TV1:n Aamu-TV: Raamattu ja seksuaalivähemmstöt

Ykkösellä tänään tiistaina klo 7.45-7.55: Raamattu ja seksuaalivähemmistöt.

Aamu-tv:n uusinta päivällä klo 12-12.45

http://areena.yle.fi/toista?id=1438722

Löytyy YLE Areenasta (Hyvä Yleisradio! Hyvää julkista palvelua!) tässä klipissä alkaen 10:15.

Raamatun tutkija ja tuntija Martti Nissinen oli haastateltavana. Hän kertoi, että Raamatun kertomuksia, kuten Sodoman tapahtumaa tulkitaan väärin, kun ei tajuta tuon ajan kulttuurin merkityksiä.

Kiinnostava haastattelu. Nissisen puheenvuoro on tuossa tiivistelmässä n. 10 minuutin kohdasta eteenpäin.

Oli tosi mainiota kuulla, että mitä syvimmissä määrin Vanhaa Testamenttia tulkinnut mies toteaa, että ei, ei Raamattu sano mitään homoseksuaalisuudesta. Siitä huolimatta Hesarissakin oli (tänään vai eilen) kolumni, jossa toimittajanplanttu ilman mitään erityistä asiantuntemusta sanoo, että kyllä, yksiselitteisesti ja aivan varmasti Raamattu kieltää homoseksuaalisuuden.

No, Paavo Tukkimäkeä ei nyt ehkä ihan toimittajanplantuksi voi tituleerata. Sanatarkasti hän sanoo tämänpäiväisessä Välihuomio-kolumnissaan (HS 20.8.2008, sivu A5): "Vanhan testamentin seksuaalietiikkaa on vaikea, jopa mahdoton soveltaa tähän päivään. Jeesuksen seksuaalipoliittinen ohjelma jättää paljon tulkinnan varaa, eikä poikamies Paavali ehkä ole paras mahdollinen auktoriteetti näissä kysymyksissä. Raamatun kirjaimellinen linja on kuitenkin selvä ei homoseksuaalisuudelle, mikä ei ainakaan helpota kapitulin taakkaa."

Siis Raamatun kirjaimellinen linja. Ja siihenhän nämä änkyräuskovaiset vetoavat. Kun on mustaa valkoisella.

Public eye kirjoitti:

> "Siis Raamatun kirjaimellinen linja. Ja siihenhän nämä änkyräuskovaiset vetoavat. Kun on mustaa valkoisella."

No, jos kysymyksessä on uskonnon pohja ja tuon uskonnon sana, niin minusta on vain kunnoitettavaa, että uskonnon sanomasta pidetään kiinni.

Eri asia on, pitääkö sitä sanomaa tyrkyttää muille ja vaatia näitä elämään tuon uskonnon oppien mukaan.

Minä kyllä kunnoitan noita fundiksia ennemmän kuin ihmisiä, jotka muokkaavat uskosta jotain ihan uutta, mutta joilla ei ole munaa nimittää tätä luomusta uudella nimellä.

Jälkimmäiset saavat pisteitä luovuudesta, mutta eivät rohkeudesta.

Mutta eihän fundamentalismi ole Raamatun kirjaimellista noudattamista. Fundamentalismi on sitä, että Raamatusta valitaan kymmenkunta lausetta, joiden peusteella tuomitaan muut ihmiset. Siinä samalla ohitetaan tuosta noin vain ne muutamat sadat, jollei tuhannet kohdat, joissa sanotaan Älä tuomitse. Ja ne säännöt, jotka eivät itselle tunnu hyviltä.

Luepa Jukka Uusi Testamentti joskus kannesta kanteen vaikka kerran, ja kerro sen jälkeen, miten ihmeessä voi olla älyllisesti kestävää sen luettuaan arvottaa muiden ihmisten tekoja. Mua todella kiinnostaisi tietää.

Fundamentalismin kirjaimellisuus ei ole rehellisyyttä, se on autistista tulkintaa. Tiedätkö, sitä sellaista kun puuttuu kyky hahmottaa kokonaisuuksia ja kielikuvia ja ne tulkitaan sananmukaisesti ja samalla niiden sisältö vääntäen. Jos joku sanoo "Ajattelisit vähän", ihminen normaalisti ymmärtää sen kehottavan ajatteluun. Kirjaimellinen tulkinta on lukea toisen kehottaneen ajattelemaan vain vähän.

