Uskottavimmat homouden syyt

Homouden syillä ei ole merkitystä, kun tehdään yhteiskunnallisia päätöksiä. Homoja ei voi jättää perusoikeuksien ulkopuolelle, vaikka homous olisi kehityshäiriö, sillä onhan ihmisellä oikeus olla kehityshäiriöinen ja elää silti täysin oikeuksin. Sitäpaitsi on asennekysymys, kutsuttaisiinko sitä häiriöksi, vai vain toiseksi kehitysvaihtoehdoksi. Jos homous taas on synnynnäistä, lienee sanomattakin selvää, ettei sen perusteella voida luokitella ihmistä heikompien oikeuksien piiriin. Spekulointia homouden syistä ei musta pidä sietää silloin, kun puhutaan yhteiskunnallisista asioista. Päätöksen teon kannalta on merkittävää vain se, että homoja on, ei se, miten siihen tilanteeseen ollaan tultu.

Puhtaasti tieteelliseltä kannalta kysymys on silti kiinnostava. Kaikkihan johtuu jostain, niin myös suuntautuminen. Sekä teoriat suuntautumisen geneettisestä taustasta, että sen taustasta kasvussa tapahtuneissa asioissa, ovat saaneet tylyn tuomion monen homon suusta. Jommasta kummasta suuntautumiset kuitenkin johtuvat, tai sitten molemmista yhdessä.

Mikä tausta kuulostaa uskottavimmalta: geneettinen, lapsuuden kehityksen aikana syntynyt vai molemmat tekijät yhdessä?
Uskotko homoseksuaalisilla olevan fyysisiä eroja heteroseksuaalisiin verrattuna, joko aivorakenteissa tai jossain muualla, missä?

Minä olen kyhännyt seuraavanlaisen ajatusrakennelman: Yhtä hyvin voi miettiä, mikä aiheuttaa heteroseksuaalisuuden. Seksuaalisen suuntautumisen vaihtelua voi monessa suhteessa ajatella luonnonvaihteluna.Uskon, että taipumuksen perimmäinen syy on synnynnäinen (esim. perintötekijät ja äidin raskaudenaikainen hormoonitoiminta) ja syntymän jälkeiset asiat (esim. asenteet ja kulttuuriympäristö) vaikuttavat siihen, tuleeko taipumus esiin ja miten se tulee esiin.

Niin, yhtä hyvin voi kysyä, mikä on heterouden syy, sillä heterouden synnyn ero homouden syntyyn on aivan täsmälleen samassa kohdassa kuin homouden ero heterouteen.

Tiedän, että kaikki eivät mielipidettäni sulata, mutta itse uskon lapsuuden ajan äitisuhteella olevan jotain merkitystä homoksi kasvamiselle.

Kun ajattelen omaa sekä tuntemieni homojen taustoja, huomattavan monella on jotakin erikoista äitisuhteessa. Yleensä suhde äitiin on joko ollut huomattavan läheinen tai jollakin tavalla etäinen. Omalla äidilläni oli alkoholiongelmia sekä huomattavan rikkinäinen parisuhde-elämä. Rikkinäisissä perheoloissa tukeuduimme äitini kanssa henkisesti toisiimme hyvin voimakkaasti. Kun ajattelen homoja tuttaviani, useammalla on ollut mielenterveysongelmainen äiti. Parilla kaverilla äiti on ollut erikoinen persoona, eräänlainen leidi tai diiva. Jotkut ovat vielä aikuisenakin mielestäni epätavallisen läheisiä äidin kanssa; kaikki yksityiset parisuhdeasiat saatetaan keskustella hyvinkin perinpohjaisesti äidin kanssa. Sellaisella tasolla, jolla ne eivät yleensä vanhemmille kuulu.

Tiedän toki, että yleistykset ovat vaarallisia, ja moni tyrmää näkemykseni täysin. Mutta osa tyrmää sen myös sen vuoksi, ettei itse kykene näkemään äitisuhteessaan mitään erikoista, vaikka siinä jotakin olisikin. Ulkopuoliset näkevät yleensä paremmin.

En toki usko että homous olisi pelkästä äitisuhteesta kiinni, tai että äitisuhde kaikissa tapauksissa edes vaikuttaisi. Varmasti moni muukin asia vaikuttaa. Mutta uskon sen olevan eräs homoudelle altistava tekijä.

Ehkä olisi tärkeää kysyä mihin tarkoitukseen homouden syitä tutkitaan. Minun mielipiteeni on, että homot halutaan välttämättä tunkea johonkin yhteisesti hyväksyttyyn lokeroon pois heteroiden silmistä ja mielestä.

Jos oikeasti haluttaisiin tutkia tärkeitä asioita, niin oma ehdotukseni olisi vaikka se, miksi ihminen haluaa käydä sotaa, tappaa suojattomia siviilejä. Kuinka sotia oikeasti voitaisiin estää. Siihen kannattaisi homotutkimusvaratkin ohjata. Merkittävästi paljon hyödyllisempää olisi tuo käyttötarkoitus.

Simsalabim Jim, veljelläni ja minulla on on ikäeroa 1 v 4 kk. Olemme kasvaneet lähes samanlaisessa ympäristössä, myös suhteessa vanhempiin. Miksiköhän veljestäni tuli pesunkestävä hetsku ja minusta ei?

