Liza Minnelli Finlandia talo sunnuntaina!

Luultavasti maailman suurin gay-ikoni Liza Minnelli esiintyy viimein Suomessa nyt su 29.4 klo 20.Onko täältä paljon porukkaa menossa sinne?Lippuja on käsittääkseni vielä jäljellä Lippupalvelussa.
Liza Minnelli ja monet muut yksittäiset maailmantähdet tulevat Suomeen sitten kun ura heidän kohdallaan on passé, eikä oikein huvita jatkuvasti kämpillä yksin ryypätä. Peräkylän (=Suomen) porukoilta pitää vielä koettaa muutama euro irrottaa. Muistelen hänen edellisen kerran "sairastuneen" Tukholmassa, kun ei huvittanut muiden paappojen matkassa lahden ylitse jatkaa Suomeen.

Rahan hukkaa sanon minä!
Voin perustella mielipiteeni.

Minusta on todella halventavaa meitä kohtaan, että tänne raahataan huippuhinnoilla artisteja, jotka muualla maailmassa kelpaavat lähinnä katsomon puolelle tai vanhainkotiin. Me vielä maksamme innostuneesti kaikesta kun HÄN suvaitsee tänne saapua. Lammasmaista käyttäytymistä.

Se, että arvostelijat menevät samaan halpaan, on häpeällistä. Kerran eräs aikanaan maailmankuulu huipputaiteilija rahdattiin Suomeen esiintymään viimeisillä voimillaan. Hän kuoli pian Suomessa käynnin jälkeen. Esitys oli kurja, mutta taidearvostelija ei ollut löytää riittävän korkealentoisia superlatiiveja esitystä ylistäessään.

Edellinen Hesarin viikkoliite kirjasi juuri tuon Liza Minnellin poisjäännin Suomen osuudelta. Tekosyynä taisi olla silloin, että lääkäri sanoi "kurkussa olevan jotain".

Meillä ei uskalleta sanoa ääneen, jos jokin taiteessa on laadultaan huonoa taikka taiteilijan käytös yleisöään kohtaan ei ole kohdallaan. Kaikkien pitää yhtä aikaa olla ylistämässä vaikka kaikki näkevät/kuulevat/tuntevat, että paskaahan tämä oikeastaan on.

Liza Minnellin tämän hetkistä taiteellista virettä en tiedä, mutta edellinen poisjäänti kirvelee vieläkin.
Minä olisin ainakin halunnut nähdä Lizan. Jos en muuten, niin sitten pelkkänä kuriositeettina.

Harmi vaan, että niin moni konsertti ja keikka järjestetään Helsingissä joko viikolla tai sitten sunnuntaina. Milläs sinne tavallinen kuolevainen lähtee. Ei minulla ainakaan ole varaa ottaa palkatonta virkavapaata töistä.

Että haloo, te konsertinjärjestäjät. Täällä kehä kolmosen ulkopuolellakin on ihmisiä, joita kiinnostaisi.
Myös Helsingin Sanomat kehuivat konserttia:

Liza Minnelli leiskui Finlandia-talossa
Julkaistu: 12:44

helsingin sanomat

Amerikkalainen viihdetaiteilija, laulaja Liza Minnelli esiintyi sunnuntaina Suomessa ensimmäistä kertaa. Hän veti Finlandia-taloon 1 300 hengen yleisön, joka osoitti useaan kertaan suosiota seisaaltaan.

"Liza Minnelli edustaa sellaista amerikkalaista estradiviihteen perinnettä, joka on jo katoamassa", kirjoittaa konsertin arvioinut toimittaja Pertti Avola. "Jos esiintyjällä on riittävästi ammattitaitoa, hän pystyy loihtimaan menneen maailman tyylistäkin ajatonta ja mukaansatempaavaa viihdettä."

Minnelli esitti konsertissa joukon ikivihreitä sekä omisti konsertin toisen osan kokonaan kummitädilleen, yökerhoviihdyttäjä ja sovittaja Kay Thompsonille.

