HS: George W. Bush on ollut merkittävä suunnannäyttäjä

HS:n tämän päiväisessä Vieraskynä-osiossa MARKKU RUOTSILA, Yhdysvaltain ja Britannian historian dosentti Tampereen yliopistossa sekä Pohjois-Amerikan kirkkohistorian dosentti Helsingin yliopistossa toteaa, että "Bushin virheisiin ja epäonnistumisiin ei kannata takertua, jos haluaa ymmärtää suurempia kokonaisuuksia". Kirjoituksessa puolustellaan Bushin toimien olleen oikeaan osuneita tässä maailmantilanteessa.

Hän kirjoittaa myös: "Kotimaan politiikassa Bushin käänteentekevyyttä osoittaa ennen kaikkea hänen aloitteensa uskonto- ja yhteisöpohjaisesta sosiaalihuollosta."

Käsittääkseni pienempi on tällä hetkellä se ihmisten joukko, joka allekirjoittaa Ruotsilan näkemyksen. Muistelen USA:ssa jopa pohditun Bushin asettamista rikosoikeudelliseen vastuuseen tekosistaan ja tiilenpäitä lukemaan, kun presidenttiyden suoma immuniteetti päättyy.

Kirkkohistorian dosenttius antaa viitteitä siitä, mihin suuntaan kirjoittaja on oikeasti kallellaan.

Jumalaa Jim Beamin sijaan



Katolinen Die Tagespost -lehti kuvaa Bushin uskoon tuloa ja uskonnon vaikutusta. Hienosti meni, mutta mitä sai maailma? Eilen Helsingin Sanomissa Ruotsila oli selvästi innostunut Bushin ajasta. Uusia, hienoja avauksia. Esim. sosiaalihuolto uskonnollisten yhteisöjen hoidettavaksi. Kun katsoo New Yorkissa kirkkojen edessä köyhien jonotusta, tulee kyllä erilaisiin ajatuksiin systeemin toimivuudesta.

*****

Tässä katolisen lehden näkemys:


(Alkoholi)

Usko on olennaisesti muuttanut Bushin elämää, mutta mihin hän uskoo ja mikä on ollut uskon vaikutus hänen päätöksiinsä presidenttinä?

Hän sanoo: "On vain yksi syy, miksi olen täällä Oval Officessa enkä Texasin baareissa. Olen löytänyt uskon ja Jumalan." Aluksi ei voinut kuvitellakaan, että isä-Bushin pojasta tulisi presidentti. Pojasta odotettiin paljon, mutta hän ei täyttänyt odotuksia. Sen jälkeen toivo pantiin nuorempaan veljeen. Isä oli aina loistanut koululaisena, opiskelijana ja urheilijana. Poika oli korkeintaan keskiluokkaa. Isä palasi toisesta maailmansodasta sotasankarina, lentäjänä, mutta poika piiloutui kansalliskaartin suojiin Vietnamin sodan aikana. Kansalliskaartilaisia ei lähetetty ulkomaille sotimaan. Isä menestyi öljybisneksessä. Pojan bisnekset menivät melkein kiville. Ongelmana oli alkoholi. Opiskeluaikana hän menetti jokorttinsa ja kerran hän ajeli kodin edustalla jäteastiat kumoon.

Sitten tuli käänne. Merkittävä oli kävely Mainesin rantakallioilla. Bushin isä oli kutsunut sinne Billy Grahamin 1985. Tämä kysyi Bush-juniorilta, onko välit tehty selväksi Jumalan kanssa. "Ei, mutta ehkä haluaisin". Hän oli silloin 40-vuotias. Se oli heräämiskokemus. Sitä ennen aviovaimo Laura oli jo asettanut ehdot: Minä tai Jim Beam -viski. Bush lähti raaamatuntutkijoiden yhteisöön Midlandissa Texasissa. Siellä oli ramaattupiirejä ja terapiaryhmiä miehille. Siellä hän rauhoittui ja alkoi lukea raamattua. Siellä hänen identiteettinsä alkoi muuttua.


(Evankelikaalien tuki)

Jo vuonna 1988 hän oli hankkimassa isälleen presidentinvaaleissa kristillisen oikeiston tuen. 81% evankelikaaleista antoi äänensä isälle. Isä ei kuitenkaan ymmärtänyt luoda raamattuvyöhykkeen evankelikaaleihin kestävää suhdetta. Vuoden 1992 vaaleissa kannatus oli enää 59%. Niitä ääniä meni nyt Bill Clintonille ja riippumattomalle Ross Perotille. Bush hävisi uudet vaalit.

