Ovatko homot saaneet mustien paikan USA:ssa?

Homojen tärkein äänenkannattaja USA:ssa The Advocate -lehti (16.11.2008) otsikoi pääjutun Gay is the New Black – Viimeinen Suuri Kansalaisoikeustaistelu. Tekstissä toki otsikko on kysymysmuodossa.

Mormonit kävivät Kaliforniassa homoavioliiton kimppuun suurilla rahasummilla. Samaan aikaan homoyhteisössä ihmetellään, miksi merkittävä osa mustasta väestönosasta äänesti homojen oikeuksia vastaan. Odotusarvo oli ehkä se, että koska mustat ovat kokeneet menneinä vuosikymmeninä vakavaa syrjintää, he ymmärtäisivät tuota taustaa vasten homojen nykyisen aseman ja tukisivat heitä. Toisin siis kävi ja sateenkaariyhteisön pettymys myös mustia kohtaa on ollut valtava. Jotkut katsovat mustien siirtäneen syntipukin ja vihan kohteena olemisen homojen niskaan.

Kaukaa Euroopasta asiaa ihmetellessä olen ryhtynyt ajattelemaan hieman eri tavalla. Minulla ei ole todisteeksi muuta kuin omat päättelyni ja arviointini.

Vuosikymmeniä sitten kommunistit olivat suurin mahdollinen uhka Yhdysvaltojen kansalliselle turvallisuudelle. Näin siellä ajateltiin. Järjestettiin valtavia kommunistivainoja, joissa syytetyiksi joutuivat jopa epäpoliittiset elokuvanäyttelijät. Kommunisti oli se suuri paha ja sopiva syntipukki vähän kaikkeen. Mustat olivat alkaneet saada hyväksyntää, vaikka heitäkin vainottiin samoihin aikoihin, mutta yhä vähemmän. Eräänä päivänä amerikkalaisessa yhteiskunnassa tultiin vaiheeseen, jossa ei ollutkaan enää poliittisesti korrektia vihata ja syrjiä mustia. Alettiin esittää ulospäin suvaitsevaa julkisivua rotuja kohtaan. Monessa paikassa organisaatioon tms. hankittiin vähintään yksi kiintiömusta. Kaliforniassa ökyrikkaiden suljetulla asuinalueella asuu yksi musta perhe, joka alleviivaten muistetaan mainita kaikille ulkopuolisille.

Kommunisteja kuitenkin edelleen epäiltiin. Sitten amerikkalaisille kävi huono tuuri. Neuvostoliitto hajosi. Iso Paha yksinkertaisesti katosi. Presidentti Bushille tuli kiire etsiä uusia syntipukkeja. Keksittiin termi "pahan akseli", johon kuuluivat mm. Irak ja sen silloinen presidentti, Iran, Pohjois-Korea. Irakin kanssa kaikki amerikkalaisten toimet mitkä saattoivat mennä pieleen, myös menivät pieleen. Bushin porukan valheet paljastuivat. Pohjois-Korea on liian kaukana. No entäpä Iran ja sen oletettu atomipommi? Sekään ei oikein riitä. Sekin on Amerikkalaiselle todella kaukana. Bushia varoitettiin lähtemästä seikkailuun Irania vastaan. Se saisi arabimaat kääntymään lopullisesti Yhdysvaltoja ja länttä vastaan. Israelille voisi käydä kalpaten siinä rytäkässä, vaikka sillä onkin atomipommeja vaikka muille jakaa. Tarvitaan vielä aikaa, ennen kuin Venäjästä voidaan kehittää riittävän merkittävä syntipukki ja uhka tarjoiltavaksi amerikkalaisille.