"Liza Minnelli eläytyy lauluihin näyttelijän tapaan ja onnistuu viemään kuulijan niiden maailmaan oli esiintymispaikka sitten mikä tahansa", kirjoittaa Avola.

Avolan arvio kokonaisuudessaan tiistain Helsingin Sanomissa.

http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Liza+Minnelli+leiskui+Finlandia-talossa/1135226920648
Hieno juttu, jos yleisö oli tyytyväinen siihen mitä odotti saavansa, eli sai lipuilleen vastinetta. Sehän on päätarkoitus. Muiden, kuten minun on turha rutisemaan paikalle tupata.

Toistuvat "standing ovation" ovat mielestäni merkki arvostelukyvyttömistä faneista taikka junttimaisen liioittelevasta nöyristelystä. Kerta konsertin päättyessä olisi maailmantaiteilijallekin sopiva määrä.
Samaa mielta JuhaniV, niita on niin monia has-been's jotka eivat kelpaa muualle kuin ulkomaille ja casino shows. Missa muualla naet Tom Jones,Engelbert Humb-something,Petula Clarck,Eartha Kitt, etc. mutta taalla Vecas casinoissa. Elvis myos, hanesta ei kuulunut mitaan vuosiin julkisesti jos emme huomanneet Crand Palace Casino mainoksia etta siella olija teki show. Hyva Liza, jos han sober up tarpeeksi pitaa show siella. Chlois Leechman on taalla myos nyt.
Tuskin Chlois Leechman on jalkaansa ikinä Suomen kamaralle laskenut. En ole ainakaan kuullut.

Kriittinen suhtautumiseni näihin iltaruskon tähtiin perustuu havaintoihin ja kokemuksiin taiteen maailmasta ja sitä myös vierestä seuranneena. Kuvataiteilijat esimerkiksi pistävät pystyyn retrospektiivisen (taaksepäin katsovan) näyttelyn kun sivellin ei enää pysy kourassa ja taiteellinen luomiskyky on nollissa.

Kun en ole taiteilija, enkä kuulu nk. piireihin, voin lausua julki näkemykseni asiantuntijattomuuden syvällä rintaäänellä.


Huom. "sober up" selvitä humalasta.
Mutta jos tällainen iltaruskon taiteilija kuitenkin heittää ammattitaitoisen ja ilmeisesti myös yleisönsä ottavan keikan, ei se nyt ihan maailmanlopun meininkiäkään ole. Ei varmaankaan päde Lizaan, mutta moni "entisajan" esiintyvä taiteilija tai yhtye heittää jatkuvaa keikkaa ympäri maailman samaan tapaan kuin suomalainen iskelmälaulaja kiertää tanssilavoja. Näille live-esiintymiset ovat levymyyntiä oleellisempia tulonlähteitä. Ymmärtääkseni James Brown kuului tähän kerhoon. Hänhän keikkaili jatkuvasti niin USA:ssa kuin maailmalla ja oli menossa kuolemaansa seuraavalla viikolla taas keikalle USA:ssa.

Lisäksi t-o-s-i vanha esiintyjä Barbra Streisand aikoo tehdä lähiaikoina elämänsä ensimmäisen kiertueensa Euroopassa. Siis sentään Euroopassa! Hei haloo! Luulenpa, että moni järjestäjä passaa tämän mahdollisuuden, kun täti on varmasti niin kallis, että ei millään maksa vaivaa tuoda maahan.

On sitten tapauksia, jotka saavat minutkin hämilleni: Nyt Toto esiintyy sitten Oulun stadionilla! Ja mainos kirkuu, että se esiintyy Stadionilla antaen ymmärtää, että Helsingissä. Ei millään pahalla oululaiset, kivaa väkeä olette, mutta tässä alkaa jo olla maailmanlopun meininkiä kyseisellä ehdottomasti arvostetulla ja ammattitaitoisella ammattimuusikoista koostuvalla yhtyeellä, jonka olen nähnyt vuosien saatossa lähemmäs kymmenen kertaa. Että yleisö pitää hakea nykyään ihan Oulusta asti?

