Normihomo
Nimimerkki "Normihomo" laskettelee katkeruuksiaan Suomi24-keskustelussa. Hän on katkeroitunut ranneliikkeen nimimerkille JuhaniV, mutta nyt on pantu koko nimi näkyviin. Normihomo on varmaan sama, joka täällä ranneliikkeessä on eri nimimerkellä hyökännyt JuhaniV:tä vastaan. Viha on syvä.
Entä mikä on aiheena? JuhaniV kuulemma esittelee ranneliikkeessä omaa elämäänsä kuin se olisi "normaalin homon elämää"... lapsia, oma mies jne... Normihomon mielestä JuhaniV kopioi heteromaailmaa vaikka meidän homojen elämä on hyvin toisenlaista...
Onko JuhaniV:n teksteissä näytteillä jokin sellainen elämä, joka ei ole totta. Pitääkö sellaisen vaieta, joka elää väärällä tavalla - kuin hetero? Kenen elämä on oikeampi? Outo keskustelun aihe!
Jos elää kuin hetero, elää naisen kanssa. Niin se määritellään. Joillekin tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa hyväksyä sitä, että kaikki eivät elä sen mukaan, miten he itse ovat henkilökohtaisesti lokerot määritelleet. Silti, jos joku jaksaa tehdä jonkun toisen elämästä noin ison numeron, en keksi muuta syytä kuin kateus tai pelko omien lokeroiden romahtamisesta, joiden kautta on oman identiteettinsä luonut, eli ihan ne samat ilmiöt, jotka ajavat homofobeja homojakin toimiinsa kautta maailman. Jos lokerot viedään, heidän pitäisi määritellä itsensä uudelleen. Se on varmasti rankka tunne, kun on ajan ja vaivan kanssa itsensä ensin lokeroon sovittanut ja löytänyt siitä paikkansa, ja joku tulee ja osoittaa, ettei lokerolla olekaan seiniä.
vaeltaja2006 kirjoitti: "Onko JuhaniV:n teksteissä näytteillä jokin sellainen elämä, joka ei ole totta. Pitääkö sellaisen vaieta, joka elää väärällä tavalla - kuin hetero? Kenen elämä on oikeampi? Outo keskustelun aihe!"
Normihomo puhuu asiaa!
Itse asiassa tämä ongelma ei ole pelkästään meidän lätäkössämme, vaan se koskee tätä yhteiskuntaa laajemminkin.
Harvemmin esimerkiksi leipäjonossa käyvä homo esittelee elämäänsä, tai aids-potilas tai rattopoika. Heteropuolellakin keskiluokkaisen tyhjänpäiväistä elämää elävät ihmiset esittelevät elämäänsä innokkaimmin.
Namusetalaisuuden dominoivuus rupeaa kyllästyttämään sellaisia, jotka vielä jaksavat kuunnella. Loput eivät välitä. Ainoastaan silloin kun hetero yleistää kertojan johonkin homomaailman karikatyyriin tai näihin namusetalaisiin kiiltokuviin ja inttää, ettet sinä voi olla oikea homo, syntyy ongelma.
Mikä on normaali homo? Viinaa, tupakkaa ja irtosuhteita à la Koodi.netin foorumi?
Epäilen, että nimimerkin Normihomo takana löytyy joku ranneliikkeen keskusteluista katkeroitunut... Joku, joka ottaa keskustelut hyvinkin itseensä, vaikka keskustelussa ei viitattaisi edes kyseiseen henkilöön.
Jokaisella meistä on mielipiteemme asioihin, toisilla voimakkaammat, toisilla perusteettomat - jotkut vain myötäilevät ja myhäilevät mukana. Se mikä on oikein tai väärin, voi olla vaikeasti tulkittavissa. Tuntuu, että tietyillä nimimerkeillä näkökulma kulkee musta-valkoisena / on-off - tyylisenä. Joko on, tai sitten ei. Mitään "sävyjä", nyansseja siihen väliin ei mahdu...
Sateenkaarikin on monivivahteinen;)
Dragon-85 kirjoitti: "Mikä on normaali homo? Viinaa, tupakkaa ja irtosuhteita à la Koodi.netin foorumi?"
JuhaniV hänen polaarisen vastakohtansa kanssa. JuhaniV on Neo, hän on Mr. Smith. JuhaniV on Teräsmies, hän on Lex Luthor.
JuhaniV asuu paremmalla alueella Espoossa, hänellä on melkoisesti ikää, oikeistolainen maailmankatsomus ja vakaa parisuhde. Hänen vastakohtansa on rap-muusikko Kesälahdelta, ikää 16 vuotta, harrastaa anonyymiä vessaseksiä ja omaa prekaariset työsuhteet.
Vedä näistä jokin keskiarvo.
