Uskomushoidoille lain rajoituksia

Kotimaa-lehti (30.8.2007) on tehnyt laajan jutun lakialoitteista, joiden tarkoituksena on säädellä nk. vaihtoehtoparantamista ja uskomuslääkintää.

Ruotsissa on jo olemassa nk. puoskarilaki (kvacksalverilagen). Se antaa näiden hoitojen asiakkaille kuluttajasuojan. Laki takaa myös oikeusturvan hoidoissa tapahtuvien väärinkäytösten uhreille. Suomessa otetaan nyt mallia Ruotsin laista.

Kotimaan kirjoituksessa on mukana Suomen Mielenterveyshoitoalan Liiton edustajan, Harri Heikkilän kannanotto.

Heikkilä: "Lakia tarvittaisiin myös niiden kristillisyydellä tarjottujen hoitotoimien valvontaan, jotka antavat harhaanjohtavia lupauksia parantumisesta tai käyttävät väärin terapia- ja terapeutti-nimikkeitä."

Heikkilä pitää ongelmallisena terapia-sanan käyttöä erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille markkinoiduissa kristillisissä eheytysterapioissa.
"Niissä käytetään selvästi väärin terapia- ja terapeuttinimikkeitä. Homoseksuaalisuus ei ole nykylääketieteen mukaan ollut sairaus moneen vuosikymmeneen. Lääketiede ei pidä sitä myöskään persoonallisuushäiriönä, josta voisi tai pitäisi parantua. Pahimmillaan nämä 'terapeutit' saavat paljon pahaa aikaan yksilön mielenterveydelle."

Erikoislääkäri Raimo Puustinen: "...parantamista harjoittava ihminen ikään kuin asettuu Jumalan paikalle ja lupaa parantumia Hänen puolestaan, mikä on jo teologisestikin kyseenalaista."

Psykiatrian dosentti Hannu Laerma: "Lain ei ole tarkoitus kieltää keneltäkään vertaistukea tai uskonnon harjoittamista, mutta sen tehtävä on suojata ihmisiä parantamisen nimissä tapahtuvalta henkiseltä, terveydelliseltä ja taloudelliselta hyväksikäytöltä."

Tuon kirjoituksen luettuani syntyi sellainen mielikuva, että Aslanin markkinoimille eheytysterapioille saattaa tulla loppu nykymuodossa. "Elävät Vedet" voivat kuivua sitten kun laki saadaan voimaan.

Ei se lopu - se vain muuttaa muotoaan.

Voisi tosiaan olettaa, että nykymuodossa se tulee kohtaamaan ainakin jatkumisvaikeuksia. Eheytystoiminta voi irrota suuremmassa määrin järjestöistä ja "painua maan alle" sillä tavalla, että yksittäiset henkilöt harjoittavat sitä vähin äänin - siis nykyistä huomaamattomammin. Viittaisiko Aslanin pitkään jatkunut hiljaisuus siihen, että suunnitteilla on toiminnan uudistaminen tai uudelleen organisointi?

Kunhan spekuloin. En tiedä.

Dragonin ajatus lienee varsin todennäköinen. Joutuvat he joka tapauksessa miettimään uudelleen toimintaansa ja sitä rajaamaan.

Kirjoitatte tänne yksityishenkilöiden mielipiteitä totuuksina. " pahimmillaan saavat aikaan paljon pahaa..." Mihin tutkittuun tietoon tämä lause pohjautuu vaikkapa suomalaisten eheyttävien terapeuttien kysymyksessä ollen ? Tämä voi olla väärä todistus.

Usfa, lopeta paskan jauhaminen. Mielenterveyden ammattilaisilta on toistuvasti tullut varottavia huomautuksia koskien nk. eheyttäjien toimintaa. Luotan mieluummin ammattilaisen lausumiin ja tukeudun niihin, kuin kaltaistesi väittämiin.

Kenelle on tullut?

Trolli kaipaa huomiota. Älkää ruokkiko trollia [1].

[1] http://fi.wikipedia.org/wiki/Trolli

Eheyttävien kristillisten terapioiden asiakkaita Suomessa voisi tutkia oliko heillä ennestään epäsosiaalista käyttäytymistä, päihdeongelmia tai mielenterveysongelmia, kun he kääntyivät terapeuttien puoleen omissa ongelmissaan ja miten ne vaikuttivat lopputulokseen. Tällaista tutkimusta on vaikea tehdä vaitiolovelvollisuuden vuoksi.

JohnnyFinland kirjoitti:

> "Trolli kaipaa huomiota. Älkää ruokkiko trollia [1]."

En usko, että kyseessä on trolli. Asialla on ihan oikea uskovainen. Trolli olisi älykkäämpi.

Karina77 kirjoitti:

> "Voisi tosiaan olettaa, että nykymuodossa se tulee kohtaamaan ainakin jatkumisvaikeuksia. Eheytystoiminta
> voi irrota suuremmassa määrin järjestöistä ja "painua maan alle" sillä tavalla, että yksittäiset henkilöt harjoittavat
> sitä vähin äänin - siis nykyistä huomaamattomammin. "

Voi hyvinkin käydä juuri noin. Mutta edelleen se on puoskarointia - ja uuden lain perusteella siihen voisi ilmeisesti puuttua ihan virallisestikin tuossakin muodossa.

Laki on erittäin tervetullut. Saataisiin nämä vahinkoa tekevät "eheyttäjät" pois tuhoamasta ihmisten psyykettä ja seksuaalisuutta. Ja vaikka laki ei tehoaisi kaikkiin eheyttäjiin (osa toimisi maan alla), antaa se kuitenkin selvän viestin, niin yleisölle kuin eheyttäjillekin: kyse on vahingollisesta toiminnasta.

Tarjonta vähenee, mutta varmasti myös kysyntä.

Tuli mieleeni, että kenties Aslan ja Ari Puonti sen puuhamiehenä valmistelee eheytysterapioiden siirtämistä nykyistä vahvemmin kirkon toimintaan. Onhan siellä ollut jo tätä samaa aikaisemminkin. Amerikoista tuotettu Helsinki Vineyard -seurakunta on se, jossa hän nyt puuhaa. Koettavat vedota ehkä tiukan paikan tullen uskonnonvapauteen. Aslan ei käsittääkseni sellaisenaan yhdistyksenä sitä voi tehdä.

Kyllähän uskonnonvapaudellekin rajat löytyvät. Tuskin kukaan voisi kuvitella sallivansa kouluttamattoman uskomushoitajan leikkaavan kenenkään umpisuolen. Ihmisen mielen puolella toimitaan uskonnon pohjalta Suomessa melko hulvattomasti ja kerätään rahaa.