Entisajan eli 80-luvun Grammy-voittaja The Manhattan Transfer on tehnyt ties kuinka monennen comebackinsa. Tämä lauluyhtye kiertää erityisesti jazz-festivaaleja ja on esiintynyt Pori Jazzissa aika monta kertaa. Ja piipahtaa muiden maiden ohella aina välillä Suomessa. Viimeksi taisi olla viime heinäkuussa Helsingissä.

Ja miksi sitten osa isoista tähdistä kiertää Suomen? Yksi syy on myös siinä, että kyseinen artisti ei suomalaisia kiinnosta. Eikös Dolly Parton joutunut perumaan keikkansa Suomessa, kun lippuja ei mennyt kaupaksi. Sen sijaan muissa lähimaissa Dolly sai hyvän vastaanoton.

Itse pelkään tällä hetkellä eniten sitä mahtaako homoista olla täyttämään Olympiastadion heinäkuun 1 päivä, kun George Michaelin tulisi heittää keikka Suomessa? Eräät tuntemani heterot kun eivät George Michaelista juuri välitä kuten eräs kuulemani kommentti asian hyvin ilmaisee: "Sehän on se homo, joka antaa ottaa suihin jossain puistossa".
Tuli tuosta Cocon näkemyksestä mieleeni se hetki vuosia sitten, kun kuulin ensimmäisen kerran, että Céline Dion on tehnyt ison diilin Las Vegasiin. Vilpitön ensireaktioni oli, että:

"Oho, ei kait sentään jo nyt Las Vegasiin! Vastahan tuo voitti Eurovision laulukilpailut vuonna 1988."

Olin nimittäin ymmärtänyt juuri tämän saman, että Las Vegas on vanhojen tähtien hautausmaa.

Sittemmin tajusin, että hänen diilinsä arvo oli satoja miljoonia dollareita, käsitti satoja vuosittaisia esiintymisiä seuraavien vuosien ajan, tätä varten rakennettiin uusi 4000-paikkainen teatteri, show-ohjelma käsittää noin 60 huippuammattilaisesiintyjää, yms. Lisäksi sitä tullaan katsomaan ympäri maailman. Eli kun tähti ei mene yleisönsä luo, yleisö tulee tähden luo. Itse asiassa Céline Dion päihitti kaikki aikaisemmat artistien menestymisennätykset Las Vegasissa. Siinä jäi jälkeen mm. Sammy Davis Jr., Frank Sinatra ja moni muu dinosaurus.

Mielestäni ainakaan tämä rouva ei täytä Las Vegas -ruumiin tunnuspiirteitä. Pakko myöntää.
coco kirjoitti: "Samaa mielta JuhaniV, niita on niin monia has-been's jotka eivat kelpaa muualle kuin ulkomaille ja casino shows. Missa muualla naet Tom Jones,Engelbert Humb-something,Petula Clarck..."

Onko Petula Clark vielä hengissä? Tahdon ehdottomasti nähdä ja kokea!
Irokeesi, yes Petula lives ja on well. Oli taalla juuri syksylla. Kaksi iltaa ainakin konsertoi.
----Näille live-esiintymiset ovat levymyyntiä oleellisempia tulonlähteitä. ----

Monilla tuntuu olevan käsitys että musiikkibisneksessä esiintymiset ja levymyynti rikastuttavat artistin.

Kuitenkin he ketkä käärivät isoimmat rahat ovat laulunkirjoittajat. Ja mitä kaupallisemmasta laulunkirjoittajasta on kyse sitä parempi. Aina kun musiikkiesitys esitetään julkisesti radiossa, klubissa tms. biisin kirjoittajalle on maksettava rahallinen korvaus, royalty.