Ketä siis amerikkalainen voisi konkreettisesti vihata? Terroristit ovat liian epäkonkreettinen asia. Perkuleet kun pysyvät piilossa ja iskevät sieltä. Bin Ladenkin on häipynyt kuvasta. Ei hänkään enää kelpaa konkreettiseksi syntipukiksi. Vaihtoehtoja on enää vähän. HOMO on kuin taivaan lahja erityisesti amerikkalaiselle äärioikeistolle ja ääriuskonnollisille liikkeille. Homolla hallitaan omia joukkoja, ohjataan turhaa keskinäistä nahistelua ulospäin ja hankitaan lisää uusia kannattajia ja mikä tärkeintä, dollareita.

Ongelmaksi alkaa nyt kuitenkin muodostua se, etteivät amerikan homot halua tuota roolia. He saivat sen verran pahasti siipeensä mm. Kalifornian homoavioliittoäänestyksessä, että ensimmäisten vihanpurkausten jälkeen onkin alettu miettiä kuinka tästä eteenpäin ja kuin torjutaan yhteiskunnan yleiskäyttöisen syntipukin rooli. Sateenkaari-ihmisten rivit ovat siellä yhteisen uhan edessä tiivistymässä. Rahaa alkaa löytyä lisää. Strategioita hiotaan parhaillaan. Ainekset alkavat olla kasassa samankaltaiseen yhteiskunnalliseen liikehdintään kuin mustilla aikanaan.

Oletan lähitulevaisuudessa nähtävän Yhdysvalloissa homojen organisoimia aktiviteettaja, joita ei vielä muutamia vuosia sitten olisi voitu kuvitella. Internet on tässä merkittävänä apuneuvona, jota mustilla kansalaisoikeusaktivisteilla ei aikanaan ollut käytettävissä. Pidän melkoisen todennäköisenä, että ehkä kymmenen vuoden sisään kaikki amerikan homot pääsevät naimisiin. Homojen asema yhteiskunnassa siellä yleisestikin paranee ja arkipäiväistyy.

Ihan hyvä ajatusrakennelma, mutta miten se selittää sen, että juuri mustat äänestivät Kaliforniassa homoliittoja vastaan?

Tätä samaa miettivät homot nyt USA:ssa erittäin hämmentyneinä.

Ovathan mustat USA:ssa kokonaisuutena sosiaalisesti alempana kuin valkoiset. Esimerkiksi mustat miehet ovat vankimäärissä suhteettoman korkealla verrattuna valkoisiin. Tulotaso ja asumistaso on alhaisempi kuin valkoisilla keskimäärin. Kyllä heillä vielä matkaa täydelliseen tasa-arvoon on. Yksi merkittävä askel on ollut ei-valkoisen henkilön valinta liittovaltion presidentiksi. Yleisiä asenteita kuvastaa se, että veikkaillaan milloin hänet murhataan. Syynä erityisesti arvellaan olevan "väärä" väri.

Minulla ei ole muuta ajatusta mustien äänestyskäyttäytymiseen kuin se vanha kanatarhan nokkimisjärjestys. Aina pitää olla joku alapuolella, jota voi nokkia, vaikka itse tuleekin nokituksi yläpuolelta. Eivätkö iltapäivälehtien kammotustarinat ole hiukkasen myös tätä. Jollakin menee vielä huonommin kuin minulla. Olen siis kuitenkin pikkuisen parempi, kuin edes joku muu.

Tämä on tätä kyökkipsykologiaa, jossa voi olla hitusen tottakin.

Eräässä analyysissä, joka on otsikoitu: ”Proposition 8: Mikä meni vikaan”, pohditaan syitä Kalifornian homoavioliittoäänestyksen tappioon.

Kirjoittaja löytää monia seikkoja syyksi lopputulokseen. Ehkä voisi kiteyttää, että pitäisi katsoa peiliin. Homoavioliittojen tukijoiden kampanjoissa oltiin liikaa kielteisten seikkojen kimpussa. Mainonnassa olisi pitänyt esittää enemmän sympaattisia homo- ja lesboperheitä lämminhenkisissä yhteyksissä. Myönteiset homoparit eivät tulleet riittävän näkyviksi ja konkreettisiksi äänestäjille.

