteroilta sen ymmärrän: kun identiteetin peruskivet saa lahjaksi, pitää jotenkin näyttää osaavansa itsekin - vaikka ei osaisikaan eikä olisi siihen varaa."

Outoa, että nuoren homomiehen pitää ostaa identiteetti?! Onko nuori homomies Aina kauheissa ongelmissa rakentaa omaa identiteettiään; homous niin suuri risti, että miksi itseään kuormittaa muulla? Onko homous kenties jo tarpeeksi identiteettiä, mitä sitä turhaa millää muulla rakentaa? Homot olkoon ensisijaisesti aina homoja, ei siinä muuta identiteettiä tarvitse?

Mitä tulee merkkivaatteisiin ja -tuotteisiin yleensä, olen niiden perään omalla tavallani, mutta nautin paljon kirpputoreilla käymisestäkin. Paljon tavaraa olen molemmilta areenoilta löytänyt. Alkaa ärsyttää vain näkemys, että merkkituotteita pelkästään käyttävät ovat automaattisesti jotenkin avuttomia ja tyhmempiä ja säälittävämpiä. Puhumattakaan siitä, että merkkivaatteilla on huomattavasti helpompaa olla sosiaalisesti hyväksyttävä ja mennä valtavirran mukana. Tosin, valtavirran mukana meneminen nähdään monesti pahana, sillä vain ihminen, joka heiluu barrikadeilla, tuntuu olevan omilla aivoillaan ajatteleva ja järjestelmää kriittisesti luotaava.

Siinä missä joku leimaa teidät homoiksi syystä tai toisesta, te leimaatte jonkun aivottomaksi ja identiteettivajavaiseksi merkkivaatteiden perusteella.

Joitain merkkejä suosin siitä syystä että ne ovat kiitettävää laatua ja tiedän niiden tuntuvan hyvältä päällä, joten en minä nyt kauheasti ymmärrä sitä asennettakaan että kaikkia merkkituotteita pitäisi halveksua...samaa snobismia siinäkin on kuin vastapuolellakin. Mutta en minä toisaalta niillä merkkituotteilla brassailekaan.

Ja jossain vaiheessa ihmettelin että kyllä, kalliit kengät ovat ihan oikeasti yleensä paremman näkoisiä kuin halvat. Olisi kiva jos asia ei olisi niin mutta...

Lainaus mopsilta:
"Onko nuori homomies Aina kauheissa ongelmissa rakentaa omaa identiteettiään; homous niin suuri risti, että miksi itseään kuormittaa muulla? Onko homous kenties jo tarpeeksi identiteettiä, mitä sitä turhaa millää muulla rakentaa? Homot olkoon ensisijaisesti aina homoja, ei siinä muuta identiteettiä tarvitse?"

Ehkäpä minun olisi pitänyt tuo selvemmin esille se, että kuten joku suurempi ajattelija ennen minua, minäkään en pidä heteroutta identiteettinä koska identiteetti edellyttää aktiivista rakentamista. Ja ennen kuin kukaan vetää herneet nenään tästä lausunnosta: ei, en pidä homoutta tai lesboutta arvokkaana identiteettinä, joskin pidän niitä identiteetteinä vastakohtana heteroudelle. Köyhää se kuitenkin on.

Tarkoitukseni oli ennemminkin kritisoida aineellisten välineiden tarvetta identiteetin rakentamisessa tai ilmaisemisessa. Miksi identiteetti tarvitsee niin paljon näkyviä esineitä että "se huutaa niin kovaa etten kuule mitä sanot"? Eikö aito identiteetti rakennu henkisestä pääomasta (ajatuksista, ideoista, arvoista...) ja ilmene puheina ja tekoina eikä esineinä? Vai onko identiteetti fetissi? Pitäisikö fruittareita ja muita merkkifriikkejä tarkastella fettareina nahkajannujen ja univormumiesten rinnalla?

"Tarkoitukseni oli ennemminkin kritisoida aineellisten välineiden tarvetta identiteetin rakentamisessa tai ilmaisemisessa. Miksi identiteetti tarvitsee niin paljon näkyviä esineitä että "se huutaa niin kovaa etten kuule mitä sanot"? Eikö aito identiteetti rakennu henkisestä pääomasta (ajatuksista, ideoista, arvoista...) ja ilmene puheina ja tekoina eikä esineinä? Vai onko identiteetti fetissi? Pitäisikö fruittareita ja muita merkkifriikkejä tarkastella fettareina nahkajannujen ja univormumiesten rinnalla?"