Alkukirkosta saakka on ollut erilaisia käsityksiä oikeista teoista. Fundamentalismi on vain laiskaa, ei mitään muuta. Ei millään tavalla puhdasoppisempaa tai useampia käskyjä noudattavaa niin kuin Jukka tuntuu kuvittelevan. Ne kun ovat hylänneet sen kaikkein tärkeimmän käskyn, jonka tärkeys verrattuna kaikkeen muuhun kerrotaan niin lukemattomia kertoja, että ei se mene ohi ihmiseltä, jota kiinnostaa ymmärtää lukemansa.

Fundamentalismi on sananmukaisesti itse asiassa perusasoihin pitäytymistä. Eli kristinuskon tapauksessa, pääpiirteissään, jos hyväksyt sen mitä ekumeeniset uskontunnustukset (apostolinen, nikaian, athanasioksen) sisältävät, olet fundamentalisti.

Fundamentalisti on henkilö, joka pitäyytyy teoksen "The Fundamentals: A Testimony to the Truth" väitteisiin. Näin ollen esimerkiksi mormonit, adut tai jehovat eivät tiukasti ottaen ole fundiksia, vaikka saattavatkin olla jyrkkiä ja ehdottomia omien oppiensa kanssa.

Mä tarkoitan fundamentalismilla sitä, mitä se arkikielessä tarkoittaa. "Fundamentalismi (lat. fundamentum, perustus, pohja) on alun perin pohjoisamerikkalainen kristillinen protestanttinen liike, joka korostaa Raamatun sanatarkkaa erehtymättömyyttä. Tälle fundamentalismille on ollut tunnusomaista kirjaimellisesti tulkittujen uskonkappaleiden ehdoton noudattaminen. Myöhemmin sanaa fundamentalismi on alettu käyttää yleisemmin jyrkästä opillisesta konservatiivisuudesta tai ääriuskonnollisuudesta. "

Suomeksi sanottuna fundamentalismi on sitä, kun ei nähdä metsää puilta.

Kesäpoika, hienosti kiteytetty.

Juu, ja sitten on se toinen ääripää, relativismi, joka vaikuttaa olevan kovinkin suosittua postmodernismiin hurahtaneen länsimaalaisten liberaalien keskuudessa ja jonka voi kiteyttää sanoihin "Kaikki on suhteellista." Samainen Wikipedia toteaa siitä seuraavaa: "Usein relativismilla tarkoitetaan totuusrelativismia, jonka mukaan ei ole olemassa mitään universaaleja, absoluuttisia totuuksia, vaan totuus on aina suhteessa johonkin viitekehykseen, kuten kieleen tai kulttuuriin." Kliseinen esimerkki tästä lähestymistavasta on homoseksuaalisuutta koskevien kieltojen selittäminen juutalaisten haluna erottautua ympäröivistä pakanakansoista, joiden keskuudessa mm. temppeliprostituutio kukoisti. Homoseksuaalisuutta siis ei kielletä raamatussa, vaan kyseessä olikin oikeasti prostituution vastustaminen. Uskokoon, ken tahtoo.

Itse olen pohtinut sitä, miksi tätä tietä ei haluta kulkea kerralla loppuun saakka, siis siihen saakka, että koko raamattu muuttuu kerralla pelkäksi oppimattomien paimentolaisten jumaltarustoksi, Iliaan ja Odysseian kaltaiseksi teokseksi, jonka sepustuksiin kykloopeista ja seireeneistä ei usko pikkulapsikaan. Pidän kovin epäilyttävänä sitä, että relativismia käytetään armeliaasti vain siellä, missä kohdin se koetaan oman näkökannan pönkittämisenä ja ikävien "töyssyjen" siloitteluna.

