Louhimiehen Käsky-elokuvassa homoseksiä
Kukahan nyt ehtii ensimmäisenä repimään pelihousunsa ;)
"Kotimainen uutuuselokuva Käsky tuo valkokankaalle suomalaisissa elokuvissa hyvin harvoin kuvatun kohtauksen - seksiaktin kahden miehen välillä.
Aku Louhimiehen ohjaaman, sisällissodan loppuvaiheisiin sijoittuvan elokuvan homokohtauksen voimaa lisää se, että tilanteessa esiintyy kaksi sotilasta."
http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1569705Mielenkiintoista nähdä suomalaisen miesohjaajan tulkinta homoseksistä. BM:n Ang Leen versio muistutti lähinnä raiskaamista.
Hellyyden kuvaaminen on vaikeata varsinkin kun on miesten kosketuksesta kysymys.
Homomiehet tykkäävät mm. suutelemisesta by the way. Heteronäyttelijät eivät varmaankaan ilahdu, jos joutuvat kiihkeästi suutelemaan toisiaan.
Käsikirjoituksesta toki myös riippuu, millaisesta tilanteesta on kysymys ja mikä henkilöiden välinen suhde on. Seksiä on monenlaista, hellempää ja rajumpaa...
Näyttelijän ammattitaitoon kuuluu eläytyä osaansa eikä omilla tuntemuksilla mihinkään suuntaan ole siinä mitään tekoa. Näyttelijä on esittämänsä henkilö, ja oma persoona on jätettävä kohtauksen ulkopuolelle.
Lukematta Landerin kirjaa voisin veikata, että Vauramon jääkärihahmo joutuu antautumaan vastentahtoisesti niljakkaalle tuomarille. Ei taida olla luvassa suomalaista versiota Brokeback Mountainista tai muuta hellyyttä. Tää tuomio siis Maikkarin kuvan perusteella:
http://viihde.mtv3.fi/uutiset/elokuvat.shtml/686892?kaskyNapalmia, Ang Leen leffan seksikohtaus oli melko tarkasti alkuperäisen novellin mukaisesti kuvattu.
Minusta tuollaista negatiivista homoseksin kuvaamista tulisi jotenkin boikotoida, koska se luo tahattomia mielikuvia homoudesta negatiivisena asiana. Kuinka vähän on myönteistä kuvaamista? Minusta " tunnit " elokuva oli harvinaisen erilainen elokuva tässä suhteessa. Se on muuten yksi minun suosikki elokuvia, vaikka siinä kuvataankin naisen elämää. Ehkä siksi, koska Virginia Woolfin kirjat ovat niin hyviä ja hänen elämänsä oli täynnä suunnattomia vastoinkäymisiä. Oli sääli, että hän ei jaksanut, vaan uupui ennenaikaisesti.
Brokeback M. oli minusta hyvä sen takia, koska se käsitteli 2 miehen suhdetta inhimillisesti. Siinä oli minusta vain huono casting. Tunnit elokuvassa hyvät näyttelijät käyttivät omaa intuitiotaan näyttelemisessään, mistä kerrottiin DVD:n ekstroissa.
Tähdennän seikkaa, kuka kertoo ja millä tavalla fiktiivisen tarinan? Kuka tekee käsikirjoituksen elokuvaan? Tunnit elokuvan taustalla oli tasokas novelli, mistä tehtiin elokuva. Se on ratkaisevaa: materiaali. Pitäisi välttää kliseemäisiä, epätosia henkilöitä. Tunnit elokuvan ekstroissa mainittiin elokuvan saamaa arvostelua,, jossa mm. AIDS:iin sairastuneen runoilijan poikaystävän hahmoa kritisoitiin liiallisesta manerisoinnista: homomiehet jenkeissä eivät välttämättä ole sellaisia. He ovat ilmeisesti enemmän maskuliinisempia, joten homouden määrittely " pehmeäksi " ja " lörpötteleväksi " voi olla pelkkä klisee tai stereotypia , jota heterot haluavat tuoda esille, mutta ei pidä paikkansa todellisuuden kanssa. Kuinka meillä?
Millä tavalla suomalaisessa mediassa määritellään sana " homomies "? Minkälaista kuvaa sellaisesta " otuksesta " tehdään ? Millä tavalla uutisoidaan ja kuinka yhtäpitäviä ne ovat todellisuuden kanssa ? Voi olettaa, että kliseemäisiä ja vääristyneitä, koska uutisointia tekevät useimmiten hetero toimittajat, jotka kalastelevat hyviä juttuja.
Jos elokuvalla halutaan valtavaa kassamenestystä tai mainetta, olisi minusta ainakin hyvä, että mietittäisiin todella jokaista yksityiskohtaa, koska kumminkin elokuvalla voi olla vaikutusta todellisten henkilöiden elämään, joihin elokuvassa viitataan vaikkapa ryhmänä.
Nyt käsky-elokuvaa mainostetaan homoseksillä, mikä on ilmeisesti " uutta " suomalaisessa elokuvailmaisussa. Homo-eroottisuus myy ja saa mainetta, rahaa ja rikastuu. Nyt näette jotakin uutta ja eksentristä: tulkaa kaikki katsomaan!
