Berliinissä jaetaan elokuvapalkinnot, Teddyt
Arte-tv-kanava lähettää perjantai-iltana homo- ja lesbodokumentteja
Arte näkyy vain maksullisena kanavana kaapeliverkoissa. Onko lähetys näkyvissä satelliitin kautta, en tiedä. Kieli on ainakin HTV:n verkossa saksa, mutta ranska lienee myös tarjolla.
Perjantaina jaetaan tämänvuotiset Teddyn parhaista homo- ja lesboelokuvista. Sen kunniaksi artessa on queer cinema –teemailta. Teddy-gaalan huippuhetket näytetään sunnuntaina klo 15.50 suomenaikaa.
Perjantaina klo 23.15 esitetään "Schau mir in die Augen, Kleiner". Se kertoo homo- ja lesboelokuvien historiaa ja roolia 70-luvulta nykypäivään. Pitkään elokuvantekijöille oli vaikeaa näyttää homoja ja lesboja onnellisina ihmisinä, jokta ovat itse vastuussa omasta elämästään. Homon elämä oli vain tyhjää, yksinäistä, surkuteltavaa ja kuolettavaa. Dokumenttielokuvassa on katkelmia 30 elokuvasta. Mukana on uuttakin, näytteitä Brokeback Mountainista. Elokuvia kommentoivat André Schäfer, amerikkalainen Gus Van Sant ("My Own Private Idaho"), John Waters ("Pink Flamingos"), britti Stephen Frears ("Poikien pesula"???) ja saksalainen Rosa von Praunheim. Myös näyttelijöitä on mukana kuten Jeroen Krabbé, Ingrid Caven tai Tilda Swinton. He kertovat kokemuksistaan perinteisten sukupuoliroolien tuolla puolen.
.
Lauantaina puolella klo 00.55: "Gods and Monsters" kertoo brittiohjaajan James Whalen tarinan, joka 30-luvulla sai menestystä Frankesteinillaan. Halvauksen jälkeen häntä vaivasivat muistot esim. ensimmäisestä maailmansodasta. Nuori puutarhuri on hänestä puoleensavetävä. Puutarhurissa hän näkee jotain samaa jota oli hänen sodassa menettämässään rakastetussa Ohjaaja sai oscarin v. 1999..
Sunnuntaina klo 15.50-17.05 Teddy Awardin, tärkeimmän homo/lesboelokuvapalkinnon jakotilaisuus.
Berliinissä on menossa kansainväliset filmijuhlat, Berlinale (8.-18.2.2007). Pääpalkinto on kultainen karhu. Vuonna 1987 siihen oheen liitettiin homo-lesboelokuvapalkinto Teddy. Ensimmäinen Teddy meni Pedro Almodovarille. Vuodesta 1990 alkaen on järjestetty myös gaala. Vuonna 1992 Berlinalen johto hyväksyi virallisesti Teddyn osaksi filmijuhlia. Teddyjä jaetaan kolme: Lyhytfilmiteddy, dokumentti/esseefilmiteddy ja näytelmä(?)filmiteddy (omat suomennokseni!).
Teddypatsaan on suunnitellut sarjakuvapiirtäjä Ralf König. Teddy taitaa olla ainoa homo/lesboelokuvien kilpailu, joka järjestetään suuremman kilpailun sisällä. Sunnuntaina arte-kanava lähettää tuon gaalan. Ajat ovat muuttuneet.
Tänään klo 22 paikallista aikaa jaetaan Berliinissä Tempelhofin lentokenttähallissa homo/lesbofilmipalkinnot eli Teddyt. Tilaisuus nähdään arte-kanavalla sunnuntai-iltapäivänä alkaen klo 15.50. Onkohan DTM:ssä arte-kanavaa ja saako sitä pyytää päälle.
Jury näyttää tällaiselta: Charlie Boudreau, filmifestivaalin "Image+Nation" Montreal johtaja, Jason Plourde Gay & Lesbian Film Festival Seattle, Raymond Phathanavirangoon Queer Film Festival Hongkong, Kam Wai Kui Transgender Film Festival Amsterdam, Misa Pnacekova Queer Film Festival Praha, Frédéric Arends Pink Screens Festival Brüssel, eteläafrikkalainen Fanney Tsimong filmifestivaali Out in Africa ja Ailton Franco Jr., Curta Cineman perustaja, kansainvälinen lyhytfilmifestivaali Rio de Janeiro.
Kansainvälisyyttä siis riittää. Järjestäjien puolesta Wieland Speck sanoi. että vaikka monet asiat ovat muuttuneet paremmiksi, poliittinen tilanne on edelleen sama. Teddyjä tarvitaan.
