Eipä tunnu työ maistuvan lamasta huolimatta

Edellisen laman aikaan huomasin kummallisen ilmiön. Kun tarjosimme työtä, se ei kelvannut. Silloin lähetin yhdeksän tarjouspyyntöä ilmastointijärjestelmän asentamiseksi taloomme. Se olisi ollut aika iso työ. Vain yksi yritys vaivautui vastaamaan ilmoittaen tekevänsä kyllä suunnitelman, mutta ei toteutusta.

Yksi kaverini kertoi juuri tarvitsevansa omakotitaloonsa isohkon putkityön. Hän lähetti viisi tarjouspyyntöä. Vain kaksi vastasi tarjoukseen. Toinen oli hinnaltaan kaksinkertainen toiseen tarjoajaan nähden. Lisäksi hinta oli liian korkea ja mitä ilmeisimmin jonkinlainen estohinnoittelu = tehdään, jos joku hullu suostuu tuollaisen summan maksamaan.

Ovatko työttömyyskorvaukset liian korkeita, ettei kannata ottaa tarjottua työtä vastaan?

Eivätkös ilmastointiremontteja ja isohkoja putkitöitä tee yleensä yritykset? Yrityksille ei käsittääkseni myöskään makseta työttömyyskorvausta? Ongelma siis on, miten patistaa firmat tekemään toimeksiantoja tilaajalle sopivaan hintaan.

Ymmärsin, että tarjouspyynnöt kuitenkin menivät yrityksille eikä yksityishenkilöille? Yrityshän ei saa työttömyyskorvausta, joten syynä ei voi olla "liian hyvä" työttömyysturva.
Syyt, joiden vuoksi yritys jättää antamatta tarjouksen tai sen hinta muodostuu liian korkeaksi, selviävät vain kysymällä suoraan kyseiseltä yritykseltä (aikataulu, työn luonne, vaadittu erityisosaaminen, samanaikainen suuri projekti jossain aivan muualla, keskittyminen vain pimeisiin keikkoihin...).

Vähän toisenlainen tarina.
Lähihoitajaksi, siis sellaiseksi joita joudutaan hakemaan Filippiineiltä asti Suomen "pulaan" haki 255 ihmistä, joista 30 valittiin kahden viikon karsintajaksolle ja lopulta valitaan näistä 18 jatkoon.

Taloyhtiömme seinät maalataan ensi kesällä. Isännöitsijä soitti kymmeneen eri firmaan ja kysyi, haluaisivatko he jättää tarjouksen. Kahdeksan näistä vastasi myöntävästi. Kun tarjouspyyntö lähetettiin, vain näistä kahdeksasta vastasi vain kolme. Hintapyyntöjen haarukka oli 65 000 eurosta 125 000 euroon.

Että missä ovat ne työpulasta kärsivät rakennus- ja remonttifirmat?

En tunne toimialaa joten arvaan vaan.

Olisiko mahdollista että kirjallinen muoto oli ongelma. Tarkoitan, että kirjallinen tarjous on sillä lailla hankala, ettei ole kivaa eikä käytännöllistä laittaa lukuja näkyviin koska ns. Tax Free kaupassa on parempi tehdä suullisia sopimuksia. On hyvin hankalaa kun viranomaiset alkavat ahdistella luovaa yrittäjää.

Muistelen (vapaasti) edesmenneen poliisiylijohtajan valitelleen Hesarissa, että kun hän tarvitsi remonttifirmaa, vasta viides kysytty suostui tekemään hänelle, poliisiylijohtajalle, remontin verokortilla...

Ei meillä raksalla vielä pahempaa työpulaa ole. Aloitetut työmaat on tehtävä kuitenkin valmiiksi. Kyselkää ensi syksynä uudestaan tarjouksia... Ehkä sitten joku kiinnostuu jo ikävistä omakotitaloistakin :)
Nythän ei vuosikausiin omakotitalon rakentaja/remontoija ole saanut ammattilaisia töihin kohtuuhinnalla.

