Wikipedia luotettavan tiedon lähteenä?
Wikipedian käytöstä tietolähteenä on viime aikoina puhuttu paljon. Tämän vuoden alkupuolella on herättänyt keskustelua se, että Middlebury Collegen historiallinen tiedekunta Vermontissa USAssa ei enää hyväksi opinnäytetöissään wikipediaa tiedon lähteeksi. Wikipediassa (engl) kerrotaan hakusanalla ”Middlebury College” tästä toimintatavasta. Wikipedia kelpaa lähtökohdaksi tiedon etsimiseen, mutta sitä ei voi käyttää varsinaisen tiedon lähteenä. Opinnäytetöissä on Vermontissa ollut pari pahaa virhettä ja ne on saatu wikipediasta.
Tänä aamuna Frankfurter Allgemeine kirjoittaa samasta asiasta. Mistä tieto syntyy? Moni wikipedian maallikkokirjoittaja on kriittisen arvionnin ulottumattomissa. Hyvä esimerkki tästä ei-läpinäkyvyydestä ovat viime aikojen editointisodat. Sellainenhan puhkesi keväällä suomenkielellä Aslan-teksteistä. Ja viime kesänä katolinen kreuz.net pahoitti mielensä, kun siellä vertailtiin, mitä wikipedia kertoo Moskovan pormestarista. Luxemburgilaisessa wikipediassa kerrotaan pormestarin koko elämäntarina, mutta saksalainen wikipedia kertoo vain, miten Lushkow hyökkää homoliikettä vastaan. (kreuz.net on muuten saksankielisessä wikipediassa estetty IP-osoite!). Koska on vain yksi wikipedia, joka on vähällä saada ylivallan, on syntynyt uusia kilpailijoita. On katolinen Kathpedia, ateistinen athpedia ja ainakin englannin- ja saksankielinen homopedia. Siis jokaiselle mieltymystensä mukaan.
Amerikan konservatiivit hyökkäävät wikipediaa vastaan. Se on heidän mukaansa ”ateistinen”, ”epäamerikkalainen” ja ainakin 6 kertaa liberaalimpi kuin keskiverto amerikkalainen. Marraskuussa tuli Conservapedia. Alkaa siis tulla ”lobbaustietosanakirjoja”. Siinä kerrotaan, miten maailma luotiin 6000 vuotta sitten ja täällä käyskentelivät yhdessä ihmiset ja hirmuliskot. Todellinen taisteluartikkeli on homoseksuaalisutta koskeva artikkeli – kuten arvata saattaa. Siinä on ensin Mooseksen kirjoista tunnetut kohdat ja sitten kerrotaan , miten homous voidaan hoitaa. Ja homouden kanssa kulkevat käsikädessä aids, bulimia ja depressiot.
Conservapedian takana on asianajaja Andrew Schlafly. Hän otti tehtäväkseen siivota wikipedian artikkeleita, mutta se ei oikein onnistunut. Joskus jopa 60 sekunnissa hänen korjaamansa tekstiversio katosi. Niinpä hän perusti oman conservapedia-portaalinsa, ja hän toivoo, että se palvelee amerikkalaisia opettajia. Hänen äitinsä Phyllis Schlafly on tunnettu tasa-arvoliikkeen vastustaja. Hän perusti 1972 konservatiivisen „Eagle Forumin“.
Tämä uusi conservapedia on kaikille avoin, mutta siellä vihataan liberaaleja. Liberaalit hyökkäävät jatkuvasti. Sinne on ilmaantunut parodianomaisia tekstejä ja välillä sivusto on kokonaan ollut tukossa.
Riippumatta poliittisesta kannasta, minä kyllä myös huomauttaisin jos opinnäytteessä tai tieteellisessä tekstissä käytetään viitteenä wikipediaa...
"Ja homouden kanssa kulkevat käsikädessä aids, bulimia ja depressiot."
Bulimiakin? :D No jopas...
Myönnän kyllä, että saatan kohottaa kulmakarvojani, jos näen varsinaisena lähteenä Wikipedian. Se toimii varmasti tiedon hakemisen apuna ja siihen sitä käytän itsekin (joskus teen ihan muuten huvikseni pistokokeita joillekin saiteille), mutta kuten kokemus on osoittanut, niin Wikipedia ei ole virheetön. En väitä, ettei muissa hakuteoksissa voi olla virheitä (menihän niissä läpi Suomessakin mm. homoseksuaalisuuden sairauspuhe), mutta "kenen tahansa" muokkaama hakuteos saa varuilleen. En ehkä luottaisi absoluuttisesti esimerkiksi itseeni Wikipedian tiedontuottajana. Muut korjaavat toki aina karkeimpia häröjä, mutta...
Kun etsiskelen uutisaiheita tänne ranneliikkeeseen, joudun usein arvioimaan erilaisten internet-sivujen luotettavuutta, ettei tulisi uutisankkoja. Siinä wikipedia usein auttaa. Samoin silloin on apua, kun on outoja lyhennyksiä järjestöjen nimissä tai ylipäätään outoja järjestöjä. Minun mielestäni wikipedian vahvuus on siinä, että se on erittäin hyvin mukana juuri tässä ajassa. Uusimmat ilmiöt tulevat sinne nopeasti.
Mutta kun olen kerännyt merkkipäivätietoja, niin siinä wikipedia on todella huono. Harvasta taiteilijasta, runoilijasta tai kulttuurihenkilöstä mainitaan hänen homoseksuaalisuutensa, vaikka sillä asialla voisi olla merkitystä hänen elämänsä ja teostensa ymmärtämiselle. Toisinaan homoseksuaalisuus mainitaan englanninkielisessä wikipediassa mutta ei suomalaisessa. Mieleen tulee vaikkapa Lorca, jonka kuolema oli todennäköisesti yhteydesä hänen homoseksuaalisuuteensa. (Lisäsin wikipedian Lorca-tekstiin sen, minkä aikoinaan kirjoitin tänne ranneliikkeeseen.)
Just niin. Wikipedia voi olla hyvä tietolähde, mutta ei käy opinnäytetöihin.
Ja miksi kävisikään? Ei, koska
a) tiedot ovat nimettömien tekijöiden laittamia, omalla nimellään kertova tai kommentoiva on lähtökohtaisesti luotettavampi lähde (ei siis välttämättä ole, mutta lähtökohtaisesti anonyymia luotettavampi).
b) w voi tietty myös muuttua koko ajan. Lähdeviittaukseksi ei käy teksti, joka voi huomenna olla oleellisesti jo muuttunut.
Jeps, Wikipedia on hyvä taustatietojen selvittämisessä, ja tarkassa faktatiedossa (mitä lyhenne tarkoittaa, minä vuonna tapahtui, minä on nikkelin sulamispiste).
