HIV-kirjoittelu ranneliikkeessä

Sain yksityiskirjeen, ja siinä kritisoitiin HIV-kirjoitteluani. Kirjeen lähettäjä toivoi, että en enää kirjoittelisi aiheesta, koska levitän väärää tietoa. Esim. väitös että tartuntaa ehkäisevä PEP-lääkitys on aloitettava 48 tunnin sisällä riskikontaktista. Se on aloitettava 72 tunnin sisällä. Ja muitakin virheitä on ollut.

Olen vastannut hänelle ja mainitsin tällaisia asioita:

HIV on sen verran tärkeä HLBTI-aihe, ettei sitä voi jättää huomiotta, jos kerätään uutisia maailmalta homoille ja lesboille tarkoitetulle sivustolle. Kaikki HIViä koskevat jutut ovat muistaakseni sellaisia, joissa on selkeästi mainittu lähde. Seuraan tarkasti mm. Frankfurtin aids-tukikeskuksen seminaariraportteja ja sikäläisiä sanomalehtijuttuja ja gay-radion (SUB) juttuja aiheesta. Siellä aiheesta puhutaan paljon, koska HIV-tilanne on nopeasti pahentunut. Suomesta ulkomaille matkustavan on hyvä tietää, mikä tilanne ulkomailla on.

Noita uutisia en siis keksi omasta päästäni. Sitä paitsi olen pyrkinyt HIV-potilaita kunnioittavaan kirjoitustapaan. Ja monet uutiset ovat sellaisia, joissa muistutetaan siitä, että meillä kaikilla on gay-yhteisönä vastuuta HIVin saaneista. Kaikenlainen syrjintä on tuomittavaa, ja olisi löydettävä toimintatapoja, joissa yhteisönä kunnioitamme myös HIVin saaneita ja aidsiin sirastuneita. Viimeisin uutinen oli Frankfurtin päähautausmaalta. Se oli aidsiin kuolleita kunnioittava uutinen.

Olen ollut joitakin vuosia sitten aids-vapaaehtoistyössä. Siltä ajalta minulla on kohtalaiset perustiedot sairaudesta. Jos on ollut virheitä, ne ovat luultavasti olleet niissä lähteissä, joita siteeraan. Virheitä tietysti aina voi tulla, mutta toivon, että aina joku keskustelupalstan lukijoista huomaa asian, ja korjaa. Olen huomannut, että ranneliikkeen lukijakunnassa on ollut asiantuntijoita tältäkin alueelta.


Ranneliikkeen ylläpidolta en ole koskaan kysynyt, ovatko HIV- ja aids-uutiset sopimattomia tälle sivustolle. Nyt kysyn sitä.


EDIT: Tuo 48 tuntia on mainittu tässä keskusteluketjussa. Löysin sen vasta nyt.
http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=39&thrdid=3681

HIV/AIDS-teema on aihe, joka koskee kaikkia - myös seksuaalivähemmistöihin kuuluvia. Mielestäni ei ole mitään syytä olla käsittelemättä aihetta tällä foorumilla.

vaeltaja2006: "Sain yksityiskirjeen, ja siinä kritisoitiin HIV-kirjoitteluani. Kirjeen lähettäjä toivoi, että en enää kirjoittelisi aiheesta, koska levitän väärää tietoa."

Voinemme toivottaa kirjeen lähettäjän sydämellisesti tervetulleeksi laatimaan Ranneliikkeeseen kirjoituksia, jotka hänen mielestään levittävät oikeaa tietoa.

---- Miksi ihmiset haluavat viruksen? On monia syitä. Yksi on, että kumppani on positiivinen. Kun itsekin saa viruksen, kaikki esteet heidän väliltään katoavat ---

Tuossakin Vaeltajan kirjoittamassa lauseessa on periaatteessa virhetietoa, tai ei oikaista vihekäsitystä.

Erilaisia Hiv-kantoja on miljoonittain, eli vaikka kuinka hankkisin Hivin, sepä ei olekaan juuri se sama Hiv joka kumppanilla on vaan muuntautunut virus. Eli kaksi positiivista kumppania päällekkäistartuttavat toisensa erilaisella viruskannalla.

Lisäksi on mahdollisuus, että uusi viruskanta on lääkeresistentti. Eli saatu Hiv-lääkkeitä syövältä henkilöltä joka on esim. syönyt lääkkeitä epäsäännöllisesti. Hiv lääkitys on valtavan sitova, lääkkeitä päivittäin ja jopa samaan kellonaikaan koko loppuikä. Hiv on peto muuntautumaan lääkeresistentiksi, jopa muita viruksia ovelampi. YKSIKIN unohdettu pilleri vaikuttaa heti.

