Katsoin (huonon) jakson 30 päivää "dokumenttisarjaa". Sen, jossa homojen adoptio-oikeuksia uskonnollisin perustein vastustava nainen menee kuukaudeksi kahden homoseksuellin miehen perheeseen. Miehet ovat jo adoptoineet neljä lasta.
Minua harmitti dokumentissa se, että homojen adoptio-oikeus esitettiin toistuvasti vähemmän pahana vaihtoehtona pelkälle "sijaisperheelle" (lieköhän oikea suomenkielinen termi) ja tämä nainen ihan järkevästi ilmoitti toistuvasti, että hänen mielestään ei pidä joutua valitsemaan kahden pahan väliltä, jos lapsi voidaan adoptoida "oikeaan" heteroperheeseen. Ainoa sellainen oivalluspiste itselleni tuli siinä vaiheessa, kun miehet ja nainen keskustelivat mielipiteidensä perusteista ja siitä, miten ne loukkaavat toisia. Miehet ilmoittivat, että heitä loukkaa, että nainen haluaa kieltää heiltä vanhemmuuden. Nainen ilmoitti, että häntä loukkaa, että miehet vaativat saada tehdä sellaista (ja tekevät sellaista), mitä hänen uskonnollinen vakaumuksensa pitää vääränä.
Tässä kohtaa jotenkin muistin taas, että Suomessa ja sivistyneissä länsimaissa mitään kaikkia koskevaa päätöstä ei saisi viedä läpi uskonnollisin perustein, vaikka valtaväestö uskoisikin jollain tapaa, koska se sortaa niiden oikeuksia, jotka eivät usko. Sen sijaan muissa länsimaissa ja monissa, monissa muissa maissa, se sitten ihan todella loukkaa valtaväestön oikeuksia, jos kaikki vähemmistöt eivät noudata heidän uskonnollisia näkemyksiään. Onko tässä kyseessä vain suomalainen "mahtaakohan ikkunan vieressä istuvalle tulla ahdasta, jos istun siihen, vai seisoisinko koko matkan" -ajattelu?
Ja uskonto nähdään ihan oleellisena osana moraalia. Se ei ole erotettavissa henkilökohtaisiksi valinnoiksi ja sitä ei voi toteuttaa vain omassa perhepiirissä. On väärin kieltää henkilöä vaatimasta ympäristöä toteuttamaan hänen uskontoaan, koska on hänen oikeutensa viedä uskoaan eteenpäin. Meillä monesti nostetaan toisia arvoja uskonnon asettamien arvojen ohitse ja kirkkokin yrittää vakuuttaa, että heidän arvonsa ovat yleismaailmallisia kaikkien hyväksymiä ihmisarvoja jne. Onko tässä eroa pohjoismaalaisen ja ehkäpä amerikkalaisen uskonnollisuuden välillä? Näistä kulttuuripiireistä ehkä tiedämme riittävästi, vaikka islaminuskoisista maistakin löytyisi mainioita esimerkkejä.
Nainen ohjelmassa julisti, että demokratiassa enemmistö päättää. Hänen mielestään suvaitsevaisuutta oli antaa homojen taistella oman asiansa puolesta ja jos enemmistö äänestää heitä vastaan, se on sitten demokratian toteutumista. Onko tämä vain demokratian irvikuva vai tähänkö sitä on todella tuhansia vuosia tultu?
Minua harmitti dokumentissa se, että homojen adoptio-oikeus esitettiin toistuvasti vähemmän pahana vaihtoehtona pelkälle "sijaisperheelle" (lieköhän oikea suomenkielinen termi) ja tämä nainen ihan järkevästi ilmoitti toistuvasti, että hänen mielestään ei pidä joutua valitsemaan kahden pahan väliltä, jos lapsi voidaan adoptoida "oikeaan" heteroperheeseen. Ainoa sellainen oivalluspiste itselleni tuli siinä vaiheessa, kun miehet ja nainen keskustelivat mielipiteidensä perusteista ja siitä, miten ne loukkaavat toisia. Miehet ilmoittivat, että heitä loukkaa, että nainen haluaa kieltää heiltä vanhemmuuden. Nainen ilmoitti, että häntä loukkaa, että miehet vaativat saada tehdä sellaista (ja tekevät sellaista), mitä hänen uskonnollinen vakaumuksensa pitää vääränä.
Tässä kohtaa jotenkin muistin taas, että Suomessa ja sivistyneissä länsimaissa mitään kaikkia koskevaa päätöstä ei saisi viedä läpi uskonnollisin perustein, vaikka valtaväestö uskoisikin jollain tapaa, koska se sortaa niiden oikeuksia, jotka eivät usko. Sen sijaan muissa länsimaissa ja monissa, monissa muissa maissa, se sitten ihan todella loukkaa valtaväestön oikeuksia, jos kaikki vähemmistöt eivät noudata heidän uskonnollisia näkemyksiään. Onko tässä kyseessä vain suomalainen "mahtaakohan ikkunan vieressä istuvalle tulla ahdasta, jos istun siihen, vai seisoisinko koko matkan" -ajattelu?
Ja uskonto nähdään ihan oleellisena osana moraalia. Se ei ole erotettavissa henkilökohtaisiksi valinnoiksi ja sitä ei voi toteuttaa vain omassa perhepiirissä. On väärin kieltää henkilöä vaatimasta ympäristöä toteuttamaan hänen uskontoaan, koska on hänen oikeutensa viedä uskoaan eteenpäin. Meillä monesti nostetaan toisia arvoja uskonnon asettamien arvojen ohitse ja kirkkokin yrittää vakuuttaa, että heidän arvonsa ovat yleismaailmallisia kaikkien hyväksymiä ihmisarvoja jne. Onko tässä eroa pohjoismaalaisen ja ehkäpä amerikkalaisen uskonnollisuuden välillä? Näistä kulttuuripiireistä ehkä tiedämme riittävästi, vaikka islaminuskoisista maistakin löytyisi mainioita esimerkkejä.
Nainen ohjelmassa julisti, että demokratiassa enemmistö päättää. Hänen mielestään suvaitsevaisuutta oli antaa homojen taistella oman asiansa puolesta ja jos enemmistö äänestää heitä vastaan, se on sitten demokratian toteutumista. Onko tämä vain demokratian irvikuva vai tähänkö sitä on todella tuhansia vuosia tultu?