Sosiaaliset suomalaiset (kun ovat kännissä)
Käyn silloin tällöin ulkona homopaikoissa, lähinnä aikaisin alkuillasta. Yleensä menen ulos yksin ja vietän aikaani lukemalla jotain lehtipinosta löytyvää lehteä. En yleensä mene ulos tavatakseni ketään ihmistä (ellei kavereita satu ilmestymään paikalle). Todella usein tapahtuu se, että lehteä lukiessa kylkeen liimautuu joku humalainen sönköttämään jotain.
Miten näistä kännisistä sönköttävistä ihmisistä pääsee eroon? Yksinkertainen "Kiitos että tunget seuraani, mutta haluaisin olla yksin!" ei yleensä toimi. Jos sillä on jotain vaikutusta, niin yleensä se vain saa aikaan sen, että ko. henkilö innostuu "keskustelemaan" entistä enemmän ja tunkee lähes suuhun.
Rasittavin tilanne on se kun joku ulkomaanelävä on kylässä. Silloinhan on usein tapana käydä ulkonakin. Baarissa lähes aina joku tunnistaa: "Haa! Nuo puhuvat kieliä!" ja ryntää paikalle. Näin kävi esim. kun exä oli kylässä nykyisin miehensä kanssa. Oli heidän visiittinsä ensimmäinen ilta ja he halusivat yhdelle oluelle. Siinä sitten keskustelimme kuulumisia pitkästä aikaa - ja taas joku alkoholista sosiaalista voimaa imenyt suomalainen kokee oikeudekseen tulla keskelle keskusteluamme ja alkaa tivasta mistä tulemme jne, jne. Kun ilmoitamme, että olimme juttelemassa keskenämme ja haluaisimme jatkaa omissa oloissamme, niin saimme päällemme haukut siitä, kuinka epäkohteliaita me olemme. Suomessa ei näin huonosti saa käyttäytyä! Ja tämän jälkeen hän haluaa jatkaa keskustelua kanssamme!
Nämä känniset tuppautujat ovat yksi syy miksi en käy enempää ulkona. Miksi ihmeessä Suomessa humalaiset hyökkäävät sosiaalisesti kimppuun? Selvin päin ei uskalleta yhteyttä ottaa, mutta viinahuurussa kyllä.
Miten näistä ihmisistä pääsee eroon olematta todella ilkeä?
Ajattelin, että jokin kyltti kaulassa "Ei, en etsi seuraasi" voisi olla kokeiltavissa oleva ajatus, mutta tulin toisiin ajatuksiin: sehän se vasta kännisiä ihmisiä puoleensa vetäisi. "Mikä tuo on?", "Ootsä ihan tosissasi?" jne, jne.
Miksi Suomessa ihmisiltä puuttuu se "tutka" joka kertoo onko toinen hakemassa seuraa vai ei? Tällaiseen ilmiöön en ole törmännyt missään muualla kuin Suomessa.
Voi sentän, mulla on päinvastainen ongelma. Kukaan ei yleensä tule mulle juttelemaan alkuillasta eikä loppuillasta.
Ehkä niin onkin parempi?
t. Kari
:O Miksi ihmeessä kukaan menee ulos saadakseen lukea lehtiä yksin?
Mua on aina ihmetyttänyt ne baarin takaseinustalla hiljaa yksin mököttävät miehet, jotka nyreästi katselevat ympärilleen, ja seuraavana päivänä avautuvat koodi.netissä siitä, miten kamala ilta oli taas baarissa, kun siellä oli ihmisiä jotka puhuivat ja joilla oli hauskaa.. Ehkä heistä sitten on hauskaa käydä treffeillä itsensä kanssa. Tietää mitä saa ja saanti on varma.. :D
Suosittelen Jukalle tutustumista kirjastoihin. :)
P.S. Millä muulla tavoin saadaan ystäviä kuin puhumalla joskus jollekin jota ei tunne ennestään?
kesäpoika kirjoitti:
>"Miksi ihmeessä kukaan menee ulos saadakseen lukea lehtiä yksin?"
Miksi ei menisi? Mielestäni on ihan mukava yhdistelmä: kävelylenkki, sitten kahville lukemaan päivän lehden ja taustalla soi hyvä musiikki ja ympärillä on homoja.