Noin sitovaa lääkitystä en pidä niinkään suurena pelastuksena vaikka barebacking-piireissä sitä sellaisena juhlitaankin.

Huomautan silti että mikä tahansa virus muuttuu lääkerestentiksi jos lääkkityksen kanssa ollaan leväperäisiä, ihan tavallinen flunssaviruskin. Hiv ei siis sinällään ole mikään pirullinen nero-virus muuntautumiskykyineen.

vaeltaja2006 kirjoitti:

> "Sain yksityiskirjeen, ja siinä kritisoitiin HIV-kirjoitteluani. Kirjeen lähettäjä toivoi, että en enää kirjoittelisi aiheesta, koska levitän väärää tietoa. Esim. väitös että tartuntaa ehkäisevä PEP-lääkitys on aloitettava 48 tunnin sisällä riskikontaktista. Se on aloitettava 72 tunnin sisällä. Ja muitakin virheitä on ollut."

Ensinnäkin monelle on ollut varmasti jo uutinen, että on olemassa sellainen asia kuin PEP-lääkitys. Tästä kertominen on ollut hyvä asia.

Toiseksi, 48 tuntia on ilmeisesti se oikeampi asia kuin 72 tuntia, sillä lääkitys pitäisi aloittaa mahdollisimman pian, jossain on annettu ohjeeksi jopa parin tunnin kuluttua altistuksesta. 72 tuntia on kyllä ihan sinne äärirajoille menemistä, ja esim. sivun http://sfhiv.org/basics_pep.php mukaan 48 tuntia on se raja jonka yli ei kannata odottaa. Itse en ole asiantuntija, mutta itse neuvoisin ohjeeksi mielummin 48 tuntia kuin 72 tuntia, sillä mahdollisessa tartuntatilanteessa ihan oikeasti ja tiedettävästi positiivisen kumppanin kanssa (esim. pariskunnan seksileikeissä kumi hajoaa) jokainen tunti on tärkeä. Jos 48 tunnissa ei ehdi lääkäriin esim. jostain Lapin kairalta, niin varmaankin ehtii asiasta konsultoimaan puhelimitse lääkäriä. Pääasia, että hiv-positiiviset ja heidän kumppaninsa tietävät tällaisen asian olemassaolosta.

PEP-keskustelussa on yksi vaara: voin hyvinkin kuvitella, että PEP-hoitoa alkaakin vaatia joku joka on vain saanut päähänsä, että viimeöisellä kumppanilla voisikin olla hiv-tartunta. PEP-hoito on käsittääkseni kuitenkin rajattu vain niihin tilanteisiin, joissa hoitoseurannassa käyville hiv-positiivisille tapahtuu riskitilanne (sekä hoitohenkilökunnalle esim. neulanpisto-onnettomuuksiin). PEP-hoidolla voi olla hyvin vakavia ja hankalia sivuvaikutuksia. Se ei sovi käytettäväksi "katumuspillerinä" riskiseksiin hairahtanelle kun todellista riskitilannetta ei edes tunneta.

En ole kokenut Vaeltajan hiv-kirjoittelua mitenkään loukkaavana. Mutta hiv on asiana niin monimutkainen ja stigmatisoiva, että siitä puhuminen varmasti loukkaa ihmisiä puhui asiasta ihan miten vain. Valetaja on ollut minusta asiallinen tässäkin aiheessa. Koska itse olen hiv-positiivinen, niin luulen, että voin tässä asiassa olla jollain tavalla äänioikeutettu.

Olen kokenut Vaeltajan ja Jukan kirjoitukset tästä aiheesta hyvin asiallisiksi. Kiitos, että olette jaksanut pitää tätä asiaa esillä.

Se mitä olen pohtinut on se, että onko tänä päivänä HIV-tiedottaminen liian vähäistä taikka keskustelu riittämätöntä. Silloin kun aids räjähti julkisuuteen, oli suorastaan vaikeaa välttää informaatiotulvaa, joka silloin oli ajoittain hyvinkin virheellistä. Oliko tuon pelottavankin informaatiotulvan vuoksi seurauksena muita maita suurempi varovaisuus ihmisten seksisuhteissa Suomessa?

Korjatkaa jos on tarpeen käsitykseni, että Suomessa pitkän ajanjakson kuluessa olisi väestömäärään suhteutettuna paljon vähemmän tartuntoja kuin vaikkapa Ruotsissa. Voisiko informoiminen olla syynä siihen jos tämä käsitykseni pitää paikkansa?

Minusta HIV- tiedottaminen on liian vähäistä. Ihan selvästi sairaudesta liikkuu vääriä tietoja ja luuloja, uskomuksia. Onko syynä lääketeollisuus ja lääkärikunta? Vähätelläänkö sairautta lääkityksen tultua mahdolliseksi?