Tavallinen talliainen voi sekoittaa todellisen elämän ja fiktion. That`s true eikä merkityksetön asia.
Brokeback oli floppi kun vertaa vaikkapa Hääjuhlien monitasoiseen ajattelumaailmaan. Hääjuhlissa kukaan ei kuollut (vaikka lähellä olikin) ja loppuvaiheessa kaikki tiesivät ainakin jotakin, vaikkei juuri kukaan koko homman juonta kaikkine piirteineen. Loppu kohtalaisen onnellinen.
Brokeback myös täytti homojenkkileffan tärkeimmän tavoitteen, homon on kuoltava.
Käsky pitää käydä vielä katsomassa, vaikka käsittääkseni kohtaus on vain pieni osa sodan raadollisuutta. Parempaakin on olemassa.
Käsky on hyvä leffa, mutta ei mikään homoleffa. Elokuvassa on karunkauniita maisemia, ja päärooleissa kaksi nuorta ja kaunista roolihahmoa kontrastina rumalle sisällissodan aikaiselle maailmalle. Kohuttu homoseksikohtaus on tehty hyvin; kahden ihmisen kompromissi vaivaantuneisuuden ja halun väliltä.
k_ma kirjoitti: "...homojenkkileffan tärkeimmän tavoitteen, homon on kuoltava."
En sanoisi, että tuo on ominaista nimenomaan jenkkileffoille. Se on vain yksi vanha tyylilaji. Heteropuolelta löytyy usalainen Love Story ja toinen homopuolelta Hamam, joka on italialais-turkkilais-espanjalainen.
Brokeback Mountain on elokuvaksi sovitettu novelli, ja käsittääkseni elokuva noudattaa poikkeuksellisen tarkasti novellin juonenkulkua.
Ei kertomuksen aiheena ole tyypillinen amerikkalaisen elokuvan "paha saa palkkansa" -kaava, vaan yksi pienimuotoisesti kerrottu ihmiskohtalo tarinan mukaisessa ajassa ja ympäristössä. Tuskin kukaan poistuu elokuvateatterista ajatellen, että loppu oli onnellinen ja uhri oli ansainnut kuolemansa. Sen sijaan tarina herättää ajattelemaan, onko maailma oikeasti muuttunut noista ajoista, vai olisiko asenteissa vieläkin korjaamisen varaa. Onnellinen loppu ei ole aina paras loppu, jos elokuvalla on katsojilleen myös jotain painavaa sanottavaa.
Olisi HLBTQ-kirjailijoiden kannalta tylsää, jos joka opuksessa pitäisi olla onnellinen loppu ja tasapainoisia kivoja homoja, korkeintaan paha äitipuoli variksenpelättimenä. Hohhoijaa. Jää minulta lukematta.
Brokeback Mountain kuvasi fiktiivistä aikaansa, jossa onnellinen loppu ei olisi ollut mahdollinen. Tarina on mielestäni melko uskottava.
Ehkä tarina oli melodramaattinen, mutta mielestäni myös kaunis. Ei ehkä maailman paras elokuva, mutta ainakin toi omalta osaltaan homoseksuaalisuutta esile populäärikulttuuriin.
En ole nähnyt Louhimiehen elokuvaa, mutta luulen että homoseksuaalisten teemojen tuominen suomalaiseen elokuvaan on positiivinen asia sen sijaan, että jatkettaisiin homoseksuaalisuuden täydellistä sivuuttamista suomalaisessa "mainstream"-elokuvassa, muuta kuin huumorimielessä.
"Brokeback Mountain kuvasi fiktiivistä aikaansa, jossa onnellinen loppu ei olisi ollut mahdollinen. "
Hmm..mihin aikaan tuo leffa sijoittui 60-70-80-luvuille? -Ainakaan elokuvassa ei kukaan kuollut aidsiin tai kiekkunut dragissä bussin katolla. Hämmästyttävintä tuossa Titanikin kokoisessa BB-vuoressa on Se miten monet ihan järkeviltä tuntuvat ihmiset tuntuvat samaistuvan tuon hömpelöön kaappihomouden romantisointiin. Flantsua..
Koska homon ei tarvitse kuolla tai naurattaa kuoliaaksi? -Ei mitään vastaan näitä Hollywoo-hoo! -homoiluja, tai art-house nyyhkytyksiä mutta milloin leffassa joku vaikka (..) Bruce Willis räjäyttää puoli New Yorkia ja pelastaa maailman vapautteassaan *rekisteröidyn parisuhdepuoliskonsa* terroristien kynsistä? "Gay Hard"- onnellinen loppu tietty, ja onhan tuo Hollywoodland action mies-malli ihan tasapainoinen ja ymmärrettävä pelastaessaan perusarvoja..
*Onhan..?
*Hassua että tämäkin otsikko viittaa "homoseksiin" ei homoseksuaalisuuteen...nuohan ovat ihan eri asioita, jaa?