Sana sunnuntaiksi: suvaisevaisuudeta

Kovin erilaisia ovat eri uskontosuuntien saarnat. Kuuntelin Luther-säätiön sivuilta Eero Kaumin saarnaa 29.7.2007. Se on netissä. Pappi puhuu vääristä profeetoista.

Väärienkin profeettojen oppikirjana on raamattu. Täytyy olla tarkkana että erottaisi väärät oikeista. Valheapostoleille on tyypillistä se, että he rakentavat paratiisia tähän maailmaan, jossa nyt olemme. He kehottavat paljon rakastamaan, he kehottavat hyväksymään ja suvaitsevaisuuteen. Eero Kaumi on ennenkin omien sanojensa mukaan saarnannut suvaitsevaisuudesta. Hän kerran katsoi raamatusta, montako kertaa raamatussa puhutaan suvaitsevaisuudesta. Se sana on 6 tai 7 kertaa, ja vain yhden kerran myönteisessä muodossa. Se yksi kerta oli Esterin kirjassa. Esteri sanoo kuninkaalle: "Jos kuningas suvaitsee, niin….." (Eero nauraa omalle jutulleen). Kaikkialla muualla se on hyvin kielteisessä merkityksessä: "Älkää suvaitko", "älkää missään tapauksessa suvaitko..". Huomatkaa: Jumalan sana on hyvin ei-suvaitsevaa. Se kehottaa kaikessa pitäytymään siihen, mikä on kirjoitettu. Tästä tuntee oikeat profeetat. He -----------uskaltavat pitäytyä siihen sanaan joka on kokonaistotuus. -----Oikeat profeetat eivät rakenna tätä maailmaa, vaan he kiinnittävät sydämet näkymättömän rajan tuolle puolelle, iankaikkisuuteen.
(vapaasti referoituna)

=====

Luther-säätiön papit eivät tietääkseni työskentele millään tavalla naispappien kanssa.

Niin, kumpikohan se sitten on tärkeää, jokin sana (kieli kun on kuitenkin muuttunut) vai se mitä sanojen kokonaisuus tarkoittaa.. Joku tahtoo taas leikkiä sanaleikkejä. Onkohan Eero Kaumin mukaan lammas erityisen tärkeä, kristitty ja pyhä eläin, niistä kun puhutaan niin paljon Raamatussa.. ?

Ymmärrän kyllä Kaumin näkökulman, ja tavallaan oon samaa mieltä. Taas tulee vastaan vain se iänikuinen tiukkien sääntöjen kannattamisen perusasia: niitä noudatetaan itse, niiden perusteella ei tuomita muita.

En jaksa olla niin innostunut sanaleikeistä, että jaksaisin laskea montako kertaa ja monessako eri muodossa Raamattu sanoo Älkää tuomitko, rikka ensin omasta silmästä, heittäköön ensimmäisen kiven.. blaa blaa. Varmasti ihan riittävän monta.

vaeltaja2006 kirjoitti: "kerran katsoi raamatusta, montako kertaa raamatussa puhutaan suvaitsevaisuudesta. Se sana on 6 tai 7 kertaa, ja vain yhden kerran myönteisessä muodossa. Se yksi kerta oli Esterin kirjassa. Esteri sanoo kuninkaalle: "Jos kuningas suvaitsee, niin….." (Eero nauraa omalle jutulleen). Kaikkialla muualla se on hyvin kielteisessä merkityksessä: "Älkää suvaitko", "älkää missään tapauksessa suvaitko..". Huomatkaa: Jumalan sana on hyvin ei-suvaitsevaa."

Eero on oikeassa. Yleensä Raamatussa suvaitseminen liittyy pakanauskontoja harjoittavien kanaanilaisten suvaitsemiseen tapoineen kun taas Jumalan käsky oli tappaa kanaanilaiset sukupuuttoon.
Keskeistä oli se, että se oli Jumalan kansa, jolle Jumala oli näyttäytynyt henkilökohtaisesti ja nämä ihmiset olivat Jumalan kansan keskuudessa. Ovatko suomalaiset Jumalan kansa, ei. Siis missä on se silta Raamatun sanan ja modernin suvaitsevaisuuden välillä?