No tuota juuri tarkoitan, että merkkivaatteet jotenkin tarkoittaisi, ettei ihmisellä ole tuota "aitoa" identiteettiä. Niin se ainakin yleensä tuntuu tulevan esiin: merkkivaatteet TAI aito identiteetti. Minulla ainakin on nuo molemmat.

Jos ihminen tekee sinusta kaikki oleelliset päätelmänsä ensimmäisen sekunnin aikana, niin nuo ulkoiset tekijät eivät todellakaan ole merkityksettömiä. Identiteetti näkyy päältä ensin. Sen perusteella vasta ketään ylipäätään tutustuu tuohon "aitoon" identiteettiin.

Tarkoittaako "Köyhät vaatteilla koreilee" nykyään "henkistä köyhyytä"? Identiteetti ja tyyli lienee ihan eri asia. Tyyli kuitenkin heijastelee identiteettiä; pukeutuminen "välineenä" niitä arvoja joita haluat itsessäsi korostaa tai päinvastoin.
Jotkut ostaa sen brändin ja korostaa sitä, jotkut ei. On ihan eri asia jos yllä on Levi's® tai farkut, da? Tai paita tiettyjen aakkosten suunnittelema tai sattumoisin samaisten suunnittelioiden designer-paita josta tykkää. Se mitä vaate kertoo kantajastaa on ihan eri asia kuin mitä kantaja vaatteestaan.*..piraattituote kertoo kantajastaan jo liikaakiin.

juu...laatu maksaa, tyylitaju ei. Toivoisin kuitenkin että keisarilla näkyy yllänsä jotakin muutakin kuin "henkinen pääoma".

JuhaniV on täysin oikeassa kritisoidessaan merkistä maksamista. Ei kai kukaan väitä näkyvien merkkien ja logojen olevan muodikkaita tällä hetkellä? Merkkien alkuperäinen ideahan oli taata laatu. Tämä yhteys on lähes täysin hävinnyt, koska merkeillä myydään täyttä roskaakin. Vaatii todellista silmää ja sormituntumaa löytää hinta-laatusuhteeltaan hyvää tavaraa, mikä tuottaa ainakin allekirjoittaneelle vaikeuksia.

Jälleen lainaan mopsia:
"Jos ihminen tekee sinusta kaikki oleelliset päätelmänsä ensimmäisen sekunnin aikana, niin nuo ulkoiset tekijät eivät todellakaan ole merkityksettömiä. Identiteetti näkyy päältä ensin. Sen perusteella vasta ketään ylipäätään tutustuu tuohon "aitoon" identiteettiin."

Jos ihminen tekee minusta mielestään kaikki oleelliset päätelmät ensimmäisen sekunnin aikana, minulle on aivan sama, minulla ei ole hänelle mitään sanottavaa. Olen aina luottanut siihen että se mitä sanon ja teen on olennaisempaa kuin se miltä näytän ja se on toistaiseksi toiminut. Ihmiset harvoin tekevät samaa arviointivirhettä kahdesti. :-)

Käytän aina ruokakaupan omia merkkejä (Rainbow, Daily, Coop Xtra). Ei ole mitään mieltä maksaa brändistä ylimääräistä, kun kyse on kuitenkin aivan samasta tuotteesta. Sen sijaan silmälaseissa, vaatteissa ja elektroniikassa satsaan laatuun. Niitä nyt harvemmin ostan, ja niiden on tarkoituskin kestää.
Ai niin, toilettilaukusta: tsekkasin, että se on Henkka-Maukasta, ja muistelen, että se on siskoni lahja mulle.Niin, ja reilunkokoinen vielä. :)
Pitkään en käyttänyt lainkaan laukkuja, koska koin sen liian naiselliseksi tavaksi. (Olen siis itse nainen). Nykyisin käytän Marimekon olkalaukkua postimiestyyliin, sekä reppua. Laukun pitää olla riittävän suuri, että sinne mahtuu kaikki tärkeät kamat. Niin, ja kädet pitää saada vapaiksi, että saa kaiteista kiinni portaissa tasapainovaikeuksien vuoksi.