Pidän merkittävänä sitä hiljaisuutta, joka vallitsee nyt eheyttäjiltä julkisuuteen päin. Heiltä en ole huomannut pihaustakaan mm. seuraavasta tapahtumasta.

Mielenterveyden keskusliitto oli kutsunut kokoon Puoskarointi tänään –seminaarin 29.8.2007. Siellä oli käsitelty myös homoille ja lesboille tarjottavia nk. eheytysterapioita. Linkki Pekka Saurin puheeseen tuossa seminaarissa:

http://www.mtkl.fi/fin/ajankohtaista/?nid=61

Hbtq-asian + kristinuskon yhteydessä tulee joskus mainituksi pahat henget. Ns. eheytyskirjallisuudessakin. Esko Rintala oli kirjoittanut henkiasiaa Kotimaa-lehden verkkosivuilla käyttäen termiä "valtaustilaterapia". Terapia-sana on siinä tietysti ongelmallinen, mutta uskonnollisten ryhmien piiriinhän valtaustila-mikälie sopisi kuin nakutettu. Terapia-nimike vain pois.

Valtaustilaterapialla yritetään muuttaa tilaa, jossa oletetaan, että "sekavassa tilassa ruumiistaan poistunut ihmishenki tarrautuu joskus toista sukupuolta olevaan henkilöön ja vääristää tämän seksuaalisen identiteetin. Seksuaalisten poikkeustilojen hoidossa voidaan käyttää valtaustilaterapiaa. Barlow, Abel ja Blanchard (1977) ovat selostaneet 20-vuotiaan miehen hoitoa. Miehellä oli nelivuotiaasta alkaen ollut voimakas halu olla nainen. Tutkimusten jälkeen hänet hyväksyttiin sukupuolenvaihdosleikkaukseen. Hänet olisi kohta kutsuttu sairaalaan leikattavaksi, kun hän ystävän suosituksesta koki harhahengenirrotuksen. Hän muuttui täysin. Hän menetti kaikki naiseen viittaavat käyttäytymispiirteensä eikä enää halunnut sukupuolenvaihdosleikkausta. Tämä muutos on pysynyt vakaana kahden vuoden ajan. Edith Fiore on hoitanut menestyksellisesti samanlaista tapausta. Mies oli juuri menemäisillään sukupuolenvaihdosleikkaukseen. Hänen vaimonsa oli kuitenkin saanut tietoja valtaustilaterapiasta, johon mies turvautui. Vain 30 minuutin terapiatyöskentelyn jälkeen naispuolinen henki irtautui miehestä. Miehen seksuaalinen suuntautuminen muuttui heti normaaliksi ja on säilynyt viiden vuoden tarkkailukauden ajan. Myös homoseksuaalisuuden on joskus havaittu aiheutuvan vastakkaista sukupuolta olevan harhahengen vaikutuksesta."

Ihan sivuhuomautuksena, että artikkelissa keskustellaan muuten "seksuaalisen identiteetin häiriöistä", mutta eikös tuossa yllä olevassa tapauksessa ollut kyse (trans)sukupuolesta eikä seksuaalisuudesta? Miten niin se on seksuaalisen identiteetin asia? Vaikka ei kai pitäisi yllättyä. Esim. Richard Cohen (ex-gay ja terapeutti) on korostanut kirjoissaan, että homoseksuaalisuus on nimenomaan sukupuolen eikä seksuaalisuuden ongelma. Seksuaalisuuteen liittyvää asiaa väitetään sukupuoleen liittyväksi "ongelmaksi" ja sukupuoleen liittyvää asiaa seksuaalisuuteen liittyväksi. Käsitteet näkyvät olevan iloisesti solmussa.

Artikkeli jatkuu:
"Valtaustilaterapia on varsinkin englanninkielisissä maissa nopeasti yleistyvä psykoterapeuttinen menetelmä, josta internetistä on saatavissa paljon tietoja hakusanalla Spirit Releasement. Tämän termin Googlen löytämien esiintymien määrä on kolmessa vuodessa lisääntynyt noin 15-kertaiseksi. Valtaustila, jossa ruumiiton henki tunkeutuu elävään ihmiseen ja saa tässä aikaan kielteisiä somaattisia ja psyykkisiä vaikutuksia, on sosiologien mukaan ollut tunnettu kaikkina aikoina ja jokseenkin kaikkien kulttuurien piirissä. Terapeutti ottaa hypnoosia tai traumayhteyttä käyttäen kosketuksen vaikeista neuroottisista vaivoista kärsivään ihmiseen tarrautuneeseen henkiolentoon, joka on useimmiten kuolleen ihmisen harhautunut sielu. Varsin erilaisia tarpeitaan tyydyttääkseen tämä tunkeuu elävään ihmisieen ja vaikuttaa vuosikymmentenkin ajan tämän tunne-elämään ja mielenterveyteen sekä aiheuttaa psyykkisiä ja somaattisia sairauksia. Terapian tavoitteena on vakuuttaa tunkeutuja siitä, että valtaus on sekä sille itselleen että kohteelle haitallinen, sekä suostutella se irtautumaan. Tämä onnistuu joskus yhdessä hypnoterapiatyöskentelyssä, mutta vaatii tavallisesti useita.

William J. Baldwinin mukaan, joka on valtaustilaterapian arvostetuimpia kehittäjiä, kuolleiden ihmisten harhautuneet henget (earthbound spirits, EBS) ovat valtaajien kaikkein yleisin luokka. Muita ovat pimeyden henkiolennot (dark force entities, DFE), muukalaiset (aliens) sekä luonnonhenget (nature spirits). Kuolleen saattaa harhauttaa jäämään lähelle fyysistä tasoa jokin kielteinen tunnekokemus: äkillinen tuskallinen kuolema, kiukku, pelko, katkeruus, syyllisyys, mutta myös voimakas kiintymys ja tarve hoivata. Virheelliset käsitykset siitä, mikä kuolema on, saattavat estää henkeä siirtymästä Kirkkauteen. Milloin ihminen kuolee huumeen liika-annostukseen, henki ei voi enää tyydyttää tarvettaan entiseen tapaan, vaan turvautuu valtaukseen. Monia huumeiden väärinkäyttäjiä kontrolloi kuolleen käyttäjän henki. Elinsiirrännäistä voi aikaisemman haltijan henki seurata sen vastaanottajaan. Toista sukupuolta oleva valtaaja voi vääristää vallatun seksuaalisen identiteetin.