Toisaalta, tämä BBC:n relativismia käsittelevä artikkeli ja Paavin kommentti vastaa siihen kysymykseen melkein ensimmäisellä rivillä "... massive presence in our society and culture of that relativism which, recognizing nothing as definitive, leaves as the ultimate criterion only the self with its desires." (http://www.bbc.co.uk/radio4/history/inourtime/inourtime_20060119.shtml). Maagiset sanat - yksilö ja halut - lienevät ne avainsanat. Relativismissa on kyseessä nykyihmisen taipumus narsismiin ja nihilismiin; uskonto ei ole enää jonkin ulkoisen (absoluuttisen?) totuuden etsintää, vaan sen pitää vastata jokaisen omiin tarpeisiin ja näin siitä myös muokataan sellainen versio, joka vastaa parhaiten omia tarpeita. Jos muuten muistan oikein, Kesäpoika mainitsi jossain sairastuneensa vakavasti. Lieneekö hirmuinen halu uskoa sitä perua?

Kesäpojan käsitystä fundamentalismista pitää vielä hiukan täydentää; fundamentalismi käsittelee nimenomaan absoluuttisia totuuksia. Yksi tulkinta fundamentalismista koskee raamattua tai uskontoja ja niiden oppien soveltamista ylipäätään, mutta myös luonnontieteet voidaan tulkita fundamentaalisiksi ja tässä kohtaa ns. relativistit ovat lyöneet kirveensä kiveen - ja pahasti. Laitoin aikaisemmin maahanmuuttoa koskevaan keskusteluun linkin nk. Sokalin paperiin ja siitä leimahtaneeseen science war nimellä koskevaan väittelyyn, joka ei ole edelleenkään laantunut. Hauskaa sinänsä, että tuossa BBC:n artikkelissakin käsitellään naisten ympärileikkauksia ja kunniamurhia ja miksi relativisti (postmodernistit?) kokevat ne niin kovin hankaliksi asiakysymyksiksi. Turha kitistä luokittelusta, tässä on selkeästi taustalla oppirakennelma, joka vaatii lujaa kritiikkiä.

Totuudet ovat absoluuttisia, eri asia on, kuvitteleeko itsensä niin suureksi, että a) on kykenevä ymmärtämään täyden totuuden ja b) siten noudattamaan sitä erehtymättä, tai varsinkaan c) sitoutumaan siihen, että kukaan minun ohjeideni mukaan elävä ei eksy.

Kokemukset arkielämästä, joita meillä kaikilla on, todistavat tekojen suhteellisuuden aukottomasti. Totuuden absoluuttisuus ei tarkoita, että totuus on helposti ymmärrettävä ja helposti noudatettava. Absoluuttisesti oikein on pyrkiä hyvään, mutta hyvään pyrkiminen ei ole määriteltävissä niin helpoilla lakipykälillä, kun fundamentalismiin taipuvaiset tahtoisivat. Elämä on jokaisella omanlaisensa ja jokainen valintatilanne erilainen kuin yksikään muu aiempi.

Raamatussa on sääntöpykäliä avuksi elämään sellaisena kuin elämä oli kaukana täältä kauan sitten, joiden henki pitäisi tilanteen, ajan ja paikan muututtua löytää ja sitä oikein soveltaa. Esimerkiksi, olivatko seksuaalisäännökset olemassa, jotta aviottomia lapsia ei syntyisi hylättäväksi ja tapettavaksi ja jotta ihmiset eivät kuolisi sukupuolitauteihin ja niiden seuraamuksiin, vai olivatko seksuaalisäännökset olemassa, jotta ihmiset painisivat tunnontuskissaan seksuaalisuutensa kanssa ja oppisivat häpeämään sitä? Oma vastaukseni kysymykseen on selvä, ja mielestäni paljon paremmin kokonaiskuvaa tukeva kuin fundamentalistinen vastaus.

Absoluuttiseen voi pyrkiä, ja pitääkin pyrkiä, mutta samalla on ymmärrettävä sen olevan mahdoton päämäärä. Muu on oman vastuun pakoilua.

Sääntöpykälien lisäksi Raamattu antaa toisentyyppisiä käskyjä, jotka eivät ole sidottuja aikaan, paikkaan tai kulttuuriympäristöön. Niitä ovat rakkaus, tuomitsemattomuus, omien motiivien tarkkailu ja tunteminen, ja hyvistä motiiveista toimivien ihmisten tukeminen riippumatta siitä, onko hyvän motiivin aiheuttama teko laadultaan samanlainen kuin minkä itse vastaavassa tilanteessa tekisi - joka on oikeastaan tuomitsemattomuus uudelleen - ja minusta myös sääntönä selvä merkki siitä, että käyttäytymissäännöt ja lait eivät ole absoluuttisia, vaikka totuus onkin absoluuttista. Raamatun mukaan hyviä motiiveja ovat aito usko ja rakkaus.