Teddyn historia alkoi jo yli 20 vuottaa sitten, kun Manfred Salzgeber ja Wieland Speck päättivät palkita homoelokuvan tekijän Pedro Almodovarin ja ostivat palkinnoksi tavaratalosta teddykarhun Nykyisin kyseessä ei ole pelkästään homo/lesbio vaan queer-elokuvapalkinto. Tänä vuonna Berliinissä on ollut n. 40 elokuvaa, jotka teeman puolesta voivat osallistua tähän sarjaan.
Teddy matkailee mielellään. Samalla tehdään poliittista työtä. Koska homoudesta on kuolemanrangaistus ainakin Iranissa ja Saudi-Arabiassa, Teddyn internetsivut on tehty arabian kielelle. Tärkeimmät tekstit on myös venäjän ja kiinan kielellä. Kiinassa on perustettu monia ryhmiä yliopistoille. Teddyllä halutaan rohkaista näiden kaikkien toimintaa. Viime vuonna oli Teddy on Tour Varsovassa ja Indonesiassa. Jakartassa sitä ei voi enää järjestää, koska se kiellettiin.
Illana gaalaan pääsyliput ovat 22-32 euroa. Ensimmäisen kerran tilaisuus nähdään myös kotona televisioissa.
Taiwanilainen näytelmäfilmi «Ci-Quing» ohj Zero Chou on saanut vuoden 2007 Teddy Awardin. Filmi käsittelee cybersex-tyttöä ja hänen suhdettaan naispuoliseen tatuointitaiteilijaan. (alkuperäisessä uutistekstissä tämä aihe oli niin mutkikkaasti sanottu, että meniköhän oikein??? Tarkistan muista lähteistä, kun niitä tulee).
Spesiaali-Teddyn eli kunniateddyn sai Visconti-näyttelijä Helmut Berger. Hän muistaakseni näytteli Ludvig II:ta maineikkaassa elokuvassa 1980-luvulla. Visconti ja Berger olivat kai myös läheisiä ystäviä aika pitkään.
Gaala nähdään huomenna television art-kanavalla. Se on maksullinen kanava, ja jos ei halua maksaa, niin saa vain pelkän äänen (kanava 162 HTV:n alueella digiboksissa). Onkohan siellä DTM:ssä maksettu?
Miten niin maksullinen? Meillä se tulee alas ilman mitään maksuja. Lautanen katolle. Siitä se. ;-)
Viime yönä Arte-kanavalta tuli todella mielenkiintoista asiaa gay-elokuvista. Pitää ehtiä katsoa oikein kunnolla.
Gods and Monsters saksaksi dubattuna sai minut ärtymään. Jaksoin katsoa vain muutaman minuutin. Dubbaus on mielestäni elokuvan raiskaamista. Sääliksi käyvät saksalaiset ja ranskalaiset, joille on harvoin tarjolla dubbaamattomia filmejä julkisissa esityksissä. Monster-DVD on hyllyssä ollut jo pitkään. Niin laadukas tuo elokuva on, että se kestää hyvinkin muutaman katsomisen.
Jälleen tänä vuonna annettiin katsojien suosikki-Teddy. Sitä kilpailua tukivat Volkswagen ja Tip-lehti (Berliinin kaupunkilehti). Palkintosumma oli 3000 euroa. Volkswagen on ollut Berliinin kansainvälissten elokuvajuhlien pääpartneri vuodesta 2003 lähtien.
Katsojien suosikki oli "Notes On A Scandal", tarina lesbo-opettajasta, pääosassa Judi Dench.
Dokumenttipalkinnon sai "A Walk Into The Sea". Se on rekonstruktio pop-art-taiteilija Danny Williamsista.
Lyhytelokvuapalkintoa ei jaettu, koska siihen sarjaan ei löytynyt yhtään lyhytelokuvaa.
Tänä vuonna oli aikaisempaa enemmän lesbofilmejä.
Gaalan kulusta kerrottiin, että se oli vähemmän onnistunut. Muutaman tuhannen yleisö oli levotonta, ilmeisessti odoteltiin bileitten alkua. Juontajat olivat epävarmoja ja heittelivät latteuksia. Lisäksi oli haastattelupätkät aidsista ja homoihin kohdistuvasta väkivallasta. Yleisö ei oikein jaksaa keskittyä. Kunnia-teddyn saanut Helmut Berger sanoi, että miksi syödä omenia, kun oven takana odottavat mansikat.
Huomenna arte-kanavan gaala on ainakin osittain saksaksi. Sen takia tässä hieman suomeksi siitä, mitä tapahtuu.