Työtilanteesta vielä...Nyt on työmailta vuokratyöläiset jo hävinneet ja turhempaa porukkaa lomautettu jonkin verran. Seuraavaksi (toivottavasti) urakoiden ketjutus vähenee ja urakoijat tekevät itse vähentyneet työnsä eivätkä myy niitä eteenpäin virolaisille ja vänäläisille firmoille. Huonompi vaihtoehto on tietenkin hommautua ensin eroon kalliista kotimaisesta työvoimasta...

Pete: Voi olla, ettei kirjallinen muoto oikein sovi kaikille reppufirmoille. Mutta kun asia on pakko käsitellä yhtiökokouksessa ja valita siellä sopivin tarjous, ei epämääräinen 'sanottiin että kahdeksankympin paikkeilla' ole oikein sopiva. Lisäksi jokaiselle firmalle soitettiin etukäteen ja kysyttiin, onko kiinnostusta jättää kirjallinen tarjous.

Vastasit Pete 01:lle, et minulle: "Pete:lle".
Pls. huomioi tarkemmin nimimerkit...

Huomasin sotkeneeni avaussanomassani yhteen kaksi täysin eri asiaa, nimittäin yritysten halukkuuden ottaa vastaan tarjottuja töitä ja toisaalta yksittäisen kansalaisen työhalukkuuden. Pääpointti oli yritysten asenteissa. Pahoitteluni.

Sain sanomani pohjalta mielenkiintoisen puhelinsoiton. Keskustelussa pohdittiin mm. sitä kuinka paljon tässä nimenomaisessa asiassa on mediahypeä. Onko julkisessa keskustelussa synnytetty vinoutunut kuva työtilanteesta? Kuulemme nyt päivittäin irtisanomisista ja lomatuspäätöksistä. Samaan aikaan syntyy uusia työpaikkoja. Niistä ei julkisuudessa raportoida. Menemmekö lauman mukana. Kun jotkut irtisanovat, niin muut tekevät samoin. Hesarin Vieraskynä-osiossa pari viikkoa sitten pohdittiin, että kuinka suuri osuus median synkillä taloustarinoilla on vaikutusta talouden huonoon kehitykseen.

Onneksi aivan viime päivinä Suomessa on näkynyt myönteisiä uutisia ja talousnousun merkkien havainnointia. Suomessa on myös vastaliike, jossa julkisesti ilmoitetaan, ettei ketään irtisanota. USA:ssa on käymässä toisin. Merkittävät talouskommentaattorit ovat alkaneet käydä Obaman talouspolitiikan kimppuun aivan kuin napista painaen samaan aikaan. Bush ajoi kahden presidenttikautensa aikana maansa ja maailman talouden kurjaan jamaan. Nyt nuo kommentaattorit odottavat Obaman hoitavan maan talouden kuntoon parissa viikossa. Tuo ei ole reilua.

JuhaniV kirjoitti: "Keskustelussa pohdittiin mm. sitä kuinka paljon tässä nimenomaisessa asiassa on mediahypeä. Onko julkisessa keskustelussa synnytetty vinoutunut kuva työtilanteesta? Kuulemme nyt päivittäin irtisanomisista ja lomatuspäätöksistä. Samaan aikaan syntyy uusia työpaikkoja. Niistä ei julkisuudessa raportoida. Menemmekö lauman mukana. Kun jotkut irtisanovat, niin muut tekevät samoin. Hesarin Vieraskynä-osiossa pari viikkoa sitten pohdittiin, että kuinka suuri osuus median synkillä taloustarinoilla on vaikutusta talouden huonoon kehitykseen."