Juhani, lue viimeinen lauseeni.

Eräs mielenkiintoinen pohtimisen aihe voisi myös olla, että jos joku syy homoudelle joskus löydetään, mahtaako homoyhteisö ikinä hyväksyä sitä?

Edes identtiset kaksoset eivät elä samanlaista lapsuutta, tai heidän suhteensa vanhempiin ole keskenään samanlainen. Sosiaalisuus on aina uniikkia, koska sosiaalisuus pohjautuu kokemiselle, ei faktoille. Jokaisen kokemukset ovat uniikit, jo siksi, että erilaisilla luonteilla sama asia koetaan aivan eri tavoin.

Käveleminen ja puhuminen ja elehtiminen ja ilmeet.. kaikki opitaan mallista. Lapsessa on sisällä vain synnynnäinen tarve oppia ja pitkän kehityshistorian luoma herkkyys tärkeille asioille. Seksuaalisuus voi hyvin olla yksi sellainen asia.

Toisaalta jälkiviisaana on helppo nähdä syitä sielläkin, missä niitä ei tilastollisesti katsoen ole, ts. kyseinen syy ei altista enempää kuin muutkaan asiat. Yhtä hyvin syynä voi nähdä läheisen äitisuhteen ja ymmärtää sen logiikan, eli lapsi ikäänkuin omaksuu äidin seksuaalisen mallin, tai läheisen isäsuhteen, eli lapsi hakee aikuisenakin läheisyyttä omasta sukupuolesta.

Mun äidilläni on mielenterveysongelma, mutta ei ollut ollessani pieni. Sen aiheutti liian kova ja pitkäaikainen stressi.

Oma arvaukseni, johon varsin lujasti myös uskon, on että jos väestöltä ja varsinkin miespuoliselta väestöltä yleensä kysyttäisiin, millainen äitisuhde itse kullakin on ollut, niin sieltä löytyisi yhtä ja toista kummallista ja normista 'poikkeavaa'. Tarpeeksi ruotimalla kenen tahansa äiti- ja miksei myös isäsuhteesta saadaan enemmän tai vähemmän ongelmallinen.

Public eye, epäilemättä saataisiin. Juuri siksi onkin niin vaikea tietää, onko asialla todellista vaikutusta. Ja samasta syystä on myös vaikea kumota, etteikö sillä voisi olla vaikutusta. Tässä on kyse uskon asioista eikä faktoista.

Itse uskon asiaan niin vahvasti, koska se on omien havaintojeni tulosta. Eli havaitsin homoystävieni äitisuhteissa erikoisuuksia jo ennen kuin yllätyksekseni jostain kuulin, että joku muukin on tehnyt samanlaisia havaintoja.

Mutta onko mahdollinen "poikkeavuus" äitisuhteessa (tai isäsuhteessa) tämän tarinan muna vai kana?

Smo, no tuskin pojan homous ainakaan mielenterveysongelmia äidille aiheuttaa, saati vaikuttaa siihen millainen persoona tämä on?

No enpä sitten lukenut huolella, vaan tarrasin viimeisimpiin viesteihin.

Omissa homotuttavissani on joillakin "rikkinäinen" perhetausta. Useimmilla ei. Toisaalta osalla heterotutuistani on "rikkinäinen" perhetausta, mutta heistäkään useammilla ei ole. Voisin tietysti tehdä taulukon exceliin jne., mutta en tee.

Rikkinäinen perhetausta tuskin sinällään homouteen vaikuttaa. Siitä taitaa olla jotain tutkimuksiakin. Oleellisia mielestäni ovat perheen sisäiset henkiset sidokset ja niiden voimakkuudet. Mutta täytyy nyt vielä sanoa, ettei käsitykseni perustu tietoon vaan uskomuksiin.

Jos on sellainen stereotyyppinen homo, joka on "joka-naisen-paras-kaveri", niin miksei sitten oman äidinkin kanssa olisi tullut hyvin toimeen..

Välillä näkee aivan outoja päätelmiä tutkimustuloksista, kun saman asian voisi nähdä juuri toisinkin päin aiheutuneeksi. Miten syyn ja seurauksen erottaisi toisistaan? Hyvä esimerkki oli jokin aika sitten jossain keskustelussa isäsuhteesta, aiheuttaako etäinen isäsuhde pojan neitimäisyyden, vai pojan neitimäisyys etäällä pysytteleviä isiä?

kesäpoika, omalla kohdallani erotan syyn ja seurauksen toisistaan kronologian perusteella.

Mutta onhan syntyvällä vauvalla jo geneettinen persoonallisuuden tausta ja siihen astiset kokemuksensa. Vaikka elämä muokkaa persoonallisuutta, on jokin olemassa jo valmiina. Elämä vain määrää mikä ominaisuus vahvistuu ja mikä vaimentuu.

Kesäpoika, onhan se toki noinkin. Siksi tästä aiheesta on vaikea mennä tietämään mitään, ja taisin olla harkitsematon ylipäätään tähän viestiketjuun osallistuessani. En tiedä kyetäänkö homouden syytä koskaan löytämään, mutta uskon vahvasti, että ainakaan sellaista syytä ei koskaan löydetä, joka "kelpaisi" kaikille. Silloin kun pitäisi hyväksyä myös se, että homouden syy saattaa olla meille homoille myös kiusallinen tai epämieluisa.