Aito usko on helppo ymmärtää hyväksyttäväksi motiiviksi, eihän kenenkään voi vaatia tekevän muuta kuin sen, minkä aidosti uskoo parhaaksi. Rakkaus ei motiivina satuta, eikä ole itsekäs, vaan pyrkii toisen hyvään.

Nyt voidaan kysyä, onko esimerkiksi seksuaalivähemmistöon kuuluvien perusoikeuksien rajaamisen toivominen teko, jonka motiivi on rakkaus? Minusta se kuulostaa teolta, jonka motiivi on jonkinlainen rangaistuksen tuottamisen halu vääriä asioita tekeville ihmisille. Ts. ihminen tahtoo olla tuomarina.

Totuuden absoluuttisuus tarkoittaa minusta Jumalan absoluuttisuutta. Se ei tarkoita minusta sitä, että voitaisiin luoda pelkkiä tekoja säätelevä laki, jossa ei olisi yhtään porsaanreikää. Fundamentalistiseen kuvaa esimerkiksi homoudesta kuuluu sen ajatteleminen paitsi teoksi, myös automaatisesti huonoksi motiiviksi, jonka aiheuttaa himo ja itsekkyys. Homona minä tiedän että se on väärä kuva. Tiedän homoudesta paljon asioita, joita fundamentalistit eivät tiedä.

Uskonnon X jumalan Y sana sanoo: "Jalkapallon pelaaminen tiistaisin on kielletty!"

Tulkinnat:

- uskonnon X fundis: "Jumala kielsi jalkapallon pelaamisen tiistaisin".

- uskonnon X uskovainen, joka kiellosta huolimatta kuitenkin haluaa pelata jalkapalloa: "No, tätä nyt pitää ajatella tuon aikasen kulttuurin pohjalta. Ensinnäkin jalkapallo tarkoittaa tuossa kulttuurissa ihan jotain muuta peliä kuin se jalkapallo jonka me tunnemme. Ja tuolloin sen pelaaminen tarkoitti sitä, että ihmiset pakotettiin kyseistä peliä pelaamaan. Ja toisaalta, emme me voi tietää, että tiistai oli oikeasti tiistai... se voi olla nykyinen keskiviikko tai maanantai. Kaiken kaikkiaan kyseinen kielto ei kerro nykymaailmasta mitään. Tältä pohjalta olen sitä mieltä, että kyseisestä käskystä ei tarvitse välittää."


Eikö tuo fundis kuitenkin seuraa uskontoa X ohjeiden mukaan? Tuo soveltava uskovainen taas on luonut uuden uskonnon, jota voisi nimittää vaikkapa nimellä Z. Se on varmaankin ihan saman arvoinen kuin uskonto X, mutta ei se kyllä enää uskoto X ole! Inhimillisempi ja lämpimämpi tällainen uusi mutaatio-usko voi olla. Sille voisi olla eduksikin, että se käsitettäisiin uudeksi uskonnoksi.

Asia on vähän sama, kuin jos edelleen väitettäisiin luterilaisuuden olevan ihan sama uskonto kuin katolinen uskonto on.

Raamatussa sanotaan, että sianlihaa ei pidä syödä, se on saastaista. Myöhemmin Raamatussa sanotaan, että kaikkea voi syödä. Olosuhteet olivat siis muuttuneet. Koska ihmiset ovat kautta aikojen olleet ihmisiä, myöhemmin Raamatussa aiheeseen on jouduttu palaamaan vääntämään rautalankaa: sillä, syökö sianlihaa vai ei, ei ole uskon kannalta merkitystä. Jos joku kokee sianlihan syömisen Jumalan tahdon vastaiseksi ja syö kuitenkin, hän tekee väärin. Jos joku kokee sianlihan syömisen oikeaksi, mutta ei syö, on hän uskossaan heikko ja tekee myös väärin. Sillä ei ole väliä, syökö vai ei, sillä on väliä, että tekee parhaansa, sen, minkä kokee olevan oikein. Vielä tärkeämpää on se, että ei loukkaa toista, eri mieltä olevaa, alkamalla kiistellä sianlihan syömisestä kuin sillä olisi enemmän merkitystä kuin uskolla, sovulla ja oikein tekemiseen pyrkimisellä.