Ennen tätä lamaa Suomen kansantaloudessa tehtyjen työtuntien lukumäärä pienentyi vuosi vuodelta. Samaan aikaan kuitenkin jauhettiin työvoimapulaa. Työvoimapula on kuitenkin bluffia, niin kuin Osku Pajamäki videossaan kertoo. Kun hain parkkipirkoksi -työtä, joka ei ole kaikkein miellyttävin asiakaspalveluammatti - jokaista avointa paikkaa haki noin kolmekymmentä muuta. Kun hain lähihoitajakoulutukseen, hakijoita oli 255 ja 18 valitaan. Lähihoitajista on kuitenkin "pula", jonka takia niitä tuodaan Filippiineiltä.

Ainoa syy, miksi ihmisiä tuodaan Suomeen on moderni orjakauppa, minkä osoittaa MOT: Likaista peliä siivoojilla: Kiinalaiset ottavat kotimaassaan lainaa paljonkin, että pääsevät tekemään töitä Suomeen. Suomessa työtä on luvattua vähemmän ja sama firma tai sen bulvaani laskuttaa riistovuokraa näille ihmisille vuokratuista asunnoista ja pitää riistohintaisia kielikursseja (jotka ovat usein tarpeettomia, mutta pakollisia). Näin siis sama firma riistää työläisiltä heidän työvoimansa että palkkansa, ikään kuin keskitysleirissä.

Kun ei puhuta rupuhommista, niin silloin hakijoita on sata tai jopa tuhat yhtä avointa työpaikkaa kohden.

Ymmärrä, JuhaniV, selkeää matematiikkaa: Jos työtuntien määrä vähenee ja tänne on kuitenkin luotu satatuhatta uutta työpaikkaa, niin se tietää etteivät ne työt voi olla täysipäiväisiä eli niillä ei käytännössä elä ellei vastaavasti tuntipalkka eli tuottavuus kohoa.

Otetaan tämä sinun ilmastointijärjestelmäsi. Firma voi palkata työntekijän tekemään kortistosta juuri sen eikä sitten mitään muuta. Näin usein on. Työvoimatoimiston tilaston mukaan tällaisella ihmisellä on työ. Se tietää, että hänen työttömyysturvansa muuttuu sovitelluksi päivärahaksi ja palkka leikkaa siitä suuren osan pois. Sitten hän menee sosiaalitoimistoon ja sosiaalitoimistokin leikkaa osan tuesta pois. Mutta ei se mitään, joku kymppi jää käteen. Mutta sitä ennen pitää odotella palkkanauhaa seuraavaan kuuhun ja sitten soviteltu päiväraha on aina sekaisin. Parhaimmassa tapauksessa asumistukesi tarkastetaan alaspäin sen ansiosta että olet ottanut työtä vastaan.

Työn vastaanottaminen on kriminalisoitu samalla kun maassa on jättityöttömyys.

Ehkä sinä pidät minua kahjona, mutta minä olen ottanut työtä vastaan noilla ehdoilla. En kuitenkaan kestä sitä, että väkivaltio roikkuu niin kuin vihainen terrieri kiinni takamuksessani koko ajan kun yritän tehdä duunia.

Voit olla muuten Pora oikeassa, mutta yhteenkään MOT:ssa esitettyyn tietoon ei kannata luottaa. Aiheissa joiden taustat tunnen, on ohjelman toimitus vääristellyt lausuntoja törkeän tarkoitushakuisesti.

MOT mikä MOT, dokumentti on Riikka Kaihovaaran tekemä ja tunnen hänet henkilökohtaisesti. Tietääkseni kaikki Kaihovaaran tekemät dokumentit ovat olleet huippulaatua.

Ilmastointihelvettiä voi jatkaa vielä eteenpäin: Silpputyöläisellä A on ollut töitä siellä täällä, mutta kun ilmastointeja tekevä firma lupaa hänelle täysipitkää työpäivää, hänen on pakko kaataa kaikki entiset keikkaduunit nurin kuin dominonappulat ja ottaa vastaan tarjottu kokopäivätyö, jotta oikeus soviteltuun päivärahaan säilyisi, siis siihen, joka on aina myöhässä ja jota palkka leikkaa suuresti.

