- 1 / 6
- vaeltaja2006
- 26.12.2007 8:50
- 26.12.2007 8:59
Daniel Tammet (28-v) on englantilainen, omalla tavallaan nero ja homo. Sen lisäksi hän on jonkin verran autisti. Hän on kirjoittanut itsestään kirjan, ja joulukuun Siegessäule-lehdessä kerrotaan Danielista ja hänen kirjastaan.
Autistinen lapsi ehkä tunnetaan käsitteenä parhaiten. Hän ei ota kontaktia ulkomaailmaan. Kun hänelle puhuu, kaikki menee "ohi". Toisten ihmisten puheet ja ajatukset eivät kosketa millään tavalla. Ei synny kontaktia. Nykyään aika lievissäkin kontaktiongelmissa on alettu puhua "lievästä" autismista. Jos lapsi elää tuntikausia omassa maailmassaan eikä ota muihin kontakteja, hän on autistinen. Asiantuntijoilla on tarve luokitella ihmisiä.
Mutta Daniel Tammetissa kiinnostaa enemmän se, että hänellä on outoa lahjakkuutta. Numerot ovat hänelle tärkeitä. Hän pystyy luettelemaan piin 22 000 numeron tarkkuudella. Lisäksi hänellä on synesteettistä kykyä. Erilaiset aistimukset sekoittuvat. Sanotaan, että joillakin lapsilla on synestesioita ennen 12 vuoden ikää. Sitä voisi rajusti yksinkertaistaen kuvata ehkä näin: kun lapsi näkee jossain vihreää väriä, hän tuntee suolaisen maun. Aistimukset sekoittuvat. Daniel Tammet sanoo, että hänellä on erityinen ystävyyssuhde numeroihin ja niihin liittyy synestesioita. Esim. yksitoista on ystävällinen, viisi on kovaääninen. Jokaisella numerolla on oma persoonallisuutensa. Numeroiden avulla hänen sisäinen maailmansa pysyy jotenkin koossa.
Daniel Tammet on kielellisesti niin lahjakas, että hän pystyy kirjassa kuvaamaan, mitä hänen päässään liikkuu. Pitkän harjoittelun jälkeen hän on alkanut tuntea myös tunteita, ja tällä tavoin hän on päässyt lähemmäksi muita - esim. homoja. Ensimmäinen rakkauskokemus oli jo 16-vuotiaana, mutta siinä tilanteessa häneltä puuttui kyky kommunikoida. Neljännestunnin hiljaisuuden jälkeen se toinen lähti, mutta onneksi hän ei ollut röyhkeä tai ylimielinen, vaan sanoi vain, että hän ei valitettavasti ole Danielin etsimä ystävä.
Daniel sai 22-vuotiaana tietokoneen, ja sen avulla hän löysi itselleen elämänkumppanin: Neilin. He elävät yhdessä, ja Danielin poikkeuksellisesta kielellisestä lahjakkuudesta on tehty liikeidea: on-line-kielikoulutusta, jossa käytetään hyväksi ihmisten synesteettisiä kykyjä.
Kieli-teema on Danielilla vahvasti esillä. Hän kuvittelee mielessään, että eräänä päivänä hänellä olisi oma kieli, joka kuulu vain hänelle. Kukaan ei soimaisi tai moittisi sen käyttämisestä ja sillä kielellä hän voisi ilmaista tarkasti omat tuntemuksensa. Hän on keksinyt sille kielelle myös nimen: "mänti". Nimi tule suomen kielen sanasta mänty! Daniel sanoo, että männyt kasvavat suurina ryhminä, ystävällisesti keskenään
Siegessäule-lehdessä kirjan arvostelija valittaa sitä, että kirja on sujuvaa, mutta se heijastaa jotenkin tunteiden puuttumista. Lukijalle jää mielikuva, että kirjoittaja ei kirjoittaessaan ole tuntenut minkäänlaisia tunteita. Se olisi autistille tyypillistä.
Daniel Tammetista on suomenkielisessä wikipediassa lyhyt kuvaus.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Daniel_Tammet
Autistinen lapsi ehkä tunnetaan käsitteenä parhaiten. Hän ei ota kontaktia ulkomaailmaan. Kun hänelle puhuu, kaikki menee "ohi". Toisten ihmisten puheet ja ajatukset eivät kosketa millään tavalla. Ei synny kontaktia. Nykyään aika lievissäkin kontaktiongelmissa on alettu puhua "lievästä" autismista. Jos lapsi elää tuntikausia omassa maailmassaan eikä ota muihin kontakteja, hän on autistinen. Asiantuntijoilla on tarve luokitella ihmisiä.
Mutta Daniel Tammetissa kiinnostaa enemmän se, että hänellä on outoa lahjakkuutta. Numerot ovat hänelle tärkeitä. Hän pystyy luettelemaan piin 22 000 numeron tarkkuudella. Lisäksi hänellä on synesteettistä kykyä. Erilaiset aistimukset sekoittuvat. Sanotaan, että joillakin lapsilla on synestesioita ennen 12 vuoden ikää. Sitä voisi rajusti yksinkertaistaen kuvata ehkä näin: kun lapsi näkee jossain vihreää väriä, hän tuntee suolaisen maun. Aistimukset sekoittuvat. Daniel Tammet sanoo, että hänellä on erityinen ystävyyssuhde numeroihin ja niihin liittyy synestesioita. Esim. yksitoista on ystävällinen, viisi on kovaääninen. Jokaisella numerolla on oma persoonallisuutensa. Numeroiden avulla hänen sisäinen maailmansa pysyy jotenkin koossa.
Daniel Tammet on kielellisesti niin lahjakas, että hän pystyy kirjassa kuvaamaan, mitä hänen päässään liikkuu. Pitkän harjoittelun jälkeen hän on alkanut tuntea myös tunteita, ja tällä tavoin hän on päässyt lähemmäksi muita - esim. homoja. Ensimmäinen rakkauskokemus oli jo 16-vuotiaana, mutta siinä tilanteessa häneltä puuttui kyky kommunikoida. Neljännestunnin hiljaisuuden jälkeen se toinen lähti, mutta onneksi hän ei ollut röyhkeä tai ylimielinen, vaan sanoi vain, että hän ei valitettavasti ole Danielin etsimä ystävä.
Daniel sai 22-vuotiaana tietokoneen, ja sen avulla hän löysi itselleen elämänkumppanin: Neilin. He elävät yhdessä, ja Danielin poikkeuksellisesta kielellisestä lahjakkuudesta on tehty liikeidea: on-line-kielikoulutusta, jossa käytetään hyväksi ihmisten synesteettisiä kykyjä.
Kieli-teema on Danielilla vahvasti esillä. Hän kuvittelee mielessään, että eräänä päivänä hänellä olisi oma kieli, joka kuulu vain hänelle. Kukaan ei soimaisi tai moittisi sen käyttämisestä ja sillä kielellä hän voisi ilmaista tarkasti omat tuntemuksensa. Hän on keksinyt sille kielelle myös nimen: "mänti". Nimi tule suomen kielen sanasta mänty! Daniel sanoo, että männyt kasvavat suurina ryhminä, ystävällisesti keskenään
Siegessäule-lehdessä kirjan arvostelija valittaa sitä, että kirja on sujuvaa, mutta se heijastaa jotenkin tunteiden puuttumista. Lukijalle jää mielikuva, että kirjoittaja ei kirjoittaessaan ole tuntenut minkäänlaisia tunteita. Se olisi autistille tyypillistä.
Daniel Tammetista on suomenkielisessä wikipediassa lyhyt kuvaus.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Daniel_Tammet