Heti kun mennään vähänkin enemmän arvokysymyksiin, historiaan, politiikkaan, uskontoon niin aletaan liikkua epävarmoilla vesillä.
Rokkihomo kirjoitti: "b) w voi tietty myös muuttua koko ajan. Lähdeviittaukseksi ei käy teksti, joka voi huomenna olla oleellisesti jo muuttunut."
Tästäpä syystä kaikkiin Internet lähteisiin, olipa kyseessä sitten Wikipedia, yksittäinen web-sivusto tai vaikkapa lehden verkkojulkaisu, tulee liittää osoitteen oheen ajankohta milloin kyseisestä lähteestä on lukenut viittattavan tekstin. Wikipedian ollessa kyseessä voi lähdeviitteeksi mainita jopa suoran osoitteen käytettyyn muokkauspisteeseen. Tätä varten Wikipediassa on jopa erillinen toiminto, ns. "Ikilinkki". Esim. 25.4.2007 klo 13:17 näytti suomenkielisen Wikipedian etusivu tältä:
http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Wikipedia:Etusivu&oldid=2481054
Ja tuo ei muutu, vaikka etusivua editoidaan takuu varmasti joskus tulevaisuudessa.
En kyllä suoraan luottaisi Wikiin edes tuossa faktatiedossa. Olen itse törmännyt siellä useamman kerran vääriin vuosilukuihin ja muihin vastaaviin virheisiin ihan faktassakin. Ongelmana lienee se, että osa sinne kirjoittavista lienee niin varmoja omasta tietämyksestään, että eivät vaivaudu varmistamaan ja varmistamaan vielä varmistustakin, että tieto on oikea. Sen verran vois vastuuta tuntea sivustoilla, joita kuitenkin käytetään tiedon etsimiseen.
Wikipediassa on naurettavan puolueellisia artikkeleita, toisaalta kyllä on myös ala-arvoisia ja puolueellisia tutkimuksiakin.
Wikipedian luotettavuudesta kirjoitetaan myös tänään ilmestyneessä Tähdet ja avaruus -lehdessä. Kun taivaalla nähtiin kirkkaita tulipalloja, uutisissa kerrottiin, että aiheuttajana on sormenpään kokoinen kivenpalanen. Tämä tieto saatiin wikipediasta. Lehden pääkirjoituksessa sitä kutsutaan "höpismiksi" eli höpöhöpöksi. Todellisuudessa tulipallon aiheuttaa iso kivi, 10-20 kg.
Kolme miestä Ranskassa pahastui, kun heitä kuvattiin wikipediassa homoaktivisteiksi. Asia meni oikeuteen ja tuomari päätti, että wikipedian pitäjä ei ole vastuussa sellaisesta on-line-tietosanakirjan sisällöstä, jonka on tuottanut sinne kolmas taho. Ranskassa on laki vuodelta 2004 ja se rajoittaa ylläpitäjän vastuuta. Sitä paitsi kiistanalaiset sanonnat on jo poistettu wikipedia-artikkelista. Ylläpitäjä ei voi olla vastuussa tekstikohdista, joiden laiton luonne ei ole heidän tiedossaan Wikipedia ei ole myöskään velvollinen valvomaan ja tutkimaan tekstiensä alkuperää tai sisältöä.
(Spiegel)
Wikipedian ongelma tieteen kannalta on juuri sen epämääräinen avoimmuus. Wikipedia ei ole tiedeyhteisön tarkastamisen kohteena eikä sen kirjoittajina ole välttämättä tiedemiehet. Artikkelien osalta luemme koosteita ko. aiheesta. On myös siten ongelmallista esittää tutkimuksessaan muuta kuin suoraan itse tutkittavasta tehtyjä tutkimustekstejä (ellei tee tutkimusta esim. käytetyistä ilmaisuista ilmiöiden määrittelyssä). Wikipedia edustaa seuraavaa askelta. Wikipedian linkit ohjaavat käytettyihin lähteisiin. Lähteiden tulisi tieteenteossa olla ilmoitetun tiedon alkuperäislähteitä.
Kuulostaa raamatun ongelmilta. Erona ehkä se, että sen editoiminen päättyi vuonna keppi ja sandaali.
Ongelma ei ehkä ole niinkään Wikipedia kuin lähdekritiikin puute ylipäätään. Kyllä Naturessakin on julkaistu virheelistä tietoa, mutta aika harvoin; Wikepidia lienee luotettavampi lähde kuin tämä foorumi; luotan Hesariin enemmän kuin Iltalehteen.
Tätäkin foorumia voisin siteerata, jos vaikka kirjoittaisin artikkelia aiheesta "Political relevance of the internet discussions of East-Fennoscandian GLBT community" [nyt kaikki graduntekijät asialle].
Jukka!
Kyllä.
Raamattu on ongelmallinen teos - tieteen kannalta. Raamatuntutkimus (eksegeesi) tosin on vuosisatoja pyrkinyt tunkeutumaan sen saloihin.
Raamattu ei väitä olevansa tieteellinen teos saatikka totuus. Siellä on ilmoitettuna TOTUUS. Uskossa vastaanotettavaa. Meidän lunastukseksemme. Tiede pyrkii maailmansisäisesti ilmaisemaan tarkoin ilmiöitä. Tiede voinee siten kertoa jotain Raamatun synnystä, vaikutushistoriasta, tulkinnasta, ihmisistä, mutta se ei voi tunkeutua ilmoituksen takana olevaan eikä se voi kyseenalaistaa uskon totuutta (ei ole edes tieteen tehtävä).
Martin on fiksu uskonnollinen ihminen. Hän on huomannut, ettei usko yliluonnollisiin olentoihin kestä järkiperäistä tarkastelua ja kritiikkiä. Niinpä hän julistaa uskon yliluonnollisiin olentoihin olevan jotenkin salaperäisesti järkiperäisen tarkastelun ja kritiikin ulottumattomissa. Uskokoon ken haluaa. :)
Muutama humoristinen piirros aiheesta:
http://www.riemurasia.net/jylppy/albumit/m12410/tiedevsuskonto.gif
http://www.riemurasia.net/jylppy/albumit/m12410/evokretsu.gif
Martinin ehdottamaa suhtautumista Wikipediaan kannatan. Wikipediaan ei pitäisi suhtautua lähteenä vaan paikkana, josta toivottavasti löytyy hyviä lähdeviitteitä.
JohnnyFinland.. "Hän on huomannut, ettei usko yliluonnollisiin olentoihin kestä järkiperäistä tarkastelua ja kritiikkiä. Niinpä hän julistaa uskon yliluonnollisiin olentoihin olevan jotenkin salaperäisesti järkiperäisen tarkastelun ja kritiikin ulottumattomissa."
