"Voit sä olla muittenkin kanssa, ei mua haittaa"

Juuri kun löytyi sopivan luonteisen kundin, tattataa, tulee tällainen ilmoitus. Saman sisältöisiä vaatimuksia suhteelle on esitetty minulle aikaisemminkin. Oonko mä seksin suhteen missannu jotain minkä varaan kaikki muut tahtoo laittaa elämänsä, vai oonko muutoin vaan kalkkis, kun en ymmärrä yhtään "avointen" suhteiden päälle.

Seksi seksinä, ja irtoseksi irtoseksinä, mutta kuinka paljon on kohtuullista vaatia toiselta ihmiseltä luottamusta? Pitäskö mun vaan alistua moiseen suhteeseen, vai onko olemassa muita homoja jotka haluaa painottaa suhteen muiden asioiden ympärille, kuin seksin. Muutoinkin kuin niitä elämässään viisastuneita charmikkaita setiä : ) joiden käsiin en ole vielä, mmh, kypsä.

Jos toinen haluaa parisuhdetta ja toinen vaki-irtosuhdetta, onnistumisen mahdollisuudet taitavat olla aika niukat, kummankin kannalta.

Tässä tulee helposti vaan se tunneosio esille. Ja tietysti parisuhteessa se on tärkeää. Jos vapaa suhde tuntuu pahalta niin eihän se ole toivottava suhde.

Mutta mitä pelkäät? Mihin tässä tarvitaan sitä luottamusta? (Siis tietysti tarvitaan, mutta mihin. Mitä tapahtuu, jos toinen ei ollutkaan luotettava?) Ja eikö tämä nimenomaan tarkoita sitä, että parisuhde rakentuu jonkin muun kuin seksin ympärille?

Sinä olet kalkkis, mutta ei se mitään, minäkin olen samanlainen kalkkis. Kalkkeutuisin mieluiten yhden rakkaan kanssa. Minulla on existä koostuva "suurperhe".

Poikaystävän kanssa oli juuri kyseisestä asiasta riitaa. Tuollainen ei kyllä imnusta ole oikein. En ikinä voisi jakaa kumppania kenenkään kanssa. Iljettävä ajatus. Ei se seksi nyt noin vapaata kuuluisi olla, varsinkaan parisuhteessa. Millaista sitoutumista se on jos saa mennä mulkuttaa kaikkia?

Pora-liike, ollaan molemmat härkiä :)

Siis, periaatteessahan se on kahden ihmisen välinen asia, jos he jakaa talouden ja taloustavarat keskenään ja seksin hoitavat ulkopuolisten kanssa, mutta kyl se vaatii mahotonta luottamusta et toinen muistaa käyttää suojausta irtosuhteiden kanssa. Ellei sit pari keskenäänkin ole vain suojatusti.

Ja mun nähdäkseni se rakentuu juuri seksin ympärille, jos siitä tulee asia joka ulkoistetaan osittain suhteesta. Minulle ainakin tulisi sellai riittämättömyyden tunne. Ja jos toinen on aktiivisempi irtosuhteiden kanssa, vaati luottamusta ettei toinen löydä kivempaa kundia jonka pariin siirtää vaki-irtosuhteensa suurempia surutta. Kyllä siinä on pelkoa oikeusturvan tähden.

Light kirjoitti:

> "En ikinä voisi jakaa kumppania kenenkään kanssa. Iljettävä ajatus. Ei se seksi nyt noin vapaata kuuluisi olla,
> varsinkaan parisuhteessa."

Rakkaus ei välttämättä liity seksiin. Eikä seksi välttämättä liity rakkauteen.

Eri ihmiset tekevät erilaisia valintoja. Mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle. Jos joku kaipaa monogaamista sudetta, niin toivottavasti kohdalle löytyy puoliso jolla on on samat mono-tarpeet.


> "Millaista sitoutumista se on jos saa mennä mulkuttaa kaikkia?"

Sitoutuminen on ehkä hieman erilaista. Ainakin se on täysin vapaaehtoista.

Minusta on hyvä jos puoliso kelpaa muillekin. Ja erityisen mukavaa on se, että puoliso tulee kotiin näiltä retkiltään ihan vapaaehtoisesti - ilman, että on tultava kun ollaan parisuhteessa.

Mutta ei tämäkään tapa kaikille sovi. Olisi varmaankin hyvä, että seurustelua aloittelevat puhuisivat tämänkin asian läpi - kyseessä on kuitenkin niin perimmäinen ero elämänkatsomuksessa, että näkökulminen mennessä täysin ristiin voi odottaa ongelmia tulevaisuudessa.

Minen ymmärrä sitä huolta siitä, että muistaahan se nyt varmasti käyttää kumia kaikkien muiden kanssa. Minusta se nyt olisi pienin huolista. Tai siis, että siihenhän nyt kykenee koulutettu apinakin. =D

Jos luottaisin siihen toiseen niin paljon, että laskisin sen harrastamaan seksiä muiden kanssa ja rakentaisin silti samaan aikaan oikeaa parisuhdetta ja yhteistä tulevaisuutta... no... tuskin tekisin sellaisia suunnitelmia miehen kanssa, joka ei osaa käyttää kumia. =)

jumjum kirjoitti: "Minen ymmärrä sitä huolta siitä, että muistaahan se nyt varmasti käyttää kumia kaikkien muiden kanssa. Minusta se nyt olisi pienin huolista. Tai siis, että siihenhän nyt kykenee koulutettu apinakin. =D

Tuohon voi juurikaan muuta kommentoida, kuin vanhan vitsin (seksuaalipoliittisesti korrektisti tasa-arvoistetuin) sanoin, kun puoliso
tulee viikonloppuretkeltä Tallinnasta takaisin:

Kotiin jäänyt puoliso: - Sitä tuli otettua viinaa?
Saapunut puoliso: - En minä, mutta kaverit...
Kotiin jäänyt puoliso: -Ja oltua kovasti kännissä?
Saapunut puoliso: - En minä, mutta kaverit...
Kotiin jäänyt puoliso: - Ja ravintolasta toiseen lieruttu?
Saapunut puoliso:- En minä, mutta kaverit...
Kotiin jäänyt puoliso:- Vehtailtu vieraitten ihmisten kanssa sängyssä?
Saapunut puoliso: - En minä, mutta kaverit..
Kotiin jäänyt puoliso: - Ja muistettu sitten käyttää kondomia?
Saapunut puoliso:: - En minä, mutta kaverit..

Että se siitä koulutetusta apinasta.. vai miten se onkaan tuolla toisaalla: http://www.aasiakas.net/index.php/2007/sukupuolitauti-laivan-lakanoista/

Mitä enemmän antaa toisen mennä, niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä tulee jätetyksi.

Se toinen kyllä menee jos on mennäkseen, ei siinä luvat eikä kiellot auta. Perusedellytys on että kumpikin haluaa suhteelta samoja asioita ja osapuolet puhuvat asioista - ja puhuvat niistä samoilla nimillä.

Samaa mieltä Public eyen kanssa. Ei toista pysty hallitsemaan, ja miksipä sitä haluaisikaan? Minä en ainakaan toivoisi, että toisen yksiavioisuus perustuisi vain minun tahdolleni ja hallinnalleni. Kyllä sen pitää lähteä ihmisestä itsestään ja hänen omasta halustaan omistautua toiselle.