Eli amerikkalaisen musabisneksen isoin nainen ei ole celine, eikä madonna vaan kaikella todennäköisyydellä DIANE WARREN.

DW on laulunkirjoittaja joka on tehnyt viimeiset yli 20 vuotta biisejä ainakin semmoisille kuin Aretha Franklin, Celine Dion, Barbra Streisand, Tina Turner, Whitney Houston, Toni Braxton, N'Sync, Aerosmith, Ricky Martin, Mary J. Blige etc. etc.

Seuraavan kerran kun Suomessa Radio Nova tai joku muu formaattiradio pyöräyttää ties kuinka monennen tuhatta kertaa Starshipin kasarihitin "Nothing's Gonna Stop Us Now" niin siitäkin menee teosto-korvausta Diane Warrenille.
Minä en oikein ymmärrä sitä ajatusta, että esiintyjän tarvitsisi olla iso tähti koko ikänsä ajan. Eikö suosion vaihtelu ja hiljainen lasku uran loppupuolella kuulu ihan normaaliin kaareen, sillä harvalla kai riittää samanlaista luomisvoimaa jatkuvaan muutokseen kuin näemmä Madonnalla.

Keinotekoisempaa on minusta rynnätä yhden biisin tähden keikalle; sellaisen, joka on ihmisten muistissa vuoden ja katoaa sitten Celebrity Big Brotherin umpioon. Että jos joku vanhempi tähti liikkeelle lähtee ja häntä tulevat ihmiset maksusta katsomaan, eikö se jo osoita, että jotakin karismaa on jäljellä vielä? Että vielä kantavat siivet?
Petula muutan asuu Genevessä ja yksi komea juutalaispoika kirjoittelee hänelle edelleen uusia biisejä :)
Shamrox osui naulan kantaan. Olen itse yrittänyt aina silloin tällöin pistää mielessäni tunnettuja artisteja arvostusjärjestykseen sillä perusteella kuinka suuri osuus esiintyjällä itsellään on esittämäänsä musiikkiin. Periaate on, että arvostus on suurin, jos artisti säveltää, sanoittaa, sovittaa, soittaa levyllä enimmät soittimet itse, laulaa itse ja kaiken kukkuraksi tuottaa ja editoi itse levynsä. Heti tulee mieleeni tällaisista suuruuksista esim. Stevie Wonder ja Eddy Grant, jotka ymmärtääkseni hipovat näissä asioissa täydellistä omatoimisuutta. Ymmärtääkseni myös Chris Rea, David Bowie ja Sting saattaisivat kuulua myös aika lähelle tähän joukkoon. Tosin Chris ei taida soittaa muuta kuin kitaraa, samoin kuin Sting bassoa ja he käyttävät ammattieditoijia apunaan. Bowien soittotaidoista en osaa tarkemmin sanoa.

Toisessa vähimmän arvostuksen ääripäässä on sitten laulaja, joka laulaa vanhoja cover-biisejä jonkun toisen tuottamalla levyllä. Noh, ulkomaisista suuruuksista Robbie Williams kävi tällä tasolla Big Band -levyllään. Levyn tuottamisesta en tosin osaa sanoa oliko omaa vai jonkun muun tuotantoa. Muuten hän käsittääkseni laulaa muiden säveltämiä ja ilmeisesti myös sanoittamia kappaleita.

Tämä arvostusasetelmani perustuu siis puhtaasti henkilön omiin musiikillisiin ansioihin. Esiintymisarvostus tulee sitten karisman ja laulu- ja esiintymistaidon kautta. Tässä mielessä myös nämä alimman tason artistit ovat arvostettavia tapauksia. Kuten Madonnakin omalla tavallaan. Hänhän ei käsittääkseni sävellä itse, mutta taitaa kyllä sanoittaa itse osan kappaleistaan. Viimeaikaisten levyjensä tuottamisesta en niin ikään osaa sanoa mitään varmaa, kun en ole levyjen kansia tutkinut.

