Markkinointi & Mainonta -lehden sivuille ilmestyi kiinnostava kolumni. Miksi suomalaiselle yritykselle ei homo-Jussin raha kelpaa?
***
Homojen hommaa
(Mikko Metsämäki 15.5.2007, 13:30)
Viimeistään viime viikolla jopa Alepan poliittisen siiven johtaja, kaupunginisä Jussi Pajunen sen huomasi: euroviisut ovat homojen hommaa. Seksuaalivähemmistöt täyttivät Helsingin, jorasivat ja jyräsivät viisuvoittoon Serbian Marija Serifovicin.
Kaupallisessa katukuvassa viisujen homopainotus ei juuri näkynyt. Mainostajat surffailivat turvallisilla heterolinjoilla ja vähemmistöjä kosiskelivat lähinnä viisuvalvojaisiin panostaneet homobaarit.
Mikä on, kun homo-Jussin raha ei kelpaa?
Yhdysvalloissa mainostajat heräsivät pinkin rahan perään 1980-luvulla. Kun viidestä kymmeneen prosenttia jenkkiväestöstä identifioi itsensä homoksi, lesboksi tai biseksuaaliksi, kyse on myös massiivisesta markkinasta. Viime vuonna seksuaalivähemmistöjen ostovoimaksi arvioitiin peräti 660 miljardia dollaria.
Gay-yhteisöä kosiskelevat aktiivisesti ennen kaikkea matkailu-, finanssi-, auto-, kosmetiikka ja muotibisnes. Muun muassa Ikea ja pitkä liuta muotibrändejä on suunnannut viestejään suoraan seksuaalivähemmistöille. Yhdysvaltoihin on syntynyt jopa joukko homomarkkinointiin erikoistuneita mainostoimistoja.
Ei ole kovin yllättävää, että homomarkkinointi herättää Jenkeissä myös suuria tunteita. Viimeksi Ford Motor Company, yksi liittovaltion mahtavimmista mainostajista, joutui konservatiivisen American Family Association -järjestön silmätikuksi. AFA:n painostuksesta Ford ilmoitti jo lopettavansa mainostamisen seksuaalivähemmistöjen lehdissä, mutta joutui vuorostaan homo- ja lesbojärjestöjen boikottiin. Hetken pähkäiltyään Ford pyörsi päätöksensä ja kertoi jatkavansa ilmoittelua.
Eurooppa on puksutellut homomarkkinoinnissa amerikkalaisten perässä ja Suomi tapansa mukaan siellä viimeisessä vaunussa. Kotimaista tv-mainontaa tutkinut Leena-Maija Rossi kertoi muutama vuosi sitten M&M:ssä, että suomalaismainonnassa on esiintynyt homo- tai lesboviittauksia 1990-luvun puolivälistä alkaen. Pioneereina Rossi mainitsi Ruis-Antero ja Pantteri -mainokset.
Suomen markkina on pieni, eikä massiivisten kampanjoiden pyörittäminen pelkille seksuaalivähemmistöille kuulosta kovin kannattavalta. Silti homomarkkinoinnin vähäisyys pistää silmään. Pelkäävätkö mainostajat, että homoille ja lesboille flirttailu suututtaa peruskonservatiivisen Pihtiputaan mummon ja Tony Halmeen nimeen vannovan Itä-Helsingin äijän?
***
Homojen hommaa
(Mikko Metsämäki 15.5.2007, 13:30)
Viimeistään viime viikolla jopa Alepan poliittisen siiven johtaja, kaupunginisä Jussi Pajunen sen huomasi: euroviisut ovat homojen hommaa. Seksuaalivähemmistöt täyttivät Helsingin, jorasivat ja jyräsivät viisuvoittoon Serbian Marija Serifovicin.
Kaupallisessa katukuvassa viisujen homopainotus ei juuri näkynyt. Mainostajat surffailivat turvallisilla heterolinjoilla ja vähemmistöjä kosiskelivat lähinnä viisuvalvojaisiin panostaneet homobaarit.
Mikä on, kun homo-Jussin raha ei kelpaa?
Yhdysvalloissa mainostajat heräsivät pinkin rahan perään 1980-luvulla. Kun viidestä kymmeneen prosenttia jenkkiväestöstä identifioi itsensä homoksi, lesboksi tai biseksuaaliksi, kyse on myös massiivisesta markkinasta. Viime vuonna seksuaalivähemmistöjen ostovoimaksi arvioitiin peräti 660 miljardia dollaria.
Gay-yhteisöä kosiskelevat aktiivisesti ennen kaikkea matkailu-, finanssi-, auto-, kosmetiikka ja muotibisnes. Muun muassa Ikea ja pitkä liuta muotibrändejä on suunnannut viestejään suoraan seksuaalivähemmistöille. Yhdysvaltoihin on syntynyt jopa joukko homomarkkinointiin erikoistuneita mainostoimistoja.
Ei ole kovin yllättävää, että homomarkkinointi herättää Jenkeissä myös suuria tunteita. Viimeksi Ford Motor Company, yksi liittovaltion mahtavimmista mainostajista, joutui konservatiivisen American Family Association -järjestön silmätikuksi. AFA:n painostuksesta Ford ilmoitti jo lopettavansa mainostamisen seksuaalivähemmistöjen lehdissä, mutta joutui vuorostaan homo- ja lesbojärjestöjen boikottiin. Hetken pähkäiltyään Ford pyörsi päätöksensä ja kertoi jatkavansa ilmoittelua.
Eurooppa on puksutellut homomarkkinoinnissa amerikkalaisten perässä ja Suomi tapansa mukaan siellä viimeisessä vaunussa. Kotimaista tv-mainontaa tutkinut Leena-Maija Rossi kertoi muutama vuosi sitten M&M:ssä, että suomalaismainonnassa on esiintynyt homo- tai lesboviittauksia 1990-luvun puolivälistä alkaen. Pioneereina Rossi mainitsi Ruis-Antero ja Pantteri -mainokset.
Suomen markkina on pieni, eikä massiivisten kampanjoiden pyörittäminen pelkille seksuaalivähemmistöille kuulosta kovin kannattavalta. Silti homomarkkinoinnin vähäisyys pistää silmään. Pelkäävätkö mainostajat, että homoille ja lesboille flirttailu suututtaa peruskonservatiivisen Pihtiputaan mummon ja Tony Halmeen nimeen vannovan Itä-Helsingin äijän?