Itseäni ihmetyttää näissä avoimissa suhteissa seuraava asia: Silloin kun parisuhde on vasta alullaan, ja ollaan rakastuneita, miten silloin voi olla tarvetta tapailla muita ja harrastaa seksiä muiden kanssa? Itse olen suht. tuoreessa suhteessa (vajaat puoli vuotta), eikä ole minkäänlaista tarvetta muiden kanssa olla. No ei ole kyllä ollut pidemmässäkään suhteessa, mutta jotenkin käsitän paremmin, jos ihmiset haluavat avoimen suhteen 5 vuoden parisuhteen jälkeen, kuin että heti suhdetta aloitettaessa halutaan tapailla muitakin.

Enpä edes tiedä, missä välissä minulla olisi aikaa tapailla muita, kun on työ, parisuhde, ystäviä ja harrastuksia. Ja joskus tarvitsen aikaa ihan vaan itselleni.

Tosin tämän kysymyksen pohtiminen on omalta kohdaltani turhaa, koska tyttöystäväni ei hyväksy ollenkaan avoimia suhteita omalla kohdallaan. Enkä kyllä tykkäis minäkään, että hän muiden kanssa sekstailisi.

Jep, heti kun löytyy se itselle sopiva, niin ei muuta kuin pönkkä oveen ettei tyyppi pääse karkaamaan muiden perään. Silloin voi olla auvoisen varma siitäkin että seksiä voidaan harrastaa ilman suojaa. Siis jos ollaan lähtökohtaisesti puhtaita. Mutta varo, jos se heppu pääsee puoleksi tunniksi oven raosta karkaamaan, niin enää et voi tietää mitä se on puuhannut. Ties vaikka olisi naapurin isäntää ehtinyt sutaista.
Huh huh, onneksi ei kai yhdessä oleminen normaalisti ole tämmöistä. En minä tiedä, siitä on niin aikaa kun viimeksi.

No, mutta yksi ystäväni kysäisi kerran, että milloin sen kondomin käytön voi lopettaa kun on vakikaveri. Mietin hetken ja saastutin hänen mielensä mustilla ajatuksilla sanomalla, että periaatteessa et koskaan, jos ajattelet omaa terveyttäsi. Sitten lohdutin, että voithan päättää ottaa tietoisen riskin ja elää sen asian kanssa.

Voi, en minä tiedä! Kaksi ihmistä voi olla yhdessä kai niin monista syistä.

Minä olen sanonut tämän monet kerrat, mutta tulkoon taas todetuksi: Nainen on hakattu, nöyryytetty ja alistettu heterosuhteessa vuosia. Sitten hänellä on suhde minun kanssani. Liioittelematta olen ehkä sata kertaa inhimillisempi kuin edeltänyt mies. Suhde loppuu kuukauden kuluttua. Ei ole eka kerta.

Selitys: Naisilta/lesbosuhteelta vain odotetaan enemmän kuin miehiltä/heterosuhteelta.

Siis, jos irtoseksiä harrastaa parisuhteessa ilman että jää kiinni, niin eihän sitä oikein kukaan voi tuomita jos siitä ei jää kiinni. tietysti, suhteen kariutuminen luottamuspulan takia voi iskeä jos sit jääkin kiinni.

mut sit taas kun puhutaan sellaisesta suhteesta, jossa tää tehdään avoimesta, pitää olla luotto toisen sanaan, et irtosuhteet tehdään suojatusti. periaatteessahan ei sitä koskaan tiedä, mutta kuinka paljon on kohtuullista vaatia toiselta luottamusta. jossain vaihees se vain on liikaa elää sellaisessa pienessä pelossa toisen virheen tähden.

Pitää tietää, mitä pelkää eniten. Sitä, että toinen voi valehdella tai ei pysty pitämään lupauksiaan, vai sitä, että hän menee jonkun toisen matkaan. Jos pelkää eniten epärehellisyyttä, kannataa elää vailla lupauksia. Jos pelkää toisten mukaan lähtemistä, kannattaa elää ihmisen kanssa, joka edes yrittää välttää sitä.

Minulle on hurjan tärkeää rehellisyys. Jos joku on kanssani vain koska on niin luvannut, vaikka mieli tekisi muualle, haluan että hän menee vaikka se särkisi sydämeni. Se kyllä ajan kanssa korjaantuu, kun taas valheessa ja teeskentelyssä olisi inhottava elää.

Hyvä ystäväni, komea heteromies, meni naimisiin avokumppaninsa kanssa, koska tyttö pelkäsi menettävänsä hänet muille halukkaille, kenties jopa minulle (vaikken "halukas" ollutkaan). Tämä on siis asianosaisenkin näkemys. Mikäpä siinä, he menivät vihille kun kummallakaan ei ollut mitään sitä vastaan ja rakkautta riitti. Kuitenkin, minusta on hassua että tyttöystävän pelko laantui sanaan 'tahdon', joka siis on kaunis lupaus tahdosta rakastaa... Mutta jospa tahto ei joskus riitäkään? Mitä kaunista on siinä, että yrittää rakastaa vsikkei millään onnistu???

Parisuhde on mielestäni aika iso juttu. Siksi kai pidänkin luovaa taukoa kolmen sellaisen jälkeen. Viimeisin niistä oli hyvin salliva: sanoin Hänelle, että saa mennä jos huvittaa, mutta olisi tosi kiva tietää siitä. No, hänhän meni, moneen suuntaan, ja kaikki kuvittelivat olevansa ainoitaan. Jos olisin tiennyt, en olisi edes suuttunut, mutta toki miettinyt tulevaisuudensuunnitelmia tarkemmin (mitä hän ei halunnut, olinhan "äitiainesta" - siksi valehtelunsa).

Vaan kuten tässäkin ketjussa on todettu, parisuhteet ovat erilaisia. Tärkeintä lienee se, että kummallakin suhteen osapuolella on keskenään sama käsitys juuri heidän suhteensa laadusta.

Mulla ei ole mitään halua/tarvetta harrastella irtosuhteita, eikä onneksi poikaystävällänikään ole. Seksi joidenkin randomeiden kanssa on vaan vähän niinku runkkaamista, saadaan orgasmi, puretaan paineet (tai ainakin yritetään). Sen nyt voi tehä itekseenkin, jos kumppania ei huvita. Kun taas seksi sen kanssa, jota rakasta ja jonka tuntee miltei läpikotaisin, on niin paljon enemmän. Se ei ole vain sitä runkkaamista=p. En vois myöskään hyväksyä että beibeni sekstailis muidenkin kanssa. Mulla menis fiilikset semmoseen tyyppiin ja ällöttäis ku en tietäis kenen kanssa se on puuhaillu. Tai vaikka tietäisinkin kenen kanssa.

maakf kirjoitti:

>"Seksi joidenkin randomeiden kanssa on vaan vähän niinku runkkaamista, saadaan orgasmi, puretaan paineet
> (tai ainakin yritetään). Sen nyt voi tehä itekseenkin, jos kumppania ei huvita."

Jos se seksi randomien kanssa olisi niin mitätöntä kuin runkkaaminen itsekseen, niin miksi puolison pitäisi tästä toiminnasta huolestua?

Jos toisaalta runkkaaminen itsekseen on sama asia kuin irtosuhteet, niin niin eikö puolison sitten pitäisi huolestua siitä, että toinen runkkaa itsekseen?

Jotenkin annetun palapelin palat eivät sovi kohdakkain...

Hmmm.. Seksi randomin kanssa ei merkitykseltään ole yhtä kuin runkkaus, mutta tuntuu samalta. Ei ole tarvetta mennä muiden mukaan, koska miksi nähdä sellainen vaiva kun kotona saa parempaa, ja yhtä hyvää yksinkin. Toisaalta jos toinen näkisi moisen vaivan, eikö se tarkoita, että joko kotona ei ole niinkään hyvää tai sille se merkitsee jotain enemmän, koska näkee vaivan.