Valtaus saattaa siis olla joskus hyväksikäyttösuhde, vihasuhde ja joskus myös hoitosuhde, mutta tällöinkin valtaaja tuo mukanaan omia fyysisiä ja emotionaalisia vaivojaan. Jotkut tutkijat arvioivat, että vähintään 70 % väestöstä on jossakin vaiheessa ollut ruumiittoman hengen valtaukselle tai vaikutukselle alttiina.

Hyvin valaisevan kuvauksen käytännön terapiatyöskentelystä on kirjoittanut lontoolainen psykiatri toht. Alan Lindsay Sanderson. Hän vapautti Clara nimisestä vaikeasti neuroottisesta nuoresta naisesta kahdessa työskentelyssä neljä harhahenkeä. Yksi oli Claran isotäti, joka oli tunkeutunut Claraan hoitamaan tätä, mutta oli pilannut tämän miessuhteet. Toinen oli kaatokänniinsä kotonaan kuollut Tony, joka oli ruumiittomassa tilassaan mennyt kapakkaan, yrittänyt jutella Claran kanssa ja luiskahtanut tämän sisään. Tony oli tehnyt Clarasta juopon. Clara parani täysin (www.spiritrelease.com/clara)."

Olisi ollut kiinnostavaa tietää, mitä ne 2 muuta henkeä olivat. Jos valtaustilaterapiasta poistetaan psykoterapia-osuus, on käytössä vanha tuttu uskonnollinen henkien karkottaminen, mitä Raamatussa sanotaan tehdyn jo kauan sitten... Aika vahva oletus kyllä, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen edustajat ovat "vallattuja". Ehkä tässä henkihommelissa on lopulta suomalaisenkin eheytystoiminnan tulevaisuus? :D

Homojen parantajat ja manaajat psykiatrikongressissa


Kongressi pidetään lokakuun 11.-13. päivinä Grazissa Itävallassa. Uskonnon edustajat ja psykiatrit pohtivat, mten homoja ja lesboja hoidetaan ja voiko psykooseissa olla syynä yliluonnollisia asioita. Homot ja terapeutit protestoivat.

Jo vuodesta 1992 WHO on ilmaissut, että homoseksuaalisus ei ole sairaus. Mutta aika ajoin vanhat uskomukset nousevat uudelleen pintaan. Kongressin teemana on: Uskonnollisuus psykiatriassa ja psykoterapiassa. Kongressin aikana on workshop, jonka järjestää saksalainen diplomisosiaalityöntekijä Markus Hoffmann, joka kuuluu evankelis-fundamentalistiseen ryhmään ”Aavikkovirta”.Sen ryhmän tavoitteena on neuvonnan avulla muuttaa homoja heteroiksi.

Salzburgin vihkipiispa (?Weihbischof) Andreas Laun pitää pääesitelmän. Osallistujalistalla uskonnolisten johtajien ja nimekkäiden psykiatrien lista on pitkä. Kongressiin on kutsuttu myös henkien manaaja Larry Hogan. Hänkin on mukana vetämässä yhtä workshopia: Ovatko pakkomielteet psykoosien taustalla.

(DieStandard.at)

http://www.rpp2007.org/

Tässä vielä Markus Hoffmannin session tiedot. Homoseksuaalisuus kulkee nimellä "ichdystoner Sexualorientierung". Ich = minä, dystoner = yleensä tarkoittaa lihanjänteyteen liittyvää sairautta, ehkä muitakin merkityksiä. Suomeksi se kai on "Itseä häiritsevä seksuaalinen suuntautuminen".
http://www.rpp2007.org/index.php?option=com_content&task=view&id=185&Itemid=45

Tuossa viimeisessä nettiosoiteessa on Hoffmannin istunnon sisällöstä. Workshopissa esitellään kehitetyt terapiamuodot "minä-dystonisessa- seksuaalisuuntauksessa". Tiedot perustuvat yli 10 vuoden kokemukseen ja omaan henkilökohtaiseen elämänhistoriaan.

Workshopissa käsitellään myös haittavaikutuksia eli mahdollisia identiteettikriisejä ja miten niihin tarjotaan „affirmativista pyskoterapiaa“ (Gay Affirmative Psychotherapy). Homojärjestö HOSI on kutsuttu mukaan esittelemään näitä, mutta HOSI on kertonut lehtijutussa, etteivät he halua msissän nimessä olla tekemisissä Hoffmannin workshoppien kanssa.

Grazissa näyttäisi olevan ajatuksena ainakin ulospäin näyttää vaihtoehtoina sekä itseään häiritsevän homouden että täyteen homouteen eheytymisen tiet. Ymmärrän HOSI:n varovaisuuden. Täyteen homouteen eheytymisen esilletuominen tapaamisessa ei poista mitenkään itseään häiritsevän homouden terapioimisen ("poistamalla homouden") vääryyttä ja siten vahingollisuutta.

P.S. "Weihbischof" on suunnilleen apulaispiispa (katolisessa kirkossa). Hänet on vihitty piispaksi, mutta ei ole hiippakunnan piispa. Tämän apulaispiispan tarkoituksena on avustaa ja tarvittaessa edustaa piispaa.

Te ette ollenkaan tiedä suomalaisten kristillisten terapeuttien tavoista, metodeista ja tuloksista, koska niistä ei ole tutkittua tietoa tehtynä. Miksi sitten panettelette heitä? Eikö se ole teistä ollenkaan väärin?

Usfa!
Olen kanssasi samaa mieltä, että panettelu on väärin.
Tuot kuitenkin itse esille keskustelun ongelmat - juuri noista tavoista, metodeista ja tuloksista ei taida juuri olla tutkittua tietoa (aika epäilyttävää). Olisi myös vähintäänkin sangen erikoista tuottaa tietoa, jossa terapeutin uskonnollinen vakaumus olisi valintakriteerinä tutkimukselle.
Kysymyksesi ovat oikeutettuja - itse toivoisin vain, että toisit samalla jotain rakentavaa esille.

En tiedä osaanko kirjoittaa rakentavasti alueesta, jota tunnen niukasti, mutta onko oikein niputtaa uskomushoidot ja kristillisyys? Kirkon perheasiainneuvottelukeskusten antama apu on myös " kristillistä terapiaa". Samalla tavalla Seppo Juntusen rukouspalvelu on " kristillistä " tai " sielunhoidollista " terapiaa, vaikka nämä em. ovat kaukana toisistaan millä metodilla ne toimivat, jos sellaista on.