Mä ymmärrän kaiken fundamentalistisuuden olevan luotamuspulaa Jumalaa kohtaan. Mutta hehän puhuvatkin Jumalanpelosta eivätkä rakkaudesta. Minusta se on uskon heikkoutta. Mutta jokaisella, joka ajattelee homouden olevan synti, on oikeus olla homoilematta, enkä mä ole kukaan väittämään, että ei se haittaa. Toisaalta en myöskään ole halukas kuuntelemaan, kun ne kertovat mulle, mikä on oikein.

Raamatussa sanotaan, että lepopäivä pitää pyhittää. Raamatussa kerrotaan myös lainoppineista, jotka vahtivat pilkuntarkasti lepopäivän pyhittämistä. Lepopäivän pyhittämiseen oli tarkat säännöt. Viis siitä, jäikö koko perhe ilman ruokaa, lepopäivähän piti pyhittää. Viljankorsien taittaminen pellosta oli ankarasti kielletty. No, Jeesushan suuttui lainoppineille monta kertaa. Niille, jotka olivat pilkuntarkkoja ja unohtivat olosuhteet ja inhimillisyyden, ja sen, että säännöt on rakkaudesta annettu.

Kun isä kieltää pientä tytärtään menemästä vieraiden miesten asuntoihin "syömään karkkia" tai "katsomaan koiranpentuja", hän asettaa lapselle selvän rajan, joka pitää lapsen turvassa pedofiilisiltä lähentelyiltä. Jos lapsi tekee väärin, ja kuitenkin menee, ja tulee raiskatuksi, fundamentalistinen ajatus olisi rangaista lasta siitä, että tämä teki väärin, rikkoi selvää sääntöä. Inhimillinen ajatus oikeasta käytöksestä tuossa tilanteessa on jokin ihan toisenlainen.

Raamatussa sanotaan, että on synti maata toisen miehen kanssa, kuin naisen kanssa maataan. Raamatussa sanotaan myös, että rakkaus voittaa kaiken. Minä tiedän rakastavani, olen uskossani vahva, enkä epäröi, etteikö luoja kykenisi sitä näkemään, selvemmin kuin minä itse koskaan. Musta homo parisuhde ei ole synti, jos se on rakkaudesta syntynyt ja sen ylläpitämä.

Synti on sortua himossaan pettämään perheensä pusikossa tai uimahallin saunassa. Väärin on tehnyt se mies, joka sitoumuksiaan ajattelematta hankkii kotiin HIV:n, tartuttaa sen vaimoon ja lapsiin. Mutta hän on saanut jo sen rangaistuksen, jonka vuoksi tekoa synniksi kutsutaan. Hän on kuin se lapsi, joka ei maltakaan sanoa ei koiranpennuista puhuvalle sedälle.

Tärkein käsky koskee tuomitsemattomuutta ja rakkautta, ja mä ymmärrän Jeesuksen opetusten pointin olleen siinä, että lakeja ja säädöksiä on oikein noudatettu silloin kun niiden kautta toteutuu tärkeimmän käskyn henki.

Kesäpojan kirjoitus on hieno. Ja tuollaista uskontoa minäkin arvostan.

Mutta onko tuolla uskonnolla enää mitään tekemistä kristiuskon kanssa? Sehän on ® jonka omistajina ovat mm. katolinen kirkko ja Suomessa ev.lut. kirkko. Uskon esim. paavin ymmärtävän raamatun merkityksen ja opetukset sekä niiden yhteyden uskontoon ihan taatusti paremmin kuin keskiverto suomalainen sen tekee. Ja hän on hyvin selvä: kristinuskon mielestä homous on paha asia.

Miksi homot uskovaiset ja muut ajattelevat ihmiset eivät perusta omaa kirkkoansa? Tuollaiselle uskonnolle olisi ihan varmaan kysyntää muissakin piireissä.