Onko jonkun ihan pakko päästä määrittelemään mikä on normaali homo ja yrittää sitten ahtaa kaikki samaan muottiin? Omaa elämäänsä hänellä on oikeus elää haluamallaan tavalla, oli Kesälahtelainen 16-vuotias siitä mitä mieltä haluaa. Kummankaan tehtävä ei ole arvostella toisen elämää.
16-vuotiaan Kesälahtelaisen elämä ei tule yhtään onnellisemmaksi vaikka JuhaniV Espoosta jättäisi miehensä ja jättäytyisi tukien varaan. JuhaniV:llä ei myöskään ole mitään velvoitetta tehdä sitä. Kesälahtelaisenkaan ei tarvi muuttaa Espooseen ja hankkia parisuhdetta, eikä kukaan ole siihen kehottanut.
Olen naimisissa ja haluan lapsia. Jos joku kokee sen olevan itseltään jotain pois, niin hänen määritelmänsä eivät kiinnosta eivätkä sido minua. Minun puolestani hän voisi painua elämään omaa elämäänsä ja lakata tekemästä omaksi asiakseen sitä, mikä on minun. Niin minäkin olen tehnyt ja tullut onnelliseksi.
En yhtään ihmettele, kun JuhaniV esittelee omaa elämäänsä ylemmyydentuntoisesti malliksi muille tyyliin "minä, mun mies ja...ne lapset", joiden etäisinä he ovat, vai mikä voisi olla hyvä ilmaisu. Sitten ovat nämä paheksuvat kirjoittelut ajan ilmiöistä.
Tiedättekö ne ihmiset jotka aina kertovat omista saavutuksistaan ja toivovat herättävänsä kateutta?
Itsensä mainostajat. Ehkä näin.
Halu myös manipuloida ympäristöään, mikä on sopivaa, mikä sopimatonta ja luoda oma pieni hiekkalaatikko ja sisäpiiri. " Me vs.TE"
No mua se ei paljon liikauta, mutta noi nyt tuli heti mieleeni, että miksi joku voisi mustamaalata.
Vanha setalainen homppeli ei pääse pilkuistaan?
Mä en ole nähnyt JuhaniV:n kirjoittavan koskaan yhtään tekstiä, jossa hän käskisi kenenkään elää, kuten hän. Sen sijaan oon nähnyt muilla tavoin eläviltä ihmisiltä valtavan määrän tietoista ja teennäistä vastakkainasettelua ja suoria ja vähemmän suoria käskyja alkaa elää kuten he ollakseen riittävän hyvä homo. Onko se nyt niin kamalan vaikea asia hyväksyä, että homot eivät ole mikään yhtenäinen ryhmä, että minulla voi olla toisin kuin sinulla, ja ettei se silti tarkoita sitä, että jommankumman pitää elämäntapansa vaihtaa?
Relatkaa nyt jo hyvät ihmiset ja antakaa muiden olla rauhassa.
Napalmia, sinäkin olet vallan tervetullut kertomaan omasta elämästäsi. Tuskin kukaan pitäisi sitä minkäänlaisena ylemmyydentunnon hakemisena.
Ehkä minä en sitten vaan huomaa Juhanin kirjoittelussa mitään "pahaa", koska taitaa olla niin, että minun arvomaailmani on hyvin lähellä sitä, millaisen kuvan Juhani on itsestään antanut. Minäkin paheksun monia ajan (nykyisen ja menneen ja mahdollisesti myös tulevan) ilmiöitä. :D
kesäpoika kirjoitti: "Mä en ole nähnyt JuhaniV:n kirjoittavan koskaan yhtään tekstiä, jossa hän käskisi kenenkään elää, kuten hän".
Kuinka rautalankaa asian pitäisi olla, että sinäkin sen ymmärtäisit?
"Sen sijaan oon nähnyt muilla tavoin eläviltä ihmisiltä valtavan määrän tietoista ja teennäistä vastakkainasettelua ja suoria ja vähemmän suoria käskyja alkaa elää kuten he ollakseen riittävän hyvä homo."
Tämäkin pitää paikkansa.
Kun ensimmäistä kertaa astuin arkana homobaariin, niin minulle ei puhuttu, mutta minusta kyllä puhuttiin - pahaa. Ainoa mikä on muuttunut on se, että minä kuulun jo pääkaupunkiseudun hlbt-piirien hyväksyttyyn kalustukseen, mutta femme(lesbo)t saavat yhä samaa kohtelua kuin minä aikoinaan.
Minä myös saan kuulla syytteitä, että minä säikytän arkoja uusia pois.
Minä en sitten tähän baarikulttuuriin osallistukaan, kyllä ne naiset löytyvät ihan muualta.
Enemmän tunnen ex-prona sateenkaareva prostituutioskeneä.