Ei ollut tarkoitus tyrmätä, vaan työntää ajatusta pidemmälle. :) Mäkin oon huomannut asioita homoista, joita ei saisi huomata, koska se ei ole poliittisesti korrektia. Kuten muutamia erilaisia kasvotyyppejä, joiden omistajat usein ovat homoja.

Ja siis nimenomaan näin päin, joiden omistajat ovat usein homoja, ei niin että homoilla on usein tällaiset kasvot.

Minä arvelen, ettei mitään yhtä "syytä" ole olemassakaan. Ei ole homogeeniä, ei ole heterogeeniä. Ei ole homonappia, jota painamalla jostakusta tulee homo. Tai heteronappia. Toisaista ihmisistä tulee umpiheteroita, toisista umpihomoja, useimmista jotain siltä väliltä. Elämä on.

Kesäpoika, en ajatellutkaan että tyrmäsit :) Rupesin vain itse ajattelemaan, että olin typerä ylipäätään esittäessäni kannanoton, jolle minulla ei ole riittäviä järkiperäisiä perusteluja. Koska kukaan ei ole kirjoittanut mielipidettäni puoltavia kommentteja, samantyyppisiä havaintoja ei ilmeisesti monella ole, joten kyseessä lienee pelkkä oman pääkoppani muodostama haparoiva ajatus.

Mutta eihän kenelläkään ole. :) Homouden syitä ei tiedetä. Siksi mä kysyinkin, mikä kuulostaa itsestä uskottavalta.. Puhdasta mutua. Tottakai sellainen kuulostaa uskottavalta, jota omat kokemukset elämästä todistaa. :)

..kun mulla on se vaihtoehtojen tyrkyttämisen pakkomielle.. Joo, aloin itse viedä keskustelua väärään suuntaan, todisteiden penäämiseen, vaikka tarkoitus oli, että kukin kertoo mitä tahtoo uskoa ja miksi. Vaikenen.

Niin, se vielä, että itse uskon tapauskohtaisuuteen, siihen ettei homogeeniä ole yhtä vaan se on multigeeninen ominaisuus. Jotkut perivät niin monia homopiirteitä, että heistä tulee homoja olipa elämä millainen oli. He eivät muutu eivätkä haihattele. Sitten on niitä, joista voi tulla mitä vain. Sitten on niitä, joista tulee heteroja. Ja sen lisäksi uskon, että eniten on niitä, joista voi tulla mitä vain, ja joilla on vain taipumuksia suuntaan jos toiseenkin, vahvempia ja heikompia.

Ja tämä ei ole sama asia kuin se, että "kaikki ovat oikeasti bi-seksuaalisia".

Kesäpoika, ihan hyvä on tuo teoriasi. En keksi mitään syytä, miksei asia voisi olla noinkin.

Jos ajatusleikkinä oletettaisiin, että homomiehillä olisi erikoinen äitisuhde, kyse olisi silti vain tilastollisesta yhteydestä. Tästä ei voisi tehdä sitä johtopäätöstä, että erikoinen äitisuhde nimenomaisesti aiheuttaisi homoutta. Yhtä hyvinhän voisi olla jokin kokonaan tarkastelun ulkopuolelle jäänyt tekijä vaikkapa äidin perimässä tai äidin varhaisemmassa elämässä, joka aiheuttaisi sekä erikoisen äiti-lapsisuhteen että lapsen homouden.

Oma kokemukseni tosin ei puolla, että erikoinen äitisuhde aiheuttaisi homoutta. Molemmat vanhemmat ovat sangen tavanomaisia, reippaita ja terveitä, eikä suhteissa ole ollut erityisiä ongelmia.

Arvelen geneettisyyden ainakin jossakin määrin vaikuttavan homouteen. Kuitenkin aina herää ainakin itselläni kysymys, mistä syystä koko asia edes pitäisi selvittää. Olisiko vasenkätisten elämä sen jälkeen helpompaa, kun heille on selvinnyt syy, miksi he ovat syntyneet/kehittyneet vasenkätisiksi?

Homouden syitä ja tilastollisia havaintoja on käsitelty täällä aiemminkin, esimerkiksi täällä:

http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=20&thrdid=4946

erään ystäväni evoluutio-teoria;
Ehkä joskus luolamies-aikoina oli heimo/perheen kannalta "suotuisaa" jos joku miehistä EI lähtenytkään metsästämään vaan jäi kotiin turvaamaan perhettä...ehkä tuosta on kulttuurin kehittyessä kehkeytynyt ah niin vihattava,naisen roolin omaksunut äitiä rakastava "effeminate homosexual".

...samainen ystäväni keksi myös syyn siihen miksi miehet kuorsaavat.

((Origin of "Homo" http://users.cybercity.dk/~dko12530/qstudies.htm))

Heterouden syy:

Tehdä lapsia ja jatkaa näin sukua. Siirtää geenejä eteenpäin.



Homouden syy:

Auttaa yhteisön selviämisessä jollain tavalla. Esim. homoeno auttaa sisartensa lapsia. Tai homo on muuten yhteisölle edullinen.