Kuvitelkaa tähän kohtaan syvä huokaus.
Mua jaksaa ihmetyttää, montako kertaa tiettyjä asioita pitää toistaa, että ne tulevat ymmärretyksi.. Ensinnäkin, usko kestää järkiperäistä tarkastelua ja kritiikkiä. Se ei ole niiden ulottumattomissa. Sen sijaan henkiset asiat kyllä ovat fyysisten mittausten ulottumattomissa. Kuten olemme jo aiemmissa keskusteluissa, JohnnyFinland mukaan lukien, todenneet, tiede ei todista mitään uskonnosta suuntaan tai toiseen. Siitä käytiin muunmuassa se pitkä väittely jonkin ateismi-otsikon alla, jossa JohnnyFinland kieltäytyi uskomasta väitteitäni, vaikkei hänellä ollut yhtään todistetta niiden kumoamiseen. Joten se tieteellisyydestä. :)
Nuo mukaan liittämäsi piirrokset olivat kyllä hauskoja.. joskin niiden käyttö tässä yhteydessä oli harhaanjohtavaa. Mieleeni tuli Penn&Teller, jossa aiheen vierestä taidokkaasti puhumalla luodaan itse aiheesta jokin mielikuva, jonka katsoja sitten hyväksyy todeksi huomaamatta, että yhtään oikeaa perustetta itse asiasta ei ollut. Ja ohjelmassa asiaa vielä varmistellaan päällehuutelulla vakuuttaen katsoja siitä, että hän on jollain tavalla fiksumpi ja hyväksytympi jos hyväksyy tarjotun mielipiteen omakseen. JohnnyFinland ei huutele, vaan ihan suoraan sanoo ihmisen olevan fiksu kun huomaa, ettei usko kestä tarkastelua, jota se kyllä kestää, mutta miten ihanan houkuttelevaa olisikaan tuntea itsensä viisaaksi ja hyväksyä JohnnyFinlandin kanta sitä kyseenalaistamatta.
Milläkö tavalla kuvat menivät aiheesta sivuun? Siten, että usko ei ole sama asia kuin kreatonismi.
Nyt en ymmärrä: "usko kestää järkiperäistä tarkastelua ja kritiikkiä"? Siis onko tarkasteltava kohde se, että henkilö x uskoo, että p, vai henkilön x uskomuksen sisältö, esimerkiksi väite ´jumala on olemassa` Kenen tahansa psyykkisiä tiloja voi tietenkin tarkastella järkiperäisesti, sen sijaan väitteelle J on olemassa ei ole näyttöä...
Käyttämällä epämääräistä kieltä voi väittää mitä tahansa.
G
Kesäp. on siinä oikeassa, että usko kyllä kestää mitä tahansa järkiperäistä tarkastelua tai kritiikkiä. Uskova uskoo täysin riippumatta kritiikistä eikä usko ole millään tavoin alisteista loogiselle tarkastelulle. Ninpä on aivan turhaa kritisoida uskon perusteita tai yhtälailla yrittää vakuuttaa rationaalisin argumentein jonkin uskon totuutta.
Varhaisten kirkkoisien mukaan "credo quia abrurdum". Uskokoon ken tahtoo.
Ne asiat, joista tieteellistä näyttöä voidaan antaa, eivät mikään millään tavalla kumoa uskosta mitään, jollei sitten yleistetä uskoksi esimerkiksi juuri kreationismia tai muulla tavoin määritellä, mitä kaikkia uskomuksia uskon tulisi sisältää. Ne asiat, joista tieteellistä näyttöä ei voida antaa, eivät todista mitään suuntaan tai toiseen. Voimme siis puhua aasta, beestä tai äksästä ja yhä uskonto kestää tarkastelun. Uskonto on tarkasteltavissa ihan yhtä järkiperäisesti ja kriittisesti kuin ateismikin on. Kumpikin ovat mielipidekysymyksiä, tieteellinen näyttö tukee parhaiten agnostisuutta, jossa myönnetään, että Jumala joko saattaa olla tai sitten ehkä ei olekaan. Jos tarkastellaan asiaa juuri agnostiselta kannalta, jää henkilön itsensä valittavaksi, kumpaa vastausta (Jumala on/Jumalaa ei ole) henkilö pitää todennäköisempänä. Jos minun pitäisi valita uskonnollisuuden ja ei-uskonnollisuuden välillä ihan tietoisesti, valitsisin yhä uskonnon, sillä se tuottaa minulle niin suurta henkilökohtaista iloa, että pidän sitä erittäin kannattavana valintana.
Mielipide ja tunnekysymyksenä uskonto tavallaan on mittausten ulottumattomissa. Musta tuollaisia argumentteja onkin täysin järjetöntä esittää, sama kun sanottaisiin, että popmusiikin miellyttävyydestä ei ole tieteellistä näyttöä, joten popmusiikin kuuntelijat luulevat olevansa salaperäisesti kaiken kriittisen tarkastelun ulkopuolella. Ei se nyt ihan niin mene.
Geschwitch kirjoitti: "Siis onko tarkasteltava kohde se, että henkilö x uskoo, että p, vai henkilön x uskomuksen sisältö, esimerkiksi väite ´jumala on olemassa`"
Geschwitz osui asian ytimeen. Jokainen on auktoriteetti omista uskomuksistaan. Jos vaikkapa Kesäpoika ilmoittaa, että hän uskoo johonkin yliluonnolliseen olentoon, ei muilla varmaankaan ole mitään syytä epäillä hänen ilmoitustaan. Sen sijaan jos Kesäpoika vaikkapa esittäisi lauseen "yliluonnollisia olentoja on olemassa" tosiasiana, joka muidenkin olisi syytä hyväksyä, on syytä kysellä perustelujen perään. En ole ihan varma kumpaan kategoriaan Kesäpoika kuuluu, kun en ole vielä kyennyt opettamaan hänelle kylliksi täsmällisyyttä. ;)
"Yliluonnollisia olentoja on olemassa" ei ole mielipidekysymys. Tuo väite joko on totta tai ei ole. Mielipidekysymys sen sijaan on se, että millaista menetelmää käyttäen haluaa päätyä omaan uskomukseensa tuossa kysymyksessä.
Tiedettä ja uskontoa voidaan vertailla kahtena hyvin erilaisena tapana hankkia uskomuksia. Tieteellinen menetelmä pyrkii luomaan perusteltuja, tosia uskomuksia. Tiede epäilee jatkuvasti luomiaan uskomuksia. Ajan kuluessa virheellisiksi osoittautuneita uskomuksia vaihdetaan uusiin.