Mä olen ottanut oppini suoraan Raamatusta, ja se on musta riittävän hyvä syy kutsua itseäni kristityksi. Jos joku muu on ottanut sieltä jotain aivan toisenlaisa oppeja, hän tehköön sitten niiden mukaan. Kristittynä olo ei ole mihinkään kerhoon kuulumista. Se on suhde ihan muihin asioihin kuin toisiin ihmisiin tai ihmisten klubeihin.

Itse en kannata kirkkojen jakautumista koulukunniksi ollenkaan. Musta se on seurausta juuri siitä, että niistä sianlihoista ja lepopäivistä on tehty itsetarkoitus ja unohdettu se, mikä olikaan tärkeää. Viimekädessä se on vain heikkoutta, oikeassa olemisen halua.

Katsoin tuon aamu-tv:n ja eipä siinä uutta tietoa minulle tullut. Miehen alistamisesta ja raiskaamisesta ja prostituutiostahan niissä raamatun "homokohdissa" puhutaan, eikä raamattu tunne saman sukupuolen välisiä parisuhteita.

Kesäpoika on tainnut Raamatun lukea. Niin olen minäkin. Minä en taas halua kutsua itseäni kristityksi, enkä voisikaan, koska mielestäni raamattu ei ole mitenkään erityinen kirja. Onhan siellä joitan hyviä elämänohjeita, mutta nekin ovat lähinnä itsestäänselvyyksiä. En löytänyt mitään syytä raamatusta, miksi minun pitäisi alkaa elämään sen ohjeiden mukaan ja uskoa Jumalaan ja Jeesukseen yms. Mielestäni raamattu kumoaa itse koko ajatuksen siitä, että sillä olisi jotain väliä, uskooko ja palvooko raamatun Jumalaa vai ei. Saarnaajan kirjan 9 luvussa sanotaan mm. että, "Kuolleet eivät tiedä mitään eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unhotettu" ja, "Nauti elämää vaimon kanssa, jota rakastat, kaikkina turhan elämäsi päivinä, jotka Jumala on sinulle antanut auringon alla - kaikkina turhina päivinäsi, sillä se on sinun osasi elämässä ja vaivannäössäsi, jolla vaivaat itseäsi auringon alla" ja vielä, "Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä."

Eli raamattussakin sanotaan niin selvästi että kuoleman jälkeen ei ole enää minkäänlaista ainakaan järjellistä toimintaa ja elävienkin päiviä sanotaan turhaksi ja tässä nykyinen elämä "auringon alla" on se osa joka meille on annettu, ei sen enempää. Ja kun tuonelassakaan eli kuoleman jälkeen ei raamatun mukaan ole mitään tekoja, ajatuksia, tietoa taia viisautta, niin miksi minun pitäisi yrittää elää raamatun ohjeiden mukaan, jos sillä ei ole kuolemani jälkeen yhtään mitään väliä, miten olen elämäni viettänyt. Tämänkin takia Raamattu tuntuu minusta hyvin oudolta ja turhalta kirjalta, joten heitin koko opuksen paperinkeräykseen. En aio enää tuhlata sille paljoa aikaani, niinkuin joskus olen tehnyt.

Ei kai ihmisiä kohdella hyvin vain siksi, että siitä olisi joskus itselle hyötyä?

Raamatunohjeet kuulostavat itsestäänselvyyksiltä, koska ne ovat niin tuttuja. Sellaisen mielestä joka ei usko, saman voi tehdä ilman uskontoakin. Musta taas ne kaikki itsestäänselvyydet ovat olemassa siksi, että ne on sellaisiksi luotu ja Raamattu kertoo, miten luotu maailma toimii. Ja toki luodun mukaan voi elää ilman uskoa luojaan, mutta musta se tuntuu vajaalta. Elämä toimii samojen sääntöjen mukaan niillekin, jotka eivät usko. Sillä tavalla Raamatun asiat eivät ole mitään uskonasioita, moni asia siellä on vain faktaa siitä, miten on fiksuinta tehdä. Sen ovat huomanneet nekin, jotka eivät usko.

Mä taas jaksan ällistyä sitä, miten kaikki visaudet, joita milloin minäkin elämäntapaohjeena markkinoidaan, ja joihin jokainen elämää elävä törmää, ovat kaikki Raamatussa. Musta nimenomaan se tekee siitä valtavan vaikuttavan kirjan. Hassu ajatus, että jonkun toisen mielestä sama voi tehdä siitä turhan.