Jotta pääsisi USAn presidentiksi, tarvitaan kunnianhimoa. George W. aloitti jo 1994, kun hän pääsi kuvernööriksi. Presidenttiyttä varmaan auttoivat Bill Clintonin seikkailut Lewinskyn kanssa. Mutta varsinainen kipinä presidenttitaistelua varten tuli Bush-juniorille metodistikirkossa Austinissa 19.1.1999 eli lähes tarkalleen kymmenen vuotta sitten. Bushin oma pappi Dallasin ajoilta, Mark Craig saarnasi. Hän puhui Mooseksesta ja paosta Egyptistä. Craig vilkaisi Bushia silmiin ja sanoi, että maa tarvitsee johtajan, jolla on rohkeutta oikealla hetkellä tehdä oikein. Siitä alkoi Bushin kamppailu presidentiksi.

Isä oli ollut liian kaukana evankelikaaleista ja liian lähellä maallistuneita amerikkalaisia. Bush junior tunsi paremmin evankelikaalit ja heidän kielensä, "Jesus talkin". Evankelisen oikeiston neuvonantajana Bushilla oli Doug Wead. Tämä varoitteli siitä, että liberaali lehdistö leimaa Bushin fundamentalistiksi.

Uskonnollinen oikeisto piti heti sitoa mukaan vaalitaisteluun. Bush puhui paljon uskostaan ja kääntymyksestään. Hän tapasi uskonnollista johtoa. Karl Rowen, eli oman "vaaliarkkitehtinsa" kanssa hän mietti, miten saisi ääniä laajemmista yhteiskunnallisista piireistä ilman ,että yhteys evankelikaaleihin katkeaa. Syntyi käsite "faith-based-initiatives". Se tarkoittaa uskonnollisesti suuntautuneita yleishyödyllisiä yhteisöjä, jotka huolehtivat mm. huumeita käyttävistä nuorista. Ihmisiä auttavat paremmin uskonnolliset yhteisöt kuin valtio. Valtio on vain taustalla tukemassa. Uskonto vaalikamppailun teemana mutta vain pehmeästi. Uskonnon ystävälliset kasvot. "Compassionate conservatism", myötätunteva konservatiivisuus. Mutta halutiiin myös moraalisesti uudistaa Amerikka.

(Vaalitaistelu)

Sitä ennen piti selivytyä kilpakumppaneista. Republikaanien vastaehdokas McCain oli Vietnamin sodan sankari ja patriootti. Mutta hänellä ei ollut uskontoa vaaliaseena. Sitä paitsi McCain leimasi uskonnolliset johtajat "suvaitsemattomuuden agenteiksi". McCain hävisi esivaalit.Siihen liittyy vielä mustamaalauskampanja, jossa puhelimitse levitettiin huhua McCainin aviottomasta mustasta lapsesta. Todellisuudessa se oli adoptiotytär Bangladeshista, orpokodista.

Al Gore oli vaikea nitistettävä. Todellisuudessa vuoden 2000 vaaleissa Al Gore sai enemmän ääniä, mutta vähemmän valitsijamiehiä, ja Floridassa oli iso sotku ääntenlaskennassa. Korkein oikeus keskeytti uusintalaskennat ja Bushista tuli presidentti. Uskonnollinen oikeisto voitti.


(Ideologia ja uskonto)

Nyt alettiin toteuttaa uutta ideologiaa. Uskonnollisia yhteisöjä suosittiin, kun valtio jakoi rahaa sosiaaliseen työhön. Kantasolutukimus kiellettiin ja abortin saantia vaikeutettiin. Korkeimpaan oikeuteen nimitettiin konservatiiveja. Mutta syyskuun 11. päivän jälkeisillä tapahtumilla on aika vähän uskonnollisen oikeiston vaikutusta. Varapresidentti Dick Cheney ja varapuolustusministeri Paul Wolfowitz eivät kuuluneet uskonnolliseen oikeistoon, eikä heitä kiinnostaneet abortti tai homo-avioliitot. He vain halusivat viedä maailmalle Amerikan demokratia-ihannetta. Bush yritti legitimoida Irakin sodan uskonnolla ja puhui hyvästä vastaan paha. Mutta näin olivat muutkin presidentit puhuneet. Neuvostoliitto oli aina pahan valtakunta.

