Seksuaalivähemmistöillä oikeus rakkauteen

Kotimaalehdessä Liisa Tuovinen vastaa (30.7.2007) edellisessä lehdessä olleeseen hyvin kielteiseen lukijamielipiteeseen.

Tuovinen: "Olen sanonut, että seksuaalinen identiteetti on siten ihmisen minuuteen kuuluva, elämän mukana annettu, ettei sitä voi 'vaihtaa'. Siksi se on tosiasiana hyväksyttävä ja myös seksuaalivähemmistöihin kuuluvilla on oikeus rakkauteen ja parisuhteeseen."

Tuli tässä mieleen uusimmassa Z-lehdessä ollut Mikko Silvennoisen tekemä Päivi Räsäsen haastattelu. Kysymykseen "...Mitä jos oma poikasi tai tyttösi paljastuisi pelottavaksi homoseksuaaliksi?"
PR:vastaa: "Ensinnäkin homoseksuaali ei ole pelottava! Tämä ei näkemyksiini vaikuttaisi, mutta pistäisi varmasti vielä enemmän miettimään. Haluan rakastaa lapsiani varauksetta, vaikka he tekisivät erilaisia elämänvalintoja kuin minä. Tämän olen myös lapsilleni sanonut."

Eihän tuossa vastauksessa muuten mitään, mutta kun Päivin uskonto näyttää edelleen kertovan hänelle, että homoseksuaalisuus on "elämänvalinta" - samalla hän tulee epäsuorasti myös sanoneeksi, että hänen oma heteroseksuaalisuutensa on "elämänvalinta". Mielenkiintoista...

Ote haastattelusta osoitteessa
http://www.z-lehti.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=292&Itemid=120

Juuri tätä kysymystä olen halunnut Räsäseltä kysyä: "Oletko itse tietoisesti valinnut heteroseksuaalisen elämäntavan?"
.......

Toisaalta Tuovisesta: en haluasi täysin lukita seksuaali-identiteettiä muuttumattomaksi, voihan se kaiketi jäsentyä, muuntua ja rakentua muun ihmisen kasvun/elämänkaaren mukana. Minusta muuttuva seksuaalisuus ei ole pelottava asia, eikä se heitä seksuaali-identiteetin päälle mitään häilyvyyden tai tasapainottomuuden varjoa. Varmaan kaikkien seksuualisuus - tai ainakin käsitys siitä - muuntuu jotenkin ajan oloon, eikä se välttämättä merkitse täyskäännöksiä johonkin uuteen suuntaan.

Kaapista ulostulo on mielestäni eri asia kuin henkilökohtainen seksuaali-identiteetin muuttuminen, silloiinhan vain teke näkyväksi oman taipumuksensa muille.

Tämä "pulina" ei ole kohdennettu kellekään - ei ainakaan kritiikiksi, vaan lähinnä nakuttelin sen selventääkseni omia ajatuksiani vaikeasta asiasta. Eipä tullut sen valmiimpaa.

Ettekö vaivautuneet ks. uusinta Analogi lehteä hieman lähemmin? Siellä otetaan melkoisen tiukka kannanotto homoseksuaalisuutta vastaan. Voi olla, ettei ortodoksinen kirkko hyväksy jäsenikseen avoimesti homoseksuaalia henkilöä. En tiedä onko näin, mutta voipi olla.

En tiedä, miten yksittäisen papin homofobinen kanta kirkollisessa lehdessä olisi erityisen kiinnostava tieto tässä keskustelussa. Tuossa ei lisäksi otettu kantaa muuhun, kuin avioliitto-oikeuteen. Omasta mielestäni papin huonosta perehtyneisyydestä homoseksuaalisuuteen kertoo se, että hän vertaa heteroutta, homoutta ja moniavioisuutta.

Siltä varalta kuitenkin, että joku ahdistunut ortodoksi päätyy tuota lukemaan, ei keskustelu ole ortodoksisessakaan kirkossa yksisuuntaista tai helppoa. Homon kannalta sympaattisiakin kannanottoja on ollut, kuten keväisestä keskustelusta kävi ilmi:

http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=20&thrdid=4372

Usfa kirjoitti: "Ettekö vaivautuneet ks. uusinta Analogi lehteä hieman lähemmin? Siellä otetaan melkoisen tiukka kannanotto homoseksuaalisuutta vastaan. Voi olla, ettei ortodoksinen kirkko hyväksy jäsenikseen avoimesti homoseksuaalia henkilöä. En tiedä onko näin, mutta voipi olla."

