Pitäisikö meidän ajaa moniavioisuutta?

JuhaniV esitteli toisaalla, että peltikattoteorian mukaan homoavioliittojen hyväksyminen tulee johtamaan moniavioisuuden hyväksymiseen. Pitäisikö meidän siis yleisen reiluuden nimissä ajaa tai vähintäänkin kannattaa moniavioisuuden laillistamista? Jokainen argumentti, joka voidaan esittää homoavioliittojen puolesta, voidaan esittää yhtälailla moniavioitumiseen: Se on täysivaltaisten aikuisten välinen, se ei vahingoita toisia, se antaa hyödyllisiä laillisia oikeuksia osapuolille ja näiden lapsille... Onko egoismia vaatia näitä oikeuksia itselleen, mutta jättää vaatimatta ne jollekulle toiselle siksi, että osapuolia on enemmän kuin itsellään? Minkä takia sukupuoli on pariutumisessa tärkeämpi kuin lukumäärä, jos kerran tiedetään, että naisen ja miehen muodostama avioliitto on vain jäänne muinaisilta ajoilta?

Valistakaa nuorempaanne, te viisaat.

Hyvä kymysys. Olen itse tästä asiasta pihalla kuin lumiukko.

ChowS kirjoitti: " Jokainen argumentti, joka voidaan esittää homoavioliittojen puolesta"
Totean, että jokainen argumentti, joka voidaan esittää AVIOLIITON puolesta...

Miksi juuri homojen pitäisi ryhtyä ajamaan tällaista asiaa? Olemmeko velkaa jollekin taholle siitä, ettemme ole Suomessakaan täysin tasa-arvoisia (täydellinen avioliitto + adoptio-oikeus)? Minkälaisen kehityksen tuloksena on hamassa muinaisuudessa päädytty jossakin puolen maapalloa kahden ihmisen väliseen liittoon? Kuinka siitä kehitettiin sääntö, jota edelleen noudatetaan varsin laajalti? Mitä haittaa ja mitä hyötyä olisi polygamiasta, joka taidetaan nykyisin katsoa vain yhden miehen ja monen naisen liitoksi, ei koskaan päinvastoin (minun arveluni). Ainakin nykyisen länsimaisen kehitystason yhteiskunnissa moniavioisuus voisi aiheuttaa juridiikalle vaikeuksia. Ovathan nämä nykyisetkin liitot ja niiden kiemurat jo erityisen tuottoisia lakimiehille. Millä syillä ainakin länsimaissa polygamiaa vastustetaan rajusti niin, että moniaviosta joutuu jopa tiilenpäitä lukemaan.

Ymmärtäisin, ettei mikään estäisi tänä päivänä homomiehiä ja lesbonaisia muodostamasta polygamisia liittoja niin kauan kuin niitä ei vaadita laillistettaviksi, eikä hankittaisi lapsia. Tiedän kaksi homojen kolmioliittoa. Molemmat Yhdysvalloista. Tapaamani ja haastatelemani liittolaiset asuivat yhdessä ja ilmeisesti seksi oli yhteistä. Muu kaikki vaikutti olevankin sitten varsin irtonaista, myös ulkosuhteet. Toinen tapaus, kolmen nuoren miehen liitto on kuvattu peräti kauniiksi valokuvakuvakirjaksi. Tuon liiton syvyyden, merkityksen ja edes olemassaolon arviointi on mahdotonta ulkopuoliselle.

Minkä ihmeen syyn vuoksi homot ovat valinneet liittonsa malliksi pariliiton, vaikka mitään ainakaan juridisia, eikä kenties yhteiskunnallisiakaan esteitä olisi kolmioliitoille ja multippeliliitoillekin? Mielikuvituksen puutettako?

Itse olen sitä mieltä, että jos jokin oikeus ei ole pois jostain toista oikeudesta, niin asia on selvä - ei ole syytä estää oikeuden toteutumista. Jos kaksi oikeutta joutuu vastakkain, niin sitten pitää punnita syitä ja seurauksia tarkemmin.

Minulla ei ole mitään vastaan sitä, jos jotkut ihmiset tahtovat järjestää elämänsä muutoin kuin kaksin (tai yksin). En kuitenkaan näe tai koe että minun (tai jonkun muun joka ei tällaista mallia koe omakseen) tarvitsisi asiaa lähteä erityisesti ajamaankaan (tai erikoisesti kannattaa asiaa). Siltikään esimerkiksi minulla ei ole mitään syytä heitellä kapuloita rattaisiin.

Yhdessä elävien ihmisten määrä ei liity suoranaisesti seksuaaliseen suuntautumiseen.

Lähin yhdistävä tekijä seksuaalivähemmistöihin on se, että yli kahden ihmisen yhdyselämä ei voi olla "heterosuhde", muuta kuin silloin jos kyseessä on haaremi (mies + monta naista / nainen + monta miestä) ja vain yhdellä miehellä tai naisella on suhde vastakkaista sukupuolta oleviin, ja että näillä muilla ei ole suhteita keskenään. Muussa tapauksessa suhteeseen kuuluu enemmän tai vähemmän tasa-arvoisesti useampia ihmisiä joilla on enemmän tai vähemmän tasa-arvoinen yhteys suhteen toisiin osapuoliin - ja todennäköisesti ihmisten seksuaalinen suuntautuminen on bi tai homo.