Bushin elämäkerran kirjoittaja sanoo, että uskonnon merkitystä liioitellaan Bushin ohjenuorana. Irak ei ollut ristiretki. Uskolla on ollut Bushille henkilökohtaisesti tasapainottava vaikutus. Hän kesti paineet.


(Mihin Bush uskoi)

Mutta mihin Bush oikeasti uskoo? Eräs toimittaja Houstonissa kysyi aikoinaan, miksi Bush vaihtoi lapsuuden episkopaalisen kirkkonsa metodistikirkkoon. Bush vastasi, että hän on varma, että on opillisia eroja, mutta hän ei ole kyllin sivistynyt kertomaan, mitä ne erot ovat. Elämäkerran kirjoittaja vetää johtopäätöksen: Eipä hänellä ole kummoisiakaan uskonnollisia vakaumuksia. Bushille uskonto on vain terapiaa. Hän pysyy sen avulla erossa Jim Beamista. Ja avioliitto pelastui. Politiikassa se on auttanut. Bush on korostanut esim. Turkin presidentin kohdatessaan, että heillä molemmilla on samanlainen usko: on vain yksi Jumala. Sen takia neuvottelut sujuvat niin hyvin. Ehkä sen takia keskutelut Ranskan Chiracin ja Saksan Schröderin kanssa olivat vaikeita. Nämä jälkimmäiset eivät paljon uskonnosta piittaa. Bushille on yhdentekevä, millaista usko on, kunhan sitä vain löytyy ja Jumalia on vain yksi.

Amerikkalaisilla on eräänlainen kansallisuskonto. On uskottava Jumalaan. Silloin ollaan kansakunnan puolella. Kun Bush puhuu Jumalasta, hän tarkoittaa kansakuntaa. Sen takia Bushin uskonto ei yhtään häiriinny, vaikka hän kannattaa kuolemantuomioita.

Jos GWB on johonkin suuntaa näyttänyt, niin sitten ainoastaan päin helvettiä.....

Suomalaisessa julkisuudessa ei kovinkaan näyttävästi ole tuotu Herra Bushin yhteydessä esille sitä faktaa, että ko. Herra on onnistunut romuttamaan lähestulkoon täydellisesti koko Yhdysvaltain talouden. :) Yhdysvallat on konkurssikypsä maa. Se on velkaantunut suhteessa ulkomaihin ja rahoittanut yksinomaan tällä ulkomaanvelalla "kasvuaan". Jenkkilää ei huolittaisi edes EU:n jäseneksi nykyisillä, alati pahenevilla talousluvuillaan. Jos USA pystyisi suorittamaan velkansa, kaikki omistamisen arvoinen siellä siirtyisi velkojien haltuun (lue: kiinalaisten ja japanilaisten sijoittajien). Jenkit eivät sen jälkeen hallitsisi mitään merkittävää "omassa" maassaan.

Yhdysvallat on yksi suuri pyramidihuijaus. Esimerkki finanssikriisistä: henkilö A lainaa miljoona taalaa B:lle, joka lainaa ne edelleen heti C:lle. C hävittää rahat jäljettömiin (esim. läpimätiin osakkeisiin kuten muutamiin usalaisiin pankkeihin). Paperilla kaikki kolme henkilöä ovat varakkaita ihmisiä. Jokaisella on miljoonan saatava toiselta. :D Etenkin B on pahin huijaaja: hän ei ole koskaan nähnytkään miljoonaa, mutta paperilla hän on rikas mies. Tämä kuvio kun monistetaan "parikertaiseksi", alkaa hahmottua kuva USA:n kuplataloudesta.

Niin että onnea vaan ihan mielettömästi Bushille. Varmasti yksi historian merkittävimmistä presidenteistä: harva pystyy näin lyhyessä ajassa tuhoamaan maailman ylivoimaisesti mahtavimman talouden.

Amerikkalaisten keskusteluohjelmien ehkä suosituin The Daily Show pani Bushia halvalla oikein olan takaa 20.1.2009 esitetyssä episodissa. Mukaan oli otettu pastori Gene Robinsonin haastattelu. Hänen rukoushetkensähän jäi "vahingossa" lähettämättä kaapelikanavalle. Keskusteluohjelman vetäjä Jon Stewart epäili todellisen syyn olleen kanavan pelko liian myrkyllisestä rukouksesta. Robinson puhui Obaman valatilaisuudesta ja siitä, että hänellä oli asiallinen kohtaaminen "kilpakumppaninsa" pastori Rick Warrenin kanssa. Aivan haastattelun alussa Robinson murjaisi sellaisen vitsin että se sai sekä shown vetäjän, että myös minut nauramaan kippurassa.