"kehottaa kaikessa pitäytymään siihen, mikä on kirjoitettu. Tästä tuntee oikeat profeetat. "

Oikeat profeetat?
Mooses ja Joosua neuvottelivat Jumalansa kanssa kun Jehova oli kyllästynyt omaan kansaansa. Neuvottelu oli tuloksellista, Jumalan mieli muuttui.
Myös Job kävi väittelyä Jumalan kanssa.
Joona oli hyvin uppiniskainen kieltäytyessään tehtävästä, mutta täytti sen pakotettuna.
Tuomas uskoi vasta kun pisti kätensä haavoihin.

Ei ole siis mitään väärää siinä, että epäilee ja että pyrkii neuvottelemaan Jumalansa kanssa. Ei Jumala luonut ihmisiä tahdottomiksi kynnysmatoiksi tai ainakaan minä en halua niin kuvitella.

Neuvottelun ja kapinallisuuden välillä on raja. Aatami, Eeva, Koorah, Daatan, Abiram ja Lucifer ylittivät tuon rajan.

..menkää ja tehkää kaikki kansat..

Se Raamattu pitää lukea järjestyksessä!

Maailma on pullollaan parempia kirjoja kuin Raamatun suodatettu ja muovattu kokoelma. Lukekaa niitä parempia kirjoja siis.

"Se Raamattu pitää lukea järjestyksessä!"

Mutku siin viimisillä sivuilla alkaa vasta tapahtumaan jotain merkittävää... :-?

"Maailma on pullollaan parempia kirjoja kuin Raamatun suodatettu ja muovattu kokoelma. Lukekaa niitä parempia kirjoja siis."

Äläs nyt... Raamattu on varsin viihteellinen, ja lisäksi tietysti oiva katsaus aikansa kulttuuriin, maailmankuvaan ja tabuihin ihan ilman suodatusta. Siihen pitää vaan suhtautua oikealla asenteella.
Raamatusta löytyy myös paljon hienoja ja kauniita kirjoituksia, kuten 1. korinttilaiskirjeen luku 13... Raamattua on pakko suodattaa ja tulkita jo pelkästään sen ristiriitaisuuksien vuoksi, ja jokainen se lukija pakostikin poimii kirsikat kakusta.

"Se Raamattu pitää lukea järjestyksessä!"

Heh.
Minulla on (myös) Vartiotorniseuran Raamattu.
He (Jehovan todistajat) ovat erityisen tarkkoja siitä että asia kuin asia tulisi käännetyksi ja ilmaistuksi täsmällisesti - tottakai, kirja kun on heille pilkkuja myöten Jumalan sanaa.
Siinä on erityisen hyvä indeksi josta käsin löytää helposti kaikenmoisia oikein herkullisia kohtia sieltä täältä.
Kun siis lukee kuin piru raamattua.

Samaa mieltä kuin Wenyä. Raamattu painii samassa sarjassa kuin muutkin muinaiset eepokset, kuten Homeros tai Veda-kirjallisuus. Jos pitää kuvitteellisista historiallisista tarinoista, epiikasta, kannatta ilman muuta lukea raamattuakin; koraani puolestaan menee enemmän lyriikan puolelle. Vaikkapa Joosefin ja kumppanien seikkailut tai Daavidin ja Jonathanin tarina ovat oikein mielenkiintoisia ihan kirjallisuutena. Seikkailua ja jännitystä, rakkautta ja mustasukkaisuutta, eikä jumalakaan näytä paljon puuttuvan näiden poikien puuhiin.

No joo.. Jos lukee lääkärin sairaudenhoito-ohjeetkin pelkkänä kaunokirjallisuutena, niin ei se ole lääkärin tai reseptin vika, ettei ohjeiden vaikutuksetkaan toimi omassa elämässä kaunokirjallisuutta paremmin.