Rukouspalvelut (Seppo Juntusen ja muiden) ovat eri asia kuin monien terapeuttien ja psykoterapeuttien tarjoamat terapiat, joissa ei-heteroudesta yritetään edetä kohti heteroutta. Kristillisyys ei liity niihin kaikkiin (ainakaan suorasti). Osa toimii pääasiassa maalliselta kehityshäiriökäsityspohjalta (ks. esim. NARTH:in toiminta), joskin yhteistyötä kristillisten tahojen kanssa löytyy.

Ruokin trollia, hyi.

Eikö kaikki annettu terapia liity vapaaehtoisuusperiaatteelle? Kun aikuinen oikeustoimikelpoinen menee vakaumuksensa vuoksi kristilliseen terapiaan, on se hänen oma valintansa. En usko, että yksikään näistä terapeuteista salaa omia toimintatapojaan ja antaa myös harkinta-ajan, jonka kuluessa voi tehdä oman ratkaisunsa terapian aloituksesta ja kestosta, koska se koettelee tilipussiakin.

Usfa!

Juuri "onko oikein niputtaa uskomushoidot ja kristillisyys" on keskeinen kysymys.
Tällä sivustolla, et voi odottaa kristittyä näkökulmaa kaikkeen, sillä sivusto ei ole uskonnollisesti tunnustuksellinen eivätkä kaikki täällä kirjoittavat ole kristittyjä (saati edes muihin uskontokuntiin kuuluvia). Niinpä ulkopuolelta "kristilliset uskomushoidot" edustavat kristinuskoa. Niin surullista kuin se voikin olla sellaisille, joiden usko ja rakkaus Kristuksessa ei näe kyseisiä uskomushoitoja ja/tai muutosterapioita ilmauksena uskolle Kristukseen.

Keskusteluunne muutamia kysymyksiä ja pari linkkiä kiinnostuneille:
1.) Puoskarilaki turvaamaan valvomattomassa terapiabisneksessä tai terapiakulteissa traumatisoituneiden tai hyväksikäytettyjen ja haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien oikeuksia. Syrjintäkokemusten vuoksi hlbt-väestö on osin haavoittuvassa asemassa.
2.) Terveydenhuollon ammattilaisten luisuminen terapiakultteihin tai pseudotietopohjaisiin hoitotoimiin, joita voidaan kohdentaa hlbt-ihmisiin.

Siis: Onko "eheytysterapia" uskomuspohjaista vaihtoehtohoitoa, kuten erilaiset kulttimuotoiset "terapiat" tai magneetti-, kristalli-, henkiparannus- ja kukkatippahoidot? Vai näyttöpohjaista terveydenhuoltoa ja vakiintunutta psykoterapiaa? Miksi kristillisyyden liepeillä niin moni haluaa leikkiä "terapeuttia" - ja juuri sukupuolivähemmistöjen kustannuksella? Onko Aslanissa kyse kulttimuotoisesta (näennäis-)terapiatoiminnasta? Mikä voi saada "oikeasti" ammattipätevän terapeutin luiskahtamaan outoihin hoito-oppeihin tai hyödyntämään kristillisyyttä tai asiakkaan henkis-hengellistä tarvitsevuutta omiin tai lahkonsa pyrkimyksiin? Saako "laillinen" ammattilainen ruveta eheytys-, käärmeöljy- tai eksorsistihoitajaksi?

Tunnista oma puoskarisi! Tässä muutamia luonnehdintoja:
http://www.quackwatch.org/01QuackeryRelatedTopics/quackpro.html

Eräitä uskomushoidon tunnusmerkkejä:
- kultti-, fantasia- tai valetietopohjaiset hoitouskomukset,
- ei täydenny ja korjaudu tieteellis-ammatillisessa vertaisarvioinnissa,
- satunnais- tai spontaani-ilmiöistä tehdyt yliyleistykset,
- käännettyyn todistustaakkaan turvautuminen,
- vanhentuneiden tutkimustietojen tai väärintulkintojen levittäminen totena,
- runsaasti tutkimus- tai pätevyysväärennyksiä,
- harhauttavia terveys- ja tuloksellisuusväitteitä markkinoinnissa,
- harhauttavaa tai huijauksellista ammattinimikkeiden käyttöä,
- potilas- ja viranomaisvastuiden väistelyä peitetermeillä,
- kulttimuotoisissa terapialiikkeissä guru- ja messiasilmiöitä, ryhmäregressiivisten prosessien käyttämistä yhteisöön sitomisessa, toisinajattelun tukahduttamista ja vaikeuksia irrottautumisessa, paranoidisia salaliittoteorioita
http://www.quackwatch.org/01QuackeryRelatedTopics/pseudo.html

Uusi Tie -lehden uusin numero, joka ilmestyi tänään, sisältää Aslanin Puonnin kommentin. Se liittyy osittain myös tässä edellä käytyyn keskusteluun.

Alaotsikkona on "Muutosterapia sekoitetaan sielunhoitoon". Puonti on mielestäni aivan oikeassa siinä, että sielunhoito ja psykoterapia sekoitetaan joskus virheellisesti:

"Puonti on huolissaan siitä, että ihmiset näyttävät sekoittavan kristillisen sielunhoidon ja ammatillisen psykoterapian. Puonnin mukaan Aslan on tiedostanut tämän ja työstänyt siksi Suomen ACC ry:n kanssa kristillisen sielunhoidon laatuvaatimuksia. ACC kokoaa yhteen kristillisen terapian ja sielunhoidon alalla toimivia henkilöitä ja yhdistyksiä.
- Asiakkaalle olisi standardeista hyötyä, sillä niiden perusteella hän voisi arvioida saamansa terapian tai sielunhoidon syvyyttä, Puonti sanoo.
Hän myöntää, että alalla on paljon niin sanottua villiä toimintaa, jolla ei ole esimerkiksi psykoterapian kanssa mitään tekemistä."

Lähde:
http://www.uusitie.com/fin/etusivu/uusin_lehti/?id=20&selectedNumber=143&selNews=800

Samassa numerossa on myös toinen samaa aihepiiriä käsittelevä juttu otsikolla "Asiakkaan täytyy voida valita myös muutosterapia":
http://www.uusitie.com/fin/etusivu/uusin_lehti/?id=20&selectedNumber=143&selNews=799

Artikkelissa "Asiakkaan täytyy voida valita myös muutosterapia" näkyy olevan karkea asiavirhe, koska siinä puhutaan koko ajan Yhdysvaltain psykiatriyhdistyksestä (APA) ja nimitetään samalla Gerald P. Koocheria APA:n puheenjohtajaksi. Onhan hän toki APA:n puheenjohtaja, mutta APA-lyhenteellisiä yhdistyksiä sattuu olemaan kaksi. Ne on sekoitettu Uusi Tie -lehdessä, kuten on tapahtunut aiemmin myös NARTH:in sivuilla. Koocher on Yhdysvaltain psykologiyhdistyksen (APA) puheenjohtaja, ei psykiatriyhdistyksen. Uusi Tie ei mainitse psykologiyhdistystä.