"Jos ihminen tekee minusta mielestään kaikki oleelliset päätelmät ensimmäisen sekunnin aikana, minulle on aivan sama, minulla ei ole hänelle mitään sanottavaa. Olen aina luottanut siihen että se mitä sanon ja teen on olennaisempaa kuin se miltä näytän ja se on toistaiseksi toiminut. Ihmiset harvoin tekevät samaa arviointivirhettä kahdesti. :-)"

Viittasinkin ensivaikutelmaan, joka on monesti se määräävä tekijä sen suhteen, onko minkäänlaista jatkokanssakäymistä edes tulossa. Toki ihmisessä on enemmän, mutta jos haiset paskalle ja ojenna kerjäävää kättä kadulla, saattaa tuo hieno identiteetti ja sisäinen kauneus jäädä sinulta(kin) tutustumatta.

Lidlissä on torstaista alkaen tarjolla merkkivaatteita. Hinta ei huimaa. Mutta - meneekö arvo, kun halpahalli myy?

Esimerkkejä: Urheiluhousut -laatumerkkejä: Adidas, Reebok tai Fila -erilaisia malleja ja värejä -koko: S-XXL EUR 24,99*
T-paita -laatumerkkejä: Nike, Reebok, Kappa, Fila tai Umbro -erilaisia malleja ja värejä -koko: S-XXL EUR 12,99*

JuhaniV: Lähdetäänkö shoppailemaan ja ollaan tyylikkäitä?

Itse taidan kyl niitä olla jotka ihan liikaakin rahaa merkkituotteisiin käyttää.....joskus sitä miettii miks tinkii joistakin tosi tärkeistä asioista jotta rahat riittäis trendivaatteiden ostoon.....mut niin se vaan mulla ainaski menee ja monilla muilla ://

Musta on hiukka hassuu et ihmetellään miks ihmiset panostaa omaan ulkonäköönsä ja on valmis pistään melkein kaikki rahansa likoon jotta hyvältä näyttäis.....ja merkkivaatteethan on laadukkaita ja hyvin päällä istuvia.....vaikka turhan kalliita omastakin mielestä.....mut niin se vaan taitaa olla. Eli onks se mikään ihme et tässä maailmassa joka palvoo vaan hyvää ulkonäköö ja sopusuhtaista vartaloo niin aika moni haluu mennä mukaan tohon peliin jotta sitä huomiota ja hyväksyntää löytyis? Jos mä oon sinkku niin en sitä kyl lopun elämääni haluu olla.....ja jossain tarjoustalon vaatteissa mun mahikset kyl ei ainakaan hirveesti paranis xD

Minulla on ollut traumaattisia trendimerkkikokemuksia jopa aivan viime ajoilta.

Tuttava rouva houkutteli menemään erään merkkifirman varastomyyntiin. Ajoin sinne sitten tukka putkella. Myynnissä oli isohko valikoima juuri noita merkkivaatteita. Ainoa ongelma, että ne olivat kokoa kääpiöille. Harmitti turha ajankäyttö etenkin kun rättien osto on jatkuvasti siellä työlistani alimmalla kohdalla. Tavallisesti valmistaudun tuollaiseen matkaan vähintään kahdella aspiriinilla. Niitä tarvitsin sitten jälkikäteen.

Kanarialla lomaillessa itsekontrollini petti. Paikallisten käyttämässä uudessa ostarissa oli merkkiliikkeessä hyvän näköisiä kalsareita, jotka olivat miellyttävää materiaalia ja tukivat sopivasti miehisyyttäni. ;-) Ostin yhdet. Kuviointi oli pientä ja jopa hiukkasen taiteellista. En kiinnittänyt itse minimalistiseen aiheeseen huomiota. Hinta oli aika korkea. Käyttökokeilu antoi miellyttävän tunnun kaikin puolin. Päätin, että laadusta kannattaa maksaa. Palasin taksilla kauppaan. Kaappasin rivin kalsaripaketteja, maksoin ja palasin hotellille. Availin paketteja vasta Suomessa. Huomasin joutuneeni heteroseksistisen salaliiton uhriksi. Kuviointeja kalsareisa oli useita. Yhdessä kalsarin versiossa etumuksessa, juuri strategisessa kohdassa on paljas, isotissinen nainen. Se minimalistinen kuviointi olikin kondomimainos! Sain havainnosta kunnon hepulin. Minä en periaatteesta homomiehenä suostu pukeutumaan heteromiehen itsetehostuksen vaatimalla tavalla.