Näin homoja sisältävä suku / yhteisö pärjää täyttä heteroyhteisöä paremmin. Ja homogeenitkin siirtyvät eteenpäin, koska ne ovat yhteisölle ja/tai perheelle edullisia.

Joku uudempi tutkimus kertoi, että homous on säilynyt näin hyvin siksi, että samoissa suvuissa, joissa on paljon homoja miehiä, naiset ovat keskimääräistä seksuaalisempia ja hedelmällisempiä. Ja mikäs niiden on ollessa, kun on ylimääräistä apua.

Pikkusiskoni saa lokakuussa lapsen, jota minä ja mieheni huoltajoimme siskon apuna.

Eivätkä kaikki luolamieshomot varmaan jääneet hoitamaan jälkikasvua. Onhan se yhteisön etu, jos kaksi miestä käy metsällä, eikä kummallakaan ole omaa naista tai lasta luolassa odottamassa. :)

Esi-historiallinen Brokeback Mountin .-)

Täytyy vielä sen verran lisätä, että kaikkein todennäköisempänä pidän, ettei homoudelle kertakaikkiaan ole mitään syytä. Ei kai kaikelle tarvitse syytä olla. Evoluutioteorian käyttäminen perusteluna on mielestäni hieman arveluttavaa, koska evoluution nojalla pystyy helposti keksimään syyn miltei mille tahansa, aina latinotanssien suosiosta ruskatukkaisuuteen asti.

Mutta jos jokin syy on pakko sanoa, uskon taipumuksen homouteen olevan ainakin osittain geneettistä, mutta lisäksi tarvittavan jonkin ulkopuolisen tekijän, esimerkiksi mainitsemani äitisuhteen.

Täällä menee nyt sekaisin kaksi Miksi-kysymystä. Toinen etsii syy-seuraus -vastauksia ja toinen vastausta kysymykseen, mitä tarkoitusta varten jokin asia on olemassa. Jälkimmäisen pohtiminen ei ole analyyttistä muuta kuin evoluutionäkökulmasta. Siinä liikutaan myös lähellä älykkään suunnittelun ajatuksia, toisin sanoen että kaikille ilmiöille lähtien vesisateen jokaisesta pisarasta olisi jokin luoja, jolla olisi kaikille luoduille jokin syvempi tarkoitus. Älykkään suunnittelun paradoksi on, että se edellyttää ihmisaivoja äärettömän paljon älykkäämpää laskentakonetta, mutta kuitenkin perustelujen pitäisi olla riittävän yksinkertaisia ihmisten ymmärtää.

Joskus paras malli ymmärtää ilmiötä on, että se on aidosti satunnainen. Ehkä näin on osin myös seksuaalisen suuntautumisen suhteen. Toivottavasti kukaan ei vakavissaan etsi syytä nopan tai lottopallojen käyttäytymiseen.

Syitä ja seurauksia en halua enkä kykene lähteä arvailemaan. Muutenkin esimerkiksi nykypsykologian pakkomielle etsiä jokaisesta asiasta tai kokemuksesta syitä ja seurauksia vie pohjaa sen uskottavuudelta.

On kuitenkin pakko kompata tässä Simsalabimia. Omassa tuttavapiirissäni suurimmalla osalla homoista on joko erittäin takertuva äitisuhde tai vastaavasti etäinen isäsuhde (jos isää ollenkaan). Usein molemmat yhtä aikaa. Se on vaan niin yleinen kuvio että tuntuu ettei sitä voi ihan kuitata pelkkänä sattumana. Jotain vaikutusta asialla ilmiselvästi tuntuu olevan.

Mutta ihan kaikelle on jokin syy. Sattumakin syntyy jonkun historian tuloksena, on purettavissa pienempiin osiin. Toki te sen ymmärrätte? Kaiken syytä ei tiedetä, mutta se ei tarkoita, etteikö jollekin asialle olisi silloin syytä. Sellainen syyttömyys ei vain ole mahdollista.

Latinotansseista pitämisellekin on syy. Jostain asiasta pitäminen vaatii ihan tietynlaista aivokemiaa, ja aivokemia syntyy jostain syystä. Syntyykö se geeneihin koodatuista syistä vai syntyykö se opitusta ehdollistumisesta on ihan toinen juttu, ja vaikka me emme saisikaan siihen vastausta, on selvää vain, että vastaus on silti olemassa.

Jos Teemu heittää paperitollon kohti roskakoria, ei ennalta tiedetä, tuleeko se osumaan maaliinsa vai ei. Siitä huolimatta osumiselle tai ohimenolle on syy. Niille on useita syitä. Ensinnäkin paperin heittäminen, ja sen jälkeen voidaan analysoida, mikä juuri tämän heittämisen tuloksen tuotti. Vauhti x, matka x, käytetty voima x, heiton kulma x. Vaoidaan myös tutkia syytä Teemusta käsin, miksi Teemu korin ja paperin ja matkan nähdessään tuottaa juuri sen määrän voimaa juuri sillä kertaa. Sekään ei ole sattumaa. Se perustuu Teemun aikaisempiin kokemuksiin vastaavassa tilanteessa, kyvyssä arvioida. Teemun lihasten liike, hermojen ja aivojen toiminta voidaan pilkkoa solutasolle asti, kun selvitetään, mikä ohimenon/osumisen aiheutti. Sillä JOKIN sen teki. Mikään ei tupsahda tyhjästä. Eivät paperipallot, eivätkä homot.