Hyvin palat sopivat.

Irtoseksisuhteet voidaan tehdä myös hyötymistarkoituksessa. Jos haluaa, että on aina ylläpidettävä, voi luoda lyhytaikaisia suhteita vaikkapa varakkaisiin yksinäisiin itseään vanhempiin miehiin, jotka maksavat viulut ja antavat käyttörahaa, kun rakastuvat nuorempaan ja hyvännäköiseen. Ulkonäköään voi hyödyntää tällä tavalla. Itseasiassa aika tavallista homoscenessä. Tällaisella tavalla voi elää koko elämänsä ja siihen voi opettaa kaverinsakin. Aluksi vanhemmat kustantavat kaikenlaista ja sitten miesystävät ja varsinkin, jos saa yhden tällaisen koukkuun, josta pitää kiinni, mutta jolle ei tarvitse olla uskollinen, vaan pettää aina kun silmä välttää, salaa. Elämä on sitten aina yhtä juhlaa ja voi olla huomion keskipisteenä kuin prinsessa ikään. Joidenkin homomiesten unelma on löytää rikas mies.

<itsekin kävin kerran pyörähtämässä yhdessä homojen suosimassa kapakassa ja kohta siinä pyörähti minua nuorempi varsin hyvännäköinen mies " näyttäytymässä ". Hän huomasi minut heti, mutta minä olen aika herkkä tunnistamaan " gigolot ". Olihan se hirveän liikuttavaa yrittämistä. Voi voi.

Olen kuullut, että heteroilla on samanlaisia suhteita esim. kuulin tositarinan, kuinka päämääränä on tehdä suomalainen nainen heti raskaaksi, kun alkaa muhinoimaan tämän kanssa. Seksi voi olla vallankäytön väline ja sen avulla voi tavoitella etuja.

"Jos pelkää toisten mukaan lähtemistä, kannattaa elää ihmisen kanssa, joka edes yrittää välttää sitä."

Tämä on juuri ehkäpä se, jota keskustelun alussa tavoittelin. Eihän se, että käy jossain muualla kiksauttamassa jotain kivaa miestä joskus, tarkoita sitä, että olisi mihinkään menossa.

"Ei ole tarvetta mennä muiden mukaan, koska miksi nähdä sellainen vaiva kun kotona saa parempaa, ja yhtä hyvää yksinkin."

Ja jos ei saa, niin onko suhde sitten tuomittu epäonnistumaan. Pitäisikö erota ja alkaa etsiä jotain toista, jos ei seksi syystä tai toisesta toimi tai jos se vaikka toimii paremmin jonkun muun kanssa?

Tietty voi ajatella, että suhde on aina sovittelemista ja jostain joutuu luopumaan ja jostain ei joudu ja jotain saa ja joku on sitten se, minkä takia haluaa suhteessa olla.

Tavallaan minulle tässä yhteydessä nousee mieleen ihan positiivisessa mielessä sellainen ajatus, että "miksi 2000-luvun ihmisen pitäisi enää tyytyä, jos toinenkin vaihtoehto olisi".

Eikä tämä nyt ollut mikään henkilökohtainen hyökkäys kesäpoikaa kohtaan, vaikka molemmat lainaukset ovatkin häneltä. Olet vain niin asian ytimessä. =)

Loppujen lopuksi irtosuhteissa, erityisesti silloin jos niitä esiintyy vakituisesta parisuhteesta huolimatta, on nähdäkseni useimmiten kyse huonosta itsetunnosta. Pitää jostakin hakea pönkitystä itselleen ja todistella itselleen, että saa miehiä. Huono itsetunto näyttää olevan yleinen ongelma homojen keskuudessa, luultavasti heteronormatiivisen ympäristön aiheuttamien paineiden vuoksi, ja ehkä siksi myös irtosuhteita on runsaasti. En usko että irtosuhteiden perässä juoksemisessa kovinkaan usein on kyse siitä, etteikö oma kumppani riittäisi.

Itse ajattelin ennen, etten pystyisi seurustelemaan miehen kanssa, jolla on niin huono itsetunto että tarvitsee irtosuhteita. Lopulta kuitenkin rakastuin juuri sellaiseen mieheen ja suhde on kestänyt jo vuosia. Osittain siksi, että erinäisten kriisien kautta olen oppinut ymmärtämään toisen motiiveja paremmin.

Entä sitten, kun toinen ei halua seksiä ollenkaan? Tällaisia parisuhteita nimittäin on. Lesbot ovat jo aikaa sitten keskustelleet " lesbokuolemasta sängyssä ".

Yksi seikka saattaisi olla se, että seksiä käytetään stressin laukaisijana, mikä voisi selittää seksimaanikot. Jotkut valittavat koko ajan, ettei heillä ole seksiä, vaikka heillä on ja he penkovat joka ikisen mestan, mistä voisi löytää satunnaista seksiseuraa. Sitten kerrotaan voitonriemuisesti, että " mä sain! " tai sitten" mä en saanut mitään ! " Riippuvuus " saamisesta " on huomioitavaa. Koskaan ei sanota: " mä annoin ! " Kummallista.

Kun toinen ei halua seksiä ollenkaan, taustalla voi olla esimerkiksi masennusta. Omissa parisuhteissani on ollut useiden vuosienkin seksittömiä kausia, mutta tarvetta mennä vieraisiin ei silti ole ollut.

Napalmia kirjoitti: "Koskaan ei sanota: " mä annoin ! " Kummallista."

Erittäin hyvä huomio.

Olen kyllä kuullut keskusteluja tyyliin: "annoitsä sille (mahdollisesti ihmettelevä sävy)? - joo, kun se oli niin sinnikäs/luttana/seksikäs tai joo, kun olin itekin puutteessa".

Eli kyllä jotkut kertovat antaneensa. Naiset? Ei pelkästään, vaan miehet myös. Miehinen perustelu tuo jälkimmäinen "olin puutteessa".

Ihmettelen, ettette ole koskaan kuulleet kenekään sanoneen "mä annoin".

Minusta olisi hyvä pysähtyä miettimään, mistä omat käsityksen ja periaatteet näissä kysymyksissä ovat peräisin. Mitä ja miten perustellusta odotamme toiselta? Monet huomaamattaan tai huomaten edelleen toistavat sokeasti käsityksiä, jotka ovat peräisin tuhansia vuosia vanhoista saduista (=raamatusta). Olen aina ihmetellyt esimerkiksi sitä, mistä lähtökohtaisesti on peräisin esimerkiki sellainen käsitys, että on huono asia jos harrastaa seksiä jonkun kanssa vain kerran (tai ylipäätään harrastaa seksiä sen sijaan että kävisi vain kahvilla!). Tuhansia vuosia kirkko ja valtaeliitti ovat pyrkineet pitämään ihmiset alistettuina ja synnintunnossa säätelemällä aivan perustoimintoja: seksiä, syömistä, liikkumista. Vasta parina viime vuosikymmenenä suuri osa tuosta humpuukista on murtunut, ja toivottavasti ainakin meillä sivistyneessä Euroopassa kehitys jatkuu samaan suuntaan. Takeita siitä ei ole, kuten USA:n huolestuttavasta kehityksestä huomaamme.
Mutta miksi ihmiset omaksuvat ilomielin alistavia ja rajoittavia moraalikäsityksiä? Yksi syy voisi olla se, että periaatteet ja käytäntö menevät sekaisin, eli esimerkiksi tässäkin puheena olleet seksuaaliterveysongelmat nähdään seurauksena seksuaalimoraalisista valinnoista. Mikä on tietenkin roskaa; sukupuolitautitartunnat johtuvat suojautumisen puutteesta eivätkä moraalivalinnoista. Toinen syy voisi olla, että kumppanin ja muiden ihmisten seksuaalikäyttäytymisen vartiointi vetoaa vahvoihin biologisiin perustunteisiin: mustasukkaisuuteen, kateuteen ja itsekkyyteen. Olisiko aika päästä jo yli? Noista ensimmäinen tietenkin imartelee toista osapuolta, joten sitä on erityisen vaikea syrjäyttää.
Mutta allekirjoitan toki täysin sen mitä täällä on moneen kertaan todettu, eli että eri ihmisille sopivat erilaiset toimintatavat ja parisuhteessa niiden tulisi jollain tavalla kohdata. Epärehellisyys ja toisen loukkaaminen ovat väärin kaikissa asioissa.