Minä en tiennyt PEP-lääkityksen olemassaolosta tai olin sen jo unohtanut. Kumma, että PEP lääkityksen saamiseen on tehty rajoituksia. Minusta sen voisi jokainen saada, jos epäilee, koska voi olla niin, että epäily on tosi.

HIV-positiivisten syrjinnän vähentämiseen tulisi nyt panostaa sekä homo että heteroväestössä, jotta he voisivat elää vapaasti ja mahdollisimman normaalia elämää. Se on mahdollista vain suurissa kaupungeissa. Haja-asutusalueella en usko asenteiden muuttumiseen.

Napalmia kirjoitti:

> "Kumma, että PEP lääkityksen saamiseen on tehty rajoituksia. Minusta sen voisi jokainen saada, jos epäilee, koska voi olla niin, että epäily on tosi."

Mieleen tulee muutama syy miksi pillereiden jakamiseen kaikille haluaville ei ehkä haluta mennä:

- turvallisuus (nämä lääkkeet ovat oikeasti vaarallisia, niitä on käytettävä varoen ja valvonnan alla), edelleen: ei kannata antaa ihan kevyistä syistä
- huono siedettävyys: PEP:n aloittaneista aika iso osa jättää sen kesken, sillä sivuvaikutukset voivat olla sen verran epämiellyttäviä
- hinta, vaikka kaikkea ei voi mitata rahalla. Toki estettäessä tartunta oikeasti säästetään paljon kuluja, mutta jos kallis hoito annetaan vain sen vuoksi, että ei tiedä kenen kanssa tuli eilen oltua "sillee", kun tämä ehkä voikin olla hiv-positiivinen... ja tätä sitten kerta toisensa jälkeen... ja massoille - se maksaa, ja varmasti suurin osa PEP:stä tällä tavoin olisi ihan turhaa hoitoa. Hinta-tuotto -suhde olisi varmasti todella heikko, ihan näin raa'an taloudellisesti ajatellen.


Lisäksi todella tärkeä syy on se, että hoitoa aloitettaessa pitäisi tietää minkälainen viruskanta on riskitilanteessa kyseessä. Näin ollen pitää tietää tuo hiv-positiivinen kumppani ja hänen nyt käyttämänsä lääkkeet, sekä lääkehistoria. PEP:ssä ei vain voida arpoa jotain lääkeyhdistelmää käytettäväksi, sillä niin tehtynä onnistumisen mahdollisuudet ovat mitä ovat. Tietenkin lääkkeiden määrää voitaisiin kasvattaa, mutta samalla kasvavat hinta, sivuvaikutukset, turvallisuusriskit ja keskeyttämisriski

Käsittääkseni tästä PEP:stä ei ainakaan nykymuodossa ole massojen "katumuspilleriksi".

JuhaniV kirjoitti:

> "Se mitä olen pohtinut on se, että onko tänä päivänä HIV-tiedottaminen liian vähäistä taikka keskustelu riittämätöntä"

On. Kun suomalaisista kolmasosa kuvittelee, että hiv tarttuu vessanpytystä ja puolet, että sen voi saada suutelemalla tai pullonsuusta, on jotain mennyt pahasti pieleen.

Miten tuollaisilla väärillä tiedoilla varustettu ihminen voi suunnitella omaa turvaseksikäyttäytymistään? Jokaisen pitäisi määritellä se riskiraja jonka suostuu ottamaan (esim. voisi päättää, että ei suostu suojaamattomaan yhdyntään, mutta suostuu vaikkapa suutelemaan). Riskit eivät kaiketi missään ole ihan täysy nolla (kumi voi hajota jne), joten harkintaa ja riskien suhdetta olisi henkilökohtaisella tasolla mietittävä. Seksissähän voi myös saada sydänkohtauksen... elämä on vaarallista.

Mutta miten toimii henkilö, joka uskoo jo suutelemisen johtavan hiv-tartuntaan? Ehkäpä näin: "Suutelin, eli jos sillä hiv on, niin olen sen jo saanut". Miten tärkeäksi turvaseksi koetaan enää tällaisen (muka) riskinoton jälkeen? Tuskin kovinkaan tärkeäksi, sillä vahinkohan on jo tapahtunut (vaikka ei siis oikeasti olekaan).

Ylipäätään Suomessa tarvittaisiin seksivalistusta, myös aikuisille. Ei pelkästään hivistä, vaan kaiken kaikkiaan turvaseksistä ja seksitaudeista. Nykysin Suomessa hiv-tartunnat saadaan 35-40 -vuotiaina... eli tekemistä on muussakin kuin nuorison opettamisessa.



