Apua opinnäytetyöhön hoitotyöntekijöiltä

Olen sairaanhoitajaopiskelija Satakunnan Ammattikorkeakoulusta. Syvennän opiskelussani mielenterveys-, kriisi- ja päihdetyöhön. Etsin haastateltavia tekeillä olevaa opinnäytetyötäni varten.

Opinnäytetyöni aihe (varsinainen otsikko muotoutunee ajan myötä) on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien hoitohenkilöiden kokemukset työyhteisössä. Etsimäni haastateltavat ovat siis hoitotyössä työskenteleviä tai alaa opiskelevia ihmisiä, jotka kokevat kuuluvansa johonkin seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön (homo, lesbo, bi- ja transihmiset). Tutkimukseni kannalta tärkeintä ovat kokemukset siitä, miten juuri hoitotyön työyhteisöissä näkyvät toisaalta suvaitsevuus ja tasa-arvo ja toisaalta erilaisuuden vierastaminen ja syrjintä. Ovatko hoitotyöntekijät työtovereina sen avarakatseisempia kuin muutkaan?

Haastattelut toteutetaan tammi-maaliskuun 2007 aikana. Aiheen arkaluonteisuuden vuoksi korostan ehdotonta anonyymiteettiä ja vaitiolovelvollisuutta – haastatteluun voi osallistua halutessaan täysin nimettömänä esimerkiksi sähköpostin tai pikaviestiohjelman (Messenger ym.) välityksellä. Haastatteluista kerättyjä tietoja käytetään ainoastaan tähän tutkimukseen eikä niitä julkaista sellaisenaan.

Tutkimuksen kohdejoukkoon kuuluvien vastaajien tavoittamiseksi toivon saavani kauttanne tiedotustukea. Voitte tukea tutkimuksen onnistumista julkaisemalla tietoa tutkimuksesta omissa tiedotusvälineissänne esimerkiksi laittamalla linkin Internet-sivulle tai keskustelupalstalle. Annan mielelläni myös lisätietoja opinnäytetyöhöni liittyen.

Terveisin

Annina Mäkipere
annina.makipere@samk.fi

Nostan tätä haastatteluhakuani hieman, sillä haku on edelleen voimassa.
Haastattelujen suoritusajankohtakin on venynyt huhtikuun puolelle.
Lisäksi olen rajannut työstäni sukupuolivähemmistöt pois (ns. trans-ihmiset), sillä työ uhkasi paisua liian laajaksi ja monitahoiseksi.
Mutta lisää kaipaan haastateltaviksi hoitoalalla työskenteleviä tai sitä opiskelevia ei-heteroseksuaalisia ihmisiä. Haastattelut toteutetaan pääasiassa sähköpostin kautta. Korostan edelleen ehdotonta anonyymiteettiä ja luottamuksellisuutta.

t. Annina Mäkipere

Kaikki opinnäytetyöni teossa tavalla tai toisella auttaneet ja kannustaneet, varsinkin kyselyyni vastanneet !
Tämän vain haluan teille sanoa: http://funcop.net/thankyou.swf =)

Opinnäytetyöni on nyt tehty ja kansitettu, itse valmistun 15.6. ja olen jo saanut toiveitani vastaavaa alani työtä.

Aurinkoisia kesäpäiviä toivottaa Annina

Entä tulokset?

Satakunnan Ammattikorkeakoulussa on meneillään hanke, jossa opinnäytetyöt julkaistaan kokonaisuudessaan netissä - sitten joskus "tulevaisuudessa". Sitä odotellessa opinnäytetyötäni voi lainata koulun kirjastosta ihan IRL-versiona. Tulosten suhteen copypastaan tähän otteen tiivistelmästä.

"Tutkimuksen mukaan seksuaalivähemmistöihin kuuluvat hoitotyöntekijät kokevat avoimuuden työyhteisössään pääasiassa myönteisenä, helpottavana ja toivottavana asiana. Positiivinen ja kannustava työilmapiiri edistävät avoimuutta työyhteisössä, kun taas epämiellyttävä ja suvaitsematon työilmapiiri sekä rasistiset vitsit työyhteisössä ovat avoimuutta estäviä tekijöitä. Tutkimukseen vastaajat toivoivat, että hoitotyöntekijöiden koulutuksessa otettaisiin enemmän huomioon myös työntekijöiden seksuaalinen monimuotoisuus. Koulutus saattaisi vähentää kiusallista uteliaisuutta sekä tietämättömyydestä johtuvaa syrjintää."

Jaahas.