JPHki kirjoitti: "Mutta miksi ihmiset omaksuvat ilomielin alistavia ja rajoittavia moraalikäsityksiä?"

Sen takia, koska ihmiset haluavat selkeitä rajoja. Useimpien ihmisten lanttu ei kestäisi, ellei elämää ja tekemisiä rajoitettaisi.

Olen moraalikäsitysten suhteen samoilla linjoilla kuin sinäkin, mutta painottaisin vielä tuplasti lausetta "Epärehellisyys ja toisen loukkaaminen ovat väärin kaikissa asioissa". Näihin juttuihin liittyy niin kovin usein tuota epärehellisyyttä ja toisen loukkaamista.

Jukka: "Minusta on hyvä jos puoliso kelpaa muillekin. Ja erityisen mukavaa on se, että puoliso tulee kotiin näiltä retkiltään ihan vapaaehtoisesti - ilman, että on tultava kun ollaan parisuhteessa."

Aivan. Minusta sitoutumisessa on kysymys syvällisemmistä asioista kuin siitä, karrikoiden sanottuna, kenen kanssa satunnaisesti hankaa vartaloa tai jäseniä vastakkain.
Seksi voi toisinaan olla jotain aivan erityistä, jonka avulla pidetään hyvänä omaa puolisoa. Mutta minusta ei tee seksistä vähemmän tärkeää tai arvokasta vaikka se olisi puhdasta halun tyydyttämistä jonkun tuntemattoman kanssa.
Kännisekoilut, seksiriippuvuus, seksuaaliset kompleksit yms. ovat jokaisen omalla vastuulla, eikä niiden perusteella pidä johtaa periaatteita.

JPHki unohtaa autuaasti, kuten niin moni muukin Raamatun moraalisäännöksiä kritisoiva, että silloin kun ne säännökset on kirjoitettu, mitään suojautumisvaihtoehtoja ei ollut. Valinta yhdenillansuhteesta oli sama asia kuin valinta aviottomista lapsista vailla elättäjää ja taudeista vailla parannuskeinoja, joten jos nyt taas kerran laitetaan johonkin uomiin ne kuvitelmat siitä, miten Raamatun säännökset olisi tehty vain ilkeyttään kivoja ihmisiä rajoittamaan.

Moraalikäsitykset eivät ole pelkästään alistavia ja rajoittavia. Juuri se, että luopuu helposta seksistä ties kenen kanssa, tekee parisuhteesta erityisen. En näe yhtään syytä, miksi parisuhteeni erityisyys pitäisi riisua helppouden ja satunnaisen tyydytyksen nimissä. Tosin mullakaan ei ole mitään sitä vastaan, että muutkin kelpuuttaisivat mieheni, mutta mulla on paljonkin sitä vastaan, että mies kelpuuttaisi muita mun ylitseni. Mut tekee iloiseksi se, kun joku tyrkky tulee baarissa miehen korvaan kuiskimaan ja mies lähettää sen matkoihinsa ja kiertää kädet mun ympäri, sen sijaan että se lähtisi sen kanssa lähimpään vessakoppiin. Eikä eroa sen käytösessä pidä tehdä vain se, että mä satun olemaan siinä vieressä, vaan se, että mä olen jossain. Voi tulla käymään vaikka välillä kotona, jos ihan kamalasti alkaa kesken illan panettaa.

Muita saa katsella ja niistä saa kiihottua, pornoa sa katsella ja siitä saa pitää. Sen sijaan en näe mitään syytä, miksi ne pitämiset ja kiihottumiset pitäisi käydä hoitamassa pois jossain toisaalla, kun kahden kesken niillä voi rakentaa jotain tärkeää.

"JPHki unohtaa autuaasti, kuten niin moni muukin Raamatun moraalisäännöksiä kritisoiva, että silloin kun ne säännökset on kirjoitettu, mitään suojautumisvaihtoehtoja ei ollut..."

No en toki unohtanut, mutta nuo eivät ole alkujaan mitään moraalikysymyksiä, vaan käytännöllisiä hengissäselviytymiskeinoja. Tuhansien tai satojen vuosien takaisista lääketieteellisistä ja sosiaalipolittisista realiteeteista ei pidä johtaa tämän päivän moraalinormistoa, oli pointtini.

"Juuri se, että luopuu helposta seksistä ties kenen kanssa, tekee parisuhteesta erityisen."

Minusta tuo nimenomaan ei ole sellainen asia joka tekee parisuhteesta erityisen. Vaan toveruus, luottamus, tuki, arjen jakaminen. Ja hyvällä tuurilla ripaus kestävää romanttista rakkauttakin, tosin se ei ole välttämätöntä.
Ja toinen juttu: miten niin luopuu HELPOSTA seksistä??? Ehkä olen poikkeustapaus tai epäviehättävä ihminen, mutta minulle seksin saaminen on muinaisina sinkkuaikoina ollut äärimmäisen vaikeaa. Olen kuullut useammankin ihmisen sanovan, että yksi merkittävähkö syy siihen, miksi he ylipäätään elävät parisuhteessa, on seksin helpompi saaminen.

"Sen sijaan en näe mitään syytä, miksi ne pitämiset ja kiihottumiset pitäisi käydä hoitamassa pois jossain toisaalla, kun kahden kesken niillä voi rakentaa jotain tärkeää."

Olen samaa mieltä, että on kuitenkin parempi jos on tyytyväinen kotivuoteessa. Mutta elämässä sattuu kaikenlaista, eikä pidä asettaa epärealistisia ja perusteettomia vaatimuksia itselleen tai kumppanilleen.
Aika monet homopariskunnat harrastavat satunnaisesti seksiä toisten pariskuntien kanssa, tuttujen tai tuntemattomien. Minusta se on hyvä tapa purkaa jomman kumman tai molempien seksuaalista painetta, jos sellaista on.

Kesäpoika:
"Juuri se, että luopuu helposta seksistä ties kenen kanssa, tekee parisuhteesta erityisen."

JP:
"Minusta tuo nimenomaan ei ole sellainen asia joka tekee parisuhteesta erityisen."

En näitä keskusteluihin yleensä enää jaksa osallistua, kun menevät niin usein juupas -eipäs -toistoksi...
Sanonpa korteni kekoon tähän kumminkin:

Minun(kaan) mielestäni seksi parisuhteessa ei ole mikään parisuhteen erityisyyden mitta.

Eikä parisuhdeseksi mielestäni ollenkaan välttämättä mitenkään erityistä seksiä.

Ja hitto, koko seksi nostetaan minun makuuni vähän liian jalustalle ihmissuhteissa.

Entä luottamus ja keskinäinen ymmärtäminen? Mitä väliä noihin verrattuna on sillä, tosiaan, ketä tai mitä vasten saattaa joskus hinkata tai hinkkautua -??