> "Suosittelen Jukalle tutustumista kirjastoihin. :)"
Käyn aika usein kirjastossa. Mutta niistä ei saa kahvia. Niissä ei soiteta musiikkia taustalla.
> "Mua on aina ihmetyttänyt ne baarin takaseinustalla hiljaa yksin mököttävät miehet, jotka nyreästi katselevat
> ympärilleen, ja seuraavana päivänä avautuvat koodi.netissä siitä, miten kamala ilta oli taas baarissa, kun siellä oli
> ihmisiä jotka puhuivat ja joilla oli hauskaa.. "
On aika eri asia tavata selväpäisiä ihmisiä jotka eivät sössötä ja örise, kuin "tavata" näitä suuhun tunkevia kännisiä örisiöitä. Humalaisten "keskustelun" taso on lähinnä epämääräistä örinää ja yksinpuhelua. Selväpäisiä yhteydenottajia kestän paljon paremmin kuin näitä alkoholin lipittäjiä, joskus keskustelu selväpäisen uuden tuttavuuden kanssa voi olla jopa ihan miellyttävää.
Jos jotain Hollannista kaipaan, niin sitä, että siellä ihmiset olivat vähemmän perseet olalla. Alkoholia ei käytetty humaltumiseen. Huumeita ihmiset ryystävät toki aika paljon, mutta esim. mari-pössyissä oleva henkilö on aika harmitonta seuraa. Eivätkä yleensä nuo kokaiini-pöllyssäkään olleet mitenkään kilpaile Suomen kännisille örisiljöille siinä miten sosiaalinen kontrolli pettää.
> "Millä muulla tavoin saadaan ystäviä kuin puhumalla joskus jollekin jota ei tunne ennestään?"
En etsi aktiivisesti uusia ystäviä.
Jukka, jos et ole etsimässä miestä etkä uusia ystäviä, kutsu kaverisi kotiisi (tai itsesi kaverille) ja ottakaa olutta kotosalla. Ylimääräiset känniörveltäjät eivät taatusti tule häiritsemään, musiikin saa valita itse ja tulee halvemmaksikin.
En mäkään oo koskaan etsinyt aktiivisesti ystäviä, eikä ole tarvinnut, koska kun on valmis kohtaamaan ihmisiä aina, niistä ei pääse tulemaan pulaa. En ymmärrä sitä ajattelua, että ihmisiä käytetään eri tarpeisiin, kun tekee mieli, ja kun ei ole juuri sitä tarvetta, ei muilla ole väliä.
Tää ei nyt koska suoraan Jukan vastausta, vaan sitä valitettavasti yleistynyttä ajatusta, josta ranneliikkeessä on joskus aiemminkin puhuttu, että eri ihmisiä on eri tarpeisiin. Parisuhteitakaan ei tarvi, koska se ei täytä kaikkia tarpeita. Pitää olla yksi panosuhde ja yksi suuseksisuhde ja muita yhteen ominaisuuteen perustuvia tuttavuuksia.. Krhmpf. Lähestyä saa, jos satun olemaan haku päällä, jos en ole, muiden pitäisi se tietää.
Ehkä kyse on ulkonäöstä tai jostain muusta seikasta joka vetää eri ihmisiä puoleensa, koska mulla ei oo ollut baareissa ongelmaa seurassa roikkuvista örisijöistä, mulle tulee seuraan hakeutuvista ihan toisenlainen kuva. Tosin en ole koskaan olut baarissa yksin, enkä halunnut olla siellä yksin. Seuraan tuppautuvat on monesti vanhempia miehiä, jotka tahtoo jutella, ja toisin kuin monilla muilla, mulla ei oo mitään niitä vastaan. Mielummin, jos näen jonkun olevan yksin, niin sanon sille pari sanaa ja tarjoan sitä kautta mahdollisuuden liittyä seuraan kuin että toivoisin vieraiden pysyvän pois. Jos tahtoo jutella kahden kesken syvällisiä, niin musta baari ei ole se paikka.
Kahdestaan ollaan kahdestaan ja seurassa ollaan avoimia. Eikö?