No... jos lääkärin ohjeet on kirjoitettu 2000+ vuotta sitten, turvallisempaa todellakin lienee suhtautua niihin kaunokirjallisuutena...

Kulttuurit muuttuvat, ja jotkut Raamatun ohjeet ovat selvästi tarkoitettuja siihen kulttuuriin, johon ne on annettu. Sitten on niitä lainalaisuuksia, jotka eivät muutu. Ei ihminen ole muuttunut.

Aika moni lukee Raamattua pohjimmiltaan miettien, että haluaako sen olevan totta vai ei. Moni päätyy siihen että ei halua, ja ei siksi aio uskoa. Siellä kun on paljon kaikkea, mikä tuntuu epäreilulta. Mutta maailma nyt vaan on epäreilu. Musta on niin paljon viisaampaa hyväksyä maailma sellaisena kuin se on ja elää siihen sopeutuen, eikä jäädä purnaamaan, että olisi kivempi, jos olisi toisin.

Voisihan se olla kivaa, mutta se ei vain ole niin.

Vastaavasti jos lukee kaunokirjallisuutta, mutta tulkitsee sen lääkärin sairaanhoito-ohjeiksi, ei siitäkään hyvää seuraa.

Ihminen ei ole muuttunut; TOTISESTI EI. Mika Valtarin egyptiin sioittuva suurromaani on opettanut mulle paljon enenmmä kuin RAAMATTU. Samojen alkukysymysten äärellä näissä molemmissa kuitenkin velletaan.

Mihin mun nalleni nyt on oikein kadonnut? Ai tullahan sänkyllä makoilee ja kuuntelee Kitaron musaa ja jäähdyttelee teetään ja lisää siihen hunajaa.

Olen täysin samaa mieltä ap:n kanssa Waltarin romaanista. Se on eräs hienoimmista kotimaisista teoksista mitä on koskaan kirjoitettu.

Simsalabim Jim kirjoitti: "Olen täysin samaa mieltä ap:n kanssa Waltarin romaanista. Se on eräs hienoimmista kotimaisista teoksista mitä on koskaan kirjoitettu."

Amen!

Entä Waltarin "Valtakunnan salaisuus" -?

Lukemistani Waltareista rankkaan tuon Valtakunnan salaisuuden parhaaksi (mutta parempiakin suomalaisia löytyy, en ole fani).

Ja Raamatusta...suhtaudun siihen kuin mihin tahansa muuhunkin kirjaan, sieltä löytyy hyviä pointteja ja katsauksia siihen mitä on olla ihminen mutta niitä huonompiakin kohtia löytyy...

Silti, on se lukemisen arvoinen paketti, siellä on hyviä ajatuksia, hyvää kaunokirjallisuutta ja yleensä länsimaisen kulttuurin ymmärtäminen vaatii jonkintasoista Raamatun tuntemista.

Mua on viime aikoina ruvennut tosiaan rassaamaan se, että mitä enemmän tietää sen tiätämättömäksi itsensä tajuaa. Paljon on myös hienoa musiikkia, jota ei koskaan saa kuulla. Tämä 24/7 ja vain yritysten ensimäisetä vuosi neljänneksetä vaahtoava nyky-yhteiskunta on mieletön mielestäni. Aivan loistava symbioosi on Rammau ja Hewitt.

Rokkihomo kirjoitti: "Entä Waltarin "Valtakunnan salaisuus" -?"

Myöskin hyvä kirja, joskaan ei mielestäni yllä aivan Sinuhen tasolle.

Simsalabim Jim kirjoitti:
"Vastaavasti jos lukee kaunokirjallisuutta, mutta tulkitsee sen lääkärin sairaanhoito-ohjeiksi, ei siitäkään hyvää seuraa."

Luojan kiitos tai siis kiitos vaan, ettei raamatussa ole kauheasti sairaanhoito-ohjeita. Ajan kuluessa on huomattu, että nykyihminen tietää monen asian paremmin kuin jumala raamattua kirjoittaessaan.