Musta taas se, että käy purkautumassa missä milloinkin, on ennenkaikkea itsekästä, ja juuri siksi, juuri se, on musta toveruuden, luottamuksen, tuen ja arjen jakamisen puutetta. Monella vieraissa hyppäävällä kun on ajatus siitä, että jos kotona käy elo tylsäksi, on oikeus käydä huvittelemassa muualla. Päteekö sama sittenkin kun toinen sairastuu tai vaikka vammautuu? Kun se ei enää pääsekkään minnekään, sen voi jättää kotiin ja hengata kaikkien niiden kanssa, jotka toteuttavat minun omia tarpeitani juuri nyt välittämättä siitä, mitä se toinen tahtoisi?

Musta arjen jakaminen on vierellä pysymistä.

Jos ongelma on parisuhteen tylsyys, ainut ratkaisu siihen on muuttaa parisuhde vähemmän tylsäksi. Siihen ei ole mikään ratkaisu käydä välillä lomalla parisuhteesta, jotta kestäisi kurjuutta taas hetken. Musta tämän ymmärtäminen on pointti ihan kaikessa, ongelmat ovat ratkottaviksi tehty, eivät syy paeta. Pakeneminen vain auttaa todellisuuden kohtaamatta jättämistä, ja sillon mikään ei muutu.

Sitten on niitä ihmisiä, joille vieraan tuominen sänkyyn on yhteinen seksuaalinen juttu, ja se on ihan eri asia. Meille taas on yhteinen, seksuaalinen juttu juuri se, että halusipa kuka tahansa ulkopuolinen mitä tahansa, niin ne ovat ja pysyvät ulkopuolisina. Me ollaan me ja meitä on vain kaksi, eikä siihen väliin jää tilaa.

"Me ollaan me ja meitä on vain kaksi, eikä siihen väliin jää tilaa."

Voi tuota nuoruuden ehdottomuutta! :D

JPHki!

Voi myös kysyä, mistä on peräisin sellainen käsitys, että on hyvä jos harrastaa jonkun kanssa seksiä vain kerran.

Ihminen ei halua hyväksyä perusteluksi sitä, että Luoja on näin luonut ihmisen ja säätänyt (ottamatta itse kantaa tähän nimenomaiseen asiaan) hänen olemisensa ja tekemisensä. Jos arvottaa Raamatun kertoman vanhoiksi saduiksi, on turha lähteä penäämään muita, vieraita selityksiä. Ylläoleva kysymys on siitäkin hyvä, että se vaatii jonkin mittarin voidakseen tulla vastatuksi. Kyse ei ole siis yksittäistapauksista, vaan yleisestä. Jumalan valo ei loista muualla ja valon puutteessa ihminen on sokea.
Moraali on käytännön ratkaisuja. Moraali ei ole vain ongelmien välttämistä, vaan lähimmäisestä välittämistä teoin kaikin tavoin - hyvässä ja ikävässä tilanteessa.

-------------------------------
Periaatteessa seksiä ei ole ollenkaan. Rakkaus (ja siihen kuuluva lupaus toiselle ja itselle) avaavat seksin luonnostaan.

Mikä sitten on nuoruuden ehdottomuutta ja mikä "aikuisuuden" ehdottomuutta.

Niinhän sitä asfalttiviidakon urbaanit tarinat kertovat, että iän lisääntyminen ja koettu elämä loiventaa asenteita. Toisaalta nähty elämä kirkastaa käsitystä siitä, miten haluaa elää. Omat arvot ja asenteet löytävät paikkansa. Jos näkee ja kokee, että jokin asia on oikein jollain tietyllä tavoin, niin miksi siitä ei olisi syytä pitää kiinni?

Kun ikää on tullut lisää, niin ainakin kohdallani huomaan, että joitain asioita siedän ympärilläni entistä huonommin. Lähinnä kyse on asioista jotka eivät oikein istu siihen, minkä koen oikeaksi ja hyväksi. Pyrin tietysti pitämään mölyt mahassani jos asia ei varsinaisesti minulle kuulu, eikä asia ole niin iso että yleisen edun nimissä siihen pitäisi puuttua.

Kyllä voin myöntää, että monissa asioissa "pipo on kiristynyt".

JPHki kirjoitti: "Mutta miksi ihmiset omaksuvat ilomielin alistavia ja rajoittavia moraalikäsityksiä?"

Jotenkin mun pälli ei vaan riitä käsittään, miten seksuaalielämän pyhittäminen parisuhteeseen kun sellainen sattuu olemaan, on alistavaa ja rajoittavaa? Kuten täällä on jo sanottu, parisuhteessa on se "juttu", et koetaan juttuja yhdessä. Niin hyviä, mut myös niitä huonoja. Ja useimmilla ihmisillä on kuitenkin sellaisia jaksoja elämässän, jotka ovat hyvin raskaita, ja sellaisissa parisuhteen vakavuus kyl tulee esille. Pitää tietysti olla omaakin elämää, omia ystäviä. Mut yhdellä ihmisellä on vain niin paljon aikaa ja niin paljon tunteita, ja joskus nekään ei riitä.

Mä koen sen, että vastapuoli vetoaa ikään, merkiksi siitä, että oikeat perustelut on loppuneet. :) Sama koskee kaikkia henkilökohtaisuuksia.

Kuten oon täällä ennenkin kertonut, olen pettänyt ja mua on petetty, niin että en mä missään pilvilinnoissa elä. Toisaalta mua on myös lyöty ja minä olen lyönyt, mutta vastustan silti väkivaltaa ja toivon ympärilleni ihmisiä, jotka vastustavat sitä myös. Ei se mitään ehdottomuutta ole, se on vain arvo.

Kannatan kaikkea, joka tekee parisuhteen erityiseksi ja hyväksi, koska parisuhde on musta hyvä arvo. Sitten on sellaisia, joiden mielestä se ei ole hyvä arvo, ja jotka eivät sen erityisyyttäkään kannata. Ne saavat elää miten haluavat, mutta ei siinä musta pidä erityisyyttä rakastavalle tulla sanomaan, että ei tuo oikeasti erityistä ole. Erityisiä ovat ne asiat, joita erityisinä kohdellaan.

Kesäpoika: "Kannatan kaikkea, joka tekee parisuhteen erityiseksi ja hyväksi, koska parisuhde on musta hyvä arvo. "

Saman suuntaiseen kommenttiin taisi päättyä tänään Novan uutisissa haastateltu Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula. Hän on tutkinut seksikäyttäytymistä ajalla 1990 - 2007. Hänen kirjansa Halu ja Intohimo julkistetiin tänään...

Linkki IL:n uutiseen aiheesta: http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/200808208134086_lz.shtml


Itse olen niin smo:n kuin kesäpojankin mielipiteiden takana. Ikääntyminen tuo omat "rasitteensa", mutta myös omat spesialiteettinsa mukaan suhteeseen. Omakohtaiset kokemukset aikaisemmista suhteista ovat olleet luokkaa - kun pettämään aletaan, päättyy suhdekin. Vieraissa käynnistä tuleekin itseisarvo ja sille omalle parisuhteelle ei riitäkään aikaa.

Nykyinen kumppanini on varsin ehdoton vieraissa käynneistä ja seurauksista. Se on kerrasta poikki. Mutta eipä ole syytäkään (kummallakaan) vieraisiin mennä.
On eri asia olla sinkku, harrastaa sinkkuseksiä ja potea omasta käytöksestään morkkista myöhemmin. Joillakin ja joskus se toisen läheisyys ajaa äärimmäisiin tekoihin ja aamusella heräilee, sen epätoivoisena saalistetun kainalosta, ajatellen purra kätensä poikki pakoa varten. Toisille taas sellainen voi olla jopa elämäntapa. Kukin tyylillään.
Yksi asia ei sovi kaikille, mutta meillä jokaisella lienee myös erilaiset tarpeet asian suhteen...