Siis tämän hämmentävän omaperäisen ja yllättävän tiedon selville saamiseksi tehtiin oikein tutkimus...

Älä, Pete, ole negatiivinen aina!

Tällaisena epäakateemisena ajattelijana olen sitä mieltä, että niin yllättävältä kuin se saattaa kuulostaakin, varsinkin itsestäänselvyyksiä kannattaa tutkia. Maailmassa on paljon sellaisia asioita, jotka jokainen "tietää", mutta kun aletaan perätä faktoja "tiedon" perustaksi, niitä ei löydykään. Siksi tarvitaan tutkimusta.

On esimerkiksi paljon ihmisiä, aiemmin jopa ylivoimainen enemmistö kansasta, jotka "tietävät", että lapsista, joiden kotona on kaksi samaa sukupuolta olevaa vanhempaa, tulee vääjäämättä täysiä sekopäitä ja yhteiskuntakelvottomia hylkiöitä. Ellei tätäkään itsestäänselvyyttä olisi nollatutkimuksen pelossa koskaan välitetty tutkia, moinen "tosiasia" jatkaisi elämäänsä ja kaikki "tietäisivät" edelleenkin asian olevan niin.

Tutkittu tieto voidaan perustella, jolloin se lakkaa olemasta "tietoa".

Luulisi tuon seikan edistävän sitä toivottua "tehokkuutta" eli omaa panostaan TEHDÄ TYÖTÄ ja vähentävän sairauspoissaoloja. Sen luulisi olevan oleellista, mutta mihin tällainen johtopäätös jäi? Tasa-arvo työ-elämässä tähtää siihen, että voi vapaasti suunnata omaa energiaansa työhön ilman muita häiriötekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, kuinka kivaa on mennä työhön ja kokea onnellisuutta työn tekemisestä. Siksi tasa-arvo on merkityksellistä työ-yhteisön kannalta.

Tieteellisyyteen pyrkivässä tutkimuksessa koetetaan esittää vain johtopäätöksiä, jotka voidaan uskottavasti perustella. On hyvin vaativa tehtävä osoittaa syy-seuraus-suhde erilaisten henkisten seikkojen ja sairauspoissaolojen välillä. Aivan liian vaativa suhteessa ammattikorkeakouluopiskelijan käytössä oleviin resursseihin.

Kyseessä tosiaan ammattikorkeakoulussa tehty opinnäytetyö, laajuudeltaan 10 opintoviikkoa (15 nykyistä opintopistettä) eli 80 tuntia opiskelijan työtä. Siinä laajuudessa ei kovin mullistavia uusia innovaatioita tehdä. Voidaan ajatella työn olevan eräänlainen harjoitustyö tutkimuksen tekemisessä. Mielenkiintoa toki olisi ollut aihetta laajemmaltikin tutkia, mutta varsinkin aikataulun kiristyessä oli pakko tehdä jonkunlaiset rajaukset.

Tutkimuksen tulokset perustuivat täysin kerättyyn aineistoon ja siitä hyvin varovasti tehtyihin johtopäätöksiin. Aineiston puolestaan keräsin puolistrukturoidulla kyselylomakkeella, johon kuusi tutkittavaa vastasi. Kovin yleispätevinä ei tuloksiani voi pitää (siis pelkästään tämän tutkimuksen perusteella), enemmänkin tarkoituksena oli kuvata ilmiötä. Tulokset tässä ovat kuitenkin mielestäni toissijaisia, sillä yleispätevyyttä tärkeämpänä pidin tilaisuutta herättää ajatuksia ja keskustelua seksuaalivähemmistöjen asemasta hoitotyön työyhteisöissä. Tämän priorisoinnin olen työssäni tarkemmin ja laajemmin selvittänyt.

Avoimuus työhyvinvoinnin kannalta on toki sekin mielenkiintoinen näkökulma, sitä on käsitellyt mm. Vanhala gradussaan "Haloota nostamatta - Seksuaalivähemmistöjen avoimuus terveydenhuollon työyhteisöissä". (http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/val/sosio/pg/vanhala/) Omassa työssäni vältin tarkoituksella työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen näkökulmia, osaksi rajausten vuoksi, osaksi sen vuoksi, ettei työstäni olisi tullut liiaksi terveydenhoitajan työ.

Tutkimus on sekin, joka vahvistaa aiempien tutkimusten tuomaa tietoa. Varmasti monta tutkimusta jätettäisiin tekemättä, jos itsetarkoituksena olisi pelkästään uuden, yllättävän tiedon tuottaminen.