Ilmastointeja tarjoava firma voikin huijata niin ettei mitään kokopäivätyötä olekaan, vain keikka JuhaniV:llä. Keikan jälkeen hän voi irtisanoa A:n työsopimuksen koeajalla. A:lta on kaikki keikat nurin ja hän on täystyötön. Arvaa, huvittaako häntä ottaa työtarjouksia vastaan jatkossa.

Tällainenkin tapaus on todellisuutta, ei tosin ilmastoinnissa, itselleni sattui.

Työtön, joka haisee vanhalle viinalle ja on epäsiisti siis välittää perheestään kun taas silpputyöläinen pelaa uhkapeliä perheensä toimeentulolla. Näin noin 20 vuotta siitä, kun kannustinloukut luvattiin purkaa.

Tiedonhaluinen yksilö löytää helposti kansantaloutta koskevia tunnuslukuja esim. VATT:n sivuilta ilman, että tarvitsee turvautua MUTU -tuntumaan.

BKT, eli Suomessa tuotettu kokonaisvarallisuus, on lähes kaksinkertaistunut 80-luvun lopusta. Kuitenkin palkkatulojen osuus tuosta summasta on laskenut n. 10%. Suomalaisten palkkataso ei ole siis pysynyt taloudellisessa kehityksessä mukana: selvä merkki siitä, että työmarkkinoilla on ylitarjontaa työvoimasta: markkinataloudessa kun eletään, niin ylitarjonta laskee yleensä hintoja (tässä tapauksessa työsuoritteesta maksettuja palkkoja). AKAVA puolestaan raportoi jo vuosia sitten, että suomalaisten yo-koulutettujen ostovoima ei yllä edes Kreikan tasolle.

Tehtyjen työtuntien määrä Suomen kansantaloudessa ylitti 80-luvun lopulla 4.5 miljardin rajan, eikä se ole koskaan laman jälkeen tuota lukua saavuttanut. Viime vuonna, useiden nousujohteisten vuosien jälkeen, päästiin niukasti 4.0 miljardin työtunnin paremmalle puolelle. Kun tuntimäärä suhteutetaan työkykyiseen ja -ikäiseen työvoimaan, joita on satojatuhansia enemmän kuin vuonna 1989 - eli 20 vuotta sitten, merkitsee se vähintäänkin 16% (epävirallista) työttömyysastetta.

Myös muut merkit kertovat korutonta kieltä siitä, missä mennään: huolimatta talouden nousujohteisesta urasta Helsingin sosiaalimenot paisuvat vuosi vuodelta - jo joka neljäs pääkaupunkiseudun kotitalous luokitellaan köyhäksi. Näin siitä huolimatta, että työttömyys laskee. Syitä voi vain arvailla: mitä luultavammin työttömyys ei ole kadonnut ja monet vakituiset työpaikat on pilkottu osa- ja määräaikaisiin työsuhteisiin, joita jaetaan työvoimavuokrauksen kautta. Kun nämä vielä mainostavat samoja työpaikkoja useissa eri medioissa, saadaan hirmuinen määrä olemattomia työpaikkoja. Näitähän elinkeinoministeriön alainen MOL:li alkoi juuri perkaamaan.

Nyt kun huutava työvoimapula kärkkyy nurkan takana ja Kokoomuskin puuhaa maahan kahden miljoonan ulkomaalaisen työvoimareserviä, kannattaisi tarkistaa vielä ihan varmuuden vuoksi ne faktat. Helsingin kauppakorkeakoulussa julkaistiin muutama vuosi sitten Pohjola-raportin nimellä kulkenut tutkimus, jonka EK tilasi. Tutkimuksen mukaan Suomen vaurauden taustalla ei ole tehdyn työn määrä vaan työn tuottavuuden kasvu. Suomennettuna tämän voi ilmaista seuraavasti: lisää automaatiota, lisää R&D:tä ja vähemmän työpaikkoja. Viittaan vielä varmemmaksi vakuudeksi VATT:n tilastoihin: BKT on kaksinkertaistunut, mutta tehtyjen työtuntien määrä ei ole kaksinkertaistunut. Muualla maailmassa tämä ilmiö tunnetaan nimellä jobless growth. Tämä fakta kannattaisi muistaa myös eläkekeskustelussa, jossa ovat nousseet esiin ikiwanhat talousteoriat ja niiden ohessa horinat kaiken maailman elatussuhteista.