Vastausvashtoehto "ei syytä" ei ole todellinen. Se voi olla todellinen arvonäkökulmasta, mutta ei tieteellisestä näkökulmasta, ja omasta mielestä uskottavinta tieteellistä selitettä tässä haettiin.

Kesäpoika, minua kiinnostaisi tietää, mikä sitten on syy sille että kaikelle on jokin syy? Ja mikä taas sille on syy, jne? ;)
Esimerkkini osoittaa, että väite että kaikelle on jokin syy, on paradoksaalinen. Se johtaa loputtomaan syy-seuraus-kierteeseen.

Sattuman olemassaolo on nähdäkseni kokonaan eri kysymys kuin se, onko kaikelle olemassa jokin syy. On totta, että sattuma on purettavissa pieniin osiin ja syntyy jonkun historian tuloksena. Täyttä satunnaisuutta ei siten ole olemassa. Satunnaisuudesta puhuttaessa kyse on aina tiedon puutteesta. Esimerkiksi lottopallojen käyttäytyminen on meidän kontekstissamme satunnaista, koska palloihin vaikuttavat eri suuntaiset voimat ovat niin moninaisia, että eivät ole meidän hahmotettavissamme. Kuitenkin palloihin vaikuttaa selkeästi eri suuntaisia ja suuruisia voimia, ja jos tietäisimme ne kaikki, pallojen käyttäytyminen ei olisi enää satunnaista meidän kontekstissamme.

Arkielämässä mielestäni on kohtuullista sanoa jonkun ilmiön olevan satunnainen siinä tilanteessa, jossa ei ole odotettavissa että inhimillisillä resursseilla voisi hahmottaa niin paljon ilmiöön vaikuttavia tekijöitä, että ilmiön voisi sanoa olevan jossain määrin ennustettavissa. Homous voi olla sellainen asia, tai sitten ei.

Tiivistettynä asian voisi esittää niin, että mitä ihmiseen tulee, sattuma on olemassa. Luonnontieteellisestä kontekstista asia voi olla toinen.

Lottopallojen käytökseen vaikuttaa niin monta tekijää, että ennalta ei voi tietää, mikä pallo on valitsijan kohdalla juuri silloin kun valinta tapahtuu. Me kutsumme sitä sattumaksi, koska emme osaa ennustaa. Koska ketju on kuitenkin jäljitettävissä taaksepäin, kyse ei ole oikeasta sattumasta. Tässäkin tapauksessa tiedetään, että kyseessä ei todellakaan ole sattuma, vaan aivokapasiteettimme on vain aivan liian rajallinen ennustamaan niin monimutkaistatapahtumaketjua, sillä tämänviikon lottopallojen puteoamisen historia on alkanut samana päivänä kuin kaikki historia, kun yksi asia on johtanut toiseen ja se kolmanteen ja niin edelleen loputtomiin.

Loputtomiin ja ilman alkua? En tietenkään osaa vastata missä oli alku ja missä on loppu. Puhutaanko tässä materiasta, valkoinen ja musta aukko -teorioista, puhutaanko syistä arvomielessä, Jumalista ja sen sellaisista, mistä puhumme? Jostain puhutaan. Jostain kaikki on tullut. Muuten sitä ei olisi.

Homouden syitä arvuutellessa ei tarvi mennä ihan niin pitkälle asti. Riittää kun arvuuttaa sen, miten homous tuli olevaksi juuri tässä ihmisessä hänen henkilöhistoriassaan hedelmöityksestä alkaen, ja tuleeko se usein olevaksi samasta syystä.

Olemme siis samaa mieltä :)

Lisään vielä tuosta kysymyksestä, että "missä oli alku ja missä on loppu":

Mielestäni alusta ja lopusta puhuminen on paradoksi aivan kuten väite, että kaikelle on jokin syy.
Aika on mitattavissa muutoksen ansiosta ja kaikki ajan määritelmät edellyttävät muutosta. Ellei mikään muuttuisi lainkaan, aika katoaisi. Koska ennen maailmankaikkeuden olemassaoloa ei ollut mitään mikä voisi muuttua, ei ole voinut olla aikaakaan. Näin ollen mitään "kaiken alkamista" ole koskaan voinut tapahtua, koska alkaminen on kuvattavissa verbillä. Verbillä kuvattavat asiat taas edellyttävät ajan olemassaoloa.

Ongelmana lienee se, että aika on ihmisen luoma abstrakti käsite, jota ei oikeasti ole olemassa muualla kuin päänupeissamme. Siten myös aikaan liittyvät käsitteet alku ja loppu ovat ihmisen luomia, eikä niitä todellisessa luonnossa ole välttämättä lainkaan olemassa.

Aika filosofiseksi tämä keskustelu homouden syistä alkaa mennä, kun ollaan jo ajauduttu maailmankaikkeuden syntyyn asti :)

Juuri ilmaisujen puutteellisuuden vuoksi isoista asioista on vaikea puhua, mutta ilmaisujen puute ei todista niiden olemattomuutta. Ajattomassa muodossa ei voi puhua, siksi pitää vain yrittää ymmärtää puutteellisten ilmaisujen kautta kerrottuja ajatelmia. Esitit, että syy-seurus suhde ei ole todellinen, koska jatkumo on loputon. Mutta sanotaanhan maailmankaikkeudenkin olevan loputon. Tai ehkä se tekee täyden ympyrän. Sikäli kun ne ovat edes eri asia. Tai sitten on olemassa perimmäinen syy. Se ei kuitenkaan ole lottopalloissa tai homoissa tai missään muussa mikä toimii kaikkeuden sääntöjen mukaan.