Raamatun kirjoittivat ihmiset. Ja muutenkin oon eri mieltä. Raamatussa on paljon sellaisia totuuksia, joiden syitä ei tiedetä vielä, mutta mitä enemmän saan tietää ihmisistä ja maailmankaikkeuden toiminnasta, sen upeammaksi kirjaksi Raamatun huomaan. Uuden tiedon saralta "syntisen" elämän vaikutukset geeniperimään ovat loistava esimerkki, aivan uutta tiedettä, mutta Raamattuun kirjattu jo kauan kauan sitten. Kolmanteen ja neljänteen polveen asti ylettyvät isien syntien vaikutukset. (Jopa aihetta käsittelevässä tiede-dokumentissa oli Raamatunlainaus.)

Ei sekään ole kirjan vika, jos sitä ei osata oikein lukea.

Kerro ihmeessä lisää geeniperimän ja synnin yhteyksistä.

Epäterveet elämäntavat muuttavat ihmisen geenejä. Muutos ei näy vielä ihmisessä itsessään, vaan monen sairauden osalta vasta lapsenlapsissa. Tälläisiä geenien muuttajia ovat esimerkiksi tupakka ja runsaasti nautittu alkoholi. Ihminen ei siis vahingoita vain itseään huonoilla elintavoilla, siksi niistä on myös syvempi vastuu. Vastuu alkoholista tai tupakasta kultturillisena ilmiönä ei tietenkään ole yhdenkään yksittäisen ihmisen, mutta kaikkien yhteinen.

Asian voi nähdä Jumalan kostona, tai sen voi nähdä toisellakin tavalla uskonnollisin silmin. Maailma toimii tietyllä tavalla, ja meille on annettu ohjeet, miten elää tässä maailmassa ilman että vahingoitamme ketään.

Mutta kuten sanottua, tämä on vielä ihan uutta tiedettä. Kovan tutkimuksen alla on käsittääkseni esimerkiksi sota-ajan ravinnon yhteys suomalaisten korkeaan diabetesalttiuteen ja allergioihin. Kovin tarkkaan en osaa kertoa, kannattaa koittaa googlettaa. Aiheesta on tullut äskettäin ainakin kaksi tv-dokumenttia, mahdollisesti niiden uusintoja voit ehtiä näkemään.

Kukaan vakavasti otettava luonnontieteilijä ei usko raamattuun (eikä koraaniin yms) eikä jumalaan (jumaliin),
joten tiededokumentteja katsoessa kannattaa raamattu unohtaa.

Raamatun jutut ovat niin moniselitteisiä, että Raamattua voi tulkita miten tahansa, jokainen haluamallaan tavalla.

Kesäpoika, löydät Raamatusta totuuksia ihmisestä ja maailmankaikkeuden toiminnasta, koska olet vakaasti päättänyt suhteuttaa kaikki kuulemasi tiedeuutiset yms. juuri Raamattuun. Jos olisit päättänyt suhteuttaa ne vaikka Kari Hotakaisen Juoksuhaudantiehen, uskon että löytäisit ne totuudet tarvittaessa sieltäkin.

:D Ei ammatinvalinnalla ja uskonnollisuudella ole mitään tekemistä keskenään, Vikkari.

Musta taas tuntuu, että uskontoa vastustavat ihmiset ovat vakaasti päättäneet lukea Raamattua oudosti. Tuskin kukaan kuitenkaan on oikeasti sitä mieltä, että jos ihmiset oikeasti eläisivät niin kuin Raamattu opettaa, tuomitsematta, auttaen ja anteeksiantaen, niin etteikö maailma olisi paljon kivempi paikka meille kaikille. Kyllä ongelma aina ja kaikkialla on se, että ihmiset eivät niin elä, eivät uskovat eivätkä uskottomat. Niin että ei uskonnollisuus mikään ongelma ole, vaan sen oppien noudattamsen puute.