On vaikea uskoa että Raamattu kertoisi miten maailma toimii, kun minun mielestäni maailma ei oikein toimi.

En myöskään usko, että aina on olemassa "faktaa" siitä miten on fiksuinta tehdä. Joskus asiat ovat kovin suhteellisia.

Raamattu sisältää toki paljon hienoja moraalisia ohjeita. Mutta oliko Jeesuksen sanoma: "Menkää kaikki kansa ja ylistäkää Raamattu-nimistä nidettä ja pitäkää sitä pyhänä" vai olikohan se sanoma jotakin muuta.

"Raamatussa sanotaan, että sianlihaa ei pidä syödä, se on saastaista. Myöhemmin Raamatussa sanotaan, että kaikkea voi syödä. Olosuhteet olivat siis muuttuneet. Koska ihmiset ovat kautta aikojen olleet ihmisiä, myöhemmin Raamatussa aiheeseen on jouduttu palaamaan vääntämään rautalankaa: sillä, syökö sianlihaa vai ei, ei ole uskon kannalta merkitystä."

Ihmiset ovat muuttuneet, eivät olosuhteet.
Koska juutalaiset olivat Jumalan kansa, niillä oli erillissopimus Jumalan kanssa siitä, ettei he syö sianlihaa. Meillä muilla kansoilla sellaista sopimusta ei ole koskaan ollut.
Kun yhä enemmän tuli kristilliseen seurakuntaan ihmisiä, joilla ei ollut mitään sianlihaa vastaan niin juutalaisperäisistä ihmisistä heidän syömätapansa olivat groteskeja ja inhottavia.
Kysymys olikin - kummat joutuvat taipumaan?

"Mä ymmärrän kaiken fundamentalistisuuden olevan luotamuspulaa Jumalaa kohtaan. Mutta hehän puhuvatkin Jumalanpelosta eivätkä rakkaudesta. Minusta se on uskon heikkoutta."

Niin se on minustakin uskon heikkoutta. Se on auktoriteettiin alistumista. Jos lukee Raamattua niin keskeiset Raamatun hahmot Mooses, Job, Joona, Daavid, Pietari, Tuomas ja eksynyt karitsa olivat aika omapäisiä. Israelin kansaa Jumala nimitti vielä uppiniskaisiksi. Tällainen tempoilu ei kuitenkaan ollut pahasta. Laodikean vesi, joka oksennetaan pois oli haaleaa, veden piti olla joko kylmää tai kuumaa. Omapäisyys ja tempoilu ovat merkkejä siitä, että sana aiheuttaa reaktioita, se ei ole yhdentekevä.

"Raamatussa sanotaan, että lepopäivä pitää pyhittää. Raamatussa kerrotaan myös lainoppineista, jotka vahtivat pilkuntarkasti lepopäivän pyhittämistä. Lepopäivän pyhittämiseen oli tarkat säännöt. Viis siitä, jäikö koko perhe ilman ruokaa, lepopäivähän piti pyhittää. Viljankorsien taittaminen pellosta oli ankarasti kielletty. No, Jeesushan suuttui lainoppineille monta kertaa. Niille, jotka olivat pilkuntarkkoja ja unohtivat olosuhteet ja inhimillisyyden, ja sen, että säännöt on rakkaudesta annettu."

Kysymys onkin, onko homoseksuaalisuuden kieltäminen inhimillisyyden unohtamista vai ei. Meille asia on itsestään selvä, mutta heterokuviossa se ei ole niin selkeä jos ei joudu homoseksuaalien kanssa tekemisiin. Kysymys on: rakkautta vai himoa. Muistan itse kun olin muun muassa homot tuomitsevan uskonnon saarnaajana homoturistikohteessa ennen kuin itse aoin elää sateenkaarevaa elämää. Katselin pohdiskellen ja tulin siihen tulokseen, että kysymys oli rakkaudesta. Kun kristillisissä yhteyksissä rakkaus oli irvikuva, niin ei pitäisi hanakasti olla arvostelemassa muiden rakkauksia.
Loppu saarnausuralleni tulikin nopeasti sen jälkeen kun en voinut puhua toisille asioita, jotka olivat ristiriidassa kasvavan vakaumukseni kanssa, minut karkoitettiin yhteisöstä ja jouduin kadulle. kannustin fundispiireissä oli siis pelko, mukaudu tai sinut karkoitetaan, annetaan Saatanalle, demonit ajavat sinut hulluuteen, palat liekeissä Jumalan Suuren päivän sodassa.