Minulla on taas sellainen ongelma, että näitä "homon bongaajia" ilmestyy heti paikalle, jos uskallan mennä ravintolaan. Ei saa olla sillä tavalla rauhassa.
kesäpoika kirjoitti:
> "Kahdestaan ollaan kahdestaan ja seurassa ollaan avoimia. Eikö?"
Tarkoittaako tämä sitä, että ulkos mennessä on velvollisuus käydä keskustelua kaikkien örisijöiden kanssa jotka sitä vaativat?
Liian tuttu tilanne mulle. Jostain syystä vedän puoleeni näitä känniläisiä. Ehkä siksi, että oon kiltin- ja myös hyvännäköinen. Tosin mua ei haittaa, jos joku tulee jutteleen vaikka hieman liikaa juoneena. Aina pari sanaa voin vaihtaa ja ajatuksia.
Mut tilanne on toinen jos toinen on niin kännissä, että keskustelusta ei tahdo tulla mitään. Sit yrittää hienovaraisesti vihjata et ei kiinnosta ja saa selittää ummet ja lammet eri syitä. Jos vihjailu ei mee perille niin sanon suoraan. Yleensä tämäkään ei auta ja meen muualle. Sitkeimmät tulee perässä ja vainoaa koko loppuillan. Jää ikävä fiilis.
Edelliseen kommenttiin sen verran, että mun mielestä baarissa ei ole "velvollisuus" viihdyttää näitä örisijöitä jos ei huvita. Eikä ketään muutakaan, jos ei oo sillä tuulella. Jos meen ite jutteleen jolleki tuntemattomalle huomaan aika pian onko kiinnostusta ja ymmärrän poistua jos ei jostain syystä ole.
Jukka, en ole tarkoittanut, että sinulla on velvollisuus viihdyttää seuraa kaipaavia ihmisiä. Jos olisin tarkoittanut sitä, olisin sanonut niin. Jostain syystä mä silti samaistun tässä enemmän ihmisiin, jotka kiinnostuvat jonkun erikoisesta t-paidasta tai kuulemastaan oudosta kielestä kuin ihmisiin, jotka eivät tahdo niistä puhua. Onhan kaikilla tietenkin oikeus olla rauhassa kun haluaa, ja toisten syytä sitä pyydettäessä kunnioittaa. Miten ihmisiä voisi kokonaan estää lähestymästä, niin sitä en tiedä, enkä haluakaan tietää. Minä tykkään ihmisistä ja baareissa on parasta juuri se, että siellä harvemmin on sellaisia, joille ei saisi mielellään sanoa mitään.
Olen Jukan kanssa samoilla linjoilla, et ihmisten baarikäytös on aika noloa. Keväällä kun oltiin porukalla ulkona kieltämättä hyvännäköisen brittiystävämme kanssa, kaikki halusivat osansa tästä miehestä. Niin hetero- kuin homobaareissakin. Oli monta aika kiusallista tilannetta, jotka kyllä huumorilla tuli kuitatuksi.
Mutta silti minusta on eri asia se, että on kohtelias ja yrittää tulla osaksi seuraa kuin se, että tulee ja yrittää dominoida jonkun seurueen tai henkilön illanviettoa. Aikaisemmin, kun kävin paljon karaokebaareissa ystäväni kanssa, seuraamme tuppauduttiin hyvin usein, vaikka koetimme kaikin tavoin viestittää ettei seura kiinnosta. Lopulta keräsimme pöytäämme jämätuoppeja ja sanoimme kaikkien paikkojen olevan varattuja.Se tepsi ainakin joihinkin. Lopuuja uhattiin et ne tuopit lentää jos ei häivy.:)
Pahimmat ördet eivät tajua millään.
Ikä on kyllä tehnyt tehtävänsä ja nykyisin saa olla kohtuullisen rauhassa – vanhenemisen hyviä puolia : )
Jotkut menevät baariin, koska haluavat nähdä ihmisiä ympärillään, kun seinät kaatuvat kotona päälle. Sen lisäksi he eivät ole sen enempää sosiaalisia.
Mihin on kadonnut paljon puhuttu small talk eli tyhjänpäiväinen kohteliaisuusläppä? Kukaan ei tietenkään halua tulla torjutuksi.