Uskonnolliset uskomukset puolestaan eivät tyypillisesti kehity. Joku vain jotenkin päätyy uskomaan jotakin. Perusteluja ei kaivata eikä uskomuksien totuudellisuutta kyseenalaisteta - uskomukset vain julistetaan totuuksiksi, kuten Martin teki.
Jokainen joutuu omalla kohdallaan harkitsemaan kuinka suuren painoarvon antaa uskomuksille, joihin ollaan päädytty kriittistä, epäilevää menetelmää käyttäen, ja kuinka suuren painoarvon taas antaa uskomuksille, joihin ollaan päädytty... jotenkin.
Kesäpoika kirjoitti: "Musta tuollaisia argumentteja onkin täysin järjetöntä esittää, sama kun sanottaisiin, että popmusiikin miellyttävyydestä ei ole tieteellistä näyttöä, joten popmusiikin kuuntelijat luulevat olevansa salaperäisesti kaiken kriittisen tarkastelun ulkopuolella."
Jos joku ilmoittaa "Popmusiikki on minun mielestäni miellyttävää", ei minulla ole mitään syytä epäillä hänen ilmoitustaan. Sen sijaan jos joku esittäisi lauseen "popmusiikki on miellyttävää" jonkinlaisena universaalina tosiasiana, epäily on hyvin oikeutettua. :)
Opiskellessani aikanani Suomen ainoassa opiskelusta opiskelijalle maksavassa korkeakoulussa, paremmin myös Santahaminan Tyttölyseona tunnetussa opinahjossa käytössämme oli neljä lyömätöntä tutkimusmenetelmää: MuTu, RaHi, RePe ja VaiMi...
No joo. Selitän siis varmuuden vuoksi: Musta Tuntuu, Ravista Hihasta, Revi Perseestä Ja Vaimoni Mielestä (ehkä kattavin näistä, mutta soveltunee vain heteroille ;-D)
Näillä työkaluillahan uskonasioita tutkitaan...
Hih!
Vastaukseni jäi ilmeisesti jälleen kerran ymmärtämättä, tässä sama uudelleen: "Jumalaa ei ole olemassa" on täysin MuTu, RaHi, RePe ja VaiMi menetelmällä kokoonkursittu "totuus", jonka julistaminen jollain tavalla tieteellisenä ajatuksena herättää minussa hyvin hämmästyneen kysymyksen siitä, mikä onkaan näiden julistajien kuvitelma tieteestä. Tiedettä näyttää olevan mikä tahansa, joka tukee henkilön omaa väitettä, menetelmistä ja objektiivisuudesta viis. Kaiken lisäksi väärien totuuksien julistaminen toisten ihmisten ajatusten leimaamistarkoituksessa on myös erittäin epäeettistä.
Uskonnon vastakohta on ateismi, ei tiede. Tiede ei todista uskontoa vääräksi. Tiede ei myöskään missään nimessä todista ateismia oikeaksi, vaikka tälle faktalle ateistit ovatkin hyvin, hyvin sokeita. Näitä kahta asiaa (uskonto vs. tiede) ei voi verrata taspuolisesti keskenään ja päästä objektiiviseen lopputulokseen, sillä ne ovat täysin eri sarjan asioita, eivät vaihtoehtoiset elämänkatsomukset. Juuri tämä täysin yhteensopimattomien asioiden yhteenniputtaminen kuin saman jatkumon ääripäinä, on luonut ihmisille tämän vääristyneen kuvan siitä, että tiede jollain tapaa todistaisi uskonnon vääräksi. Oikeasti koko totuus on, että tiede on tiedettä, joka toimii omien lainalaisuuksiensa mukaan. Usko siihen, että Jumala on/Jumalaa ei ole, ovat molemmat mielipideasioita, joille kummallekaan ei ole mitään tieteellistä näyttöä. Voisinkin suositella Peteä siirtymään peilin eteen tarkistaakseen, miten iso pala sieltä omasta PErseestä onkaan REpäisty, ennen kun alkaa arvostella muiden periä. ;)
kesäpoika kirjoitti: "Vastaukseni jäi ilmeisesti jälleen kerran ymmärtämättä, tässä sama uudelleen: "Jumalaa ei ole olemassa" on täysin MuTu, RaHi, RePe ja VaiMi menetelmällä kokoonkursittu "totuus" - - -"
En minä ainakaan väitä totuutena, ettei yliluonnollisia olentoja olisi olemassa. Tieteestäkin tuttua kriittistä, epäilevää menetelmää käyttäen olen päätynyt toistaiseksi omaksumaan uskomuksen, jonka mukaan vakuuttavien perustelujen puuttuessa yliluonnollisten olentojen olemassaoloon ei ole syytä uskoa. Olen valmis muuttamaan uskomustani heti kun vakuuttavaa näyttöä löytyy. Sinä, Kesäpoika, puolestaan olet jollakin... muulla menetelmällä päätynyt omaksumaan uskomuksen, että jonkinlaisia yliluonnollisia olentoja olisi olemassa.
Lopputulokset, joihin olemme päätyneet, ovat vastakkaisia. Myös tavat, joilla olemme niihin päätyneet, ovat erilaisia. Eivät ehkä vastakkaisia, mutta erilaisia. Minun menetelmäni oli jotakin, mitä voisi kutsua kriittiseksi ajatteluksi tai skeptisismiksi (tieteeksi en sitä tohdi kutsua). Mikä sinun menetelmäsi oli? Jumalainen ilmoitus? Mahanpohjafiilis?
(Heh, keskustelummehan kääntyy uhkaavasti takaisin kohti otsikon ilmoittamaa: tiedon luotettavuutta.)
JohnnyFinland, koska et väitä totuutena, ettei Jumalaa olisi olemassa, vaan tunnustat sen olevan tekaistu totuus, onkin mielenkiintoista, miksi toistuvasti esität tiedekritiikkiä vain uskontoa kohtaan, etkä sekä uskontoa että ateismia. Puolitotuudet ovat hankala väärien mielikuvien tietoisen levittämisen muoto.