Taitaa tosi paljon olla tuurista kiinni. Jossain on kuulemma (luin ehkä jopa jostain kirjasta (siis en mistään kaunokirjallisesta, vaan ihan faktaa), että homoseksuaaleja on suljettu pois ehtoollisen piiristä. Mikä on mun mielestä aika paha, kun ajattelee ehtoollisen symboliikkaa ja sen merkitystä uskonnollisessa elämässä. Ja onhan se sentään yksi sakramentti.

Usfan suosittelemassa tekstissä on kiinnostava kiuhlauksen tunnustava kohta sekä homoille, että moniavioisuutta harkitseville.

Jutun alku on tavallista asiallisemmin kirjoitettu. Siinä vältetään alatyyli ja loukkaavat kommentit. Lopussa kuitenkin todetaan: "Raamatun ja kanonisen
tradition ja kirkon opetuksen mukaan sakramentaalinen homoseksuaalien pappeus ei ole mahdollista."

ja
"Mielestäni sellaisten piispojen, pappien, diakonien ja kirkon työntekijöiden, jotka opettavat ja toimivat kirkon käsitystä ja opetusta vastaan näissä asioissa, olisi harkittava eroamista tehtävistään."

Isä Veikko Lisitsin pyytää melkoista "puhjistusta" kirkon piirissä, eikä varmaan syyttä. Pienessä kirkossa kaikki tietää kaikkien asiat. Ei Suomessa riitä pappeja kaikkiin virkoihin, jos heitä aletaan ruotia sukupuolisen suuntautumisen mukaan. sitä paitsi selibaatin pitäisi koskea avioliiton ulkopuolella eläviä kirkon isiä, joten en näen tässä edes käytännöllistä/muodollista ongelmaa.

Hmm.. minun on aivan pakko (jo otsikonkin takia) laittaa tänne tämä:

Ranneliike ry on toteuttamassa 1705-tapahtumassa aloitettua "Onko sulla oikeus...?" kampanjaa, jonka yksi 'teemoista' on juurikin "Onko sulla oikeus rakastaa toista, jos tämä on samaa sukupuolta kuin olet itse?"

http://www.homofobia.fi/?sivu=onkosullaoikeus


Vaikkakaan kampanjassa ei erikseen/erityisesti puhuta mistään uskonnollisista teemoista, ainakin minä koen uskonnon (tärkeäksi) osaksi omaa elämääni. Voin vain kuvitella, mille sellainen tuntuu, jos suljetaan pois esim. ehtoollisen piiristä. Sehän on suunnilleen yhtä häijy teko, kuin aikoinaan paavin bullat.

Hui kamalaa! Kirkko sanoo, että joku asia on syntiä! Ja kieltää vielä ehtoollisenkin! Tämä sopiikin oivallisesti evlutkirkon opetukseen: kaikki pahat teot ovat osa itseämme ja meidän pitää olla ylpeitä niistä (pride), yksin uskon kauttahan me pelastumme. Ennustan, että kirkkoa kielletään puhumasta mistään negatiivisista piirteistä ihmisissä, koska se olisi syrjintää ja loukkaisi ihmisiä, mikä tietty on tälle caffelatte-individualistisukupolvelle kauhistus. Ai juu, eihän homoseksuaalisuudessa mitään pahaa ole, sehän on vain pyyteetöntä rakkautta ja vilpitöntä toiselle ihmiselle omistautumista XD

Blueriver tuossa varmaan tapailee jotain tyylilajia...
Olisi tietysti hyvä jos olisi sanottavansa katteeksi myös ihan oikeita mielipiteitä. Minua esimerkiksi kiinnostaisi kuulla, mitä pahaa siinä homoseksuaalisuudessa sitten _on_, noin niinkuin vaikkapa verrattuna heteroseksuaalisuuteen, jota erilaiset uskovaisten yhteisöt tietääkseni eivät lähtökohtaisesti pidä syntinä.

Juu, komppaan Julkista silmää. Minuakin kiinnostaa Sinijoen perimmäinen mielipide homoseksuaalisuudesta. Selkärangan omaava ihminenhän ei pelkää sanoa suoraan mielipiteitään, ilman ironista määkimistä tai sarkastisia pyrskähdyksiä.

Täällähän sitä selkärankaa juuri tuntuu löytyvän.