> "Silloin kun aids räjähti julkisuuteen, oli suorastaan vaikeaa välttää informaatiotulvaa, joka silloin oli
> ajoittain hyvinkin virheellistä. Oliko tuon pelottavankin informaatiotulvan vuoksi seurauksena
> muita maita suurempi varovaisuus ihmisten seksisuhteissa Suomessa?
>
> Korjatkaa jos on tarpeen käsitykseni, että Suomessa pitkän ajanjakson kuluessa olisi väestömäärään
> suhteutettuna paljon vähemmän tartuntoja kuin vaikkapa Ruotsissa. Voisiko informoiminen olla
> syynä siihen jos tämä käsitykseni pitää paikkansa?"

Itse ajattelen, että Suomessa ei käyttäydytä mitenkään varovasti seksin suhteen. Meillä on n. 14.000 löydettyä klamydiatapausta vuosittain. Se on todella paljon.

Miksi miellä sitten on hiviä niin vähän? Nuo kansainvälisesti pienehköt hiv-tartuntamäärät selittyvät sillä, että hiviä on väestössä vähän. Jep, lue edellinen lause uudelleen :-)

Selitän: Huolimatta varmottomasta seksikäyttäytymisestä tartuntoja ei tule, koska ei ole paljoa niitä joita tartunta saataisiin. Ulkomaille mentäessä kotoinen varomattomuus seksissä jatkuu, ja ulkomailta Suomen hiv-tartunnat aika paljon hankitaankin.

Jos ihmisten käyttäytyminen ei muutu, niin tartunnat lisääntyvät kansainvälisen mallin mukaan. Tulemme vain muita maita muutaman vuoden perässä.

Jukka kirjoitti: "Tulemme vain muita maita muutaman vuoden perässä."

Tuossa on selkeä vastaus kysymykseeni. Kiitos.

Mennään jo ulkopuolelle Sivusto & Ylläpito -otsikon.
Ylläpito voisi ohjeistaa.

Kukahan tänä päivänä kouluttaa näistä asioista? Ainakin Setan koulutuksissa viime vuosina hiv:tä ja AIDSia en maininnut, ellei erikseen kysytty. Nykyinen linja saattaa olla vieläkin tiukempi. Puhutaan vain sitä, mihin Setan koulutussuunnittelija antaa luvan. Linjasta ei mielestäni ole sen laajemmin käyty siellä keskustelua. Niin ei saisi olla. Tämä oli muuten yksi syy miksi irrottauduin Setan kouluttajaryhmästä. Katson, että jos luennoitsijalla on tietoa ja kuulijakunta siitä kysyy, se tieto on myös annettava. Koulutan nykyisin omin nokkineni ilman Setan määräyksiä. Koulutuksen sisällön teen kohderyhmän tarpeiden mukaiseksi siihen asti kuin omat tietoni riittävät.

PEP-lääkityksen aloittamisajankohdan väittäminen 48 tunnin sisään oli vaarallista!

Kuvitelkaapa tilanne että jollakulla on syystä tai toisesta ollut riskikontakti. Se osuu pahaksi onnekseen juuri tänne, lukee että on olemassa PEP, mutta kontaktista on kulunut esim. 60 tuntia. Piruparka heittää kaiken toivonsa.

PEPiä annetaan hakijoille joilla on ollut riskikontakti. Jos on suojaamaton yhdyntä jostakin syystä, kondomin toimintahäiriöistä, humalasta jne. johtuen, niin olisi aina kysyttävä partnerin Hiv-status.

(Toisaalta lainsäädäntö pakottaa Hiv-positiivisen kertomaan seksipartnereille + -statuksestaan Tulkinta tosin vaihtelee siinä, että jossain maissa ja/tai oikeuskulttuureissa status on kerrottava vain jos halutaan suojaamtonta seksiä. Toisaalla se on kerrottava aina ja kaikille oli kondomi tai ei.)

Mutta jos + -status on PEPiä hakevalle selvä, hakijan suullisen todistuksen tulisi riittää lääkärille. Ongelma on siinä, ettei PEP-lääkkeitä välttämättä ole kaikkialla varastossa.

En ole varma miten suuri valta lääkärillä on PEPissä. Olen kuullut, että joskus joillekin hakijoille ei olisi annettu katumuspillereitä, koska lääkintähenkilökunta on katsonut että pillereihin ehkäisykeinona suhtautuva ansaitsee opetuksen. Tämä on hearsayta.

PEP kestää nelisen viikkoa ja aiheuttaa usein sikäli dramaattisia sivuvaikutuksia että lääkityksen ottaja tuskin kykenee tuona aikana töihin.