JuhaniV kirjoitti: "Tuon kirjoituksen luettuani syntyi sellainen mielikuva, että Aslanin markkinoimille eheytysterapioille saattaa tulla loppu nykymuodossa. "Elävät Vedet" voivat kuivua sitten kun laki saadaan voimaan."

Epäilemättä virhekohtelua kokeneita tukeva lainsäädäntö sanktioineen (toiminta- ja markkinointikielto, korvausvelvollisuus) maltillistaisi kulttipohjaisia hoidantoja, psykolahkoja ja moderneja henkisiä käärmeöljykauppiaita. Hämärävyöhykkeelle eksyvien terveysammattilaisten kohdalla kyse on potilas- ja ammattihenkilölakien kunnioittamisesta ja etiikasta. Muutama lainaus psykologien eettisistä ohjeista voi selventää ongelman tätä puolta.

http://www.psyli.fi/cgi-bin/linnea.pl?document=00010531

- "työn perustana on tiede ja luotettava kokemus."
- "ottaa huomioon yksilölliset sekä rooli- ja kulttuurierot, jotka perustuvat asiakkaan toimintakyvyn tasoon, sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, etniseen ja kansalliseen identiteettiin, ikään, uskontoon, kieleen ja yhteiskunnalliseen asemaan"
- "on erityisen varovainen käyttäessään menetelmiä, apukeinoja ja tekniikoita, jotka ovat vielä kokeiluasteella, jotka eivät täytä tavanomaisia menetelmille asetettuja vaatimuksia tai joita hän ei täysin hallitse"
- "ei osallistu toimintaan, jonka tavoitteena on fyysisin tai psyykkisin pakkokeinoin (indoktrinointi, aivopesu, kidutus) tai niiden uhalla...kieltämään ja muuttamaan oma tai jonkun muun elämänkatsomus tai poliittinen, uskollinen tai eettinen vakaumus"
- "työskentelyn perustana on tiede ja työssä hankittu kokemus"

Karina77 kirjoitti: "Uusi Tie -lehden uusin numero, joka ilmestyi tänään, sisältää Aslanin Puonnin kommentin. Se liittyy osittain myös tässä edellä käytyyn keskusteluun.
Alaotsikkona on "Muutosterapia sekoitetaan sielunhoitoon". Puonti on mielestäni aivan oikeassa siinä, että sielunhoito ja psykoterapia sekoitetaan joskus virheellisesti:
"Puonti on huolissaan siitä, että ihmiset näyttävät sekoittavan kristillisen sielunhoidon ja ammatillisen psykoterapian. Puonnin mukaan Aslan on tiedostanut tämän ja työstänyt siksi Suomen ACC ry:n kanssa kristillisen sielunhoidon laatuvaatimuksia. ACC kokoaa yhteen kristillisen terapian ja sielunhoidon alalla toimivia henkilöitä ja yhdistyksiä."

- Alakulttuurien "eettisistä omavalvonta"-mekanismeista on huonoja kokemuksia muilta vaihtoehtoparantamisen aloilta. Pseudoprofessioiden ammattivalvonta on ongelmallista, koska tieto- ja taitopohjaa ei ole määritelty. Yhdistysten tai kulttien omat elimet eivät voi korvata lainsäädännön tarvetta ja riippumattoman viranomaisvalvonnan ja -tutkinnan merkitystä virhekohdelluille.

Vaarana on pyrkimys "virallistamiseen" muilla kuin ammatillisilla ja potilaslähtöisillä perusteilla ja kuluttajansuojanäkökulman unohtuminen.

Ei siis erillisiä rinnakkaisjärjestelmiä eheytys-, henkiparannus- tai enkeliterapeuteille!

Olen ymmärtänyt, että Ruotsin puoskarilaki on ainakin jossakin määrin pistänyt uskomushoitajia tms. miettimään ja rajoittamaan, mitä lupaavat ja mitä tekevät. He voivat joutua oikeudelliseen vastuuseen vahingollisista toimistaan. Ruotsin lakiin ei kuulema olla täysin tyytyväisiä, ja ettei se toimisi kaikilta osin vahingollista toimintaa rajoittavana.

Kuuntelen juuri uudelleen Tuomas Enbusken keskusteluohjelmaa, Tekeekö Pyhä henki ihmeitä? Keskustelukumppanina oli kiistelty Nokia-Mission "kaataja"-johtaja Markku Koivisto. Enbuske kertoi amerikkalaisesta tutkimuksesta, jossa suurelle joukolle sairaita tehtiin tieteellinen koe. Heidän puolestaan esirukoiltiin. Mitään havaittavaa muutosta parempaan ei tapahtunut. Tulos nolla. Markku Koivisto ohitti tiedon toteamalla, että hän on nähnyt toisenlaisia tutkimuksia, mainitsematta niitä mitenkään. Hän väitti, että kokeeseen olisi tarvittu henkilöitä, joilla on esirukoilusta kokemusta. Hän teki siis oitis omat, itselleen sopivat johtopäätökset. Sen jälkeen hän esitti yhden yksittäisen tapauskuvauksen, joka kuulosti lähinnä kaupunkilegendalta. Sitä ei sen paremmin todennettu. Sen perusteella hän totesi homman muka toimivan.

Enbuske kysyi niistä ihmisistä, joille ei luvattua ihmeparantumista ole tapahtunut ja he ovat myös asiasta valittaneet. Koivisto ilmoitti sujuvasti, ettei hän ole sellaista ihmistä (valittajaa) tavannut. Hän luisteli sujuvasti myös muista vastuukysymyksistä, kuten siitä, ettei hän ota vastuuta ihmisten kokemuksista ja tuntemuksista näissä omissa tilaisuuksissaan.

Minulle on kerrottu tapauksesta, jossa "parantaja" lupasi henkilölle ihmeparantumista tällaisessa kaatamistapahtumassa. Kun muutosta ei tapahtunutkaan, valitti henkilö parantajalle. Vastaus: "Et uskonut riittävästi!" Eli parantaja syyllisti lisäksi parannettavansa. Täysin epäeettistä.