Helppo tapa torjua liiveihin uivat kundit on sanoa: " sori, olen varattu, mut voidaanhan me vähän jutella ".
Ihmisten ei voi olettaa osaavan lukea ajatuksia. Monet ihmiset olisivat ikionnellisia, jos joku tulisi baarissa juttelemaan heidän kanssaan. Seuran tarjoajien pitäisi kyllä kuitenkin uskoa, jos joku kieltäytyy seurasta.
Jos kohtelias kieltäytyminen juttuseurasta ei auta, ehkäpä mykkäkoulu ja välinpitämättömyys tehoaisivat? Äärimmäisessä tapauksessa joutuu ehkä siirtymään toisen pöydän ääreen, jos vain vapaata tilaa on.
JohnnyFinland kirjoitti:
> "Ihmisten ei voi olettaa osaavan lukea ajatuksia."
Ei niin, ymmärrän tämän. Kirjoitin tänne lähinnä siksi, että kaipasin lisätietoa ajatteluni pohjalle siitä mikä tässä kuviossa ei tomi. Mietin, että vika voisi olla myös minussa: että esimerkiksi minä en ymmärrä, että Suomessa minun velvollisuuteni todellakin voi olla antautua keskusteluun kaikkien kylkeen tunkevien humalaisten kanssa ja pitää heille seuraa. Mutta vaikka tällainen velvollisuus minulla olisikin, niin se ei poista sitä tosiasiaa, että monilta ihmisiltä näyttää puuttuvan ihan alkeellinenkin sosiaalinen perustaito aistia onko joku kiinnostunut seurasta vai ei. Eikä kyse ole edes mistään pienten viestien väärintulkinnasta: jos jokin kiinteä kaveriporukka seisoo juttelemassa tiiviisti vilkuilematta muuta seuraa, niin tämä tulkitaan niin, että olisi ihan normaalia ja soveliasta ängetä noiden ihmisten väliin ja vaatia huomiota osakseen. Kun tähän ei porukka sitten innostu, niin se saa kuulla käyttäytyvänsä huonosti.
Ennen on puhuttu jonkinlaisesta homo-herkkyydestä. En tiedä mitä sillä tarkkaan ottaen tarkoitetaan, mutta se ei ainakaan näyttäisi olevan sosiaalista herkkyyttä sen näkemiselle kaipaako joku seuraa vai ei. Tosin tämä ilmiö on kyllä havaittavissa ihan myös heteropaikoissa, eli ei tämä ole mikään homojen ilmiö, lähinnä kyse on jostain suomalaisesta ilmiöstä.
> "Monet ihmiset olisivat ikionnellisia, jos joku tulisi baarissa juttelemaan heidän kanssaan."
Niinpä. Ehkä tässä on se jutun ydin? Ehkä tämä ajatus peilataan kaikkiin ihmisiin. Ei osata/kyetä tuntemaan onko joku seuraa vailla.
Itse olen aikamoinen erakko. Viihdyn mieluiten yksin - vuosi tai muutama ihan yksin autiolla saarella ei ole mitenkään vastenmielinen ajatus. Sosiaaliset kontaktit kuluttavat yleensä minulta paljon energiaa (on toki muutama ihminen joiden seurassa viihdyn oikein hyvin, ja heitä mielellään tapaankin, mutta nämäkin ihmiset ja hetket ovat aika harvassa). Ehkä olen tämän erakkoluonteen vuoksi yliherkkä niin, että ventovieraiden (erityisesti humalaisten) kanssa jonninjoutavien puhuminen on aika rasittavaa.
Minusta on ikävää, että ne kerrat kun kolostani ulos kömmin, on riskini joutua jonkun örisevän humalaisen keskustelukumppaniksi niin suuri. Ja tätä tapahtuu juuri ja oikeastaan yksinomaan Suomessa. Jotain erikosta tässä kuviossa on.
Jotenkin minun on todella vaikea ymmärtää sitä mekanismia jolla seuraan ängetään. Tuota hyökkäystä ei edellä minkäänlainen katseiden vaihto, ei flirtti, ei ylipäätään mikään kontakti. Yleensä hyökkääjä iskee ihan pimeästä, yllättäen. Tunkee paikalle, kiinni, väliin.
