Post-Gay ?

Bostonissa ilmestyvä edge-verkkolehti kyselee, että elämmekö jälki-homouden maailmassa?

Pitkä juttu on osoitteessa:
http://www.edgeboston.com/index.php?ci=108&ch=news&sc=glbt&sc2=features&sc3=&id=5642

Kirjoituksessa todetaan, että post-gay tarkoittaa kriittisen katsannon ottamista homoeloon eikä enää ajattelemista sitä pelkästään taistelun käsittein. Se on vaikkapa menemistä homobaariin ja toiveena että siellä on naisia, joiden kanssa voi jutella.

Eräs haastatelluista totesi homo-hetero-suhteiden muuttuneen [Yhdysvalloissa] merkittävästi viime vuosikymmenen aikana. Nykyisin monet heteromiehet tuntuvat nauttivan homoilta saamastaan huomiosta. Näillä STAG HAGeillä (homoemon urospuolinen vastine) ei tunnu olevan minkäänlaista halua tehdä jotakin seksuaalista toisen miehen kanssa. Heidän egonsa saa vain mukavaa hivelyä homomiesten kehuessa heidän ulkomuotoaan.

Juttu päättyy toteamukseen: "Elämmepä sitten jälki-homouden maailmassa taikka emme, päädymme lopulta kysymykseen siitä, mitä homous oikeastaan on. Haluammeko hyväksyntää erilaisuuksillemme, vaiko sulautumista valtavirtaan ja antaa erilaisuutemme hioutua kokonaan pois?"

Kuinka ollakaan, juuri tulleessa Z-lehdessä on Jaakko Stenroosin juttu otsikolla "Vitun homot". Ingressissä todetaan: "Vihaiset ruotsalaismiehet suomivat homoliikettä aatteidensa myymisestä. He haluavat lietsoa kapinaa keskiluokkaisuuden keskelle".

Lainaan lisää:
- Eriväriset lipun raidat ovat typistyneet osoittamaan, että homot tykkäävät kirkkaista väreistä.

- Me edelleen taistelemme sen puolesta, että voisi olla ylpeästi riipparanteinen laiha hinttari.


Z-lehti on tarjonnut tilaa Pride-kulkueen hännillä naamioituneena kulkeneelle ryhmälle, jolla iskulauseena oli mm. Gay Shame. Tekosyihin vedoten ryhmä kieltäytyi julkisuudesta edes nimettömänä.

Mikko Silvennoinen on kuitenkin haastatellut aiheesta Anna Cadia, joka on opiskellut vaihtoehtoista homoaktivismia USA:ssa. Cadia toteaa, että kaupallistunut homoliike syrjii omia juuriaan eikä sopeutumispolitiikka kohti heteronormatiivisuutta enää palvele ketään. AC lainaa Pirkko Saisiota, kertoen hänen todenneen joskus että elämästä tuli tylsempää sinä päivänä, kun homoseksuaalisuus ei ollut enää rikos.

AC on sitä mieltä, että taustalla on turhautuminen siihen, millaisena seksuaalivähemmistökulttuuri itseään edistää.

Vastapainona näille ehkä radikaaleille ajatuksille Z-lehti kertoo mm. mitä kuuluu pareille, jotka tulivat parisuhdelain voimaan tulon aikaan julkisuuteen. Kaikkea sitä, mitä kuulu heteropareille, suhteen arkipäiväistä jatkumista, leskeytymistä, eroa, uuden kumppanin löytämistä jne.

Suosikkini Oras Tynkkynen puhuu nyt fiksuja kaapista.

Uusi Z-lehti tuli juuri. En ole vielä lukenut kuin muutaman artikkelin, mutta jo niiden perusteella pidän uutta Z-lehteä on hyvin kiinnostavana. Siinä yritetään löytää vastausta samaan kysymykseen, jonka JuhaniV edellä esittää: Mihin suuntaan ollaan menossa. Maailma on täynnä irrallisia, yksittäisiä tapahtumia ja niiden keskeltä on aluksi vaikea nähdä suuntaa. Joillakin on tarkka vainu havaita ajan ilmiöt, ja massat tulevat perässä. Nyt voi sanoa:
"Jos haluat tietää, mitä ajassa liikkuu, lukaise Z-lehti".

Mitä on uusi vaihtoehtoinen post-gay aktivismi. Pitäisikö asiaa lähestyä diskursiivisesti, tutkia poststrukruralistisesti homouden arkeologiaa. Minusta tällainen toiminta on toki mielenkiintoista, mutta aika elitististä puhaa. Vai onko niin, että kysymyksessä on erästä idologiaa mukaillen etujoukko, joka artikuloi massojen tarpeet?