Olen muuten ollut aina sitä mieltä, että suomalaiset ovat hiukan yksinkertaista kansaa - kaikki menee kurkusta alas ilman kritiikin häivääkään. Muualla maailmassa poliitikkoja olisi vaadittu aikoja sitten tilille työttömyydestä, mutta eihän meillä täällä Suomessa...

Pakko kommentoida Poran mielipidettä MOT -ohjelmasta.

En valitettavasti oikein pysty kuvaamaan detaljeja, koska silloin minut ja varsinkin edustamani yritys olisi liian helppo tunnistaa. En välttämättä usko että työnantajani haluaa profiloitua Ranneliike.netissä...

Joka tapauksessa tunnen MOT toimintatavan yhdessä tapauksessa: Lähtökohdaksi otettiin ainakin osittain häiriintyneen tahon mielipide. Koko ohjelman fokus on noiden väitteiden, joista suurin osa perustui tuon tahon mielikuvitukseen, todistamiseen oikeiksi. Se, että kaikki viranomaiset ja oikeusasteet olivat 100% eri mieltä tämän aktivistin kanssa, ei haitannut. Tärkeintä oli mustamaalata ja leimata kohteeksi valittua yritystä ja sen edustamaa toimialaa. Se oli niin uskomatonta paskaa etten meinannut todeksi uskoa. Asiantuntijalle ohjelma oli varsinainen "etsi 100 virhettä" -visailu.

Ja mitä meidän viestintäosasto sanoi: Ollaan hiljaa vaan, turha yrittää todistaa. kostavat vaan lujempaa...

Ennemmin syön kastematoja kuin katson MOT-ohjelmaa.

Vaikea sanoa kun tuo Pete o1:n kuvaama "yksi tapaus" jää kovin epämääräiseksi. Se, että joku ihminen leimataan häiriintyneeksi ja että "kaikki viranomaiset ja oikeusasteet" ovat eri mieltä kuin tämä "aktivisti", ei vielä todista kovinkaan paljon suuntaan eikä toiseen.

Muuten, miksi tuon muka mustamaalauksen kohteeksi joutuneen yrityksen viestintäosasto hoiti asiaa? Eikö se olisi kuulunut jollekulle lakimiehelle? Luulisi että perättömien väitteiden todistaminen perättömiksi olisi tässä maassa sentään suhteellisen helppoa, jos kerta kaikki viranomaiset ja oikeusasteet ovat samaa mieltä?

On turha valittaa, jos ei ole valmis taistelemaan oikeuksiensa puolesta. Pätee kaikkiin osapuoliin.

Pakko myöntää että Public Eyen kritiikki on oikeutettua.

Mä en pysty kertomaan yksityiskohtia ja siksipä voin vain vedota siiihen että "trust me" olen oikeassa. Olkoon kirjoitukseni siis yhden henkilön subjektiivinen näkemys ilman konkreettisia perusteluja.

Mutta juristina olen usein muulloinkin ihmetellyt po. ohjelman väitteitä ja pystynyt päättelemään ihan selviä epäloogisuuksia. Jo ennen tuota lähelle osunutta ohjelmaa olen suhtautunut MOTiin erittäin kriittisesti.

Mutta tuohon lakimiesjuttuun en nappaa. Yritystä koskevien virheellisten tietojen oikaiseminen oikeusteitse tms. kanteluilla osuu yleensä täysin omaan nilkkaan. On sivuseikka voitko osoittaa olevasi oikeassa. Ketään ei kiinnosta oikaisut. Ja jos yrität kiistää - no, sehän on suorastaan epäilyttävää. Paras olla vaan hiljaa ja nuolla haavat. Yhtiöt kuten pankit, vakuutusyhtiöt, julkiselta puolelta verottaja jne. ovat tahoja joita kukaan ei puiolusta ja niitä saa mättää niin paljon kuin haluaa riskittä, näin vain esimerkkejä mainitakseni.