Ymmärrän kontaktinoton, jos sitä on edeltänyt jonkinlainen katseidenvaihto, flirtti tms. Silloin se on mukavaakin. Mutta tämä tällainen suomalainen tapa on todella outo: siinä hyökätään kiinni täysin tuntemattomaan ihmiseen joka ei ole millään tavalla osoittanut kiinnostusta ulospäin. Kuuluuko suomalaiseen kulttuuriin se, että ollaan sosiaalisesti täysin sokeita? En haluaisi uskoa, että näin on. Eikä se varmasti - muista asioista päätellen - näin olekaan.
> "Jos kohtelias kieltäytyminen juttuseurasta ei auta, ehkäpä mykkäkoulu ja välinpitämättömyys tehoaisivat?"
Olen kokeillut, mutta aika kova metodi se on, eikä se yleensä edes tehoa. Useammin antaa vain lisäpontta yrittäjälle vängätä enemmän.
Tässä keskustelussa on tullut jo muutama uusi ajatus minulle. Kiitos niistä - ja muitakin ajatuksia saa toki vielä esittää.
Jos tunkeilija ei kaunista sanaa usko, henkilökuntakin voisi olla avuksi.
Se uhka, että lentää ravintelista pellolle ilman sänkyseuraa voisi herättää kovapäisen tunkeilijan käyttäytymisen rippeet.
Yksi hyväksi todettu keino on pistää liian innokas niljetys kiertoon. Jonkin aikaa kuunneltua jorinoita, kerro että "tuo tyyppi tuijottaa sinua" ja osoitat jotain epämääräistä toisaalla. (jos ei-niin-kiva ex sattuu olemaan paikalla niin vielä parempi... :-)
Useimmat rasittavuudet aloittavat tuolla "En yritä pokata sinua..."-one linerillä ja se kertookin sitten että on tiedossa elämänkerta deetailineen. "Miksi siis tulet juttelemaan kanssani jos en kiinnosta sinua" -tms sopivaa takaisin, riippuen tietty tyypistä. Vanha kunnon sanojen järjestely uuteen (" Off ja F*ck"-suomennettuna) toimii mutta pitää käyttää harkiten (...ja jos ravintolassa on poke). Yleensä jokin epämääräisen filosofisen abstrakti heitto toimii myös...
Hell is for OTHER people..
Jos menee kahvilaan keskustelemaan, ei kukaan "tule väliin".
kesäpoika kirjoitti: ":O Miksi ihmeessä kukaan menee ulos saadakseen lukea lehtiä yksin?
Mua on aina ihmetyttänyt ne baarin takaseinustalla hiljaa yksin mököttävät miehet, jotka nyreästi katselevat ympärilleen, ja seuraavana päivänä avautuvat koodi.netissä siitä, miten kamala ilta oli taas baarissa, kun siellä oli ihmisiä jotka puhuivat ja joilla oli hauskaa.. "
Minä olen baarin takaseinustalla yksin hiljaa mököttävä nainen, joka on kohta kymmenen vuotta avautunut tästä samasta baarikokemuksestaan. Miksi tosiaankaan olla baarissa yksin kun voi olla yksin yksin vaikka kotona? Ei haise edes vaatteet tupakalta illan jälkeen!
Yksinolijalta sitä paitsi viedään tuolit pöydästä.
Palaan vielä tuohon:
> "Monet ihmiset olisivat ikionnellisia, jos joku tulisi baarissa juttelemaan heidän kanssaan."
Ehkä kyse on jostain "haluan silittää kissaa" -ilmiöstä. Jos on innokas hakeutumaan kissan seuraan, niin kissa juoksee karkuun. Jos ei osoita mitään kiinnostusta kissaa kohtaan, niin se tulee kyhnyttämään päätään jalkaa vasten.
En ihmettele Jukan ulkonäöllä, että ei välttämättä jää seinäruusuksi, mutta voihan kysymys olla siitä, ettei häirikkö vastaa Jukan tasovaatimuksia. Jos näitä quality men- ehdokkaita on harvakseltaan, jotka ovat kuin suoraan ToF lehdistä, niin ei iske nivuksiin ja saavat rukkaset.