Itse en oo kerrasta poikki -ihmisiä. :) Olin joskus, alaikäisenä, ja pistin poikki. Kymmenen kuukauden ikävöinnin jälkeen tajusin, että se oli tyhmää ja ylireaktio inhimilliseen virheeseen. Aina se ei tietenkään välttämättä sitä ole. Meidän tapauksessa se vain olisi ollut hullua elää erillään silkasta katkeruudesta, kun kumpikin kerran haluaa olla yhdessä.

Anteeksianto on helpompaa jos voi ymmärtää toisen motiivit. Pelkän tyydytyksen takia sattuneen lipsahduksen voi laittaa vahingon piikkiin kerran, sen jälkeen se on tapa.

Kun oikein tarkkaan mietin pettämisasioita, niin ei pahinta ehkä ole edes se oman kumppanin tekemä, eihän se siitä kulu tai muuksi muutu. Pahinta on kohdata se, joka sen miehen olisi multa osannut viedä. Mä tuntisin häpeää ja huonommuutta. Eikö se teistä vapaan suhteen kannattajista tunnu miltään? Tai miltä tuntuu se, että se mies lähtee ehdotuksen jälkeen sinne vessakoppiin sen kuiskuttelijan kanssa ja jättää sut siihen seisomaan ulkopuolisena?

Kolmannen tuominen yhteiseen sänkyyn onnistuu vain jos kummallakin on sama maku miesten suhteen. Meillä ei ole. Ne kundit, joita mun mies katsoo, koen hyvin vahvasti kilpailijoiksi. Vaikka yleensä oon varsin ihmisrakas, niin sitä kundityyppiä en oikein siedä. Se, että mies niitä tahtoo joskus katsoa, herättää mussa myös halun todistaa miehelle, että olen parempi kuin katseen kohde ja arvokas säilyttää omassa elämässä. Että se menisi kuitenkin, olisi häviö. Iso kolaus omalle seksuaaliselle varmuudelle ja ennenkaikkea nöyryyttävä häviö kilpailijalle.

Miten vapaassa suhteessa olevat kokee ne kolmannet osapuolet? Ne ovat kuitenkin oikeita ihmisiä.

"Anteeksianto on helpompaa jos voi ymmärtää toisen motiivit. Pelkän tyydytyksen takia sattuneen lipsahduksen voi laittaa vahingon piikkiin kerran, sen jälkeen se on tapa."

Totta, kesäpoika, turiset... Toisaalta, mihinkä seepra raidoistaan pääsee ...

Liian kiltillä luonteella omaava henkilö päätyy usein jätetyksi - lienekö takana se, ettei anna tarpeeksi kumppanille haastetta, vaiko miellyttämisen halu?

On vaikea kunnioittaa ihmistä, joka ei itsekään kunnioita itseään tai vaadi sitä muilta.

Kovin alistuvan ihmisen kanssa on vaikea olla.

Eikös parisuhteessakin pitäisi ne kumppanin halut olla ensisijainen kohde - eikä omat halut?

"Mä koen sen, että vastapuoli vetoaa ikään, merkiksi siitä, että oikeat perustelut on loppuneet. :) "

Keskustelun tarkoitus ei ole muuttaa toisten mieltä. Eikä minun eikä kenenkään muun tarvitse perustella elämänkatsomustaan täällä, vaikkakin muiden iloksi ja hyödyksi voimme valottaa siitä eri puolia. En siis aio siirtyä juupas-eipäs vaiheeseen muutoin kiinnostavassa keskustelussa. Siitä tuo kommentti (ja nauru).

martin kirjoitti:

> "Periaatteessa seksiä ei ole ollenkaan. Rakkaus (ja siihen kuuluva lupaus toiselle ja itselle) avaavat seksin luonnostaan."

Ehkä jollain noin.

Mutta itse kyllä harrastan seksiä ihan myös sellaisten ihmisten kanssa, joita en rakasta ja joille en lupaa itseäni. En kyllä aina edes tiedä heidän nimeään.

Ja ihan rehellisesti sanottuna: En usko, että olen tässä asiassa jokin iso poikkeus. Eivät ne seksikumppanit minullekaan rakkauttaan tunnusta, tai aina edes nimeään kerro.

"Miten vapaassa suhteessa olevat kokee ne kolmannet osapuolet? Ne ovat kuitenkin oikeita ihmisiä."

Olikohan liian intiimi kysymys, kun vastauksia ei pahemmin ole tullut... Ihan samanlaisia ihmisiä kuin muutkin. Omalta puoleltani nuo 3:net osapuolet ovat olleet perinteisiä ravintola-alkuisia yhdenyönjuttuja. Nettitutustumiset eivät juurikaan ole johtaneet mihinkään. Eli eivät tunteet pahemmin ole olleet mukana, eikä kumppaninikaan ole ymmärtääkseni heitä kohtaan kateutta tuntenut. Kumppanini 3:sista mun ei parane puhua, mutta en ole mitään negatiivista heitä kohtaan kokenut vaikka heidät enimmäkseen olen nähnytkin.

Suhteemme ei taida olla sitä "perinteistä" laatua: ihastutaan -> rakastutaan -> muutetaan yhteen, vaan pikemminkin ihastutaan -> muutetaan yhteen -> kasvetaan yhteen. (Taidanpa arvata mitä kysymyksiä tästä nousee joillekuille mieleen, mutta senkus... ;))

Jukka!

Kiitos rehellisyydestäsi ja pohdinnastasi! En tarkoittanut sanojani mitenkään yleiseksi ja kaikenkattavaksi julistukseksi oikeasta muodosta. Kuten kirjoitat "ehkä jollain noin", niin sensuuntaisesti.

Mä olen nähnyt järkyttäviä mustasukkaisuustappeluita et en usko vapaisiin suhteisiin. Niitä oon nähnyt kapakoissa ja ystäväpiirissä joskus. " Huora "- sanat lentelee täysillä keuhkotessa tai sitten voi tapahtua vakavampaakin. Todellakin tunteet voivat viedä järjen.

Jotkut ratakaisevat mustasukkaisuuden hankkimalla miehen sänkyyn 3.pyöräksi.

Jos tulee mustasukkaisuusdraamaa, niin silloin ei kyllä ole kyse mistään vapaasta suhteesta. Itse asiassa koko nimi on vähän hölmö, sillä vapaa suhde ei todellakaan tarkoita (yleensä) sitä, että mitä tahansa saa tehdä, vaan se viittaa siihen, että tietyillä ehdoilla ja tietyissä tilanteissa voi harrastaa seksiä suhteen ulkopuolisen kanssa. Vapaassa suhteessa nämä tilanteet on siis määritelty ja sovittu etukäteen siten, että molemmat ovat niihin tyytyväisiä, jolloin ei ole mitään tarvetta mustasukkaisuudellekaan. Usein yhtenä ehtona on lisäksi vielä kumppanin veto-oikeus...

kesäpojan kysymykseen, miten kolmannet osapuolet kokee:
Ihmisiä kaikki ovat, mutta itse yritän tehdä mahdollisimman selväksi, että olen sitoutuneessa suhteessa, eli juttu ei koskaan voi edetä suhteeseen / rakastumiseen, vaan seksin jälkeen enin mitä voi tapahtua, on saada uusi ystävä. Siis jos nyt sitten ylipäätään mitään puhutaan... :) "Kolmansista pyöristä" on joskus tullut molempien hyviä kavereita, ja joskus taas tuttavuus jää moikkailun asteelle. Riippuu siis ihan ihmisestä.