JuhaniV kirjoitti: "Olen ymmärtänyt, että Ruotsin puoskarilaki on ainakin jossakin määrin pistänyt uskomushoitajia tms. miettimään ja rajoittamaan, mitä lupaavat ja mitä tekevät. He voivat joutua oikeudelliseen vastuuseen vahingollisista toimistaan. Ruotsin lakiin ei kuulema olla täysin tyytyväisiä, ja ettei se toimisi kaikilta osin vahingollista toimintaa rajoittavana."

- Ruotsissa ei ole luotu mitään kilpailevia, virallisluontoisia rinnakkaisjärjestelmiä psudotieto-, kultti- tai fantasiapohjaisille parannustoimille, vaan lailla ('kvacksalverilag') on yritetty suojata haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät (lapset, vaikeasti sairaat, raskaana olevat, vajaavaltaiset) valvomattomilta parannustoimen harjoittajilta. Ruotsin 'kvacksalverilag', jota vain lienee veltosti sovellettu, antaa mahdollisuuden määrätä puoskaroineelle parantajalle ammattikielto, korvausvelvollisuus - ja oliko rikosseuraamuskin!? Lisäksi jotkin riskialttiit menetelmät on rajoitettu vain viranomaisvalvottujen ammattihenkilöiden käyttöön. Puutteellisenakin ja huonosti sovellettuna on Ruotsin laki kuulema siistinyt parantamismarkkinoita hurjimmilta ylilyönneiltä ja väärinkäytöksiltä. Ruotsin tilanteesta ns. "eheytysterapeuttien" kanssa en tiedä. Suomi tarvinnee oman ratkaisunsa kuluttajansuojan ja potilasturvallisuuden parantamiseksi.

Valvotun terveydenhuollon ja psykoterapian piiriin ei saa Suomessakaan ottaa mitä tahansa näennäisterapeuttista toimintaa ja varmasti valvotun psykoterapiankin parissa pitää kuluttajansuojaa parantaa. Tältä osin tarvitaan selventäviä ratkaisuja Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselta.

Villien parannusmarkkinoiden ja kulttimuotoisten terapioiden ongelmat ovat jo näköjään sitä tasoa, että alakulttuurien toimijat ja yhteisötkään eivät enää yritä niitä kieltää.

Alkuun muistuttaisin, että rikoslain 44. luvun 3.§, joka kieltää luvattoman terveydenhuollon, on edelleen voimassa. Vaikka sen ala on liian suppea - ja jättää "puoskarilain kokoisen aukon" (SMS:n Pirkko Lahti 2005) - ja vakiintunut oikeuskäytäntä rajoittunut, voisivat uskonnollisesti motivoituneissa parannuksissa virhekohdellut hlbt-ihmiset vedota siihenkin.

Vastatessaan Karhun (sd) ensimmäiseen puoskarikyselyyn syksyllä 2005 muistutti silloinen peruspalveluministeri Hyssälä, että jokainen kansalainen voi tehdä poliisille, lääninläkäärille tai TEO:lle ilmoituksen luvattoman terveydenhuollon epäilystä.

Ammattihenkilöiden osalta, jotka ovat luisuneet epäkonventionaalisiin toimiiin, on hyvä tietää tämä: Palveluntarjoajien valvonta kuuluu lääninlääkäreille ja ammattihenkilöiden valvonta TEO:lle. Potilaslaissa on hyvät määräykset hoito-ohjaus- ja -neuvontavelvoitteista!

Jos ns. "eheytys"- tai "muutosterapiat" olisivat uskomuspohjaista vaihtoehtohoitoa, ei niitä laillisena ammattihenkilönä saisi markkinoida; tästä on TEO:n ratkaisu kansanparantaja-sairaanhoitajien osalta.

Jja jos taasen ns. "eheytys"- tai "muutosterapiat" olisivat terveydenhuollon käypiä menetelmiä, ei niitä saisi ammatillisesti harjoittaa ilman laillistusta.

TEO:nkin rarkaisuja ilmiselvästi tarvitaan.

Sitten pari kommenttia Jukalle.

Jukka kirjoitti: "Karina77 kirjoitti:
> "Voisi tosiaan olettaa, että nykymuodossa se tulee kohtaamaan ainakin jatkumisvaikeuksia. Eheytystoiminta
> voi irrota suuremmassa määrin järjestöistä ja "painua maan alle" sillä tavalla, että yksittäiset henkilöt harjoittavat
> sitä vähin äänin - siis nykyistä huomaamattomammin. "
Voi hyvinkin käydä juuri noin. Mutta edelleen se on puoskarointia - ja uuden lain perusteella siihen voisi ilmeisesti puuttua ihan virallisestikin tuossakin muodossa."

- Yksittäisen virhekohtelua kokeneen kohdalla puoskarilaki antaisi valvontaviranomaisellekin (TEO, lääninlääkäri) "kättäpidempää" pyytää terapiayhteisöltä tai yksittäiseltä rekisteröimättömältä "terapistilta" selvitystä, mitä on oikein tehty, mitä menetelmiä käytetty ja mistä hoitosuhteessa oli kyse. Käsittääkseni "pelotevaikutus" on Ruotsissa ehkäissyt törkeimmät tai hupsuimmat vaikeasti sairaisiin kohdistuvat rahastukset ja virhekohtelut.

Toki terapiakultti tai alan - joskus manipulatiivinen tai messiaanista tehtäväänsä toteuttava - terapisti voi koettaa väistää viranomaisvalvontaa tai potilasvastuita vaihtamalla retoriikkaa: terapia olikin "valmennusta", "sielunhoitoa" tai "neuvontaa"... Terminologinen kekseliäisyys onkin ominaista puoskaroinnin alakulttuureille.

Jukka kirjoitti: "Laki on erittäin tervetullut. Saataisiin nämä vahinkoa tekevät "eheyttäjät" pois tuhoamasta ihmisten psyykettä ja seksuaalisuutta. Ja vaikka laki ei tehoaisi kaikkiin eheyttäjiin (osa toimisi maan alla), antaa se kuitenkin selvän viestin, niin yleisölle kuin eheyttäjillekin: kyse on vahingollisesta toiminnasta. Tarjonta vähenee, mutta varmasti myös kysyntä."

- Kyllä. Toki tarvitaan potilaiden ja asiakkaiden ja ammattihenkilöiden taholta aktiivisuutta - edunvalvontaa ja ammattieettistä tiedostamista - että puoskarilakia todella sovellettaisiin.