Jukka kirjoitti: "Ehkä kyse on jostain "haluan silittää kissaa" -ilmiöstä. Jos on innokas hakeutumaan kissan seuraan, niin kissa juoksee karkuun. Jos ei osoita mitään kiinnostusta kissaa kohtaan, niin se tulee kyhnyttämään päätään jalkaa vasten."
Olen huomannut saman ilmiön.
On paljon, fiksuja, kauniita ja upeita lesboja - jotka ovat yksin.
On paljon mukavia heteroita, jotka ovat ihmisinä tosi mukavia, mutta tosi arkoja ja eristäytyneitä ja - neitsyitä vielä nelikymppisinä.
Minä olen tympeä hapannaama, joka ei ikinä lähde minnekään, ei kiinnostu kenestäkään, eikä tutustu kehenkään ja silti minulla on lähes aina seuraa. Ihmettelen miksi. Olen päätynyt siihen tulokseen, että maailma on kiero ja epäreilu. Tällä kertaa maailman epäreiluus toimii minun hyväkseni.
Näiden muutoin yksinoloa baarissa haluavien riesana ovat usein ne henkilöt, jotka saalistavat joko yhden yön tai pitempiaikaista viihdykettä/seuraa. Ja kun paikalla on niin yksinäisiä saalistettavia, kuin saalistajia, tulos voikin olla juuri sellainen, että tahtomattaan joutuu hätistelemään innokkaita saalistajia pois. Saaden tietysti heti perään negatiivisia kommentteja. Näiltä tuskin välttyy koskaan.
Mistäpä sitä tunnistaisi haluaako se yksin lehteä selaileva upea persoona olla nimenomaan yksin, vai onko hän verhonnut lehden selailun omaksi tavakseen ilmaista odottavansa iskuyrityksiä? Merkkikieli tässä pitäisi olla, tai ravintoloissa joku "iskuvapaa vyöhyke" - turva-alue. Tosin, humalaisimmat tai härskeimmät häiriköt tuskin niistäkään piittaavat.
Itselläni nyt ei ole viimeisintä tietoa huvipaikkojen käyttäytymistrendeistä, mutta tuskin ne ovat juurikaan muuttuneet, paitsi ehkä suorempaan ehdotteluun ja töykeämpään palautteeseen kieltäytymisen jälkeen.
Jukan ja monen muun puolesta kannatan oikeutta olla oma itsensä, haluamatta ajatua keskusteluun ylikiimaisen ja -humalaisen kanssa.
Hmmm.. missä kohdassa keskustelua juttelemaan tulevista ihmisistä tuli ylikiimaisia tyrkkyjä?
"Hmmm.. missä kohdassa keskustelua juttelemaan tulevista ihmisistä tuli ylikiimaisia tyrkkyjä?"
En nyt tarkoittanut yksioikoisesti sitä, että jokainen keskustelemaan tuleva olisi tällainen, mutta varsin suuri osa lähietäisyydelle pyrkivistä
edustaa tätä ryhmää.
Kesäpoika, ei kannata takertua karrikointeihin - tai yleistyksiin liian tarkasti. Jos joku ravintolan nurkassa istuu rauhassa,
lueskelee esim. lehteä, keskustelee puhelimessa tai osoittaa muutoin, ettei ole kiinnostunut tapahtumista ympärillään, niin sallittakoon
hänelle oma rauhansa. Eri asia on jos joku hänen tuttavansa lähestyy häntä...
Toinen asia onkin sitten kehonkielen ja katseiden merkitys viestinnässä, haluaako vaiko eikö halua kontaktia toiseen henkilöön. Silloin liikutaan
jo tulkinnan varaisilla alueilla.
Jokaisella meistä on sellaisia tilanteita, joissa saatamme ollla itse yhdellä tavalla ajateltuna tyrkyllä ( esimerkiksi lukemassa yksin lehteä homobaarissa, kahvikuppi
edessä), mutta se ei yksiselitteisesti tarkoita sitä, että haluaisimme raottaa jollekulle sanaista arkkuamme yhtään sen enempää kuin mitä lauseen: " Kiitos, mutta
haluan olla yksin..." sanominen edellyttää. Valitettavasti joudumme joskus tehostamaan lausumaamme: " painu nyt ¤#*%#uun siitä läähättämästä!" - joka todellakin
tarkoittaa sitä ettemme aio antautua sen suurempaan kanssakäymiseen. Tästä syystä käytin sanontaa ylikiimainen... Nimittäin kun ajatukset on alapäässä, niin
yläpää ei reagoi juuri mihinkään...