Itse kyllä aina koen ne ihmiset, joiden kanssa olen seksiä harrastanut, jollain tavalla läheisinä, vaikka en oikeasti olisi heidän kanssaan tekemisissä jälkeenpäin. Eli tavallaan pidän seksiä myös "suorana tienä" ihmisen lähelle, tapana tutustua toiseen hyvin intiimillä tavalla (en nyt siis tarkoita pelkkää fyysistä tasoa), ja jokainen seksikumppanini on minulle arvokas ihmisenä.

Erikoisinta tilanteessa on se, että tiedän etten ikinä voi rakastua kehenkään toiseen, vaan pysyn varmasti nykyisessä suhteessani, riippumatta siitä kenet tapaan. Ikään kuin sydämeni olisi lukossa, ja avain kumppanillani... :)

Hitusen off the topic mutta....

JPHki toteaa: Mutta miksi ihmiset omaksuvat ilomielin alistavia ja rajoittavia moraalikäsityksiä?

Tämä on huvittavaa. Olen törmännyt useita kertoja. Kun puhutaan moraalisesti arveluttavista asioista ihmissuhteista, joku AINA vetää esille Raamatun ja sen miten typerät pikku ihmiset noudattavat sieltä poimittuja homeisia arvoja. Samat ihmiset unohtavat noudattavansa lähes kaikessa muussa samaisesta kirjasta peräisin olevaa moraalikäyttäytymistä ja olevansa äärimmäisen kiukkuisia, jos joku sitä loukkaa. Vai antaisitko jonkun ilomielin varastaa omaisuutesi? Autosi? Asuntosi? Valehdella sinun olevan syyllinen, vaikka itse on tehnyt rikoksen? Hakata lapsesi tai läheisesi, koska kokee sen oikeaksi tavaksi tehdä niin? Ihan vain esimerkiksi.

Tarkoitan vain, että ne "alistavat ja rajoittavat moraalikäsitykset" ovat ihmisten välisen, huomioon ottavan ja toisten elämää kunnioittavan käyttäytymisen lähtökohta. Jos niitä ei olisi, sinunkin olisi huomattavasti paskempaa ja ikävämpää sekä myös vaarallisempaa elää tässä maailmassa, koska kukaan ei välittäisi oikeastaan mistään. Eli miksi jossain asiassa voidaan heittää moraali romukoppaan vain siksi, että halutaan itse elää enemmän tai vähemmän kuin pellossa, vaikka muissa asioissa ei tottavie haluttaisi tehdä samaa. Onko siis kyse vain varsin itsekeskeisestä omien tarpeiden tyydyttämisen vaatimuksesta?

Siitä välittämisestä musta on kyse myös ihmissuhteissa mitä suuremmassa määrin. Eli kaiken pitää tuntua molemmista hyvältä. Siinä mun mielestä peruskivi.

"...joku AINA vetää esille Raamatun ja sen miten typerät pikku ihmiset noudattavat sieltä poimittuja homeisia arvoja. Samat ihmiset unohtavat noudattavansa lähes kaikessa muussa samaisesta kirjasta peräisin olevaa moraalikäyttäytymistä ja olevansa äärimmäisen kiukkuisia, jos joku sitä loukkaa. Vai antaisitko jonkun ilomielin varastaa omaisuutesi? Autosi? Asuntosi?"

Aivan oikein, nuo asiat eivät kuulu tähän ketjuun. Kommentoin kuitenkin sen verran, että sellaiset moraalinormit joiden yleisesti katsotaan edustavan ns. kristillistä moraalia, eivät tietenkään ole peräisin raamatusta, vaan ovat paljon vanhempaa, käsitykseni mukaan evolutiivista perua. Niitä on toki koottu raamattuun, mutta siihen on koottu myös paljon sellaisia sääntöjä, jotka ovat ehdottomasti naurettavia nykypäivänä. Jos on sitä mieltä, että väkivalta ja varastaminen ovat väärin, niin onko oltava myös sitä mieltä, että nainen ei saa leikata hiuksiaan? Eri elämänalueiden moraalinormit eivät muodosta mitään jakamatonta pottia, jossa kaikki olisi omaksuttava jostain tietystä lähteestä, vaan kukin aika ja yksilö poimii eri lähteistä omansa. Mä olen tässä ketjussa puhunut ainoastaan seksuaalimoraalikysymyksistä. Käsitykset niistä eivät implikoi mitään käsityksistä muilla elämänalueilla.

"Eli miksi jossain asiassa voidaan heittää moraali romukoppaan vain siksi, että halutaan itse elää enemmän tai vähemmän kuin pellossa, vaikka muissa asioissa ei tottavie haluttaisi tehdä samaa."

Tässä keskustelussa ei nähdäkseni kukaan ole ollut heittämässä moraalia romukoppaan, vaan esittänyt näkemyksiään keskustelun otsakkeeseen liittyvistä e r i l a i s i s t a moraalikäsityksistä.

"Siitä välittämisestä musta on kyse myös ihmissuhteissa mitä suuremmassa määrin. Eli kaiken pitää tuntua molemmista hyvältä. Siinä mun mielestä peruskivi."

Tietenkin. Onko jokin asia ristiriidassa tämän kanssa?

Minua ärsyttää joidenkin avoimia suhteita harjoittavien ihmisten ilmaisema ylimielisyys ja alentuva pilkallisuus yksiavioisia kohtaan. Monesti törmää nimittäin sellaisiin käsityksiin, että ihminen joka haluaa elää yksiavioisessa, uskollisessa suhteessa, on jollain tavalla estynyt, rajoittunut ja lukossa seksuaalisuutensa kanssa. Ikään kuin ihminen löytäisi täyden potentiaalinsa ja saisi kaiken mahdollisen irti elämästään vasta sitten kun päätyy harrastamaan seksiä jokaisen silmäämiellyttävän ihmisen kanssa.

Täytyisi kuitenkin pitää mielessä, että ihmiset ja parisuhteet ovat yksilöllisiä. Avoin, ei-uskollinen suhde ei sovi kaikille, eikä sen tarvitsekaan sopia. Avoimessa suhteessa elävät ihmiset eivät myöskään millään tavalla ole sen vapautuneempia tai valveutuneempia yksilöitä kuin ns. "perinteisemmässä", ei-avoimessa suhteessa elävät ihmiset. Kyse on vain valinnoista ja siitä, että löytää itselleen sopivan tavan elää ja olla.

Juuri niin Ilopilleri, kaikki ei sovi kaikille...

Seli seli..

Vapaan suhteen kannattajat toitottavat aina torvella siitä miten ERILAISIA suhteita tulee ymmärtää ja hyväksyä mutta todentotta erittäin usein arvostelevat niitä, jotka ovat sitä mieltä, että yksiavioisuus on hyvä juttu.

Ja ERILAISIA moraalikäsityksiä tulee jälleen ymmärtää mutta silti aivan reilusti lasketellen vapaata suhdetta kannattavat pitävät omastaan poikkeavaa käsitystä ahtaana ja vangitsevana ja auttamatta vanhanaikaisenakin. En kuule siinäkään juuri ymmärtämisen ääntä. Eli taas ollaan minä-minä tiellä, vaikka toista yritetään väittää. Ymmärtää pitää mutta vain yhteen suuntaan.

Sitä paitsi juuri sinä HPHki vedit sen Raamatun esille. Jos ei ole kyse Raamatusta peräisin olevista moraalikäsityksistä, miksi sitten vetoat Raamattuun silloin, kun haluat esittää jotain hyvin negatiivisessa valossa? Puhutaan sitten vain puhtaasti moraalista ilman uskonnollista leimaamista.

