TS: Venäjän rikkain on tavoiteltu poikamies

Lisää uusi viesti
Reutersin uutiseen perustuvassa jutussa Taloussanomat toteaa: "Venäjän rikkaimmalla miehellä on omaisuutta yli 14 miljardin dollarin edestä. Hän on maan tavoitelluin poikamies."

Uutista seurannut lukijakommentti on mainio:
- Tämä poika on jo pakkaamassa ja lähdössä venäjälle riiaus-matkalle. Ei ole miehistä aiempaa kokemusta, mutta kai tässä laman aikana täytyy itse kunkin vähän joustaa valinnoissaan.
Tavallinen tallaaja, köyhä ja kateellinen

***********
Valokuvasta päätellen Mihail Prohorov voisi olla nelikymppinen, eikä lainkaan hassumman näköinen.
Valitettavasti kulttuuriero on niin suuri, ettei pitkäaikaisesta suhteesta tulisi mitään. Tarkoitan ero puolin ja toisin. Tai se sitten vaatisi hirmusen töitä sellaisen suhteen ylläpitämisexi (kun jo kerran tavallinen suhde oman kuppikuntalaisen kanssa on aika työlästä touhua ...).
Kulttuuriero suomalaisen ja venäläisen välillä on liian suuri parisuhteeseen? Tästä yhdistelmästä ei ole kokemusta, mutta en kyllä äkkiseltään usko.
Kokeile, hommaa suuri otanta, silloin tiedät, eikä tarvitse uskoa tai olla uskomatta. Suhde ei ole uskonto.
Tietää voi, että laadukkaan suhteen ylläpitämiseen menee hirmusen voimia ja tahtoa.
Eikös "laadukkaan suhteen ylläpitäminen" vaadi aina voimia ja tahtoakin? Ja aina eri kulttuuritaustojen sovittaminen antaa lisähaastetta. Vaan lieneekö venäläinen välttämättä hankalimmasta päästä?
Herrrajumalapyhäsylvijestas ei! :-) Juuri siitä lisähaasteesta oli kyse.

Olisit lukenut kunnolla, olisit huomannut, että kirjoitin, että näin on PUOLIN JA TOISIN!
Itse olen haastatellut monta venäläistä ja aika monta hyvin mielenkiintoista mielipidettä muista kansoista tuli esille, suomalaisistakin.
No jaa. Joustamaan joutuu puolin ja toisin, mutta eroavat kulttuuritaustat eivät ole este hyvälle parisuhteelle. Jos täytyy ulkomailla asuessa tilata Kultakatriinat netistä niin ehkä kannattaa rajoittaa kumppanin hakeminenkin suomalaisen passin omistaviin.
Voirisutjamännynkävytjavähänvieläkorpikuusenkannotkin! :) Lisähaasteet eivät ole sama asia kuin este.

Luin siis kunnolla, tai ainakin niin kunnolla kuin osasin. Ymmärrykseni toimivuuden arvioimisen suhteen olen jäävi. Silti uskon tavoittaneeni "pointtisi", EUR - eli huomanneeni sen mitä kirjoitit.

Kai sitä nyt tähän ikään mennessä on tullut nähtyä ns. kulttuurienvälisiä parisuhteitakin jonkin verran, lähempää ja etäämpää. On sellaisia jotka yhä toimivat, ja sellaisia jotka eivät lopulta toimineet. Samaa voin sanoa suhteista joissa ollaan samasta kulttuurista. Ja molemmista tapauksista myös heterosuhteiden kohdalla.

Omakohtaista kokemusta minulla ei kulttuurienvälisestä suhteesta ole.
Minulla on juuri sitä kokemusta, joten tiedän tasan, mistä puhun/kirjoitan. Elikä ei mitään teoriaa vaan kovaa käytäntöä :-)

Se kultakatriina on aika osuva esimerkki.
Minulle syntyi EURin kommenteista mielikuva, että hän olisi töpeksinyt itse monikulttuurisessa suhteessa. Sen vuoksi tuo kokemus voidaan yleistää koskemaan kaikkia monikulttuurisia suhteita?

Olen nähnyt toimivia sellaisia ja toimimattomia. Itse en lähtisi yleistämään yksipuolisesti kumpaankaan suuntaan. Kahden ihmisen elämäntaidoista ja halusta tutustua puolisonsa kulttuuriin sekä kyvystä joustaa siinä on kysymys.
Ja minulle syntyi JuhaniV:n kommenteista mielikuva, että hän ei tiedä, mistä hän puhuu, koska hänellä sellaista kokemusta ei ole ... ja hän itse on töpeksinyt ihan monokulttuurisessa suhteessa.
JuhaniV ei lukenut vastinettani kunnolla, koska kukaan ei yleistänyt yhtään mitään. Eikä kukaan ole kirjoittanut mitään sellaisia suhteita vastaan... Mutta se on kiinni taas siitä keskustelukulttuurista ...

Juhaniv:n mielikuva on kaiken lisäksi täysin väärä, mutta se on sivuseikka.

Miksi muuten puhutaan monikulttuurisesta suhteesta, kun suhteessa on kysymys yleensä kadesta ihmisestä - eikö ole bikulttuurinen suhde osuvampi käsite? :-)))
EURin ensimmäinen kommentti "Valitettavasti kulttuuriero on niin suuri, ettei pitkäaikaisesta suhteesta tulisi mitään." näyttää minusta ainakin melkolailla yleistykseltä. Jos näin on, niin pitää varmaan lempata ranskalainen pihalle hetimiten ja alkaa odottaa, jos Rhein huuhtoisi suomalaisen homoseksuaalin rantaan.
... ja siinä on vielä toinenkin lause heti perässä, jossa juttu jatkuu ... miksei voida ottaa huomioon kokonaista tekstiä ... onko se niin vaikeaa?
Kyllä se näemmä on vaikeaa. Jos jokaisen kirjoittaman tekstin jälkeen pitää kirjoittaa monta viestiä, jossa kerrotaan, miten teksti olisi pitänyt lukea oikein, niin onko syy silloin huonoissa lukijoissa vai jo lähtökohtaisesti huonossa tekstissä?
jokaisen pitäisi etsiä virhe aina ensin omalla puolella
ongelmallisempi tilanne on, kun rikotaan yhteisön aateeseen liittyviä odotuksia, silloin kyky seurata tekstiä heikkenee ja takerrutaan pikkuasioihin
luulisin, että täältä kyllä löytyisi lukijoita, jotka pystyvät lukemaan monimutkaisempiakin tekstejä, eikä tarvitse kirjoittaa selkokielellä
Kieltämättä melko napakka isku vyön alle tuo huomio kanssaihmisten kyvyttömyydestä ymmärtää lukemaansa. Ainakaan minä en enää pysty sanomaan tuohon mitään.
>jokaisen pitäisi etsiä virhe aina ensin omalla puolella

Totta. Kannattaa kokeilla.
Eihän toi ole edes ratkaistavissa oleva kysymys, miksi siitä pitää siis vääntää. Ymmärrettiin väärin, sitten selitettiin. Jos nyt kaikki ymmärtää oikein, niin eikö kaikki oo hyvin? Tapelkaa mielummin siitä, kumman ansiota oikeinymmärrys on.
Lisää uusi viesti