Järki ja tunteet

Järki ja tunteet erotetaan toisistaan ja asetetaan usein myös vastakkaisiksi.

Mikä on niiden ero? Miksi ne asetetaan vastakkain? Voiko niitä edes erottaa toisistaan? Onko järki evoluution mukanaan tuomaa kontrollia alkukantaisista tunteista?

Molemmat ovat fysiologisia prosesseja ja sinällään eivät kulttuurisia ilmiöitä. Kulttuurista on se, missä tilanteessa mikäkin tunne nousee esiin tai mikä koetaan järkevänä.

Miksi ihminen niin usein tuntee jotakin, jota järki vastustaa?

Sekalaisia kysymyksiä, joita varmasti olisi enemmänkin. Pitäkäämme tätä siis vain keskustelunaloituksena aiheeseen, jolle ei liene vastausta :)

No aluksi sanoisin, että molempia tarvitaan. Tilanteesta kai riippuu, kumman kannattaa antaa johdattaa, tunteiden vai järjen.

Järjenkäyttö on mielestäni enemmän opittua, siis kulttuurin luomaa, normeja, odotuksia, sääntöjä kun taas tunteet ovat ehkä? lähempänä jotain alkukantaista ja säätelemätöntä.

Järki ehkä tähtää enemmän "loogiseen" lopputulokseen kun taas tunteet eivät niinkään anna vastauksia tilanteisiin vaan jopa luovat vain lisää kysymyksiä. Mutta usein juuri tunteet ovat se liikkeelle laittava voima.

Mutta entäs sitten vaisto, mihin se sijoittuu järjen ja tunteiden kanssa?
Aika usein ainakin itse etenen vaistonvaraisesti.

Mutta jos nyt on pakko johonkin lopputulokseen tulla, niin omasta elämästäni haluaisin voida sanoa, että sitä ohjasi enemmän tunteet eikä niinkään järki.

Vaisto on kuin varoitusmekanismi jarjen ja tunteen valilla.

Järki ja tunteet ovat molemmat abstrakteja käsitteitä, kumpaakaan ei ole olemassa.

Molemmilla käsitteillä tarkoitetaan ihmisen sisäisiä prosesseja, jotka ohjaavat hänen toimintaansa. En usko, että ne ovat erotettavissa toisistaan. Itse asiassa jopa tässä minun päättelyketjussani on käytetty sekä järkeä että lopulta tunnetta, ns. perstuntumaa :)