Mutta ei voi kuin nostaa ruotsalaisille hattua. Kyllä mahtaa abbalaisia miehiä hymyilyttää, kun Madonnan kappaleeseen on lainattu Gimme! Gimme! Gimme! -aineksia ihan luvan kanssa. Siinä kaksi maailmankuulua pop-suuruutta pistivät pop-musiikin suuruusasemansa kerralla järjestykseen!
Céline Dionin lähes viisivuotinen sopimus Las Vegasin Caesars Palacen kanssa päättyy joulukuun puolivälissä. Tilalle 4100-paikkaiseen Colosseumiin tulee helmikuun lopulla taas yksi homoikoni, Bette Midler, joka esittää siellä musiikkia ja komediaa yhdistävän shownsa ainakin seuraavat kaksi vuotta 20 viikkoa vuodessa ja 5 päivää viikossa. Elton John esiintyy samassa paikassa ensi vuonna viitisenkymmentä kertaa.

Bette alkaa olla kyllästynyt kiertue-elämään, sillä paikallaan pysyvällä showlla on kieltämättä omat hyvät puolensa verrattuna siihen, että kaikki rekvisiitta, tekniikka. lavastukset jne. olisi jatkuvasti purettava-siirrettävä-rakennettava yhä uudelleen ja uudelleen.

Uutinen osoitteessa http://www.usatoday.com/life/people/2007-05-02-bette-midler_N.htm
Statisti kirjoitti: "Toisessa vähimmän arvostuksen ääripäässä on sitten laulaja, joka laulaa vanhoja cover-biisejä jonkun toisen tuottamalla levyllä. Noh, ulkomaisista suuruuksista Robbie Williams kävi tällä tasolla Big Band -levyllään. Levyn tuottamisesta en tosin osaa sanoa oliko omaa vai jonkun muun tuotantoa. Muuten hän käsittääkseni laulaa muiden säveltämiä ja ilmeisesti myös sanoittamia kappaleita."

Hmm, tosin tuo on ollut vahva ja perinteinen käytäntö jo pitkään...Henkilökohtaisesti rankkaan esim. Billie Holidayn tai Elvis Presleyn aika korkealle vaikka nämä eivät kauheasti omia kappaleita tehneet (samat sanat lähes kaikille suurille jazz-laulajille)...huomasin myös että Patti Smithiltä tuli uusi levy, jossa rouva esittää pelkkiä covereita (vastaavia coverlevyjä ovat tehneet myös mm. David Bowie ja Nick Cave). Cover-biisien tekeminen on oma taitonsa, pitää löytyä vaistoa valita hyviä kappaleita ja saada ne kuulostamaan itsensä näköisiltä.
Pääsääntöisesti minä paheksun covereita. Ainoastaan jos artisti puuttuu johonkin täysin eri tyylisen artistin kappaleeseen ja esittää sen omalla tavallaan, niin ehkä silloin.

Muttei siltikään aina.

Muistan kerran erään Bon Jovin MTV-konsertin, missä Jon Bon Jovi tulkitsi Peggy Leen Feveriä paksua farkkupersaustaan keinutellen ja jokainen alkuperäisanoituksen "he" oli tietty visusti muutettu "she"ksi.

Toisaalta muistan aivan huikean version Kate Bushin Wuthering Heightista, jossa miellyttävä miesääni lauloi akustisen kitaran säestyksellä, eikä sanoja ollut ”heteroitu”. Kuulin sen kerran radiosta enkä ole koskaan onnistunut paikantamaan kyseistä esitystä.

Muuten, jopa covereista royaltyt menevät säveltäjälle, eli esim. Kate Bush tienaa royaltyt iljettävän brittibändin Placebon julkaisemasta Running up that hill –singlestä.