Shown Robinson-osuus löytyy osoitteesta:
http://www.afterelton.com/blog/brianjuergens/bishop-gene-robinson-brings-down-house-daily-show
En paljasta vielä vitsiä.

Koko show on myös katsomisen arvoinen. Bush ja hänen hallintonsa saa siinä kenkää myös siis omiltaan.
http://www.thedailyshow.com/full-episodes/index.jhtml?episodeId=216535

Pastori Warrenin ja piispa Robinsonin rukoukset olivat kuin eri maailmoista.

Itse en sanoisi, että Bush itse on ollut merkittävä millään tavalla, hyvällä tai huonolla. Bush oli keulakuva ja kumileimasin, jonka avulla lähipiiri toimitti omaa agendaansa, esimerkkinä nyt vaikka Dick Cheaneyn kytkyt Lähi-Idässä toimineisiin rakennus- ja vartiointifirmoihin. Näin ainakin minä uskon. Tuntuu omituiselta, että tyyppi joka ei päässyt edes Texas University of Law:n pääsykokeista läpi (ja pääsi Harvardiin vain ja ainoastaan perhehistoriansa takia) pääsisi ilman suuria, suuria apuja valkoisen talon lähellekään...

No joo, ehkä tämä menee vähän salaliittoteorioinnin puolelle, mutta en siltikään usko että Bushilla on ollut hirveän paljon tekemistä juuri minkään suurten päätösten kanssa...

Ihan huvittavaa keskustelua on ollut myos yhdellä toisella foorumilla jossa olen ollut, jossa haasteena on ollut "sano kolme hyvää asiaa Bushista". Ja myos republikaaneilla on ollut vaikeuksia asian suhteen, tosin demokraatit, libertariaanit yms ovat onnistuneet muutaman hyvän pointin loytämään.

Positiiviset asiat ovat keskittyneet enemmän henkiloon itseensä, huumorintajua on kiitelty ja sitä että Bush ilmeisesti ihan oikeasti välittää asioista ja ihmisistä eikä vain laskelmoinut hyviä photo-oppeja, lisäksi hyvät refleksit kenkien väistelyssä huomioitiin.
Poliittiselta puolelta niitä puolia tulikin sitten vähemmän, Afganistanin sodan alkupuolta pidettiin onnistuneena operaationa, pitemmällä aikavälillä ei sitten niinkään, samoin yleensä yhtenäisyyden säilyttäminen ja kriisinhallinta 9/11:n jälkeen luettiin onnistumisiksi.
AIDS-tyo Afrikassa jakoi mielipiteitä lähinnä metodien puolesta, mainittiin kuitenkin ensimmäisenä USAn presidenttinä (ja yhtenä harvoista USAn poliitikoista) joka osoitti minkäänlaista mielenkiintoa Afrikan AIDS-epidemiaa kohtaan.
Hyväksi puoleksi luettiin myos se että esti Goren ja Kerryn nousun presidentiksi, ja monissa kysymyksissä demokraattien toiminta ei myoskään sen enempää kiitosta ansainnut...

Ja sitten keskustelua tuli myos niistä edellisistä USAn presidenteistä ja siitä kuinka näitä historia arvostelee...kuinka FDR uransa loppupuolella ei nauttinut arvostusta, se tuli vasta myohemmin, ja että historia on täynnä sellaisia presidenttejä että huonoin presidentti ikinä -titteli tuskin on oikeutettu (mm. James Buchanan ja pari Lincolnin edeltäjää ovat historian tehokkaasti tuomitsemia).

Ihan näin vastapainona yleiselle mielipiteelle. Juuri kukaan ei kuitenkaan jäänyt kaipaamaan Bushia...

Tähän jatkoksi vielä italialaisen gaytv:n verkkosivulta päivän kuva. Siinä uusi presidentti seurueineen vilkuttaa jäähyväisiä helikopterilla poistuvalle edelliselle presidentille. Kehotan kiinnittämään huomiota kohotettujen käsien yksityiskohtiin. :-)

http://www.gay.tv/ita/gallery/gallery.asp?i=1407&d=98717

Sanoman 5 olleessa linkissa piispa Gene Robinsonin haastatteluun liittyva vitsi oli, etta Robinson kertoi olleensa varsinaisessa virkaanastujaistilaisuudessa mukana. Han totesi, etta olihan siis paikalla kuningatarkin (Queen).