"Tieteestäkin tuttua kriittistä, epäilevää menetelmää käyttäen olen päätynyt toistaiseksi omaksumaan uskomuksen, jonka mukaan vakuuttavien perustelujen puuttuessa yliluonnollisten olentojen olemassaoloon ei ole syytä uskoa." Jos tutustuisit kristinuskon sanomaan, niin huomaisit, että Jumalaan nimenomaan kannattaa uskoa niin kauan, kunnes toisin on todistettu. Se e ivoi olla sinulta mitään pois, sen sijaan se voi olla jotain lisää. Ymmärrän kuitenkin, mikset usko. Sen sijaan et itse taida ymmärtää, ettei uskontunteen puuttuminen ole välttämättä sinun valintasi. Minäkään en valinnut uskoontuloa, sen sijaan valitsisin sen kyllä, jos se olisi tietoisesti mahdollista saada uudelleen. Järjellisellä tasolla syntyvä, valittu uskossaolo sellaisenaan, ilman siihen kuuluvaa rauhan ja rakkauden tunnetta, ovat tyhjiä. Kun ihminen uskoo vain siksi, että on sattunut niin päättämään, vaikkapa poliittisista syistä, ohjaavan tunteen puute kutistaa myös uskonnon lakien noudattamiseksi ja politikoinniksi. Sitä pidän niin vaarallisena ilmiönä, että tottavie toivon mahdollisimman harvojen ihmisten päättävän alkaa uskoa. Esimerkkejä tunteettomasta uskosta on maailma pullollaan.
Ajatus Jumalan mittaamisesta ihmisen menetelmin on minusta hassu. Se, mitä me kutsumme tieteeksi ja mistä olemme kovin ylpeitä, on koko todellisuuden kannalta hyvin, hyvin pientä pipertelyä. Ei sen varaan kannata ihan koko elämäänsä laskea. Tässä, kuten kaikessa muussakin, kannatan kokonaisuuksien hahmottamista, en pikkuseikkojen tuijottamista. On aika paljon ihmisistä kuviteltu, jos ajattelee meidän voivan hyvin rajallisen aistimaailmamme turvin tältä piskuiselta planeetalta käsin ymmärtää jotain suurta. Koko ajatus saa minut hymyilemään hyvin vienosti. :)
Joten tiedon luotettavuuden suhteen uskonnollisissa asioissa olemme täysin eri linjoilla.. Mä uskon kyllä, että omaa napaansa tutkimalla voi saada kiinnostavaa ja oikeaakin tietoa navastaan, sen sijaan tutkimusmenetelmin ei voida ratkaista uskonnollisia, eettisiä, moraalisia tai filosofisia kysymyksiä. Kuitenkin ne vaikuttavat elämäämme, pitipä siitä tai ei.
J.K. Viitatessasi minun uskooni kuvauksen yliluonnollinen olento -käyttäminen on väärä ja harhaanjohtava. Jumalaa voi kuvata ainoastaan sanalla Jumala tai totuus. Minä kuulen jo kuinka ateistiset ihmiset kiristelevät hampaitaan luullessaan minun sanoneen tässä jotain, mitä en sanonut. :D Minä uskon että on olemassa totuus. Tätä totuutta kutsun Jumalaksi, vaikka en tiedä mikä se on. Jumala=totuus, totuus=Jumala, väite itsessään on sama, mutta toinen sisältää aivan liian suuren latauksen sitä arvomaailmaa, jonka ateistiset ihmiset olettavat minulla olevan, vaikkei se ole totta. Tietenkään en voi todistaa että yhteistä totuutta kaikesta löytyy, enkä edes usko sen ihmisen menetelmin olevan ymmärrettävissä. Siitä huolimatta uskon sellaisen olevan olemassa.
Kesäpoika kirjoitti: "- - - koska et väitä totuutena, ettei Jumalaa olisi olemassa, vaan tunnustat sen olevan tekaistu totuus - - -"
Ei ole olemassa "tekaistuja totuuksia". Sen sijaan on olemassa uskomuksia totuudesta, jotka ovat joko oikeellisia tai virheellisiä.
Olemme keskustelemassa väitteestä, joka joko on totta tai ei ole. Valitettavasti emme voi selvittää väitteen totuudellisuutta jollakin yksinkertaisella keinolla. Tällaisessa tilanteessa voidaan turvautua toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon: selvittämään millä tavalla kukin on päätynyt omaksumaansa uskomukseen väitteen totuudesta.
Jos tavoitteenamme on valita useiden, toisensa poissulkevien uskomusten joukosta se, joka on totta, niin esimerkiksi onnenpyörän käyttäminen olisi aika heikosti vakuuttava menetelmä. Millä menetelmällä sinä päädyit omaksumaan uskomuksen, että Jumala on olemassa? Sinulle vain tuli sellainen mahanpohjafiilis? Jumala ilmestyi uniisi? Esitän tämän kysymyksen toistamiseen, koska se on mielestäni aika keskeinen enkä saanut siihen sinulta vastausta ensimmäisellä kerralla.
Kesäpoika kirjoitti: "- - - Jumalaan nimenomaan kannattaa uskoa niin kauan, kunnes toisin on todistettu - - -"
Uskomuksen totuudellisuus ja uskomuksen hyödyllisyys ovat kaksi eri asiaa. Uskomuksen totuudellisuuden puolesta ei puhu se, että olisi kovin hyödyllistä, jos uskomus olisi totta [1]. Toisin sanoen: "Jumala on olemassa" on yksi väite, "Jumalaan uskominen on hyödyllisempää kuin Jumalaan uskomattomuus" on aivan eri väite. Kumpaa olet perustelemassa?
Kesäpoika kirjoitti: "- - - tutkimusmenetelmin ei voida ratkaista uskonnollisia, eettisiä, moraalisia tai filosofisia kysymyksiä."
Riippuu mitä tarkoitat "ratkaisemisella". Tieteellisellä tiedonhankintamenetelmällä ei koskaan "ratkaista" mitään kysymystä siinä mielessä, että tuloksia väitettäisiin lopullisiksi ja muuttumattomiksi. Tällaista harrastetaan vain uskonnoissa.
Kesäpoika kirjoitti: "Tätä totuutta kutsun Jumalaksi, vaikka en tiedä mikä se on. Jumala=totuus, totuus=Jumala"
Tällainen sanojen merkitysten laajentaminen on ikävää, sillä se altistaa keskustelun samastamisvirheille [2]. Esimerkiksi lehmätkin lentävät, jos "lentämisellä" tarkoitetaan asiaa, jota muut ihmiset kutsuvat märehtimiseksi.
Mielenkiintoisena sivuhuomautuksena: jotkut väistävät koko keskustelun Jumalan olemassaolosta toteamalla, ettei Jumalan olemassaolosta voi mielekkäästi keskustella, ennen kuin on olemassa jonkinlainen mielekäs määritelmä siitä, mitä Jumalalla tarkoitetaan. Tällaista kantaa kutsutaan ignostismiksi [3].