Se vaan on niin kamalan vaikeeta.

Ihminen, jolla on moraali, ei suostu tekemään ammatikseen mitä vaan.

Ollisi varmaan hienoa olla hävittäjälentäjä, mutta kun se on vastoin uskonnotonta moraaliani. Eikö usko tuo mukanaan mitään tälläisia "rasitteita"? En menisi töihin armeijaan, ydinvoimalaan, en pörssimeklariksi, tupakkakauppiaaksi enkä papiksi (tässä vain muutamia esimerkkejä). Buddhalaiseksi munkiksi Sri Lankaan harkitsin meneväni nuorena poikana, mutta hehän eivät uskokaan jumalaan. Nykyinen ammattini (atk-ala) on kompromissi, johon en ole täysin tyytyväinen, mutta en ole vielä löytänyt sitä oikeaakaan työpaikkaani.

Mutta tiedemies, joka työaikana etsii todisteita teorioiden tueksi, mutta vapaa-aikanaan miettii vaikkapa joutuvatko kastamattomat sikiönä kuolleet helvettiin vai limboon (ilman pienintäkään todistetta kummankaan olemassaolosta) on kyllä ristiriitainen jo ajatuksenakin.

Oletko sä nyt ihan oikeati tosissasi Vikkari, vai onko tää nyt sitä sarkasmia?

Limbo keksittiin keskiajalla, ei sillä Raamatun kanssa oo mitään tekemistä. Enkä oo kyllä koskaan vielä löytänyt itseäni pohtimasta mitään tuollaista. :D Sillon kun mä hihhuloin, niin mulla on yleensä auki Raamattu ja milloin fysiikan, milloin biologian kirja yhtä aikaa.

Eivät tiedemiehet tutki Jumalaan liittyviä kysymyksiä. Ne tutkivat luomakuntaa. Ei tieto luomakunnasta ole missään ristiriidassa luojansa kanssa. :D Se on vain täysin erilainen näkökulma asiaan.

Sulla on ihan outoja kuvitelmia siitä mitä uskovaisuus tarkoittaa.

Edit: Niin siitä moraalista, ei usko sellaisenaan taida tuoda mitään rajoitteita, kyllä uskovissakin on niin monenmoisia hiippareita. :) Itselleni se tuo kyllä, noi sun luettelemat on hyviä esimerkkejä. En vois myöskään olla baarimikkona, koska en tahtoisi myydä niille, jotka eniten tahtoo ostaa. Enkä voisi olla turkistarhaaja tai koe-eläinhoitaja tai.. No, on aika paljon aloja, jotka ei tunnu omilta eettisistä syistä. Mutta se sitten taas onkin jo ihan eri aihe, että mitä rajoitteita kenenkin mielestä uskon PITÄISI tuoda.

Limbo oli vain esimerkki, vastaavia löytyy raamatusta ja uskonnoista mielin määrin.

Kun uskovainen tiedemies löytää todisteita uskoaan vastaan, toimiiko hän uskonsa vai totuuden puolesta?

Miksi tiede ei tutki jumalaan liittyviä kysymyksiä? (Olen samaa mieltä, teologia EI ole tiedettä).
Miksi se ei saisi tutkia?

Sinulla on ihan outo käsitys jumalasta, minkä kristinuskon jumalaan uskot?

Rukouksen voimaa on tutkittu tieteellisesti (American Heart Journal, 2006/4). Tuloksena oli, että rukous _vaikuttaa_!! Uskovaisille huono uutinen on, että vaikutus oli negatiivinen verrattuna verrokkiryhmiin.

Ryhmiä oli kolme, yhden puolesta rukoiltiin, mutta heille ei tätä kerrottu, toisen puoesta ei rukoiltu, eikä heille kerrottu. Kolmannen ryhmän puoesta rukoiltiin ja he tiesivät sen.