Napalmia kirjoitti:
>"En ihmettele Jukan ulkonäöllä, että ei välttämättä jää seinäruusuksi"
Olen varmaan liian kiltin näköinen. Pitäisi varmaankin toteuttaa sellaiset naamatatuoinnit joita olen muiden kasvoissa kavahtanut :-)
Arkadas, en tarkoittanutkaan syyttää sinua mistään. Ei kaikki kontaktin ottaminen ihmisten välillä kuitenkaan tähtää seksiin. Mutta kuten jo aiemmin sanoin, mun mielikuvani juttelemaan tulevista ihmisistä on varmaan ihan erilainen kuin mitä Jukka ajaa takaa, ja tietenkin ihminen pitää jättää rauhaan, jos sitä toivotaan. Yksin lehtiä lukeville ihmisille mennään varmaan puhumaan eri aikein kuin isossa porukassa poikaystävää pussailevalle.
Mä mietinkin lähinnä sitä, kun ollaan isommassa porukassa ja siihen tullaan utelemaan puhutusta kielestä ja mitä niitä esimerkkejä nyt olikaan. Musta tuntuu, että baarissa parhaita puolia on juuri se, että "oma porukka" on vaihtuva, tulee mukaan tuttuja ja tutuntuttuja ja sitten ne menee taas pois. Ei kaikilta juttelevilta tule edes kysyneeksi, että kuka sinä olet ja miksi olet tässä seurassa nyt, tunnetko jonkun vai tulitko muuten vain.
Ei sellaiset ihmiset, jotka on tottuneet tuleviin ja meneviin ihmisiin ymmärrä, miksi joku yhtäkkiä jossain sanoo että häivy, kun menee vaan puhumaan porukkaan mukaan.
Eikä tarvi olla edes stondista, ettei sitä tajua.
Vaikka silloin ei tunnetusti tajuakaan enää mistään muusta mitään. :)
"Ei kaikki kontaktin ottaminen ihmisten välillä kuitenkaan tähtää seksiin. "
Kiitos kesäpoika oikaisusta - ehkä olin nyt hiukan liian herkkänahkainen itse. Samasta asiastahan me näytämme puhuvan, mutta erilaisilla painotuksilla.
Meille "kypsempään ikään ehtineille" homopiirien nuorempien jäsenten avoimuus ja sosiaalisuus voi olla välillä vaikeampaa ymmärtää ja tämä voi olla
yksi (merkittävä) syy myös näihin tulkinallisiin kysymyksiin.
Omat kokemukseni näistä "ylikiimaisista ja -kännisistä" ovat varsin negatiivisia. Itse pyrin ilmaisemaan tosin haluttomuuteni antautua keskusteluun hieman
positiivisemmin, kuin mitä tuolla aikaisemmin kirjoitin. Yksi mieleenjäänyt tapaus kuitenkin tällaisesta sattui parisen vuotta sitten dtm:ssä, jossa olin puolisoni
ja parin ystäväni kanssa viettämässä hauskaa iltaa. Olin palailemassa vessasta pöytäämme, kun minuun takertui lähes oman ikäiseni känniääliö, puristelemaan
persettäni. Käännyin kannoillani tämän iilimadon puoleen ja otin käsipuolesta kiinni, taluttaen yhteen vapaaseen pöytään istumaan ja tuumasin " odota tuossa..."
En kyllä lupautunut palaamaan. Omasta pöydästämme sitten seurailin rauhassa, että kyseinen humalikko viihtyi noin puolisen tuntia yksikseen "odottamassa", kunnes mielenkiinto heräsi johonkin toiseen saaliiseen... (Tosin minun ikäisen pitäisi olla vain tyytyväinen, että näitä "ihastelijoita" riittää, mutta rajansa kaikella ;) )