[1]
http://en.wikipedia.org/wiki/Appeal_to_consequences
[2]
http://en.wikipedia.org/wiki/Equivocation
[3]
http://en.wikipedia.org/wiki/IgnosticismEn minä ole todistamassa sinulle mitään väittämää. :) Ei minulla ole mitään tarvetta tai kiinnostusta todistaa Jumalaa olevaksi. Hyppäsin tähän keskusteluun vain huomauttaakseni, että kommenttisi martinille, sekä Peten viesti, sisälsivät puolitotuuksia ja asiaa aiheen vierestä, joka oli harhaanjohtavaa. Minun uskoontulollani ei ole asian kanssa mitään tekemistä, tahdonpa vain itselleni rauhan saada olla uskossa ilman, että minua ja kaltaisiani mustamaalataan tai meistä jaetaan väärää tai harhaanjohtavaa tietoa.
Uskoontuloa on hyvin turhauttavaa selittää ihmiselle, joka ei ole sitä kokenut, ja joka ei siis voi tietää tai ymmärtää, mistä puhun. Aivan sama kuin on täysin turhaa yrittää selittää ihmiselle mitä rakkaus on, jos hän ei ole koskaan rakastunut. Jos voisin antaa sinun nähdä maailman minun silmieni läpi hetken, se olisi hienoa ja voisin tietää, että puhumme samasta asiasta. Valitettavasti en pitele käsissäni moista valtaa.
Tekaistu totuus on yhtä kuin vale. Käytän luovaa kieltä nyt ja jatkossa, se on mun tapani ilmaista itseäni. Sanalle totuus en antanut uutta merkitystä, et vain ymmärtänyt mitä tarkoitin, koska sinullakin on toisenlainen kuva siitä, mitä Jumalan ikäänkuin pitäisi olla, kuin minulla. Olen ignostikko siinä mielessä, että juuri em.asian takia näiden jauhaminen on ihan yhtä tyhjän kanssa. Aina kun joku alkaa väittää uskoani vastaan, huomaan, että hän puhuu aivan erilaisesta uskosta ja erilaisesta Jumalasta kuin minä.
Musta on myös turhauttavaa huomata, että aina kun huomautan oikeudesta uskoa ilman mustamaalausta, kääntää vastapuoli puheen siihen, että minun pitäisi todistaa Jumala. Ei pidä. Todista itse jumalattomuus. Jumalan olemassaolon todistettavus ei liity uskonnonvapauteen.
Usko yliluonnollisten olentojen olemassaoloon on sinänsä minulle yhdentekevää. Sen sijaan uskontoon sisältyvä kritiikittömyys ei ole minulle yhdentekevää. Se pelottaa minua. Uskonto ei kannusta itsenäiseen ajatteluun vaan auktoriteettien seuraamiseen. Uskonto antaa tekosyyn olla ajattelematta ja jättää perustelematta. Uskonnossa epäilyn puuttuminen on hyve. Siksi vastustan uskontoa.
Totta kai saat rauhassa uskoa Jumalaan tai Zeukseen tai mihin yliluonnolliseen olentoon haluatkaan, Kesäpoika. En minä kommenteillani yritä sinun uskoasi horjuttaa tai estää. Sen sijaan olen tyytyväinen, jos joku lukijoistamme havahtuu ajattelemaan omaa suhdettaan uskontoihin ja päätyy lopputulokseen, ettei uskonnoilla tule olemaan ole osaa eikä arpaa hänen omissa valinnoissaan.
Kiitos keskustelusta tältä erää.
JohnnyFinland, sanoessasi uskonnon olevan sinulle yhdentekevä asia, en oikein osaa uskoa sitä. Uskonnon kutsuminen uskoksi yliluonnollisiin olentoihin on jo itsessään harhaanjohtava ja loukkaava tapa ilmaista asia, se ei kuvaa uskoa, vaan lähinnä tekee pilkkaa siitä. Merkityksetöntä ei tunne tarvetta pilkata. Mä en usko sen olevan sinulle merkityksetön asia siksikään, että kuvasi siitä on niin voimakkaasti pelkästään negatiivisesti värittynyt. Mä en usko sitä myöskään siksi, että kokiessani uskonnon itse vielä noin, se ei todellakaan ollut minulle yhdentekevää.
En tiedä oliko sanomasi "saat rauhassa uskoa Jumalaan tai Zeukseen tai mihin yliluonnolliseen olentoon haluatkaan, Kesäpoika" seurausta siitä, että et todellakaan ymmärtänyt aiemmin sanomastani mitään, vai - kuten uskon saman ilmiön toistuttua jokaisen uskontoa vastustavan kanssa - seurausta siitä, että et edes yritä ymmärtää mitä sanon. Epäilen jälkimmäistä, sillä halutessasi ymmärryksessäsi ei ole ennenkään ollut vikaa. Erikseen pyysin sinua olemaan käyttämättä ilmaisua yliluonnollinen olento viitatessasi minun kuvaani Jumalasta, sillä niin vaikea kuin se tuntuukin olevan ymmärtää, en usko ollenkaan Jumalan olevan olento. Johan sanoin että uskon Jumalan olevan totuus, ja ettei tuo lausahdukseni sisällä sanan totuus merkityksen muuttamista. Älä siis valehtele minusta, tai älä ainakaan samaan aikaan sano, ettet tahdo tehdä uskolleni haittaa. En minä ole tyhmä.
"Sen sijaan uskontoon sisältyvä kritiikittömyys ei ole minulle yhdentekevää. Se pelottaa minua. Uskonto ei kannusta itsenäiseen ajatteluun vaan auktoriteettien seuraamiseen. Uskonto antaa tekosyyn olla ajattelematta ja jättää perustelematta. Uskonnossa epäilyn puuttuminen on hyve. Siksi vastustan uskontoa."
Näen kyllä pelkosi, ja olen kokenut juuri tuota samaa pelonsekaista inhoa monta vuotta, olenhan homo ja olin uskontovastaisen lähipiirini ja kaikkien ilkeiden kirkollisten uutisten aivopesemä, kyvytön näkemään kokonaisuutta. On täysin mahdollista, että uskovalle ihmiselle käy juuri noin kuin kuvailet, JohnnyFinland. Sitä kuitenkin kutsuisin uskon väärinkäyttämiseksi, en uskonnoksi. En usko että uskonto vie ihmisiltä elämänhallintaa, jollei sitä tietoisesti aivopesemällä tehdä jonkin kulttilaisuuden aivopesukeinoin, joka on uskonnon väärinkäyttämisen kamalimpia puolia. Sen sijaan uskon kyllä ihmisten, joilla ei oikein ole omaa päätöksentekokykyä tai elämänhallintaa, mielellään ajautuvan vahvojen, valmiiden vastausten noudattajiksi. Se ei tarkoita, että lainkaan kaikki uskovat olisivat näitä ihmisiä. He ovat vain se pieni, mutta eniten näkyvä ja äänekkäin joukko. Se ei myöskään tee oikeasta uskonnollisuudesta missään määrin vastuttevaa asiaa. Vahvoja vastauksia saa muualtakin, ääriliikkeitä löytyy joka saralta. Mutta vaikka vahvaa johtajaa kaipaavat ihmiset voivatkin ajautua äärioikeisto- tai äärivasemmistoradikaaleiksi, se ei liene hyvä syy yritää pelotella ihmisiä olemaan äänestämättä. Jos me tuomitsisimme kaikki aatteet niiden pahimpien mahdollisten seuraamusten mukaan, ei jäisi mitään, mitä uskaltaa tehdä. Kyse on itsestä. Ei usko suuremman totuuden olemassaoloon vie ihmisen elämänhallintakykyä, JohnnyFinland.