Pete01 kirjoitti: "Mä en pysty kertomaan yksityiskohtia ja siksipä voin vain vedota siiihen että "trust me" olen oikeassa."

Vau! Nyt uskon heti. Jos asiasta ei voi puhua niin hyvä vaihtoehto on siinä tapauksessa vaieta. Mikä tekee Pete01:n väitteet uskottavammaksi kuin eräässä yksilöimättömässä MOT:n jaksossa esiintyneen erään henkilön väitteet? Ei mikään

Rauni-Leenallakin on jopa todisteita vaikka mistä ihmeellisistä asioista, mutta hän ei voi esittää niitä, koska ne järkyttäisivät koko ihmiskuntaa liian paljon. http://www.youtube.com/watch?v=Az4p3mRMAWU

Nettifoorumilla ei nyt vaan voi mennä kertomaan kaikista tapauksista yksityiskohtaisesti ja nimillä.

Minun tuntemani juttu liittyy ympäristönsuojeluun. MOT teki ohjelman erään maanomistajan maiden aiheettomasta 'sosialisoimisesta' ja ympäristöviranomaisten väärinkäytöksistä. Yksinomaan tämän herran ja MTK:n lausumilla todistettiin, kuinka hänen maansa eivät ole luonnonsujelun kannalta arvokkaita. Koska tunnen itse itse kyseiset maa-alueet, tiedän asian olevan päinvastoin.

Yhtä viranomaista haastateltiinkin. Tästä haastattelusta oli kuitenkin leikattu suuri osa pois ja vaihdettu vastauksiin uudet kysymykset. Samaisen maanomistajan monet erilaiset valitukset ovat kaatuneet kaikissa oikeusasteissa ja myös valitukset oikeusasiamiehelle ja oikeuskanslerille.

Niihin vastaamiseen on kulunut varmasti muutama henkilötyövuosi. MOT tekijöitä kiinnosti vain saada luonnonsuojelunvastaista julkisuutta. Toki osa ohjelmista voi olla asiallisia, mutta jos 'tutkivaan juornalismiin' erikoistunut tv-toimitus osoittautuu muutaman kerran täysin epäluotettavaksi, niin ainakin minun on vaikea uskoa siihen milloinkaan.

Jos toimeentulotuki on noin 400€/kk ja asumistuki plus siihen vielä ttt:ta päälle tekee esim 400+500 niiin kyllä sitä miettii kannattaako töitä lähteä tekemään esim jollain 8-10 €/tunti . Jos töitä on vaikka 1300-1650€n edestä kuukaudessa. Voi olla että on mukava vetää lonkkaa kotona. Eläkkeelläkin kuitenkin joutuu elämään toimeentulotuella. 100€ viikossa elämiseen on esim monesti enemmän kuin monella muulla töissäkäyvällä. Ennen muuten oli ammattinimike SEKATYÖMIES.

Tästä lamasta saattaa löytyä yksi hyöty. Arrogantit nuoret liikemiehet saavat näpeilleen.

Istuin iltaa erään omaan ikäluokkaani kuuluvan yritysjohtajan kanssa, jolla on erittäin pitkä kokemus liike-elämästä. Kerroin omia kokemuksiani muutamasta nuoresta liikemiehestä, jotka koulunpenkiltä suoriuduttuaan tulevat ja kertovat minulle kuinka liiketoimintaa pitää hoitaa ja että kaikki toimintamallini ovat kivikaudelta. He olivat sitä mieltä, että olen ajamassa yritystä konkurssiin. Eipä ole konkurssia näkynyt, edes lähellekään.