"Vapaan suhteen kannattajat toitottavat aina torvella siitä miten ERILAISIA suhteita tulee ymmärtää ja hyväksyä mutta todentotta erittäin usein arvostelevat niitä, jotka ovat sitä mieltä, että yksiavioisuus on hyvä juttu."

Toitottavatko tosiaan? En tiedä kenestä puhut, mutta mä en ainakaan ole sanonut olevani vapaan suhteen kannattaja, vaan vapaan seksuaalimoraalin, miten sen nyt sitten itse kukin määrittelee.

"Ja ERILAISIA moraalikäsityksiä tulee jälleen ymmärtää mutta silti aivan reilusti lasketellen vapaata suhdetta kannattavat pitävät omastaan poikkeavaa käsitystä ahtaana ja vangitsevana ja auttamatta vanhanaikaisenakin. En kuule siinäkään juuri ymmärtämisen ääntä."

Mä, kuten monet muutkin, ovat jo tässä lyhyessä keskusteluketjussakin toistaneet moneen kertaan, että jokaisella on oma tapansa ja eri ihmisille sopivat eri elämäntavat. Kyllä, pidän jotain ajattelutapaa ahdasmielisenä, mutta kenenkään ei tarvitse muuttaa omaa mahdollisesti erilaista käsitystään asiasta tämän takia. Voin pitää jonkun ajattelutapaa ahdasmielisenä, mutta se ei tarkoita, että pitäisin hänen elämäntapaansa vääränä.

"Sitä paitsi juuri sinä JPHki vedit sen Raamatun esille. Jos ei ole kyse Raamatusta peräisin olevista moraalikäsityksistä, miksi sitten vetoat Raamattuun silloin, kun haluat esittää jotain hyvin negatiivisessa valossa? Puhutaan sitten vain puhtaasti moraalista ilman uskonnollista leimaamista."

Juu, eli pieni tarkennus aikaisempaan kommenttiini: Tarkoitukseni oli tähdentää, että altruistiset eli epäitsekkäät moraalikäsitykset, eli halu olla "hyvä" toisia kohtaan, on ihmisessä vanhempaa perua kuin raamattu tai mitkään uskonnot. Toki luonto on antanut meille (mielestäni) epämiellyttäviäkin moraalia sivuavia ominaisuuksia, kuten mustasukkaisuuden. Saattaapa olla, että luonnonvalinta on tyrkännyt ihmistä yksiavioisuudenkin suuntaan; en tiedä kun en ole eläintieteilijä. Mutta sen tiedän, että tänä päivänä ja tässä maassa voimme aika pitkälle itse valita, miten toteutamme seksuaalisuuttamme, ja se on pelkästään hyvä asia se.

Seksuaalista vapautta on vapaus sanoa EI kaikelle, josta ei pidä. Ei se, että tekee kaikkea mahdollista mahdollisimman paljon. EI ei tarkoita ahdasmielisyyttä, se tarkoittaa sitä, ettei halua. Että tietää, mistä pitää ja on vapaa kertomaan sen.

Muakin häiritsee ajatus siitä, että normiseksiä normisuhteessa harrastavat olisivat ahdasmielisiä. Mä uskon taas enimmäkseen olevan niin, että normi on niin normia juuri siksi, että suurin osa tahtoo juuri sen, eikä mitään muuta.

Moraali on tietenkin kulttuurillista. Yleinen moraali on vastoin sitä, minkä ihmiset enimmäkseen kokee omakseen, silloin kun seksuaalisuus luo ongelmia. Kalvavaa syyllisyyttä ja huolta siitä, kun ei mahdu normiin. Tänä päivänä tässä yhteiskunnassa mä koen ahdasmielisyyden toteutuvan toiseen suuntaan kuin ennen tai kuin monessa muussa kulttuurissa. Mä väitän, että huoli siitä, että ei halua seksiä "riittävästi" tai "riittävän estottomasti" on paljon yleisempi huoli kuin huoli siitä, että kokee olevansa seksuaalinen, mutta ympäristö ei salli toteuttaa sitä.

JPHki, miksi sun mielestäsi on ahdasmielistä, että kaikki asiat ei tunnu kivoilta? On varmasti sellaisiakin asioita, jotka ei tunnu susta kivoilta. Ajatteletko silloin olevasi niissä ahdasmielinen?

Raamatusta vielä: moraalikäsityksiä on takuulla ollut ennen Raamattuakin. (Oma näkemys: Olihan maailma Jumalan luoma jo silloin ja toimi samojen periaatteiden mukaan.) Myös seksuaalimoraalisia sääntöjä oli ihan takuulla, vaikkakin ehkä kirjoittamattomia. Nekin, kuten muutkin yhteiset säännökset, ovat syntyneet siitä, kun ihmiset ovat kokeneet rajansa ylitetyiksi ja sanoneet, että se ei käy.

"Mä väitän, että huoli siitä, että ei halua seksiä "riittävästi" tai "riittävän estottomasti" on paljon yleisempi huoli kuin huoli siitä, että kokee olevansa seksuaalinen, mutta ympäristö ei salli toteuttaa sitä."

Tämä olisi minun mielestä mitä mainioin aihe "pinkkiseksi kysymykseksi".

"Mä väitän, että huoli siitä, että ei halua seksiä "riittävästi" tai "riittävän estottomasti" on paljon yleisempi..."

Olen eri mieltä. Minun kokemukseni laajahkosta ja monipuolisesta tuttavapiiristäni noin 15 vuoden ajalta, eli aikuisikäni ajalta, kertoo muuta.

"JPHki, miksi sun mielestäsi on ahdasmielistä, että kaikki asiat ei tunnu kivoilta? On varmasti sellaisiakin asioita, jotka ei tunnu susta kivoilta. Ajatteletko silloin olevasi niissä ahdasmielinen?"

Kyllä, ajattelen olevani ahdasmielinen aika monissakin kysymyksissä, joista osaan liittyy asioita, jotka eivät tunnu minusta kivoilta. Kuten suhtautumisessa päihteisiin. Ja käyttäytymisnormeihin sosiaalisissa tilanteissa. Ja työmoraaliin. Ja autourheiluun. Ja niin edelleen.

Viesti poistettu.

Minä olen myös pudonnut kärryiltä.
JP varmaan itsekin voi vastata tähän "keskusteluun", mutta:

En ollenkaan näe, missä kohtaa hän olisi kommenteissaan ollut ahdasmielinen tai liputtanut
Yhden Oikean Mielipiteen puolesta.

Aivan toiselle taholle näyttäisi olevan ylitsepääsemättömän tärkeää, että keskustelijat olisivat samaa mieltä...

(Kaikella hyvällä, mutta... meneekö jo inttämiseksi -?)

Viesti poistettu.

Ei ole loogista, ei. Mutta tekikö joku tosiaan moisen kahtiajaon -?

(Viestihistoriat näkyvissä rekisreröityneille/kirjautuneille, toki huom.)

Niinhän ne näkyy. Mutta poistin ne viestit, kun halusin, ettei niitä tarvi kommentoida.

En mä tahdo tai tarkoita olla inttäjä. Innostun vaan helposti. Ja sitten oon niin intensiivinen. Varmaan se tuntuu muista painostavalta.

En tahdo kommentoida tän keskustelun aiheeseen enää. Ei sillä oo mitään väliä.

Kiitos, Rh. Keskustelu on ollut kiinnostavaa ja olen saanut sanottua kaiken olennaisen, mikä oli mielessäni. Nyt on aika lopettaa tästä aiheesta.