Vastustajat keksivät varsin ilkeän iskun, joka toimi. Väitettiin, että jos homoavioliitot tulevat hyväksytyiksi, lastentarhoissakin aletaan opettaa homojuttuja. Siihen ei osattu vastata kunnolla, vaan mentiin puolustusmoodiin.

Pahinta oli kenties homojen omahyväisyys. Luultiin lakiehdotuksen menevän nurin kevyesti, jätettiin jopa oma ääni antamatta ja ei annettu riittävästi taloudellista tukea kampanjalle.

Republikaanien suositun poliitikon Arnold Schwarzeneggerin voimakkaan homoavioliittovastustuksen kimppuun olisi myös pitänyt käydä paljon rajummin.

Vakavasta tappiosta huolimatta GLBTIQ-asioiden puolustajat näkevät muutaman myönteisen asian. Tappio on taikonut aivan uutta sateenkaariaktiivisuutta. ”Ihmiset, jotka ennen tätä olivat omahyväisiä, saivat nyt potkun takalistoonsa. Tämä oli tosielmän testi.”

Kalifornian korkein oikeus käsittelee kolmea valitusta, joilla pyritään kumoamaan äänestyksen tulos vähemmistöryhmää sortavana.

Oikeistoryhmät ovat ilmoittaneet käyvänsä jokaisen sellaisen tuomarin kimppuun, joka äänestää Prop 8 tuloksen kumoamisen puolesta.

Proposition 8:n lopputulos ei ole siis edelleenkään selvä. Jos korkein oikeus kumoaisi äänestyksen tuloksen, seuraukset voisivat olla täysin arvaamattomia. Ihmisten tunteet ovat hyvin pinnassa tässä kysymyksessä.

JuhaniV kirjoitti: "
Minulla ei ole muuta ajatusta mustien äänestyskäyttäytymiseen kuin se vanha kanatarhan nokkimisjärjestys. Aina pitää olla joku alapuolella, jota voi nokkia, vaikka itse tuleekin nokituksi yläpuolelta."

Kanatarhan nokkimisjärjestys ei perustu luonnollisiin olosuhteisiin.

Köyhimpiä ja katkerimpia ei kiinnosta äänestäminen.

Kalifornialaiset käyvät lomalla Karibialla, mutta mustaihoisilla on siellä eri kohde kuin valkoihoisilla.

Musta väestönosa on olllut aina hyvin uskonnollista ja ahkeria kirkossa kävijöitä. Heillä on vahva yhteisöllisyys. Aluksi myös Obamalle homokysymys oli hankala ja puhui kirkoissa.

Eipä nyt unohdeta, että kyseessä voi olla ihan perinteinen homofobia ilman mitään kyökkipsykologisia selityksiä ("Täytyy olla joku alempi, jota polkea"). Kummallinen harhaluulo on, että mustat olisivat suvaitsevaisia muita vähemmistöjä kohtaan, koska he ovat itsekin vähemmistö. Homous on muutenkin suurempi stigma mustien yhteisössä kuin valkoisilla (aasialaisista en osaa sanoa, kuitenkin heitä on homoskenessä enemmän). Jos USA:ssa menet homobaariin, on mustien kundien osuus paljon pienempi kuin heidän osuutensa väestöstä.

Tutkittuakin faktaa löytyy:
http://www.usc.edu/student-affairs/glbss/PDFS/BlackMenMasculinity.pdf

Ihanaa, että rasismi elää. Voi niitä neekereitä, ovat tietysti kateellisia meille tyylikkäille homoille kun vastustavat meidän oikeuksia! Hyvä että täällä Ranneliikkeessä tiedetään, etteivät alemmat rodut (siis sorretut, sorretut) pysty omiin moraalisiin päätöksiinsä. Tahtovat vain nokkia meitä alempana olevia, saatanan lakupellet.

(sarkasmitaso? Korkea)