Eräs tällainen nuori sankari kehui jopa Hesarissa, kuinka hän on tähän mennessä polttanut satojatuhansia euroja muiden rahoja. Siihen mennessä hänen firmansa ei ollut tuottanut euroakaan. Kurkistin hänen firmansa tilinpäätöstä. Se on edelleen rankasti miinuksella. Odotan seuraavaksi kuulevani hänen konkurssistaan.

Olen puhunut näiden nuorten yrittäjien kanssa konkurssin vakavista seurauksista. Ainakin muutaman mielestä konkurssi on vain liike-elämän yksi instrumentti. Todellisuus on kuitenkin toinen. Yksi kaverini on menettänyt konkurssissa koko omaisuutensa ja myös terveytensä. Tiistain Kauppalehdessä puolustusministeri Jyri Häkämies: "Konkurssi ei saa tuhota elämää". Hän pitää konkurssin tehneen yrittäjän mahdollisuuksia tarttua uudelleen elämän syrjään kohtuuttoman vaikeina. Tässä olen ministerin kanssa samaa mieltä.

Keskustelukumppanini kertoi, että heille tarjoutuvat nuoret liikemiehet ovat usein tyyppiä minulle-kaikki-heti-ja-nyt. Ensimmäisiä vaatimuksia ovat työsuhdeauto ja johtajan titteli, sekä osoitus rakettimaisista uramahdollisuuksista. Elleivät heidän vaatimuksensa täyty, he lähtevät oitis muualle. Oma arveluni on, että tämä lama pudottaa ainakin osan noista pää pilvissä liitelevistä takaisin maan pinnalle.

Juhani,

itse elinkeinoelämän palveluksessa työskentelevänä jo keski-ikäisenä ihmisenä olen havainnut tuon kuvaamasi "geelitukkien" ihmisrodun. Meillä on edelleen suuri joukko pitkää päivää painavia yrittäjiä, joille esimerkiksi konkurssi on henkilökohtainen, ts. henkinen ja aineellinen tragedia.

Geelitukat (yleensä sukupuoleltaan miehiä) ovat oma ihmislajinsa. Paljon firmoja, paljon monimutkaisia yritysvirityksiä, "liiketoimia" Virossa ja Maltalla, autoja, makeita gimmoja etc. Heille konkurssi on pelkkä yrityksen olomuoto, joka kuuluu sen elinkaareen. Ei muuta kuin uutta firmaa peliin, bulvaaneja, maksuhäiriöitä ja uusia virityksiä perään. Tuo jatkuva elämä harmaalla vyöhykkeellä on varmasti kuluttavaa, ja välillä jopa poliisi kutsuu kuulusteluun. No sattuuhan sitä tekevälle. He tietävät yhden suurimmista elämänviisauksista: "On rikos antaa hölmöjen pitää rahansa".

JuhaniV kirjoitti: "Hän oli sitä mieltä, että olen ajamassa yritystä konkurssiin. Eipä ole konkurssia näkynyt, edes lähellekään.

Odotan seuraavaksi kuulevani hänen konkurssistaan.

Oma arveluni on, että tämä lama pudottaa ainakin osan noista pää pilvissä liitelevistä takaisin maan pinnalle."

Olet vahingoniloinen ja häijy ja kiehut samassa liemessä toisten vahingoniloisten ja häijyjen ihmisten kanssa.
Minun arveluni taas on se, että nämä arrogantit liikemiehet pelastetaan valtion tukipaketeilla, joiden maksamiseksi orjuutetaan koko maan köyhälistö ja köyhälistön kakarat seuraavaksi 20 vuodeksi ja aiheutetaan joillekin suvuille pysyvä syrjäytymiskierre.
Konkurssin tehneet liikemiehet saavat liiketoimiintakiellon, jota he kiertävät kun sitä ei kukaan valvo ja perustavat ehkä valtiolta rahaa kuppaavan epäsosiaalisen firman, jossa työttömäksi jääneet työllistetään alta työehtosopimuksen olevilla palkoilla puoleksi vuodeksi ja potkitaan kortistoon karenssille jos kehtaavat valittaa.

