Kaappi on edelleen täyttä todellisuutta sateenkaari-ikäihmisille
Olen pitkään koettanut houkutella videokameran eteen ikäluokkaani kuuluvaa henkilöä tehdäkseni hänestä haastattelun. Hänellä on merkittävä elämänkokemus ja aikanaan oli myös tärkeä yhteiskunnallinen asema. Se olisi hyvä saada talteen hienoksi esimerkiksi muille. Henkilö on ollut koko elämänsä tiukasti kaapissa. Taivuttelussa on edetty siihen, että videokuvaa hänestä voisin ottaa, mutta haastattelua en. Minun pitäisi puhua kaikki sisältö. Arvelen ääneen lausumattoman esteen olevan, että kameran nauhoittaessa äänitys päällä minä voisin esittää hänelle pelottavan H-kysymyksen!
Paljastumisen pelko ei näytä poistuvan ikäluokaltani kulumallakaan.
Mitä sinun ikäisilläsi on menetettävänä?
Niinpä!
Koko aikuisiän koettu pelko ei hellitä, ellei sitä työstä tavalla taikka toisella vähemmäksi.
On niitä paljon muitakin homoja- ja nuoria, jotka elävät kaapissa.
Totta. Kaappi koskee vielä kaikenikäisiä. Samoin on olemassa eriasteisia kaappeja; osa on tullut ulos vanhemmilleen, osa töissä ja niin edelleen.
Avoimmuus on hyvä juttu, mutta kaappi-kysymys tuo esiin edelleen mielenkiintoisen ristiriidan seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvän yksityisyyden ja suvaitsevaisuutta edistävän näkyväksi tulemisen välillä. Kaikkien ei tarvitse tietää kaikista kaikkea.
Terhola kirjoitti: " ... mielenkiintoisen ristiriidan seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvän yksityisyyden ja suvaitsevaisuutta edistävän näkyväksi tulemisen välillä. Kaikkien ei tarvitse tietää kaikista kaikkea."
Täysipäinen ja -päiväinen gay, tuskin haluaa kuulla työpaikallaan kaiken aikaa heteroperheiden edesottamuksista, toisaalta myöskään työpaikan heterotkaan eivät välttämättä halua kuulla "työpaikan ainoan avoimen homon" tilityksiä elämästään ja tekemisistään... Todellakaan kaikkien ei tarvitse tietää kaikista kaikkea, vaikka avoimuus onkin hyvästä...
Nähdäkseni kysymys on pitkälti myös yksityisyydestä, kaapista ulostulo ei tarkoita sitä, että jokainen asia elämästäsi levitetään kaikkien eteen ruodittavaksi...
niinpä. Avoimmuutta on monenlaista, niin kuin kaapissa olemisen malliakin.
mulle on ollut itselle vapauttavaa, että olen voinut työpaikan kahvihuonessa vastata kysymykseen: mitä teit viikonloppuna, vastata, että kävin mieheni kanssa pitkällä patikkaretkellä, ilman että vastaus herättää kenessäkään hämmästystä. Tuskin kovin monessa työpaikassa vaihdettaisiin arkisesti kuulumisia aktien määrästä, lempiliukasteista tai muusta suoraan yksityisyyden puolelle selkeästi menevästä.
Toisaalta taannoin oli myös merkittävää, että saimme asiallista palvelua ja apua, kun vein korkeasta kuumeesta kärsivän kumppanini terveyskeskukseen. Seurasin tarkkaan nouseeko hoitajan kulmakarvat kun hän kysyi lähimmän omaisen nimeä. Kulmakarvat eivät nousseet, sain taas kohdata oman ennakkoluuloni.
Kumppani on suht korkeassa asemassa ranskalaisessa pankissa ja tiukasti kaapissa työpaikalla. Siellä ei kyllä levitellä perheasioita muutenkaan, jos joku menee naimisiin niin sen näkee lähinnä kaverin normaalia pidemmästä lomasta. Jos joku saa perheenlisäystä, siitä ilmoitetaan koska kolleega saattaa olla poissa työpaikalta muutaman päivän. Koko tiimissä ei minun tietoni mukaan ole yhtään naista.
Tällä hetkellä voin vielä sanoa suht miettimättä, mitä tein BF:n kanssa viikonloppuna, mutta saa nähdä muuttuuko asetelma. Olen lähdössä pidemmäksi ajaksi konsulttihommiin asiakkaan organisaation, enkä tiedä kuinka vieras talo toimii.
