Äijäenergiaa eduskunnassa

Eduskunta palasi joululomaltaan, jota siis riitti aina helmikuulle asti. Eduskunnan arvovaltaa varjostaa kohu seksuaalisesta häirinnästä, jota kyselyyn vastanneista, eduskunnassa työtä tekevistä naisista kolmasosa oli joutunut omakohtaisesti kohtaamaan. Häiritsijöinä oli myös kansanedustajia.

Hesari julkaisi 27.1. nimet ja kuvat seitsemästä kansanedustajasta, jotka tiettävästi harrastavat mautonta, seksististä läppää, jota naiset joutuvat korvat punaisina työpaikallaan kuuntelemaan. Osa nimetyistä oli saamastaan maineesta yllättynyt ja lupasi parantaa tapansa. Osa ei lainkaan suostunut myöntämään syyllisyyttään häirintään. Erään mielestä naisten pitäisi nauraa juttujen mukana, ja "jos ei sellaisia juttuja kestä, pitää pohtia uudestaan ammatinvalintaansa."
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/1135233629461

Vertasin häiritsijöiksi nimettyjen herrojen nimilistaa hedelmöityshoitolain äänestyskäyttäytymiseen. Hesarin nimeämästä seitsemästä kansanedustajasta viisi oli äänestänyt hallituksen esitystä vastaan, yksi oli poissa ja yhtä ei ollut vielä valittu kansanedustajaksi. Vaikuttaisi vahvalta korrelaatiolta.

Tälläkin palstalla on keskusteltu joidenkin kansanedustajien käyttämästä railakkaasta kielestä hedelmöityshoitolain eduskuntakäsittelyssä:
http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=20&thrdid=3345

Eiköhän tämäkin eduskunta ole jonkinlainen läpileikkaus kansasta jota se edustaa. Mukaan mahtuu siis ennakkoluuloja ja sopimatonta käyttäytymistä. En ole nähnyt julkaistua nimilistaa. Meniköhän läpi kaikkien puolueiden?

Tässäkin voidaan sitten ampua yli, kuten tuolla rapakon takana. Oikeuteen mennään vähäisestäkin syystä ja väärinymmärryksestäkin. Jokaisen on siellä oltava työpaikalla niin PC, että luonteva vuorovaikutus rapautuu. Yhdessä työpaikassa koskettelu tehtiin luvalliseksi. Kahvitunnilla: "Jussi, tuu hieroon mun harteita. Niitä särkee". Minulla on vahvat näpit. Siispä hieroin. Sama toisinpäin. Yksikään mies ei pyytänyt hierontaa minulta. Miksiköhän? ;-)

Eräässä työpaikoistani näin naisiin kohdistuvaa hyvinkin röyhkeää suoraan kiinnikäymistä. Henkilökuntalehti nosti asian esille. Juttu oli asenteiltaan väärä. Haastatellut miehet vain naureskelivat ja vähättelivät. Kukaan naisista ei uskaltanut avata suutaan kunnolla, vaikka aihetta olisi ollut.

Homon saattaa olla helpompi samaistua naisiin, jotka saavat kuulla julkisiakin arvioita itsestään. Samaa olemme me joutuneet kokemaan.

Juksteri kirjoitti: "Hesari julkaisi 27.1. nimet ja kuvat seitsemästä kansanedustajasta, jotka tiettävästi harrastavat mautonta, seksististä läppää, jota naiset joutuvat korvat punaisina työpaikallaan kuuntelemaan. Osa nimetyistä oli saamastaan maineesta yllättynyt ja lupasi parantaa tapansa. Osa ei lainkaan suostunut myöntämään syyllisyyttään häirintään. Erään mielestä naisten pitäisi nauraa juttujen mukana, ja "jos ei sellaisia juttuja kestä, pitää pohtia uudestaan ammatinvalintaansa."

Ymmärrän hyvin, että eduskunnassa työskentelevät naiset ovat halunneet esiintyä nimettöminä eduskunnassa tapahtuneissa häirintätapauksissa.

On kuitenkin aika arveluttavaa, että tietyt kansanedustajat leimataan häiriköiksi julkisuudessa nimettömien lähteiden antamien ilmiantojen perusteella. Aika helppo työkalu mustamaalata ikävän kollegan maine ihan vain oma etu tarkoitusperäisesti. Osa nyt leimatuista on sellaisia äijien äijiä, että useimpien on helppo kuvitella väitetyt syytteet tosiksi. Luultavasti kaikkein pahimmat häiriköt jäivät tälläkin kertaa julkisuuden leimaa vaille. Monesti törkeään seksuaaliseen häirintään (kahden keskisissä tilanteissa) syyllistyvät ovat sellaisia, joista kukaan ei voisi sellaista edes kuvitella. Tästä syystä myös häirinnän kohteeksi joutuneen on niin vaikea viedä asiaa eteenpäin, kun tietää/luulee tulevansa itse leimatuksi perättömien väitösten esittäjäksi.

Arkadian kennelin edustajien keskimääräinen taso on sen verran surkea, että on aivan helppo kuvitella, ettei osa noista vanhemmista äijien äijistä edes kykene ymmärtämään puheidensa ja tekojensa häirintäluonnetta. Tuollaisia juttujahan tulee vastaan kaikissa työpaikoissa, joissa on paljon keski-iän ylittäneitä äijiä. Työpaikan menettämisen pelossa naiset sitten kestävät (tuollaisissa työpaikoissa) mitä pahempia törkeyksiä.

Tapauksia löytyy paljon myös sekä työnantaja- että työntekijäpuolen ammattiliitoissa.

Ehkä ongelman poistamiseen pyrkiminen eduskunnassa toimii nyt hyvänä esimerkkinä myös muille organisaatioille.