"Onko se nyt niin kamalan vaikea asia hyväksyä, että homot eivät ole mikään yhtenäinen ryhmä, että minulla voi olla toisin kuin sinulla, ja ettei se silti tarkoita sitä, että jommankumman pitää elämäntapansa vaihtaa?"
Minun on vaikea ymmärtää sitä miten joku saa turpaansa tässä kaupungissa (Helsingissä) syyttä suottaan (homofobian tai transfobian) takia ja toinen taas ei saa ikinä. Joku muuttaa väkivaltaista pääkaupunkiseutua pakoon Lappiin asti ja tunnetusti taas Lappia muutetaan pakoon tänne.
Mutta sitten se tapahtui minulle itselleni. Ensin minua hakataan ja noitavainotaan ja tulee tappouhkauksia, mutta nyt ei mitään. Minua korhdellaan normaalina ihmisenä. Jopa pistän sateenkaarimerkit reppuuni, niin silti kukaan ei auo minulle päätään. Kullannuppuni pitää minua kädestä ja suutelee minua julkisesti, eikä lähellä oleva nuorisojengi tule hakkaamaan tai aukomaan päätä. Kulttuurishokki omassa kaupungissa, miten tämä on mahdollista.
Itse asiassa minä matkustin Wenäjälle ottaakseni selvää onko minussa jotain vikaa ja pukeuduin venäläiseksi. Minua kohdeltiin ihan tavallisena venäläisenä, maalaisena, vieläpä. Kun tulin rajan yli Suomeen, täälläkin minua pidettiin venäläisenä.
Pora-liike, kun tunnet inhon tunteita ihmistä kohtaan siksi, että haluaisit jotain, mitä hänellä on ja sinulla ei, sitä kutsutaan kateudeksi. Kun on kateellinen, on varmasti ärsyttävää, että toinen kertoo omista onnellisuuden aiheistaan. Ehkä hän ON onnellinen. Olisitpa sinäkin.
Jos minä, ihan neutraalilla äänellä ja neutraalilla tarkoituksella kerron etelänmatkastani seurassa, jossa on ihmisiä, jotka tahtoisivat matkustaa, mutta eivät ole päässeet, se tulkitaan kehuksi ja itsekkyydeksi. Jos kerron saman seurassa, jossa kaikki ovat matkustelleet paljon, se on täysin normaali puheenaihe, ketään ei ärsytä. Jos kerron saman Maan ystävät -yhdistyksen kokouksessa, se kuullaan itsekritiikkinä. Jos kerron sen netissä, eri ihmiset kokevat sen eritavoin.
Kun sinä löydät pysyvän parisuhteen ja työn, ei niistä puhuminen enää ärsytä. Mä uskon tietäväni melkoisella varmuudella, että kertoisit onnestasi myös täällä. Niin että lopetetaan tekopyhyys, eikö vain.
Jos valitsee vain aiheita, jotka eivät ärsytä yhtään omaan elämäänsä pettynyttä, ei jää paljoa puhuttavaa. Kateuden aiheuttaman negaation sijaan kannattaisi katsoa asiaa vähän toisin: tuokin on onnellinen, se on siis mahdollista minullekin. Tai jos ei halua samaa, miksi koko asiaan pitää edes takertua?
Tahdon lisätä vielä, että Ranneliike on julkinen foorumi, jossa käy paljon sellaisia lukijoita, jotka eivät koskaan osallistu keskusteluun, mutta joille netti saattaa olla ainut kontakti homomaailmaan. Musta on rikos heitä, ja varsinkin sitä 16-vuotiasta Kesälahtelaispoikaa kohtaan, jos todesta kerrotaan vain toinen puoli ja jätetään mainitsematta, että kyllä se on mahdollista elää kaapitta ja olla onnellinen, ja ettei se vessaseksi ole ainut vaihtoehto elämälle ja että ei, homouden ei tosiaan kuulu sattua, jos se sattuu, on jokin vialla ja sille on myös tehtävissä jotain.
"kesäpoika 12 / 13
05.11.2007, 12:12 Pora-liike, kun tunnet inhon tunteita ihmistä kohtaan siksi, että haluaisit jotain, mitä hänellä on ja sinulla ei, sitä kutsutaan kateudeksi."
Harrastat olkinukkeargumentointia.
"Jos minä, ihan neutraalilla äänellä ja neutraalilla tarkoituksella kerron etelänmatkastani seurassa, jossa on ihmisiä, jotka tahtoisivat matkustaa, mutta eivät ole päässeet, se tulkitaan kehuksi ja itsekkyydeksi. Jos kerron saman seurassa, jossa kaikki ovat matkustelleet paljon, se on täysin normaali puheenaihe, ketään ei ärsytä. Jos kerron saman Maan ystävät -yhdistyksen kokouksessa, se kuullaan itsekritiikkinä. Jos kerron sen netissä, eri ihmiset kokevat sen eritavoin."