Onneksi kaveripiiriini kuuluu saman kaliperin takalistolla varustettuja heteromiehiä. Lahjoitin tissikalsarit heille. Kondomikalsareita koetan sietää, koska maksoin kuitenkin itseni kipeäksi.

Opetus: laatutuotekin pitää kunnolla ennakkoon tarkastaa. Kiire ei ole myöskään hyväksi.

Niin, no edelllä olevaan, ei liene merkin vika, jos ostaa väärää kuosia katsomatta...

Haviaako indentti jos ostat halpoja Sally-Ann (pelastusarmeijan) kaupasta merkkeja, niita usein loytyy. Ralph Lauren, CK, DKNY. Tommy Hiifiger, Dior, Diesel, Kenneth Cole, D&G, Versage jne. Kuka sen tietaa mista ne on ostettu ? Minulla on tapana leikata kaikki laput pois kaikista, pyyhkesita alkaen.

Multa leikattiin paitojen merkit niskasta pois aina pienenä, koska ne kutitti mua. Harmi vaan, että meni pesuohjeet ja kokomerkinnät samalla. Niitä merkkejä oli kiva räpläillä, kun tuli sellaista vinkuvaa ääntä niistä.

Must Italiassa vasta merkkifriikkejä ollaankin hysteriaan asti. Ei meillä olla sinnepäinkään.

Milanossa ollaan merkkifriikkejä. Roomalaiset nauraa Milanon "Versacea päästä varpaisiin"-lookille.

Tero Kankaanpää kirjoitti "Elämä on henkisesti kuollutta ja korvaan katsoessa paistaa varmaan päivä läpi jos identiteetti pitää ostaa kalliilla. " Ostan itse merkkivaatteita eikä elämäni ole tosiaan henkisesti kuollutta eikä kukaan ole sanonut korvistani paistavan päivän. Merkkivaatteiden hankkiminen - oman budjettinsa rajoissa kukin - on ehkä sellaista elämän "kaunista turhuutta" josta Mika Waltari puhui. Totta kai ilman niitä voi tulla toimeen, mutta kysymys ei olekaan siitä. Osalle se voi olla itsetunnon pönkittämistä,mutta minulle ja uskon että suurelle osalle se ei sitä ole. Miksi sen pitäisi olla? Haluan pukeutua hyvin, kauniisiin ja hyvin tehtyihin vaatteisiin, jotka ovat taivaallisen hyvälaatuisia ja kestävät kauan. Minulle ei tuota vaikeuksia ostaa K-kengästä, H&M:stä tai vaikka Citymarketista, jos sieltä saa siistejä ja tarkoitukseen sopivia artikkeleita. Voin ostaa tarpeeksi säästettyäni kauan himoitsemani LV:n laukun joka on elämän parhaita ostoksia ja kestää lopunelämän. It is as simple as that..

"joskus sitä miettii miks tinkii joistakin tosi tärkeistä asioista jotta rahat riittäis trendivaatteiden ostoon.....mut niin se vaan mulla ainaski menee ja monilla muilla ://"

Koska kaikkee liian kallista on hirveen kiva ostella. Sit voi ajatella, et tässä sitä tuhlataan 2 viikon ruokarahat yhteen takkiin eikä huolta huomisesta. Mä kuullemma ostaisin vaikka kottikärryllisen paskaa, jos siinä olisi 1000 euron hintalappu.

Mä käytän rupusii vaatateita, en oo ostanu vaatteita vuosiin :D mul on ilmastoreikii housuiss, paidas ja kengiss, tykkään käyttäá yhen marketin paitaa joka lahjotettiin ^^

ja ei oo MITN merkki vaatteita*

Ainoa mikä merkitsee, että vaate on päällä mukava ja tilanteeseen sopiva.