Kahden ensimmäisen ryhmän väiliilä ei ollut eroja, mutta kolmas ryhmä menestyi huonommin kuin muut. Kyseessä oli ohitusleikkauspotilaat ja eniten komplikaatioita oli ryhmällä kolme.
ÄLKÄÄ siis RUKOILKO puolestani tai tehkää se salaa.

(typoja korjattu)

Mitähän ne sellaiset tulokset on, tai edes voisivat olla, jotka voi olla uskoa vastaan? Ei sellaisia voi olla olemassa. Eiväthän mitattavissa olevat asiat koskaan kerro mitään siitä MIKSI. Ne nyt vaan on eri aiheita. Ei elämän vaiheiden tarkka tunteminen kerro siitä, miksi ihminen on. Tai lehtivihreän kemiallisten reaktioiden tunteminen siitä, mikä on kasvin merkitys.

Mä sanoin, että käsityksesi uskovista on ihan outo siksi, että kun itse olen uskova, niin tiedän kyllä ihan tarkalleen, ettei se vaadi mitään sellaista fundamentalismia, jonka selvästi näyt olettavan automaattiseksi osaksi uskovaisuutta.

Jospa jumala onkin luonut maailman sellaiseksi, että juuri noilla mitattavilla suureilla tullaan jonain päivänä saamaan vastaus kysymykseen "miksi".
Mikä valtuus sinulla kesäpoika on väittää, ettei niin voisi olla?

Puuh.. Ei ole mitään valtuuksia ei. En kyllä ymmärrä, mitä (esimerkiksi) voisit tarkoittaa, mutta eipä munkaan viestini tainnut tulla ymmärretyksi. Mä tahtoisin kyllä mielelläni nähdä sen laitteen, jolla voidaan mitata filosofiaa.

Mä selitän vielä tarkemmin.. Tiedemies halkoo atomeja ja tutkii niiden toimintaa saaden aikaan tuloksia. Toinen tiedemies tutkii limbistä järjestelmää ja saa myös aikaan tuloksia. Kolmas listaa kilpikonnan dna:ta. Neljäs tutkii kaukaisessa maassa sivettikissojen metsästystekniikkaa. Mun kommenttini oli yksinkertaisesti se, että kuka tahansa noista edellä mainituista, tai vaikka kaikki, voivat uskoa Jumalaan, eikä se vaikuta heidän kykyynsä tarkkailla sivettikissoja, tunnistaa dna:ta tai kemiallisia reaktioita. Heidän töidensä tulokset voivat olla ihan millaisia vain, eikä tutkitun dna:n rakenne, antoipa se sitten vastaukseksi diipa tai daapa, ole ristiriidassa Jumalan olemisen tai olemattomuuden kanssa. Musta ei myöskään oo mitään suurta valtuuksien ylittämistä olettaa, ettei sivettikissan metsästystekniikka ole "Jesus loves you".

kesäpoika sanoo: "Mutta kuten sanottua, tämä on vielä ihan uutta tiedettä. Kovan tutkimuksen alla on käsittääkseni esimerkiksi sota-ajan ravinnon yhteys suomalaisten korkeaan diabetesalttiuteen ja allergioihin."

Tässä mielestäni oikein klassinen tyyppiesimerkki siitä miten uskossa olevat asettuvat toisia ihmisiä korkeammalle ja syyttävät heitä sitten huonommiksi ihmisiksi tekemiensä "syntien" vuoksi. Minkäänlainen tolkullinen keskustelu näistä "synneistä" on tietenkin täysin mahdotonta, juuri tässä esimerkissä tuskinpa katsotaan että sota-ajan ihmisten nauttineen ravinnoksi vain ja ainoastaan sitä mitä säännöstelytaloudessa saattoi perheelleen laillisesti ja hieman laittomastikin hankkia. Mutta sekin siis taatusti oli liian vähän ja aiheutti aliravitsemusta. Mutta nyt uskovaisten on helppo jälkikäteen asettua itse norsunluutorniin ja lyödä sieltä "syntinen"-leimalla täppä jokaisen tuona aikana eläneen otsaan. Ihan kuin uskovat eivät itse tuohon aikaan toimineet täsmälleen samalla tavalla...