PEP on tehokas ehkäisemään HIv-tartuntaa, mutta useimmat jättävät lääkityksen kesken sivuvaikutusten takia mukavuussyistä tai koska heidän on pakko mennä töihin.

Vaarallista on myös antaa mielikuva, että voi huoleti odottaa 72 tuntiin asti. Mitä nopeammin PEP aloitetaan, sen parempi. 48 tuntia on useammassa paikassa kerrottu siksi rajaksi, jonka yli ei kannata viivytellä.

No jaa, ellei kyse ole itsetuhoisesta ihmisestä, niin kukaan tuskin aikailee PEPin kanssa tyyliin, "tänään menen shoppailemaan, huomenna lampsin klinikalle". Vaara olikin siinä, ettei riskikontaktissa ollut saisi tietää PEPistä vasta kun on kulunut yli 48 tuntia eikä edes yritä hakea lääkitystä koska olettaa sen olevan myöhäistä.

Mitä itsetuhoisuuteen tulee niin olen ällistyksekseni, esim. seuranhakukanavia läpikäydessäni, havainnut miten monet homot ihan supisessa Suomessa(kin) suorastaan toivovat Hiv-tartuntaa. Kyse ei ole mistään hitaasta itsemurhasta kuten pozzing-keskustelun yhteydessä on ilmennyt, vaan jotain mitä en itse käsitä. Tuntuisi olevan "vapauden" halua, eli voisi heittää kondomit järveen ja nautiskella elämästä niin kauan kuin sitä kestää.

Tosiasiassa Hiv-positiivisen jos kenen tulisi käyttää kondomia ja MYÖS silloin kun harrastetaan seksiä kahden positiivisen kesken. Usein unohdetaan että on muitakin seksitauteja, tippuri, kuppa, clamydia, herpekset, jotka ovat heikentyneelle vastustuskyvylle pahempi juttu.

Sitten ovat B- ja C-hepatiitti, jotka myöskin ovat seksin kautta leviäv. Erityisesti Hepatiitti C on maailmalla Hiv-positiivisten homojen parissa varsinainen kakkosepidemia.

Päällekkäistartunnan tulisi kauhistaa jokaista täysjärkistä, sillä se vaikuttaa HAART-lääkityksen tehoon ja AIDSin kehittyminen on tietysti sitä nopeampaa mitä enemmän virusta on kehossa. AIDS itsehän ei ole sairaus vaan syndrooma, joka mahdollistaa kaikenlaisia sairauksia joita terve ihminen ei voi saada, ns. opportunistisia sairauksia.

HAART nimenomaan ehkäisee AIDSin kehittymistä, muttei tietääkseni estä Hi-viruksen ulkonäölle aiheuttamaa rappeutumista, laihtumista ja rasvan katoa tai hermostoille aiheutuvaa vaurioita. Tuokin on asia joka barebacking-jengin olisi hyvä tietää, vaikkakin kaikki Hiv-potilaat eivät koe ulkonäön muutoksia tai hermostovaurioita.

Pahka kirjoitti:

> "HAART nimenomaan ehkäisee AIDSin kehittymistä, muttei tietääkseni estä Hi-viruksen ulkonäölle
> aiheuttamaa rappeutumista, laihtumista ja rasvan katoa tai hermostoille aiheutuvaa vaurioita."

Nykykäsityksen mukaan nuo rasvaan liittyvät ulkonäköongelmat ovat itse asiassa hiv-lääkkeiden sivuvaikutus. Hermostovauriot johtuvat joskus itse hiv:stä, joskus lääkkeistä.

Eräs asia joka bb-ihmisten kanssa olisi hyvä pitää mielessä, on että vaikka lääkitys on toistaiseksi potilaalle ilmaista, se ei ole sitä välttämättä lainkaan tulevaisuudessa. Esimerkiksi USAssa, Itliassa ja Espanjassa Hiv-potilaan on maksettava itse lääkkeensä.

On aiheellista uskoa että tämä tulee lisääntymään muissa maissa esim. Britanniassa, missä tietyt poliittiset tahot ovat yhä edelleen innokkaasti leimaamassa Hivin homojen, mustien ja siirtolaisten ongelmaksi. Mitäs semmoisille lääkkeitä kustannetaan?

Tulevaisuudessa monikin Hiv-potilas joutuu puolustelemaan oikeuttaan maksuttomaan lääkitykseen "itse huorasit, itse kärsit"-näkemystä vastaan. Perustelu voi olla aika vaikeaa tuollaisten tartunnan tahallaan tai puolitahallaan hankkineiden bb-ihmisten valossa, etenkin homona.