Puhuttaessa uskomushoidoista terapiana hlbt-kansalle lähes mikä tahansa terapia koskien seksuaali- ja sukupuoli-vähemmistöjä on tällä hetkellä asetettavissa "uskomushoidon" nimikkeen alle. Monet terapiat muutenkin itsessään perustuvat uskomuksille. Ajaudumme tilanteeseen uskomus vastaan uskomus.
Jos terapian metodin lisäksi lähtökohtakin (mikä on homoseksuaalisuuden tai heteroseksuaalisuuden perusta*) on uskomuksen varassa, niin eri terapiamalleja on mahdoton asettaa mihinkään hierarkkiseen järjestykseen. Tietenkin voimme tarkoituksen kohdalla argumentoida muutosterapioita vastaan (menestyksellisestikin), mutta se ei poista lähtökohdan ja metodin arvoperustan täydellistä suhteellisuutta terapiaympäristössä.

* En rajoita terapiaa koskemaan pelkästään itse homoseksuaalisuutta tietenkään (tarkoittaen, että esim. homofobia olisi erityisesti tuotava esille). Puhun uskomuksista, (en tässäkään omastani).

martin kirjoitti: "Puhuttaessa uskomushoidoista terapiana hlbt-kansalle lähes mikä tahansa terapia koskien seksuaali- ja sukupuoli-vähemmistöjä on tällä hetkellä asetettavissa "uskomushoidon" nimikkeen alle. Monet terapiat muutenkin itsessään perustuvat uskomuksille. Ajaudumme tilanteeseen uskomus vastaan uskomus.
Jos terapian metodin lisäksi lähtökohtakin (mikä on homoseksuaalisuuden tai heteroseksuaalisuuden perusta*) on uskomuksen varassa, niin eri terapiamalleja on mahdoton asettaa mihinkään hierarkkiseen järjestykseen. Tietenkin voimme tarkoituksen kohdalla argumentoida muutosterapioita vastaan (menestyksellisestikin), mutta se ei poista lähtökohdan ja metodin arvoperustan täydellistä suhteellisuutta terapiaympäristössä.* En rajoita terapiaa koskemaan pelkästään itse homoseksuaalisuutta tietenkään (tarkoittaen, että esim. homofobia olisi erityisesti tuotava esille). Puhun uskomuksista, (en tässäkään omastani)."

Ongelmassa on kolme tasoa, jotka pitää hahmottaa: 1.) hlbt-kansalainen palvelujenkäyttäjänä ja viranomaisvalvottujen ammattihenkilöiden kyseenalainen toiminta (ammattieettisen omavalvonnan ja potilasoikeus- ja ammattihenkilölakien kysymys), 2.) valvomattomat terapiamarkkinat joskus kultinomaisine rakenteineen, joiila harjoitetaan runsaasti ideologis-taloudellisesti motivoitunutta terapiatoimintaa, joskus harhaanjohtavilla termeillä, sekä 3.) kultti-, pseudotieto- tai fantasiapohjaiset opit tai taustaoletukset. joilla hlbt-palvelunkäyttäjien epäpätevää tai kiistanalaisesti epäkonventionaalista hoitoa perustellaan.

Kaikki kolme tasoa mahdollistavat operatiivisen toiminnan.

- Uskomushoidoissa, kuten ns. "muutos"- ta "eheytysterapioissa", on kyse ennen kaikkea alakulttuureista, yhteisöllisyyksistä ja markkinoista. Niiden taito- ja tietopohjan rakentuminen, korjautuvuus ja kehitys ei perustu vertaisarvioinnille avoimessa ammatti- tai tiedeyhteisössä tai käyttäytymis- tai terveystieteelliseen tutkimukseen. Juuri kultinoimainen alakulttuuriluonne tekee "eheytysterapioista" eettis-ammatillisesti arveluttavia ja asiakkaan oikeusturvavatyhjiöön jättäviä.

Alakulttuurinomaiset tai ideologiset ilmiöt ovat toki rajoittaneet ja vääristäneet valvotuissa palvelujärjestelmissä harjoittettujen psykoterapioiden kehitystä myös hlbt-ihmisten palveluissa, siksi onkin tervetullut ja selkeyttävä ratkaisu, että psykoterapioiden koulutus siirretään pois yhdistyksiltä yliopistoille, mikä toivottavasti tulevaisuudessa edistää psykoterapioiden tutkimusta ja mielekästä ja eettisesti kestävää harjoitusta.

- Oman viitekehykseni koodaamista varten kerron, että lukeudun näyttöpohjaisen (evidence-based) terveydenhuollon ja mielenterveystyön suosijoihin: näyttöpohjaisuus voi toki olla toiminta-, dokumentaatio- tai tutkimusnäyttöä. Tarvitaan tietysti ennen kaikkea potilaslähtöistä hoitosuhdetaitoa. Evidence-based suuntauskin voi toimia hyvinkin syrjivän kvakkerismin torjunnassa ja ammatillis-eettisesti korkeatasoisen ja vähemmistöjä voimaannuttavan asiakastyön edistämisessä.

Mutta ehkä etsisin ratkaisuja näistä linjoista: 1.) hlbt-kansalainen palvelujenkäyttäjänä ja viranomaisvalvottujen ammattihenkilöiden kyseenalainen toiminta (ammattieettisen omavalvonnan ja potilasoikeus- ja ammattihenkilölakien kysymys), 2.) valvomattomat terapiamarkkinat joskus kultinomaisine rakenteineen, joiilla harjoitetaan runsaasti ideologis-taloudellisesti motivoitunutta terapiatoimintaa, joskus harhaanjohtavilla termeillä (lainsäädäntötarve).

Kiitos antiquack selvityksestäsi.
On totta, että ammattihenkilöiden viranomaisvalvonta (ja ammattihenkilöiden mahdolliset väärinkäytökset) ovat yksi ulottuvuus, valvomattomat terapiamarkkinat toinen ja (valvomattomat) "uskomus"manipulaatiot kolmas. Tuollaiselta voisi kenttä näyttää - vailla keskinäistä hierarkiaa.
Kun sitten arvotus on tehty ja katsottu esimerkiksi, että valvonta on hyvä asia (yleensä tällaisen valvonnan olemassaolo voitaisiin katsoa hyväksi asiaksi), niin siinä vaiheessa törmäämme ongelmiin. Millä mittareilla valvonta valvoo?
Ongelma on siinä, että valvonta on arvovärittynyttä manipulaatota. Se perustuu uskomukseen siinä, missä muutkin arvotukset. Minusta sanan "arveluttava" käyttäminen jo osoittaa tendenssimäistä arvotusta. En oikein usko, että ammatti- ja tiedeyhteisö on NIIN avoin, että se hyväksyisi keskusteluun mukaan tieteen kannalta marginaaliset kulttihoidot - keskustelu voisi korkeintaan alkaa niiden epätieteellisyydestä, joka taas todistaa vain epätieteellisyydestä. Näytöt tässä suhteessa eivät oikein puhu ainakaan avoimuuden puolesta. Kannattaa muistaa, että tiedekin on oma uskomuksensa - ihan koko rintamalla toiminnassa, esityksissä ja tutkimuksessa.
Oikeusturvatyhjiö voi johtua siis ideologisista syistä, ei suinkaan vain haluttomuudesta.
Psykoterapiaa on ehdottomasti hyvä tutkia - kuten kaikkea inhimmillistä ja ihmisten u s k o m u k s i i n perustuvia asioita.
Näin voidaan havaita todelliset ongelmat itse terapiamuodossa.