Eihän tuossa ajattomassa muodossa ilmaisujen puutteesta ole kyse. Juurihan selitin tuossa, miten muutos ja aika kytkeytyvät toisiinsa. Muutoksettomuus ja ajattomuus ovat kytköksissä toisiinsa, eivät ilmaisut ja ajattomuus.

Hassua, että joku selittää mulle ajattomuutta sen jälkeen kun olen kolme vuotta selittänyt sitä itse täällä eikä kukaan ole reagoinut. :) Ajattomasta tilasta ei voi puhua, koska siihen ei ole ilmaisuja. On mahdoton puhua ilman verbejä ja aikaan viittaavia sanoja, kuten sitten, kun, jne. Usko pois, olen yrittänyt.

Aika on muutosta ja aika alkoi kun muutos alkoi. Aika loppuu kun muutos loppuu. Kaikki on tullut olevaksi joskus jostain ja olevaksi tulo on muutos. Silloin alussa, ajan ja muutoksen alussa. Mutta mitä oli ennen kun muutos alkoi? Mistä muutos syntyi? Oliko sitä ennen olevuutta ilman muutosta vai ei olevuuttakaan? Mistä olevuus sitten tuli? Kaikki konkreettinen.

Koko maailmankaikkeus rakentuu samasta raaka-aineesta. Niin elollinen kuin elotonkin. Mikä ero niillä muuten on?

Ja oikeastaan edes nuo eivät musta ole perimmäisiä kysymyksiä, vaan perimmäisiä kysymyksiä ovat tietoisuuteen liittyvät kysymykset. Mistä tietoisuus alkaa, mitä se on, missä kaikkialla sitä on. Ja voiko se loppua vai siirtyykö se vain ajattomaksi, kun lakkaa muuttumasta.

Niin, pointtina mielipiteeseeni, kaikelle muuttuvalle on syy. Viimeinen syy voi olla muuttumaton.

kesäpoika kirjoitti: "Aika on muutosta ja aika alkoi kun muutos alkoi. "

Mutta juurihan esitin nerokkaan teorian, että alku ja loppu ovat ihmisen luomia käsitteitä joita todellisuudessa ei välttämättä ole olemassakaan. Ne kun liittyvät aikaan, ja aika on olemassa vain ihmisen päässä abstraktina käsitteenä, jolla ihminen pyrkii ymmärtämään muutosta. Näin ollen mitään muutoksen "alkua" ei ole ollut, kun kerran alku on vain ihmisen luoma ajan kulkuun liittyvä käsite.

Tämän teoriani mukaan maailmankaikkeus ei siis ole alkanut, eikä tule loppumaan. Se on ajaton.

Mutta maailmankaikkeus on muuttuva.

Eihän aikaa tietenkään ole olemassa minään konkreettisena asiana, sehän on käsite ja mitta. Kaikkialla, missä on muutosta, sen nopeutta voidaan mitata ajalla. Ihminen on muuttuva. Siksi ihminen elää ajassa, syntyy ja kuolee. Aivan kuin on erimuotoisia asioita, joita voi mitata sentein ja metrein, vaikka eiväthän sentit ja metrit ole muuta kuin mitta. Mutta ei senttien konkreettisuuden puute silti voi vapauttaa kaikkeutta muodoista ja pituuksista.

Muutokselle on aiheuttaja, seuraukselle syy, mitattiinpa sitä ajassa tai ei.

Ootko muuten koskaan lukenut fysiikkaa tai kosmologiaa? Wikipediastakin pääsee ihan hyvin vauhtiin, niin ei tarvi ihan kaikkea keksittyä keksiä itse uudelleen. :)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Maailmankaikkeus

http://fi.wikipedia.org/wiki/Aika

http://fi.wikipedia.org/wiki/Aika-avaruus

kesäpoika kirjoitti: "Mutta ei senttien konkreettisuuden puute silti voi vapauttaa kaikkeutta muodoista ja pituuksista."

Minun mielestäni voi. Eivät muodot ja pituudet ole muuta kuin ihmisen aivojen ja näköaistimien tulkintaa energiakeskittymistä, joita kutsumme esineiksi.


"Muutokselle on aiheuttaja, seuraukselle syy, mitattiinpa sitä ajassa tai ei."

Koska muutos tulee kuitenkin aina syyn jälkeen, käytännössä se on aikaan sidottu. Teoreettisessa tarkastelussa toki syy-seuraussuhde voi esiintyä myös ilman aikaa, mutta mikäli seuraukseen liittyy jokin tapahtuma, sen on tapahduttava ajassa, koska tapahtumat tapahtuvat ajassa.