Täytyy myös muistaa mediassa revitellyt tapaukset Hiviä tahallaan tartuttaneista, se ei juuri Hiv-potilaiden imagoa nosta. Luulen että tulevaisuudessa Hiv-positiiviset tulevat omaksumaan sen paikan joka homoilla oli aikoina, jolloin murhan uhrin homoseksuaalisuutta yritettiin oikeudessa käyttää lieventävänä asianhaarana teon tekijän puolesta.

Ja sanomattakin on selvää että Hiv-potilaita tulee lisää kun tämän vuosikymmenen satoa korjataan. Vielä 1990-luvun alussa oli päinvastainen virtaus, monet olivat erittäin huolellisia turvaseksin suhteen. 2000-luvulla koko tilanne on lähes päinvastoin.

Massoilla on tapana kääntää käsityksiään päälaelleen ja takaisin. Muistan viellä miten 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa turkikset olivat esim julkkiksilla lähes tabu, mutta niin vain tulivat jenniferlopezit ja kumppanit palttoissaan noin kymmenen vuotta myöhemmin.

2010-luvulla suojaamaton seksi saattaa olla vaikka minkälainen tabu. Luulen että mainitsemani 2000-luvun "sadon" paljastuminen kaikessa laajudessaan tulee vaikuttamaan siihen.

Pahka kirjoitti:

> "Eräs asia joka bb-ihmisten kanssa olisi hyvä pitää mielessä, on että vaikka lääkitys
> on toistaiseksi potilaalle ilmaista, se ei ole sitä välttämättä lainkaan tulevaisuudessa."

Jos hoitoa ei olisi saatavilla, niin millä houkuteltaisiin ihmisiä testeihin? Sanomalla: "Tule hiv-testiin! Jos tulos on positiivinen, niin saat kaikki ennakkoluulot, stigmat, ihmisten pelot ja lakien asettamat rajoitukset päällesi... ai niin, ja sitten saat muuten vielä pärjätä ihan itseksesi, sillä hoitoa ei sulle anneta!"

Tämän jälkeen ei varmasti testeihin olisi jonoja. Jo nyt testihalukkuutta rajoittaa tuo hiv-stigma, sekä se, että oikeudessa täysin turvassa on vain sellainen henkilö, joka ei ole hiv-positiivisuudestaan koskaan ollut tietoinen.

Hoidon tarjoaminen on yhteiskunnan kannalta järkevää, jotta ihmiset kävisivät testeissä, tartunnat rajoittuisivat ja lisäksi ihmiset pysyisivät työkykyisinä. Hiv-hoito on erittäin kustannustehokasta verrattuna esim. yleisesti käytössä oleviin kolesterolihoitoihin.


> "Perustelu voi olla aika vaikeaa tuollaisten tartunnan tahallaan tai puolitahallaan hankkineiden bb-ihmisten valossa, etenkin homona."

Lähes kaikki hiv-tartunnat on nykyisin hankittu itse. Verensiirrosta, työtapaturmaiset, raiskauksen johdosta tulleet tai äidistä lapseen tapahtuneet tartunnat ovat Suomessa hyvin harvinaisia. En näe mitään eroa oikeutuksessa hoitoon sillä onko tartunnan hankkinut homo- vai heteroseksissä. Ihan perinteistä riskiseksiä (jota sinä näytät kutsuvan BB-seksiksi) harjoittavat liki kaikki väestöryhmät, ja suurimpana ryhmänä väkimäärän mukaan on siis varmasti heterot. Miksi et kyseenalaista tuota ryhmää? Miksi et sano, että heteroteinit harjoittavat BB-seksiä?


Lisäys: Mikä on mielestäsi itse hankitun hiv-tartunnan ero esim. itse hankittuun vakavaan urheiluvammaan? Puhut siitä, että hiv:n hoito vaikeutuisi tulevaisuudessa. Ehkä, mutta miksi se koskisi vain hiviä? Miksi ei alettaisi rajoittaa esim. tupakoijien, epäterveellisesti syöjien, sukupuolitauteja hankkineiden, urheiluvammoja saaneiden, liian vähän urheilleiden, liian liukkailla kengillä kävelleiden tai vaikkapa auto-onnettomuuteen omasta syystä joutuneiden hoitoja? Miksi hiv on mielestäsi tässä suhteessa eriarvoinen? Vai onko se?

Missä kohtaa viestiäni muka ilmennin että jotenkin kannattaisin tuota kuvaamaani systeemiä?

Se on dystopia siitä, millaiseksi Hiv-positiivisen asema tulevaisuudessa saattaa muodostua, mutta ikävä kyllä kenties hyvinkin todenäköinen.