Näin on.
"Kun sinä löydät pysyvän parisuhteen ja työn, ei niistä puhuminen enää ärsytä. Mä uskon tietäväni melkoisella varmuudella, että kertoisit onnestasi myös täällä. Niin että lopetetaan tekopyhyys, eikö vain."
Kerron onnestani ja onnettomuudestani tasapainoisesti. Vaikka minulla nyt menee suhteellisen hyvin, en suinkaan unohda sitä kun minulla meni huonosti. Se, että minulla menee nyt hyvin ei tarkoita, että "olisin saanut itseäni niskasta kiinni", eikä se, että minulla ennen meni huonosti, merkinnyt että minä olisin ollut luuseri. Eikä se tarkoita muidenkaan kyseessä ollessa.
On vain kuin Murphyn laki kuuluu, "kun sataa, sataa kaatamalla".
"kannattaisi katsoa asiaa vähän toisin: tuokin on onnellinen, se on siis mahdollista minullekin."
Siirrymme siis kysymykseen "MITEN". Nämä oman onnen toitottajat eivät ole ikinä kertoneet MITEN he ovat sen onnensa saavuttaneet. (Minä kyllä kerroin oman parannuskeinoni masennukseeni). Se, ettei kerro vaikka tietää on vähän samanlaista kuin heiluttelisi setelinippua nenän edessä ja pistäisi rahat taskuunsa.
"Musta on rikos heitä, ja varsinkin sitä 16-vuotiasta Kesälahtelaispoikaa kohtaan, jos todesta kerrotaan vain toinen puoli ja jätetään mainitsematta, että kyllä se on mahdollista elää kaapitta ja olla onnellinen, ja ettei se vessaseksi ole ainut vaihtoehto elämälle ja että ei, homouden ei tosiaan kuulu sattua, jos se sattuu, on jokin vialla ja sille on myös tehtävissä jotain."
Mutta toisaalta on rikos jättää mainitsematta se toinenkin puoli. Se, ettei lahtelaispoika ole ainoa jolla on tuollaisia kokemuksia.
Minua ihmetytti yhdessä vaiheessa, kun siellä Berliinissäkään asiat eivät ole juuri edistyneet, kun siellä niitä homojen hakkaajia on yhtä paljon kuin Helsingissä. Aika metkaa. Sama asia Hollannissa, missä väkivalta on lisääntynyt. Kumma juttu, etteivät homot saa olla missään rauhassa.
Luulen, että "normihomo - kritiikki" voikin osua tähän saumaan, etteivät asiat olekaan niin auvoisesti kuin mainostetaan. Ei kaikilla.
Pitäisi( olisi hyvä ) kertoa julkisuudessa, että on edelleenkin OIKEASTI VIELÄ homoja tai lesboja, jotka kokevat syyttömästi sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa huolimatta paikkakunnasta, missä he asustavat, että se on väärin ja loukkaus ihmisarvoa kohtaan ja rikos.
Napalmia, niin pitäisikin kertoa. Jos nämäkin kaikki voimavarat, jotka vaikka tämä JuhaniV:n vihollinen on käyttänyt vaientaakseen Juhanin oikeuden kertoa, miten asiat hänen elämässään ovat, olisi käytetty sen kertomisen, miten jonkun toisen, syrjityn, asiat ovat, oltaisiin jo paljon pidemmällä. Jostain syystä ihmiset tahtovat etsiä syyllisiä aivan oudoista paikoista ja oudoista syistä sen sijaan, että tekisivät mitään sille asialle, jota sanovat ajavansa. Jos sinä elät toisin kuin JuhaniV ja tahdot tulla nähdyksi, niin ole hyvä ja kerro mitä haluat sanoa, äläkä käske muita olemaan hiljaa. Siinä ei kerta kaikkiaan ole mitään logiikkaa, eikä se aja kenenkään etuja vaientaa muiden sanomaa.
Pora-liike, jos tahdot tietää miten, kysy. Se on niin helppoa. Ongelmien kertymisestä olen samaa mieltä, munkin elämäni on mennyt niin, että ensin kaikki ongelmat kaatuvat päälle yhtä aikaa, ja sitten ne ratkeavat kaikki kerrallaan. Elämä kulkee sykleissä. Se, että menee huonosti, ei tarkoita että on huono ihminen tai tekisi virheitä tahallisesti. Silti, jos samat ongelmat kiertävää kehää ihmisen ympärillä, samat ongelmat toistuvat kaikessa, on hän jollain tavalla itse osallinen niihin. Se on vaikea totuus kohdata, varsinkin sille, joka on toistuvasti uhri. Jos jokainen parisuhde järjestään sisältää väkivaltaa tai päättyy pettämiseen tai jokaikinen valittu kumppani on riippuvainen, alkoholisti, epäkypsä ja huolenpitoa kaipaava, ei kannata yleistää ihmisten nyt vain olevan sellaisia vaan kävellä peilin eteen ja kysyä miksi ja miten teen tämän itselleni? Miksi teen yhä joka päivä ne samat valinnat, jotka eivät ole tähänkään asti toimineet?