Edesmennyt Laura Branigan oli varsinainen cover-kuningatar, ainakin yli puolet hänen materiaalistaan oli uudelleentulkintoja. Suurimmat hittinsä kuten Gloria, Solitaire, Self control olivat jenkkiversioita tuntemattomista eurodiscobiiseistä. Hän myös levytti cover version Jennifer Rushin tunnetuksi tekemästä Power of Lovesta jo vuonna 1987 mutta menesttyi huonommin kuin soolouransa omalla versiollaan 1994 startannut Celine Dion.

Yksi onneton tapaus on Bonnie Tyler, joka levytti Simply the Best –nimisen biisin ensimmäisenä vuonna 1988, mutta se pysyi aivan tuntemattomana kunnes Tina Turner tarttui siihen. Nyttemmin TT luomaa stadionyleisöjään kyseisellä biisillä, sen säveltäjät kieriskelevät royalty-tuloissa mutta Bonnie Tyler saa heittää pubikeikkoja Englannin sateessa ja sumussa.
Ja Marc Almondilta on tulossa cover levy "Stardom Road" tässä kuussa. Marc Almond kuvailee levyä musikaaliseksi elämänkerraksi; "Favourite cover songs telling the story of my musical life". Ja joidenkin huhujen mukaan luopuu kokonaan omien biisien kirjoittamisesta kun tuntee sanoneensa jo kaiken.
Surullista mutta ihailtavaa...
Muuten, kaikkien aikojen kamalin cover on Whitney Houstonin "I will always love you".

Dolly Partonin originaali on suloinen, liikuttava ja elämänläheinen, mutta huumehuppu Houston kiljui koko erinomaisen laulun aivan kuoliaaksi mitätöntä Bodyguard-leffaansa puffatessaan.

Dolly Partonin versio on myös kuultavissa elokuvan yhteydessä ja Partonin ja Bust Reynoldsin tähdittämä "Texasin paras pikku porttola" vuodelta 1982 on sekin paljon suositeltavampaa katsottavaa, sillä ainakin siinä on muutamia komeita miehiä eikä vain inhaa Kevin Costneria.
Vieläkin puistattaa ajatus Robbie Williamsista laulamassa Sammy Davis JR.:n tavaramerkkiä Mr Bojanglesia. On se ihan hyvä cover-veto Robbielta, mutta silti ajatus siitä, että tällainen nuori rock-popin farkkuasuinen poikabandialkuinen nulikka laulaa yht'äkkiä isolla estradilla mirrit kaulassa big bandin säestyksellä tällaista musiikkimaailman instituutiokappaletta lavaliikehdinnältään esikuvaansa apinoiden saa minut melkein oksentamaan. Ja syvältä vatsanpohjia myöten.

Covereita toki saa ja pitääkin tehdä, mutta niiden suhteen minulla on rima hyvin korkealla. Coverin pitää olla ikään kuin parempi kuin alkuperäinen versio tai edeltävä cover-versio oli. Jos tähän ei pysty, kannattaa jättää tekemättä. Etenkin Arja Korisevan olisi kannattanut jättää Woman in Love -kappale laulamatta, kun ei pysty äänellisesti samaan kuin Barbra Streisand. Sen sijaan tämä uusin vajaan vuoden vanha ulkomainen versio kappaleesta on mielestäni hyvä ja tuore tulkinta. En vain muista esittäjän nimeä. Eikä Sakari Kuosmanenkaan epäonnistunut Paratiisi-kappaleen kanssa toisin kuin Bo Kaspers Orkestra näköjään epäonnistui.

Covereistahan voi tulla myös suoranaisia legendoja. Vai mitä sanotte sellaisista kappaleista kuin "Can't take my eyes off you" (The Boys Town Gangin versio) tai "If you could read my mind" (Stars on 54:n versio)? Alkuperäiset versiothan olivat käsittääkseni pikemminkin balladeja kunnes joku keksi pistää niihin vähän vauhtia.
"Kuitenkin he ketkä käärivät isoimmat rahat ovat laulunkirjoittajat. Ja mitä kaupallisemmasta laulunkirjoittajasta on kyse sitä parempi. Aina kun musiikkiesitys esitetään julkisesti radiossa, klubissa tms. biisin kirjoittajalle on maksettava rahallinen korvaus, royalty.