Käsittelen tätä asiaa BB-näkökulmasta koska se on homouden takia itselleni läheinen. Ellet nyt tosiaan tiedä, niin BB ei siis tässä tapauksessa ole eräs ranskalainen povitähti, vaan lyhenne barebacking-termistä, joka tarkoittaa nimenomaan homojen harjoittamaa suojaamatonta anaaliseksiä. Ei heterojen parissa käytetä esim naisesta "btm" ja miehestä "top" nimityksiäkään eller hur?

Kaiketi heterot, teinit ja muut, voivat harrastaa suojaamatonta anaalia hyvinkin, mutta heillä se on vain yksi osa repertuaarista kun taas homoille sattuneista syistä anaali on ainoa penetratiivisen seksin muoto.

a juuri anaalihan on Hivin leviämisen kannalta tulenarka, koska siihen liittyy suurempi limakalvojen vaurioitumisriski, jolloin Hiv pääsee siemennesteestä suoraan vereen. Vaginaseksissä miehen ja naisen välillä limakalvo ei vaurioidu yhtä helposti.

(TOSIN eräs näkemys väittää että limakalvojen vahingoittumisella ei ole mitään merkitystä, koska limakalvoilla on normaalin kehon puolustusmekanismiin kuuluvia syöjä-soluja, jotka syövät vieraan organismin, Hiv-viruksen ja siten tartuttavat omistajansa suorittaessaan puolustustehtäväänsä.)

Valitettavasti on faktaa, että Hiviä esiintyy runsaasti kuvaamissani ryhmissä siirtolaiset, homot, värilliset, ainakin täällä UKssa. Myös esim. Saksassa maahanmuuttajilla ja sellaiseksi pyrkivillä on runsaasti tartuntoja. "Suuri yleisö" eli tässä tapauksessa valkoiset heteroseksuaalit ja sen mielipiteen ailahtelut vaikuttavat suuresti vähemmistöjen asemaan. Se on väärin, mutta sitäkin todempaa.

Tietyille poliittisille tahoille - kristilliset, konservatiiviset, nationalistiset- ei tuota vaikeuksia käyttää Hiv-virusta lyömäaseena pyrkiessään mihin thatchermaiseen päämäärään milloinkin. Koska "Suuri yleisö" omaa noita näkemyksiä itseaiheutetusta tartunnasta nkielteisen ihmisluonteen tulkintani mukaan, ne vaikuttavat pakostakin Hiv-positiivisen asemaan. SEKÄ hetero-potilaiden mutta varsinkin jos olet vielä värillinen, homo jne. Juuri nyt joku valtaapitävä tuskin alkaisi esittää Hiv-hoitoa maksulliseksi, MUTTA tulevaisuudessa niin voi käydä hyvinkin. Maailma muuttuu ja yleensä huonompaan.

Toisaalta minulla itselläni on nykyään suuri asenneongelma BB-homojen suhteen vaihdettuani ajatuksia muutaman alan harrastajan kanssa. Tulen miettineeksi, miten itse vedän rajani "Suuren yleisön" ajattelutavan ja oman humaanimman näkemykseni välillä koska noiden ihmisten täysin itsekäs ja piittaamaton käyttäytyminen leimaa lineaarisesti Hiv-positiivisia homoja ja edelleen kaikkia Hiv-positiivisia negatiivisesti.

Hiv-tartunnan ero muihin itsehankittuihin vammoihin on siinä että kuvassa on mukana IsoPahaSeksi, "Suuri yleisö" siis ajattelee noin. Jos joku saa epäterveellisellä ravinnolla ja olemattomalla liikunnalla diabeteksen, siihen ei vaan "Suuren yleisön" asennemaailmassa liity samanlaista stigmaa, koska ei vain liity.

Oikeastaan nyt minua harmittaa kun olen vaivannut itseäni kirjoittamalla kaiken tuon koska sanaakaan et tietysti usko halussasi leimata minut sikaniska-natsiksi. Luet ja käsität kaiken niin väärin kun kykenet.

Botton line: Minä tuen ja kannatan Hiv-positiivisia, koska he ovat nykypäivän "homoja" kun itse homous ei ole enää niinkään kova kohtalo länsimaissa. On suurta ylellisyyttä olla Hiv-negatiivinen homo verattuna Hiv-positiiviseen homoon. Ja kuvitelkaapa sitten Hiv-positiivisen homon elämää esim. Afrikassa.

Pahka kirjoitti:

> "Missä kohtaa viestiäni muka ilmennin että jotenkin kannattaisin tuota kuvaamaani systeemiä?"