Mä olen kerran katsonut peiliin tajuttuani, että kaikkien kokemieni hylkäämisten ainut yhteinen nimittäjä olin minä itse, enkä pitänyt näkemästäni. Nyt opettelen elämään toisin ja se on tuottanut tulosta. Ei se vaadi muuta kuin raadollista rehellisyyttä itselleen. Yllättävän harvat siihen pystyvät, se vie aikaa. On helpompi osoittaa sormella niitä, jotka löivät ja joivat ja pilasivat elämäsi kuin katsoa itseään silmiin ja kysyä, miksi jäin, miksi menin mukaan, miksen tehnyt mitään sille, että olin onneton.
Sen jälkeen on aika tehdä jotain. Ja sen jälkeen antaa itselleen anteeksi, ettei tehnyt aiemmin.
"kesäpoika 16 / 16
05.11.2007, 18:59 Napalmia, niin pitäisikin kertoa. Jos nämäkin kaikki voimavarat, jotka vaikka tämä JuhaniV:n vihollinen on käyttänyt vaientaakseen Juhanin oikeuden kertoa, miten asiat hänen elämässään ovat, olisi käytetty sen kertomisen, miten jonkun toisen, syrjityn, asiat ovat, oltaisiin jo paljon pidemmällä."
Minä ja Olli S. olemme esimerkiksi kertoneet, mutta minua syytetään siitä, että minä olen aina negatiivinen ja Olli S.:ää syytetään ajojahdeista.
"Pora-liike, jos tahdot tietää miten, kysy. Se on niin helppoa."
Olen kysynyt, monta kertaa, saamatta vastausta. On ollut pakko tulla siihen tulokseen, että esitetyt kertomukset ovat olleet bluffia.
Kun olen ahkerasti kysellyt, olen saanut lopulta myös joitakin osuvia vastauksia
(
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000019&conference=4500000000000861&posting=22000000025677167#22000000025677167 )
Tiivistäen: minun reaktioni nuoruudessa siihen, että olin "erilainen nuori" oli eristäytyminen yksinäisyyteen ja epäsosiaalisuus sen sijaan että olisin ollut reippaan avoin ja ottanut turpiini monet kerrat.
Seuraavaksi otankin esille sosiaalisista fobioista kärsivien tarinoita (vaikken siis itse kärsi sosiaalisesta fobiasta) ja kas - yllättävän samankaltaiselta kuulostaa. Ei parisuhteita, ei työtä tai molemmat ovat huonoja.
Kumppanini Kullannuppu II puhui siitä, että itsevarmuus näkyy ryhdistä ja tietyllä tapaa kävelevät ihmiset valikoituvat väkivallan uhriksi. Ehkäpä minusta saattoi päälle päin lukea minun sosiaalisen eristäytyneisyyteni. Pedot iskevät aina sellaisiin, jotka eksyvät lauman ulkopuolelle.
Kun laihduin, sain vinkin noudattaa vähähiilihydraattista ruokavaliota, olemukseni muuttui ja minua kunnioitetaan ja saan olla rauhassa. En elä veitsi kurkulla koko ajan, voinkin siksi seikkailla. Seikkailla vaikka rakastumalla. Rakastumisen ja rakkaus olikin se viimeinen palikka minkä tarvitsin (kalanrasvan ja vhh-ruokavalion ohella) selvitäkseni masennuksesta.
Nyt kun olin selvinnyt masennuksesta niin jaksoin paneutua työnhakuun suuremmalla tarmolla ja sain työpaikan.
Nyt minua kiinnostaa koti, kodin laitto ja sisustus.
Minä olen tavattoman energisoitunut, mene hyvin ja lujaa, minulla on hyvä olla muuten paitsi että minua puukotettiin ja huumejengi haluaa vahingoittaa minua, mutta se on asia erikseen.
"Ongelmien kertymisestä olen samaa mieltä, munkin elämäni on mennyt niin, että ensin kaikki ongelmat kaatuvat päälle yhtä aikaa, ja sitten ne ratkeavat kaikki kerrallaan. Elämä kulkee sykleissä."
Kyllä näin on!
"Se, että menee huonosti, ei tarkoita että on huono ihminen tai tekisi virheitä tahallisesti."
No mutta kun hlbt-ympyröissä helposti on syyttävä sormi jos menee huonosti!