"Raamatunohjeet kuulostavat itsestäänselvyyksiltä, koska ne ovat niin tuttuja. Sellaisen mielestä joka ei usko, saman voi tehdä ilman uskontoakin. Musta taas ne kaikki itsestäänselvyydet ovat olemassa siksi, että ne on sellaisiksi luotu ja Raamattu kertoo, miten luotu maailma toimii. Ja toki luodun mukaan voi elää ilman uskoa luojaan, mutta musta se tuntuu vajaalta. Elämä toimii samojen sääntöjen mukaan niillekin, jotka eivät usko. Sillä tavalla Raamatun asiat eivät ole mitään uskonasioita, moni asia siellä on vain faktaa siitä, miten on fiksuinta tehdä. Sen ovat huomanneet nekin, jotka eivät usko."

Voihan se niinkin mennä että joskus kauan sitten maailma on ollut täynnä "villi-ihmisiä", jotka ovat murhanneet ja raiskanneet ja varastaneet yms. ihan oman etunsa mukaan. Mutta sitten kun ihmiset ovat alkaneet muodostaa yhä suurempia kansoja ja sivilisaatioita on keksitty myös sääntöja ja lakeja, joita suuri kansakunta tarvitsee toimiakseen. Onhan ennen raamatun olemassa oloa ollut paljon toimivia ja kukoistavia kansoja, kuten Etelä-Amerikan intiaanit ja muinaiset Egyptiläiset. Näitä toimivia ja hyväksi havaittuja ihmisten kehittelemiä ohjeita on sitten kirjoitettu raamattuunkin. Elämänohjeiksi muiden joukkoon. Onhan siihen sitten sotkettu myös paljon outoja ohjeita (kuten uhrilahjat) ja tarinoita (vedenpaisumus, joona kalanmahassa). Uskon että jeesuskin on keksitty (opettavainen) tarina täydellisestä ihmisestä.

Mutta eipä taida kenelläkään olla pitäviä todisteita siitä, onko tämä maailma luotu tällä tavoin toimivaksi vai onko ihmiset siitä tehneet tämmöisen.

"Mä taas jaksan ällistyä sitä, miten kaikki visaudet, joita milloin minäkin elämäntapaohjeena markkinoidaan, ja joihin jokainen elämää elävä törmää, ovat kaikki Raamatussa. Musta nimenomaan se tekee siitä valtavan vaikuttavan kirjan. Hassu ajatus, että jonkun toisen mielestä sama voi tehdä siitä turhan."

Ei ne raamatun "viisaudet" tee siitä turhaa, se ihmetyttää, että sinne on pitänyt tunkea niin paljon kaikkea sääntöä ja ohjetta elämään ja sitten sanotaan että elämä on turha ja lyhyt ja kuolema lopettaa kaiken ja sen jälkeen ei ole mitään.

Montakohan sataa vuotta menee siihen, että joku yhdistää Kalevalan ja Suomen lain ja alkaa palvoa jotain jumalia niiden pohjalta?

Siinähän olisi myös vanha ja uusi osa :-)

HAhaha, totta. Siitähän tuliski aika hyvä kirja. Ukko ylijumala kertoo Väinämöiselle tekijänoikeuslaista ja väiski kirjaa ylös ja opettaa ihmisille.

"sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä."

Lause kuvastaa tämänpuoleista turhuutta verrattuna tuonelaan - ikuisuuteen, ajattomuuteen. Miksi olisi oltava J u m a l a n valtakunnassa tekoja, ajatuksia, tietoa tahi viisautta? . Kaikki on täydellistä ja nuo mainitut asiat turhaa Jumalan rinnalla. Rakkaus ei kuole. Voimmeko moittia Häntä siitä?

Mitä ne sellaiset olennot/luomukset/henget/enkelit/sielut/mitkälie ovat? Koomassa möllöttäviä kaikkea rakastavia eläviä...?