Olin tuosta epävarma. Siksi liitin kysymykseni "Miksi hiv on mielestäsi tässä suhteessa eriarvoinen?" perään uuden kysymyksen "Vai onko se?" Eli tuo asia on ilmeisesti selvä: kuvailet riskejä, jotka mielestäsi liittyvät siihen, miten suuri yleisö voi asiaan suhtautua. Tosaalta kyllä, kirjoituksesi BB-väestä ei ole ihan neutraalia... se värittää ainakin minun lukemistani muustakin tekstistä. Ymmärtänet?


Pahka kirjoitti:

> "Ellet nyt tosiaan tiedä, niin BB ei siis tässä tapauksessa ole eräs ranskalainen povitähti, vaan lyhenne
> barebacking-termistä, joka tarkoittaa nimenomaan homojen harjoittamaa suojaamatonta anaaliseksiä."

Itse asiassa ei taida ihan pitää paikkaansa. Omaa mielikuvaani tukee myös Wikipedian lausuma sivulta http://en.wikipedia.org/wiki/Bareback_(sex) Siellä kerrotaan, että tuo on alunperin tarkoittanut mitä tahansa gay-riskiseksiä, mutta tarkoittaa nykysin mitä tahansa penetroivaa ilman kondomia tapahtuvaa seksiä. Lainaus:

** "Bareback is a term that originated in gay slang to describe acts of unprotected sex, especially
** anal sex. The term's usage, however, has crossed-over to more mainstream slang to describe
** any type of penetrative sexual act without the use of a condom."


Sieltä löytyy myös se lause, mitä omassa kommentoinnissani ajoin takaa:

*** "(...) anonymous or casual heterosexual sex without a condom has not created the moral panic that gay barebacking has. "

Eli, itse en ymmärrä, miksi joidenkin homojen BB-käyttäytyminen olisi tuomittavampaa kuin heteroiden. Tai kääntäen: miksi heteroiden BB-käyttäytyminen olisi jotenkin hyväksyttävämpää kuin homojen?


BB:stä puhuttaessa pitäisi muistaa, että kyse ei ole yhdestä ainoasta asiasta. Ihan pikaisesti tulee mieleen muutama alaryhmä tässä käyttäytymisessä:

1) Molemmat kumppanit uskovat olevansa hiv-negatiivisia
2) Toinen kumppani tietää olevansa hiv-positiivinen, toinen tietää (tai ainakin kuvittelee) olevansa hiv-negatiivinen
3) Molemmat kumppanit tietävät olevansa hiv-positiivisia

Moraalisessa mielessä mielestäni tuo kohta 3 on kaikkein helpoin, eikä minulla ole sen suhteen mitään suurempaa ongelmaa: ongelmat (lähinnä terveysriskit) ovat niillä henkilöillä, jotka asian noin päättävät keskenään suorittaa.

Mutta yleisesti ottaen ja erityisesti kansanterveyden kannalta kohta 1 on hankalin, sillä se on juuri se tapa, jolla suurin osa hiv-tartunnoista hankitaan. Jos johonkin pitäisi tiedotuksessa ja asennekasvatuksessa paneutua, niin tuohon näennäisturvalliseen käyttäytymiseen. Ihmisten pitäisi ymmärtää, että jos kumppani suostuu riskiseksiin, niin hän on hyvin todennäköisesti tehnyt sen myös muiden kanssa. Hän voi siis olla oikein hyvin hiv-positiivinen, vaikka ei sitä itse tietäisi. Tähän aiheeseen liittyy oheinen uutinen: " ”Hiv-negatiivisten” epäjohdonmukaiset seksitavat lisäävät hiv-riskiä" http://www.positiiviset.fi/uutispalat/uutiset200706.htm#Hiv-negatiivisten


Minusta tässä keskustelussa korostetaan liikaa homoutta. Riskiseksikäyttäytyminen on riskiseksikäyttäytymistä, oli henkilö seksuaaliselta suuntautumiseltaan ihan mitä tahansa. Myös heterot harrastavat paljon anaaliseksiä, heteromiehet saavat tartuntoja vaginaan pannessaan.

Ymmärrän tämän viimeisimmän kirjoituksesi jälkeen koko kirjoitussarjaasi paremmin. Mutta olen sitä mieltä, että jos hiv-positiivisten homojen oikeuksia halutaan puolustaa, niin se käy luonnollisimmin kertomalla, että hiv-tartuntojen hankkimisessa ei kyse ole seksuaalisesta suuntautumisesta vaan riskikäyttäytymisestä. Jos homoja syyllistetään BB:n harjoittamisesta, niin pitäisi yksinkertaisesti kertoa, että BB:n harjoittaminen on hyvin tavallista heteroiden piirissä. Miksi heteroiden riskiseksikäyttäytyminen olisi jotenkin vähemmän pahasta kuin sama asia homojen tekemänä?