"Silti, jos samat ongelmat kiertävää kehää ihmisen ympärillä, samat ongelmat toistuvat kaikessa, on hän jollain tavalla itse osallinen niihin. Se on vaikea totuus kohdata, varsinkin sille, joka on toistuvasti uhri."
Ei tarvitse kuin olla lauman ulkopuolella niin joutuu petojen hampaisiin. Jos asuisin Töölössä, niin mummojen vihat saisi varmasti pelkästään sulkemalla kotiovensa lujaa. Pitää hakeutua itselleen sopivaan ekologiseen lokeroon.
"On helpompi osoittaa sormella niitä, jotka löivät ja joivat ja pilasivat elämäsi kuin katsoa itseään silmiin ja kysyä, miksi jäin, miksi menin mukaan, miksen tehnyt mitään sille, että olin onneton."
Siksi että olin masentunut, sekaisin, hukassa ja eksyksissä ja luotin liiaksi kaiken maailman viisastelijoihin sen sijaan että olisin luottanut itseeni. Siitä huolimatta minua pidettiin jääräpäisenä.
"Minä ja Olli S. olemme esimerkiksi kertoneet, mutta minua syytetään siitä, että minä olen aina negatiivinen ja Olli S.:ää syytetään ajojahdeista."
Juuri niin. Ja Juhania syytetään itsekkyydestä. Eikö teidän kannattaisi siis kaikkien yhdessä kannattaa vapautta puhua kukin omasta asiastaan sen sijaan, että käännytte kaiken lisäksi vielä toisianne vastaan ja tahdotte itse ainoan puheenvuoron?
Minua ei kiinnosta olla yhden asian mannekiini. Näkisin mielelläni sen ajan koittavan, että joku puhuisi minun puolestani niitä asioita, mitä minä joudun puhumaan. Aika paljon niin jo tapahtuukin. Jukka Lehtosen ja Kati Mustolan tuotanto on paikoin aika karua luettavaa. Sanastollinen sensitiivisyys on Z-lehdessä ja Setassa itsestäänselvyys ja rupeaa olemaan mediassa ja virastoissa osa ammattimaisuutta.
Toivoisin juttua prostituutioskenestä vielä. Kun hommasin Pro-tukipisteen puhujat yhteen tilaisuuteen vuosia sitten, kävi ilmi että prostituution ongelmat ovat muualla, hetero(normatiivisten)naisten ja ulkomaalaisten kanssa. Niin minustakin. Silti olisi hyvä, että joskus tuotaisiin esille hlbt-pron ääni. Minua on jäänyt kaivelemaan se, että kun minusta prostituutio on yleistä transnaisten keskuudessa, niin eräs ei-prostituoitu sanoi minulle, että minä olen ex-prona sellainen ihminen, jolle prot avautuvat tavallista herkemmin, mutta muut sitten ei, joten minulla on vääristynyt kuva asiasta. Hän saattaa hyvin olla oikeassa.
JuhaniV:n on vain ilmeisen vaikea/mahdoton myöntää muiden olevan oikeassa joskus. Jotten syyllistyisi samaan, minusta JuhaniV:n kirjoitus harmaasävyistä oli täyttä asiaa. Minä myös vastustan Queer Shamea, koska se romantisoi kurjuutta. Vain sellaiset, jotka eivät ole kurjuutta kokeneet itse, voivat romantisoida sitä.
Mutta siltikään minä en paijaa heteroita kehumalla heitä heidän "suvaitsevaisuudestaan", niin kuin JuhaniV. Se on sen aktiivista unohtamista mitä heteronormatiiviset ihmiset ovat tehneet tai jättäneet tekemättä. Se, että Sellon edessä uliseva koira saa tekstiviestipalstalla myötätunnon ilmauksia viikkotolkulla ja se, kun joudun mustalaisten homofoobikkojen hyökkäyksen kohteeksi täpötäydessä metrovaunussa saa aikaan vain hiljaisuutta, ei unohdu koskaan.
Muoks. Ehkäpä kysymys on ikäpolvista. JuhaniV:tä on nimitelty täällä "papaksi". Myös minä olen 38-vuotiaana jo selkeästi iäkäs, hlbt-maailman keskiössä kun ovat parikymppiset. Muuttui maailma suvaitsevaisemmaksi tai suvaitsemattomammaksi, niin ainakin asenteet epäheteroita kohtaan ovat muuttuneet kovasti emmekä me eri sukupolvet voi enää keskustella toistemme kanssa luontevasti. On silti tietysti tärkeää, että meillä vanhemmillakin sukupolvilla on sananvalta.
Luen kokemuksia koulusta. Useimmat koulussa normaaleiksi mielletyt asiat ovat sellaisia mistä minä tienasin aikoinaan kasvatuslaitosta. Koulussa jopa puhutaan homoseksuaalisuudesta. Minun aikanani oli kehotuskielto. Opettajakin on lesbo, eikä se ole pelkkä oppilaiden hänelle antama nimitys.