Fysiikkaa olen lukenut yliopistossa alkeiskurssit, kosmologiaa en lainkaan. Pyrin mieluummin itse kehittämään omat päätelmäni kuin lukemaan ne valmiista materiaaleista, varsinkaan Wikipediasta, jonka luotettavuuden suhteen on vähän niin ja näin. Lähdemateriaaleissa ongelmana on se, että kun siellä esitetään faktamuodossa asioita jotka ovat itse asiassa teorioita, lukija ei välttämättä hoksaa kyseenalaistaa tarpeeksi.

Ymmärsit ehkä tarkoitukseni väärin. Tarkoitin, että energiakeskittymät, joita kutsumme esineiksi, ovat yhä siinä, vaikka kukaan ei olisi niitä aistimassa millään keinolla. Esimerkiksi värejähän ei ole olemassa, se on vain pinnassa tapahtuvan valon taittumisen heijastuksen tulkinta. Mutta pinta, valo ja taittuminen ovat yhä siinä, ne tekijät, jotka koemme värinä.

Syy-seuraus -suhdetta ei voi olla ilman aikaa, sillä se kuvastaa muutosta tilanteesta toiseen.

Mikä on kehityshäiriö? Tätä sanaa käyttämällä hyväksyy sen, että kaikki lapset ovat perimmiltään (tai heidän tulisi olla) heteroita, joista sitten jonkun häiriön takia tulee homoja tai lesboja.

Ylipäänsä useimmiten ihmisillä on tässä kulttuurissa läheisempi suhde äitiin kuin isään. Ja mikä on loppujen lopuksi "oikea" äitisuhde ja mikä "vääristynyt"?

Ihmeen hyvin simsalabim osasi omaa tilannettaa arvioida, vaikka sanoi myöhemmin, että itse on omaa tilannetta vaikea arvioida ja muut näkevät oman tilanteen paremmin.

Faery, lähipiirissäni on sattunut joskus dramaattisia asioita, joiden vuoksi olen joutunut pohtimaan elämääni ja sen vaikuttimia psykoterapiassa. Arvelen noiden pohdiskelujen kautta saavuttaneeni suhteellisen hyvän itsetuntemuksen, joskaan täydellinen se ei tietenkään kenelläkään ole. Asiaa toki auttaa myös se, että olen itsekeskeinen luonne ja sitä kautta erittäin kiinnostunut itsestäni.

Henkilökohtaiset asiani nyt eivät tietenkään ole tämän keskustelun kannalta oleellisia, mutta mainitsin nyt itseni esimerkkinä.

Asioita voi myös tarkastella suvuttain. Meidän suvussa on muitakin homos:ja kuin minä, mutta he ovat kaapissa.

Mistä voin ajatella heidän olevan homos:ja? Jos on sinkku ja harrastaa intensiivistä ystävyyssuhdetta saman sukupuolen kanssa ja toisaalla, jos häviää omille matkoilleen säännöllisesti naapurikaupunkiin eikä esittele tapaamaansa suhdetta kenellekään.

Olen myös huomannut, että yksinäinen ja näennäisen ystävätön mies t. nainen on mitä todennäköisimmin meikäläisiä.

( Mitä väliä siitä, jos on hieman kajahtanut. Täällähän on joka puolella ja kaikkialla jengiä sekoamassa...katsokaa ympärillenne! Luin Hesarista, että isot pullollaan olevat sairaalaosastot saavat aikaiseksi henkilökunnan masentumista ja lisäävät masennuslääkkeiden käyttämistä. Itse asiassa törmäsin tänä kesänä vierailullani vanhainkodissa hoitajaan, joka sanoi avoimesti olleensa " masentunut, mutta toipunut " )

Simsalabim Jim, täyttä asiaa kirjoitat. Olen samaa mieltä kanssasi. Samaan olen päätynyt omissa pohdinnoissani. Äiti vaikuttaa, mutta on taatusti muitakin syitä, omalla kohdallani mm. pitkä sairaalassa vietetty aika leikkauksineen lapsuudessa. Olen itse käynyt läpi pitkään psykoanalyysiä. Halusin muuttua ja hakea syytä siihen, mitä olen. Ei löytynyt yhtä ainutta syytä enkä muuttunut heteroksi. Sen sijaan sain mielenrauhan. Hyväksyn itseni enkä enää tarvitse pohtia syitä. Elän vakisuhteessa upean miehen kanssa, jota en olisi löytänyt, jos olisin hetero. Olen onnellinen mies nykyään!

Minulla homous varsinaisesti ei ole ollut tapetilla psykoterapiassa eikä ole ollut kriisin aihe, vaan kyse on ollut muunlaisista asioista. Mutta kun pohtii elämässä olleita vaikutteita, totta kai samalla tulee pohdittua myös parisuhdeidentiteettiin mahdollisesti vaikuttaneita asioita.

smo tiivisti hyvin omat ajatukseni: "Uskon, että taipumuksen perimmäinen syy on synnynnäinen (esim. perintötekijät ja äidin raskaudenaikainen hormoonitoiminta) ja syntymän jälkeiset asiat (esim. asenteet ja kulttuuriympäristö) vaikuttavat siihen, tuleeko taipumus esiin ja miten se tulee esiin."

Kieltämättä spekulointi äiti- (tai isä-) suhteen vaikutuksesta on kiinnostavaa, ja itsekin löydän kyllä tuttavapiiristä sopivia tapauksia tätä teoriaa tukemaan. Mutta löydän myös vastatapauksia ja pidänkin toistaiseksi vakuuttavampana tieteellisiä tuloksia, jotka tukevat ajatusta biologisesta pohjasta. Myönnän kyllä suoraan, että pidän sitä teoriaa myös miellyttävämpänä.