Uskonto on tulkintakysymys ja sinulla on toki oikeutesi tulkita aidon uskonnollisuuden vaativan alistumista auktoriteettiin. Mä koen asian päinvastoin. Jos aatteen kantava sanoma on tehdä toisille vain kuin itsellesi tahtoisit tehtevän, että joudut kaikista valinnoistasi vastuuseen ja että vastaat niistä suoraan tämän maailmankaikkeuden/vielä laajemman kokonaisuuden luoneelle ja sitä pyörittävälle voimalle, se ei oikein kuulosta sille, että kyseessä olisi vastuunpakoilu tai että oman vastuun pakeneminen edes olisi mahdollista, vaikka sitä kuinka lujaa toivoisi. Musta uskossa olo tuo aivan äärimmäistä vastuuta itsestä ja omista teoista. Se ei myöskään anna, todellakaan, tekosyytä olla ajattelematta tai jättää perustelematta, sillä uskoessaan hyvään ja pahaan ihminen joutuu käymään jatkuvaa taspainottelua niiden tulkitsemisessa ja oikeassa soveltamisessa, jottei tule liian helppojen ratkaisujen vuoksi rikkoneeksi rakkauden perussääntöjä vastaan, joita samoja rakkauden sääntöjä on noudatettava myös niitä kohtaan, joista ei pidä. Ja näistä valinnoistaan ja niiden perustelujen pitävyydestä on yhä edelleen vastuussa ihan yksin kaikken suurimmalle totuudelle. Vaikka kuvittelisin itsestäni ja tieteestä ja mistä vain kuinka suuria tahansa, en silti pysty irrottautumaan maailmankaikkeuden lainalaisuuksista. Kyllä mä uskon sinun tämän ymmärtävän. Jos riittävän usein "teet syntiä" eli teet jotain joka kertoo sinun "ylentäneen itsesi" kuvittelemaan etteivät maailmankaikkeuden lainalaisuudet koske sinua, vaikkapa humallut, "Jumala rankaisee sinua", eli maailma noudattaa lakejaan, sinusta tulee "väärää Jumalaa palvova" ja sitä kautta onneton, riippuvainen, oman elämän hallinnan kadottanut luuseri. Syy johtaa seuraukseen. Tätä ilmiötä voidaan katsoa ja siitä voidaan keskustella uskonnon keinoin ja uskonnon kielen avulla, tai sitä voidaan kutsua tieteeksi ja puhua sen keinoin. Ne eivät syrjäytä toisiaan missään vaiheessa. Se tekee nöyräksi, hyvällä tavalla, kun ymmärtää oman yhteytensä kaikkeen ympärillä olevaan.
Mä koen kasvaneeni paljon objektiivisempaan vastuullisuuteen uskoontuloni jälkeen. Olen sitoutunut noudattamaan vain ja ainoastaan mahdollisimman objektiivista totuutta ihmisiä arvottamatta, sillä se ei todellakaan ole minun tehtäväni. Sen hyväksyminen oli aluksi hirvittävän vaikeaa, sen jälkeen aivan äärimmäisen vapauttavaa. Jokin aikaa sitten soitin poliisille ja käräytin kännissä ajamaan lähteneen läheisen ystäväni. Mun oikeustajuni ei sallinut mun mahdollistavan rakkaalle ihmiselle niin väärää tekoa suojelemalla häntä subjektiivisista syistä. Tahdoin estää ketään loukkaantumasta ja ystävää tekemästä samaa enää koskaan uudelleen. Hän onneksi ymmärsi miksi tein mitä tein, selvinpäin hänellä on aivot ja arvoja, vaikka humalalla on taipumus ne viedä itsekultakin. Tapaus lähensi meitä valtavasti. Hän teki väärin ja arvojani vastaan, mutta ihmisenä en voi häntää arvottaa, varsinkaan kun itse rikon omia arvojani vastaan joka päivä ja hän on sitoutunut noudattamaan vain omiaan. Omasta mielestäni tein kuten kristityn kuuluu ja olen siitä aika ylpeä. :)
JohnnyFinland, sanoin jo aiemmin, että en usko ateismisi/agnostisuutesi/ignostisuutesi välttämättä olevan oma valintasi. Mä uskon, että ihminen voi tehdä varsinaisia valintoja vasta, kun voi nähdä vaihtoehdot tasa-arvoisista lähtökohdista, siihen asti hän on ennakkoluulojensa vanki. Toivon sulle vapautumista ennakkoluuloista. Uskossa olo on hyvin pitkälle tulkintaa ja tutkimusta, ainakin minun uskoni on. Koska vastaan siitä yksin, en vaaranna omaa selkänahkaani toimimalla kenenkän toisen arvojen mukaan. Usko ei siis ole vienyt kykyäni ajatella, se on luonut pakon ajatella, paljon ja kaikkea.