Valvonta olisi hyvää, mutta miten valvoa viranomaisena kaikkien kansalaisten edustajana.

martin kirjoitti: "Kiitos antiquack selvityksestäsi. Kun sitten arvotus on tehty ja katsottu esimerkiksi, että valvonta on hyvä asia (yleensä tällaisen valvonnan olemassaolo voitaisiin katsoa hyväksi asiaksi), niin siinä vaiheessa törmäämme ongelmiin. Millä mittareilla valvonta valvoo? Ongelma on siinä, että valvonta on arvovärittynyttä manipulaatota. Se perustuu uskomukseen siinä, missä muutkin arvotukset... En oikein usko, että ammatti- ja tiedeyhteisö on NIIN avoin, että se hyväksyisi keskusteluun mukaan tieteen kannalta marginaaliset kulttihoidot - keskustelu voisi korkeintaan alkaa niiden epätieteellisyydestä, joka taas todistaa vain epätieteellisyydestä. Näytöt tässä suhteessa eivät oikein puhu ainakaan avoimuuden puolesta. Kannattaa muistaa, että tiedekin on oma uskomuksensa - ihan koko rintamalla toiminnassa, esityksissä ja tutkimuksessa.Oikeusturvatyhjiö voi johtua siis ideologisista syistä, ei suinkaan vain haluttomuudesta. Psykoterapiaa on ehdottomasti hyvä tutkia - kuten kaikkea inhimmillistä ja ihmisten u s k o m u k s i i n perustuvia asioita. Näin voidaan havaita todelliset ongelmat itse terapiamuodossa. Valvonta olisi hyvää, mutta miten valvoa viranomaisena kaikkien kansalaisten edustajana."

- Niin, varmasti virhekohdeltuja tai terapiakulteissa traumatisoituneita ihmisiä kohdatessa tilanteen hahmottaa toisin: Onko terveysmarkkinoiden annettava kehittyä vielä villimmiksi?

Palvelujenkuluttajan/potilaan kannalta valvontaan - tai sääntelyyn - on parikin näkökulmaa, kärjistettyinä:
- Otetaan terveydenhuollon valvonnan piiriin - ja myös opetus- ja korvausjärjestelmien piiriin - ihan mitä tahansa: "eheytysterapioista" henkiparannukseen, emäsdieeteistä ja korvakynttilähoidoista menneiden elämien eksorsismi-terapiaan. Ainakin byrokratian määrä kasvaisi...
- Laissez-faire: annetaan markkinoiden jatkaa villeinä
- Ei kielletä epäkonventionaalista parannusalaa, mutta parannetaan virhekohdeltujen vaikutusmahdollisuuksia (mahdollisuus toimintakieltoon ja korvausvelvollisuus) ja suojellaan kaikkein haavoittuvimmat ryhmät.

Tietysti villejä psyyken markkinoita voi miettiä medikalisaation ja psykokulttuurin näkökulmista: Etsimmekö ratkaisua kaikkiin ihmillisiin kysymyksiin "terapiasta"? Onko järkevää tuotteistaa ja markkinoida ihan mitä tahansa "terapioina"? Pitääkö "terapioiden" piiriin vetää kaikki arjen ilmiöt kuten seksuaalinen monimuotoisuus ja erilaiset sukupuoli-identiteetit, ei käi?

martin kirjoitti: "En oikein usko, että ammatti- ja tiedeyhteisö on NIIN avoin, että se hyväksyisi keskusteluun mukaan tieteen kannalta marginaaliset kulttihoidot - keskustelu voisi korkeintaan alkaa niiden epätieteellisyydestä, joka taas todistaa vain epätieteellisyydestä. Näytöt tässä suhteessa eivät oikein puhu ainakaan avoimuuden puolesta."

- Minusta kysymys ei ole noin tiedepoliittinen - tai filosofinen - , vaan ehkä... terveyspoliittinen. Kyse on todellisten ihmisten kokemista hoitohaitoista ja potilasvahingoista, rahastuksista tai epäpätevän hoitosuhdetyöskentelyn (jopa hyväksikäytön) seurauksista. Tärkeintä lienee se, että keskusteluun pääsevät osallistumaan palvelujenkuluttajat/potilaat ja ne ammattilaiset, joiden osaksi on langennut erilaisten parantajien "jälkihoidot".

Villi sanan voisi korvata myös sanalla vapaa ja/tai avoin.
Sen sijaan olen itse kovin iloinen, että otat esille tämän hälyttävästi lisääntyvän elämän medikalisaation. Hbtl-väen osalta todellisen hoitotarpeen piiriin tullee ennemminkin homofobia ja sen uhrit - homofobia ei rajoitu mihinkään tiettyyn ryhmään.
Minusta ei myöskään ole hyvä luoda minkäänlaisia instituutioita ja niiden ohjeistuksia ilman, että on pohdittu linjauksia ja arvotuksia. Kun käytännön tarve tulee, se kyllä ilmoittaa itsestään - niinkuin tekeekin.

Palvelujenkuluttajan tai potilaan tilannetta kuvavaavat parhaiten "vill länsi" - ja silloin tällöin "puoskarointi", valitettavasti. Jokainen parannus- ja eheytysalojen seuraamuksiin törmäävä varmasti toivoo, että kyse ei olisi trendistä, että ongelmat olisivat poikkeuksellisia ja että erilaista runsasta disinformaatiota (mm. hlbt-ihmisten asemasta ja terapiapalveluista ym) ei tarvitsisi ottaa vakavasti.

"Jokainen parannus- ja eheytysalojen seuraamuksiin törmäävä varmasti toivoo, että kyse ei olisi trendistä, että ongelmat olisivat poikkeuksellisia ja että"

Mitä kokemusta sulla on tästä?
Kuinka paljon oikeesti tiedät?
Keihin sä viittaat? Kuinka moneen?