(Selostan asiaa vain sen takia, että gaala näkyy myös suomalaisissa satelliittivastaanotinkodeissa. Saksalaiset lehdet ovat pullollaan juttuja Berliinin filmijuhlista, myös juhlien queer-osiosta)
------------
Hieman ennen puoltayötä eilen Tempelhofin lentokonehalli kakkosen lavalle kutsuttiin 62-vuotias legedaarinen näyttelijä Helmut Berger,. Hänelle annettiin kunnia-Teddy pitkästä elokuvaurasta. Berger tunnetaan myös Luchino Viscontin pitkäaikaisena poikaystävänä. Kun Visconti kuoli, Berger kutsui itseään leskeksi. Bergeriä on sanottu myös maailman kauneimmaksi mieheksi.
Hän tuli lavalle läpi hallin rakennetun korokkeen, mustassa puvussa, roosapaidassa ja roosasilkkikravatissa sekä kirkkaansinisessä shaalissa. Molemmin puolin istui monta tuhatta berliiniläistä nahkamiestä, drag Queenia, nuorekkaita lesboja ja koko muu homoyhteisön kirjo. Paikalla olivat myös Berliinin pormestari Klaus Wowereit (SPD), vihreät poliitikot Claudia Roth ja Volker Beck, näyttelijät Judy Winter, Irm Hermann ja laulaja Marianne Rosenberg. Bergerin saapuminen oli illan kohokohta.
Berger kiitti kaikkia paikalle tulleita ja virnisti. Tämä on eka kerta, kun hänet Saksassa palkittiin. 40 vuoteen hän ei ole puhunut saksaa, koska hän on asunut Roomassa ja tällä hetkellä Salzburgissa.
Pieni teddy-ptasas kädessään Berger kertoi urastaan. Vuonna 1968 hän teki yhdessä Viscontin kanssa elokuvan ”Kadotetut”. Se oli läpimurto. Elämänkertakirjassaan ”Ich” hän kertoo myös biseksuaalisesta elämästään. Hän sanoi yleisölleen: ”On kysymys suvaitsevuudesta ja rakkaudesta, älkää unohtako sitä”. Ja hallin yleisö applodeerasi.
Gaalan jälkeen Berger antoi vielä lyhyitä haastatteluja ja hävisi sitten turvamiestensä kanssa. Teddy-gaalaa pidetään berliinin filmijuhlien parhaina bileinä, mutta monet sanoivat Bergerin käynnistä, että hän oli vähän sivuraiteella. Nykyisessä konsens-kulttuurissa ei ole valitettavasti enää tilaa tuollaisille ”paratiisilinnuille” tai ”ristiinkulkijoille”.
Mahtoiko Marianne Rosenberg laulaa? (tunnustan, että ajoittain kaipaan valtavasti takaisin Saksaan - ja onhan minulla siihen aivan tietty syykin...)
Olimme iltapäivän ulkoilemassa. Teddygaalan otin nauhalle – pelkkänä äänenä, koska en ole maksanut kuvasta kaapeliyhtiölle. Nyt kuuntelin tapahtuman. Gaala ei ollut lainkaan niin sekoileva, kuin tuossa ylempänä lehtijutussa annettiin ymmärtää. Lehtijutun oli varmaan kirjoittanut heterotoimittaja heterolehteen. Hän ei oikein ymmärtänyt, mistä on kysymys.
Gaala oli valtava poliittinen manifesti. Se nosti jokaisen homon ja lesbon itsetuntoa, Vihdoinkin esiinnymme täällä pystyssä päin, häpeilemättä. Kun Amerikan Oscar-juhlat ovat vahvasti kaupallisia tapahtumia, Teddy-juhla on poliittinen, ihmisoikeuksia korostava tilaisuus.
Vieraana oli mm. Moskovan priden järjestäjä Aleksej Nikolajev. Hän sai valtavat suosionosoitukset. Gaalan aikana puhuttiin homojen ihmisoikeuksista.
Ensin aiheena oli HIV ja aids. Mieleen jäi mm. että Ukrainassa HIVin hoitoa ei ole järjestetty millään tavalla.
Yksi keskeinen aihe oli väkivalta. Lavalla kävi selkeäsanainen saksalainen kansanedustaja Volker Beck. Hän kertoi Puolan ja Moskovan Prideistä. Beck hyökkäsi kovin sanoin Puolan homovihamielisyyttä vastaan. Samoin hän laajasti kertoi Moskovan tapahtumista. Puhuttiin myös Iranista ja homojen tappamisista. Beck vieraili äskettäin Iranissa kansanedustajavaltuuskunnan mukana.
Jury oli erittäin kansainvälinen ja se nostaa kilpailun arvoa.
Chabson-laulaja Ingrid Caven oli tullut Ranskasta ja esiintyi karhealla äänellään.
Viimeisenä lavalle tuli herra Berger. Hän sai kunniateddyn. Hän puhui kuin hieman maistaneena, mutta ehkä se oli vain hänen tapansa puhua.