Lopuksi vastaan siihen, mihin en aiemmin vastannut koska tilanne oli väärä. Mä koin valtavan suurta uskontovihaa pitkään. Sellaiset (kiro)sanat kuin kristillisdemokraatit tai uskonnollinen oikeisto saivat mun sisälläni kiehumaan voimatonta raivoa, ja olin onneton. Sitten koin kuolemaa. Tajuttomuudesta herätessä epäluulo oli poissa, oli hyvä ja rauhallinen olla. Mä en voi ehkä sanoa heränneni uskovana ihmisenä, mutta epäluulojen haihduttua ja silmieni avauduttua sille, mitä kaikkea muuta kuin ahdistavaa usko voikaan olla, pidin sydämeni auki ja mieleni avoinna ja uskontunne tuli pian ja sillä tiellä olen yhä. Myöhemmin yksi ystäväni tunnusti rukoilleensa koko ajan mun ollessani kriittisessä tilassa, että mikäli jumala nyt säästää minut, tämä ystävä tulee opettamaan minulle kuka on tosi Jumala. Se oli aika paljon luvattu, sillä minä en ollut uskontomyönteinen ihminen. Mä sanonkin usein puoliksi vitsinä ja puoliksi tosissani, että sain uskoni häneltä mittatilauslahjana. Tosin hän ei koskaan opettanut käsityksiään Jumalasta, vaikka joskus niitä kyselinkin. Hyvä niin, sillä itseni ja ilmeisesti myöskään kohtalon mielestä :D ei Jehovantodistajuus olisi minulle oikea tai edes turvallinen tapa uskoa, varsinkaan kun ottaa huomioon, että olen yhä tässä vain lukuisten minulle tehtyjen verensiirtojen ja koko verta tuottavan luuytimen siirron vuoksi. :)
Mä käyn usein ateististen ihmisten kanssa keskusteluja, jotka koen uskonnollisina, vaikkei vastapuoli tiedä mun puhuvan uskonnosta. Jos käyttäisin uskonnon termejä, koko keskustelu kaatuisi ennakkoluuloihin. Silti on tärkeää saada kuulla muiden ajatuksia ja kokemuksia kun etsii omille käsityksilleen rajoja ja kokeilee perusteiden kestävyyttä. Ne ovatkin monesti mielenkiintoisia keskusteluja, kuten siitä mitä hyvä ja paha ovat, onko niitä olemassa ja miten ne pitäisi määritellä ja niistä opittua soveltaa. Tahdon huomauttaa, että niitäkään mielipiteitä, joita itsessäni pidän uskonnollisina, en koskaan perustele sanomalla, että asia on niin siksi että sanon sen olevan niin, tai koska kirkko sanoo tai Raamattu sanoo. Kaikille arvoilleni on päivänvalon ja ateismin kestävät perusteet. Sen sijaan ne ovat löydettävissä myös Raamatusta. Minulla kävi niin päin, että alkaessani lukemaan Raamattua löysin sieltä valtavan määrän materiaalia, josta olin jo pitkään ollut samaa mieltä ja siksi koin kristinuskon omakseni, enkä alkanut etsiä enää muualta. Jos joskus voin sanoa lukeneeni ja ymmärtäneeni Raamatun kannesta kanteen, siirryn varmaan katsomaan, mitä muut uskonnot suurista totuuksista kertovat. Sen aika tuskin tulee kovin äkkiä. Jos joku kuvittelee mun tankkaavan kristinuskon oppeja ulkoa ja noudattavan niitä sokeasti, niin enempää väärässä ei voisi olla. Minua kiinnostaa kaikki kadotettu, virallisten kirkkojen hylkäämä materiaali ja siihen liittyvä historia, sekä erilaiset, vanhoja instituutioita huojuttavat näkemykset. Raamatussakin on monia kohtia, joita en ymmärrä. En voi osata noudattaa sellasia sääntöjä, joiden syytä ja tarkoitusta ja osaa laajemmassa kokonaisuudessa en ymmärrä, sillä miten voisin soveltaa jotain sellaista käytäntöön pitäen omantuntoni puhtaana. Siksi Raamatun lukeminen on jatkuvaa etsimistä, salapoliisityötä ja hyvin palkitsevaa kun vihdoin ymmärtää jonkin vaikean kohdan ja tajuaa että tätähän tässä vain tarkoitettiinkin. Musta se kaikki on valtavan kiehtovaa. :)
Totuus on tuolla jossain. ;)
Kiitos sinulle mielipiteistäsi JohnnyFinland.
Imagine there's no Heaven
It's easy if you try
No hell below us
Above us only sky
Imagine all the people
Living for today
Imagine there's no countries
It isn't hard to do
Nothing to kill or die for
And no religion too
Imagine all the people
Living life in peace
(John Lennon)
Uskonnolliset ryhmät saavat sanoa minusta ihan mitä tahansa, mitätöidä elämäni ja olemassaoloni, tuomita ja parjata, herjata ja halveksua. Kaikki on heille sallittua "uskonnollisen vapauden" perusteella.
Hyvä esimerkki tulee mieleen, kun vuoden 1996 helmi- ja maaliskuussa kristillisten Toimi Kankaanniemi ja Päivi Räsänen kampanjoivat raivokkaasti homoliittojen virallistamista vastaan - menetelminä käytettiin mm. TV-esiintymisiä ja lehtikirjoituksia. Toimi oli puuhaamassa nimenkeräystä, jolla vastustettiin homoliittojen virallistamista (eli siis syrjinnän lopettamista). Tämän kampanjan aikana Toimi Kankaanniemi julisti etovasti "homojen ansaitsevan kuoleman".
15.3.1996 Ilta-Sanomat kertoi, että Juha Föhr oli aikeissa tehdä ilmoituksen tällaisesta uhkailusta poliisille.
27.3.1996 Ilta-Sanomissa Tomi Kankaanniemi julistaa viattomuuttaan: "Raamattu ei toki tarkoita kuolemantuomiota ajallisena tuomiona, vaan iänkaikkisena erona Jumalasta". Sekä: "Me emme rauhan miehinä missään tapauksessa ole puhuneet emmekä viitanneet sellaiseen kuolemantuomioon, jollaiseksi asia on käännetty tarkoitushakuisesti eri yhteyksissä."
Miten tuollaista tekstiä voidaan sallia sanottavan julki? Mitä jos sanottaisiin: "Ruotsinkieliset ansaitsevat kuoleman!" tai "Juutalaiset ansaitsevat kuoleman!" ???
Minua risoo erityisesti se, että samaan aikaan tätä porukkaa suojellaan kaikenlaiselta kritiikiltä lain avulla. Jos osun arkaan paikkaan, niin voi tulla syyte niskaan:
"Joka julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa (267/1922) tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai - - on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. "
Jeesus! Mitä ihmettä tällainen on nykyaikaisessa demokratiassa??? Tämä on täyttä pelleilyä.
Kuinka heikko on jumala ja usko jos se tarvitsee tuollaisen lain puollelleen?
Niin kauan kuin tällainen laillinen epätasa-arvo on voimassa, niin mielestäni uskontoja saa arvostella sen minkä laki (juuri ja juuri) sallii.
Uskonnot ovat harhaoppeja, itsepetosta ja silkkaa soopaa.
LISÄYS: Tämä epätasa-arvo on juuri se asia mikä minua risoo. Kyllä uskovaiset saavat edelleen sanoa, että en ole kelvollinen jne (mutta kuolemalla ei saa uhata, se on rikokseen johdattamista, sillä joku voi sen toteuttaa). Mutta jos heille annetaan oikeus arvostella minua rajattomasti, niin minulle olisi annettava oikeus arvostella heitä samalla mitalla.