Muoks 2. Muistan aikoinana koulussa kiersi sellainen kullanvärinen koru, käärme, joka puri itseään hännästä. Mutta se tarina siinä oli, että kuulemma homomiehet pistivät sellaisen värkkiensä ympärille. Ei ole mitään aavistusta kuinka joku oppilas oli sen hankkinut itselleen. Uimahallikäynneiltä kuuli kanssa sellaisia tarinoita, että olisi joku vanhempi homo yrittänyt iskeä. Kyseinen henkilö oli muistaakseni lätännyt pedofiilia turpiin. Minä pidän ihan vain läppänä tuollaisia juttuja, mutta ne oli oman aikansa folklorea.
Eikös tätä keskustelua pitäisi jatkaa vaikka "henkilökohtaista" tai "personaallista valittamista" foorumissa; ei oikein kuulu teemaan "Yhteiskunta, politiikka & uskonto".
Olen samaa mieltä.
Normi- sun muiden homojen törmäyskurssista kertoo muuten Witkowskin Hutsula, tosin Puolan näkökulmasta mutta siinä on paljon yhteistä Suomenkin kanssa. Luin kirjan juuri ja kirjoitin siitä pitkän jutun blogiini, joten en referoi kirjaa sen enempää. Blogin osoitteen saa minulta, en oikein tiedä voiko täällä duunata linkkejä omille sivuilleen.
G
Googlen haulla löytyy oleellista. Tuohan on luettava kirja!
Itse tykkään enemmän Hubert Selbyn tuotannosta. Tykkään myös Stewart Homesta.
Minusta kummallista on se, että Gay Shame aktivistit tekevät tavallaan tuollaisen elämän ikään kuin tavoitelluksi.
Minä näen taas, ettei grotsekista kurjuudesta ole ulospääsytitetä kunnes tulee kuolema, vallankumous, maailmanloppu tai venäläiset taas hyökkäävät Suomeen.
Henkilökohtaisesti epäilen suuresti venäläisten hyökkäämistä. Jos Pietarista lähtee armeija, niin jo Kannaksella käy niin, että kun ne poimivat sieniä niin nuotio jää vartioimatta ja syttyy metsäpalo ja ne juoksevat sitä karkuun takaisin Pietariin ja koko sotaretki peruuntuu.
Vallankumouksenkin mahdollisuus on pieni. Suomen nuoriso on vielä taantumuksellisempaa kuin me vanhat.
Maailmanloppuakin on ennusteltu vuosisadat. Kuinka voi sellaisen sanomaan luottaa, joka sanoo pysäyttäneensä auringon kulun taivaalla eikä sitä kuitenkaan ole tapahtunut.
Mutta kuolema on varma. Köyhäkin kuolee. Kuolemaa ei voida riistää pois.
JuhaniV:n voi liittää oikeaan, elävään henkilöön ja minutkin löytää kun kyselee tarpeeksi. Mutta sitten on näitä, jotka valehtelevat koko elämänhistoriansa ja tarjoilevat vielä ystävällisiä neuvoja ahkerasti muillekin:
http://www.tsroadmap.com/info/transkids/images/kiira-graph05.jpgHauska huomata, et mä en oo täällä ainoo, jonka kanssa JuhaniV on vuosien saatossa tapellu. ;D
Jos ongelmia ei ole tarpeeksi niitä pitää tekemän lisää. M.O.T. tässäkin keskustelussa.
JuhaniV:stä on löytynyt sympaattinen piirre. Siis se, että hän tappelee Riqumanin kanssa.
Muuta sympaattista JuhaniV:stä saakin sitten ettii...
Minusta on taas hauska huomata, miten seksuaalinen identiteetti muodostaa rajapinnan, jolla neuvotellaan ihan muista kuin seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Sitä aina kuvittelee, että tämä identiteettipoliittinen vaihe on ohitettu, mutta sitten se tulee taas esiin jossain muodossa.
Joskus aikoinaan ihonväri oli samanlaisen identiteettipoliittisen neuvonpidon aiheena, ja on jossain määrin vieläkin, vaikka tilanne on virallisen rotuerottelun loppumisen jälkeen rauhoittunut. Kun seksuaalisuus ja ihonväri yhdistetään, saadaan taas entistä kiemuraisempi identiteettipoliitinen neuvottelunaihe. Heitetään mukaan vielä uskonto, niin johan lähtee.
Snoop Dog väitti äskettäin, ettei homoja tulla koskaan hyväksymään rap-musiikissa. Frank Ocean on kai toistaiseksi ainoa suuren luokan rap-artisti, joka on tullut ulos kaapista homona.