Eli amerikkalaisen musabisneksen isoin nainen ei ole celine, eikä madonna vaan kaikella todennäköisyydellä DIANE WARREN. "

Jep, noinhan se menee. Suurelle yleisölle ns. taustavoimat, biisintekijät, tuottajat ja sovittajat jäävät usein pimentoon, vaikka heidän roolinsa itseasiassa on hyvinkin suuri.
Ja levybisneksessä sopparit menee usein niin, että artisti alkaa saada rojaltteja vasta sitten kun kulut on maksettu. Usein tämä tarkoittaa sitä että, levyn pitää myydä hyvinkin paljon ennenkuin mitään tippuu. Sen sijaan muu tiimi saa kyllä palkkionsa. Alan sisällä kyllä tiedetään todelliset tekijät, biisintekijätähdet ja tuottajat, mutta yleisö näkee ja kuulee sitten esittäjät. Ja mun mielestä esittäjän Ei ole pakko tehdä biisejään, jos ei sitä hallitse. Jokainen tekee sitä mitä osaa parhaiten.
Statisti kirjoitti: "Covereistahan voi tulla myös suoranaisia legendoja. Vai mitä sanotte sellaisista kappaleista kuin "Can't take my eyes off you" (The Boys Town Gangin versio) tai "If you could read my mind" (Stars on 54:n versio)? Alkuperäiset versiothan olivat käsittääkseni pikemminkin balladeja kunnes joku keksi pistää niihin vähän vauhtia."

Ja onhan näitä, Joan Jettin versio "I love Rock'n'Roll"sta on niitä kappaleita joista harva edes muistaa että se on cover...kuten taisi olla myös Nilssonin "Everybody's Talking". Periaatteessa jopa uskollisia alkuperäiselle mutta jättäneet alkuperäiset varjoonsa (ja Jamin versio Kinksin "David Watts"ista on myös uskollinen ja vaikka alkuperäinen on hyvä, on Jamin cover parempi).

Kappaleiden tekeminen itse ei ole itsearvo, joskus on parempi ottaa jo olemassa olevaa kappaletta, joko tehdä siitä uusi "oma" tulkinta tai sitten valita kappaleita jotka eivät alunperin saavuttaneet potentiaaliaan...mutta luonnollisesti tarvitaan hyvää makua.
En sieda mitaan negger jodlausta Whitney tai muita. Dolly kirjoitti ja savelsi I will always love you. Sita ei kukaan tee paremmaksi. The Best Little Whorehouse In Texas on vielakin katsomisen arvoinen, innocent fun.
Negger?

Minä en välitä Whitney Houstonista artistina tai ehkä persoonanakaan, MUTTA sillä ei ole m i t ä ä n tekemistä hänen ihonvärinsä kanssa.

Myös Dolly Parton on sanoutunut irti kantrikuvioihin liitettävästä rasismista mm, levyttämällä oman versionsa "In the Ghetto"-biisistä. Tenneseen vuoriseuduilla varttunut voisi tuskin selvemmin osoittaa suvaitsevaisuuttaan kuin levyttämällä Illoinslaisen värillisten asumaalueeseen liittyvän laulun.

Dolly Parton itse pitää Whitney Houstonin versiosta, koska "se ei kuulosta lainkaan niin hienolta hänen laulamanaan" - mistä itse olen kyllä eri mieltä. Myös Whitney kiitteli aikoinaan että "Dolly Parton on hitonmoinen säveltäjä ja laulaja".
Eli Dollyn mielestä Whitney laulaa koko biisin paljon hienomman kuuloisesti. Mistä olen itse eri mieltä, eli pidän huomattavasti enemmän Dollyn laulamasta.