Oma mielenkiintoni kohdistuu seksuaaliseen tasa-arvoon; mielestäni ihmisen seksuaalinen suuntautuminen ei saa olla tämän tasa-arvoisen aseman esteenä. Miespuolisen homon näkökulma on selkeästi minun, mutta lesbojen tilanne on monessa suhteessa samanlainen. Sen sijaan esimerkiksi sukupuolivähemmistöjen asiat eivät omalla kohdallani ole asialistan kärjessä, koska asia ei suoraan kosketa minua. Olen kuitenkin viime vuosina ollut jonkin verran aiheen kanssa tekemisissä ja oppinut tuntemaan sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä ja tilannettaan - joten miksi en jotenkin pyrkisi edistämään myös heidän asiaansa.

Eiköhän se nyt kuitenkin ole selvä juttu, että avioliitto on juuri kahden ihmisen liitto. Vaan, heh heh, tuollaista väitettä ei voikaan esittää. Samalla tosiaan joku voisi vaikka ehkä sanoa, että eikö se avioliitto juuri ole miehen ja naisen välinen liitto. Vaikea juttu tämä on sinänsä. Loppujen lopuksi homoavioliitot ja moniavioisuus ovat kuitenkin kaksi niin erilaista asiaa, että en puhuisi niistä samassa asiayhteydessä. Tuollaiselle "sitten moniaviosuuskin sallitaan" -linjalle lähteminen on naurettavaa. Heteroavioliitossa on kaksi ihmistä ja se on aivan sama asia kuin homoavioliittokin. Moniavioisuus ei oikeasti tähän liity yhtään.

Moniavoisuuden osalta on pohdittava sen tuottamia hedelmiä. Polyamorisessa suhteessa (vai suhteissa?) on oikeuksia ja velvollisuuksia hyvässä tapauksessa tasapuolisesti. Jos kaksi aviopuolisoa haluaa minun huomiotani samaan aikaan, olen mahdottomassa tilanteessa. Kumpi saa huomioni tuossa vaiheessa?

Kuten Paavali sanoo ensimmäisen korinttolaiskirjeen 13. luvussa, ei aviopuolisoiden tule erota. He ovat toisiinsa sitoutuneet ja toisiaan varten olemassa. Tarkoitus on tuoda esille liiton pyhyys. Avioliiton suhde on kuin kuva Jumalan ja ihmisen liiton pyhyydestä. Se on rakastava suhde. Moniavioisessa suhteessa osapuolten rakkaus toisiaan kohtaan ei voi koskaan saavuttaa käytännössä kaikenkattavuutta.

Avioliitto on pyhä liitto. Jumala pyhittää siihen suostuneet matkalla kohti iankaikkista elämää. Avioliitto yhdistää heidät toisiinsa ja välittää keskinäistä rakkautta ja tukemista. Liittoon osallistuvat ilmaisevat itse tahtonsa antaa itsensä toisilleen keskinäisesti ja lopullisesti. Vain osallistujat jakavat liiton. Kirkko voi sen todistaa, vahvistaa ja siunata.
Liiton käytännöllinen muoto on taas sopimus- ja toimivuuskysymys.

Mikäli joku haluaisi erota moniavioisesta liitosta, eroaa hän silloin kaikista liitossa olevista. Tällainen saattaisi tuntua kohtuuttomalta niistä, jotka eivät olisi syyllistyneet liiton rikkomiseen.

Minä en näe moniavioisuuskiellon taustalla mitään muuta kuin syntisen juutalais-kristillisen historiamme. Samaa puritaanista "avioliitto on jumalan asettama miehen ja naisen välinen liitto" -skeidaa kuin mitä mies- ja naisparien liittoja vastaan heitetään. Järkiperusteita kiellolle on nykyaikana vaikea löytää. Parhaan ymmärrykseni mukaan niissä yhteiskunnissa joissa moniavioisuus on ollut tapa siihen on liittynyt varsin ankara sosiaalinen normi siitä, että puolisoita ei saa ottaa niin paljoa että he eivät tulisi kohdelluksi tasavertaisesti.

Eihän tämä tosiaan ainoa asia ole missä meillä on sokea piste: suhteiden pitää olla "suljettuja" eli yksiavioisia myös siten että muita partnereita ei suhteen aikana saa olla edes keskinäisestä sopimuksesta, vain miehillä on asevelvollisuus, täysin sosiaalisesta vanhemmuudesta irrallinen biologinen vanhemmuus voittaa aina sosiaalisen, ei-biologisen vanhemmuuden jne. Jos haluaa tosissaan ravistella tabuja ja leimautua perverssiksi voi kysyä mikä merkitys sukulaisseksikiellolla on samaa sukupuolta olevien partnerien kesken? (Viimeisestä aiheesta ilmestyi useampi vuosi sitten artikkeli Vapaa-ajattelija -lehdessä otsikolla "Westermark ratsastaa jälleen".)

Aika kuvaavaa kaiken taustallaa on se, että kouluissa opetetaan uskontoa jos ei tunnustuksellisesti niin painottaen oppilaan omaa uskontokuntaa. Vasta lukion oppimäärässä on viimeisessä uudistuksessa vapaaehtoiseksi muutettu maailman uskontojen kurssi. Myös filosofia ja etiikka ovat vapaavalintaisia, toisin kuin uskonnon opetus. Jäljet johtavat sylttytehtaalle...

P.S. Olettehan muistaneet ajatella, että joku jeesuksella eduskuntaan ratsastanut aasi varmasi kaivaa tämän keskustelun mitättömillä googlaus-taidoillaan esille kun seuraavan kerran käsitellään perhelainsäädännön liberalisoimista ja käyttää tätä esimerkkinä homojen ja lesbojen salaliitosta suomalaisen moraalin tuhoamiseksi?