Uskovaisuus antaa siis synti-käsitteen kautta mahdollisuuden olla suvaitsematta yhtään mitään ja ketään, ja vieläpä samalla hetkellä voidaan sitten haukkua epäsuvaitsevaisiksi kaikki ne jotka eivät tällaiseen syntikehitelmään ole kiinnostuneita lähtemään mukaan.

Epäilisin tämän rakennelman olevan syynä siihen, että uskovaisuus ei ole kovin korkeassa huudossa vähääkään koulutetumpien ihmisten keskuudessa, siis sellaisten jotka on kasvatettu käyttämään edes vähänkään omia aivojaan. Sinänsä sääli että hyvät ajatukset ja opetukset pilataan oman taivaspaikan varmistamisella, missä toisten ihmisten elämän kunnioittamisella ei näytä olevan mitään osaa.

Voimmeko vieraantua meille ihmisinä olevasta luonnosta?
Vastauksia on peruslähtökohdiltaan kaksi: kyllä ja ei.
Ihmisen eri teiden kuvauksia ja mahdollisesti teille annettua rakentavaa materiaalia on kirjallisuuden lajissa nimeltä uskonnollinen kirjallisuus.
On kuitenkin olemassa ihmisiä, joiden mielestä esimerkiksi toivolla ei ole kestävää perustaa tai rakkaus ei ole mikään yleinen kutsu. Näihin uskovan mielestä se on kuitenkin ainakin hyvin surullista.

Ihminen on ja kuuluu jonnekin (tai ainakin haluaa uskoa niin).
Meille on sanoma sellaisesta, sanoma hyvästä, hyvästä, joka on myös ihmisen muodossa - se ei ole mitenkään pelkästään luontomme ylittävää, vaan juuri meitä. --- Tieteellinen tieto ei itsessään tuo hyvää. Hyvä on ihmisten niitä tekoja, jotka ovat aidosti ja pysyvästi meille kaikille hyviä. Voi sattua, että kuka tahansa tekee näitä tekoja, MUTTA me teemme myös pahoja tekoja. Miten on näiden tekijöiden laita - kun seurauksetkin tulevat esille?
Mitä me tahdomme? Tahdommeko rakkauden pysyvän - vaikeine teineen (toisen huomioimisessa) - vai ei?
Uskominen pysyvään hyvään voi merkitä mullistuksia oman mahdollisen hyvän käsittämiselle.

k_ma!

Olemme k a i k k i syntisiä ja kärsimme syntimme seurauksista.

K_ma, mistä ihmeestä sä sellaista keksit, että mä olisin sitä mieltä, etteivät nuo asiat kosketa uskovia? :O

Tottakai ne koskettaa!

Mä oon sanonut jo niin moneen kertaan niin monessa keskustelussa, että kaikki säännöt ja ohjeet on tehty noudatettaviksi ITSE, ei vaadittaviksi muilta, etten ajatellut sitä tarvittavan toistaa enää. Ja mun tapauksessa tuo itse on tietenkin minä.

Miksi on niin vaikea lukea uskovan ihmisen kirjoituksia niin kuin muiden ihmisien? Syyttävä asenne ei ole minussa, se on vain lukijan oletus, jonka takia on niin kamalan vaikeaa saada omia ajatuksiaan toisille perille. Ne kun aina vaan luulee mun sanoneen jotain ihan muuta kuin mitä sanoin, ja se turhauttaa.

Ei syntisyys yleensäkään oo mikään syytös, se on vain fakta. Eikä ihmisten omantunnon herättäminen tänä päivänä toimi enää samoin, ylhäältä käsin auktoriteettina määräämällä kuin se on joskus toiminut, vaan yhteistyöhalu ja kannustaminen on se voima, joka saa kaikki puhaltamaan yhteen hiileen. :)