Yrittäjä ehkä tippuu maan pinnalle. Duunari tippuu maan pinnan alle. Ellei synny kapinaa. Eurooppaan on tulossa hullu vuosi -09.

Poriksen filosofian omaava henkilö löytää itsensä toistuvasti lantatunkiolta valittamassa elämänsä kurjuutta. Olisikohan sittenkin ihmisen myönteisillä asenteilla ja omilla toimilla myös jotakin vaikutusta kunnolliseen lopputulokseen?

Tuore huono esimerkki. Tuttavamme, ammattitaitoinen rakennusmies lomautettiin määräämättömäksi ajaksi. Hän lähetti ympärilleen hätäviestin, että kohta hän on valintamyymälän kassalla. Mietimme, että luukkumme saattaisi kaivata ammattimiehen huolenpitoa, jollaista itse emme ole ehtineet/viitsineet tehdä. Pyysimme häntä tutkimaan talon ja tekemään ehdotuksen korjattavista paikoista sekä ilmoittamaan kokonaistyömäärän. Lupasimme maksaa sen mitä hän pyytää, verokirjalla. Tuon käynnin jälkeen ei mitään olekaan kuulunut muutamaan viikkoon.

Korjauksilla ei ole toki mitään kiirettä, mutta mielestäni asialliseen toimintaan pitäisi sisältyä myös yhteydenpito asiakkaaseen ja tehtävistä kunnolla sopiminen.

JuhaniV kirjoitti: "Hän lähetti ympärilleen hätäviestin, että kohta hän on valintamyymälän kassalla."

Mikä siinä on hätäviesti?

"Korjauksilla ei ole toki mitään kiirettä, mutta mielestäni asialliseen toimintaan pitäisi sisältyä myös yhteydenpito asiakkaaseen ja tehtävistä kunnolla sopiminen."

Minulle ei ole suotu lomauttamisen iloa vaan on aina irtisanottu, joten en tiedä, kuinka lomautukset toimivat, mutta järjestelmä yrittää kaikin tavoin tuhota aloitekyvyn ja omatoimisuuden ihmisestä rankaisemalla hurjastikin. Fiksuinta on siis maata omalla kotisohvalla tekemättä mitään. Se, että työtön tekee yksityisen urakan, josta jää jäljet kaiken maailman rekistereihin todennäköisesti aiheuttaa varsinaisen byrokraattisen tsunamin, joka saattaa keikauttaa koko hänen taloutensa nurin. Kuka uskaltaa ottaa vastaan keikkatyötä kun riskit ovat niin tähtitieteelliset.

Minä olen vähän työhullu ja teen keikkatöitä, en tosin yksityisenä yritäjänä, mutta huomaan, että byrokratia tekee työnteon mahdollisimman hankalaksi ja kannattamattomaksi.

...en ymmärrä siis miksi hätäviesti on se, että joutuu kassalle. Paljon suurempi hätä on siinä, että joutuu yksityiseksi keikkailijaksi. Tässä ongelma on se verokirja. Itse verohan ei paljoa ole, mutta se on alku kaikille byrokraattisille hankaluuksille.

Helsingin Sanomissa juttu työttömästä, jolle byrokratia kosti sen, että hän oli ottanut vastaan tunnin mittaisen työkeikan: http://www.hs.fi/keskustelu/Katkeroituneen+ty%F6tt%F6m%E4n+tilitys/thread.jspa?threadID=175361&tstart=0

JuhaniV on kirjoittanut, että hän haluaa teettää työt verokortin kanssa, koska hänestä yhteiskunta, jossa verot maksetaan, toimii. No, mitä ilmeisimmin ei toimi. En usko, että pienen veron maksaminen sinällään olisi ongelma useimmalle keikkatyöläiselle, mutta kun sitä seuraa tämä byrokraattinen tsunami. Turvaverkko on oikeasti viritetty ansaksi, heitetty uhriensa päälle etteivät nämä pääse nousemaan ylös.