Black Panther-puolueen johtohahmo Eldridge Cleaver hyökkäsi muistelmakirjassaan Soul on Ice mustan romaanikirjailijan James Baldwinin homoutta vastaan. Homous oli hänen mielestään valkoisen miehen rappiota, joka ei sovi mustan miehen maskuliinisuuteen. Puolueen perustaja, Huey Newton, tuli kuitenkin siihen tulokseen, että mustien sosialistien on tehtävä yhteistyötä Gay Liberation-liikkeen ja feministien kanssa yhteisten päämäärien saavuttamiseksi.
Olen pitkien mutkien jälkeen päätynyt tilanteeseen, jossa en osaa samaistua enää kumpaankaan osapuoleen tässä normihomokeskustelussa. En ole keskiluokkainen "namusetalainen", mutta olen myös tympiintynyt naiivien seksivallankumouksellisten juttuihin. Kai tämä minun tilanne on seksuaalipoliittinen versio siitä, mitä sanotaan "suurten kertomusten ajan" päättymiseksi. En ole sitä enkä tätä, mutta elän tätä hetkeä. Seuraan tilannetta ja yritän olla homo ja muutakin siinä sivussa.
Masa! Olet siis siirtynyt postmoderniin aikaan.
Postmodernissa yleinen normatiivisuus on hajonnut. On vain lukuisia pieniä eri kertomuksia.
Puhumattakaan siitä, että minä oikein Frank Ocean tuli kaapista ulos? Homo-miehenä, vaiko bissenä?
Tai että hyväksyykö rap-musa "heterouden" - siis digataanko räpissä ihan kaikkien hetero-räppääjien musasta, vai lokeroidaanko huonompaan hetero-räppäri-musaan ja muuhun hetero-räppäri-musaan.
- eli noissa elää se sekalainen massa yhtenä vs yks ryhmä -vastakkainasettelu
Tai että jos nostaa esille jonkin uskovaismaailmaan sisältyvän problematiikan, niin ärtyykö joittenkin uskovaisten mieli siitä, että sitä uskontoa ylipäätään arvostellaan ja he eivät voi tunnustaa että he itsekään eivät ehkä pidä siitä uskovaismaailman problematiikasta, mutta silti puolustelevat sitä, yrittämällä vaientaa siitä keskustelun.
Maailman yksi ehkä kovimmista ryhmäaate-pinttymistähän on "raamatun totuus" ja sen lokero-mielikuvan räjähdysherkkyys.
Siihen verrattuna muut on pientä.
- - -
Ja sitten se nettikeskusteluiden lahjesynti: Jotkut mielenterveysongelmaiset lähtevät vatvomaan niissä ehtymätöntä päätään, koska heillä ei ole tietsikkansa vieressä kukaan sanomassa, että mitä ihmettä sä puuhaat?
- - -
Mutta odotellaan nyt sitä, kun perussuomalaiset älyävät että kahvi ja jaloviina ovat islamilaista kulttuuriperua ja alkavat vääntää Eduskunnassa kieltolakia niistä. Nythän heillä on lakialoite burkha-kiellosta (vaikkakin Hollanti sääti tasa-arvoisen arvioliiton vuosia ennen burkhakieltoa), mikä varmaan laajenee heillä joulupukkiasunkin perussuomalaiskieltoon - ilman että heissä on yhtään miestä ja munaa kyseenalaistamaan ortodoksien tai muslimien vain miespappi-kaapuilu-käytäntöjä, eli itse perimmäisiä sylttytehtaita ... vai mitä Riquman?
Mistä ei voi puhua, siitä kannattaisi vaieta. Yhtä järkevää tämän keskustelun kanssa on pohtia vaikkapa mikä on normi ihminen. Jos on pakko löpistä, voisi ensin miettiä mitä tarkoitetaan sanalla 'normi', vaihtoehtoja löytyy. Toiseksi ihmettelen Ranneliikkeen toimittajien etiikkaa lähteä käynnistää keskustelu tunnistettavasta yksilöstä, oikein pyyttää kommentteja, kun kysessä ei ole mikään julkisuuden henkilö.
Tuossa aloitusviestissä viitattu toisaalla käyty keskustelu ei ainakaan minua hetkauta niin pätkääkään. Lähinnä vain huvittaa, miksi joku keksi aikanaan purnata tällaisesta asiasta.
Jälleen kerran tuollainen sanailuhan paljastaa kertojastaan paljon enemmän kuin kohteestaan. Sjoitan siis tuon toisaalla käydyn keskustelun luokkaan "Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista".
Muistan Vaeltajan kysyneen etukäteen kantaani tuon asian julkaisemiseen täällä. Siihen oli minun lupani.
..unohtamatta arabialaisia numeroita ja latinalaisia kirjaimia