Suomessa, ja vaikka Puolassa tai Saudi-Arabiassa, on vielä paljon ihan tavanomaista, vanhanaikaista sortoa ja syrjintää, jota vastaa voi toimia perinteisenkin aktivismia keinoin. On turhaa etsiä HLBT-väen moninaisuudesta ongelmia. Tällä en toki tarkoita, etteivätkö esimerkiksi monet homot olisi rasisteja tai syrjisi erilaisia vähemmistöjä tai etteikö monien järjestöjen toiminnassa olisi tehostamisen varaa.

En myöskään näe mitään ongelmaa siinä, että monet homot yms. eivät halua olla mitenkään erikoisia, vaan ihan mielellään sopeutuvat "heteronormatiiviseen, patriarkaaliseen" yhteiskuntaan, jos siihen vain annetaan tilaisuus.

Krister

Ongelma syrjinnässä ei olekaan se, mitä ihmiset itse haluavat olla ja ovat, vaan mitä he haluavat muiden olevan.

Minä näytän homolta. En voi mitään sille, että mulla on isot silmät ja pitkät ripset tai että rintakehäni on kapeampi kuin heteronoloisuutta ihailevat toivoisivat. Jotkut meistä vain ovat homon oloisia ja näköisiä. Meillä poikamaisillakin on oikeus olla homoudestaan ylpeitä, vaikka emme sovikaan ihmisiä tasapäistävään muottiin, jonka mukaan tasa-arvo toteutuu kun uskotellaan kaikkien olevan samanlaisia.

En vastusta Gay Shame liikettäkään (sen perusteella mitä olen siitä kuullut) sen vuoksi, mitä he tahtovat olla vaan siksi, että he tahtovat muidenkin olevan samaa mieltä, ja oman kulttuurin luomisen sijasta vastustavat sitä kulttuuria, minkä joku muu kokee omakseen. Vastustan vastustamista. Erilaisuudelle on tilaa, vaikka samanlaisuudellekin olisi tilaa. Kaikille olisi tilaa jos lakattaisiin vastustamasta.

Mä en ole koskaan oppinut miltä homot näyttää tai miltä pitäisi näyttää. Näytänkö homolta, kun käytän pinkkejä erikoismerkkifarkkuja, mutta perus leviksissä heterolta? Monilla tuntemillani tavisheteroilla on taas niin löysät ranteet. Voi kun saisi pitkät ripset. Mun intuitiivinen perusoletus on, että kaikki (minusta) kiinnostavilta, komeilta, söpöiltä näyttävät miehet ovat homoja, ja onneksi se pitää tilastollisesti paikkansa. Ehkäpä siis alitajuisesti tunnistankin homot!

Krister

Jopa Ruotsissa ajatellaan siis samoin kuin minä täällä!

Z-lehti osoittaa olevansa likinäköisempi kuin suomalainen vasemmisto, jolle amerikkalainen köyhälistö on lähin terävänä piirtyvä kohde, mutta suomalainen köyhä ei näy lainkaan.

Kesäpoika!

Näytät homolta, koska olet homo. Homot näyttävät homoilta.
Tunnistaako sitten ulkoisesti homon, on erillinen kysymys. Tunnistammeko siis automaattisesti kaikki homot ulkoisesti heidän homoutensa perusteella?

Gay Shame- liikkeestä olen kanssasi samaa mieltä. Kun ei edes tasaveroisuus-puoli ole kunnossa. Onko yhteiskunnallisesti epäkorrektilla tavalla käyttäytyviltä pois se, että hlbt-kansan sillä osalla, joka tarvitsee ja haluaa oikeuksia ollakseen osa yhteiskuntaa, on niitä. Ongelmana näkyy olevan epäkorrektiuden mahdollisuuden ja kapinoinnin mahdollisuuden väheneminen. Koko tämä ajatusrakennelma hlbt-väen hyväksyttävyyden tiimoilta tuntuu keinotekoiselta, kun katsoo kapinointia ja epäkorrektia käytöstä maailmassamme.

Miltä homo näyttää? Miksi mulle sanotaan aina mun kertoessa homoudestani että en näytä yhtään homolta? Kuitenkin mä olen homo ja mä näytän itseltäni, siis homolta. Ja sitten mua loukataan sanomalla etten näytä itseltäni...

Noei, ei se mua nyt sentään loukkaa, enemmänkin huvittaa ihmisten suuret käsitykset omasta tiedoistaan homojen osalta.

Kuulostaa tutulta. En mäkään muka näytä homolta enkä oo homomaisessa ammatissa. Vaikka omasta mielestäni musta ei kyllä juuri voi erehtyä, mutta ehkä ihmisten hetero-oletus miehestä on niin voimakas, että ei huomata.

Itseäni kyllä häiritsee se, että aika usein tuntee olonsa ulkopuoliseksi ns. homopiireissä, mutta ei oikein ole sinut heteroelämänkään kanssa.