Miksi tätä sitten pitäisi ylipäänsä tutkia? Ensimmäisenä mieleeni tulee ihmisen loputon uteliaisuus. On varmaan tärkeää ottaa se periaatteellinen kanta, että mikä se syy ikinä onkin, sen ei pidä vaikuttaa homojen kohteluun. Mutta eikö teitäkin silti kiinnosta saada selville niin paljon kuin mahdollista homouden taustasta? Ajatusleikkinä: jos vaikka saataisiin käytännössä täysi varmuus siitä, että homo on homo jo syntyessään, niin äitien ja isien "erilaisuus" osoittautuisikin olevan vain katsojan silmässä. Tai ainakin se olisi vain reagointia "erilaiseen" poikaan/tyttöön. Lisäksi voisiko siitä olla laajemminkin hyötyä, jos tiedeyhteisöön saataisiin lopullinen konsensus siitä, että homous on "normaalia vaihtelua", ei aiheudu "vääränlaisesta kasvatuksesta", ja kenties vielä evolutiivisessa mielessä yhteiskunnalle edullinen ilmiö? Kiistattoman näytön vielä puuttuessa tästä asiasta jaksetaan loputtomasti vääntää kättä, etenkin vähemmän liberaaleissa maissa.

Ajankohtainen kakkonen jatkoi teeman käsittelyä eilisessä lähetyksessään (en ole nähnyt aiempia kertoja). Ohjelmasta sai käsityksen, että homouden biologinen perä on nyt todistettu ja näytettiin kaaviokuvia homon ja heteron aivojen eroista. Erot voidaan todeta aivojen magneettikuvauksella, joskaan homojen aukottomaan seulomiseen väestöstä sitä ei kuulemma voisi käyttää sillä virheiden todennäköisyys on kymmeniä prosentteja. [Seulomis-sanaa ei ohjelmassa käytetty.]

Kun puhutaan tieteen tekemisestä, pitäisi määritellä mitä tarkasti ottaen tutkitaan. Tuossakin ohjelmassa ja keskusteluissa ylleensä kaikki olettavat tietävänsä mitä homoseksuaalisuudella tarkoitetaan ja missä kulkee raja homoseksuaalisuuden ja heteroseksuaalisuuden välillä.

Millainen magneettikuvauksen tulos on miehestä, joka on naimisissa naisen kanssa, perheessä on liuta lapsia, mies elää sujuvasti perheenisän roolissaan, mutta tuntee tarvetta pistäytyä ajoittain keventämässä toisen miehen kanssa? Onko hän hetero vaiko homo? Väittely homouden syistä voi jatkua ikuisuuteen, koska ei edes tiedetä tarkalleen mistä puhutaan.

Väitän olevani 101%:nen homo. Siitäkin huolimatta olen joskus rakastunut naiseen.

Olen edelleen sitä mieltä, että tutkijat ja mekin voisimme keskittyä aivan muihin asioihin, kuin tonkimaan esille jotain homouden aiheuttavaa geeniä.

Homoseksi olisi takuulla paljon yleisempää ellei se olisi niin tuomittua ja tabu. Tämänhän todistavat ne heimot, joissa homoseksi on ritualisoitunutta ja ollut osa yhteisön elämää tuhansia vuosia. Silloin se on osa normaalia variaatiota eli vaihtelua.

Monesti otetaan vain joku syy, jotta voidaan alistaa tai kiusata; joku projektio, jotta voidaan unohtaa omat mitättömyyden tunteet. Mielenterveysongelmaiset kiusaavat ja syrjivät homoja, ei kukaan tervejärkinen.

Nyt on keskitytty lapsen yksinäisyyden ehkäisemiseen. Suomessa on todettu, että se on yhteydessä mielenterveysongelmiin ja päihdekäyttäytymiseen. Lapset viettävät meillä paljon aikaa yksin. Toisissa kulttuureissa lasta ei jätetä yksin, vaan hän on aina aikuisten seurassa. Meillä poljetaan lasten oikeuksia ja hyvinvointia. Lapsia ei arvosteta. Eron näkee jo selvästi, kun menee Italiaan tai Kreikkaan, missä lapsista tykätään. Siellä myös miehet viettävät aikaa lastensa kanssa. Kuinka moni suomalainen mies paneutuu oman lapsensa tarpeisiin samalla tavalla? Se on kuulemma naisten juttu. Suomalaisen miehen ongelmana on huono itsetunto ja heikko seksuaalinen identiteetti. Suomalainen nainen halveksii kotiäitiyttä, vaikka se on arvokasta työtä. Se on ( = äiti ) itseasiassa tärkein lapsen älyllisen kehittymisen ja koulumenestyksen tekijä. Jos halutaan lahjakkaita ja työ-elämässä ansiokkaita aikuisia, tulisi kotiäitiys nostaa uudelleen kunniaan. Meillä on aivan vääristyneet käsitykset elämästä.

Juhani, nuo kertomasi tapaiset tilanteet ovat varmaan juuri se syy, miksi virhemarginaali on niin suuri.