Münchenissä annettiin huhtikuussa tuomio, jossa hiv positiivisuuden mainitsemattajättäminen toi kuuden kuukauden ehdollisen tuomion, nimikkeellä "vaarallinen pahoinpitely". Se sijoittuu suomalaisessa syteemissä pahoinpitelyn ja törkeän pahointpitelyn välimaastoon.
Tapauksessa kaksi vahvassa humalassa ollutta miestä harrastivat suuseksiä ilman ehkäisyä ja ilman laukeamista suuhun. Asianomistajan mukaan hän oli myös passiivisena osapuolena suojaamattomassa anaaliseksissä, myös ilman siemensyöksyä. Vaikka asiaa ei voitu todistaa ja syytetty kielsi anaaliseksin tapahtuneen, oikeus kuitenkin katsoi näin olleen ja otti myös sen huomioon antaessaan tuomion. Asianomistaja ei saanut hiv-tartuntaa.
Merkillistä on tietenkin se, että tuomio tuli pahoinpitelystä eikä esim. pahoinpitelyn yrityksestä. Syytetyn mielestä ei tartuntariskiä ollut, koska hänen virusmääränsä on lääkityksen takia alle mitattavissa olevan määrän eikä hänellä ollut muita sukupuolitauteja.
Syytetty ei ollut myöskään kieltänyt olevansa negatiivinen (mitä myös tapahtuu), vaan kumpikaan ei ottanut asiaa puheeksi.
Juttu herättää mielenkiintoisia kysymyksiä, kuten esim. kenellä on vastuu ehkäisystä, pitääkö positiivisen sanoa olevansa positiivinen vai otetaanko asia yhteisesti puheeksi ennen aktia. Vastuu näyttää olevan positiivisella, sillä mikäli hän jättää sanomatta statuksensa tai valehtelee sen ja suojaamaton akti tapahtuu, on hän tehnyt itsensä rikolliseksi.
Tavallaan hämmentävää myös on jo pelkästään Euroopan sisällä olevat eroavaisuudet turvaseksin suhteen. Suomessa suositellaan ehkäisyä myös suuseksissä; Saksassa suuseksi on turvallista, kunhan spermaa ei joudu suuhun.
Sveitsin lääkintöhallituksen (!) mukaan pariskunnat, joissa toinen on positiivinen, voivat harrastaa suojaamatonta seksiä, mikäli 1) 6 kuukauden ajan virusmäärät ovat pysyneet alle mitattavissa olevan määrän, 2) positiivinen huolehtii täsmällisesti lääkityksestään, 3) eikä hänellä ole muita sukupuolitauteja. Satunnaisissa kontakteisa kuitenkin turvaseksi: yhdyntä kumilla, eikä spermaa / verta suuhun.
Tapauksessa kaksi vahvassa humalassa ollutta miestä harrastivat suuseksiä ilman ehkäisyä ja ilman laukeamista suuhun. Asianomistajan mukaan hän oli myös passiivisena osapuolena suojaamattomassa anaaliseksissä, myös ilman siemensyöksyä. Vaikka asiaa ei voitu todistaa ja syytetty kielsi anaaliseksin tapahtuneen, oikeus kuitenkin katsoi näin olleen ja otti myös sen huomioon antaessaan tuomion. Asianomistaja ei saanut hiv-tartuntaa.
Merkillistä on tietenkin se, että tuomio tuli pahoinpitelystä eikä esim. pahoinpitelyn yrityksestä. Syytetyn mielestä ei tartuntariskiä ollut, koska hänen virusmääränsä on lääkityksen takia alle mitattavissa olevan määrän eikä hänellä ollut muita sukupuolitauteja.
Syytetty ei ollut myöskään kieltänyt olevansa negatiivinen (mitä myös tapahtuu), vaan kumpikaan ei ottanut asiaa puheeksi.
Juttu herättää mielenkiintoisia kysymyksiä, kuten esim. kenellä on vastuu ehkäisystä, pitääkö positiivisen sanoa olevansa positiivinen vai otetaanko asia yhteisesti puheeksi ennen aktia. Vastuu näyttää olevan positiivisella, sillä mikäli hän jättää sanomatta statuksensa tai valehtelee sen ja suojaamaton akti tapahtuu, on hän tehnyt itsensä rikolliseksi.
Tavallaan hämmentävää myös on jo pelkästään Euroopan sisällä olevat eroavaisuudet turvaseksin suhteen. Suomessa suositellaan ehkäisyä myös suuseksissä; Saksassa suuseksi on turvallista, kunhan spermaa ei joudu suuhun.
Sveitsin lääkintöhallituksen (!) mukaan pariskunnat, joissa toinen on positiivinen, voivat harrastaa suojaamatonta seksiä, mikäli 1) 6 kuukauden ajan virusmäärät ovat pysyneet alle mitattavissa olevan määrän, 2) positiivinen huolehtii täsmällisesti lääkityksestään, 3) eikä hänellä ole muita sukupuolitauteja. Satunnaisissa kontakteisa kuitenkin turvaseksi: yhdyntä kumilla, eikä spermaa / verta suuhun.